ma 29.2.2016 karkauspäivä

Etelä-Suomessa hiihtoloma on jo takana.  Me hämäläiset vietämme hiihtolomaa viikolla 9.  Maanantaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena.  Emme sentään kaivaneet suksia esiin, vaan tyydyimme kiertämään suosikkilenkkimme Vanajaveden rantamaisemissa.  Pakkasta oli seitsemän astetta.  Se oli juuri sopiva ulkoiluun.  Palasimme pari tuntia myöhemmin punaposkisina kotiin.

Olin suunnitellut työrupeamaa työhuoneella, mutta toisin kävi.  Olimme molemmat voipuneita ulkoilun ja myöhäisen lounaan jälkeen.  Innostuin askartelemaan kotosalla.  Hain askartelukaupasta decoupage-lakkaa ja kokeilin miten se toimii.

 

Liimasin mustesuihkuprinttikuvan korttipohjalle ja lakkasin sen alta ja päältä.  Lopputulos oli aika hieno.  Kuvansiirtokurssimme jatkuu hiihtoloman jälkeen.  Silloin pääsen kokeilemaan miten kuvat siirtyvät esimerkiksi kankaalle.

Toinen yllätysprojekti on esinekooste.  Se liittyy kollaasikurssin tehtäviin.  Pengoin kaappeja ja laatikoita ja löysin vaikka kuinka paljon unohtuneita aarteita.  Ehkäpä tällaisessa kollaasissakin on jotain ideaa.  Parempi koota omia lempijuttuja yhteen kuin unohtaa ne laatikon pohjalle.

Illalla katselimme Jussin kanssa häikäistyneinä Oscar-gaalaa.  Samat elokuvat kahmivat palkintoja.  Olimme nähneet niistä toistaiseksi vain Tanskalaisen tytön.  Listalla on jatkossa toimintaelokuvat Revenant ja Mad Max (Jussille) sekä Carol (minulle).

 

 

ti 1.3.2016

Päivän Suuri Tapaus oli ystäväni Kaija Marjatta Mäenpään ”Värirunoja” näyttelyn avajaiset Galleria Paperihuoneella.  Kaijan ystäviä oli sankoin joukoin paikalla ja tunnelma oli tiivis.  Onnea Kaija näyttelylle!

 

ke 2.3.2016

Päivän Suuri Tapaus oli Hämeenlinnan teatterin päivänäytös ”Kalle Aaltonen”.  Minulla on tapana käydä katsomassa kaikki teatterin omat näytökset.  Siihen on kaksi hyvää syytä.  Ensinnäkin teatteri on erinomaisen hyvä ja näyttelijät ovat tulleet neljän vuoden aikana jo tutuiksi.  Toinen hyvä syy on, että minulla on edelleenkin voimassa pressikortti ja sillä pääsen teatterin omiin näytöksiin ilmaiseksi.  Mikä ihana etu.  Kiitos vaan Journalistiliitto.

 

Ajattelin, että näytös on kovastikin kepeä.  Sitä se olikin mutta hyvällä tavalla.  ”Merenkulkuneuvos Hallermaan höyrylaiva Wellamo on lähdössä eksoottiseen Egyptin Aleksandriaan. Laivamatkalle mukaan haluaa myös Hallermaan tytär Kaarina, ja vieläpä valepukuisena merimiehenä. Laivan pitkäaikainen kapteeni on jäämässä eläkkeelle ja vapautuvasta virasta taistelevat yliperämies Kourula ja aliperämies Kalle Aaltonen.  Kuinka käy kun naisseikkailuistaan tunnetun Kallen ja merenkulkuneuvoksen tyttären Kaarinan katseet kohtaavat?”

Arvata saattaa, hyvinhän siinä kävi.  Minulla on kaksi suosikkinäyttelijää.  Pääosan esittäjä Saska Pulkkinen oli ilo silmälle.  Hänen tanssitaitonsa ja ketteryytensä oli ihailtavaa.  Toinen suosikkini on tukeva Mikko Töyssy, joka jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.

