tuokiokuvia 1984 – 1987

PÄIVÄKIRJA VUOSILTA 1984-87

PÄIVÄKIRJA VUOSILTA 1984-87

23.6.1984

Jyväskylä – keikalla Kesäykkösen merkeissä

Eilen lennähdettiin tänne ja maanantai-iltana pitäisi olla suora lähetys kasassa.  Jormalta, Marjatalta ja Sadulta se käy.  Tänään laulatettiin Katri-Helenaa.  Huomenna on Harjun kentällä 10000 laulajan konsertti ja illalla laivamatka tanssilavalle.  Soittoa ja laulua ohjelmassa ainakin riittää.  Ensi viikosta puhumattakaan.  Silloin on vuorossa Savonlinna ja oopperajuhlat.

3.7.1984

Kesäykkönen Jyväskylän maisemista onnellisesti ohi.  Kiire tuli.  Jaana montteerasi vielä viimeisiä inserttejä tuntia ennen lähetystä.  Me ei ehditty Marjatan kanssa nähdä niistä ensimmäistäkään.  Minä kirjoitin viime tipassa ajolistoja linja-autoaseman päällikön huoneessa.  Tg:t painettiin Vuokon kanssa sujuvasti arvuuttelemalla järjestystä.  Puhuttiin nelijohdon kautta.  Oli aika rätti olo kun suora lähetys oli ohi.  Naiskuoron viimeisestä säkeistöstä jäi loppu pois, kun lähetyksenvalvoja Aapo himmensi.  No pääsivätpä uutiset alkamaan ajoissa.

Kritiikki pidettiin saunakabinetissa.  Katsottiin lähetys auton monitorista ja kommentoitiin.  Jaana sai ansaitsemaansa arvostelua.  Nyt odotamme Pekan kirjallista kritiikkiä, joka saapuu luoksemme Savonlinnaan. Minä lähden vapaapäiviksi kotiin kääntymään.  Laskemaan lapsia ja pesemään pyykkiä.  Vaatteet haisevat tupakalle, kun on tullut istuttua poikien kämpillä.  Trubaduuri Virkki on viihdyttänyt meitä ahkerasti kitaransa kanssa.  Kapakkiin ei ole ehditty, työt ovat pahasti haitanneet vapaa-ajan viettoa.

14.7.1984

Savonlinna hoidettu.  Helsinki edessä maanantaina – sitten vapaalle!  Savonlinnassa oli tunnelmaa.  Ei ollut huono valinta.  ”Kuningas lähtee Ranskaan” – oopperan ensi-ilta.  Koiviston Manun kanssa karonkassa.  ”Tv-ryhmä pimensi presidentin juhlan”, otsikoi Ilta-Sanomat, kun meiltä paloi sulakkeet.  Kansainvälinen laivaristeily saaristossa.  Oopperatähtien kanssa savumuikuilla Pentti Savolaisen mökillä.

Vaan hauskimmat juhlat oli minun syntymäpäiväni.  Meillä riitti työpäivää iltayhteentoista, mutta onneksi vieraani Liisa,Vuokko ja Heinosen Marja olivat hoitaneet tarjoilut Sadun ja minun Vuorilinnan kaksiossa valmiiksi.  Löytyi salaattia (vahvasti valkosipulilla maustettuna, kiitos Marjan flunssan), muikkuja, lihapullia, valkosipulipatonkia sekä runsaasti boolia.  Sitä nimittäin riitti aamuviiteen asti, kun tytöt sitä täydensivät jatkuvasti vedellä, jääpaloilla ja sekalaisilla juomilla.  Vaan arvokas oli yleisökin.  Löytyi sekä musiikkitoimituksen että asiaohjelmien päälliköissä alaisista nyt puhumattakaan.  Illan ja yön ohjelma oli puheita ja yhteislaulua lahjojen jaon jälkeen.  Jorma ojensi minulle olkihatun sillä velvoituksella, että sitä on aina työaikoina käytettävä.  Ryhmä oli suorittanut keräyksen 140 markkaa.  Se piti tuhlata Savonlinnan torilla.  Valitettavasti vaan ostosaikaa ei koskaan löytynyt.

Hauskoja juhlia seurasi arki.  Maanantaina keinuttiin lautalla Olavinlinnan kupeessa.  Ulkolähetysautot eivät nimittäin muualle mahtuneet.  Kulkutie autoilta linnaan tapahtui ryömimällä ikkuna-aukoista.  Kiire tuli taas.  Harjoitukset jäi vähiin eikä Jorman juonnot parantuneet ensimmäisestä lähetyksestä.  Marjatta oli kauhuissaan ja toi sen myös kritiikissä suorasanaiseen tapaansa julki.  Mutta Holopaisen Pekka oli pitänyt lähetyksestä.  Saimme nauhalta hänen kommenttinsa ja ne olivat aivan ylistäviä.

Nyt tuntuu työnteko Helsingissä kovasti arkipäiväiseltä.  Eilen paleltiin Suomenlinnassa ”Siriuksen vieraiden” merkeissä.  Tänään on kuvattu Arto af Hällströmiä kauppatorilla.  Huomenna on vuorossa jehovien konventti jäähallissa.  Perhe karkasi Kiskoon.  Hyvä kun menivät.  Minusta ei ole paljon iloa, kun vaan ”aina töihin”, niin kuin kuvausryhmä sanoo.  Jouduin naapuriin Lautamoille kesäjuhliin, kun menin sieltä hakemaan avainta sillä seurauksella, että koko juhlakansa kävi katsastamassa meidän talon!

Vuokkokin sitten lähti Ruotsiin.  Menemme perjantaina perästä.  Juhlistimme lähtöä kuohuviinillä ja laivan lähdettyä oluella Margona-laivassa.

23.8.1984

Kesälomat pidetty ja tupaantuliaiset juhlittu.  Syksy rupeaa lähestymään uhkaavasti.  Karattiin viikoksi lomalle. Olin ensin kolme päivää Hiisiön Ossin kanssa Hämeenlinna-ohjelman kuvauksissa.  Ossi järjesti töiden jälkeen kotonaan Lahdensivuntiellä loppujuhlat.  Kutsuvieraina filmitähtemme Mervi perheineen, Ossin tyttöystävä sekä koko meidän sakki.  Lapset menivät aivan ihmisten aikaan nukkumaan (kun Jussi oli ensin käynyt ostamassa Annalle tuttipullon).  Me muut jaksoimme pyörähdellä aamupuolelle.

Aamulla sitten pirteinä Suvelaan ja sieltä Pohjanmaalle.  Yllätys, yllätys – mökillä odotti rakennustyöt.  Mökkiä laajennetaan.  Pääsimme lomaviikon lopuksi jopa harjannostajaisiin!  Ilmat olivat kesän komeimmat.  Lapset pulasivat rannassa nakuina ja minäkin uskalsin heittää talviturkit.  Annalle sattui paha vahinko – tai oikeastaan Miikalle.  Poika heitti Jussin onkea, jonka päässä oli uistin.  Se osui Annan silmäkulmaan.  Ei muuta kuin huutava tyttö peiton sisään ja autolla Alajärven terveyskeskuksen kautta 70 km päähän Seinäjoelle sairaalaan.  Leikkaussalissa nukutuksessa onnistuivat vetämään uistimen pois.  Pääsimme aamulla kotiin.  Pienempiä kiusoja oli kun ovi tuli Annan sormille ja kynsi lähti.  Ja sama sormi osui vielä kuumaan hellanlevyyn.  Niitä ei paljon noteerattu.  Saimme mustikoita toista ämpärillistä.  Käytiin Eilan ja Arjan kanssa poimimassa.  Marjat oli isoja ja niitä oli paljon.

Viikko hupeni joutuisaan.  Toiseksi lomaviikokksi oli jo kiire päästä laittamaan kotia. Paljon saimmekin aikaiseksi.  Lamppuja, väliovia, suihkuseinät, kirjahylly.  Minä kunnostauduin lakkaamalla kaikki ikkunanpuitteet ja ovenkarmit.  Pesinpä vielä isot ikkunatkin.  Tehokkaana vauhdittajana oli 20.8. pidettävät tupaantuliaiset.  Kutsuvieraita yli 20.  Samalla juhlistimme virallisesti Vuokon lähtöä.

Suurin osa kutsutuista saapui.  Illan teema oli, millaisessa korvessa me asutaan ja miten vaikea tänne oli löytää.  Paras oli, kun Paula sanoi, että me olimme eksyneet tänne ja parin vuoden päästä päätimme ruveta asumaan.  Vieraina olivat mm. Pekka ja vaimonsa Susu, Paula, Marjatta, Satu, Elina, Heinosen Marja, Tiihosen Eki, Pona, Pia sekä tietenkin tuttu tyttökaarti sekä muusikkoystävämme Jani.  Ilta oli mitä kaunein.  Porukka viihtyi pihalla runsaan iltapalan jälkeen.  Tarjolla oli pellillinen Jussin kalastamia ja savustamia turskia, itsepaistettuja sämpylöitä, salaattia, uusia perunoita sekä baarin puolella boolia, juustoa, kasviksia ja dippikastiketta.  Hyvin kelpasivat.  Parhaiten kuitenkin alkoholiton booli, sillä osa porukasta oli autolla.  Vieraat lähtivät suorastaan aikaisin, kun pääsivät kyydeillä.  Kaikki kehuivat taloa.  Saimme lahjaksi aidon vanhan leipälapion.  Ensi viikolla olen kutsunut toimituksen kuvaussihteerit meille vetäytymään.  Sitten olenkin pitänyt suurimmat juhlat.  Jussilla niitä on vielä suunnitteilla.

