Sain taas kutsun tuoda maalauksia näytille.  Tällä kertaa Laviaan, jossa miniäni Lauran perhe asuu.  Siellä vietetään joka kesä heinäkuun puolessa välissä Lavia-viikkoa.  Virastotalolla ja läheisellä koululla oli esillä muidenkin töitä, joten en ollut ainoa vierailija. 

Liekö nimi ollut enne, kun viime torstaina ajelimme vesisateessa Porin suunnasta kohti näyttelypaikkaa.  Laviassa oli markkinatunnelmaa.  Pääsimme heti kättelyssä osallistumaan – katsojina – jännittävään ruohonleikkureiden kiihdytyskisaan, jota juonsi itse Juha Mieto.  Hän esitteli myös klapintekotaitojaan.  Nyt meidän ja isäntäväen takanreunustaa koristaa komea koivuhalko Mietaan nimikirjoituksella varustettuna. 

Näyttelypaikka virastotalolla osoittautui mukavaksi ensijärkytyksestä selvittyäni.  Tiiliseiniin ei saanut lyödä nauloja ja ripustuskiskoja ei ollut.  Valot välkkyivät ja osa lampuista oli pimeinä.  No, keittiöstä löytyi tukevia pöytiä, joiden päälle taulut oli helppo ”ripustaa”.  Huoltomies kävi sytyttämässä valot ja sen jälkeen näyttely olikin valmis.

Perjantaina virastotalon pihamaalla oli markkinahulinaa.  Telttoja oli joka lähtöön.  Väkeä riitti myös näyttelyyn, varsinkin sadekuurojen aikana, mutta kaupankäynnillä ei voinut kehua.  Myin postikortteja 35 kappaletta, hyvä alku sekin. 

Lauantaina minulla oli koulutyttö Jenna päivystämässä, sillä karkasimme Jussin kanssa mökkimaisemiin Tenholan 10-vuotiskyläjuhliin.

Palasimme illalla Laviaan.  ”Eiköhän lähetä karaokeen”, emäntämme Leila ehdotti.   Tuumasta toimeen.  Väkeä oli sopivasti paikalla ja tunnelma kesäisen vallaton.  Jussi yllätti itsensä ja meidät laulamalla ensimmäisen kerran julkisessa karaokessa.  Kappale oli Mustanmeren valssi ja se sujui hienosti.

Sunnuntaina koko kylä oli hiljainen.  Kävimme vähin äänin purkamassa näyttelyn.  Olin kuitenkin tyytyväinen vierailuun, sillä olemme nyt monta kokemusta rikkaampia.