tuokiokuvia 1982 – 1984

MIIKA JA ANNA

MIIKA JA ANNA

Intro: Olen kirjoittanut päiväkirjoja kuusivuotiaasta lähtien.  Ahkerasti.  Koulu- ja opiskeluvuosilta löytyy kahdeksan käsinkirjoitettua vuodatusta.  Sitten tuli pitkä tauko – valitettavasti.  Tämä kirja alkaa vuodesta 1982, jolloin Anna on puolivuotias ja Miika neljä.   Asumme kerrostalossa Kotkakujalla Karakalliossa.  Minä olen äitiyslomalla.  Jussi viettää kaikki vapaahetket rakennuspuuhissa Kauklahden tontillamme.  Koska lukeminen kaikkien näiden vuosien jälkeen tuotti minulle iloa, haluan jakaa sitä hyvää myös perheelle ja ystävillekin (jos kiinnostaa).  

23.12.1982

Joulutunnelmaa pikku hiljaa.  Perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, siivouskahvit, lahjasuklaata.  Anna sitterissä seurana, isot pojat kirjastossa palauttamassa melkein myöhässä olevia kirjoja.  Ulkona on lotissut jo pari päivää vettä.  Kuusi odottelee parvekkeella sisäänpääsyä ja kalkkuna samoin.  5,7 kiloa vaatimattomasti.

Miika on askarrellut kerhossa ja puistossa joulukoristeita.  On tonttua ja lintua ja lastukiekuroita.  Pidettiin me isot ihmisetkin joululahjavalvojaiset pari iltaa sitten.  Näperrettiin käsinukketonttuja.  Jaana ompeli vaaleansisiä silmiä, minä liiviä ja Jussi tarjoili uutta kotimaista viskiä ja kaikilla oli hupaisaa.  Anna osallistui ilonpitoon – se on varsinainen yökyöpeli.  Valvoo puoleen yöhön ja nukkuu sitten yhdeksään aamulla.  Niin minäkin.

Anna ryömii pitkin lattioita kuin mittarimato ja yrittää jo konttausasentoakin – eikä ole neidillä ikää vielä puolta vuottakaan.

2.1.1983

Hulinat onnellisesti takana.  Joulu sujui aika rauhallisesti.  Oltiin perinteisesti kotosalla.  Aattona kävi isi-pukki.  Minä jännäsin tunteeko Miika – ei tuntenut.  Tapanina vasta lähdettiin reissuun.  Ensin Suvelaan, sitten Höykkylään, missä viihdyttiin yli uuden vuoden.  Ammuttiin mökillä raketteja, juotiin punkkua ja syötiin lohipiirakkaa.

Vauvauutisia kuului oikein pareittain.  Heinäkuussa saadaan pieniä serkkuja.  Sekä Arja että Katajamäen Leena odottavat – on se somaa,  Arja jo kutoi nuttua.  Leena ei ole vielä julkistanut uutista.  Eila ja Jaakko vaan eivät malttaneet olla meille kertomatta.

Äidin uusivuosi alkoi sairaalassa, epäilevät viherkaihia.  Silmä rupesi yhtäkkiä reistailemaan.  Kävimme tänään katsomassa.  Äiti oli pirteämpi kuin kotona ikään sairaalan täyshoidossa ja isäkin tuntui nauttivan vapaudestaan.  Jaana on harjoitellut pari päivää ruuanlaittoa.  Hyvinhän se sujui, saimme ihan syötävää makaronilaatikkoa.

Huomenna alkaa arki.  Jaanalla konekirjoitusta, Annalla neuvola ja tällä viikolla alkavat Miikan kerhot ja minun jumppani.  Kyllä on aihettakin.

7.1.1983 aamulla

Jaana ja lapset nukkuvat.  Pitäisi herätellä.  Kohta lähdetään taas tohinalla Viherlaaksoon.  Miikalla on ylimääräinen kerhopäivä – musiikkimaalausta.  Eilen taisteltiin läpi lumen ja loskan kerhoon.  Äitiparka oli aivan hiessä kun lopulta retki oli tehty.

Keskiviikkona testasin ale-myynnit kaupungissa.  Oli hirmuinen räntäsade ja kaduilla sai kahlata vesilätäköissä.  Varsinainen ilo.  Saaliiksi sain roosanvärisen paitapuseron ja kahdet siistit housut.  Nyt kun olisi vielä paikka missä niitä käyttää…

Jaana on lähdössä Madeiralle lomailemaan viikoksi.  Saa ilmaisen matkan.  Ei hassumpaa.

13.1.1983

Jaana ja Miika lähtivät Päiville kylään, me Annan kanssa kohta hammaslääkäriin.  Ulkona on viisi astetta lämmintä, alennusmyynnit hullummillaan.  Kierrettiin eilen Jussin kanssa pitkin Tapiolaa.  Jussi sai sinisen kipparitakin ja housut, minä vaan pizzaa ja jätskiä.  Takkia etsin, vaan ei löytynyt kokoja.

Eilen saatiin talopiirustukset B ja C.  Pienen kehittelyn jälkeen meillä on upea talo!  Mikolla on nyt rauhaisaa piirrellä, kun Anitta ja Erkko ovat Jyväskylässä.  Vaan ei se helppoa ole.  Me on Jussin kanssa istuttu monta iltaa piirtämässä ja aina joku kohta kiikastaa.

14.1.1983

Ritu ja Sanna kävivät kylässä.  Ritu tarjosi lapsille hoitopaikkaa, vieläpä alennuksella.  Ja jo keväällä.  Minä kun olin jo varautunut olemaan kesän kotona.

16.1.1983

Luonnos D – upea!  Tuli eilen pikapostissa.  Olimme aivan innoissamme, ei ole Mikon koulutus mennyt hukkaan!

Tänään on siivottu.  Pojat ovat pihalla, Anna parvekkeella.  Minä olen kaunistautunut iltaa varten.  Kaupunginteatterissa Arthur Millerin ”Näköala sillalta”.  Seurassa Liisa ja Vuokko.  Jaana hankki liput.  Jaanan piti lähteä mukaan, mutta Madeira voitti kulttuurin.

Odottelemme Seppoa ja Arjaa kylään.  Tulevat ihmettelemään talopiirustuksia, jos vaikka Mikon suunnitelma kävisi heillekin.

26.1.1983

Puistotempasimme tänään.  Kirppis, makkaranpaistoa, ongintaa.  Miikalla oli hauskaa, minulla varpaat jäässä.  Anna konttasi ekaa kertaa oikein pituutta – etevä likka – ja istuukin jo puoliksi, toinen käsi maassa.

Jussi ja Miika lähtivät pankkiasioille – tyhjentämään Miikan maapalloa.  Minä aloittelin Märta Tikkasen ”Sofian oma kirjaa”, jonka vasta sain kirjastosta lainaksi.  Oli niin hauska lukea, miten muissakin perheissä isommat lapset riepottelevat pienempiään.  Annalla on kuhmu otsassa, kun Miika kantoi Annaa ja katua muksahti.  Anna-ressu alimmaisena.

30.1.1983

Anna osaa nousta seisomaan!  Oppi eilen. Nousi ensin polvilleen ja heti perään jaloilleen ja kupsahtelee jatkuvasti lattiaan.  Vaan sinnikäs on yrittämään uudelleen.  Näin viime yönä unta, että Anna osasi puhua, kyseli tuliaisia, niin kuin Miikakin aina, kun on hetkenkin poissa.

Olimme eilen Miikan kanssa ensimmäistä kertaa teatterissa ”Kolme iloista rosvoa” Kansallisessa.  Miika ihmetteli kun lapset Tommi ja Kamomilla olivat niin isoja.  Anna oli hoidossa Liisalla.  Oli pärjännyt ihan hienosti, vaan ei suostunut syömään tuttelia, tisua vaan oli ikävä.

Jaana lähti eilisaamuna 7:40 koneella Roomaan ja sieltä illalla Tunisiaan.  Saapi nähdä mennäänkö Jaanaa katsomaan.

On ahkeroitu Jussin kanssa veroilmoituksia – on jo hankalaa kun on tuota omaisuutta.

24.2.1983

Kevättä ilmassa, aurinko jo lämmittää.  On hiihtolomaviikko ja Miikalla ensimmäiset luistimet.  On harjoiteltu ahkerasti, mukavaa puuhaa.  Minä olen sitten anonut virkavapaata 1.9. asti.  Kiva olla kesä kotona, mutta tuulettumaan kaipaisi.  Esimerkiksi Tunisiaan.  Minä olen tehnyt käsitöitä.  Jotain näkyvää kun kaipaa, huushollista ei saa kuin harmaita hiuksia, kaaos on jatkuva.  Villapusero, ruudullinen liivi ja housuhame minulle, Miikalle toppahousut, juhlaliivi sekä flanellista housut ja paita.  Kaikenlaista osaa kun vaan rupeaa.  Nykyään on kyllä ylellisyyttä jos saa hetken edes ommella rauhassa.

Meillä kävi kylässä Korvenmaan Tuula ja lapset pitkästä aikaa.  Tuula sanoi, että näin kiirettä hänellä ei ole ollut koskaan, vaikka lapset on jo isoja.  Matti 4 ja Kati jo 7 vuotta.

6.3.1983

Sunnuntai, aamuhetki.  Olemme olleet Annan kanssa pystyssä jo seitsemästä, iskä ja Miika nukkuvat.  Minä olen lukenut matkaesitteitä ja Anna on pistellyt kaurapuuroa suuhun ja rintapieliin ja syöttötuoliin ja lattialle.  Minä olen opettanut Annaa tuttipullolle, vaan Annasta tisu on syömistä varten ja pullo mukava leikkikalu.  Tutista kun puristaa, maito roiskuu mukavasti.  Ulkona on jo hienoja kevätilmoja.  Minä paistattelen leikkipuistossa päivää sillä aikaa kun Miika on hiihtokoulussa.  Puistotädit Liisa, Hanna ja Manta opettavat.  Vasta-alkajia on Miikan lisäksi kaksi muuta.  He saavat aivan erityisopetusta.