 

to 3.3.2016

Aurinko ei ole näyttäytynyt maanantain jälkeen.  Muuten ulkoilukelit ovat olleet mainiot.  Pientä pakkasta ja mukavasti lunta.  Minä olen reippaillut lähes päivittäin työhuoneella.  Tänään päivystin.  Galleriassa kävi kolme laatuasiakasta.  Yksi lupasi tuoda taideryhmän tutustumiskäynnille, toinen kaipasi maalaustilaa ja kolmas harkitsi jopa pajamme jäsenyyttä!  Jakelin auliisti tietopaketteja ja kehotin ottamaan puheenjohtajaamme Petraan yhteyttä.

 

Ehdin myös puuhastella omien töiden parissa.  Minulla on meneillään on kokonainen sarja akryyli-öljyvärikollaaseja.  Innostuin kun kuulin, että Marin galleriassa Artikassa on huhtikuussa peruutusaika.  Jos saamme sopivan kokoisen porukan mukaan, voin esitellä uusia maalauksia otsikolla ”Naisen naamio”.

Kulttuurikierroskin jatkui.  Hämeenlinnan taidemuseo on suosikkini.  Mika Taanilan näyttely on loppusuoralla enkä ole sitä vielä nähnyt.  Korjasin tilanteen ja kiertelin katsomassa hänen videoitaan.  En ole erityisemmin videotaiteen ystävä – liekö työtaustalla merkitystä – mutta onhan se kiinnostavaa nähdä, mitä tänä päivänä tehdään.

 

pe 4.3.2016

Olin aamulla vauhdissa.  Siivosimme yhdessä pikaisesti, sillä odottelemme huomenna Liisa K:ta viikonloppuvieraaksi.  Jussi kunnostautui viemällä meidän ison olohuoneen mattomme pesulaan.

 

Minä kiirehdin työhuoneelle, sillä kollaasiprojekti poltteli.

 

Sain päivän aikana valmiiksi kokonaista kuusi uutta maalausta.  Silloin kun intohimo iskee, sitä ei pidättele mikään.  Jussi tuli hakemaan minua iltapäivällä.  Otin töistä ulkona kadulla valokuvat, sillä talvinen keinovalo sisällä ei riitä.  Nyt aloittelemme viikonloppua.  Keittiössä tuoksuu vastapaistetut silakat.  Yhteistyö toimii.  Minä tein perunamuhennoksen, Jussi hoiti kalahommat.

Kulttuuriviikkomme jatkuu huomenissa.  Olen varannut teatteriliput ”Miehiä ja ihmisiä” –esitykseen.  Raportti seuraa.

 

su 6.3.2016

Hiihtolomaviikko päättyi vesisateeseen.  Lumet sulavat vauhdilla.  Taitaa olla kuitenkin liian varhaista odotella vielä kevättä.

Liisa K. saapui eilen aamujunalla.  Jussi oli häntä asemalla vastassa, sillä minulla oli kurssi Vanajaveden opistossa.  Aiheena oli ”Viisi näkökulmaa nykytaiteeseen”.  Vuorossa oli ympäristötaide – tai niin kuin opettajamme Anssi Taulu tiesi – paikkasidonnainen taide.

 

Ehdin Liisan ja Jussin kanssa teatterin päivänäytökseen.  ”Miehiä ja ihmisiä”  perustui Olli Jalosen tekstiin.  Kappale oli kunnianhimoinen ja kiinnostava, se ei päästänyt katsojaa helpolla.  Minä jäin kaipaamaan draaman kaarta.  Kohokohtia ei juuri ollut, näytelmä koostui kohtauksista yhden kesän aikana.  Suosittelen silti.

 

Liisa toi tuliaisina suussasulavan maukkaan lohipiirakan.  Nautimme sen iltapalana canasta-pelin kyytipoikana.

 

Sunnuntaina teimme kahden tunnin lenkin Vanajaveden rantamaisemissa.  Jussi paistoi lounaaksi jogurttikalaa.  Se oli yhtä hyvää kuin aina ennenkin.

 

Saimme kuvaviestin Espoosta otsikolla ”jälkkäriherkkuja”.  Serkukset olivat koolla, mikä sen mukavampaa.

 

Saattelin Liisan iltajunaan ja jatkoin matkaa ARX-talolle, jossa litografiajoukkueemme oli jo paikalla.  Minä aloittelin työskentelyä uuden kiven parissa.  Kotimatka sujui vikkelään, sillä kylmä sade ei tuntunut mukavalta.  Hiihtokelit taitavat olla tällä erää ohi.