Olin aamuvirkkuna liikkeellä lokakuun puolessa välissä mökkimaastossa.  Kylmän kirpeän yön jälkeen maisema hohti satumaisena aamuauringon säteissä.

 

Minulla kului aamulenkkiin tupla-aika, sillä kastepisarat ja kullankimallus piti ikuistaa.

 

Säilöin näkymät mielen sopukoihin ja päivitin kauneimmat tietokoneelle.  Kyllä tämä digiaika on ihanaa, kun kaiken saa talteen.  Liiankin helposti, sillä se on myös työlästä.  Kuvia tulee räpsittyä – harkitusti tosin – aivan liikaa.