to 26.2.2015

• lounas kaupungin parhaassa currypaikassa
• temppelikierroksella

Katsahdimme aamulla kalenteriin ja totesimme, että loma Chiang Maissa on jo kohta puolessa välissä. Minä olen suunnitellut meille kaikenlaista ohjelmaa. Listalla on kokkikoulu, Zoo pandojen takia, kasvitieteellinen puutarha, Tiger Kingdom tiikereiden takia, ehkä päivän trekking-retki, lisää temppeleitä… Vielä ei paniikki iskenyt, mutta ryhdyimme tuumasta toimeen. Varasimme huomiseksi koko päivän kokkikoulun 1000 bahtin (30 euroa) hintaan.

 

Jussi lueskeli aamupäivällä altaalla vanhan kaupungin suositusravintoloita. Minä kunnostauduin kirjoittamalla 20 postikorttia kotisuomeen. Aroon Rai Restaurant on yksi Chiang Main vanhimmista ravintoloista ja kuuluisa curryistaan. Löysimme sen vaivattomasti kanavan rannalta. No, en ollut ihan vakuuttunut, sillä minun kasviscurryni oli intialaistyylinen muhennos, Jussin kanacurry samoin. Mutta jälkiruuaksi tilaamamme kookosjäätelö oli namia!

 

Tänään löysimme iloksemme myös yhden kaupungin päätemppeleistä. Wat Chedi Luangin päänähtävyys on raunioitunut chedi. Olimme taas kerran häikäistyneitä kaikesta kullankimalluksesta.

 

 

 

pe 27.2.2015  päivä kokkikoulussa

Hotellin omistajamme suositteli Bhum’s Cooking Schoolia. Kokkityttö Aoy tervehti meitä lämpimästi, kun hän tuli aamulla noutamaan meidät isolla maasturilla. Koulu oli lentokentän takana noin 15 kilometrin päässä. Emme olleet ainoat oppilaat, sillä tänään oli suorastaan ruuhkaa.  Iltapäivä oli rauhallinen, sillä suurin osa turisteista oli paikalla vain puoli päivää.

 

Leenan keittiöstä löytyy perusteellinen kertomus, mitä kaikkea hyvää me valmistimme ja mitä kaikkea hyvää me päivän mittaan söimme!

 

 

la 28.2.2015

• lepopäivä
• illalla Wualain lauantaimarkkinoilla

Tuntui hyvältä ajatukselta viettää rauhallinen viikonloppu ilman sen kummempaa ohjelmaa .

 

Käytimme aamupäivän hyvin ottamalla aurinkoa, tutkailemalla retkivaihtoehtoja ja käymällä läheisellä ostoskadulla.

 

Minä löysin pikkupojille kuvakirjoja, joihin voi tarrata eläinhahmoja (autokirjat olisivat olleet parempia, mutta niitä ei löytynyt) ja itselleni akvarellilehtiön ja taitelijalaatuiset värit. Niissä on niin rajut pigmentit, että tämän jälkeen värihehkussa löytyy!

 

 

Illalla suuntasimme lähitienoilla sijaitseville Wualain lauantaimarkkinoille. Kiitos Mantu vinkistä. Tuntui kuin koko kaupunki olisi ahtautunut kävelykaduille, joiden varrella oli koju toisensa vieressä. Sulassa sovussa grillipisteitä ja käsitöitä. Huvittavimpia olivat pohjoisen perinnekankaista ommellut takit koirille.

 

Maistelimme katukojuista pienen pienistä munista kypsennettyjä rapuvartaita. Jussi kokeili pekoniin käärittyjä grillattuja sieniä ja kanavartaita. Minä valitsin tofu pad thain. Jälkiruuaksi herkuttelimme tuoreella ananas-mansikkapirtelöllä.

 

Olemme viettäneet kansainvälistä elämää. Emme ole tähän mennessä kohdanneet muita suomalaisia. Kokkikoulussakin olimme ensimmäiset suomalaiset asiakkaat. Istuimme siellä kiinalais-englantilaisen perheen kanssa samassa pöydässä ja veimme suomitietoutta eteen päin. Tänään markkinakojujen edessä viereemme istahti tanskalainen pariskunta, joka tunnisti heti, mitä kieltä puhuimme. Kyllä mekin heidän tanskansa tunnistimme. Vaihdoimme kuulumisia matkakokemuksista. He olivat tulleet viime yönä Bangkokista junalla. Matka oli ollut kuuma ja pitkä, kymmenen tuntia. Huh. He kyselivät, mitä kohteita suosittelemme Chiang Maissa. Suosittelimme kilvan kokkikoulua!

 

su 1.3.2015

• lepopäivä ja herkuttelupäivä
• maalauspäivä

Tänäänkin kaupungilla olisi ollut markkinat, mutta mutta me halusimme pitää vähän taukoa. Valitsimme sen sijaan ylellisen sunnuntailounaan läheisessä Empress hotellissa.

 

Täällä voi syödä hyvin halvalla ja kalliilla hinnalla. Eilinen lounaamme maksoi 35 bahtia (euron) ja tänään 290 bahtia (8 euroa) hengeltä.

 

Hotellin buffetissa oli tarjolla niin länsimaisia kuin aasialaisiakin herkkuja.  Oli sushia ja höyrykoreja ja grillirapuja ja liharuokia kaikissa muodoissa. Salaattipöytä oli kaiken kattava, samoin tuorehedelmäpöytä jälkiruuista puhumattakaan.

 

 

Silmät söivät enemmän kuin vatsaan mahtui. Onneksi oli se jälkiruokavatsa erikseen.

Iltapäivä vierähtikin sitten masun vieressä köllötellessä altaan reunalla. Tänään oli harvinainen päivä, sillä aurinko oli pilviverhon takana. Tähän asti joka päivä on ollut aurinkopäivä eikä sateesta ole tietoakaan. Yöt ovat viileitä ja hotellihuoneemme mukava nukkua. Meillä on ilmastointi, mutta emme ole tarvinneet sitä vielä kertaakaan.

 

Illan edellä virkistyin maalaamaan ja Jussi lähti täydentämään jääkappiamme. Elämä sujuu siis jo rutiinilla. Hyvä niin, viihdymme mainiosti.