3.10.1984

Eeva-täti kuoli viime yönä.  Hautajaiset ovat viikon päästä Kalvolassa.  Eevalla ei ole ollut Lea-tädin kuoleman jälkeen elämänhalua.  Isä soitteli uudesta Parolan kodista.  Olivat muuttaneet maanantaina ja kotiutuneet hyvin.  Mikä ettei – uudet paikat ja huonekalut ja elämää taas ympärillä.  Jaana on kääntymässä Rhodoksella.  Tytöllä kävi tuuri salmonellan ansiosta.  Ensi kevään Portugalin matkat on peruttu Albufeirassa riehuvan epidemian vuoksi.  Jaana kyseli Aurinkomatkojen toimistosta että työttömäksikö sitä sitten joutuu.  Vaan sanoivat, että jos Jaana sitten lähtisi Bangkokiin!  Onnellisempaa tyttöä en ole nähnyt.  Jouduimme juhlistamaan tietoa punaisella granaattiomenashampanjalla.  Nyt haaveilemme Jussin kanssa kuhertelulomasta kaukoitään (rahaahan meillä rakentajilla tietysti on) ja minä lisäksi silkkipaidoista ja safiireista.

Arkielämä pyörii kyllä visusti maanpinnalla.  Ensimmäinen Harmaa laatikko on takana.  Sai hyvät arvostelut.  Toista on kuvattu viikko.  On pyöritty Itäkeskuksen maisemissa.  Rolf Långbacka ja Tikkasen ”Viimeisen sankarin” harjoitukset.  Haitaria soittamassa ystävämme Jani.

Minulla riittää töiden jaossa hommaa.  Viimeisin kiista on käyty Ossin ja Jaskan saksanmatkasta.  Jaoimme sen sujuvasti meillä illanistujaisissa Seijalle.  Vaan Heikki Seppälä nosti metelin, kun Seija on mukana Viikonloppu-tv:ssä, että ei mihinkään Saksaan.  Minä puhuin Pian puolesta ja lopputuloksena oli, että Pia lähtee.  Meitä on 18 kuvaussihteeriä jakamassa töitä, joten jakajan tehtävä ei ole kovinkaan kiitollinen.

Lapsille kuuluu hyvää.  Miika viihtyy päiväkodissa.  Esikoulutehtäviä suorastaan odotetaan ja päiväunetkin menettelevät.  Annalla ja Rajakankaan Ninnalla on yhteinen hoitotäti Tuula.  Hän tulee oman Heli-tytön kanssa Tuomarilasta ja on vuorotellen meillä ja Rajakankaalla.  Homma on hoitunut yllättävän hyvin.  Päiväkotihanke on edelleen vireillä.  Jussi suunnittelee sinne parhaillaan sähköhommia.  Anna jätti jo kesäloman aikaan vaipat pois.  On niin isoa neitiä.  Pukee kovasti itse ja syö itse ja haluaisi samanlaiset korvakorut kuin äidillä.  Miika on iso poika.  Ei enää kelpaa housut, joissa ei ole pippelinreikää.  Tuntee kirjaimet ja harjoittelee numeroita.

12.11.1984

Kummitäti Marun 70-vuotispäivä.  Juhlistimme sitä jo eilen.  Sukua oli koolla Marun yksiössä.  Lämmintä riitti.  Paavo-eno oli tehnyt sahtia ja tyttäret leiponeet.  Sankaritar sai kukkakirjoja, ostoslaukun, keramiikkaa ja pussilakanoita.  Anna kunnostautui uimalla läheisessä vesiojassa.  Meni kokeilemaan uutta jäätä, humpsahti kainalojaan myöten.  Siinä meillä oli märkää ja haisevaa tyttöä sylin täydeltä.  Ei muuta kun nakuksi, huopa ympärille ja kotiin.

Rakentaminen on jo siinä onnellisessa vaiheessa, että kattolämmitys on kytketty päälle.  Rupesi jo olemaan hiukka viileä.  Takassa on poltettu ahkerasti puita.  Jaanakin sitten muutti meille.  Haettiin Liisan vintistä muuttokuorma.  Täysi peräkärryllinen.  Taas löytyi aarteita. Laitetiin Jaanan huone kuntoon ennen hänen lähtöään.  Se on tällä hetkellä viihtyisin huone, kalustettu julisteita myöten.  Se oli oikein innostavaa puuhaa.

Ensimmäinen korttikin tuli jo Thaimaasta.  Upealta näyttää, luki kortissa.  Töissä eläminen jatkuu Harmaan laatikon merkeissä.  Kolmatta osaa on kuvattu Hämeenlinnassa ja Vihdissä ja Espalla.  Studio-osuus nauhoitetaan ylihuomenna.  Ja sunnuntaina suunnistetaan Tukholmaan.  ”Kyllä ne vetäytymiset tiedetään”, sanoi Leo kun kuuli meidän riemuristelystä.  Vaan me aiotaan tehdä töitäkin humpsuttelun ohella.  Vuokko on järjestänyt meille filmiryhmän ja Paula rahoituksen päivärahoja myöten.

24.12.1984

Jouluaatto uudessa kodissa.  Oma joulusauna ja kalkkunantuoksu leivinuunissa.  Jussi lukee huligaaneille Tinttiä iltasaduksi.  Minä olen tiputellut pikkumiehiä kuoppiin.  Sain tänäkin jouluna ilokseni (omasta pyynnöstäni) elektronipelin.  Hauskaa ajanvietettä pyhinä.  Lapset olivat innoissaan joulupukista (joka oli epäilyttävästi naapurin Esan oloinen).  Anna innostui Miikan kauko-ohjattavasta autosta.  Miikalla riitti puuhakirjoissa askarreltavaa.  Arvokkain lahja oli oikea kello.  Minun tämän vuoden talouskapineet olivat linko ja perunasurvin.  Koko perhe sai Afrikan tähden.  Koepelattiin jo.

Joulutunnelmaa löytyi kovasti rakennuspuuhan jälkeen.  Jussi on tapetoinut olohuonetta ja kaikki on ollut sekaisin.  Miika oli askarrellut tarhassa joulukoristeita.  Minä olen askarrellut joululiinoja, olkipukkeja ja punatulkkuja meidän omiin myyjäisiin.  Myyjäiset olivat tuottoisa yritys.  Oli kakkuja ja sillejä ja arpoja ja käsitöitä ja kirpputori.  Yleisömenestys oli loistava.  Myimme Maggin kanssa posket punaisina kakkuja ja muuta ruokatavaraa sekä lapsille yllätyspaketteja.  Ne loppuivat puolessa tunnissa käsistä.

Tapanina lähdemme perinteiselle mummolakiertueelle.  Töihin ei tarvitse mennä ennen kuin 7.1.

7.2.1985

Koko tammikuu on ollut matalalentoa.  Ensin viikko Hämeenlinnassa, sitten viikko Tukholmassa satelliittien merkeissä ja vielä kolmas kuvausviikko Helsingissä.  Taidan olla urani huipulla, sillä nyt on käyty kättelemässä sekä Sveriges Radion että Yleisradion pääjohtajat.  Örjan Wallqvist ja Sakari Kiuru.

Tukholmassa oli mukavaa, olihan siellä oma henkilökohtainen opas Vuokko.  Aikataulu oli sopivan väljä.  Ehdimme kuvausten lisäksi juoksemaan kaupoilla.  Minä tunnen lastenvaatekaupat jo aika hyvin.  Anna ja naapurin Tiina saivat haalarit.  Ostin mikkihiiripaidat kaikille lapsille.  Ennätimme käydä myös elokuvissa ”Åke och hans värld” sekä ”Maries äskare”.  Huomasin ihmeekseni että rupesin viikossa ymmärtämään ruotsia.  Filmiryhmänkin kanssa pärjättiin.  Marjatta ja Paula puhuvat flytande svenska, joten minun ei paljon tarvinnutkaan.  Ruotsalaisen ryhmän kuvaaja oli puolalainen ja äänittäjä jugoslaavi.  Nautiskelimme Vuokon kanssa hyviä ruokia ja hyviä juomia ja vaihdoimme kuulumisia.  Vuokko on kesällä tulossa kovaa kyytiä takaisin Suomeen.

Suomessa on ollut koko tammikuun vuosisadan pakkaset.  Ei olla pahemmin uskaltauduttu hiihtämään eikä luistelemaan, vaikka toin Miikalle uudet luistimetkin.  Vaan laskiainen on tulossa ja tiedossa on laskiaisrieha Nummelassa.  Kevättä kohti mennään.  Päivät ovat jo selvästi valoisammat.

17.2.1985

Laskiainen vietetty.  Ensin runsain mitoin luistelua ja ulkoilua Nummelassa.  Sitten hernekeittoa, punssia ja pannukakkua kermavaahdon ja hillon kera.  Lopuksi vielä sauna ja kaljat.  Meidän perhe oli kypsä kaiken tämän jälkeen.  Kummipoika Ilari on jo toisella vuodella.  Samoin serkkunsa Kalle.  Touhusivat kovasti isompien mukana.  Miika pysyi jo komeasti luistimilla, vaikka olikin suurimman osan ajasta polvillaan maalivahtina.

