ke 26.10.2016

Tuuli on riepottanut koko tämän viikon syksyn lehtiä.  Katselin eilen gallerian ikkunasta, miten räntäsade kasteli maiseman.  Ohikulkijat kiirehtivät sateenvarjoja pidellen ohi.  Mutta meillä sisällä oli lämmintä ja mukavaa.  Sain kuusi innokasta neljävuotiasta taiteilijaa vieraiksi.  He askartelivat innolla omia kollaasejaan.  Ne ovat nyt kuivumassa – ja näytteillä – prinsessa Jaden hovissa.

Olen ahkeroinut työhuoneellani joulukorttien parissa.  Kas kummaa – kollaaseja nekin.  Aiheet ovat mitä perinteisimmät, punaisia tonttuja ja kultaisia enkeleitä.  Myös Vanajaveden opiston kurssit ovat jatkuneet syyslomaviikon jälkeen.  Tiistaina venyttelin antaumuksella ja illalla maalasin akryyliväreillä.

 

Kas kummaa – nyt syntyi punaista syyspimeän vastapainoksi.   Niin ja olen ehtinyt marttaillakin.  Meillä oli maanantaina kansainvälinen ilta.  Kv-martta Maire kertoili valokuvien kera marttamatkasta Kameruniin.  Siellä marttajärjestö toimii erityisesti naisten hyväksi.

Tänä aamuna olen viettänyt raivostuttavan puolituntisen kuuntelemalla hammashoitolan puhelimen kaiuttimesta ”Kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja”.  Sain vajaa kuukausi sitten pudonneen paikan tilalle uuden.  Nyt se mokoma lähti.  Onneksi sain jonottamisen jälkeen uuden ajan jo perjantaiksi.

 

ma 31.10.2016

Ohjelmaa on riittänyt kurjista keleistä huolimatta.  Liisa K. kävi kulttuurivierailulla Hämeenlinnassa viime torstaina.

 

Galleriakäynnin lisäksi meillä oli ohjelmassa teatterikäynti.  ”Näytelmä on tragikoomisen hauska, kun henkilöt joutuvat karaoken tiimellyksessä ihmisyytensä kolhaisemaksi, Kari Hotakaisen kirpeällä huumorilla höystettynä.”  En päässyt oikein tarinan henkeen mukaan, mutta laulut soivat komeasti.

Perjantaina tarjosin meille syksyistä kotiruokaa – kaalikääryleitä ja perunoita puolukkahillon kera.  Jussi paistoi kaksi pannullista silakoita.  Kylläisinä lähdimme ajelemaan sadesäässä viikonlopun viettoon.  Me Espooseen ja Liisa Helsingin kotiin.

 

Poikkesimme matkalla katsastamaan Tiirinkosken kartanon, josta olin kuullut paljon hyvää.  Se oli jännittävä sisustusmyymälä, jossa oli myös kahvila ja luomutuotteita myynnissä.  Ostimme pussillisen härkäpapuja Miikan perheelle tuliaisiksi.

Pikkupojat Otso ja Visa olivat vauhdissa, kun ehdimme illan edellä perille.  Vauhti parani lauantaina, kun Anna, Samu ja Miska tulivat.

 

Olohuoneeseen oli ilmestynyt sitten viime käynnin puolapuut.  Poikaset kiipeilivät ketterästi ja roikkuivat renkaissa.

Sunnuntaina oli jännittävä päivä, kun Otson Cantores Minores ryhmä esiintyi Karakappelissa.  Heillä oli ohjelmassa triangelilaulu.  Vaativan esityksen jälkeen kirkkomehu ja makeat keksit maistuivat.

Me palasimme illalla sateiseen Hämeenlinnaan.  Nyt minulla on alkamassa viimeinen näyttelyviikko.  Hehkutin vielä kerran facebookissa.  Odottelen vanhoja työkavereita tänään näyttelykierrokselle.  Mukavaa, että saan vieraita näin monen vapaavuoden jälkeenkin.