la 1.12.2012
matkapäivä
Herätys oli kello 3:30, pika-aamupalaksi nautimme tuoremehua ja jogurttia, sitten laukut ulos ja auton rapsutus jääriitteestä.  Pakkasta oli 9 astetta ja tuuli puuskainen, kun pääsimme matkaan.  Finnairin kone lähti puoli tuntia myöhässä.  Minä nukuin matkalla raskaasti kevyen vege-ruokailun jälkeen muru-niskatyyny pään alla.  Arja ja Jussikin torkkuivat, Esko valvoi. 

Runsaan viiden tunnin lennon jälkeen ikkunasta näkyi karu vuoristomaisema.  Laskeuduimme keskelle ei mitään. 

 

Mittari näytti tässä vaiheessa + 26 astetta.  Lentokenttä oli pieni ja tehoton.  Jonotimme passintarkastukseen, odottelimme pitkän tovin laukkuja, jonotimme rahanvaihtoon ja jonotimme laukkujen läpivalaisuun tullissa.  Onneksi bussimatka Aqaban kaupunkiin kesti vain 15 minuuttia.

Hotellimme My sijaitsi heti komean Mövenpick –hotellin takana keskellä kaupunkia.  Huoneet olivat tilavat ja siistit.  Emme jääneet lepäilemään, vaan teimme reippaasti tutustumisretken lähiympäristöön.  

Heti kättelyssä löytyi ruoka-, juoma- ja matkamuistokauppoja enemmän kuin viikon tarpeiksi.  Olo oli vähän kuin elokuvissa, kun katukuvassa näkyi koristeellisia hevosajureita sekä kamelilla ratsastavia liehuvahelmaisia arabeja.  Tosin kyse taisi olla turistien viihdytyksestä.

Pitkän matkapäivän päätteeksi istuimme pimenevässä illassa Fish-Fish ulkoilmaravintolassa maistelemassa paikallisia makuja.  Alkupalaksi tilasimme hummusta, mutabbaita (= munakoisotahnaa) sekä tabboulehia.  Kaikki maistuivat herkulliselta, vaikka pieni epäilys jäikin kaivertamaan, oliko tuore persilja hyvä valinta ensimmäisenä iltana.  Pääruuaksi Esko tilasi pippuripihvin, joka osoittautui erinomaisen sitkeäksi.  Jussin paikallinen kala-annos sayadeya oli aika erikoinen, kanelilla maustetun riisikeon päällä oli leivitettyjä ja paistettuja kalaviipaleita.  Arja ja minä maistelimme tuoretta meriahventa paistettujen perunoiden kera ja olimme oikein tyytyväisiä.  Sen jälkeen olikin aika vetäytyä keräämään voimia huomista varten. 

 

su 2.12.2012
ensimmäinen Aqaba-päivä

Hotellin aamiainen oli iloinen yllätys.  Yläkerran baariin oli katettu mittava buffetpöytä.  Tarjolla oli sekä länsimaisia että paikallisia ruokia.  Kokkipoika paistoi halukkaille tuoreita munakkaita.  Minä jouduin aamulla turvautumaan imodiumiin, joten aloittelin varovaisesti.  Katselin teekupin ja paahtoleivän takaa, miten hyvin muille herkut maistuivat.  

Apollomatkojen info oli heti aamiaisen jälkeen Mövenpick-hotellissa.  Saimme tietopaketin lomanvietosta Akabassa sekä kattavan retkiselostuksen.  Hibiscus-mehulasillisten jälkeen olimme vapaalla katselemaan uutta ympäristöä.

Paikallinen ranta ei todellakaan ollut mikään turistiranta.  Opas suosittelikin hotellien omia altaita ja rantoja sekä retkiä vähän kauemmas.  Päivän mittaan  ehdimme tehdä ensimmäisiä heräteostoksia, Arjalle kukalliset rantasandaalit, minulle liehuvahelmainen mekko, made in India (!) sekä hieno sivellinvalikoima.  

Suloinen aurinko lämmitti talvikalpeata ihoa istahtaessamme ulkoilmakahvilaan maistamaan tuoreita hedelmämehuja.  Paikallinen sitruuna-minttu oli raikas, mango kuitenkin hedelmistä parhaimpia.  Hotellille palattuamme oli ylellistä loikoilla uima-altaalla, joka sijaitsi katolla.  Esko oli meistä reippain, sillä hän kokeili ensimmäisenä (ja tällä erää ainoana) uimista.

