Taiteilijasisko Mari teki pari onnistunutta grafiikkalaattaa viikonloppukurssilla Vanajaveden opistossa.  Hän esitteli vedoksia ystävilleen ja sai saman tien neljä tilausta.  Kutsuin hänet oitis hommiin grafiikkapaja Paperihuoneelle Hämeenlinnaan.  Vietimme rattoisan ja työteliään päivän toinen toistamme tukien.  Minä sain aikaiseksi kahdeksan kelpo vedosta.  Mari teki ennätyksen – hänellä on nyt 12 kaunista työtä, jotka kaipaavat vain paspoja.  Lupasin, että seuraavalla kerralla otamme Jussin mukaan ja hän pikakurssittaa Marin paspanleikkuun jaloon taitoon.

 

Pitkän päivän ilta vaati veronsa.  Istuimme meillä aamuyön tunneille asti, joimme punaviiniä ja napostelimme juustoa sekä paransimme maailmaa niin kuin useasti nuoruudessamme.

 

Aamuvalossa katsastimme vedokset ja hyviksi havaitsimme.  Esittelin Marille myös kollaasini ja ilahduin kun hän piti niistä vilpittömästi.  Jussi on vaan naureskellut askarteluharrastukselleni.  ”Aviomies ei ole paras kriitikko”, opettajamme Maarit on kiteyttänyt.