Huomenna on taas arki, vaikka onkin hiihtolomaviikko.  Se ei vielä meitä koske.  Ensi vuonna sitten.  Kuudes Harmaa laatikko on takana.  Lähetys oli komea.  Paras tähänastisista.  Vaan nyt rupeaa toimittajien kesken pinna kiristymään.  Marjatta on niin hallitseva ettei muille tahdo jäädä sijaa.  Paula kärsii ja minä olen siinä välissä.

Annan päiväkoti valmistuu kaiken aikaa.  Ensi kuussa pitäisi olla valmis.  Jussi juoksee työmaalla ja minulla on keltainen lakanapino odottamassa ompelemista.  Lapset saivat pohjanmaalla ihanat pipot tekstillä ”Etulan kauppa”.  Kaupalla oli nimittäin 30-vuotissynttärit.  En se muuten minä ole ainoa joka matkustelee.  Jussilla on tiedossa matkat Ruotsiin, Tampereelle ja toukokuussa Brightoniin Englantiin.  Minä olin teatterissa katsomassa ”Laulusi elää Brel”.  Susanna Haavisto ja kumppanit lauloivat upeasti.  Kyselin Miikalta, haluatko teatteriin katsomaan Peter Pania.  Miika ilmoitti, että eikun ”Miekka kivessä”.  Oli sitä kerran Jaanan kanssa katsomassa elokuvissa ja se oli jäänyt lähtemättömästi mieleen.

9.4.1985

Viimeinen Harmaa laatikko nauhoitettiin tänään ja montteerataan huomenna.  Sitten voikin ruveta keskittymään uusiin hommiin.  Vietettiin vaihteeksi pääsiäistä pohjanmaalla.  Ja vaihdettiin autoa.  Vanha rakas skoda jäi sinne ja vanha uusi saab 96 saatiin tilalle.  Väliä maksettiin 8000 markkaa.  Keijo meidät houkutteli kauppoihin.  Velipoikansa oli samoissa aikeissa kuin mekin.  Nyt voi ruveta suunnittelemaan kesälomareissuja.  Tanska on vähän kiikarissa.

Jaanakin on ilmoittautunut.  Lentää tänään Pekingiin ja tulee sieltä Siperian rataa Moskovan kautta Helsinkiin.   Ja vapuksi jo Dubrovnikiin.  Menevä sisko.  No olin minäkin naamiaisissa Aulangolla.  Vaaleanpunainen peruukki ja musta hame, jossa halkiot sivuilla ja melkein paljas selkä.  Musta plyymi ja verkkosukat.  Vaude, sanoisi Miika.

Anna on nyt iso tyttö.  Aloitti päiväkoti Lintukodossa ja on tarhan vanhin.  Ylpeä kun saa nukkua yläpedillä (ja Miika on katkera).  Hoitohomma on lähtenyt mukavasti.  Tarhassa on 12 lasta, neljä hoitajaa.  Hoitomaksu 720 markkaa kuussa ja oikeus olla kouluikään asti.  Mikä sen mukavampaa.  Ja meidän Miksun kanssa on käyty ilmoittautumassa kouluun.  Ei kuulemma tarvita edes koulukypsyystestejä.  Pärjää joukon mukana.  Näin tuumivat Miikan päiväkodin opettajat.

Miika oli maaliskuussa kolme päivää sairaalassa.  Taas rassattiin korvia ja nyt lisäksi poskionteloita.  Hyvin Miika pärjäsi, vaikka olikin aika hiljainen poika, kun piti yöksi jäädä yksin Jorviin.  Vaan on Miika jo niin iso, että aikoo kesälomalla jäädä viikoksi yksin pohjanmaalle mummolaan.  Miikan tarha kun on heinäkuun kiinni ja meidän loma alkaa vasta heinäkuun toisella viikolla.

2.5.1985

Wappu on vietetty syömisen ja juomisen merkeissä.  Meillä oli loistelias päivällinen.  Katkarapumajoneesilla täytettyjä avocadoja ja kuohuviiniä, kanavihannespataa ja riisiä puikoilla, salaattia ja valkoviiniä.  Jäätelöä, marenkia, aprikooseja, suklaakastiketta, kermavaahtoa ja kirschberrya.  Kahvia, munkkeja ja jaloviinaa.  Yöpalaksi vielä juustoja ja patonkia.  Nauttimassa Ulla, Immo, Jaana, Jussi ja minä.  Nuorisolla oli oma menu (Miikan valinnan mukaan).  Perunamuusia ja lihanakkikastiketta sekä veneleipiä, joissa Mikan maalaamat liput maston nenässä.

Vappupäivänä sitten käytiin autoilla kaupungin hulinoita ihmettelemässä.  Vieraat jatkoivat omille teilleen, me kotiin päiväunille.  Jaana on viihtynyt jo pari viikkoa Suomessa.  Saapui kuin amerikantäti.  Silkkiä, timantteja ja orkideoja matkassaan.  Niistä on riittänyt iloa koko perheelle.  Juhlistimme Jaanan kanssa silkkimme käymällä oopperassa katsomassa ”Kesäyön unelman” balettina.  Olo oli ylellinen.

Jussinkin kanssa vietimme yhden vapaaillan.  Ohjelmassa oli oscarvoittajaelokuva ”Amadeus”.  Se oli tosiupea.  Sen jälkeen illallinen Kasakassa, jossa on Helsingin parhaat valkosipuliperunat.  Kyllä kuulemma haisimmekin.

Oulussakin vierailtiin juuri ennen vappua.  Kävimme Holopaisen Pekan kanssa tapaamassa Kalevan toimistusjohtaja Aaro Korkeakiveä, josta tehdään Itse asiaa kuultuna -ohjelma.  Vietimme sunnuntai-illan syömällä hyvin ja tekemällä kuvaussuunnitelmaa.  Siinä sivussa panimme myös toimituksen järjestykseen.  Seuraavana päivänä ehdimme käydä sekä Kalevassa että Korkeakiven kotona ja tapasimme vielä kuvausryhmänkin.  Tehokkuus oli huipussaan.

Jaanan kiinanmatkasta ei sitten tullutkaan mitään.  Eivät Kristiinan kanssa saaneet koskaan lippuja koneeseen.  Tai saivat liput mutta ei paikkoja.  Yrittivät kaksi viikkoa, vaan ei onnistunut.  Jaana oli repinyt lippunsa suurieleisesti kentällä.  Paikallinen agentti oli teipannut sen ja hakenut Jaanalle rahat pois.

10.8.1985 Dubrovnik

Se onnistui sittenkin!  Isä ja minä Jaanan vieraina.  Miika-ressukka olisi otettu mukaan, mutta koulu mokoma alkaa tällä viikolla eikä elämän kahta ensimmäistä koulupäivää voi lintsata.  Mitkä tahansa myöhemmät sitten voikin.  Äiti on ollut kaksi kuukautta Hattelmalan sairaalassa.  Pääsi kotiin juuri lähtöpäivänämme.  Ei oikein tykännyt.  Vaan kaikista vastuksista huolimatta olemme täällä.  Shamppanjat oli jäissä odottamassa.  Meille löytyi huone parveella ja merinäköalalla, vaikka takapiha luvattiin.  Vip-kohtelua on saatu niin kuin pitikin.

Eilen kierrettiin vanha kaupunki ja käytiin Copacabanan rannassa uimassa.  Tänään on oltu koko päivä merellä Lopudin ja Kolocepin saarilla.  Syötiin makrillia ja juotiin tynnyriviiniä ja uitiin ihanan lämpimässä ja kamalan suolaisessa Adrianmeressä.  Hullu tunne, kun voi kellua tekemättä mitään.  Jaanalla oli hirmuinen krapula, mutta urhoollisesti kesti seurassamme ja suunnitteli jo joka päivälle tekemistä.  Retkiä ja hyviä ruokapaikkoja ja kristallikauppoja.  Odotamme innolla jatkoa.

14.8.1985

Aamuhetki hotellissa.  Isä vielä nukkuu.  Olimme eilen retkellä Mostarissa ja illalla vielä tyttöjen luona syömässä salaattia ja juomassa viiniä.  Mostarissa oli lämmin, noin +40 astetta.  Vanha silta oli upea.  Turkkilaisuus ja islam, minareetit ja moskeijat loivat itämaita tunnelmaa.  Jaana veti retken (oli käynyt kerran aikaisemmin).  Pärjäsi ihan hienosti.  Piti kotimatkalla tietokilpailunkin.  Minä olisin pärjännyt sukulaiseksi turhan hyvin.  Rankkasi jokaisen kirjoitusvirheen ja pelasti minut voittamasta kamalaa Mostar-taulua.

Kotiin tultua pulahdettiin heti Adrianmereen (ilman merisiilitossuja).  Ilta oli juuri pimenemässä, vesi silkkistä, tuntui aika mukavalta.  Ilta vierähti rattoisasti.  Testasimme Jaanan uudet kristallilasit.  Ne oli tosi nätit.  Ja parasta, minulla on paketissa odottamassa samanlainen lasisarja.  Hiukka isompi versio.

Tänään olen lähdössä Marjan ja 12-vuotiaan Jaska-pojan kanssa kiertämään vanhan kaupungin muureja.  Iltapäivällä lähdemme isän ja Jaanan kanssa Lokrumin saarelle lounaalle ja uimaan.  Sitten jalka- ja käsihoitoon Kompas-hotelliin.  Illalla vielä vanhaan kaupunkiin lasagnelle ja rehtorin palatsiin konserttiin.  Isä saa tänään ensimmäisen vapaaillan.

