Ajattelimme lähteä tänään torstaina viikonlopun viettoon mökille.  Mutta kun satoi.  Eläkeläisenä olemisen hyvä puoli on, että suunnitelmia voi muuttaa lennossa.  Luin paikallislehdestä, että elokuvissa pyörii päivänäytäntönä ”Herkullinen elämä”.  Luin sen pari vuotta kirjana ja ihastuin.  Elokuva ei pettänyt odotuksia.  Tarina oli kauniisti kuvattu ja pääosassa säteili Helen Mirren.  Kaipasimme elokuvan innoittamina intialaista ruokaa.  Sitä hyvää ei ole Hämeenlinnassa tarjolla, ellei itse tee.

”Eiköhän poiketa kotimatkalla oluelle”, Jussi ehdotti.  Sitä ehdotusta ei voinut vastustaa.  Kaupungissa on vielä monta paikkaa, joissa emme ole käyneet.  Suosimme lähinnä lounasravintoloita.  Läheltä rautatieasemaa löytyi viehättävän vanhanaikainen Vinkalo.  Riemastuin, kun löysin nurkasta toimivan jukeboxin.  Valitsin meille kappaleet ”Särkyneiden toiveiden katu” ja ”Lakeuden kutsu”.  Mitähän hauskaa vielä löydämmekään, kun tutustumme kotikaupunkiimme tosissaan.