Keksin hauskan käyttötavan kollaasi-innolleni.  Minusta ne ovat niin riemastuttavia, että sopivat katselukirjoiksi pikkuväelle.  Siitä syntyi idea taiteilijakirjasta, jonka omistan omille poikasilleni Otsolle, Visalle ja Samulle.  Kansikuva syntyi jo.  Ajattelin kirjoitella pieniä tarinoita poikasille mummi- ja pappanäkökulmasta.  Kuvitus syntyy aiheiden myötä.  Suunnitteilla on ainakin perhetarinoita, lettuhetkiä, skoda-autoja, kylpyankkoja ja kesälomatunnelmia.

 

Olen jo konkari taiteilijakirjojen teossa.  Ensimmäinen valmistui ”Iloa väreistä” akvarellikurssilla Espoossa opettajamme Metta Savolaisen innostamana.

 

Kunnianhimoisin kirjani oli kolmevuotisen taiteen perusopetuksen lopputyökirja ”Pizzicato”.  Se sisälsi akvarelleja, tussipiirroksia, kollaaseja (jo silloin) sekä runonsäkeitä.  Etsin epätoivoisesti kuviin sopivia riimejä netistä.  Se oli tuskaa.  Kunnes keksin, että minullahan on kaksikin runoratsua perheessä.  Miikalla ja Jussilla on molemmilla taito, minulla ei ensinkään.  Varoitin jo Jussia, että hänellä on uuden kirjan myötä taas haastetta.

 

Teimme taiteilijakirjoja myös taidekoulussa.  Kuvitin pienen haitarikirjan kollaasi- ja tussitekniikalla.  Ja nautin.  Miksi ihmeessä en ruvennut jo nuorena askarteluohjaajaksi.  Kirjankuvituksen lisäksi askartelimme koululla sidottuja kirjoja ihan omakätisesti.  Siinäkin on vain mielikuvitus rajana.

 

Minulla ei tule aika pitkäksi vaikka joutuisin joskus vanhainkotiin.  Jos sivellin ei pysy kädessä, en tarvitse muuta kuin värillistä paperia, sakset ja liimapuikon.