Isä innostui maanantaina pyörähtelemään.  Olimme iltajuhlassa.  Ensin Osojnikin kylässä kansantannsimassa ja taloissa syömässä leipää, juustoa, silavaa ja litroittain punaviiniä, sitten vielä Jadren ravintolassa tanssimassa.  Kotiin lähtö tuli liian pian.  Isä ei ehtinyt tanssittaa Marjaa ja se pitää vielä korjata.  Isä on jaksanut upeasti, vaikka me olemme parhaamme mukaan pyörittäneet.

15.8.1985

Marjan ja Jaanan nimppari.  Shamppanjat odottelemassa iltaa.  Isä lähti Montenegroon.  Me suunnistamme ip Jaanan ja Helin kanssa kaupungin ulkopuolelle kalaravintolaan syömään simpukoita ja mustekaloja.  Eilen herkuteltiin Lokrumilla meriravuilla.  Loikoiltiin sen jälkeen valtavien kivenmurikoiden päällä rantsussa ja uitiin ahkerasti.  Vesi on ihanan lämmintä.  Samoin ilma, vielä keskiyöllä oli suorastaan kuuma kävellä Placalla konsertin jälkeen.  Loma lähenee  loppua.  Huomenna on jo lähtöpäivä.

21.8.1985

Taas kotona onnellisesti.  Matkamme loppu oli aika vauhdikas.  Valtavat pensaspalot roihusivat Cavtatin lentokentän ympärillä.  Me pääsimme kentälle, mutta kone laskeutui Splitiin.  Tie oli välillä poikki metsäpalojen ja maanvyörymien vuoksi. Oli hurjaa katsella pimeässä yössä lentoaseman katolla punaisena hehkuvaa maisemaa.  Armeijan helikoptereita laskeutui kentälle ja miehet marssivat rivissä sammutustöihin.  Maastossa oli 4000 miestä.  Tunnelma oli aivan epätodellinen.

Pääsimme lähetmään 12 tuntia myöhässä (viisi tuntia aamulla bussissa Splitiin).  Jaanalla oli pinna tiukalla, kun tiesi että kiukkuisia ihmisiä oli odottamassa eikä takaisin päin ollut lähtemistä ennen kuin bussikuskit olivat levänneet.  Pääsimme isän kanssa savunhajuisina ja onnellisina kotiin.  Jussi ja lapset olivat vastassa.  Miikalta oli etuhammas lähtenyt.  Sauna ja uni auttoivat.

20.9.1985

Terveiset Moskovasta.  Minä olen venäläisissä tunnelmissa.  Vietimme kuusi päivää Neuvostoliiton matkalla. Perhe Klemola, Meriheinän Hemppa, Mattsonin Kari, Alangon Juha sekä Pääosassa Christina Porkkala.   Christina asui Nationalissa, me muut vanhassa kunnianarvoisessa hotelli Berlinissä.  Ja seuramatkalla kun olimme, kahden hengen huoneissa.  Satu ja minä yhdessä, Pepe Karin kanssa ja Hemppa ja Juha yhdessä.  Vaan jossain vaiheessa lupasin, että Satu ja Pepe saavat yhteisen yön.  Siinä sitten juttua riittikin, kuinka jaamme paikat.  Juha antoi minulle turvapaikan.  Nukahdimme viihtyisästi samban säveliin.  Juha soittaa Samba Nova -yhtyeessä ja kaikki latinalais-amerikkalainen on hänelle rakasta.  Juhan ansiosta vierailimme myös Gavanna sikarikaupassa.  Minäkin toin tuliaisina maailman hienoimpia kuubalaisia sikareja.

Kuvaukset sujuivat vaivattomasti.  Tapasimme kuuluisia venäläisiä taiteilijoita ja kirjailijoita.  Christinan ystäviä.  Kaupunkikuvatkin onnistuivat melkein loppuun asti.  Kaksi viimeistä kuvauspäivää vettä tuli taivaan täydeltä.  Kamera suuttui siitä ja lakkasi antamasta kuvaa.  Onneksi vasta viimeisenä päivänä.  Satu oli loistava opas vapaa-ajan vietossa, sillä hän oli asunut kuusi vuotta Moskovassa.  Slavianaski Bazaar, Aragvi, Inturistin monttu, National.  Aragvissa on Moskovan paras gruusialainen ruoka.  Kyllä me söimmekin ja joimme.  Jatkoille sitten monttuun tanssimaan.  Hauskaa oli.  Juha oli seuraavana aamuna ainoa urhoollinen aamiaisella.

Kotimatkalla vietimme vielä Karin syntymäpäiviä.  Ostimme hänelle lahjaksi vitamiinikuurin (niin myös kukin itselleen).  Tuliaisikin löytyi.  Annalle nukke ja käsinukkeja päiväkotiin, Miikalle mekano ja liikennepeli, Jussille sikarit ja vitamiinit, naapurin Sinikalle vesivärejä ja Jaanalle teekupit.  Viikonloppuvieraita varten marinoituja valkosipuleita ja hunajaa.  Talkoohommiin on nimittäin tulossa ainakin vanhat venäjänkävijät Vuokko ja Liisa.

16.10.1985

Jorvissa, leikkaukseen menossa, syömättä, juomatta.  Leikkaavat pienen patin jalastani vaivaisenluun kohdalta.  Lääkäri ilmoitti, että taltalla vähän naputetaan luuta sileämmäksi.  Tuntuu ihan lomalta.

Saimme töissä Porkkalan kuvaukset miltei loppuun.  Vietimme perjantaina loppujuhlia Sadun ja Pepen kotona Orvokki Aution ja Olli Viirin haastattelujen jälkeen.  Ilta oli rattoisa ja meni myöhään ennen kuin olin kotona.  Nyt on aikaa lukea.  Jaana jätti uuden ranskalaisen Nefertiten luettavaksi.  Kohta suuntaan Jorvin kirjastoon.

Miika aloittaa tänään partion.  Suoraan naamiaisilla.  Miika on niin pieni koululainen.  Jännitti alussa sekä kouluun että puistoon menoa.  Nyt rupeaa jo sujumaan.  Tekee mielellään läksyjä vaikka ei aina muistakaan, mitä on saanut läksyksi.  Anna on reipas päiväkotilainen.  Toisen lapsen osa on selvästi helpompi.  Anna on innostunut lastenlauluista.  Istuu kotona kuulokkeet päässä ja laulaa mukana.  Värittäminen innostaa myös ja tyttö tekee tarkkaa työtä.

17.10.1985

Leikattu paikallispuudutuksessa – ja särkee.  Pikku juttu, sanoi lääkäri.  Vaan särkee silti.  Sain kaksi viikkoa sairaslomaa.  Kävelemäänkin pääsee, ei ole kipsiä eikä sauvoja.  Olo vaan on hutera.  Sain yöllä pari kipupiikkiä.  Nukuttivat hyvin, mutta tänään olen pysynyt petissä eikä ruoka maistu.  Huomenna kotiin ja Jussi lähtee reissuun.  Pärjättävä on.

29.10.1985

Sairasloman viimeinen päivä.  Loma on ollut mukava.  Särky lakkasi heti alkuunsa.  Olen köpötellyt sisällä reippaasti ja ulkonakin vähän.  Pyörällä ajo onnistuu hyvin.  On ollut kiva tehdä kotihommia rauhassa.  Omenasosetta, komeroiden siivousta, lukemista, vähän käsitöitä.  Jussi toi työpaikalta kotitietokoneen lainaksi.  Meillä pelataan flipperiä ja ajetaan formula-autoilla kilpaa.  Se on ihan nastaa.

Tänään otetaan tikit pois ja huomenna töihin.  Olisin viihtynyt vielä kotona.  Parhaita ovat aamuhetket kahvikupin ja hesarin ääressä – rauhassa.  Yksinäisyyskin on yllisyyttä.  Ensi viikonloppuna suunnistamme pitkästä aikaa pohjanmaalle.  Koulusta on lomaa maanantaina.  Nyt on elettävä koulun ehdoilla.  Ja pikkujouluaika lähestyy.  Onneksi kaapeissa on silkkejä.

Selasin kirjoitelmia ja huomasin, että upeasta kesälomamatkastamme Ruotsiin ja Tanskaan ei ollut mitään mainintaa.  Kesa oli ohjelmaa täynnä, ei paljon kirjoittelemaan ehtinyt.  Se oli lapsille ensimmäinen todellinen reissu.  Laivalla Pietarsaaresta Örnskjölsvikiin.  Sitten läpi Ruotsin Kolmårdeniin.  Se oli kiva eläinpuisto, jossa oli ohjelmaa kaikenkokoisille.  Safaripuisto, eläinpuisto, delfinaario, seikkailumaa.  Ja leirintäalueella vielä pohjolan suurin vesiliukumäki.  Minä hurja laskin molempien lasten kanssa.  Kumpikaan ei ole koskaan sukeltanut.  Nyt mentiin umpisukkulassa koko porukka ja minä haalin pelästyneitä lapsia veden alta.  Kyllä sitä muisteltiin jälkikäteen.

