la 23.9.2017

Kahden viikon lomamme on kääntynyt uhkaavasti loppusuoralle.  Tosin kaikki ”pakolliset” kuviot on hoidettu.  Olemme käyneet saarikierroksella ja pääkaupungissa jopa kaksi kertaa.  Olemme maistelleet lähes kaikkia saaren perinneruokia.  Jussilla on ollut iso urakka, sillä liharuokavalikoima on paljon suurempi kuin minun kala-kasvisvalikoimani.

 

Olemme syöneet oikeasti erittäin hyvin.  Välimeren keittiö on suosikkini – jos thairuokia ei lasketa.  Aurinkokypsytys antaa aivan uskomattoman makean maun tomaateille, sipuleille ja appelsiineille.

Päivämme kuluvat leppoisasti.  Kokkaamme itse kevyen aamiaisen hotellihuoneistomme keittiössä.  Minä olen päässyt akvarellimaalauksen huumaan.  Se sujuu parhaiten aamupäivällä, kun parvekkeellamme ei ole vielä liian kuuma.

 

Lähdemme päivällä kävelylenkeille ja sen jälkeen joko rannalle tai altaalle aurinkoon.  Raju tuuli on viilentänyt ilmanalan tällä toisella viikolla.  Vilvoittava tuuli on petollista, sillä rannalla on edelleen vaarana polttaa nahka.  Olemme siirtyneet pikku hiljaa 20 suojakertoimista viiteentoista.  Paitsi Jussi, joka ei laita rasvaa ollenkaan, ellei patista.  Hän onkin nyt ruskeampi kuin aikoihin.

Lukemista on riittänyt hyvin.  Jussi sai syntymäpäivälahjaksi Jo Nesbon uusimman kirjan ”Jano”.  Se on paksu ja painava.  Minä lainasin kirjastosta kesällä Kristiina Vuoren historiallisen romaanin ”Filippa”.  Se kertoo Kustaa Vaasan ajasta 1500-luvulla.  Olen uusinut kirjan jo pari kertaa, sillä meidän kesäohjelmamme on ollut niin tiivis, ettei lukurauhaa ole ollut.  Nyt on ja olen siitä onnellinen.  Suomessa lastenlapset ilahduttavat arkeamme.  Matkoilla taas aurinko, hyvä ruoka, luonto, lukeminen ja maalaaminen saavat ajan kulumaan rattoisasti.  Eläkeläiselämässä on puolensa.

 

su 24.9.2017

Taivas on pilvessä mutta aurinko pilkistelee lupaavasti.  Jussi yllätti illalla tuomalla kaupasta vesipullojen lisäksi kylmää kuohuviiniä.  Se maistui ylelliseltä canasta-pelin kaverina.

 

Tänään oli tyynempi päivä kuin eilen.  Minä vietin innostavia aamuhetkiä parvekeella maaluspuuhissa.  Suunnistimme puolen päivän aikaan omalle rannalle.  Kurkistimme matkalla pariin TUIn rantahotelliin.  Niissä oli katettu hulppea lounasbuffet.  Kyselimme, mitä maksaa.  Tyttö juomahanojan äärellä ilmoitti, ettei mitään.  Kaikki on ilmaista.  Kyseessä oli all inclusive -paikka, jossa totta tosiaan ei tarvita rahaa.  No, se ei ollut meidän paikkamme, tällä kertaa.

 

Majoitumme rantahiekalle ja minä keksin, että tässähän on oiva piknik-paikka.  Jussi oli heti juonessa mukana ja kipaisi lähikaupasta hakemassa kunnon eväät.

 

Iltapäivällä taivas meni pilveen ja päiväunet maittoivat.  Kun palasimme hotellille, kunnon suihku oli tarpeen, sillä hienojakoista hiekkaa oli joka puolella.  Siitäkin selvittiin.

