pe 16.2.2018

Jussin selkää särki edelleen, mutta hän lupasi urhoolliseti lähteä kevyelle retkelle lähistöllä sijaitsevaan Mirò museoon.  Ajelimme herroiksi taksilla edulliseen 5:15 euron hintaan.

Perillä petyimme, sillä museo ja kahvila olivat suljettuja.  Vain pihapiiri, taiteilijan ateljee ja keramiikkapaja olivat avoinna.  Olin suunnitellut että syömme samalla matkalla kahvilassa, jota opaskirja kehui erinomaiseksi.

 

Alueella riitti katsomista.  Riemastuin, onhan nyt kevät, kirsikkapuu kukki!

 

Ateljee oli tilava ja kiinnostava.

 

Rehevässä puutarhassa oli jännittävä veistoksia.  Keramiikkapaja löytyi puutarhan takaa monien portaiden päästä.

 

Siellä oli myös alkuperäinen keittiö, jossa Mirò ei kuitenkaan koskaan kokannut.

Meillä oli jo kunnon nälkä, kun lähdimme paluumatkalle.  Kävelimme alas mäkeä satamaa kohti ja etsiskelimme ruokapaikkaa.  Bussi numero 3 tuli sopivasti ja huristimme sillä Palman keskustan suuntaan.  Bongasin ikkunasta parikin lupaavan näköistä tapasbaaria.

 

Tilasimme Michel ravintolassa maistelulautasen tapaksia.  Se sisälsi lihapullia tomaattikastikkeessa, vahvoja makkaroita, kanankoipia, perunasalaattia, anjoviksia ja paahdettuja pikkupaprikoita sekä tuoretta patonkia.  Kaikki maistui hyvältä, vaikka jätinkin liharuuat Jussin vastuulle.  Kylläisinä palasimme bussilla numero 46 hotellin nurkalle.  Iltaohjelmassa on lepäilyä.  Haaveilen vielä retkestä Palman vanhaan keskustaan.