Ja taas laivaan Göteborgista Fredrikshamniin.  Tanskan maa oli viihtyisä.  Leirintäaluita hernepellon laidassa.  Upea hiekkaranta Jyllannin länsipuolella.  Hirmuinen tuuli vaan haittasi rantaelämää.  Kohokohtia: Fårupin Sommarland -puuhamaa, jossa oli puuhaa aikuisillekin.  Pomppukuplia ja tramboliineja.  Kyllä me pompittiin.

Sitten tietysti Legoland.  Porukkaa oli liikaa.  Sai seistä jonoissa kyllästymiseen asti.  Tultiin takaisin samaa reittiä hirmuisessa vesisateessa.  Ajettiin yhtenä päivänä Göteborgista Tukholmaan ja suoraan Vikingin jonoon ilman lippuja.  Onnisti ja pääsimme laivaan.  Hyttipaikoista ei ollut mitään toivoa.  Nukuimme sujuvasti makuupusseissa lattialla.  Lapsista leirielämä oli jännittävää.  Nukkuivat tyytyväisinä teltassa ja piknik-ruokailu huovan päällä ruohikossa oli juhlaa.  Testasivat ravintoloissa sekä Ruotsin että Tanskan spaghetit.  Automatkat olivat liian pitkiä.  Välillä oli mennä koko perheen hermot.

23.12.1985

Jouluaatonaatto.  Talo on siivottu ja koristeltu.  Joulupuuro on muhimassa.  Kalkkuna ja laatikot paistamista vailla valmiit.  Lapset yöpuulla ja Jussi Vesaa auttamassa muutossa.  Hämyhetki kynttilätunnelmissa.  Ei edes vesisade haittaa tänne sisälle.  Lunta ja pakkasta oli jo lupaavasti.  Lapset odottavat joulupukilta stigaa ja suksia.  Hiekassa on paha lasketella.

Lapsilla oli joulujuhlat.  Miika sai ensimmäisen todistuksen.  Siinä oli kirjainarvostelu, ettei ketään masenneta heti alkuun.  Ja opettajan kirjallinen arviointi.  ”Et ole kooltasi suuri, mutta päässäsi on viisaita ja järkeviä ajatuksia”.

Meilläkin oli töissä juhlakautena useita kekkereitä.  Tietysti perinteinen (ja tylsä) joulujuhla Dipolissa.  Hauskempia olivat Pekan 50-vuotisjuhlat Kultaisessa Härässä ja toimituksen oma joulujuhla.  Minä jouduin juhlatoimikuntaan ja se oli ihan hauskaa.  Koristelimme Virtasen Seijan kanssa kokoushuoneen, kävimme Jaskan kanssa viinakaupassa ja aloitimme juhlimisen heti puolen päivän jälkeen.  Ja kun varhain aloittaa, paljon ehtii.  Toimituksessa pantiin tanssit pystyyn ja jatkoille mentiin porukalla – tietysti Asemaravintolaan.  Hurjimmat jatkoivat vielä Merihotelliin.

Jaanalta tuli tänään paketti Kanarialta.  Hän tulee tammikuun lopussa kääntymään.  Jatkaa matkaa Kyprokselle.

2.4.1986 Tampere ja Cumulus.

Kiertue Savupiippujen merkeissä jatkuu.  Helmikuussa vierailimme Lahdessa, Joensuussa ja Polvijärvellä.  Tänään tulimme Ikaalisten kylpylästä ja muutaman viikon päästä käymme vielä Turussa ja Laitilassa.  Kylpylä oli varsinainen eläkeläispaikka.  Ainoa synnin pesä oli ravinteli.  Siellä sitten humppasimme melkein valomerkkiin asti.  Tänään voikin sitten viettää iltaa videoelokuvien parissa.

Pääsiäistä vietettiin kuten ennenkin pohjanmaalla.  Kerrankin oli koko porukka paikalla.  Kaikki 16 kokkoa poltettamassa.  Oli aivan erätulien tuntua, kun porukka harveni ja me viimeiset vahdimme tulta.  Laitoimme vodkapullon kiertämään ja polttelimme – minäkin kaikkien näiden vuosien jälkeen.  Ja maistui.  Arja oli jo pyöreä.  Vauva syntyy parin viikon päästä.  Tyttöä siellä toivotaan.

8.7.1986 Suvelassa Annan 4-vuotispäivien aattona

Synttärit kyllä jo juhlittiin viime lauantaina kotosalla.  Ja samalla Miikan ja Jaanan läksiäiset.  Ovat juuri nyt Mallorcan autingossa.  Vieraita oli Laineen sakki (Ullan vauva on syntynyt tänään!) ja tietenkin Äikkään porukka.  Anna sai satukirjan ja Veera-valaan ja sateenvarjon ja norsupaidan ja maapallo-pallon.  Syötiin kaksi mansikkakakkua ja pidettiin puutarhajuhlat.  Tänä vuonna on ollut huippuhienot lomailmat.  Neljä viikkoa auringonpaistetta, uskomatonta.  Kerrankin on saanut Suomessa loistorusketuksen.

Eka viikolla keikuimme Jussin ja Annan kanssa Lappajärven laineilla.  Miika oli Tero-serkun kanssa leirillä.  Anna veti veneen pohjalla päiväunia ja minä lekottelin melkein nakuna veneen kokassa.  Tällaisesta veneilystä minä pidän.  Juhlimme juhannusta Eskon, Arjan, Tuomaan ja pikku-Timon kanssa mökillä.  Ruokalistalla oli graavia siikaa, sisäfilettä ja valkosipuliperunoita, salaattia ja valkoviiniä.  Loppuillasta innostuimme harjoittelemaan jenkan askeleita oman laulun tahdissa.  Olimme vakaasti sitä mieltä, että osasimme (ainakin silloin).

Juhannuspäivänä laskimme lapset ja suunnistimme kohti Pyhäjärveä.  Saavuimme onnellisesti vain noin kolme tuntia myöhässä Mäkilän Matin ja vaimonsa mökille.  Emännällä oli pihagrilli kuumana.  Saimme hirvipullia, makkaraa ja perunoita sekä salaattia ja sämpylöitä.  Jälkiruuaksi oli muurinpohjalettuja, sauna ja täytekakkukahvit lakkaliköörin kera.  Aamulla kello 10 lähti laiva m/s Wellamo Turusta kohti Maarianhaminaa.  Kyydissä me ja Jaana.  Ja taas söimme tukevasti.  Lapset viihtyivät pallomeressä ja karkkikaupassa ja katselmassa laivan piirrettyjä elokuvia.

Saavuimme iltapäivällä Ahvenanmaalle jalöysimme mökkimme Lemlandista Knutsbodan kylästä.  Pikkuinen mökki kaikilla mukavuuksilla ja kullekin oma petipaikka.  Majoituimme.  Jussi tappoi kyyn, joka luikerteli jalkojen välistä kun hain autolta tavaroita.  Sen jälkeen kuljimme mökin kallioilla tömistelemällä.  Ehdimme kiertää viikon aikana nähtävyydet aika tarkkaan.  Parasta olivat lämpimät ja matalat hiekkarannat.  Lapset pulasivat sydämensä halusta.  Minäkin uin parina päivänä.  Vesiliukumäkeenkin uskaltauduimme.  Laskimme Annan kanssa kuin vanhat tekijät ja hauskaa oli.

Lämmintä riitti vielä seuraavaksikin viikoksi, jonka vietimme kotosalla.  Jaana tosin kävi vaihteeksi Tukholmassa.  Käytettiin Maru-täti meillä kylässä.  Maru sanoi, että kyllä hän voi käydä joka kesä.  Ja pestiin pyykkiä ja kitkettiin rikkaruohoja ja ihailtiin nurmikkoa, joka oli putkahtanut esiin poissa ollessamme.  Jussi aloitteli talon maalausta ja viherhuonetta.  Kaivuri kävi myllertämässä talojen välin autokatoksia varten.  Jussilla riittää työmaata.  Me Annan kanssa vain lomaillaan.  Luetaan Sammakkokuningasta ja Akuja, heitellään palloa ja syödään mansikoita.

Isä korjaa viherhuoneen muurahaisten syömää kattoa.  Lupasi viedä meidät Annan synttäreiden kunniaksi Hämeenlinnaan.  Minulla on vielä ensi viikkokin lomaa.  Ruhtinaallisesti viisi viikkoa ilman työhuolia.  Syksyäkin laitettiin järjestykseen ennen minun lomaani.  Tytöt olivat meillä kylässä, kun Jussi ja lapset lähtivät Pohjanmaalle.  Jaoimme syksyn sarjoja ja juhlimme Pian läksiäisiä.  Pia siirtyi Elokuvasäätiöön apulaistuotantopäälliköksi.  Toi meille tullessaan kakun ja kuohuviiniä.  Me lahjoitimme shamppanjanväriset ruusut jamyöhemmin toimituksess läksiäislahjana Kalevalakorun käärmesormuksen ja korvakorut.

Vaikein jaettava oli tietenkin UKK:n aika – Pian elämäntyö.  Painostuksen jälkeen Anneli suostui ottamaan sen.  Vaati kyllä korvaukseksi ”jotain kunnon ohjelmaa” – tarkoitti ulkomaanmatkaa.  Minä olen pysytellyt tiukkana, muita on etusijalla.  Niin ja vielä yksi hyvä uutinen.  Vuokko on tulossa takaisin toimitukseen syyskuun alussa.  Taas ollaan samassa toimituksessa: Liisa, Vuokko ja minä niinkuin joskus Kukkokiekuu -päivien.