Illallispaikaksi valitsimme yhden Lonely Planetin suosituksista.  Captain’s Restaurant oli tunnelmallinen, vaikka istuimmekin tänään sisällä.  Tilasimme jo tottuneesti alkupalat.  Pääruuat olivat tänäänkin jotain muuta kuin kuvittelimme.  Jussi sai kuivaa lammasta,  Eskon pihviliha menetteli mutta perunamuusi ei, minun mereneläväspaghettini oli täyttävää, mutta makua kaipasin lisää.  Myös Arjan liha-annos oli täysin suolaton.  Ruokaraatimme arvioi annokset tasaisen seitsemän arvoisiksi kouluasteikolla.  Tosin Jussi totesi, että jos ravintolassa olisi tarjottu olutta tai viiniä, arvio olisi voinut ollut myönteisempi.

Aqaba on turistikaupunki siinä määrin, että katukuvasta löytyy runsaasti alkoholia myyviä liikkeitä.  Toistaiseksi kaikki ruokapaikat, joissa olemme käyneet, ovat sitä vastoin olleet vesi- ja mehulinjalla.  Hintataso täällä on hieman Suomea edullisempi, mutta mistään halpamatkailusta ei voi puhua.  Apollomatkat hinnoittelee retket reippaasti.  He mainostavatkin, että eivät ole halvimpia, mutta ovat parhaita.  Paikalliset taksit tarjoavat retkiä edullisemmin ja toivovat, etteivät turistit veisi kaikkia rahojaan apollolle.  Me olemme satsanneet varman päälle – ehkä turhaan – sillä aikakin on rahaa.  Jos olisimme täällä kauemmin kuin viikon, seikkailisimme toki omatoimisesti. 

ma 3.12.2012
päiväretki Petraan 

Kun aikojen alussa kävimme Jussin kanssa Taj Mahalissa, totesimme, että on kahdenlaisia ihmisiä.  Sellaisia jotka ovat käyneet siellä ja sellaisia jotka eivät ole.  Petrasta voin sanoa samaa.  Se on Unescon suojelukohde ja yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä.  Eikä suotta.  Tunnelma oli taianomainen, tuulahdus menneestä maailmasta. 

 

Aqabasta matkaa kertyi noin 120 km ja se taittui retkibussilla parissa tunnissa.  Tiia-oppaan kanssa ryhmämme käveli pari tuntia 1200 metrin kanjonia kuolleiden kaupungin halki.  Taivas pilkotti runsaan sadan metrin korkeudesta. 

Muinaiset nabatealaiset asuttivat Petraa ajanlaskumme alun molemmin puolin.  Heillä oli toimivat juomavesi- ja kastelukanavat, jotka tekivät elämisen mahdolliseksi keskellä karua vuoristoa.  Jälkipolvi tietää heistä lähinnä valloittajien muistiin merkintöjen perusteella.

Me turistit hämmästelimme alueen laajuutta ja majesteettisuutta, kiviseinämien värikkyyttä, hyvin säilyneitä hautoja, villisti laukkaavia hevosrattaita, näyttävästi koristeltuja kameleita, lauhkeita aaseja.  ”Varo Leena, aasi tulossa”, Jussi huusi, kun laskeuduin kivirappuja lähellä kuninkaiden hautoja.  Eikö vain pikkupoika ratsastanut alas jyrkkiä portaita aasin selässä.  Aasi asteli tasaisen varmasti ja kaksikko kirmasi tyylikkäästi tiehensä, kun turistit antoivat tietä.

Hauska lisämauste kierroksellamme oli suomalainen kirja, joka oli peräisin Amos Andersonin Petra-näyttelystä vuodelta 2002.  Jussi esitteli auliisti kamelipojille ja matkamuistojen myyjätytöille kuvia.  Nämä innostuivat välittömästi löytäessään kirjasta tuttuja kasvoja.

Opaskierroksen jälkeen saimme pari tuntia vapaa-aikaa ennen runsasta buffet-lounasta.  Ruokaraatimme antoi alkupalapöydälle runsaat yhdeksän pistettä, lämpimät ruuat saivat seitsemän ja  jälkiruuat nekin lähes yhdeksän.  Siis mahtava rivi, tosin nälkäkin oli rankan kävelyn jälkeen.  Ja ruokajuomana oli edelleen vesi.  Tähän rupeaa tottumaan.  Illalla keittelimme hotellihuoneessa ansaitusti kunnon kahvit kunnon lentokenttäbrandyn kera. 

ti 4.12.2012
ostos- ja rantapäivä

Pakkasimme aamiaisen jälkeen rantareput matkaan ja suunnistimme hedelmätorille.  Dinaarilla (noin euro) saimme kaksi kiloa meheviä mandariineja.  Läheinen ostoskeskus oli asiakkaista lähes tyhjä.  Arja löysi sopivan t-paidan itselleen sekä hemaisevia asuja pikku-Juulille.  Minä ostin pikku-Otsolle iloisen t-paidan ja vielä iloisemman lippalakin.  Pikkumurullekin katselin minipotkupukua, mutta kauneimmat mallit olivat lyhythihaisia.  Suomen talvessa tarvitaan enemmän kangasta.

