ma 2.3.2015 retkipäivä

• Phuping-palatsin kuninkaallinen puutarha
• Doi Suthep temppeli
• kävelyretki Night Bazariin
  

Tänään alkoi viimeinen viikkomme Chiang Maissa. Mietimme kotisuomessa, viihdymmekö täällä lähes kolme viikkoa. Huoli oli turha, tekemistä ja näkemistä riittää enemmän kuin lomalaisten voimat riittävät. Olemme huomanneet, että yksi pääkohde päivässä on hyvä valinta.

Tämän päivän retki maksoi 600 bahtia (18 euroa) hengeltä. Se oli hyvinkin hintansa arvoinen. Opaspoika nouti meidät hotellilta. Matkasimme kiinalaisseurueen kanssa serpentiinitietä ylös vuorille lähes tunnin verran. Tuntui aika eksoottiselta, kun opastus oli kiinaksi ja englanniksi.

Ensimmäinen kohteemme oli kuvankaunis kuninkaan palatsin puutarha. Ja tietenkin kävi niin, että hurmaannuin kukkaloistosta ja napsin kuvia innolla.

 

Kunnes ison kameran patterit loppuivat kesken kaiken. Onneksi pikkukamerakin oli mukana, muuten hermoromahdus olisi ollut lähellä kaiken sen ihanuuden keskellä.

 

 

Kakkoskohde oli seudun tärkein temppeli Doi Suthep. Sinne johtaa lohikäärmeportaat, joiden kiipeäminen tietää hyvää onnea. En tiedä kuinka meille nyt käy, sillä turvauduimme kaapelivaunun kyytiin. Ihan vain siksi, että se kuului matkan hintaan.

 

 

Temppeli oli ylenpalttisen kullankimalteinen ja kukkaloistoa löytyi täältäkin. 

Kiinalaisen seurueemme tyttö tuli kysymään, suostuisimme valokuvaan hänen vanhempiensa kanssa. Hymyilemme nyt leveästi heidän kännykkägalleriassaan. Jussin vaalea charmi puree edelleenkin!

 

Vietimme iltapäivän lempeät tunnit tuttuun tapaan altaalla. Lähdimme vielä valoisan aikaan tutkimusretkelle kaupungin uudelle puolelle. Night Bazarin alueella kävi jo hyörinä, vaikka ilta oli nuori.

 

Maistelimme kojuista pikkuannoksia (Jussi valitsi grillattua porsasta, minä  kasvistäytteisiä nuudelirullia ja valkosipuli-kevätsipulilettuja) ja kiersimme sen jälkeen tutkailemassa tarjontaa. Ostelimme pieniä tuliaisia ja – mikä tärkeintä – kameraan uudet patterit. Minä löysin ilokseni käsintehtyä paperia ja onnistuin ostamaan ison pinon jämäpalasia 10 bahtin (30 centtiä) hintaan! Myyjätyttö kyllä vähän ihmetteli, mitä niillä teen.

 

Löysimme myös edelliseltä matkalta tutut taiteilijat, jotka tekivät tilaustöitä valokuvien perusteella.  Toimitusaika oli vain vuorokausil

 

Ti 3.3.2015

• kävelyretki vanhassa kaupungissa
• Wat Pra Singh

Kartalla näkyy hyvin, miten vanha kaupunki sijoittuu muurien keskelle. Uusi kaupunki on sen ja Ping-joen välissä. Me asumme frangipaaninkukan kohdalla. Kävelymatka täältä muurille on lyhyt, ainakin menomatkalla. Takaisin tulemme yleensä hikisinä tuk-tukin kyydissä parin euron hintaan.

 

 

Tänään osuimme sattumalta paikalliselle torille. Jussikin on päässyt shoppailun makuun. Hän on ostanut jo uuden lompakon ja tänään kolmen euron silmälasit.

 

Huomasimme aamupäiväkahvin aikaan olevamme jo toisen kerran terrakottapuutarhan kohdalla. Mikäpä sen idyllisempi paikka nauttia jääkahvit.

 

Pääkohteemme oli yksi vanhan kaupungin suurimmista temppeleistä Wat Pra Singh. ”Kuninkaallinen temppelialue sisältää useita ikivanhoja, mielenkiintoisia rakennuksia, joiden koristelu ja historiallinen arvo tekevät tästä kaupungin kiehtovimman luostarin”, suomalainen matkaopaskirja hehkuttaa.

 

Ymmärsimme siis tutkailla asiaan kuuluvalla hartaudella aluetta, joka oli laaja ja vaikuttava. Päätemppeliin oli turistimaksu 20 bahtia (60 centtiä).

 

 

Temppelin lähistöltä löytyi jälleen kerran yksi suositusravintola. Seinillä oli toinen toistaan kamalimpia maalausjäljennöksiä – Warholia, Matissea, Leonardo da Vincia – mutta ruoka oli loistavaa.

Tom Yum keitossa oli jättirapuja ja tulinen mereneläväsalaatti maukas kuin mikä.  Kaiken tämän ihanuuden jälkeen ja mukava palata kotihotellille lepäämään ja sulattelemaan päivän kokemuksia.

 

Olemme ihmetelleet, miksi huoneessamme on ladattava tennismaila. Sekin selvisi, se olikin tappoväline.  ”Haluatko kuulla kuoleman äänen?”  Jussi kysyi murhanhimoinen kiilto silmissään.  Valokaari välähti, kun hän osui mailalla iltaisin piinaaviin moskiittoihin. Ne ovat pirulaisia, lentävät äänettömästi ja purevat kipeästi. Ei kiva.