Anna on oppinut istumaan ja konttaamaan oikein vauhdilla.  Ja juttelemaan, mi-tä ja tä-tä kuuluu jatkuvasti.  Tässä yhtenä iltana loikoiltiin sängyn päällä ja laulettiin koko perhe Jaakko kultaa, Anna niin tosissaan mukana, varsinainen sekakuoro.

ip

Olimme luistelemassa, Miika opettelee, vaan on jää liian liukas.  Jussi ja minä pidimme käsistä, sillä tavalla onnistui hyvin.  Jussi lähti tontille kaatamaan puita.  Me on Miikan kanssa äänitetty lastenlauluja ja luettu Peter Pania.  Anna kyllästyi ja meni nukkumaan.

Miikalta otettiin viime viikolla putket pois korvista, mutta vettä pitää edelleen varoa ja korvia käydä näyttämässä kuukauden välein.  Sannalla käytiin perjantaina.  Kaverukset leikkivät hienosti yhdessä.  Mukava viedä syksyllä tuttuun paikkaan hoitoon.  Ja Annallakin on vähän helpompaa kun on Miika mukana.

9.3.1983

Paljon merkillistä on tapahtunut.  Minä olen lähdössä Tunisiaan.  Anna on pärjännyt jo kaksi päivää tuttipullolla.  Sellaista se on, ei kukaan ole korvaamaton.  Lähetin Jaanalle sähkeen:  ”Laita shampanja jäihin.  Tulen 19.3. hotelli Fares, sisaresi Leena”.  Nyt on tomaattimehu – piimä – porkkanakuuri menossa, kesähousuihin pitäisi mahtua.  Ja tissit kiristää, ei ole helppoa tämä imetyksen lopettaminen, vaikka lapselle kelpaakin pullo.

Oltiin tänään neuvolassa.  Anna on 69,5 cm ja 7700 g, iso tyttö, ikää 8 kk.  Mummo ja pappa tulevat hoitamaan lapsia.  Miikan lupasin viedä elokuviin siitä hyvästä ettei pääse mukaan.  Upeata – viikko tosilomaa.  Tämä odotusaika on melkein parasta kun voi haaveilla auringosta ja kameleista ja sandaaleista.  Ensi viikolla menen vielä leikkauttamaan kiharani.  Sitten sitä onkin kaunis ja laiha ja ruskea.

Matkan hinnaksi tuli 1935 markkaa, saan 10% alennusta.  Aika kohtuullista kun niinkin kauas lähtee.  Neuvolassa saatiin Annan kanssa molemmat polion tehosteroketa, kyllä me nyt pärjätään.

23.3.1983 Sousse, Tunis

Täällä ollaan.  Istun aamuteellä ja katselen medinan valkoisia taloja, jotka hohtavat auringossa.  On aivan ylellisen lämmintä.  Aurinko on paistanut joka päivä ja minä olen lupaavan punainen.  Kun vielä vatsansa saisi kuntoon, olisi elämä ihanaa.  Heti tiistaina iski nimittäin pahemman laatuinen ripuli.  Kaksi yötä olen juossut vessassa ja päivisin juonut teetä ja limpparia.  Eilen sitten berberi-illassa rupesin syömään keittoa ja munabrikkia ja couscousia, yö oli kamala.

Minua on pidetty hyvänä, rahaa ei saa tuhottua mihinkään.  Jaana oli shampanjapullon kanssa odottamassa ja retkillä olen ollut kunniavieraana.  On jo ehditty kiertää Sousse ja safari, käytiin aivan Saharan laidoilla ja reipas tyttö ratsastin kamelilla.  Kyllä sitä keikkui korkealla ja vähän pelotti.  Ajattelin että olisipa Miika ollut mukana.

Eilen otettiin oppaiden kanssa aurinkoa rannalla.  Ihanan hienoa hiekkaa ja vähän liankin lämmintä – kunnes sadepilviä rupesi kertymään taivaalle ja sitten kiireesti kotiin.  Vettä satoi kun lähdimme bussilla iltaretkelle.  Tiet lainehtivat kuravelleinä ja autot jäivät kiinni ja pikkulapsilla oli hauskaa, uskomaton näky.  Täällä paikallinen väestö on niin kuvauksellisen näköistä että ihmettelemistä riittää.  Naiset kulkevat valkoisissa huiveissa – satsereissa – ja miehillä on omat viittansa ja punaiset hattunsa tai huivinsa, eletään kuin keskellä elokuvaa.

24.3.1983 

Retkellä Sousse – Karthago – Sidi Bou Said – Tunis – Sousse

Oppaana Jaana ja kuulijoina muiden mukana Timosen Liisu ja minä.  Mukava retki, taivas oli pilvessä, joten sää oli mitä mainioin.  Karthagosta ei ollut jäljellä kuin vähän raunioita.  Sidi Bou Said oli aivan viehättävä sinivalkoinen kylä, jossa nautimme minttuteetä.  Ja Tunis sitten.  Sinne olisin tahtonut jäädä ostoksille.  Medina oli niin eksoottinen paikka, etten ole eläissäni moista nähnyt.  Eksyimme kahden oppaan seurassa lahjakkaasti, kauppakujia riitti joka suuntaan.  Annalle tingimme ihanan pienen vauvakamelin 7,5 dinaarista neljään.  Vaan bussille piti juosta, vaikka ostamista olisi riittänyt.  Nyt pitäisi lähteä kalaravintolaan koittamaan joko vatsa kestäisi.  On ollutkin aivan uskomattoman raitis loma, kun en ole pariin päivään syönyt enkä juonut juuri mitään.  Mutta vielä on pari päivää jäljellä.

26.3.1983 lauantaiaamu, lähtöpäivä

Puolet tuliaisista vielä ostamatta.  Aion kohta suunnistaa kauppahallille hakemaan oliiveja ja herneitä ja manteleita ja palmuja ja appelsiinikukkakimppuja.  Eilen kierreltiin medinassa Jaanan kanssa, nuuhkittiin hajuvesikaupoissa itämaisia tuoksuja ja saatiin lopuksi monta pikkupulloa ambraa, laventelia ja ruusua ilmaiseksi.  Kauppias oli Jaanan tuttu.  Näitä öljyjä kun tipauttaa kylpyveteen tulee ihana tuoksu koko taloon.  Keramiikkalautasia, joissa teksti arabiaksi Allah on suurin, pieniä seinävaatteita (jotka haluan pitää itse), lapsille t-paitoja, siinä saalis, vielä täytyy lähteä tinkimään.

Aamulla olin kävelemässä rantahiekassa, täällä rantaa jatkuu kilometreittäin, merivesi on vaan vielä kylmää.  Iltapäivällä ajattelin pulahtaa Tour Khalefin altaaseen, kun Jaana lähti ratsastamaan, mutta sade yllätti ja niin sitten istuskelin parin suomalaisen kanssa juomassa celtinaa, paikallista pilsneriä aivan onnellisena siitä, että vatsa taas kestää.  Hyvin kesti katkarapuja ja harissalla maustettuja mustekalojakin, joita nautimme kalaravintola Lidossa illalla Jaanan kanssa.  Karkasimme Liisulta, joka olisi innokkaana pitänyt meille seuraa.  Kävimme vielä viimeisen illan kunniaksi katsastamassa pari yökerhoa, mutta minua ne eivät pahemmin viehättäneet, joten lähdin ajoissa nukkumaan ja jätin Jaanan ja Riitan kukkumaan.

30.3.1983 Jorvin sairaalassa odottamassa pääsyä suonikohjuleikkaukseen

Eilen otettiin verikokeita ja piirrettiin karttaa jalkaan, mistä puukotetaan.  Ja salmonellakokeenkin pyysin, ettei ripulista jäänyt pöpöjä.  Lapset ovat kodinhoitajan turvissa.  Eila ja Jaakko laittamaan pääsiäistä.  Kehuivat, että hyvin viikko meni. mutta kyllä Jaakolla ainakin oli koti-ikävä.

Jussi ja lapset olivat illalla minua katsomassa.  Miika nautti, litki jatkuvasti mehua ja kävi neljä kertaa pissillä.  Tutkittiin vaiheeksi talopiirustuksia.  Mikko on kääntänyt koko systeemin toisin päin ja se tuntuu ihan käyttökelpoiselta ratkaisulta.

31.3.1983

Leikattu – ja jalkeilla jälleen.  Eilinen päivä meni aivan petissä, ei edes pissille laskettu.  Leikkaus tehtiin epiduraalipuudutuksessa.  Jännä tunne, kun tiesi että siinä vaan jalkaa puukotetaan eikä tuntunut missään.  Sitten sitä pötkötettiin tiputuksessa.  Miika ihmetteli vierastunnilla, miksi äidillä on tuollainen.  Tänään pääsen jo kotiin.  Kengät vaan ei mahdu jalkaan ja ulkona on kuulemma jääkeli.

Ja pääsiäisen eli ylihuomenna pitäisi jo lähteä pohjanmaalle reissuun.  Jussilla on lomaa, mutta tontilla on niin paljon tekemistä. että Jussi vaan odotaa että minä tulen pian hoitamaan huushollia ja lapsia.

24.4.1983

Sitä se on, huushollia ja lastenhoitoa.  Jussi ja Jaana lähtivät eilen kumpikin maailmalle.  Jussi Belgiaan sähkökursseille ja Jaana vielä viikoksi Sousseen kun Riitta oli tippunut hevosen selästä ja hankkinut aivotärähdyksen.  Niin että minä hoidan kodin ja lapsukaiset.  Onneksi on jo kevät.  Miikalla on uusi pyörä ja uusi vaaleansininen kevättakki.  Me viihdymme hyvin ulkosalla.  Tänään kierrettiin paikallisia kevätmyyjäisiä.  Saalis: Rasmus-Nalle, Pekka Töpöhäntä, Tuuti, Joutilaat päivät – nämä siis kirjoja.  Lisäksi kolme puseroa ja vappuhuiska.

Eilen istuin yksinäni tuijottamassa euroviisuja.  Ami lauloi oikein tyylikkäästi Fantasiaa, mutta voittoisa Luxemburg oli minunkin suosikkini.  Voittokappale piti tarkistaa tämän aamun hesarista, sillä nukahdin autuaasti kesken pistelaskun.

