Salla Laurinollin maalauskurssilla Päivölän keskiaikaisen kartanon, Voipaalan taidekeskuksen ja Emil Vikströmin Visavuoren taiteilijakodin maisemissa

pe 28.3.

Jussi toi minut tänne Päivölään jo päivällä.  Maalauskurssi alkaa virallisesti vasta neljältä ip.  Minä sain tilavan kahden hengen huoneen omaan käyttöön.  Olin haalinut maalaustarvikkeita laajalla kädellä matkaan, koska tiesin saavani kyydin perille asti.  Käytin ainakin tunnin lajittelemalla saalista.  Minulla on matkassa akryylivärit, neljä 50 x 60 gessottua maalauspohjaa sekä kassikaupalla mediumeja, pastoja, siveltimiä ym. oheistarvikkeita.

Sattui niin somasti, että minä olen ainoa vierailija ryhmässä.  Meitä on seitsemän oppilasta ja kaksi opettajaa.  Muut ovat paikallisia kuvataidelinjalaisia.  Sain lämpimän vastaanoton, sillä uutta verta kaivattiin.  Esittelykierroksen jälkeen oli jo illallisaika.  Ehdimme sen jälkeen maalata kolmisen tuntia ja katsastaa työt ennen iltasaunaa.

 

Minä kiersin katsomassa maisemat ilta-auringossa.  Ranta oli kuvankaunis jääpeitteineen.  Olen ollut täällä kursseilla aiemmin vain kesäaikaan.  Nyt maisema näytti aivan uudelta.  Tyydyin ottamaan valokuvia, sillä ulkona maalaamiseen sää oli liian viileä.  Pääsin sisätiloissa hyvään vauhtiin.  Märät työt jäivät odottamaan huomista.

Minulle Päivölä on nostalginen paikka.  Isäni oli täällä nuorena miehenä puutyöopettajana.  Sota katkaisi uran moneksi vuodeksi.  Muistan pikkutyttönä käyneeni täällä isän mukana tapaamassa hänen työtovereitaan.  Jos isä vielä eläisi, olisimme juhlineet viime viikolla hänen satavuotispäiväänsä.  Päivöläterveiset pilven reunalle.

 

 

la 29.3.2014

Jatkoin aamulla eilen aloitettuja maisemakuvia.  Lounaan jälkeen vaihdoimme maisemaa.  Matka Voipaalaan kahdella autolla taittui kymmenessä minuutissa.  Tutustuimme opettajamme Sallan sekä kahden muun taiteilijan yhteisnäyttelyyn.  Pidin kovasti Sallan maalauksista, sillä niistä välittyi ilo.  Varsinkin kahdesta keltaisesta maalauksesta.  Salla kertoili värikkäästi maalausten syntyvaiheista.

 

Toinen opettajamme Satu pyrähti paikalle kotitekoisen omenapiirakan kera, vaikka hänellä piti olla vapaapäivä.  Me siirryimme virkistyneinä Rapolanharjun maastoon maalaamaan.  Kevät on jo niin pitkällä, että ensimmäiset sinivuokot ilahduttivat sinisyydellään.

 

Palasimme Päivölään viideksi juuri sopivasti ruoka-aikaan.  Täällä syödään koko ajan.  Minä viimeistelin illan tunteina maalauksia.  Ehdin vielä saunaankin.  Pitää hyödyntää kaikki mistä on maksettu.

 

 

su 30.3.2014

Viime yönä siirrettiin kelloja kesäaikaan.  Puolet nuorista nukkui aamulla pommiin.   Se ei tahtia haitannut, sillä kaikki ehtivät sujuvasti lounaalle.  Sen jälkeen starttasimme viikonlopun toiselle retkelle.  Nyt suuntana oli Emil Vikströmin Visavuoren taiteilijakoti.   Se oli ennakkotiedoista poiketen auki.   Kuvittelimme olevamme ainoat vierailijat.  Toisin kävi, bussilastillinen venäläisiä valloitti pihapiirin.  No, kylmä tuuli ei houkutellut maalaamiseen.

 

Otimme valokuvia ja lähdimme aika vikkelästi takaisin Päivölään.  Läksiäiskahvit täytekakun kera tarjottiin jo kahdelta.  Jussi tuli ajoissa noutamaan minua.  Kyytimies sai kakkukahvit hänkin.

Olin tyytyväinen virikkeelliseen kurssiin.  Ryhmässä maalaaminen on sosiaalista.  Hämeen kulttuurimaisema on luku sinänsä.   Lupasin palata Päivölään uudemman kerran, kunhan sopiva kurssiviikonloppu sattuu kohdalle.