Hauskin pikkukauppa, jossa poikkesimme, oli tulvillaan rihkamaa.  Iloinen vanha herra kertoi olevansa sekä Mika Kaurismäen että Omar Sharifin tuttava.  Vakuudeksi hän esitteli leikekirjaansa.  Ostimme Arjan kanssa pikkuesineitä, kuten pikkukameleita ja pelikortteja.  Lahjaksi saimme tuoksuvaa ambraa poskiin, pinon postikortteja hänen nimikirjoituksensa kera, namuja sekä kilisevät rannerenkaat. 

Reput olivat tässä vaiheessa jo niin painavat, että kävimme hotellilla kääntymässä.  Samalla haimme matkaan pitkähihaisia vaatteita, sillä taivas oli pilvessä.  Mielestäni päivä oli mitä parhain rannalla vietettäväksi.  Ainakaan nahka ei palaisi.  No, taksi vei meidät kiltisti japanilaiselle puutarhalle, jota opaskirja suositteli yhtenä parhaista snorklauspaikoista.  Tosin hän pudisteli päätään, ettei tänään ole hyvä päivä.  

Uskoimme vähitellen, sillä hiekkaranta oli typötyhjä.  Uskaltauduimme kuitenkin veteen, joka oli lämpimämpää kuin ilma.  Korallejakin löytyi heti rannan tuntumasta, samoin merisiilejä.  Onneksi matkassa oli merisiilitossut.  Kokeilimme snorklausta hyvällä menestyksellä.  Arja, joka oli aivan noviisi, huomasi ilokseen, että veden alla voi hengittää ja uimalaseilla näkee erinomaisesti.  Päätimme jatkaa huomenna harjoituksia.  Aurinkoakin on luvassa.

Illan ruokapaikka osoittautui viikon ykköseksi.  Ali Baban tuore merikala oli paistettu meheväksi, lammas oli luutonta ja maukasta, grillivarraskin onnistunutta.  Ruokaraatimme pisteet olivat 8,5 – 8,5 – 9 – 10.  Arjan kana oli siis täyden kympin arvoinen.  Liekö ravintolassa tarjotulla oluella ollut osuutta asiaan.

ke 5.12.2012
shoppailupäivä

Miten tässä näin kävi.  Meidän rantaloma muuttuikin kaupunkilomaksi.  Aurinko pysytteli koko päivän tiiviisti pilven takana.  Vaikka lämpömittari näytti 21 plusastetta, ilmanala oli viileä.  Uiminen ei houkutellut.  Niinpä vietimme päivän tutustumalla Aqaban tarjontaan.  Kiersimme basaarialueen, nautimme maustekauppiaan teetarjoilusta, ostelimme matkamuistoja ja minä otin ahkerasti valokuvia.  Voihan sen lomapäivän näinkin viettää.  Iltapäivällä pysähdyimme syömään pikkusuolaista ja nauttimaan turkkilaista kahvia, joka totta totisesti piristi.

Iltaruokapaikkojen taso sen kun nousee.  Löysimme hotellin lähistöltä kala- ja äyriäispaikan nimeltä Blue Bay.  Vaikka ilta oli viileä, istuimme ulkona.  Arja tosin paleli, mutta ei antanut periksi.  Söimme grillattuja rapuja 8,5 pistettä, grillattua mustekalaa 9 p, friteerattuja rapuja 8 p, siis kaikki hyviä.  Vain Arjan annos, jossa oli rapuja kermakastikkeen kera, oli mauton.  Siitä vain 6 pistettä.

Hotellilla nautimme pienet lämmikkeet viileän päivän päätteeksi.  Lämpötila nousi myös pelin tiimellyksessä, sillä saimme Arjasta ja Eskosta seuraa canasta-pöytään.  Pelikortit olivat tuliterät ja liukkaat.  Kuvissa oli Jordanian hienoimmat nähtävyydet.