Miika-rassu sai viime viikolla uudelleen putket korviinsa, ei ollut liimat parantuneet.  Se tietää taas kesää, jolloin pitää varoa vesileikkejä.  Anna on oppinut uusia temppuja.  Heiluttaa ja taputtaa käsiä pyynnöstä ja nauraa kikertää onnellisena kun kehutaan.  Ei enää muksahtelekaan kumoon niin usein kuin aikaisemmin.  Onneksi.  Minulla on tuolla pino valmiiksi leikattuja mekkokankaita Annalle.  Pitäisi urakoida ne valmiiksi, kun vaan saisi sen verran työrauhaa.

13.5.1983

ÄITI SAIRAALASSA

ÄITI SAIRAALASSA

Miikan piirustus ”äiti sairaalassa”, kädestä menee letku tippapulloon ja äidillä on surulliset silmät siksi kun äidillä on ikävä Miikaa.

Kevät on jo pitkällä.  Viime viikonloppuna Jussi juhlisti äitienpäivää käymällä uimassa.  Se mies on tullut hulluksi.  Miika arvuutti minua jo viikkoja aikaisemmin, ”Et arvaa äiti, mitä me on vekkulikerhossa tehty sinulla.  Siinä on pitkä varsi ja lehdet, jännittääkö sinua kauheasti?”  Kyllä minua jännitti.  Annakin on kunnostautunut.  Tuli vaunuista alas suoraan päälleen.  Hirveä huuto ja suusta tuli verta, iski hampaat huuleensa.  Kyllä minä olin huolissani, vaan kyllä se sitten helpotti.

Liisa ja Tuomas kävivät alkuviikosta.  Minulla on jo työmatka tiedossa.  Syksyn ensimmäinen Kukkokiekuu lähetetään suorana 24.9. Tbilisistä Gruusiasta.  Junalla Moskovaan ja Aeroflotilla perille.  Liisa ilmoitti, etteivät villit hevosetkaan saa häntä nousemaan venäläiseen koneeseen.  Joten minulla on ilo lähteä.  Jussi nosti heti metelin, että syyskuu on parasta rakennusaikaa.  Vaan eiköhän niitä mummoja taas löydy, kun on näin upea matka tiedossa.

17.5.1983

Kesä on tullut.  Lämmintä on jo yli 20 astetta.  Jaanalta tuli kortti Itävallasta.  Oli karannut kahden päivän alppikierrokselle, kun Italiassa satoi ja Portorozissa ei vielä tapahtunut mitään.  Me vietimme viikonlopun Kiskossa Äikkään perheen mökillä.  Haravoitiin ja pojat saivat kalaa.  Savustettiin lahnoja ja syötiin ulkona sormin.  Ihanaa elämää.

Minä olen tänään ahkeroinut kesää eli pessyt talvivaatteita ja ikkunaverhoja.  Parvekekukat pitäisi vielä laittaa.  Tontilla räjäytetään tienpohjaa.  Poikia ei enää näy koskaan kotona.  Me Arjan kanssa huollamme lapsia, kyllä sekin työstä käy.  Ainakin on kiire ja mitään näkyvää ei saa aikaan.

9.6.1983

Vuosi jo kotona.  Ei uskoisi.  Anna on nyt 11 kk, 8150 g ja 71,5 cm.  Mennä mönkii jo puistossa ja ottaa ensimmäisiä askeleita.  Ei ole minulla enää vauvaa.  Me ollaankin innokkaita puiston kuluttajia.  Lapset viihtyvät siellä mainiosti.  Varsinkin kun kesäaikaan siellä saa päiväruuankin.  Istutaan vilteillä nurmikolla ja ollaan kuin retkellä.

Minullakin riittää juttuseuraa, pienten lasten äideillä kun riittää juttua.  Pikku-Pian kotonakin käytiin kahvilla.  Tänään on Aapon ja Liisan äiti (ja lapset) tulossa meille.  Alakerran Satu on meillä yleensä päivittäin.

Liisan kanssa olin pitkästä aikaa istumassa ulkona.  Liisalla on kovasti uusia suunnitelmia.  Uusi auto ja uusi työpaikka.  On hakenut kurssisihteeriksi ammattiopistoon ja pahoin pelkään että saakin sen paikan.  Olisi ollut niin kotoista jatkaa Kukkokiekuuta yhdess.  Vaan Vuokko kyllä mielellään jatkaa, arveli Liisa.  Piakin on hakemassa pois, se minua myös surettaa.

Jos Jussin laskelmat pitävät paikkansa joudutaan myymään tämä asunto jo syksyllä ja etsimään väliaikainen vuokra-asunto mahdollisimman läheltä Kauklahtea.  Saa nähdä miltä syksy näyttää.

18.6.1983

Se ompi kesä nyt.  Torstaina retkeiltiin Kaisun ja Samulin kanssa Seurasaaressa.  Nakurannalla, mekin vanhat rohkeasti.  Miika ja Samuli kirmasivat meressä ja hiekalla ja Annakin rohkeana tyttönä konttasi jatkuvast mereen, josta äiti joutui jatkuvasti pelastamaan.  Kaikki Seurasaaren vanhat tädit katselivat ihaillen lasten touhuja.  Annaa ihmettelivät, voiko noin pieniä ollakaan.  Kesken eväiden syönnin sadekuuro yllätti.  Juoksimme puolialastomina varastoon suojaan ja vettä lotisten saapastelimme lähimmälle taksipysäkille.

Tänään jatkoimme lasten kanssa hiekkarantaseikkailuja.  Nyt hiukan lähemmäs eli Lippajärven rantaan.  Miika istui ainakin tunnin järvessä ja keräsi simpukoita.  Anna konttaili pitkin rantaa kunnes pieni kiinanpalatsikoira tuli tekemään liian läheistä tuttavuutta ja Annalle tuli kiire äidin syliin.

Lintsilläkin on sitten tänä kesänä käyty.  Miika heti aamulla hihkaisi että nyt on yksi yö nukuttu, nyt mennään Lintsille.  Ja mentiin.  Alakerran Satukin otettiin mukaan ja kyllä oli lapsilla lystiä.

Rakennusrintamallekin kuuluu uutta.  Tie on melkein valmis ja rakennuslupa on saatu!  Viikko sitten kävimme Järvenpäässä ihailemassa Merjan ja Maunon rakennusta, joka oli jo kovasti pitkällä.  Ehkä meilläkin joskus.

Liisa ja Tuomas kävivät keskiviikkona näyttämässä uutta kiiltävän sinistä Hondaa – oli upea.  Pääsevät nyt liikkumaan vaikka minne.

2.7.1983

Olimme tänään pyöräretkellä.  Annalle ostettiin turvaistuin ja Miika istui Jussin pyörän perässä.  Aurinko paistoi, oli oikein kiva retki.  Minä olen jo pitkään haaveillut bikinipyöräilystä.  Eilen oli Annalla jo ensimmäiset synttärivieraat Sampsa ja Saana.  Meteli oli kovaa.  Ensi viikolla jatketaan.

3.7.1983

Sunnuntai ja harvinainen viikonloppu.  Ei olla tehty mitään mainittavaa.  Ulkoiltu, lenkkeilty, syöty lammaskaalia ja pirtelöä.  Lapset ovat pulanneet kylpyammeessa Jussin kanssa ja nyt riekkuvat sängyn päällä.  Eilen illalla istuttiin Jussin kanssa ja maisteltiin kotiviiniä.  Omatekoista.

Tulevalla viikolla onkin taas ohjelmaa.  Syntymäpäiviä ja veneretki Suvisaareen on suunnitteilla.  Anna kävelee jo täyttä päätä.  Sai Höykkylästä lahjaksi isojen tyttöjen yöpuvun.  Tänään kokeiltiin.  Kyllä on tyttö jo ison näköinen.  Nyt rupeavat mekotkin näyttämään somilta kun tyttö on pystyssä.  Kaksi kuukautta ja minä olen töissä.  Näin kun Jussi on kotona menee aika nopsaan, mutta välillä tuntuu että elämä on pelkkää lastenhoitoa kun yksin pakertaa.

9.7.1983

Anna 1 vuotta!  Kävelee, kikattaa, taputtaa, sanoo -ka, löytää napansa, haluaa syödä itse.  Pyllähtää pepulleen jatkuvasti.  Maailman hellyttävin yksivuotias.  Mummi teki ihanan puuvillamekon ja Aapon ja Liisan äiti hellehatun.  Mansikkakakkua syötiin jo kuudespäivä.  Tänään juhlittiin mansikkaleivoksilla ja jätskillä ja mansikoilla.  Aivan upea helleaalto on lämmittänyt koko Suomen.  Tänään vietimme puoli päivää Oittaan uimarannalla.  Lapsia ei meinannut saada pois vedestä millään.  Annakin pulasi kuin vesipeto.  Vaan kyllä olivat molemmat naatteja, nukkuivat pyörän perässä kotimatkalla.

26.7.1983

Uusi helleaalto, lämmintä lähellä 30 astetta.  Miika polskuttaa renkaalla ostarin altaassa ja polskuttaa siellä Annakin.  Äiti kahlaa ja pitää kainaloista kiinni ja Anna räiskyttää vettä.  Minä olen ruskeampi kuin koskaan.  Kuljen puistossa ja altaalla shortseissa ja topissa, lapset melkein nakuina ja kauniinvärisiä ovat hekin.  Mansikoilla ja herneillä on herkuteltu päivittäin ja jätskillä.  Ostarille tuli aikamoinen kiusaus – jäätelökioski josta saa oikeita tötteröitä.

Tänään minä kunnostauduin seikkailemalla lasten kanssa Tapiolassa.  Miika kävi silmälääkärissä.  Kiertelimme vähän kaupoilla sen jälkeen.  Ei voinut oikein nauttia vaatteiden katselemisesta, kun lapset juoksivat kumpikin eri suuntiin.  Kotiin tulimme bussilla.  Mielestäni pärjäsin upeasti, täytyy ottaa uusiksi kun ilmat vähän viilenevät.

Huomenna alkaa tontilla paalutus.  Jussi on hermona, miten homma onnistuu.  Kieltämättä tie alas tontille on jyrkkä ja epätasainen.  Lupasi juhlia kunnolla, kun homma on hallinnassa.  Jaana on muistanut soitella maailmalta, järjestelee vanhuksille matkaa.  13.8. olisi tarkoitus, toivottavasti äiti jaksaa.  Jaanalla on ollut rankka kesä, mutta korvaukseksi on saanut valita mieleisensä talvikohteen – Marokon!

