to 16.7.2015

Hämeessä on tullut voimakkaita sadekuuroja ja ukkonen on jytissyt.  Minulla on aurinkoinen olo, sillä olen vaivihkaa tutkaillut Rantapallo.fi -sivuston tarjontaa.  Minulla on italiakaipuu.  Olemme matkailleet ahkerasti Aasiassa, Espanjassa ja muutaman kerran Kreikassakin.  Sanoin Jussille, jos löydän halvan äkkilähdön Italiaan, lähdetäänhän.  Jussi oli myöntyväinen.  Hän on lähes yhtä innokas halpamatkailija kuin minäkin, onneksi meille.

Tänään tärppäsi.  Halvimmat kohteet ovat olleet Sardiania ja Sisilia.  Molemmat ovat meille tuiki tuntemattomia.  Finnmatkojen äkkilähtötarjous 26.8. 2015 Sardiniaan hintaan 320 euroa hengeltä osui ja upposi.  Hotelli on määrittelemätön, mikä sopii meille erinomaisesti, koska meillä ei ole mitään ennakko-odotuksia.  Päin vastoin, olemme yllättyneet monesti iloisesti, kun hotellit ovat olleet huipputasoa.  No niin Suomen kesä, sada ja jyrise vaan, ei haittaa!

 

pe 17.7.2015

Tänään on juhlapäivä, hääpäivä, aika mones.  Tänään on myös isän kuolinpäivä, aika monta vuotta siitäkin on.  Vuosi oli 1997 ja me olimme matkalla Tampereelle Pyynikin kesäteatteriin, kun tieto tuli.  Se kesäteatteri jäi väliin.

Meidän hääkirkko oli Hämeenlinnan kirkko ja hääjuhlat vietimme täällä mökillä.  Illalla me nuoret siirryimme bailaamaan Aulangolle.  Siitä juhlasta jäi hyvät muistot.  Ajattelimme lähteä tänäänkin käymään kaupungissa.  Ensin lounaalle, sitten shoppailemaan, sitten Galleria Paperihuoneelle, jossa on tänään performanssiesitys.

 

Pyöräytin aamulla pitkästä aikaa kakkupohjan.  Jussi ilmoittautui vapaaehtoiseksi taikinakulhon rapsijaksi.  Huomenissa on luvassa kesän ensimmäinen mansikkakakku.  Aamulenkillä keräsin sateisesta metsästä kimpun kesäkukkia.  Löysin samalla retkellä kesän ensimmäisen punikkitatin.  Ihanaa, sieniä on siis luvassa!

”Mitä hyvää haluaisit hääpäivän kunniaksi?” Jussi kysyi kakkutaikinan herkistämänä.  Minä halusin ruusuja, kuohuviiniä, herneitä ja mansikoita.  Ja sain.

 

Sekä vielä lisäksi erinomaista kiinalaista ruokaa Hämeenlinnan parhaassa kiinalaisravintolassa Orient Worldissa.  Mukavia nämä hääpäivät.  Vuoden kuluttua me vietämme pyöreitä hääpäivävuosia.  Silloin – toivottavasti – matkoilla.  Meillä on jo perinne.  Kun vietimme helmihääpäivää, juhlistimme niitä Liin ja Kaizun kanssa Pariisissa.  Kun oli heidän vuoronsa, juhlakaupunki oli Rooma.  Mikähän seuraavaksi?

 

la 18.7.2015

Nukuimme hääyöstä voipuneina melkein aamukymmeneen.  Sen jälkeen tuli kiire.  Olimme bonganneet lähimaastosta sormenpään kokoisia kantarelleja.

Minä kävin poimimassa ne heti aamukahvin jälkeen talteen.

 

 

Tenholan kyläjuhlat alkoivat puolenpäivän aikaan.  Minun piti ehtiä ripustaa sitä ennen muutama taulu perinteiseen taidenäyttelyyn.  Valitsin tämän kesän tähdiksi tuoreita temperamaalauksia.  Ne herättivät sen verran kiinnostusta, että sain selittää useampaankin otteeseen, mitä temperamaalaus on.  Naapurin Pauliina kertoi kiehtovasta pigmenttivärikaupasta, johon oli törmännyt opiskeluaikanaan Venetsiassa.  Sinne!

Kuulimme valaisevan esitelmän mökkiseudun perhosista.  Nyt itse kukin meistä voi perustaa perhosbaarin.  Perinteinen houkutin on olut, johon on uutettu fariisisokeria.  Uusin hitti on superlonsieneen imeytetty punaviini!

 

Saimme juhlien jälkeen mieluisan kutsun Mantun ja Anteron luokse katsastamaan heidän rehevän puutarhansa.  Kesäsateet olivat saaneet pihapiirin kukoistamaan.  Viihdyimme kylässä iltaan asti, sillä puutarharetken jälkeen tarjolla oli uusia perunoita, oman kasvimaan salaatteja, itse savustettua lohta, tuoreita mansikoita, jäätelöä ja runsaasti valkoviiniä.  Eihän sellaista voi vastustaa.

 

Parasta kaikesta, meillä oli runsaasti yhteisiä muistoja Thaimaasta ja eniten Chiang Maista, jossa naapurit ovat viettäneet jo lukuisia talvia.  He suosittelivat meille ensi talven elämykseksi lyhtyjuhlia.  Rupesi kiinnostamaan, sillä meillä on varattu halpalennot Bangkokiin marraskuuksi.