pe 18.1.2013

Aloitimme lukukauden paukkupakkasessa.  Mittari näytti -24, kun lähdin koulumatkalle.  Kevään ensimmäinen lähiopetusjakso vaati käden taitoja.  Kaikki kurssilaiset olivat innolla oppimassa uutta.  Teimme urakalla puoliöljypohjia ja askartelimme kollaaseja abstraktin ekspressionismin nimissä.  Perjantai alkoi tuttuun tapaan kotitehtävien kritiikillä.  Minun kasvokuvani saivat juuri sellaisen arvioinnin, jota odotinkin.  Kirsikankukkaa Maarit kiitti raikkaaksi, Lumimarjaa moitti jäykäksi.  Näinhän se oli.  Käsikuvissa parasta oli tausta.  Voihan siitäkin olla iloinen.

Iltapäivällä Hilja opasti meitä taiteilijalaatuisten öljyväripohjien tekoon.  Aloitimme kokoamalla kiilakehytkset ja kiinnittämällä niihin niittipyssyllä pellavakankaan.  Opimme että niitit ammutaan kehyksen sisäpuolelta noin viiden sentin välein kiilapuun suuntaisesti.  Kulmien teko oli oma taiteenlajinsa.  Tyyli oli vapaa kunhan lopputulos oli siisti eikä pullistellut.

Sitten seurasi jänisliiman keitto.  Tai paremminkin sulatus keittolevyn päällä vesihauteessa.  Kädenlämpöistä liimaa siveltiin kankaalle ohut kerros yhdensuuntaisin vedoin.  Sen kuivuttua jatkettiin toiseen suuntaan ja jätettiin yön yli kuivumaan.

la 19.1.2013

Lauantaiaamuna minua – ja muutamaa kurssikaveriakin – kohtasi takaisku.  Minun kankaani oli liian ohutta ja olin pingoittanut sen liian löysälle.  Lopputulos lainehti ikävästi.  Ei auttanut kuin irrottaa epäonninen kangas ja laittaa uusi tilalle.  Koululta löytyi tukevampaa materiaalia.  Onnekkaammat pääsivät jatkamaan pohjustusta.  Saimme Hiljalta kirjallisen reseptin pohjusteen keittämisestä.  Saimme myös varoituksen sanat, että keitos pitää tehdä huolella, sillä tälläkin saralla piili monta vaaraa.  Minä sain pohjusteen mukaan, sillä viikonloppu ei riittänyt sivelyyn, kun uudet liimakerrokset olivat kosteita.

Eila jatkoi kanssamme iltapäivällä.  Hän jakoi kaikille erivärisiä papereita, joista saimme leikata ja liimata kollaaseja oman maun mukaan.  Ainoa edellytys oli, että käytämme vain väripintoja ja kiinnitämme huomiota sommitteluun.  Tehtävä oli hauska.  Kaikki irrottelivat siinä määrin, että päivän päätteeksi Eila kehui meitä idearikkaiksi ja taitaviksi.  Eila ei kehu, ellei ole aihetta.

 

su 20.1.2013

Sunnuntaina Eila halusi kuulla kirjallisen kotitehtävämme, joka oli ekspressiivinen kuva-analyysi.  Kun kaikki 12 kurssilaista oli paikalla, esityksissä vierähti koko aamupäivä.  Aihe herätti vilkasta keskustelua.  Minun valintani oli Emil Nolde, jonka akvarelleja ihailen vilpittömästi.  Sitruunapuutarhan valitsin sen tunnelatauksen vuoksi.

Päivä päättyi kollaasien katselmukseen.  Eila kyseli, minkä työn äänestätte parhaaksi.  Ilahduin, kun minun hobittini saivat eniten ääniä.  ”Täyden kympin työ”, Eila kiteytti.  Kyllä kelpasi lähteä suunnittelemaan kollaasin pohjalta kotitehtäviä.  Tarkoitus on maalata yksi mallikuvan mukaan.  Sen jälkeen siitä voi tehdä monta monta versiota ja katsoa, mihin aihe johtaa.  Meillä on aikaa seuraavaan lähiopetusjaksoon vain kolme viikkoa, joten kiirettä pitää.
Leena, askartelija