4.8.1983

Soittelin juuri Liisalle töihin.  Aikovat panna minut heti 1.9. kuvauksiin.  Tietää ainakin olevansa töissä.  Mari ja Kohosen ryhmä, hyvä aloitus.  Vaan ei minulla ole mitään hätää.  Tuttu työ ja lapsilla tuttu hoitopaikka.  Rätyn Kaarinaa vähän hermustuttaa kun työt alkaa vajaan kahden viikon päästä.  Menee ekaluokkalaisten opettajaksi Auroran kouluun ja Aapolle ja Liisalle ei ole vielä tietoakaan hoitopaikasta.  Liisa on 1v ja Aapo 2,5v, enpä minäkään ottaisi kahta niin pientä.  Posti toi valokuvia meidän mukuloista.  Kyllä ne on niin sieviä.  Anna kuin kukkanen ja Miika komea isoveli.

Viikon päästä mennään ristiäisiin.  Arjan ja Eskon poika kastetaan.  Minä etsin kätköistäni Annalle valkoisen pitsimekon, kyllä on ihana pukea tyttöä.  Miikalle ompelin housun lahkeistani valkoiset polvihousut, sievät ja niin käytännölliset.  Jussikin aloitti eilen loman.  Eipä ole miestä paljon nähty.  Tai eilen kyllä.  Käytiin Järvenpäässä myöhästyneillä martanpäivillä.  Saatiin vadelmakakkua ja mustikkapiirakkaa.  Miika vielä eväät kotimatkalle.

Paalutus onnistui.  Juhlimme pullollisella punaviiniä.  Eilen istuimme lasten nukkumaanmenon jälkeen valitsemassa vesihanoja, vessanpyttyjä ja lavuaareja.  Päädyimme beigeen, topaasi nimeltään.  Yritän pysytellä neutraalilla linjalla ettei pahoja yllätyksiä sattuisi.  Sormet syyhyävät ihaniin Bitcon tapetteihin ja italialaisiin kaakeleihin.  Jussi pitää maan tasalla ja kehottaa ihastumaan K-raudan kakkoslaatuihin.

Niin, kävimme viikonloppuna Kuusankoskella asuntomessuilla.  Jännä oli kierrellä vaikka siellä suurin osa olikin peruskorjattua vanhaa.  Ja Anna halusi vaan kävellä vaikka oli rattaat ja kantorinkka matkassa.  Lopulta sitten vuorottelimme Jussin kanssa katselussa ja lastenhoidossa.  Parma-keittiökalusteet, Domuksen tasot ja Sametti-kaakelit minua ilahduttivat.  Nyt pitäisi keksiä toimiva, edullinen ja yhdenmukainen kokonaisuus.

Ruotsinmatka jätettiin tänäkin kesänä suosiolla kuvioista.  Minua se ei nyt niin valtavasti haitannutkaan, kun Anna on vielä niin pieni.  Ensi viikolla karkaan kuitenkin kaupungille.  Haaveena uudet silmälasit ja kiharat.  Minä rupesin jo suunnittelemaan piilolasejakin, vaan koekäynti optikolla oli saada minut pyörtymään.  Täytyy taas totutella ajatukseen joku vuosi.

Olen tässä miettinyt kotivuoden saavutuksia.  Lapset ainakin voivat hyvin, sepä se on pääasia.  Miikan kanssa on pärjäilty paremmin kuin osasin toivoakaan.  Jatkuvasti saa ihmetellä, että on saanut aikaiseksi noin hienoja lapsia.  Ja Anna sitten.  En uskonut, kun kaikki tutut kehuivat, että toisesta lapsesta vasta osaa nauttia.  Mutta totta se on, Anna on kyllä hurmannut jokaisen.  Koti on jatkuvasti kaaoksessa.  Kone pesee onneksi sekä astiat että pyykit.  Kun joku vielä keksisi lelunkeräys- ja lastenhuoneen järjestelykoneen, niin hankkisin heti.  Käsitöitä tein ahkerasti vielä viime kesänä ja syksyllä.  Itselleni villapaidan, ruudullisen liivin, Miikalle liivin, Annalle nutun ja hatun sekä ompeluhommia lisäksi.  Nyt ei käsitöistä tule mitään.  Ompeluintoa olisi kyllä vielä hiukan jäljellä.

Lukenut olen valtavasti.  Imettäessä lukeminen sujui hyvin.  Enimmäkseen harrastin kyllä dekkareita.  Agatha Christietä tietenkin.  Luolakarhun klaani ja Hevosten laakso olivat mieleenpainuvimmat.  Miikan vauva-ajalta muistan Juuret ja telkusta Polttuhrit.  Silloin oli Miikalla aina iltatisun aika.  Hollantilainen naisasiakirja kosketti uusilla näkemyksillään, samoin suomalainen Naisia -kirja vanhoilla näkemyksillään.  Kun vertaa omaa osaansa siinä kuvattuihin tavallisiin kohtaloihin, voi olla suorastaan tyytyväinen.  Kun vaan muistaisi.  Aina sitä haluaa jotakin.  Ulos tuulettumaan ja matkoille.  No tämä onkin ollut todellinen kotivuosi.  Yksi tunisianmatka tosin vaihteluna.

1.9.1983

Ensimmäinen työpäivä takana.  Kukkia ja tervetulotoivotuksia.  Vesan 20-vuotisjuhlat.  Mansikkakakkua, viiniä ja haitarimusiikkia.  Siis pelkkää juhlaa.  Lapsetkin on pärjänneet hienosti hoidossa.  Viikko on harjoiteltu.  Miika kyselee, äiti, pääsenkö tänään hoitoon ja Anna ei ole edes vierastanut.  Niin kuin sitä kuvitteli olevansa korvaamaton.

No nyt opetellaan tavalliseen elämään.  Aikaisiin ylösnousuihin ja Kukkokiekuu -rytmiin.  Ensi viikolla on vetäytyminen Marin luokse ja kahden viikon päästä lähtö Gruusiaan.  Taitaa siitä reissusta totta tulla, sitä mieltä on ainakin pariskunta Lehdistö-Valkama.  Ovat tehneet laajan tutustumismatkan seudulle.  Pekka ja Seppo on sanoutuneet irti koko leikistä.  Vuokko sentään jatkaa.  Liisaa tulee ikävä.  Meitä on nyt töissä koko suuri Asiaohjelmien toimitus noin 60 henkeä.  Hirvittää aivan tuo töidenjako, vaan rohkeasti täytyy yrittää.

14.9.1983

Kaksi kiireistä viikkoa takana.  Vetäydyttiin Marilla.  Lounas gruusialaiseen tapaan: kalaa, perunoita, viiniä, lihamureketta, sienikastiketta, salaattia, kahvia, suklaanamuja, konjakkia.  Paikalla Mari, Leo, Jani, Vuokko, minä ja diplomaatti Hannu Märkälä Moskovasta.  Ilta venähti pitkäksi.  Puhuttiin asiaa ja asian vierestä, katseltiin vanhoja Kukkoja ja kuunneltiin gruusialaista musiikkia, saunottiin, humalluttiin, tanssittiin.  Täytyypi ottaa matkalla rauhallisemmin, siellä kun pitää töitäkin tehdä.

Lentomatka vaihtui junamatkaksi Finnairin lennonjohtajien boikotin vuoksi.  No tietääpä ainakin Venäjälle menevänsä.  Taiteilija Uhlenius hankki selkäkivun tallinnanmatkallaan.  Saapi nähdä miten Jani matkustaa.  Istuttiin eilen pizzalla ja viinillä Vuokon kanssa.  Vuokko kertoi taustoja kishinevinmatkasta.  Siellä oli sattunut vaikka mitä.  Mitenköhän Tbilisissä.

Jussi lähtee kahdeksi päiväksi Tukholmiin tai oikeastaan Västeråsiin.  Asea tarjosi juhlintamatkan.  Jaanakin on Suomessa kääntymässä, jatkaa perjantaiaamuna Kreetalle. Toi minulle Triestestä ihanan villapaidan, Miikalle vihreän villatakin ja Annalle punavalkoruutuisen mekon.  Kyllä meidän kelpaa.

Ensimmäinen työnjakokous oli eilen.  Innostuneita huudahduksia ei kuulunut.  Minä olen tutkinut listoja tämän päivän.  Tästä tulee vielä hauskaa.

Talokin edistyy.  Laatta valettiin maanantaina.  Muurari aloittaa hommat jonkin sijainninmäärittelyn jälkeen.  Toivottavasti Jussillakin vähän helpottaa.  Sitä ei pajon kotona näy ja silloin kun näkyy, on kiireinen ja äkäinen.  Ei kenenkään avioliitto moista pitemmän päälle kestä.  Mikko tulee huomenna.  Suunnistamme toivottavasti porukalla Habitareen.  Sieltä voisi saada hyviä vinkkejä.

Nyt on kyllä sellainen tunne, että revitään joka suuntaa töissä.  Gruusian matka ja töidenjako, sekä yleensä asennoituminen taas työelämään.  Kotona lapset vaativat iltaisin kaiken huomion ja lopuksi vielä rakentaminen, joka täyttää Jussin elämän kokonaan.  Ehkä ensi kesänä helpottaa.

19.9.1983 Moskova, Inturist

Täällä ollaan.  Aurinko paistaa ja ilma on kuin kesällä.  Hikinen junamtka takana.  Teetä, kuivia sämpylöitä, keksejä ja shamppanja.  Juttuseurana Mirkku ja Jani, rattoisaahan se oli.  Kahteen asti jaksettiin valvoa.  Onneksi shamppanja nukutti niin mainiosti ettei junan syöksähtelyt pahastikaan haitanneet.

Tänään on ehditty kiertää punaisella torilla ja Gumissa (Annalle valkoinen pupu), lounaalla Sovjet Centerissä Leon, Marin ja Hannun seurassa.  Pari beriozkaa sen jälkeen ja nyt on kutsu voimassa Mirkulle kakkua syömään.  Aamulla lennämme Tbilisiin.  Silloin vasta työt alkavat.  Tähän asti onkin mennyt ikään kuin vapaalla.  Filmiryhmä ja yhteystoimittaja Natasha Moskovasta sekä tulkki Juhan Paadam Eestistä ovat menneet jo etukäteen hoitelemaan asioita.  Saapi nähdä mikä meitä odottaa.

