
RYHMÄTÖITÄ VESIVÄREILLÄ JA HIILELLÄ
viikonloppu 1-3.11.2013
Marraskuun alussa meillä oli syksyn viimeinen lähiopetusjakso. VR piti minua perjantaiaamuna jännityksessä, josko ollenkaan pääsen kouluun, sillä veturimiehet aloittivat yllätyslakon. Pidin hyvänä enteenä, että juuri se intercityjuna kulki, johon olin edellisenä päivänä ostanut lipun. Eilan kritiikissä sain kiitosta hyvästä sommittelusta ja raikkaista väreistä. Toki korjattavaakin löytyi, mutta palaute oli taas kerran mielestäni oikeaan osunut.
Iltapäivällä pääsimme irrottelemaan. Eila jakoi neljän hengen ryhmille isot litoposterit ja vesivärit sekä siveltimet. Maalasimme ensin pohjan katsomatta paperiin. Seuraavaksi saimme käteemme hiilet. Tehtävänä oli saada aikaiseksi kiinnostavia sommitelmia. Vaihdoimme vilkkaasti paikkaa ja jatkoimme vapaata maalaamista. Olimme kaikki aivan häikäistyneitä lopputuloksesta. Miten kiehtovaa onkaan luoda jotain täysin ilman ennakkosuunnitelmaa.

MEIDÄN RYHMÄMME MAALAUKSET OLIVAT OMASTA MIELESTÄMME KAIKKEIN PARHAAT
Perjantaipäivän lopuksi vierailimme Malmitalon galleriassa, jossa opettajamme Pekka Parviainen kertoili näyttelytöistään. Otsikkona oli Luonnontila. Maalaukset henkivät rauhaa. Se oli hyvä päätös hektiselle päivälle. Meillä tunteet kipunoivat jo kritiikissä eikä ekspressiivinen maalaaminen sallinut suvantovaiheita.
Lauantain ja sunnuntain ohjelmassa oli ex libristen teko kuivaneulalla pienille kuparilaatoille. Opettajamme Hilja Jylänki kiersi tarkistamassa, millaisia uria saimme aikaiseksi etsauspiikeillä. Lähes jokainen sai komennon, jatka ja syvennä. Sunnuntaina ensimmäiset koevedokset kertoivat, että hän oli oikeassa. Urien piti olla tasalaatuisen syvät, ennen kuin väri toistui kauniisti. Minä olin tässä lajissa täysin tumpelo. Kuva kyllä onnistui, mutta tekstit pomppivat sinne tänne. Lupasin tehdä uuden version, kunhan pääsen omalle grafiikkapajalle ja voin syövyttää viivat.

EX LIBRIKSET KATSELUSSA
Oli meillä aihetta juhlaankin. Tämä oli viimeinen lähiopetusviikonloppu. Jatkossa meillä on vain päivän tapaamisia lopputyön merkeissä. Olemme siis kirjaimellisesti loppusuoralla. Sen kunniaksi kohotimme glögimaljat pienimuotoisten pikkujoulujen merkeissä. Lupasimme pitää yhteyttä myös väliajoilla. Ensimmäinen konkreettinen teko on ollut oman suljetun facebook-ryhmän perustaminen. Minä en ole ollenkaan ainoa, jolla lopputyöaihe on aina vaan mietinnässä.

PIKKUJOULUPÖYTÄ ON KATETTU