su 19.7.2015

Tänään on juhlapäivä.  ”Ollaan tulossa mökijje!” Otso ilmoitti iloisesti puhelimessa.  Miikalla alkoi kolmen viikon loma.  Anna-yrittäjällä ei ole koskaan lomaa, mutta hän pakkaa sujuvasti pikkupojat takapenkille ja kulkee scodillacillaan mökin ja kodin väliä silloin, kun kelit ja työtilanne sallivat.  Kesägalleriassamme Hämeenlinnassa on esillä Annan Muru-mallistoa.  Se on ollut ilon aihe, sillä tytär on vieraillut jo useasti kesän aikana meillä, kun on tuonut täydennystä myyntipisteeseen.

Minä kävin vaihteeksi kirpputorilla kaupungissa käydessämme.   Kaupunkikodistamme ja mökiltä löytyy runsain mitoin leikkiautoja.  Viimeksi kun pikkuväki oli täällä, pidimme Otson kanssa sadetta saunamökissä.  Poika hämmästeli, kun  siellä oli vain yksi vanha Buick-auto.  Lupasin, että hankin mökkiin pitkän rivin pikkuautoja!  Kelpaa sitten pitää sadetta.  Kirpparilla käynti on aina ilo, kun on Tärkeää Ostettavaa.  Eikä se tule kalliiksi.  Otsikkokuvan komea sarja maksoi yhteensä kymmenen euroa.

 

Pihajasmiinin ensimmäiset kukat avautuivat juhlapäivän kunniaksi.  Kukkaistuoksu pihapiirissä on huumava.  Mökki on siivottu ja pihapiiri lakaistu.  Sadekuurot vuorottelevat auringonpilkahdusten kanssa.  Mittarissa on +18 astetta.  Huonompiakin kesäsäitä on koettu.

Jussi lähti siivousurakan jälkeen vauhdilla Parolaan kauppaan.  Sekä puhelin että ostoslista unohtuivat pöydälle.  Saa nähdä, mitä me tänään syömme.  Ainoa varma on mansikkakakku, joka on valmis ja odottaa vain juhlakansaa.

Nuorisolla kesti, ennen kun he saivat auton lastattua. Onneksi on kännykät, joilla saa välitettyä tietoa.  Muistan, miten äiti aikoinaan oli huolesta soikeana, kun vieraat viipyivät ja hän pelkäsi, että oli sattunut kolari tai jotain muuta kamalaa.  Me ehdimme sytyttää kolean päivän lämmikkeeksi tulet.  Toisen takkaan, toisen saunan pesään.

Minä tarkistin laatikkoviljelmät ja hyviksi havaitsin.  Saamme paljon vihreää pöytään.  Sipulinvarret, rucola ja vihreä salaatti sekä yrtit kukoistavat.

 

Ehdin tehdä myös metsäretken, sillä sade taukosi.  Löysin ilokseni kesän toisen punikkitatin.  Kyllä sillä kuusihenkinen perhe ruokitaan.

 

ma 20.7.2015

Vieraat ehtivät sopivasti illallisaikaan perille.  Otso halusi heti nähdä täytekakun.  Se maistui kaikille, vaikka jouduimmekin nauttimaan sen sisällä.

 

 

Minä sain syntymäpäivälahjaksi hehkuvia auringonkukkia, Otson piirtämän kortin, jossa komeili aurinko sekä itse tehdyn rannekorun.  Mummi kiittää.  Saunan jälkeen pikkupojat olivat kypsiä nukkumaan.

 

Me vanhat jaksoimme juoda juhlamaljat ja pelata canastaa yli puolen yön.  Laura oli illan tähti.  Kesäjuhlat ovat mukavia.

Aamulla sakea sumu levittäytyi järven päälle.  Maisema oli kadonnut.  Minä ja Jussi nukuimme saunamökissä.  Yleensä heräämme laineiden liplatukseen, mutta nyt järvi oli tyyni ja hiljainen.

 

Kun kipusimme ylämökille, Otso hihkaisi ensimmäiseksi: ”Nyt päästään kalaan!”  Sitä oli odotettu.  Oma onki ja pelastusliivit odottivat pientä kalamiestä mökillä.

 

Päivä oli mukavan kesäinen.  Ei helteinen, mutta kohtalaisen lämmin ja poutainen kuitenkin.

 

Söimme ulkona.  Minusta on aina mukava kattaa ateriat ulos, se on kesän merkki.

 

Iltapäivällä rakennusprojekti liikahti roiman askeleen eteen päin.  Miika ja Jussi kaivoivat vierasmajojen perustuksia ja Otso toimi apumiehenä.

 

ti 21.7.2015

Pääsin aamupäivällä metsäretkelle molempien pikkupoikien kanssa.  Meno oli vauhdikasta.

Ensin mummi työnsi Visaa rattaissa, sitten Otso työnsi, välillä molemmat kirmailivat peltotiellä.

Hiekkakuopalla pojat joivat pillimehut ja heitteivät pikkukiviä.  Paluumatkalla Visa työnsi Otsoa rattaissa, loppumatkalla mummi työnsi molempia poikia.  Huh.