21.9.1983 Tbilisi, Gruusia, hotelli Iveria

Tv-keskus nähty ja ensimmäinen ilta Gruusiassa takana.  Paljon olen kuullut paikallisesta vieraanvaraisuudesta, mutta todellisuus oli aivan uskomatonta.  Ruokaa, viiniä, maljapuheita, ruokopilliorkesteri.  Paikalliset miehet innostuivat esittämään gruusialaisia tansseja aivan olemattomissa tiloissa.  Ja mikä sydämellisyys kaikessa.  Puhuttiin ja juotiin Suomen ja Gruusian ystävyydelle.  Upeaa.

Töitäkin on aloitettu.  Eilen oli suuri kokous.  Tänään on onneksi jo hajauduttu eri hommiin.  Mirkun kanssa olemme kiertäneet studiolla.  Leo ja Mari tekevät inserttejä.  Jani lepää eilisistä koetuksista.  Iltapäivällä on musiikkiharjoitukset.  Meille jäi Mirkun kanssa hetki vapaata aamupäivällä.  Ehdottelimme tutustumiskäyntiä kaupungille.  Paikallinen johtaja Dato eli tietokonepääte lähti itse oppaaksemme.  Kiersimme nähtävyydet ja kävimme kahvilla upeassa kellariravintolassa.  Ei hassumpaa elämää.

Eilen oli upea tilaisuus Pioneeripalatsissa.  Lapset soittivat, lauloivat ja tanssivat.  Esittämisen riemu oli tavaton.

23.9.1983

Huomenaamulla on ensi-iltä, tänään kello 16 kenraali.  On löydetty musiikkia ja insertitkin ovat kohta kasassa, homma hoituu.  Minä olen passissa hotellihuoneessa.  Odotan Suomen puhelua.  Hannelelta tuli eilen viesti, että aamulla tulee soitto.  Suomessa vaan aamu on kaksi tuntia jäljessä, voipi tulla pitkä odotus.  Porukka on jakaantunut kolmeen gruppaan.  On Mirkun gruppa eli Jani, minä ja Juhan, sitten Leon ja Marin ja Hannun gruppa ja lopuksi Natasha ja filmiryhmä.  Eilen oltiin taisteluasemissa, kun Mari onnistui suututtamaan Natashan.  Juhan kävi kuumana, Leo puolusti Maria ja Hannu yritti sovitella.

Meillä oli hupaisa ilta keskiviikkona.  Koko porukan piti kokoontua päivälliselle ravintola Kalaguriin.  Me tietysti olimme siellä heti seitsemältä, vaan muitapa ei kuulunut.  Juhan kävi kääntymässä, mutta jatkoi matkaa tietokonepäätteelle kylään.  No me tietysti näppärästi tilasimme pullon shamppanjaa ja ruokaa.  Näköala Kure-joelle oli upea.  Rupesi pimenemään, porukkaa ei kuulunut ja ulos teki mieli.  Niinpä poistuimme kävellen hotellin suuntaan.  Jani keskellä ja Mirkku ja minä käsipuolessa.  Joka shamppanjapaikkaan pysähdyttiin.  Mirkku jo ehdotti, että tuollahan on pöydät katettu, sinne.  Lähempi tarkastelu osoitti paikan parturiksi.  Fiilis oli mahtava.  Kesäyö, iloinen huppeli, Mirkulla meni lujaa, kertoili nuoruudenmuistojaan hotelli Tbilisissä.  Hupaisaa oli meilläkin.

Eilen sitten kokoonnuttiin porukalla hotellin ravintolaan.  Tunnelma oli paljon vaisumpi.  Me karattiin Janin kanssa iltakävelylle.  Istuttiin hetki valuuttabaarissa ja juotiin mineraalivettä.  Naurettiin vaan ettei kyllä kukaan uskoisi jos kertoisimme.  Olo on ollut mahdottoman hyvä koko ajan, ei ripulia, ei krapulaa.  Nukkumiset ovat vaan jääneet vähille.  Kotona sitten.

Kello on kohta kaksi eikä puhelu ole tullut.  Kohta onneksi tulee auto hakemaan.  Kyllä kunnon kiire on sata kertaa mukavampaa kuin turha odottelu.  Neljältä alkaa harjoitus, rankka ilta tiedossa, mukavaa!

28.9.1983 kotona muisteluissa:

Harjoitukset kestivät ja kestivät, hässäkkä oli mahtava, kukaan ei pitänyt oikein hanskoja käsissään.  Hannu terävästi totesi, että kaikki tapahtuu Marin oikkujen mukaan.  No, harjoiteltiin kuitenkin.  Johtajamme Arne Wessberg ja Moskovan kirjeenvaihtaja Yrjö Länsipuro saapuivat mukaan kuvioihin.  Harjoitusten jälkeen olimme hienoilla päivällisillä ravintola Kalagurissa paikallisen puheenjohtajan vieraina.

Aamulla sitten oli lähtö jo seitsemältä.  Taas harjoiteltiin ja yritettiin jatkuvasti yhteyttä Suomeen.  Ohjaamossa kävi mahdoton huuto, tietysti gruusiaksi.  Lisäksi kaksi filmiryhmää ikuisti vielä suomalaisten tv-touhua sekä paikallisia että Moskovan uutisia varten.  Arnekin kävi ohjaamossa katsomassa – kertoi jälkeen päin, että kyllä hän ihaili Mirkkua ja minua, kun olimme aivan rauhallisia kaiken sen metelin keskellä.

No yhteys saatiin kokonaista kaksi minuuttia ennen suoraa lähetystä.  Henkäisimme helpotuksesta.  Ja lähetyshän meni aivan upeasti kun niin pitkälle päästiin.  Mutta kyllä oli rätti olo kun show oli ohi.  Kiipesimme ohjaamosta alas studioon.  Siellä oli Jani konjakkilasin kanssa odottamassa, kyllä maistui!  Ja sitten juhlittiin.  Ensin studiossa.  Juhlaherkut katettiin pöytään.  Syötiin, juotiin, pidettiin puheita ja jaettiin lahjoja.  Illalla istuimme gastinitsa Tbilisissa.  Minä tilasin ruokalistan – sain kaviaaria ja shamppanjaa, aika hyvin tilattu!  Ostoksillekin ennätettiin.  Ostin koboltinsinisen teekaluston, teetä ja paikallisia juomia.

Lentomatka oli taas kokemus.  Onneksi huolto pelasi.  Busines manager Leo oli varautunut runsailla eväillä.  Hän huolsi koko joukon.  Ja Moskovassa sitten tunsin todella olevani urani huipulla.  Istuimme ravintola Berlinissä Arnen vieraina.  Tarjolla oli kaviaaria, lohta, sampea, paahtopaistia, votkaa, shamppanjaa, kermassa haudutettua biff stroganoffia.  Saimme julkiset kiitokset ja Leo vielä piti minulle loistavan kiitospuheen.  Elämä hymyili ja lähdemme samalla porukalla seuraavaksi Siperiaan.

Illalla oli kokkarit Länsiksen luona.  Menimme taksilla.  Arne, Jani ja minä yhdessä, muut toisessa.  Minä toimin loistavana tulkkina.  Arne tunsi tien ja minä osasin sanoa na prava, na lieva.  Juhlat jatkuivat.  Jani pantiin tietysti soittamaan.  Oli pakko karata junalle.  Onneksi osasin systeemin miten transfer hoituu ja mistä Leningradski Vaksal löytyy.  Matka meni hyvin rauhallisesti.  Oli muuten ensimmäinen lähtö Moskovasta ilman shamppanjaa ja saattajia.  Lystiä oli silti, Janilla vaihtui kengät Viipurissa.  Tulli oli hyvin kiinnostunut minun filmeistäni ja kaseteista.  Ihmetteli 12 ruplan vaihtokuittia, ostoksia kun oli ruplissa runsaasti.

Vaan kotiin päästiin.  Janille heilutettiin Riihimäellä.  Tepa oli korjaamassa omansa.  Mirkkua oli Kumpu vastassa ja minua Jaakko, joten hyvin meni.  Reissu tuli tehtyä ja uutta odotellaan.

9.10.1983

Kaksi viimeistä viikkoa on ollut varsinaista hässäkkää töissä.  Mari ja Leo tulivat matkalta vasta torstaina ja perjantaina nauhoitettiin jo seuraava Kukkokiekuu.  Hiukka kiirettä piti.  Oli onneksi Ilaskivi-inserttejä valmiin yli 40 minuuttia.  Jani raahasi studioon Eugen Malmstenin laulamaan Stadin kundia.  Teemana kun oli Helsinki.  Eugen innostui jo harjoituksissa pyörähtelemään parin värssyn jälkeen.

Töissä oli vilkasta jälkipuintia matkastamme.  Mutta kaikesta huolimatta minä olen nauttinut työnteosta ja kiireestä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.  Hiukka pienempi annos näin aluksi olisi kyllä riittänyt.

Kulttuuriakin on tullut harrastettua.  Viikolla olimme Liisan kanssa katsomassa Jotaarkka Pennasen ohjaamaa ”Kuningas Learia”.  Risto Mäkelä oli pääosassa.  Mahtava suoritus.  Oli todella hyvä ilta.  Ja tänään koko perheen kulttuuria.  Sirkus Finlandia.  Miika nautti ja Annakin kesti aika hyvin, vaikka olikin lopussa litimärkä ja väsynyt.

6.11.1983

Vapaapäivä.  Anna kuumeessa.  Korvatulehdus ja penisilliinikuuri.  Käyty lääkärissä ja apteekissa.  Jussi vei Miikan kerhoon.  Yritetään päästä Annan kanssa hakemaan.  Jaana lähti aamulla Amsterdamiin.  Mussukka on soitellut.  Ensin piti olla tapaaminen romanttisesti Pariisissa, vaan päätyivät sitten Hollantiin ja suunnittelivat automatkailua Luxemburgiin.  Miika ihmetteli kun Frank soitti ensimmäistä kertaa.  Sanoi, että minä en ymmärrä mitä sinä sanot.  Mistäpä olisi englantia ymmärtänytkään.  Minäkin vain sen verran että osasin sanoa koska Jaana tulee.

