ti 29.1.2013

Meillä oli vaikea päättää, mitä haluamme nähdä viimeisenä lomapäivänämme.  Las Palmas houkutteli, mutta sinne ehdimme seuraavalla matkallakin.  Opaskirja Hiekkadyyneiltä lumihuipuille suositteli helppoja kävelyreittejä.  Valitsimme patikkapolun Puerto Ricosta Arguineguiniin.  Paikallibussi 39 vei Yumbon pysäkiltä perille.  Matkaa oli vajaat 20 km.  Bussi sai siihen kulumaan aikaa toista tuntia.  Olimme jo valmiiksi nääntyneitä, bussi kaarsi suihkulähteen ohi asemalle.

Maisemat olivat huikeat, mutta karu auringossa paahtuva jyrkkä rinne ei houkutellut.  Minä onnistuin saamaan vielä flunssan, kiitos navakan merituulen.

Niinpä vaihdoimme lennossa suunnitelmia.  Arguineguiniin pääsi paljon helpommin lasipohjaveneellä.  Sieltä löytyi kalaravintola, joten päivä oli pelastettu.

 

Illalla en yrittänytkään keksiä menoja, sillä kuume nousi.  Minä vetäydyin vuodepotilaaksi.  Jussi oli solidaarinen ja piti seuraa lukemalla dekkaria.  Olin vielä lähtöpäivänä toistaitoinen, mutta selviydyin sentään kunnialla matkasta.  Lentokentällä koimme järkytyksen.  Emme olleet lukeneet painorajoituksista.  Myös käsimatkatavarat punnittiin.  Vaaka näytti neljää kiloa ylipainoa à 8 euroa.  ”Ei perkule”, Jussi sanoi.  Sitten vanhat kulahtaneet farkut ja lipsuvat sandaalit sekä iso pino matkaesitteitä lensivät roskakoriin.  Eväsbanaanit söimme ja mandariinit tungimme taskuihin.  Operaatio tehosi, pääsimme ilman lisämaksuja läpi.

Suomessa oli ollut lumipyry.  Jussi sai tehdä keskellä yötä lujasti töitä, ennen kuin auto löytyi parkkipaikalta kinosten alta.  Talvimatkailussa on puolensa.  Nyt olemme onnellisesti kotona.  Gran Canariasta jäi hyvät muistot.  Parasta oli suloisen lämmin aurinko ja herkulliset tapakset.  Playa del Ingles oli meidän makuumme liiaksi turistien ehdoilla rakennettu.  Seuraavalla kerralla sitten Las Palmasiin.  Tai Teneriffalle.  Tai jonnekin.
Leena ja Jussi, ruskeina