Mummeilla on etuoikeus olla vähän hupsuja.   Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa on yllättävän monta kirpputoria.  Minusta on hauska kierrellä tekemässä löytöjä.  Mitäänhän meidän pieneen kotiin ei mahdu, mutta onneksi lapsilla on enemmän tilaa ja tarpeita.

En juurikaan osta vaatteita, mutta nyt pikku-Visa saa muutaman hauskan bodyn.  Pesin ja siliten ne huolella.  Oli liikuttavan näköistä katsella, kun pienet vaatteet olivat kuivumassa Jussin kalsareiden ja minun pikkupöksyjeni rinnalla.

Kirjat kelpaavat aina.  Nykyään löytyy kekseliäitä luukkukirjoja ja pienille vauvoille sopivia kahisevia ja kiliseviä pehmokirjoja.  Odotan jo kovasti aikaa, että pääsen lukemaan Otsolle ja Samulle Tarua Sormusten herrasta.