su 27.1.2013 

Täällä rantaelämä on mahtavaa.  Lähdimme kävelemään tiukassa rantatuulessa Maspalomaksen suuntaan.  Hiekka lensi ja tarttui rasvattuun ihoon.  Meitä kävelijöitä oli muutama muukin.  Se näyttää olevan täällä kansanhuvi.  Kohtasimme matkalla nudistirannan, jota opaskirja kommentoi muistoksi hippivuosista.  Ei siinä mitään, nudisteja on nähty ennenkin.  Mutta hetken hätkähdimme, kun seuraavana vuorossa oli homoranta.  Toinen toistaan komeampi nuori tai vähemmän nuori mies esitteli parasta puoltaan ohikulkijoille.  Vähän huvitti.

 Leiriydyimme piknikille vähän ennen Faron majakkaa.  Meillä oli eväsrepussa punaviiniä (reservaa tietenkin), tuoretta patonkia, sardiineja sekä etelän hedelmiä.  Löysimme hauskan notkelman, jossa hiekka ei pahemmin lentänyt.    Täysin voipuneina jatkoimme piknikin jälkeen matkaa majakalle.  Onneksi sieltä löytyi taksi, joka toi meidät edulliseen 5:50 euron hintaan suoraan kotihotellille.

Pulahdimme altaaseen, joka totta totisesti virkisti.  Päivätorkkujen jälkeen olikin jo aika kaunistautua iltashow’hun.  Garbo’s on täkäläinen menopaikka, jota Finnmatkojen Lasse mainosti tasokkaaksi.  Liput olivat kalliit, mutta katettakin oli.  Kultakorttilaisilla oli avoin baari ja parhaat paikat lavan edessä.

Tarjoilijat olivat sympaattisia.  He pitivät hyvää huolta pöytäseurueestamme ja lauloivat komeasti.  Me olimme Jussin kanssa huono kohderyhmä, sillä Queenin sekä Michel Jacksonin kappaleet eivät oikein kolahtaneet.  Emme tunnistaneet montaakaan.

 

ma 28.1.2013

Tänään maanantaina otimme rantakävelyn uusiksi.  Nyt San Agustinin suuntaan rantabulevardilla.  Tuuli pyöräytti tänäänkin hiekkaa, mutta auringossa lämmintä oli mittarin mukaan +28 astetta.  Ei hassummin tammikuussa.

Jussi tarkkaili vastaantulevia pariskuntia ja totesi, että lihavilla miehillä oli yleensä laiha vaimo tai päin vastoin.  Hänen mielestään me vahvistamme säännön: laiha mies ja pullea vaimo.

 

 

Matkalla sattui ikävä takaisku.  Minä liukastuin kaakelilaatoilla päällystetylla alasmenoluiskalla pyllylleni.  Ei siinä mitään – olihan toppaukset – mutta suojaton järjestelmäkamera kolahti kiveykseen.  Kuvien otto loppui siihen.  Kotiin palattuamme Jussi vaihtoi patterit.  Mikä onni – tapahtui ihmepelastus, se heräsi eloon.  Samoin minun mielialani.

Nyt odottelemme, että illallisaika on käsillä.  Meillä on pieni kiire testata suositusravintoloita, sillä paluumatka lähestyy pikaisesti.  Capaco San Fernandon puolella tarjosi erinomaisia tapasannoksia.  Valitsimme niitä turhan monta, sillä taas oli turhan tukeva olo yötä vasten.