Kukkokiekuu on sujunut jo rutiinilla.  Viikko sitten kunnostauduin jopa ohjaamalla.  En sentään Kukkoa vaan Viikkokatsausta kuuroilla ja kuulovammaisille.  Saarisen Vesan ohjelma 15′ suora meidän lähetyksen perään.  Onneksi sitä oli jo niin poikki omasta lähetyksestä, ettei edes jännittänyt pahemmin.  Ja homma meni ihan hyvin.

Vuokon kanssa on käyty parantamassa maailmaa.  Viime viikolla karattiin ensin ARS-83 näyttelyyn Atskiin, sitten Chinaan syömään, sitten Finokseen jättijäätelöille ja viinille, helpotti kummasti.  Jaana vei Miikan eilen elokuviin katsomaan ”Miekka kivessä”.  Molemmat tykkäsivät.  Kun vielä saadaan Annakin elokuvaikään, niin sehän vasta on lystiä.

Minä olen syönyt viime aikoina kuin porsas iltaisin.  Housut kiristää ja mieltä masentaa.  Tänään otin kurinpalautuspäivän mehulinjalla, tekee hyvää.

27.11.1983

Onpa ollut vauhdikas viikonloppu.  Perjantaina pikkujoulut ja lauantaina kolme ohjelmaa!  Perjantaina oli töissä hässäkkä.  Riihirannan Lilli soitti aivan kummallisia puheluita ja ilmoitti olevansa sairas.  No viime tipassa piti keksiä muuta ohjelmaa studiossa eli kokki, joka taas aiheutti erilaisia järjestelyjä.  Ja samaan aikaan piti tekstit kirjoittaa chyronille.  Me juostiin Vuokon kanssa paikasta toiseen.  Lopulta tuli valmista ja me päästiin juhlanviettoon.  Ensin perjantaisiiderit töissä, sitten Liisan seurassa Finokseen kaunistautumaan.  Siellä kun on kuuluisa ladies room, eli baari ja meikit talon puolesta.  Kiharrettiin ja maalattiin ja kikatettiin kuin pahaiset kakarat.  Hauskaa oli.

Jatkettiin viinibaarin puolella.  Saatiin miesseuraakin.  Ossi ja Vihurin Jaska tulivat myös pohjustamaan.  Yhdessä sitten suhattiin taksilla Dipoliin.  Juhlat oli aika kesyt, ei tapeltu eikä juuri humalluttukaan.  Minä litkin loppuillan vettä, sillä herätys oli 04:30.  Tanssia sai riittämiin.  Ruokakin oli kelvollista ja tunnelma hilpeä.  Uiton kanssa otettiin taas tänäkin vuonna yhteinen taksi kotimatkalle.  Kahden tunnin unet – ja töihin.  Ensin Kukkokiekuu ja ensimmäinen kokeilu chyronilla.  Sitten Viikkokatsaus ja krapulainen Vesa ja vielä iltapäivän iloksi Millan kanssa planssiajo Paimensoittimiin.  Olo oli iltapäivällä aika hakattu, vaan mieli oli kyllä korkealla kun oli koko showsta kunnialla selvinnyt.

23.12.1983

Joulutunnelmaa tänäkin vuonna, vaikka ulkona lotiseekin vettä.  Jussi on tapansa mukaan tontilla ja lapset onnellisesti nukkumassa.  Molemmat omassa sängyssään – ja aamulla taas molemmat meidän keskellä.  Jouluperinteet jatkuu – samat laatikot tänäkin vuonna, kalkkuna parvekkeella,  kuusi jo sisällä ja koristeltukin.  Ja jälleen uutta kotimaista viskiä.  Yksi pullo jo koemaisteltu (ei tänään) ja uusi on odottamassa jääkaapissa.  Lahjatkin on jo kääröissä.  Lapsille kirjoja ja leluja, Miikalle elektronipeli Green House, on suurta huutoa, kaikilla muillakin on.  Tai viimeinen sana tässä joulussa on kotitietokone.  Onneksi lapset eivät ole ihan vielä siinä iässä.  Jussille villapaita ja perinteistä joululukemista eli Tintti.

Kyllä tässä joulussa on oma viehätyksensä.  Minä olen onneksi liian laiska hössöttämään.  Siivoan ja laitan ruokia kotitarpeiksi.  Sitten on ihana löhötä, syödä, lukea, katsoa telkkua.  Ensi viikko pidetään lomaa.  Lähdetään mummuloihin mikäli lapset eivät ole vesirokossa.  Sanna, Sami ja Mikko jo olivat.

Meistä tuli tässä viikko sitten taas kummeja.  Minusta kolmannen kerran sylikummi.  Niemisten toinen poika sai nimen Ilari Topias.  Ja syntymäpäivä on sama kuin Miikan.  Vuosia tosin on viisi välissä.

Töissä mainittavaa on Kukkokiekuun syksyn päättyminen 3.12. ja heti perään oli Vuokon tupaantuliaiset.  Meillä oli oikein hupaisat akkabileet.  Paula oli mukana, Maria ei kutsuttu.  Seuraavana aamuna oli Kukkokiekuun suunnittelukokous.  Leo oli kuin myrskynmerkki (ei tiennyt mitä oli puhuttu mutta kuvitteli pahinta) ja Mari ei ollut meitä näkevinäänkään.

21.1.1984

Uusi vuosi.  Jouluaika meni mukavasti.  Nyt on meidänkin perheessä elektronipeli ja sehän oli vallan innostavaa ajanvietettä.  Tapella itsensä kanssa ja kerätä pisteitä.  Pelikin on vallan viaton.  Siinä tapetaan vaan matoja ja hämähäkkejä, jotka uhkaavat kukkia.

Pohjanmaalla käytiin ja Oulussakin.  Anitta pelkäsi vaan niin kovasti Erkon terveyden vuoksi, ettei kauaa voitu olla.  Siellä oli pahemmanlaatuinen aviokriisi meneillään, toivottavasti selviävät siitä.  Loppiaisen jälkeen iski Annaan jo pitkään odotettu vesirokka.  Onneksi oli rauhallinen viikko sairastaa.  Ei ollut vielä työkiireitä.

Nyt on Kukkokiekuu täydessä vauhdissa. Marilla ja Paulalla avoin sotatila.  Työnjaostakin tuli sotatila.  Lindenin Seija halusi Siperiaan tekemään Vesan kanssa Komsomolia, vaikka Vuokko oli jo osallistunut suunnitteluun.  Tilanne meni niin vaikeaksi, että marssimme Vesan ja Ponan kanssa päällikkö Jokisen puheille.  Vesa sitten vähemmän kunniakkaasti päätti, että Seija lähtee ja Vuokko ei.  Nyt on kohta jaossa kesäprojektit.  3 x 3 suoraa lähetystä eri puolilta Suomea kesätiistaisin sekä Millan Hopeanvalkea.  Pahinta että olen niistä itsekin kiinnostunut.

5.2.1984

Jaettu on – ensimmäiseen (Vaasa – Oulu – Pyhätunturi) Leo ja Kirsi, toiseen (Jyväskylä – Savonlinna – Helsinki) Molariuksen Jorma ja minä, kolmanteen (Lappeenranta – Turun saaristo – Helsinki) Risto-Olavi ja Anneli.  Kaunista maata tekee alkukesän tietysti Mari ja loppukesän Cronvallin Marjatta ja Vuokko.

Holopaisen Pekan kanssa on mukava tehdä ohjelmaa.  Tulimme juuri eilen Kuopiosta, josta lähetettiin Kukkokiekuu suorana yhteislähetyksenä Helsingin kanssa.  Meitä oli Pekan lisäksi Eki ohjaamossa ja Ollikaisen Rauni lavastamassa.  Oli oikein hilpeä reissu, sopivasti työntekoa, kulttuuria ja rupatusta.  Perjantaina kävimme paikallisessa teatterissa katsomassa Bengt Ahlforsin ”Teatterikomedian”.  Oli hauska ja sovellettavissa kaikkiin muihinkin työpaikkoihin.  Kummilastakin ehdin käydä tervehtimässä.  Pitivät hyvänä, lapset kasvaa.  Tuiren Päivikin on jo toisella luokalla koulussa.

Kotona oli ollut melkonen ruljanssi, kattotalkoot.  Eila-ressu oli laittanut kolme kattilallista perunasoppaa ja ämpärillisen kaljaa.  Jaakko oli hälyyttänyt Keijon vielä apuun ja kaikki apu oli ollutkin tarpeen.  Katto oli tehty yhdessä päivässä.  Mutta kyllä oli mennyt ruokaa ja kaljaakin.  Talo on jo aivan upean näköinen.  Levyt seinissä ja ovet ja ikkunat paikoillaan.  Miehet ovat tehneet muutamassa viikossa ihmeitä.  Eila ja Jaakko lähtivät tänään Teron kyydissä.  Viihtyivät toista viikkoa.  Ja lupasivat tulla toistekin apuun, ihania ihmisiä.

2.3.1984

Oltiin eilen rimpsuttelemassa.  Vuokko, Hannele, Paula ja minä.  Ensin La Vistassa italialaistunnelma.  Nauhamakaronia katkarapu-kerma-konjakkikastikkeessa, jäätelöä ja marsalaviiniä.  Italialaistarjoilija hurmaantui täysin Hannelen italian taitoon.  Ja sitten yökerhoon Presidenttiin, naapuripöytä täynnä riikinruotsalaisia liivipukumiehiä.  Mehän olimme aivan pääsemättömissä niiden kanssa.  Minäkin kuuntelin sujuvasti skånea, vaan lopuksi oli pakko tehdä katoamistemppu.

Elämä on oikeasti kaikkea muuta kuin juhlaa, vaikka niistä kirjoitankin.  Arkea, töitä, lapsia, rakentamista ja suunnittelua.  On tutkittu keittiö- ja komerokuvastoja.  Keittiöön on valittu valkoista Parmaa.  Komerotkin on tilattu, säleovia vielä tutkitaan, minä kun olen taas kerran ihastunut kalleimpiin vaihtoehtoihin.  Ja verhoja tekisi mieli hankkia eli ainakin olohuoneeseen teettää.  Ja hankkia yläkertaan Peterzenin tapetteja.  Ja uusi sohvakin pitäisi saada.  Bitcon esitteessä on aivan ihana.  Se pitäisi vain tilata Tanskasta ja hintakin on huima.

Anna opettelee puhumaan.  Äiti, isi, pappa, mummu, pupu, tyttö, anna, emmä tuu, moi.  Siinä sanavarasto tällä hetkellä.