22.9.1986 Riika, Latvia

Sitä se Kukkokiekuu tiesi.  Taas ollaan menossa ja lujaa.  Suora lähetys 105 minuuttia Riikasta perjantaina 26.9.

jatkuu tiistaina 23.9.

Minä olen ollut menossa niin ettei ole ollut edes aikaa istahtaa rauhassa – vaan hauskaa se on.  Kahtena päivänä on kuvattu Jurmalassa.  Tänään olen istunut montteerauksessa koko päivän ja eilen ennätimme jo katsastaa studionkin.  Hommat ovat käynnistyneet ihan lupaavasti.  Vapaa-aikaa ei ole ollut.  On syöty ja juotu porukalla ja pidetty palavereita.  Yökerhokin on nähty ja eilen konsertti.  Riika on upea kaupunki, kun vaan ehtisi kiertää.  Latvia on merkillistä kieltä.  Jännä kun yhteystoimittajamme Juhan ja Natasha eivät sitä ymmärrä.

30.9.1986

Kotona jälleen ja homma hoidettu!  Se taisi olla elämäni rankin urakka.  Sakari Kiuru sanoi, ettette te turhaan olleet, joten tyytyväisiä voidaan olla.  Loppujuhlissa paikallinen ohjaaja kehui minua sekä Pekalle että Kiurulle.  ”Tyttö, joka tiesi sekunnilleen, miten ohjelma etenee”.  Totta kai tiesin, sehän on minun työtäni.  Latviassa ei ole meikäläisten ammattikuntaa, siksi menestys.

Vaan kyllä minua jännitti ennen lähetystä.  Vaan yhtään mokaa en tehnyt.  Linkkiyhteyksissä oli häiriöitä ja kuva oli kuulemma räpsynyt pahasti.  Ja aikalaskumme heitti lopussa.  Meillä oli vielä 7 minuuttia lähetysaikaa, kun loppulaulu ”Miljoona miljoona ruusua” lähti.  Leo ja minä kirjoitimme edellisenä yönä ajolistoja puoli kahteen asti.  Epäilen että yhteenlaskutaito heitti jo siinä vaiheessa.  Minulla oli elämäni pisin työpäivä. Herätys seitsemältä.  Inserttien siirto kahden tuuman kuvanauhalle 8:30, kokous 12:00, studiolle 13:00, lähetys loppui 23:30, loppujuhlat 03:00 asti ja jatkot loppuivat 04:30!  Yhteishenki oli hyvä.  Pojat lauloivat sydämen kyllyydestä ja Leo kuvasi hauskimmat hetket videokamerallaan.  Tänään katselimme toimituksessa ja ainakin meitä nauratti.  Liisa vähän puisteli päätään.

Nyt puuhataan TV1:n organisaatiouudistusta.  On kuulunut huhuja että Pekka perustaisi oman työryhmän.  Jotain on kuulemma suunniteltu minunkin puolestani…

la 4.10.1986

Siivottu, talo kiiltää.  Kodikasta.  Kukatkin on suihkutettu pitkästä aikaa.  Eikä ole kiire minnekään.   Koko syyskuu oli yhtä menoa.  Olimme Jussin kansa PARIISISSA!  Jussi Ciredin (vai oliko se Cigren) kongressissa hintaan 6300 mk, minä tavallisena turistina 1530 mk Jaanan vieraana ja ohjelmaa riitti.  Kahdet cocktail-kutsut, ekat hotelli Bristolissa, toiset oopperassa.  ”Un coup champagne”, opimme itse kukin sujuvasti pyytämään.  Ja sitten Asean vieraina päivällisillä Cabaret Paradis Latinissa sekä illallisristeilyllä Seinellä.  Syötiin languistinia ja shamppanjaa riitti.  Ainoa hinta näistä kemuista oli, että joutui puhumaan ruotsia.

Jaanan kanssa kiersimme kaikki Aurinkomatkojen retket.  Bois de Bolognen ruusutarha, ostoskadut sekä lukuisia loistavia ruokapaikkoja.  Jännittävin oli merenherkkupaikka, jossa olimme Jussin kanssa kahdestaan Jaanan yllytyksestä.  Saimme valtavan vadin täynnä ostereita, simpukoita, rapuja, näkinkenkiä, ties mitä.  Ja niiden kanssa merkillisiä veitsiä, piikkejä ja murskaimia.  Otsalle tuli hiki, kun pöytää katettiin.  Katsottiin viisaimmaksi kysyä, mitä milläkin kapineella tehdään.  Ystävällisen tarjoilijan avustuksella teimme selvää suurimmasta osasta eläviä.

Lapset pärjäsivät kotona vaarin ja Arjan suosiollisella avustuksella.  Elämä alkaa olla helppoa kun lapset ovat näinkin isoja.  Nyt on töissä kahden vuoden tauon jälkeen Kukkokiekuu -syksy.  Se alkaa viikon päästä.  Ja nyt kun Mari on poissa, minulla ei ole mitään sitä vastaan.  Vuokon vierailu toimituksessamme jäi lyhytaikaiseksi iloksi.  Vuokko avioitui 20.9. eli matkapäivänämme Riikaan.  En päässyt siis häihin.  Vuokko lähtee viikon kuluttua muuttokuorman kanssa Ruotsiin.  Sådant är livet.  No, ainakin on kyläpaikka Tukholmassa.  Liisakin sanoi itsensä irti rankan työpaineen takia.  Vaan eihän Liisaa laskettu pois.  Nyt odottelemme itse kukin mitä organisaatiouudistus tuo tullessaan.  Minä ainakin olen kurkkua myöten kyllästynyt töidenjakohommaan.  Nyt on syksyn kaikki Viikkokatsaukset jakamatta, kun Seija lähti kurssille.  Mikä tahansa muutos olisi tervetullut.

24.10.1986

Perjantai, veto lopussa ja pitäisi siivota ja leipoa ja seurustella.  Leenan perhe ilmoitti eilen, etteivät pääse tulemaan, minä vedin henkeä.  Ilmoittivat tänään, että tulevat sittenkin.  Eihän siinä mitään, vaan kun juuri viime viikonloppuna olimme pohjanmaalla.  Tämä syksy on ollut pitkä ja sateinen ja väsyttävä.

Kukkokiekuut on täydessä vauhdissa.  Minulla on yksi takana ja kolme edessä.  Pekka on perustamassa omaa työryhmää.  Vaan suuri salaperäisyys verhoaa kaikkia uudistuksia.  Odottelemme.

5.11.1986 Kuopio

Ohjelmassa Uskoa ja todellisuutta – lasten kristillinen kasvatus yhdessä pastori Hannu Kamppilan kanssa.  Kävimme tänään kuvaamassa vastasyntyneitä vauvoja KYKSissä.  Jatkossa koululaisia ja päiväkodin lapsia ja sunnuntaina perhejumalanpalvelus.  Tulee tässä hoidettua samalla kummin velvollisuudet.  Olen luvannut mennä katsomaan Erkkoa ja Päiviä.  Tänä iltana on kuitenkin ohjelmassa teatteria.  Hannu hankki meille vapaaliput.  On hyvä saada vähän välimatkaa Kukkokiekuuseen.  Minä olen nyt ikään kuin menossa E-projektiin.  Hanke julkistettiin suunnittelukokouksessa.  Samoin ensi kesän juhlajunaprojekti.  Käytännössä homma tarkoittaa lauantaiaamujen Kukkokiekuuta ja tiistain iltapäiväohjelmaa.  Kesällä junahommaa ja syksyllä Neukkukeikkaa.  Suunnitteilla on suurimuotoinen Telesilta.  Hommassa on hyvät ja huonot puolet.  Pieni porukka, jota Pekka vetää, kuulostaa hyvältä.  Hannele on kovasti innostunut, samoin Pia, joka haikailee takaisin.

13.11.1986

Kotona taas.  Miika katselee telkusta Kolmea iloista rosvoa, Anna ja naapurissa Tiinalla ja Jussi töissä.  Eli ihan normaali ilta.  Töissä ideoitiin toimituksen pikkujoulua 5.12. saunatuvassa.  Juhlatoimikunnassa Jaska, Hannele, minä ja Pekka, joka esitti ajatuksen ikiomasta bingosta.  Siitä voi tulla hauskaa.  Jatkopaikkakin varattiin.

Miika on käynyt ahkerasti soittotunneilla ja oppinutkin.  Eilen sai kehuja, että oli harjoitellut.  Anna käy muskarissa ja Miika aloitti kuvaamataitokerhossa.  Arkkitehtimme Mikko on käymässä kaikkien näiden vuosien jälkeen.  Oli tyytyväinen kättensä jälkeen.  Viihtyisä tämä talo onkin.  Vielä kun saisi kalustaa.  Suunnitelmissa valkoiset nahkasohvat ja lasipöytä, tauluja ja vesisänky ja uusi ruokailuryhmä.

Haaveilen ensi kesänä lomamatkasta koko perheen kanssa etelään.  Leena ja Keijo houkuttelevat meitä taas Norjaan, vaan lienee viisainta vastustaa jyrkästi.

