ke 25.11.2015

Kiiltävä kaksi viikkoa sitten Silom Roadilta ostettu matkalaukkuni ei selvinnyt Vietnamin lennoista.  Yksi pyörä putosi ja kaksi kulmaa murtui.  Hotellipojat sekä Huessa että lähtiessä Hanoissa paikkasivat sitä pakkausteipillä ja lentokentällä saimme Fragile-laput.  Se oli totta tosiaan särkyvää laatua.  Ja myyjätyttö vakuutti ”good quality”.

Muutenkin matkatavaramme ovat lisääntyneet, vaikka emme ole ostaneet juuri mitään.  Mitä nyt vähän silkkilakanoita ja lakkatyötarjottimen ja vesinukketeatterinuken ja kalligrafiapiirroksen ja puolitoista kiloa kahvia ja kookosöljyä ja helmikorvakorut ja kaksi kangaslaukkua ja repun ja varvastossut ja kaksi pakkaa pelikortteja ja frisbeen ja taidekortteja ja taidekirjan…  Jussi ei ole saanut uutta paitaa, sillä Vietnamin värikirjo olisi tuntunut liian hurjalta kotimaassa.  Hän on pärjännyt viimeiset kaksi viikkoa kahdella paidalla.  Puolessa välissä lomaa käytimme vaatevaraston pesulassa ja olemme olleet sen jälkeen kukkaistuoksuisia.

 

Kun saavuimme Hanoin Noi Bain kentälle taksilla, meillä oli jäljellä dongeja 12 euron verran.  Käytimme ne ylellisesti.  Joimme leivoskahvit ja varasimme Jetstarin lennolle istumapaikat ykkösrivistä.  Se tarkoitti käytännössä vain lisää jalkatilaa, ei shampanjaa.

 

Olimme hikimärkiä, kun pääsimme  kahden tunnin lennon jälkeen  Bankokin Suvarnabhumin kentälle ja sieltä junalla keskustaan ja tuttuun Victory-hotelliin.  Nyt elämä hymyilee jälleen.  Jussi haki lähimartista pikkusuolaista sekä Singha- ja Chang-tölkkejä.  Vetäydyimme uima-altaalle toipumaan matkan rasituksista.

 

Illalla menimme tietenkin ulos syömään.  Olikin jo ikävä tom yam -keittoa.  Marssimme suoraan suosikkipaikkaamme hotellikortteliin.  Paikka oli täpötäynnä paikallisia niin kuin aina.  Taisimme olla ainoat turistit.

 

Valitsimme listalta kaikki lempiruokamme: tom yam-keittoa, valkosipulissa haudutettua morning glorya, tulista papaijasalaattia sekä yllätysannoksena höyrytettyjä vihersimpukoita ja pikkukoriin pakattua sticy ricea.  Henkäisin ihastuksesta, sillä korianterin tuoksu huumasi, annokset olivat suussa sulavan ihania ja kunnolla chilimaustettuja.  Vietnamilainen ruoka oli toki herkullista sekin.  Maut olivat mietoja ja hyvin hienostuneita.  Mutta thaikeittiö on ja pysyy ykkössuosikkinani!

Jussi virkistyi herkkuillallisesta niin paljon, että vietimme hotellilla iloisen illan canasta-pelin ja laulukirja Sang Somin parissa.  Olen tosi helpottunut, kun olemme molemmat taas hyvässä kunnossa pitkää kotimatkaa varten.

 

 

to 26.11.2015

Tänään on ystävämme Kaizun syntymäpäivä, onhan?  Pikkujoulutapaamisemme ja Vietnam-ilta lähestyvät, oletteko valmiit?

Jussilla ja minulla on tänään viimeinen Bangkok-päivä – tällä erää.  Suunnitelmissa on yllätys yllätys – shoppailua.  Olemme menossa yllätys yllätys – matkalaukkukauppaan.  Ja tietenkin lelukauppaan.  Ehkäpä myös 4D-elokuviin.  Jännittävää.