7.3.1984

Loistava päivä.  Leo kävi aamulla ilmoittamassa, että hän tarvitsisi kaksi nimeä – määräaikaa viikko – ensi syksyn viikonloppuprojektiin kuvaussihteereiksi.  No, minä olen kyllä tehnyt tiedusteluja mutta moinen kiire yllätti.  Minä olen puhunut tyttöjä ympäri.  Kirsi harkitsee, Anneli samoin, Kristiina oli jopa kiinnostunut ja Kirsi-Marjakin voisi olla jatkossa käytettävissä.  Vuokko saa näppylöitä pelkästä ajatuksesta, että syksyllä pitäisi jatkaa.

Jaana soitti illalla ja ilmoitti tulevansa kuukaudeksi kesälomalle Suomeen huhtikuussa.  Ihana henkireikä minullekin.  Jussi on töissä tekemässä sähkösuunnitelmaa.  Me on tutkittu lamppukuvastoja ja kierretty etsimässä laattoja.  Kahden viikon kuluttua on lähtö Tukholmaan.  Elämä kirkastuu.  Nyt on ollut jo keväisiä ilmoja, vaikka vasta laskiaista juhlittiin.  Olimme viikonloppuna Nummelassa Niemisten ilona.  Luistinradalla pelattiin sählyä ja vedettiin jälkikasvua pulkassa.  Jälkeenpäin nautittiin punssia ja hernesoppaa ja pannaria ja saunottiinkin vielä.  Oli pitkästä aikaa oikein rattoisa viikonloppu.

27.3.1984

Kukkokiekuu – suora lähetys Tukholmasta ravintola Gondesta 24.3. ja hyvin meni.  Me olimme Mirkun kanssa tällä kertaa vierailevia tähtiä.  Etujoukot olivat hoitaneet valmistelut jo ennen meidän paikalle tuloa. Paikallinen Sveriges Radion tekniikka ja ohjaaja apulaisineen hoitivat ulosajon.  Sinänsä ei hassumpaa mutta hiukan liian helppoa.

No jatko ei sitten ollutkaan.  Kaikki kolmen vuoden aikaiset kertymät selvitettiin sitten loppujuhlien jälkeen.  Päättäjäiset olivat MEK:n tiloissa Kungsgatanilla.  Leo teki unkarilaista soppaa, (Mirkku ja Pekka kuorivat perunat) ja laivaviinoista tehtiin boolia.  Vieraina oli SVR:n suomenkielisen toimituksen kollegat ja muutama esiintyjä.  Juhla ei ollut hassumpi.  Leo ja Pekka osaavat viihdyttämisen taidon.  Oli ilmapallokilpailuja ja onnenlehtien lukua sekä merkkien jakoa ja kiitospuheita syömisen ja juomisen ohella.  Varsinainen draama alkoi juhlien jälkeen hotellin ala-aulassa yökaljalla.  Siinä sanoja ei säästetty.  Ja seuraavana päivänä jatkettiin.  Paula ja Susu saapuivat joukkoon tummaan ja tunnekuohuilta ei vältytty.

Kaiken tämän aikana isä vietti 70-vuotisjuhliaan.  Vieraita oli noin 80.  Jussi ja lapset edustivat meidän perhettä kunniakkaasti.  Äitikin pääsi sairaalasta juhlien ajaksi lomalle.  Äidiltä leikattiin kaihi silmästä edellisenä tiistaina.  Tänään hän on päässyt kotiin.  Toipuu Marun hoivissa, sillä isä lähti riemukierrokselle Marokkoon.  Suomme sen hänelle ilomielin.

31.3.1984

Jotain hyvääkin seurasi Ruotsin matkalta.  Vuokolle on tarjottu vuoden sijaisuutta Sveriges Radiosta suomenkielisestä toimituksesta.  No, Vuokkohan lähtee ilomielin.  Flunssa parani kerralla ja tunnelmat on pilvissä.  Me muut rupesimme tietenkin heti suunnittelemaan riemuristeilyjä Tukholmiin.  Nyt on taas kesäprojektit alkutekijöissään.  Ja kenen kanssa minä sitten jaan huoneen, kun muutamme kesällä uuteen taloon.  Hiisiön Ossi on suunnittelemassa Hämeenlinna -projektia elokuusta lähtien.  Se minua kovasti viehättää ajatuksena.  Todellinen vastapari Kukkokiekuulle.  Elokuussa on tiedossa lastentapahtuma, syksyllä lyhyitä filmausjaksoja, kevätpuolella mustan kissan naamiaiset ja komeaksi lopuksi suora lähetys Hämeenlinnan teatterista, sopii minulle.  Pylkkäsen Elinan kanssa teimme Prismaa, aiheena skitsofrenia ja Saarisen Vesan kanssa Leipäpuuta vammaisten koulutuksesta.  Oli ilo mennä jälleen kerran näkövammaisten ammattikoululle haastattelemaan rehtori  Jaana Aroa.  Hänestä kun teimme muutama vuosi sitten Härkösen Sadun kanssa Pääosassa -ohjelman.  Sadullakin on nyt sitten Pepensä kanssa pieni Julia-vauva.  Ja Aspelinin Eija jää viikon kuluttua äitiyslomalle.  Kukahan on seuraava.

Vaan kevät tulee kaikesta kurjuudesta huolimatta.  Vettä on satanut jo pari päivää ja se sulattaa tehokkaasti kinoksia.  Miika on alakerrassa Helillä leikkimässä ja Anna päiväunilla.  Mikä ihana kirjoitusrauha.  Valkosipuliperunat tuoksuvat uunissa.  Jussi lähti jo aamuseitsemältä tontille.  Sähkömiehet ovat vetämässä johtoja ja takka on enää slammausta vailla.  Sisäseinät on jo levytetty, ulkovuoraus tehty ja kattopaneeleita kohta laitetaan.  Kaksi kuukautta h-hetkeen!

Olen hakenut lapsille päiväkotipaikkoja.  Miikankin pitäisi jo syksyllä aloittaa esikoulu.  Vaan kesäksi on vähän toivoa saada Arjan nuorin sisko Merja lapsia hoitamaan.  Toivottavasti onnistuu.  Olisi pehmeä lasku kaikille uuteen elämään.

21.4.1984

Pääsiäislammas on uunissa ja valkosipuliperunat odottavat paistajaa.  Odottelemme Eskoa, Arjaa ja Tuomas-vauvaa kylään.  Mapset maalasivat äsken munia.  Anna söi omansa välittömästi.  Jussi-ressu makaa selkävaivaisena sängynpohjalla.  Oikein sopiva tauti rakentajalle.

28.4.1984

Pääsiäinen meni.  Lammas on enää kaalia vailla.  Ja vappu tulossa.  Jussi oli kaksi päivää aivan petissä.  Ei edes vessaan päässyt.  Konttasi kiropraktikolle tiistaina ja tuli kävellen takaisin.  On ne merkillisiä parantajia.  Nyt edetään taas rakentamisen merkeissä.  Seiniä laitetaan.  Minä olen juossut tapetti- ja kaakelikaupoissa.  Tänään haettiin takan edustalle viehättävät (kakkoslaatuiset) kaakelit.  Pesuhuone on jo valmis ja klinkkerit lattiassa.  Sävyt kermanvalkoiset ja lattiat maitokahvinruskeat.  Jaana ja Miika lähtivät elokuviin katsomaan Peter Pania.  Minä en päässyt mukaan, kun rakentajien pitää rynnätä takaisin tontille.  On tämä elämää – niin kuin Miika aina sanoo.

Kevät on jo tullut ja muutto lähestyy.  Lasten hoitopaikasta ei ole mitään tietoa.  Päiväkotiväki on lakossa ja Arjan pikkusisko ei innostunut lastenhoidosta.  Vaan eiköhän tässä jotain keksitä.

13.5.1984 äitienpäivä

Aamulla kahdeksalta ovi kolahti ja minä ajattelin, että niin se Jussi lähti ja unohti koko juhlapäivän.  Vaan ei.  Kohta kolahti taas, kahvinkeitin rupesi porisemaan ja kuului supatusta.  Miika, Anna ja Jussi tulivat laulamaan kahvitarjotin kädessä ja vastapoimittuja valkovuokkoja tarjottimella.  Miika oli tehnyt kerhossa hienon hilekortin ja toi jo torstaina ruukkukukan.  Se oli pieni rönsyliljan alku (jonka Jaana onnistui imaisemaan pölynimurin sisään).  No, minä olin tietysti aivan otettu, että oli muistettu.  Ja paras lahja oli, että sain lupauksen valkoisista tekstiilitapeteista (jotka eivät olleet tarjouksessa).

Talo valmistuu silmissä.  On ilo siivota, kun lattiat on tehty.  Pölykeuhko tässä olikin jo uhkaamassa.  Klinkkerit ovat aivan ihanat, kaakelit ok, kun vielä tapettivalinnat onnistuu, niin talosta tulee suorastaan upea.  Yläkerran ja portaiden kaiteet oli tarkoitus tulla lasia tai pleksiä, vaan kustannussyistä valitsimme (tai Jussi valitsi) valkoisen melamiinin.  Viirullista muovia olisi saanut puoli-ilmaiseksi vaan oli se sen näköistäkin.

Minä näin jo kamalia painajaisunia, kun olin viime viikolla kolme päivää Turussa keikalla. Piristävä matka: kirkolliskokouksessa naispappeuspuheita ja mielisairaalassa skitsofreenikkoja.  Niin painajaisista: Jussi soitti Turkuun, että klinkkerit loppuivat kesken.  Hän on löytänyt tarjouksesta vähän keltaisempia, käykö?  Minä sanoin suoralta kädeltä että ei käy (onneksi) ja Jussi kilttinä poikana osti täysihintaisia, vain hiukan tummempia kuin entiset.  Vaan painajaisista.  Seuraavana yönä näin unta, että talo oli sisustettu.  Meidän makkarissa oli kaameat punaruusukuvioiset tapetit.  Komeroiden vieressä vain kaistale valitsemaani tapettia.  Aamulla oli hiki herätessä.

