Kuvittelin, että hullaannun lomallamme unikkopelloista. Olen kyllä nähnyt punakukkia, mutta vain vilaukselta. En kotona arvannut, että hullaannun kukkivista tuoksuvista appelsiinipuista.

Aamulla tuuli oli puuskainen ja todella viileä. Lähdimme heti omatekoisen aamiaisen jälkeen patikkaretkelle. Pukeuduimme pitkiin housuihin, fleeceihin ja tuulitakkeihin. Muutos edellisen päivän helteeseen oli raju. Päivän mittaan aurinko pilkisteli pilvien takaa ja me kuorimme vaatekerroksen toisensa jälkeen. Iltapäivällä Jussin reppu oli pullollaan varavaatteita.

 

Puikkasimme päätieltä sisämaahan päin ja hämmästyimme. Löysimme villinä kukkivan appelsiinilehdon.

 

Puissa oli yhtä aikaa valkoisia huumaavan tuoksuvia kukkia ja kypsiä appelsiineja. Maistoimme yhtä pudokasta. Se oli mehevä ja maukas. Ei ollenkaan sellainen kuin Suomessa myytävät talviappelsiinit.

 

Paluumatkalla katselimme ruokapaikkatarjontaa herkuttelumielellä. Jussi toivoi saavansa kanistifadoa, minä sinisimpukoita. Valitsimme lupaavan näköisen paikan, joka mainosti päivän special-annoksena stifadoa. Listalla oli myös simpukoita. Tarjoilija ravisti päätään, päivän mereneläväkuorma ei ollut vielä saapunut. Sanoin, että tulimme tänne nimenomaan simpukoiden vuoksi. Tilasimme vain kreikkalaisen salaatin ja karahvillisen paikallista valkoviiniä. Ei kestänyt kuin hetken, kun isäntä tuli kertomaan, että simpukat ovat tulleet ja niiden valmistus kestää noin 15 minuuttia.

 

Kannatti jäädä odottamaan, sillä annos oli kerrassaan herkullinen. Jo tuoksu kertoi että simpukat oli haudutettu runsaassa oliiviöljyssä, valkosipulissa ja valkoviinissä. Turistit olivat tyytyväisiä. Myös Jussi lihapataansa, joka oli tosi mureaa.

 

Hotellille palattuamme viihdyimme iltapäivän tunnit rannalla. Vaikka mainingit olivat vaahtopäiset, tuuli ei haitannut ja aurinko lämmitti mukavasti. Minä käytin päivän viimeiset valoisat tunnit akvarellimaalaukseen. Hanian pehmeäsävyiset talot innostivat minut kokeilemaan kreikkahenkisiä värejä ja muotoja.

 

Huomenna ajattelimme jatkaa hyvin alkanutta patikointia. Ties mitä vielä löydämmekään – ehkäpä nyt viinitarhan. Täällä kuolleilta näyttävät köynnökset heräilevät kevääseen.

 

ti 21.4.2015 kukkakedoilla

Päivän patikkaretki suuntautui Platanias-aukion yläpuolella näkyvälle kukkulalle. Serpentiinitien varrella oli lukuisia ravintoloita. Tarjontaa on paljon enemmän kuin tähän aikaan turisteja.

 

Ystävällinen vanha herra ojensi meille matkaeväiksi kaksi mehevää appelsiinia.   Ne maistuivat makeilta toisin kuin Jussin hedelmätarhasta löytämä pudokasgreippi.  Sen kirpeys sai silmät sikkaralle.

 

Kukkulalla oli komea kirkko – ja tietysti ovet tiukasti lukossa. Kävimme katsastamassa tunnelmallisen hautausmaan, jossa joka paadella oli muovikukkia. Oli toki oikeitakin, useimmat kalloja ja krysanteemeja.

 

Matkamme jatkui kapeampaa tietä kukkulan toiselle puolelle ja sieltä alas rantatielle. Teimme pari retkeä polkuja pitkin kukkakedoille. Jos edellisen päivän appelsiinilehtoretki sai minut hullaantumaan, tämä oli vieläkin hienompi.

 

Kevätkukat kukkivat valtoimenaan kaikissa väreissä ja tuoksuivat vienosti. Matkanteko ei tahtonut edetä, kun minun piti etsiä uusia kuvakulmia. Olin todella iloinen uudesta kamerastani, jolla kuvaaminen on ilo.

 

Alas saavuttuamme kävimme katsomassa, miltä Agia Marinan ranta näyttää.

 

Oma rantamme tuntui entistä paremmalta, sillä täällä vesirajassa oli isoja laakeita kiviä. Rantataverna tarjosi väsyneille kulkijoille virkistystä.

 

Koska illalla oli tiedossa buffet-ateria, valitsimme listalta vain kreetalaista salaattia ja annoksen rapu-saganakipaistosta. Niin ja olutta. Kotihotellille palattuamme huomasimme retkemme kestäneen kokonaista viisi tuntia.