Teimme koepakkauksen ja hämmästyimme.  Saimme tungettua kaikki tavarat kahteen matkalaukkuun luettuamme, että Finnair hyväksyy vain yhden laukun per henkilö ruumaan.  Ihme onnistui, kun otimme kaikki talvivaatteet kantokassiin.   Tilaa rupesi kummasti löytymään.  Matkalaukunraato jouti roskikseen, nyyh.

 

Keräsin aamupäivällä altaalla viimeiset auringonsäteet talteen. Sitten otimme Phaya Thailta metron Siamin asemalle. Siam Paragon oli koristeltu jouluiseksi. Se tuntui aika absurdilta helteen keskellä.

 

Väsytimme itsemme perusteellisesti, vaikka emme käyneet muuta kuin leluosastolla, suosikkikirjakaupassani Kinokunyassa ja Gourmet Marketissa. Herkkutuliaisia on luvassa. Voimat eivät riittäneet enää elokuviin, vaikka 4D teatterissa olisi pyörinyt ”Pirates Cave”. Jos saan vielä joskus poikasia matkaan mukaan, lupaan viedä heidät merimaailmaan ja elokuviin.

 

Paluumatkalla hyppäsimme metrosta Victoria Monumentin asemalla. Vaikka olemme asuneet jo menesti sen lähellä, katsastimme muistomerkin nyt ensimmäistä kertaa. Täytyy todeta, olihan se vaikuttava.

Teimme samoin kuin Hanoissa viimeisen illallisen suhteen, siis varman päälle. Kävimme toistamiseen eilisessä herkkupaikassa.

 

Tilasimme spicy squid salaatin (suussasulavan ihana) ja höyrytetyn Sea Bassin kaikilla thaimausteilla. Se tuotiin tarjolle kaasuliekkien loimutessa. Voi hyvänen aika, millaiset maut saimmekaan. Pyysin lähtiessä paikan käyntikortin, jotta voin hehkuttaa sitä blogissa. Sitä saa mitä tilaa – sain käyntikortin thaikielellä.

Neljän viikon loma on nyt lähtöitkua vailla. Canastapeli päättyi lähes tasapeliin. Olemme muutenkin olleet sopuisia, vaikka olemme nyhjänneet kylki kyljessä ihan koko matkan. Taksi on tilattu huomisaamuksi Suvarnabhumin kentälle kello kuusi. Seuraava ja tällä erää matkan viimeinen raportti tulee kotoa Hämeenlinnasta. Sawasdee.

 

pe 27.11.2015

Kotona ollaan!  Päivälento sujui leppoisasti.  Olimme virkeitä ja lueskelimme.  Jussi ei jaksanut sairasvuoteella perehtyä Vietnamin oppaisiin.  Nyt hän otti vahingon takaisin ja lukaisi, mitä kaikkea näimme.  Minulla oli matkalukemisena Elisabeth Ardenin ”Huvipurrella Caprille”.  Ostin sen Nathonin kierrätyskirjakaupasta.  Se oli juuri sopivan kevyt ja jännittävä.  Kun kone laskeutui melkein 12 tunnin lennon jälkeen sain kirjan loppuun.  Suosittelen.

 

Kotisuomi otti meidät vastaan pimeänä ja märkänä.  Hyppäsimme express bussiin ja olimme tunnin kuluttua Hämeenlinnassa.  Täällä satoi ja meillä oli linja-autoasemalta aikamoinen rupeama vetää laukkuja kotiin.  Kello on nyt seitsemän illalla.  Jussi on kaupassa hakemassa kunnon suomalaisia elintarvikkeita kuten piimää ja ruisleipää.  Minä yritän olla ajattelematta, mitä kello on tähän aikaan Thaimaassa.  Siis viisi tuntia enemmän kuin täällä.  Se tarkoittaa että olemme tulevat päivät aamuvirkkuja ja iltatorkkuja.  Lähdemme heti huomenna Espooseen laskemaan lapsenlapset.  Onkin ollut jo kovasti ikävä.