levada camacha – monte

REIPAS LEVADAJOUKKUEEMME

REIPAS LEVADAJOUKKUEEMME

ke 17.2.2016

”Levada da Serraa pitkin Paratiisilaakson halki” Madeiran retkelyopas otsikoi.  Camachan kylä, josta vaelluksemme alkoi, sijaitsi serpentiinitien päässä ylhäällä vuoristossa.  Ilmanala oli selvästi viileämpi kuin alhaalla Funchalissa.

 

VIITAT OHJASIVAT LEVADAN ALKUPISTEESEEN

VIITAT OHJASIVAT LEVADAN ALKUPISTEESEEN

Alkumatka oli ylämäkeä, joten lämmin tuli kiivetessä.  Levadapolku alkoi mäen korkeimmalta kohdalta.  Puikkasimme talojen väliin ja pääsimme tuota pikaa kastelukanavan viereen.

 

TALOT OLI RAKENNETTU RINTEESEEN

TALOT OLI RAKENNETTU RINTEESEEN

 

SINISARJA

SINISARJA

 

TALONVAHTI

TALONVAHTI

Reitti oli merkitty opaskirjassa sinisellä eli helpoksi.  Vaellusaika oli 3 tuntia ja 45 minuuttia.  Meillä se kesti kauemmin, sillä ihastelimme runsasta kasvillisuutta ja pidimme tietenkin evästauon.

 

POLKU KULKI REHEVÄSSÄ MAASTOSSA

POLKU KULKI REHEVÄSSÄ MAASTOSSA

Polku oli tasaista ja todella hyvää kulkea.  Linnut lauloivat, eucalyptus ja laakeripensaat tuoksuivat.

 

TUOKSUVA LAAKERIPENSAS

TUOKSUVA LAAKERIPENSAS

Kukkaloisto ei ollut vielä parhaimmillaan, mutta kaunista oli silti.  Tunnistimme tuttuja kasveja kuten suurilehtisen krassin, ihmepensaat, bellikset sekä punakukkaisen kamelian.

 

KALLIONAUHUS?

KALLIONAUHUS?

Keltakukkakin näytti tutulta.  Ainakin se muistutti meillä kasvavaa kallionauhusta.

 

MANTELINKUKKIA?

MANTELINKUKKIA?

Mutta mikä oli tämä valkoinen herkkä kukkija?  Voisiko se olla mantelipuu?  Minun piti hypätä levadan yli saadakseni siitä lähikuvia.

 

MAGNOLIANKUKKIA

MAGNOLIANKUKKIA

Kukkiva magnolia oli vaikuttava näky.  Mutta paljon oli sellaisiakin lajeja, joita emme olleet ennen nähneet.

 

POLKU JATKUI REHEVÄNÄ

POLKU JATKUI REHEVÄNÄ

 

SULOTUOKSUINEN MIMOSA

SULOTUOKSUINEN MIMOSA

 

VAELTAJA ESITTELEE KÄVELYSAUVAANSA

VAELTAJA ESITTELI KÄVELYSAUVAANSA

Jussi löysi taukopaikalta avukseen tuiki tarpeellisen kävelysauvan.

 

EUCALYPTUSMETSÄ

EUCALYPTUSMETSÄ

Eucalyptusmetsiköt olivat hauskan näköisiä.  Puut olivat korkeita ja honteloita.  Loppumatkalla ne hallitsivat maisemaa.

 

SUOJELUSPYHIMYS YRITTI HELPOTTAA JUSSIN KULKUA

SUOJELUSPYHIMYS YRITTI HELPOTTAA JUSSIN KULKUA

Loppumatka tuotti yllätyksen.  Polku laskeutui tosi jyrkälle kivetylle tielle.  Ja laskua riitti.  Olimme jaksaneet pitkän vaelluksen hyvin, mutta alastulo oli Jussille tuskaa.  Hänen selkänsä kipeytyi niin, että jouduimme turvautumaan taksikyytiin.  Kukaan ei ollut pahoillaan, kun keltainen auto kaartoi valtavan jalkapallostadionin pihaan noutamaan meitä.  Koko lysti maksoi 20 euroa, ei paha.

 

MEHEVIÄ TONNIKALAPIHVEJÄ KAIKILLA LISUKKEILLA

MEHEVIÄ TONNIKALAPIHVEJÄ KAIKILLA LISUKKEILLA

Tuoreet tonnikalapihvit, kylmät oluet ja kupliva vinho verde virkistivät meidät retkeläiset hetkessä.  Tosin vain vähäksi aikaa.  Arja ja Esko tarjoilivat kahvit virvokkeiden kera huoneessaan.  Sen jälkeen olimme kypsiä vetäytymään levolle.  Yöksi on luvassa sadetta.  Toivottavasti sää kirkastuu päivällä.

There is one comment

  1. Kaizu

    Hei matkalaiset!
    Täällä Hesassa sataa räntärakeita ja maa on ajoittain valkoinen! Hilkan kanssa luimme matkakertomustanne ja ihailimme kukkien loistoa – nauttikaa olostanne!
    T. Kai & Hilkka

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.