to 19.4.2018
17. matkapäivä

• aamupäiväuinti ja aurinkoa Emerald Cove hotellin altaalla
• pakkaus ja lähtö puolen päivän aikaan kohti uusia seikkailuja
• lavataksilla Paddy’s Palm Resortiin 100 bahtia
• majoittuminen, pizzalounas ja tutustuminen ympäristöön
• iltapäivä hotellin altaalla

Paddy’s Palm Resort sijaitsee White Sands rannan eteläpäässä vilkkaan pääkadun varrella.  Asumme sisäpihan puolella uima-altaan vierellä.

 

Testasimme heti saavuttuamme Paddy’s Irish Pubin ja hyväksi havaitsimme.  Päivän tarjous oli rapea hawaijipizza ja pintti olutta.  Sen voimin lähdimme tutustumaan lähimaastoon.

 

White Sandsin hiekkarannalle on noin 10 minuutin kävelymatka.  Nyt tyydyimme vain käymään kaupassa ja palasimme polttavassa auringonpaisteessa altaalle.

 

Siellä oli mukavan varjoista ja vesi oli hivelevän lämmintä.  Meillä on lomaa jäljellä enää neljä päivää.  Tilasimme kuljetuksen maanantaiksi Tratin lentokentälle.  Täällä myydään paketteja, jotka sopivat mainiosti meidän aikatauluumme.  Nouto hotellilta aamulla, lavataksilla satamaan, ferryllä mantereelle ja sieltä minibussilla lentokentälle.  Hinta on vain 450 bahtia hengeltä.

 

Lennämme Tratista Bangkokiin, yövymme siellä ja palaamme tiistaiaamuna Finnairin koneella Suomeen.  Olemme saaneet viestejä, että kotimaassa alkaa olla jo kevät.  Mikä sen ihanampaa.

 

pe 20.4.2018
18. matkapäivä

• sadetta ja auringonpaistetta
• ylellinen pubiaamiainen
• shoppailukierros pääkadun varrella
• paluu White Sands rantahiekkaa pitkin
• iltapäivä Paddy’s Resortin altaalla
• ylellinen kalaillallinen

 

Hämmästelin aamulla, kun vedin verhot verannan lasioven edestä.  Sataako ulkona, kun ovi oli aivan märkä.  Eikö mitä, sisällä oli ilmastointi päällä ja huone viileä.  Ulkona oli niin lämmin, että lasit olivat huurussa.

 

 

Pääsimme taas kunnon buffet-aamiaisen makuun.  Paddy’s Irish Pubiin oli katettu herkkuja.  Tarjoilijat toivovat pöytään vastapaistettuja munia, kahvi oli vahvaa ja leivonnaiset tuoreita.  Maistelimme ensimmäistä kertaa tällä matkalla pannukakkuja vaahterasiirapin kera.  Tarjolla oli myös thairuokaa, mutta kaikkea ei kerralla jaksanut.

Minä haikailin edelleen akvarellipaperin perään.  Meillä oli ansiokas shoppailukierros.  Löysimme tuliaisia, mutta paperikauppoja ei näkynyt.

 

Sadekuuro yllätti.  Pakenimme kohdalle sattuneeseen kahvilaan.  Istuimme melkein tunnin capuccinokuppien äärellä.

 

Kun sade hellitti, palasimme White Sandsin hienohiekkaista rantaa pitkin takaisin hotellille.

 

Ehdimme juuri ennen kello kahta Seven Eleveniin (olutkaapit ovat kiinni klo 14-17) ja saimme jääkaappiimme virvoketäydennystä.  Iltapäivä vierähti leppoisasti omalla altaalla.  Ilmassa on jo pientä haikeutta, sillä meillä on enää viikonlopun verran saarilomapäiviä.  Jussin selkäsärky on parantunut hienosti.  Uinti, vesijumppa ja lepoloma ovat tehneet tehtävänsä.

 

Hotelliamme vastapäätä löytyi pari pientä kodikasta ravintolaa.  Söimme päivällä niistä toisessa hyvää papaijasalaattia. Emme ole kyllästyneet siihen vieläkään.  Tarjoilijat käyvät usein kysymässä, oliko annos liian spicy ja näyttävät hämmästyneiltä, kun kehumme, että se oli juuri sopivan tulinen.

 

Illalla herkuttelimme seefood-ravintolassa tuoreella höyrytetyllä white snapperilla, joka ui erinomaisen maukkaassa lime-valkosipulikastikkeessa.  Siitä ei thairuoka parane.

Iltamme sujui nostalgisesti.  Olen lukenut meille ääneen matkakertomuksia Thaimaasta vuosilta 2007 ja 2008.  En ole julkaissut niitä (vielä).  Ne ovat tallenteina vanhoilta kotisivuiltani.  Minulla on urakkaa pelastaa sieltä monta muutakin juttua.

 

la 21.4.2018
19. matkapäivä

• pilvipoutaa ja joutenoloa altaalla
  
• thairuokaillallinen

Pubiaamiaisen jälkeen leiriydyimme hotellin uima- altaalle ja viihdyimme siellä koko päivän.  Minä kävin välillä maalaamassa lisää kukkakortteja ja palasin taas lueskelemaan ja uimaan.  Sanoinkin, että näin rentoa päivää meillä ei vielä ole ollutkaan.

 

 

Ihmettelimme päivällä, mitä hotellipojat puuhaavat.  He tökkivät isoilla kepeillä kukkapenkkejä – tuloksetta.  Ilmeisesti siellä oli käärme.  Onneksi emme sitä nähneet.  Emme muutenkaan ole nähneet villiä luontoa elefantteja, lintuja ja perhosia lukuunottamatta.

 

Emme edes apinoita, vaikka varoitusmerkin näimmekin.

 

Lähdimme ennen pimeän tuloa pääkadun varrelle syömään.  Tilasimme vihreää rapucurrya ja spaghettia mustekalojen kera.  Molemmat annokset olivat herkullisia.  Sen jälkeen kortinpeluukin onnistui.  Minä olen edelleen johdossa, mutta Jussi on luvannut repäistä.  Odotan kovasti.