Iltapäivällä saimme mökille yllätysvieraan.  Miikan opiskelukaveri ja perhetuttumme Janne tuli viettämään kesäisen päivän mökille.  Aurinko säteili ja me vakuutimme, että ainahan mökillä on kesälomakelit.

 

 

Tarjosimme grilliruokaa ja mansikkakakkua ja kuohuviiniä kesän juhlaviikkojen kunniaksi.

 

 

Annoin Jannelle kameran ja pyysin ottamaan taidekuvia.  Sitä saa mitä pyytää.  Janne viihtyi niin hyvin että lupasi tulla toisenkin kerran.  Olimme siitä iloisia, sillä todennäköisesti saamme hänet myös talkoomieheksi syksyllä, kun on ensimmäisen vierasmajan pystytyksen aika.

 

ke 22.7.2015

Päivän mittaan laulettiin monta kertaa ”Paljon onnea vaan Otso neljä vuotta” ja ”Paljon onnea vaan Leena-nimipäiväsankari”. 

 

Tänään ei ollut hellepäivä eikä poutapäivä.  Sadetta riitti pitkälle iltapäivään asti.

Aamupäivällä, kun lähdimme kaupungille, auton mittari näytti +14 astetta.  Vuosi sitten Leenanpäivänä oli +30 (merkintä viiden vuoden päiväkirjassani).  Vuodet eivät ole sisaruksia.

 

 

Mutta ei kesäjuhlia ilman susheja.  Koska emme saaneet Annaa ja poikia juhlimaan kanssamme, siirsimme omatekoisten sushien teon myöhemmäksi.  Valitsimme sen sijaan kiinalaisen Jiao Long-ravintolan sushibuffetin.  Sieltä löytyi myös Otsolle ja Visalle sopivaa ruokaa.

 

Minulla oli ilo poiketa lounaan jälkeen gallerialle, sillä vanhat työkaverit YLE:n ajoilta ilmoittivat tulevansa kulttuurikierrokselle Hämeeseen.  He kävivät ensin katsastamassa Voipaalan akvarellinäyttelyn ja sen jälkeen oli vuorossa Hämeenlinna.  Esittelin ylpeänä Galleria Paperihuoneen ja he totesivat sen hyväksi.  Ehkäpä näemme siellä joku kaunis päivä Marja-Liisan tai Irman tai Kimmon tai Matin ikioman näyttelyn.  Kaikki he maalaavat.

Toinen sadepäivän ilo oli käydä taas kerran kirpputorilla.  Laura oli innoissaan, sillä tarjontaa riitti.  Sekä Jussi että Miika olivat aivan kypsiä ennen kuin pääsimme takaisin mökille.  Varsinkin kun Hämeenlinna oli aivan mullin mallin megakonsertin ansiosta.  Kaupungilla parveili avaruusolentojen näköistä porukkaa.  ”AC/DC-ruuhka edelleen sakea, tunnelma tiivistyy, 55000 rokkinälkäistä”, Jussi luki netistä illan tunnelmista.

 

to 23.7.2015

”Vuodenaikaan nähden viileä sää jatkuu edelleen”, päivän hesari kertoi.  Päivä oli pilvinen ja sadekuurot ripauttivat vettä pariin otteeseen.

 

Minä pääsin sentään pikkupoikien kanssa aamupäivällä mansikkaretkelle.  Metsämarjat kypsyvät pikku hiljaa viileästä säästä huolimatta.

 

Isot pojat jatkoivat lapiohommia koko päivän.  Jos hyvin käy, he pääsevät jo huomenna valuhommiin.  Minä hemmottelin kesävieraita tukevilla kotiruuilla.

 

Päivällä söimme paistettua lohta ja uusia perunoita sekä salaattia. Vokkasin niiden lisäksi parin päivän takaisen pinaattipastan ja munakoisopadan.  Kaikki kelpasi.

Iltapalan aikaan kypsensin pitkästä aikaa kunnon pannukakun.  Tein sen kaveriksi sekä suolaisia että makeita täytteitä.  Se maistui viimeistä suupalaa myöten pikkuväelle ja työmiehille.

 

Kun pikkupojat simahtivat saunan jälkeen, me saimme canastapelin päätökseen.  Se tarkoittaa, että joku katkaisee 5000 pisteeseen.  Se joku olin minä, jee!  Miika piirsi minulle ykköskanamitalin:)

 

pe 24.7.2015

Koko päivän sadekuurot ripauttivat vettä taivaalta.  Työmiehet Miika ja Jussi saivat siitä huolimatta urakkansa hyvälle mallille.

Keräännyimme kaikki hurraamaan, kun ensimmäiset perustuspilareiden valut olivat ajankohtaisia.  Tästä on hyvä jatkaa.

 

Minä kokkasin porukalle tukevaa kotiruokaa.  Lounasaikaan tarjolla oli vastapaistettuja sämpylöitä, paistettuja perunoita, tattikastiketta ja tomaatti-paprika-lehtikaalimunakasta sekä varhaiskaalisalaattia.

 

Kesälomavieraat starttasivat seuraavaan mummolaan Lavian suuntaan Visan päiväunien aikaan.

”Tervetuloa taas”, toivottavat mummi ja pappa, johta henkäisevät hetken.  Mökkipäiväkirjassa aukeaa uusi sivu otsikolla ”epävakaista – sadekuuroja – koleaa”.