su 8.5.2016 äitienpäivä
kaupunkikierros Skopjessa

”Kaikille Makedonian historian sankareille pystytettyjen ratsastajapatsaiden määrässä on Skopjella taatusti maailmanennätys”, matkanjohtajamme Jussi kirjoitti kiertomatkamme esittelytekstissä.

 

Kun kävelimme vanhassa keskustassa Vardar-joen rannalla, patsaita toden totta riitti.

 

Muitakin kuin ratsastajia, mutta enimmäkseen miehiä.  Hauskimpia olivat humoristiset patsaat.

 

Lamppujen valaisemia patsassiltoja oli kaksi, toinen oli omistettu sivilisaatiolle, toinen taiteelle.  Hienoja molemmat.

Skopjessa oli suuren urheilujuhlan tuntua.  Keskusasukiolla oli maratonjuoksijoiden lähtö- ja maali.  Mekin ehdimme olla kannustamassa voittajakolmikkoa, komeita nuoria mustia miehiä.  Meidän ohjelmassamme ei kuitenkaan ollut maraton vaan kaupunkikierros.

 

 

 

Jussi-opas johdatti meidät kivisillan yli turkkilaiselle puolelle.

 

Joimme siellä aidot turkkilaiset teet ja kahvit, kiertelimme basaareissa ja söimme kiertokävelyn päätteeksi runsaan lounaan entisen karavaaniseraljin sisäpihalla.

 

Tänään kasvissyöjät saivat kasvispaistoksen, mainiota.

Iltapäivä oli vapaata.  Minun joukkueeni suunnisti moskeissa käynnin jälkeen taidemuseon mäelle vain todetakseen että se oli mennyt yhdeltä kiinni.

 

Niin jäi Skopjen nykytaide näkemättä, sillä huomenna maanantaina museo on edelleen kiinni.

 

Jussin kanssa poikkesimme katsomaan Makedonian kansallisgallerian, jossa oli kuvataideopiskelijoiden näyttely.  Toki kiinnostava sekin.  Varsinkin itse museo, sillä se sijaitsi entisessä kylpylässä.

 

Koska olimme siinä vaiheessa kahdestaan liikkeellä ja aurinko paistoi, Jussi hemmotteli minua tarjoamalla kylmää Tikvesin valkoviiniä komean Stone Bridge -hotellin terassilla. Osasin arvostaa, sillä kierrämme yleensä kalliit paikat kaukaa.

 

 

Kun patsassiltojen valot syttyivät, kuvasin innolla taiteilijasiltaa.  Siinä vaiheessa jo pieni iltapalakin tuntui hyvältä ajatukselta.  Kuinka ollakaan, tapasimme taas kerran Tertun ja Immon aivan sattumalta keskusaukion kupeessa.

 

Istahdimme porukalla läheiselle terassille nauttimaan kuulaasta illasta, salaatista ja pizzanpaloista sekä virvokkeista.  Olipa hieno ja tunnelmallinen äitienpäivä!

 

Lapsetkin muistivat.  Anna laittoi tervehdyksen sekä puhelimella että sähköpostissa.

 

Miika lähetti hellyttävän kuvan äitienpäivästä Espoossa.

 

Riemastuttavin kuva, jonka olen löytänyt facebookista, oli kolmen muskettisoturin lähtökuva Berliinin rientoihin.

 

ma 9.5.2016 viimeinen matkapäivä
retki Vodno-vuorelle

 

Maanantaina mikään ennalta suunniteltu ohjelma ei onnistunut.

 

Ajoimme retkibussilla yli 1000 metrin korkeuteen, mutta gondolihissi huipulle oli suljettu.  Jatkoimme matkaa Ptolemaioksen kirkolle, joka oli suljettu.

 

Pääsimme sentään kirkon pihalle.  Harmitti, kun sisällä olisi ollut kuuluisa fresco, joka ennakoi renessanssia.  ”Haluatko nähdä kuvan maalauksesta?”, oppaamme kysyi.  Toki halusin.

 

Jussi ojensi minulle 50 dinaarin setelin ja näytti, ”Siinä se on, saat omaksi”.  Kiitos.

