Olen jättänyt tänä keväänä monta Vanajaveden opiston kurssia väliin, mutta yhdestä en luovu.  Se on grafiikkapaja.  Meitä on tuttu porukka jo kolmen vuoden takaa.  Työpaja on samalla sosiaalinen tapahtuma.  Minäkin pysyn ajan tasalla, sillä kurssitoverit ja opettaja Anne ovat huomattavasti nuorempia.  Eilen valmistui kaksi uutta kuparilaattaa.  Otin niistä tänään Paperihuoneen grafiikkapajalla koevedokset.

 

Molemmissa on kirkasta pintaa, joten chine collé -tekniikkalla saa lisää sävyjä.  Pienellä säädöllä näistä saa ihan toimivat.  Olemme suunnitelleet Paperihuoneen graafikoiden kanssa tulevien näyttelyiden teemoiksi satuaihetta sekä runolliselta kuulostavaa teemaa ”Tuulen kaikuja”.  Siksi teen liehuvia helmoja sekä keijun siipien havinaa.

Työn alla on myös jatkoa balettiteemalle.  Iki-ihana ”Joutsenlampi” sai taas kerran minut innostumaan.  Telasin eilen pajalla pehmeäpohjia ja vedin tänään niihin pitsimekot prässin läpi.  Jatkan työstämistä etsaamalla niihin viivat.  Sen jälkeen ruiskutan akvatintan ja teen valöörit syövyttämällä.  Kuulostaa työläältä ja sitä se onkin.  Mutta kun tekee eri työvaihet huolella, voi hyvästä laatasta tehdä kelpo vedoksia.  Grafiikassa on sama yllätysmomentti kuin akvarelleissa – koskaan ei voi tietää, mitä tulee!  Yleensä koevedos on järkytys, mutta sen jälkeen siinä näkee mahdollisuudet.  Näin tapahtui minun uusissa laatoissanikin.