pe-la  10-11.5.2013

Toukokuun kouluviikonloppu oli lyhyt, sillä opettajat eivät halunneet työllistää meitä äitienpäivänä.  Eila johdatti joukkuettamme sekä perjantain että lauantain.  Sain kritiikissä lämpimät kiitokset veneakvarellistani. 

”Tässä on kaikki kohdallaan”,  Eila kommentoi.  Sen sijaan akryylimaalaukseni kaipasivat hänen mielestään lisäsävyjä.  Vedin niiden päälle dammarvernissan ja korostin valoja ja varjoja öljyväreillä.  Nyt homma rupesi toimimaan.

Perjantaipäivän päätteeksi Eila patisti meidät kaapelitehtaalle katsomaan kolmannen vuoden päiväkoululaisten lopputyönäyttelyn.  Keskustelimme sen annista seuraavana aamuna kahvikuppien äärellä.  ”Aika hämmentäviä aihevalintoja”, kommentoin.  Seven spectra -otsikolla esittäytyvät seitsemän vastavalmistunutta kuvataiteilijaa olivat maalanneet suurikokoisia öljyväritöitä.  Eniten minua ihmetytti fotorealismi.  Se on ajan trendi, joka palaa takaisin, Eila tiesi.  Jo nyt jännittää, millaisen lopputyönäyttelyn me saamme vuoden kuluttua elokuussa aikaiseksi.  Ainakin erinäköisen.

Viikonlopun kantava teema oli yhteiskunnallinen epäkohta sekä rakkaus.  Pääsin lauantaina vauhtiin.  Otsikkokuvan kalastajakylä oli Eilan mielestä liian kaunis, vaikka ajatukseni siinä oli slummiasuminen.  ”Tämän sinä jo osaat.  Unohda liian kauniit kuvat ja irrottele”, hän kehoitti.  Niinpä rakkausteeman pusukalat olivat hänen mielestään päivän parasta antia.