Syksy on riemastuttavaa aikaa.  Minusta on hauska kulkea metsässä sienikorin kanssa.  Tänään otin mukaan myös kameran. 

En ollut tarpeeksi nopea eläinkuvaukseen.  Valkohäntäpeura pomppi iloisesti polun poikki.  Joutsenet lensivät ylitse, mutta tämä tumpelo ei ehtinyt napata kuvaa.  Onneksi kukat ja sienet pysyivät kiltisti paikoillaan.

Löysin runsaasti tatteja.  Myös herkkutatteja, joista useimmat olivat ikävä kyllä ehtineet turhan suuriksi.  Kantarellit piilottelivat sammalikossa.  Löysin ensimmäiset suppilovahverotkin, mutta ne olivat puolestaan vielä turhan pieniä.

Syksyisiä sienisalaatteja on luvassa blini-iltojen iloksi.  Löysin runsaasti karvalaukkuja sekä muutamia leppärouskuja.  Herkullisia molemmat.

Leppärouskuja löytyy hyvinä vuosina tiheästä kuusikosta mökkimme läheltä.   Kallion sammaleiset rinteet puolestaan ovat hyviä suppispaikkoja.  Eiköhän niitäkin löydy parin viikon sisällä.

Syksyn myötä myös kivikkokukat ovat villiintyneet kukkimaan.  Keskikesällä peurat haukkasivat harmikseni punahattujen nuppuja.  Onneksi uusia nuppuja tuli ja nyt kukat ovat kauneimmillaan.

Myös varhain keväällä kukkineet unikot ehtivät uuteen kukoistukseen syksyn myötä.