Keikka oli ihan mukava, vaikka aiheet olikin hiukka merkillisiä.  Elinan kanssa oli ihan sutjakkaa tehdä töitä.  Samoin Terttu Petäjän.  Käytiin Tertun kotona kylässä.  Siellä oli aivan ihania tauluja.  Kävin elokuvissakin pitkästä aikaa. ”Sisärengas”ei ollut huono.  Enemmän kyllä katselin puuhuvilan viehättävää sisustusta kuin porukan murheita.  Ja kaiken kukkuraksi kävimme vielä teatterissa katsomassa ”Wirginia Wolfin”, komea esitys.  Matkalukemisena minulla oli Ruusun nimi.  Aivan uskomaton kirja.  Paikoitellen maailman tylsintä keskiaikaista pohdintaa, parhaimmillaan jännittävä mystinen dekkari, joka vei mukanaan.

Jaanakin sitten lähti.  Pakkasi eilen kimpsunsa ja tulee syyskuussa.  Osoitteena jo toisen kerran Jugoslavia ja Portoroz.  Äiti itki viikon, kun Jaana ilmoitti ettei aio jatkaa opiskelua.  Vappukin meni, siististi.  Juhlittiin Ullalla ja Immolla.  Sisäfilettä (Eskon tuomaa), valkosipuliperunoita, salaattia, Jaanan tekemää ambrosiakakkua.  Kohtuullisesti vappujuomia.  Lapset viihtyivät yllättävän hyvin keskenään.  Simahtivat aikanaan.  Me jatksoimme noin kahteen – ja aamulla lujaa tontille siivoamaan!

Ulla ja Immokin haaveilevat omasta talosta.  Käytiin viikko sitten Saviolla arvioimassa kannattako ostaa talo, jota Ulla ja Immo olivat kiertäneet jo pitkään.  Siisti se oli ja hyvässä kunnossa.  Minun makuuni liiankin hieno ja piha täynnä istutuksia.  Immoa viehätti eniten autotalli.  Hintapyyntö 450 000 markkaa.  Saa nähdä ostavatko.  Kylämatka vaan pitenisi entisestään.  Tuntuu, että muuttovalmis talo olisi liian helppo ratkaisu.  Meidän talossa on sitä oman käden jälkeä joka paikassa.  Nyt tuntuu, että vaikka tämä on ollut todella vaikea vuosi, niin kyllä se kannattaa.  Toivottavasti Jussi ei saa ikuista selkävammaa.  Niinhän sitä sanotaan, että rakentamisessa menee joko avioliitto tai terveys.  Avioliitto on toistaiseksi kestänyt koettelemukset.

21.5.1984

Yksi päivä enää töitä ja sitten alkaa kesäLOMA.  Ja parasta kaikesta, lapsilla on hoitaja kesäksi!  ”Kesätyöpaikka koululaiselle Kauklahdessa.  5,5 v Miika ja 2v Anna tarvitsevat hoitajan kotiin tai hoitopaikan 11.6. – 3.8.84.  Etula, Koikorvenpolku 7 p. 598715 tai 811691”.  Laitoin sunnuntain Länsiväylään ilmoituksen ja jo lauantai-iltana soi puhelin ja 16-vuotias Rose ilmoittautui vapaaehtoiseksi.  Kävi sitten tontilla ihmettelemässä eikä pelästynyt.  Minä olen ollut tosi helpottunut.  Nyt tuntuu että homma onnistuu.

29.5.1984

Viikko muuttoon.  Latot lakattu, lattiat hiottu ja lakattu, seinät pohjustettu.  Keittiökalusteet tuli tänään, porras huomenna.  Aika hyvältä näyttää.  Lopputarkastus perjantaina (jos kylppärikalusteet suostuvat saapumaan).  Eli tapetointia, maalausta, kaiteita, komeroita, pihan siistimistä puuttuu, paljonkos tuossa.

Kävin tänään töissä lepäämässä.  Oli Kesäykkösen kokous.  Loppupäivän sitten varasin 13 ihmiselle hotelleja ja lentolippuja.  Piti ehtiä Eijan vauvaa katsomaan ja lamppukauppaan.  Kiirettä piti.  Vauva jäi näkemättä, lamppuja onneksi löytyi.  Ja olohuoneen verhotkin sain.  Tehtiin Sisustus-Nallessa, ei ihan halpaa lystiä ja ikkunoita riittää.  Tapeteissa sattui pieni yllätys.   Jussi lupasi minulle äitienpäivälahjaksi kauniit tekstiilitapetit.  No tapetit ostettiin, vaan käyttöohjeissa sitten luki, että vaativat pohjamaalauksen.  Siinähän sitten maalattiin.

Jussilla rupeaa pinna olemaan tiukalla.  Tänään piti vielä lähteä Miikalle ostamaan Tapiolasta länkkärivyötä.  Miika on säästänyt useita viikkoja.  Mies kiroili että olisi tässä muutakin tekemistä.  Meille tulee apujoukkoja torstaina.  Eila ja Jaakko tulevat auttamaan muutossa.  Tulee hurja viikko.  Meillä kun ei ole komeroita pahemmin pölytetty kuuteen vuoteen.  Vaan on se silti kiva.  Talosta tulee nimittäin upea.  Ja vielä kun piha saadaan (joskus) kuntoon, niin siinä meillä on taloa loppuiäksi.

Ullalle ja Immolle kävi huonosti.  Olivat päättäneet ostaa talon, jota kävimme katsastamassa.  Rahoituskin järjestyi.  Tekivät tarjouksen, vaan joku muu tarjosi enemmä.

Miikan kerhon päättäjäiset oli eilen.  Minä olin tippa silmässä, kun lapset oli niin ihania.  Kaikki pyhäpuvuissa ja vakavina.  Miika esitti tähtipoikaa ja havupuuta.  Isommat kerholaiset kuutta pientä kiliä ja lopuksi Purasen Tuula jakoi kaikille kerholaisille kukan rintaan ja onnentoivotukset syksyksi.  Lapset olivat itse leiponeet pullat kahvin kanssa.  Muotoja oli yhtä paljon kuin pulliakin.  Maku oli loistava ja kaikissa oli runsaasti sokeria päällä.  Annaa ujostutti aluksi, vaan ei mennyt pitkään kun juoksenteli mekossa ja pitsipöksyissä joka paikassa ja oli aivan viehättävä.

4.6.1984

Huomenna.  Muutto.  Tänään oli lopputarkastus.  Kolme herraa kävi tutkimassa taloa.  Me Eilan ja Jaakon kanssa siivosimme hiki otsassa.  Vaan kyllä tuli hienoa jälkeäkin.  Ihan surettaa ajatella, millainen sotku siellä huomenna on, kun kaikki tavarat on kannettu sisään eikä edes komeroista ole kuin vähän toivoa.  Muuttolupa saatiin, vaikka lopullista hyväksymistä ei saatukaan.  Osa sähkötöistä on kesken, lavuaareja ei ole vielä ensimmäistäkään ja ovenkahvat jää käteen, kun ulos yrittää.  Seinät on tapetoimatta, alakerta maalaamatta, keittiöstä puuttuu kaakelit, yksi seinäkaappi oli 10 cm liian leveä.  Sopiva saadaan vasta kuukauden kuluttua.  Kylmätilojen kohdalla on vain reikä.

Vaan jotain hyvääkin.  Hanoista tulee vettä ja vessat toimivat.  Samoin hella.  Ensimmäinen lihapata kypsyi jo eilen uunissa.  Syöjiä oli noin 10.  Koko Tarvaisen perhe yllätysvieraina.  Kävi nimittäin niin hassusti, että lapsenvahti Rose soitti ettei tulekaan, oli saanut oppisopimuspaikan.  Minä itkin Ritulle kovaa kohtaloani ja illalla sitten Ritu soitti, että Tarvaisen Sarihan voisi tulla teille.  Niinpä Sari nyt tulee ja lapset ovat iloisia, kun Sari on tuttu.

Jaakko ja Jussi ovat viemässä kirjalaatikoita.  Tänään on ollut kova päivä.  Koko ilta on pakattu tavaroita.  Onneksi saatiin lainalaatikoita.  Minä olen kantanut vanhoja lehtiä kilottain roskikseen.  Vaatteiden kimppuun en ole vielä päässyt, huomenna sitten.  Toivottavasti Eila ja Jaakko kestävät ruljanssin.  Jussista ja minusta kun ei ole mitään takeita.

10.6.1984

Muutettu!  Onnellisesti!  Ja minulla ensimmäinen rauhallinen ilta uudessa kodissa.  Takassa tuli ja lasissa punaviiniä.  Tavarat alakerrassa melkein järjestyksessä.  Tuntuu hyvältä.  Eila ja Jaakko lähtivät tänään.  Viihtyivät kymmenen päivää.  Kyllä oli ruljanssi.  Seuraavan kerran suostun muuttamaan vasta vanhainkotiin!  Pelkästään pakkaus otti niin lujille, ettei juuri henkeä ehtinyt vetää.  Eilan kanssa pakerrettiin koko tiistaipäivä.  Ja siihen mennessä oli jo kirjat viety ja kylpyhuone tyhjennetty.  Vaan tavaraa riitti hamaan iltaan asti.  Meillä oli muuttotalkoissa Laineen ja Niemisen perhe.  Minä olin luvannut porukalle soppaa.  Kello oli illalla kahdeksan ennen kuin ehdin tontille asti ja ruuan laittoon.  No, kyllä ehdin, sillä viimeiset vieraat eli Kaizu ja Liisa ja lapset istuivat takan äärellä puoli yhteen yöllä.  Jannekin pystyssä niin kauan.  Ilari-vauva onneksi nukahti ulos vaunuihin.

Muuton jälkeen on järjestämistä riittänyt.  Eila vielä innostui pesemään mattoja ja sohvanpäällisiä.  Viikonloppuna karattiin töitä pakoon Suvelaan.  Eila ja Jaakko jatkoivat kotiin päin.  Huomenna tulee Sari harjoittelemaan lastenhoitoa.  Miika pääsi elokuun 16. päivä alkaen päiväkotiin esikouluryhmään.  Sai kokopäiväpaikan.  Siitä olen kovasti iloinen.  Annalle pitäisi löytyä syksyksi hoito.

Vaan on se ihmeellistä olla omassa kodissa.  Takka, sauna ja oma piha, minä nautin.  Ei ole viimeistä vuotta turhaan kestetty.  Nyt on aika hakea toinen lasillinen viiniä ja etsiä ensi viikolla uusi päiväkirja kaupasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.