Kuopiossa harrastettiin pitkästä kulttuuria.  Teatterissa O’Neilin ”Taivaanrannan tuolla puolen” ja elokuvissa Mikko Niskasen ”Elämän vonkamies”.  Hesassa menee nyt menestysmusikaali ”Cats”.  Pitäisi hankkia liput.  Vuokko on soitellut ahkerasti Ruotsista.  Rupesimme tänään Hannelen kanssa haaveilemaan risteilystä Tukholmaan.  Lapsenhoito-ongelmia on yhdellä ja toisella.  Liisallakin, vaikka Tuomas täyttää jo 10.  Ja Miika viikon kuluttua 8.  On toivonut mikroskooppia.

17.12.1986

Syksyn viimeinen Kukkokiekuu takana.  Urakka melkein ohi, paperihommia enää jäljellä.  Olimme viime viikon maanantaista keskiviikkoon Leon kanssa Luostolla tekemässä joulusatua.  Joulupukki ja poro ja Luoston kantakievarin valovoimaisimmat tähdet hotellinjohtaja Kalevi Massinen ja keittiöpäällikkö Kepa Heikkilä näyttelijöinä.  Minä montteerasin jutun kasaan.  Ensin unissani ja sitten perjantaina tositoimin.

Luostolla oli tunnelmaa.  Lumipyry sulki laskettelurinteet ja asiakkaista ei ollut tietoakaan.

jatkuu seuraavana iltana:

Kirjoittaminen loppui eilen lasten riitelyyn.  Nyt koko porukka katsoo kolmoskanavalta länkkäriä.  Meillä pelaa tällainenkin ihme kuin kanava 3.  Eilen katseltiin Miikan kanssa Agatha Christien jännäri ”Kuolleen miehen huvimaja”.

Niin, Kukkokiekuun syyskausi lopetetiin tänään virallisesti joululounaan merkeissä.  Olimme Kellarikrouvissa ja söimme hyvin.  Pekka julkisti ensimmäistä kertaa virallisesti hankkeensa E-projektista.  Eilen johtoryhmässä oli tehty päätöksiä.  Tarkkaa tietoa ei ollut kenelläkään.  Huomenna on viimeinen työpäivä ennen lomaa ja Kirsin tupaantuliaiset.  Kirsi on lupautunut vetämään keväällä jumpparyhmää.

Joulu tulee yllätyksenä tänäkin vuonna.  Kiertelin tänään kaupoilla ja tungos oli mahtava.  Jussi saa oloasun, lapset kirjoja, äidille kuparipata.  Jaanalle vein paketin, jossa Anna-Leena Härkösen ”Sotilaan tarina”, pehmonukke ja lakua.  Miika on kotona toipilaana karsastusleikkauksen jälkeen.  Minä sain sellaisen ihmeen kuin hoitajan kaupungilta.  Ovat jo pari päivää askarrelleet joulukoristeita.  Lumikin tuli maahan vaikka minä olin varma, että saadaan musta joulu.  Jussi pelasti Täplän ensin viherhuoneeseen ja pakkasten tultua varastoon.  Pupu-parka, aika yksinäistä talvipimeällä.

9.2.1987

Kevättä kohti mennään.  Minä olen kotona flunssassa.  Perhe on omilla teillään.  Olen viimeistellyt villatakkiani, jota olen innolla kutonut kuukauden päivät.  Tänään ei ole enää kuumetta.  Viikonloppu meni ihan petissä.

Lauantaiaamuna olin tietenkin töissä.  Määttäsen Eki ohjasi ensimmäistä kertaa.  Mirkulla kun oli rytmihäiriöitä.  Joutui sairaalaan eikä uskaltanut toipilaana vielä hommiin.  Meillä meni Ekin kanssa ihan hyvin.  Oli ihan mukavaa, kun suunniteltiin musiikkikappaleisiin jopa kuvia etukäteen.  Organisaatiouudistusta ei ole vielä toteutettu.  Lähiviikkoina pitäisi kuulemma tehdä päätöksiä.  Toimituksessa istuu nyt neljä työryhmää kehittelemässä uutta mallia, joka lähtee tuotantoryhmäperiaatteesta.  Odotan vieläkin Pekan ryhmän perustamista.  Olemme jumpanneet tammikuun alusta lähtien innolla Kirsin johdolla.  Se tekee tosi hyvää.  Alussa olimme Liisan kanssa ihan rampoja.  Nyt menee jo paremmin.

Jaana on tulossa ensi lauantaina, syntymäpäivänään 30v!  tuo shamppanjat tullessaan.  Täytyypi leipoa kakku.  Hiihtolomakin on jo lähellä ja laskiainen.  Joulun jälkeen onkin ollut hiljaiseloa.  Autokin jouduttiin vaihtamaan.  Länsiväylällä tuli toinen auto perään.  Saab meni lunastukseen 7000 mk.  Nyt olemme taas onnellisia Skodan omistajia.  4000 mk piti maksaa lisää.

22.5.1987

Kesä on tullut.  Minulla kukkivat ensimmäiset pääsiäisliljat ja tulppaanit.  Pihasta putkahtelee kukkien alkuja.  Nyt rupean ymmärtämään äidin puutarhainnostusta.  Tekisi mieli ostaa jos jonkinlaista kasvia.  Minulla on kauniinnäköisiä siemenpusseja, niihin budjetti riittää.  Laskettiin tässä yksi ilta rahoja.  Suunnitteilla on Samoksen matka ja autokatokset ja viherhuoneeseen klinkkerit ja kaiken kukkuraksi – koiranpentu!

Meillä on itse asiassa sellainen jo varauksessa Lehdistön Paulan ansiosta.  Hän kun on koiraihmisistä innokkaimpia.  On keksinyt, että meidän perheeseen sopisi tiibetinterrieri ja Lahdessa on varattavissa loistopentu.  Meille on puhuttuna valkoinen kolmeviikkoinen pentu nimeltään ”Ambassadeur” 3000 markan hintaan.  Pani se vähän miettimään, mutta nyt näyttää siltä että rahatkin voisi löytyä.  Luovutus on juhannusviikolla.  Minä olen silloin Aavasaksalla.  Juhlajunakiertue kestää kolme viikkoa.

Junahommasta tulee tosi mielenkiintoinen. Starttiohjelma Kemijärveltä 15.6, juhannus Aavasaksalla – kolme suoraa lähetystä.  Sitten vielä Oulu ja Pyhäsalmi.  Opiskelin tässä kaivostekniikkaa Outokummun opetusfilmiltä.  Töissä väsätään aina vaan organisaatiouudistusta.  Viimeisin malli on, että toimitus jaetaan neljään tuotantoryhmään, joissa kussakin on toimitussihteeri ja kuvauspäällikkö.  Onnelliset valitut ovat Kirsti, Satu, Anneli ja Kirsi.  Minä en osallistunut koko kisaan, sillä E-projekti on edelleen mukana suunnitelmissa.  Syksyksi on tiedossa vain kuusi Kukkokiekuuta + Telesilta.  Sekin tehdään Helsingissä.  Insertit kuitenkin Moskovassa.

Miikalla on enää viikko koulua.  Sitten ”fantastinen” poikaleiri Hvittorpissa.  Rasmus lähtee kaveriksi.  Anna lähtee päiväkodin kanssa  kahden päivän retkelle Ähtärin eläinpuistoon.  Meillä on Jussin kanssa tiedossa yksi vapaailta.

13.6.1987

Tänään lähdössä Yhtäjuhlaa -keikalle.  Junalla Kemijärvelle Liisan ja Miikan kanssa.  Tiputan Miikan Seinäjoelle, Esko tulee vastaan.  Anna lähti Tiinan mökille.  Jussi tulee iltapäivällä Sveitsistä.  Vaihdamme vain matkalaukkua.  Kesä on vauhdissa.  Omenapuut ovat melkein kukassa.  Kurjenmiekat ehtivät eilen avautua.  Ruiskukat ovat olleet jo pitkään nupulla.  Kasvimaakin alkaa jo vihertää.  Minulla riittää kitkemistä, kun tulen kahden viikon kuluttua viikonlopuksi kotiin.  Kiva on lähteä, vaan kotonakin olisi ollut jännää.  Ensi viikolla haetaan koiravauva.  Miikan kanssa päädyttiin Pekku-nimeen.  Kauan sitä on keksitty.

Jaana soitti eilen Kairosta ja ilmoitti tulevansa juhannuksena.  No, vielä me ehditään lomailla yhdessä.  Jaana on elokuulle asti lomalla.  Pääsee meidän kanssa Mikkelin mökille ja tietysti Samokselle.  Nyt alkaa kova pakkaus.  Onneksi osa tavaroista on lähtenyt juhlajunan matkassa.  Hyttysmyrkyt, uudet farkut ja vitamiinit on ostettu.  Matkalaukkua vaan puuttuu.

Viimeisin uutinen johtoryhmän kokouksesta 10.6.  E-projekti on päätetty perustaa!

ma 22.6.1987 Oulu

Juhlajuna on tänään Simossa.  Lähetys on juuri meneillään.  Se on lasten ja nuorten toimituksen, joten minä voin vetää henkeä ja katsella sitä telkusta.  On meillä ollut urakkaa.  Ensimmäinen lähetys oli maanantaina 15.6. Kemijärveltä.  Se oli varsinainen kaaos.  Ohjaamossa komennot eivät pelanneet ja Eki oli hermostua, vaan klaarattiin komeasti.  Matka jatkui Kemin kautta Aavasaksalle.  Kemissä tehtiin Pekan ja Ekin kanssa pari inserttia.  KTY ja jalokivigalleria.  Aavasaksalla kuvattiin tietysti maisemia.  Käytiin kaupass Övertorneåssa ja jännättiin, sataako juhannusaattona.  Ei satanut.  Hommia riitti.  Jouduttiin siirtämään kaikki tekstit ja insertin tuuman nauhalle ja ajamaan ne efp-autosta.  Siirto kesti.  Meillä oli lähetykset klo 18 ja seuraava uutisten jälkeen klo 20:45.  Matsku oli vasta puoliksi siirretty kuuteen mennessä.  Poliisivartiossa mentiin komeasti vaaraa alas junalle jatkamaan hommia.  Humalaista nuorisoa kun riitti.

