pe 10.4.2026

OLEN ASUNUT TÄÄLLÄ LÄHES NELJÄ VUOTTA

Huhtikuun taivas on huikaisevan sininen. Aamu on viileä pakkasyön jälkeen. Auringonsäteet hivelevät kasvoja kävellessäni kovin tutuksi käyneessä Suomen kasarmin pihapiirissä. Olo on haikea, vaikka odotan innolla uutta vaihetta elämässä. Kevät on mitä parhain ajankohta muuttaa, kun luonto herää pitkän horroksen jälkeen. Naakat ovat pesänrakennuspuuhissa parvekkeeni yläpuolella katonrajassa. Ne syöksähtelevät näkökentässä lasien takana.

Avaan television aamujumpan ajaksi kello 8:50. Aikaisemmin kymmenen minuutin venyttelytuokio on nykyään puolta pitempi ja vauhdikkaampi Sofian tahdissa. Jatkan vielä hetken oman ohjelmani parissa. Kun jäin joulun alla pois kuntosaliryhmästä, fysioterapeutti Rauna kävi laatimassa tehokkaan kotijumppaohjelman. Noudan sitä tunnollisesti, sillä haluan pysyä kunnossa tasapaino- ja liikkumisvaikeuksista huolimatta.

Kymmenen aikaan napsautan keittimen päälle ja lähden haukkaamaan raitista ilmaa. Palatessani koti tuoksuu tuoreelta kahvilta. Pääsiäisenä paahtimeni hajosi enkä ole vielä hankkinut uutta. Laitoin täysjyväviipaleen paistinpannulle ja havahduin vasta, kun kitkerä savu levisi keittiöön. En syönyt paahtoleipää, vaan tyydyin ruispalaan avokadon ja juuston kera. Se oli oikein hyvää. Istuin nauttimaan aamupalan sohvalle ja katsoin Yle Areenasta viimeisimmän jakson La Promesaa. Sarjasta on tullut ikävä, kun päähenkilöt katoavat yksi toisensa jälkeen. Viimeksi urhea Catalina. Ihmettelen, miksi edelleen seuraan sitä, kun murheet vain kasaantuvat…

Teen pikakierroksen heleän vihreiden muuttolaatikoiden lomassa. Lähes kaikki on pakattu. Aamulla olin niin reipas, että tyhjensin jääkaapin ja sulatin pakastimen. Nyt molemmat kiiltelevät puhtaina. Oli pakko latoa kylmätuotteet takaisin, että ne selviävät huomiseen muuttoon asti. Anna vei viikko sitten pakasteet. Ne odottavat uudessa kodissani, samoin Annan hakemat kauppaostokset, joten pääsen loistavasti alkuun. Laura ja Miika ovat laittaneet puuritilät parvekkeelle ja kalustaneet kylpyhuoneen, joka oli todella pelkistetty ilman minkäänlaista laskutilaa ja kaappeja.

Tavaraa on edelleen käsittämättömän paljon, vaikka olen yrittänyt karsia sellaisia, joita en ole tarvinnut täällä asuessani. Uudessa kodissani on hyväpaha vaatehuone. Hyvä, että sinne on helppo laittaa säilytettäväksi sellaista, jota ei koko ajan tarvitse. Paha, sillä sinne on liian helppo ahtaa liikaa tavaroita ja unohtaa, mitä ylähyllyillä on.

Katson jääkaappiin palauttamiani ruokia. Niitä ei onneksi ole paljon. Lounaaksi kylmäsavulohta ja kermaperunoita (!), välipalaksi luonnonjogurttia ja maustettua rahkaa sekä saksanpähkinöitä ja banaania. Illalla ruispaloja, avokadoa, raejuustoa ja ehkä pieni munakas. Piimää on jäljellä puoli purkillista, siitäkin selviän.

Olen ihmeen rauhallinen. Tyyntä myrskyn edellä? Muuttomiehet tulevat huomenna yhdeksältä. Anna ja Miikakin tulevat, toivottavasti ajoissa. Hommaa on paljon, sillä lukuisat kaapit ja lokerikot on pultattu seiniin ja ne pitää irrotella. Televisio, radio ja tietokone ovat vielä toiminnassa. Isoa palmuvehkaa en ole osannut pakata mihinkään. Ihmettelemme sitä huomenna. Olen sopinut Evelynin kanssa loppusiivouksesta, joten sen takia ei tarvitse enää ajaa Hämeenlinnaan. Olenko muistanut kaiken? Toivottavasti.

Kun tulimme Jussin kanssa 14 vuotta sitten kotikaupunkiini, tunsin olevani paluumuuttaja. Nyt olen taas paluumuuttaja, sillä Espoon vuosia kertyi koko työuran ajan. Parasta muutossa on, että pääsen lähelle nuorisoa. Miika ja Laura asuvat vanhassa kotitalossamme Kauklahdessa ja Anna Nissinmäessä. Serkuilla on paljon seuraa toisistaan.

Olen silmäillyt Merikartanon asukastoiminnan viikko-ohjelmaa ja todennut, että virikkeitä löytyy enemmän kuin osasin odottaa. Ehkä pidän aluksi matalaa profiilia ja järjestelen kotia, mutta sen jälkeen olen valmis rientoihin! Operaatio Tyrsky on edennyt nopeasti kohti h-hetkeä. Näkemiin Hämeenlinna, uusi elämä odottaa!