to 12.11.2015

Kun selvisimme sairaalajärkytyksestä, pakkasimme vikkelästi matkalaukut Chawengilla. Otimme kuin otimmekin taksin. Hotellin autonkuljettaja vei meidät halki sateentihkuisen saaren 45 km päässä sijaitsevaan Nathoniin. Tuttu hotelli Chytalay rantakadulla toivotti meidät tervetulleiksi. Saimme saman huoneen kuin viimeksikin – merinäköalalla.

 

Se tarkoitti mukavaa parvetta, jonka edessä risteili johtomeri. Jussi oli toipilas ja vaipui syvään uneen heti kun olimme majoittuneet. Minä tuskailin hotellin wi-fi -yhteyden kanssa ja totesin sen toivottomaksi. Ehdinkin jo tottua nopeaan verkkoon. Mikään täällä ei ole itsestään selvää. 

Minua poltteli päästä katsastamaan Nathonin BookShopin valikoima.  Suomenkielinen kirjallisuus oli kovasti kevyttä, mutta sehän sopii rantatunnelmiin. Valitsin Elizabeth Adleria ja Cathy Kellya.  Omat kirjat jäivät hyllyyn odottamaan seuraavia turisteja.  Kauppiaan mukaan suomalaisia käy kaupassa turhan vähän.  Nyt loppuloma on turvattu ainakin lukemisen suhteen.  Akvarellipapereitakin on vielä, joten puuhastelua riittää. 

 

Matkamme jatkuu aamulautalla kohti Surat Thanin lentokenttää.  Iltapäivällä olemme jo Bangkokissa.  Nyt kun Jussi virkistyy kuumetaudista, uudet seikkailut odottavat. 

 

pe 13.11.2015
No huh, olipa päivä.  Jussi toipilas selviytyi pitkästä matkasta yllättävän hyvin. Lähdimme onneksi ajoissa lauttarantaan, sillä matka Seatranin laiturille oli pitkä.  Jussi käveli kuin unessa, mutta käveli kuitenkin.

 

Satamassa oli menillään värikäs buddhalainen tapahtuma, mutta emme ehtineet jäädä ihastelemaan sitä.

Minä olen saanut parin viime päivän aikana aavistuksen, millaista on olla omaishoitaja.  Mies on tajuissaan eikä kuitenkaan ole.  Se on tarkoittanut, että minusta löytyi uusia vahvuuksia kun oli pakko.  Olen kantanut potilaalle vettä ja noutoruokaa, olen mitannut lämpöä, pakannut molempien laukut ja kantanut niitä portaikoissa, olen hoitanut matkajärjestelyjä ja vaihtanut rahaa. Huolestuin, otetaanko kuumepotilasta lentokoneeseen.  Onneksi on keksitty aspiriini. Opas-sisko, voit olla ylpeä, kyllä me Kauppisen tytöt pärjäämme maailmalla.

 

Thaimaassa kuljetukset hoituvat sujuvasti.  Lauttamatka mantereelle ja bussi Surat Thanin lentokentälle olivat aikataulussa.  Air Asian lento Bangkokiin oli myöhässä, mutta se ei haitannut.  Taksi toi meidät turvallisesti läpi perjantairuuhkan vanhaan tuttuun Narai-hotelliin Silom Roadille.  Jussi rojahti heti sänkyyn.  Minä ehdin pulahtaa uima-altaaseen ennen pimeän tuloa. 

 

Potilas jaksoi tulla pienelle iltakävelylle – ostimme minulle vadelmanpunaisen uuden matkalaukun, sillä entinen hajosi – ja sen jälkeen illalliselle hotellin italialaiseen ravintolaan.  Meillä on vanha perinne, että viimeisenä iltana käydään pizzalla.  Nyt ei ollut loman viimeinen ilta, mutta pizza maistui siitä huolimatta syntisen hyvältä.

 

 

la 14.11.2015
Potilas heräsi aamulla virkeänä ja oli valmis uusiin haasteisiin.  Ensimmäinen niistä oli hotellin ylellinen buffet-aamiainen.  Muistan miten ihka ensimmäisellä matkallamme olin häikäistynyt tarjonnasta.  Vaikka sen jälkeen olen nauttinut monen monta upeaa aamiaista, Narai häikäisi edelleen.  Ensimmäistä kertaa tällä matkalla tarjolla oli jopa tuoretta papaijaa.  Tähän asti kauden hedelmät ovat olleet ananas, vesimeloni ja banaani.

Matka jatkuu iltapäivällä Vietnamiin.  Seuraava raportti tulee Hanoista.  Ehkäpä pienellä viiveellä, sillä nettiyhteyksistä ei ole tietoa.