syysmietteitä

pe 1.9.2017

Olen taas kerran ypöyksin kaupunkikodissa Hämeenlinnassa.  Minulla on aikaa päivittää syystunnelmia.  Mökillä riittää puuhaa enemmän kuin tarpeeksi.  Kaupunkikodissa ei niinkään, sillä tämä on aivan – tai lähes – priimakunnossa.  Hyvä näin.  Minulla on talvikuukauksiksi ohjelmaa Vanajaveden Opistossa ja sitäkin enemmän omalla työhuoneella naapurikorttelissa.  Galleria Paperihuone on parasta mitä minulle on tähän ikään mennessä harrastusrintamalla osunut kohdalle.  Graafikkoystävät ovat oikeasti ystäviä ja taitavia ammattilaisia.  En tiedä mitä hyvää olen tehnyt kun olen päässyt näin upeaan seuraan.

Muutto Hämeenlinnaan – kotikaupunkiini – on ollut ilo.  Viihdyin kolme vuotta mainiosti Aulangontien asunnossamme.  Muutto runsas vuosi tänne Palokunnankadulle on ollut unelmien täyttymys.  Työhuoneelle on muutaman minuutin kävelymatka.  Voin poiketa sinne ihan koska vain.  Meillä on ollut vakituinen päivystäjä Ilkka viimeisen vuoden ja kun hänen pestinsä päättyi, Tiina-Katriina on jatkanut.  Jatkoakin on luvassa.  Mikä sen parempaa, sillä omin voimin päivystäminen on sitovaa.  Hämeenlinna on pieni kaupunki.  Kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä.  Osaan arvostaa sitä.

Lapsenlapset kasvavat.  Otso täytti heinäkuussa jo kuusi vuotta ja aloitti elokuussa eskarin.  Pikkuveli Visa 3v on reipas kerholainen.  Molemmat käyvät liikuntakerhossa ja Otso muskarissa.  Pienten herrojen Cantores Minores esitykset ovat olleet hurmaavia.  Annan Samu on neljävuotias ja Miska kaksi.  Molemmat ovat syksyn lapsia niin kuin Visakin.

Anna on vaihtanut asuntoa tiuhaan.  Muutto Helsingin kaupungin asuntoon Malmille on ajankohtaista nyt syksyllä.  Toivottavasti siitä tulee pysyvä koti.  Anna ja pikkupojat ovat viihtyneet kesän aikana mökillä enemmän kuin koskaan.  Meillä on ollut vilkasta, kun kaikki neljä serkusta ovat olleet yhtä aikaa pihaleikeissä.  Minun panokseni on ollut ruokkia koko sakki mökillä.  Se on kokopäiväpuuhaa.  Mietelause keittiön seinällä ”Hotel Mama is always open” on niin totta.

Jussinkin kesä on ollut puuhakas.  Anna osti jo vuosia sitten Tapanilasta vanhan hurmaavan kunnostettavan talon.  Kotia siitä ei hänelle koskaan tullut, sillä urakka oli ylivoimainen.  Nyt suojelukohdetalo on kuitenkin kunnostettu ulkoapäin.  Kaupungin uhkasakkovaade sai työmiehiin vauhtia.  Jussi on toiminut työnjohtajana ja rakennustarvikkeiden hankkijana.  Urakka pitäisi olla nyt elokuun lopussa valmis.

Olemme viihtyneet koko kesän kotimaassa, vaikka kelit ovat olleet koleat.  Maalla on mukavaa, vaikka sataisikin.  Minä odottelen aina toivorikkaana aurinkopäiviä.  Ehkäpä siinä syy, että olemme varanneet syksyksi kokonaista kolme aurinkolomamatkaa.  Niistä ensimmäinen suuntautuu Kreikkaan Joonianmeren puolelle, toinen Mustallemerelle Bulgariaan ja kolmas tuttuun takuulämpimään Thaimaahan.  Saamme ensimmäisellä viikolla Arjan ja Eskon seuraksi Zakynthosiin.  Anna ja pikkupojat tulevat kanssamme Nessebariin.  Bangkokiin lennähdämme ihan vaan kahdestaan.

Tässä oli lyhyt yhteenveto, missä nyt mennään kesäpäiväkirjan päätteeksi.  Toivon, että terveyttä riittää ja intoa kokea uusia seikkailuja.  Vuodenvaihteen jälkeen minulla on tiedossa tositoimista taideopiskelua ja parikin taidenäyttelyä.  Se jos mikä antaa puhtia maalata uusia tauluja.  Sitten syysmatkojen jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.