 

ma 25.9.2017

Otsikko ”Tuulisia rantapäiviä” ei ihan täsmää. Lauantai oli tuulinen, sunnuntai tyyni ja tänään maanantaina on ollut sadepäivä. Ei siis rantapäivä ollenkaan. Lähdimme ennen puolta päivää reippaasti kävelylenkille. Ensimmäisten sadepisaroiden aikana poikkesimme kevyelle välipalalle.

 

Jussi on haikaillut viininlehväkääryleitä. Tilasimme siis niitä. Hyviä olivat, vaikka minä vierastankin etikkaista makua.  Matka jatkui. Pilvet kerääntyivät vuorten ylle ja sade ropisi jo reippaasti. Eikä sillä kohdin ollut ensimmäistäkään tavernaa näkyvillä.

 

Pidimme sadetta aution katoksen alla yhdessä tsekkipariskunnan kanssa. Jussi yritti seurustella, mutta sanavarasto oli pahasti ruosteessa. Jussin Tsekkoslovakian ajoista on kulunut jo yli 45 vuotta.  Hän oli nuorena miehenä harjoittelijana Velke Kapysanissa.

Palasimme vähin äänin sateentihkussa kotikylälle ja päiväunille. Lähdimme illallisaikaan uudelleen kävelylle. Istahdimme taverna Akropoliksen terassille ja valitsimme listalta katkarapuja saganakijuuston kera sekä hyvältä kuulostavan merenelävävalikoiman.

 

Ainekset olivat kyllä hyviä, mutta sardiinit ja mustekalat oli uppopaistettu raskaiksi. Pysyttelemme loppuajan vain hyviksi havaituissa perinneruuissa.

 

Sade yllätti taas. Vettä tuli kaatamalla ja meillä oli hotellille matkaa muutaman korttelin verran. Hyppelimme lätäiköiden yli kun sade vähän hellitti. Syksy on tullut tännekin.

 

ti 26.9.2017

Koska eilinen kävelylenkkimme jäi sateen vuoksi lyhyeksi, päätimme tehdä kunnon patikkaretken seuraavalle Amoudin rannalle.

 

Sää näytti hyvältä, vaikka taivas olikin pilvessä. Se oli vaan hyvä, sillä pikkutiet mutkittelivat oliivilehtojen halki ylös ja alas ja hiki tuli.

 

 

Kävimme itse asiassa parillakin pikkurannalla. Vesi kimalteli kirkkaan turkoosina.

 

Kukkulalta oli komeat näkymät alas merelle.

 

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun palasimme hotellille pakkaamaan ja hoitelemaan paluukuljetusta lentokentälle. Pakkaus sujui, kuljetuksen tilaaminen ei sujunut. Jussi soitti Suomeen Matkavarauksille, joilta voucher oli saatu. He lupasivat hoitaa tiedon hotellimme respaan, mihin aikaan nouto tulee. Luotimme siihen. Mutta niin vaan kävi, ettei respaan tullut mitään tietoa eikä seuraavana aamuna mitään kuljetusta. Otimme sitten taksin. Jussi lupasi ampua Matkavaraukset.

 

Kävimme viimeisenä iltana syömässä Mantalena tavernassa. Jussi sai kelpo kanipataa ja minä herkuttelin mereneläväpastalla. Se oli huomattamasti parempaa kuin edellisiltaiset uppopaistetut kalat ja mustekalat.

Nyt istumme Zakynthosin lentokentällä ja katselemme kun aamu valkenee. Finnairin lento Helsinkiin starttaa kello 8:45. Suomessa meillä on aikaa vajaa viikko, kun taas pakkaamme laukut ja lähdemme seuraavalle aurinkolomalle. Silloin suuntana on Mustameri ja saamme matkaseuraksi Annan ja pikkupojat.  Siitä taitaa tulla vähän erilainen lomamatka.

 

Kreikkaan palaamme takuuvarmasti uudelleenkin.  Zakynthos oli mukavan rentouttava kokemus.  Saari on pieni ja kylämme Alykanas itärannikolla kodikas.  Ranta oli erinomainen ja tavernoita riitti.  Näkemiin tällä erää.