Yksi insertti lähti väärästä kohdasta.  Vika oli minun väärän aikakoodin.  Muuten pärjäsimme hyvin.  Ekikin keskittyi katselemaan kuvia eikä tuijottanut enää papereita.  Liisasta oli iso apu.  Huippuhetki oli kun Liisa sai kuljettaa Ekin ladalla Sleepy Sleeperseja.

Juhliakin on riittänyt.  Kemijärvellä vietettiin isin luona laulujuhlia.  Virkkusen Vesa soitti kitaraa ja Leo komppasi.  Aavasaksan lähetyksen jälkeen jouduimme Ylitornion kunnanjohtajan vieraiksi.  Meitä oli suurin osa porukkaa paikalla.  Syötiin kievarissa poroa ja juotiin snapsit ja konjakit.  Jatkoille mentiin kunnanjohtajan kotiin. Muistaa takuulla vierailumme loppuikänsä.  Puhuttiin politiikkaa, laulettiin, soitettiin, saunottiin – ja juotiin talon viinat.  Juhlat päättyivät isin luokse hotelli Aavasaksaan.

ti 23.6.1987 Oulu

Kiinalainen ruoka oli fantastista.  Kippoja kiersi ja aseiksi annettiin vain liukkaat puikot.  Onneksi olin harjoitellut.  Saimme maistaa myös kiinalaista pontikkaa, kyllä oli pahaa.  Läksimme Ekin kanssa jatkoille testaamaan paikallisen menopaikan.  Melu oli korvia huumaava.  Siellä istuivat meidän tiedoksen tytöt, linkkiryhmä ja Tepi.  Yhden kaljan verran sitä korvat kesti.  Tänään olemme kuvanneet ihanassa auringonpaisteessa Pikisaaressa.  Minäkin pääsin kuvaan hymyilemään Yhtäjuhlaa -paita päällä.

27.6.1987 kotona

Olen kotona kääntymässä ja pesemässä pyykkiä.  Olen siivonnut ja peuhannut lasten kanssa.  Talossa on uusimpana tulokkaana hauvelimme Pekku.  Hurmaava koiranpentu, aivan kuin leikkikoira.  Eikä edes vierastanut minua.

Oulun keikka sujui parhaiten tähän astisista.  Lähetys meni aivan suunnitelmien mukaan aina loppurumpuun asti.  Se ei lähtenyt vaikka isi väitti tehneensä kaikki oikeaoppisesti.  Olimme juuri himmentämässä, kun teksti lopulta ilmestyivät.  Eikä edes ylitetty aikaamme.

Huvittelupuolikin oli hallinnassa.  Keskiviikkoiltana päätimme testata omalla kustannuksellamme toistamiseen kiinalaisen ravintolan.  Olimme kolmistaan liikkeellä Pekka, Leo ja minä.  Myöhemmin seuraamme liittyi vielä Kaisu Mikkola Kalevasta.  Tilasimme kolme eri ruokalajia ja kolme kaljaa.  Tarjoilijatyttö toi ruuat ja lisää vateja ja sanoi terveisiä keittiöstä.  Ruokalajeja kertyi seitsemän tai kahdeksan ja sitten jälkiruokaa, kun rupesimme jo ähkymään.  Jälkiruoka oli makeaa: friteerattuja banaaneja, banaanijäätelöä ja banaanilikööriä (minulta jäi syömättä) ja sitten vielä kahvia, konjakkia, irish coffee’a.  Ja terveiset keittiöstä – mikään ei maksa mitään!  Maksoimme ruokalappuja ja herrat siirtyivät omille jatkoillensa.  Minä kuvausryhmän poikien kanssa baariin katsomaan Emmanuellea, hyvää unilääkettä.

Kotimatkallekin riitti vielä tarjoajia.  Lähetyksen jälkeen kolmas kerta kiinalaista ruokaa ja tällä kertaa sakeakin.  Junassa kotimatkalla punaviiniä VR:n laskuun.  Viikonloppuna uni maittoi.  Vaan vielä on yksi koitos jäljellä.

la 4.7.1987

Kotona väsyneenä ja onnellisena.  Keikka takana eikä isompia mokia sattunut.  Pyhäsalmen lähetys meni suorastaan upeasti.  15 inserttiä ja kaikki nappiin.  Tapahtumia oli runsaasti, nais- ja miesvoimistelijoita, soittoa ja laulua.  Nyt juna pitää vielä purkaa.  Teostotietojen kanssa olen kyllä hätää kärsimässä.  Juhlittuakin tuli ja pelattua petaqueta, se oli kivaa.  Tiistai-iltana ravitelissa oli naistentanssit.  Minä istuin Tepin, Ilen ja Tapsan pöydässä ja suojelin kaikkia.  Puolen yön tietämissä päätimme lähteä pelaamaan nelistään petankkin rantaan.  Paikkakunnan naiset olivat varmasti minulle katkeria.  Pelasimme Ile ja minä, molemmat alottelijoita, vanhoja tekijöitä vastaan – ja voitimme!  Liekö asiaan vaikuttanut kolme viinipulloa puun kupeessa.

Viimeisenä iltana istuimme taas ravintelissa.  Pelijoukkueen lisäksi Eki ja Takku.  Söimme kermassa haudutettuja valkosipulimuikkuja, joimme viiniä ja tanssimmekin ja päädyimme Tepin huoneeseen viettämään laulujuhlia.  Ekillä oli kitara, Tapsalla huuliharppu, Ile soitti kampaa.  Hotellin omistaja kantoi kaljaa ja otti itsekin.  Laulua riitti aamukuuteen.  Lähetyspäivänä hiukan nukutti vaan hauskaa oli.

8.8.1987

Loma on lopuillaan.  Vettä sataa.  Koko viikon on ollut kylmää ja koleaa.   Vaan edellinen viikko oli kuuma Samoksen helteessä.  Lentokentällä tuntui, että tullaan saunaan.  Viikolla hiukan viileni ja tuuli oli miellyttävä.  Kukaan ei polttanut nahkaansa.  Lapset uivat sydämen kyllyydestä.  Jaana ja minä otettiin aurinkoa.  Jussi viihtyi paremmin varjossa.  Syötiin joka päivä kaksi lämmintä ateriaa.  Suosikki oli souvlaki.  Miika söi kaksi kertaa päivässä tyytyväisenä pihvin.  Ja jo jumalatkin joivat Samoksen viiniä.  Samaina sec oli tosi hyvää.

Hotelli oli upea vastakunnostettu Andreanaki ja opasemäntä Marjatta meille hyvin suopea.  Tarjoili meille täytettyjä tomaatteja patiollaan.  Habibi-kissa oli kaikkien suosikki.  Retket jäivät aika vähiin.  Kiersimme saaren avoautolla.  Jussi ajoi hienosti serpentiiniteitä.  Minä pelkäsin ja voin huonosti.

Ja laivamatkalla Turkkiin vielä huonommin.  Merenkäynti oli melkoinen.  Laineet löivät yläkannelle niin ettei auringonotosta tullut mitään.  Efesos korvasi matkan rasitukset.  Se oli tosi upea.  Kusadasissakin oli kiva kierrellä.  Minä ostin kymmenen Lacoste-paitaa, Jaana nahkatakin.  Samoksesta ostin (Jaanan visalla) kultasormuksen ja otin oranssit raidat hiuksiin – kannattava keikka.

Nyt on retket retkeilty.  Syksyllä toivon pääseväni Moskovaan.  Jaana on taas takaisin Kairossa.  Lensi sinne Ateenan kautta, kun me palasimme Suomeen.  Täällä ei ole ollut kuin yksi kaunis viikko lomamme aikana.  Mikkelin mökillä oli kamalan kylmää.  Mökki oli kyllä ihan kiva, uusi ja kaunis.  Retkeiltiin Visulahdessa ja Hannelen luona Kesälahden Hummovaarassa, Retretissä ja Savonlinnassa.  Menihän se viikko niinkin.

Muuta mainittavaa ei ole tehtykään.  Oltiin Suvelassa muutama päivä ja pojat kävivät Pohjanmaalla, vaarikin.  Mansikoita saatiin jo omalta maalta.  Herneet ovat kypsiä ja syyskukat alkavat kukkia.  Syksyllä odotan siirtymistä Ison Pajan seitsemänteen kerrokseen ja irtipääsyä töidenjakohommasta.  Olen luvannut pitää tytöille vetäytymisen kuun vaihteessa.  Toivottavasti ne ovat tämän homman päättäjäiset.

Toivon myös että Yhtäjuhlaa -projektista pidetään yhteenveto.  Se oli suuri homma.  Ja mitä E-projekti tuo tullessaan – se nähdään pian.  Ehkä tämä on hyvä sauma päättää tämä päiväkirja.  Aika Kesäykkösestä Yhtäjuhlaan.  Toivottavasti jatkossakin riittää yhtäjuhlaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.