 

Pysähdyimme paluumatkalla vuoristoravintolan terassille turkkilaiselle kahville.  Halukkaat saivat lasillisen keltaista rakia.  Aurinko paistoi ja tunnelma oli korkealla pettymyksistä huolimatta.

Meillä oli iltapäivä vapaata.  Jussi ja Erkki lähtivät tapaamaan Erkin tuttavaprofessoria.

 

Tässä Erkin referaatti retkestä: ”Jussin ja Erkin ohjelmaan kuului myös puolipäiväretki Skopjen luoteispuolelle Matka-järvelle. 

 

 

Siellä he kanjonimaisemien lisäksi tutustuivat laajaan ja upeaan vasta hiljan löydettyyn luolaan.

 

Isäntänä oli Erkille tutkimusyhteistyöstä tuttu Cyril and Methodius University Skopjen sähköenergiatekniikan professori Vlastimir Glamocanin, tuttavallisemmin Vlasto.”

 

 

Me naiset lähdimme tutustumaan äiti Teresan muistotaloon.

Tapasimme Immon keskusaukiolla ja viihdyimme hyvän tovin joen rannalla lounasterassilla.  Minä kävin ostelemassa paikallisia makeisia tuliaisiksi.  Sen jälkeen vetäydyin hetkeksi siestalle.

 

 

Ohjelmassamme oli vielä päätösillallinen sekä musiikkia perinneravintola Stara Gradska Kukjassa, joka on yksi Skopjen vanhimmista ravintoloista.

Palasimme Skopjen leudossa illassa hotellille pakkaamaan, sillä aamulla oli aikainen herätys.  Starttasimme seitsemältä hotellilta.  ”Ajamme Aleksanteri Suuren tietä Aleksanteri Suuren lentokentälle”, Jussi-opas kiteytti.  Hän unohti järjestää äänestyksen, saavatko ensikertalaiset matkalaiset osallistua seuraaville kiertomatkoille.  Se jäi vähän vaivaamaan.  Tiedossa on ainakin Baskimaan kierros sekä Gardajärvi ja Venetsia.  Kohteet jäivät kutkuttamaan….

 

ke 11.5.2016
kotona taas

Suomeen oli tullut kesä matkamme aikana.  Koivuissa oli jo kunnon lehdet.  Terttu harmitteli, että herkkä hiirenkorvavaihe jäi näkemättä.  Me olemme saaneet matkalaukut purettua ja pyykkikone pyörii.  Valokuvat ovat siististi omassa kansiossa.

 

Otin pari kuvaa tuliaisista.  Opas-Jussi jakoi koristeelliset pääsyliput muistoiksi.  Minä pakkasin tuliaisostokset kolmeen pussiin, kaksi lähtee lasten perheille, kolmas mökille odottelemaan kesävieraita.

 

On aina ilo tarjoilla maistiaisia.  Yksi oluttölkkikin jäi, sillä Skopjen hotellissamme ei ollut jääkaappia.

Kymmenen päivän matka oli kerrassaan antoisa, sillä vaikka nähtävää oli paljon, se oli meille matkalaisille helppo.  Jussi-opas selosti bussissa sekä historiikit että täsmätiedot kohteista.  Hotellit ja ruuat olivat hyviä.  Tietkin olivat paljon parempia kuin kuvittelimme matkakertomusten valossa.

 

Oppaamme kertoi, että Skopjessa on odotettavissa mielenosoituksia.  Siellä vastustetaan hallitusta, joka käyttää kansan varat mahtipontiseen rakentamiseen.  Keskusaukion tuntumassa patsaita ja rakennuksia on tuhrittu punaisella maalilla.  Näimme poliiseja ja jopa vesitykkejä, mutta emme yhteenottoja.  Hyvä niin.

Kevät oli ihastuttavan vihreä ja kukkaloisto – varsinkin punakukkaiset unikkopellot – ilo silmälle.  Ilmat olivat yllättävän viileät ja sateiset, mutta loppua kohden sää onneksi lämpeni.

 

Skopjessa tarkeni jo t-paidalla, mutta shortseille ei ollut käyttöä.  Kuuden hengen oma seurueemme oli hyvin omatoiminen.  Kuljimme sekä yhdessä että erikseen tilanteen mukaan.  Kiitokset kumppaneille, mukavaa oli.

Koko matkakertomus löytyy otsikolla Balkanin kierros 2016.