ma 16.7.2018

Paluu Tampereelle Ahlmanin tilalle keskikesän helteessä oli ilo.  Olin muutama vuosi sitten Orivedellä Samulin kurssilla.  Hän on ollut yksi innostavimmista opettajistani.  Siksipä mahdollisuus jatkaa oppilaana kiinnosti.  Niin myös Mari-ystävääni.

 

Varasimme kahden hengen huoneen Kartano-rakennuksesta.  ”Rupeamme heti tositoimiin, nyt ei enää harjoitella, nyt teemme taidetta!” Samuli hehkutti heti avajaisten jälkeen.  Meitä akryyli- ja öljyvärimaalareita on kurssilla 15 naista.

 

Upouusi Värinä-atelee oli upea.  Saimme esittelykierroksen jälkeen pienet inspiraatiokuvat, joiden perusteella piti tehdä ensimmäinen harjoitustehtävä.  Aiheena oli Toivo.  Hyvin toivorikkaita töitä syntyikin.  Paitsi minulla, sillä annoin mopsilleni nimeksi Epätoivo.

 

ti 17.7.2018

Helle jatkui.  Maalausluokassamme oli kuitenkin mukavan viileää.

Samuli aloitteli toisen maalauspäivän demolla.  Tehtävänä oli tehdä pikamaalaus yhdellä tummalla värillä, sitten valokohdat pyyhittiin rätillä.

 

Lopuksi huippuvalot maalattiin kuivalla öljyvärillä.

 

Seuraava ”oikea” tehtävänanto oli maalata kaksi isoa pohjaa, toinen valkoiseksi, toinen mustaksi.  Tehtävä liittyi tuleviin sarjoihimme.

 

Sommittelu molempiin oli sama, mutta toteutus eri.  Esimerkiksi kylmä – lämmin tai herkkä – rohkea.  Siinä päivä vierähtikin eikä valmista tullut.

 

Illalla Samuli ilahdutti meitä ja kahden muun kurssin osanottajia esittelemällä tietokoneella uusimpia töitään.  Hänellä on meneillään hieno sarja susista.  Ja kaikkiin maalauksiin liittyi tarina.

Näimme vielä bonuksena hänen litografioitaan.  Tämä oli kurssin parasta antia, sillä Samulin työt ovat sekä omaperäisiä että taidokkaita.  Huomenna meillä on malli.  Hauska, että joka päivä on uudet haasteet.

 

ke 18.7.2018

Helle jatkui.  Samoin maalaaminen.  Saimme aamupäivän ajaksi nuoren ja notkean Tanjan malliksi.  ”Hiokaa iso kovalevy ja jakakaa se teipillä neljään osaan.  Jättäkää yksi neliö paljaaksi ja maalatkaa muut kirkkailla, jopa räikeillä akryyliväreillä.  Näin ohjeisti Samuli.

Maalasimme neljä 20 minuutin asentoa ja viimeistelimme ne lopuksi.  Ensimmäisessä käytimme isoa sivellintä, toisessa palettiveistä, kolmannessa sormia (muovikäsineitä oli jaossa) ja neljännessä pientä sivellintä, jolla piti tehdä viivakuviointia.

 

Yllättäen palettiveitsi sopi käteeni ja ilahduin vahvasta lopputuloksesta.  Ensin tuntui, ettei veitsellä saa mitään järkevää aikaiseksi.  Samuli ehdotti, että voisin tehdä palettiveitsellä ihan oikeankin maalauksen.  Se on siis huomisen haaste.

 

Jatkoimme sarjaamme ja minä tein toisesta väri-ilottelun.  Toinen tummasävyisempi jäi vielä kesken.

Luonto antoi siihen oman lisäyksen.  Kuivattelin maalausta ulkona ateljee edessä auringonpaisteessa.  Puista tippui märkään maaliin koristeita.  Ne sopivat siihen täydellisesti!

Päivän kohokohta oli, kun saimme kuumaan huoneeseemme tuulettimen.  Se helpottaa nukkumista näin trooppisten öiden aikaan.

 

to 19.7.2018

Helle jatkui.  ”Tänään saatte viikon viimeisen harjoitustehtävän.  Maalatkaa mosaiikki”.  Näin opasti Samuli.

 

Hän oli sitä mieltä, että tehtävä on helppo ja nopea tehdä.  Minä epäilin sitä vahvasti ja päätin siirtää oman mosaiikkini tulevaisuuteen.  Innostuin eilen niin paljon palettiveitsen käytöstä, että päätin jatkaa sen parissa.

 

Viimeistelin sademetsän ja siirryin sitten leikittelemään.  Maalasin kaksi väripohjaa akryylillä.

 

Siniseen syntyi – yllätys yllätys – kukkia.  ”Ihan mukavan näköinen tämä sinun muffinsisi”, Samuli kommentoi punapohjaista työtäni.  Niinpä sen nimeksi tuli kuppikakku.

 

Lounaan jälkeen syntyi vielä pieni värikäs tyylitelty kukkatyö.

 

Illalla piirustuskurssin vetäjä Arto Väisänen esitteli omia töitään auditoriossa.  Minua viehättivät erityisesti hänen tussimaalauksensa.

 

Ja niin vain kävi, että tunnollinen oppilas Marjaleena kävi vielä iltakahdeksalta maalaamassa päivän harjoitustyön.  Olin epäilyksineni täysin väärässä.  Mosaiikin tekeminen oli helppoa ja meditatiivista.  Suosittelen muillekin!

 

pe 20.7.2018

Virkistävä sade pyyhkäisi aamulla Ahlmanin tilan yli.

 

Helle jatkui ja päivä oli kuuman kostea.  Maalausimme kuin viimeistä päivää – kirjaimellisesti.

 

Neljän jälkeen iltapäivällä oli aika korjata maalausvälineet pois ja järjestää pienimuotoinen taidenäyttely.

 

Vieraat – piirustus- ja romaanipajakurssilaiset – kävivät katselukierroksella.

 

 

 

 

Me vierailimme piirustusluokassa ennen juhlaillallista.

 

Ravintola Annassa oli tarjolla luomulähiruokaa.

 

Reipas sadekuuro alkoi juuri kun ehdimme istahtaa pitkien pöytien ääreen lasiverannalle.

 

Ilta vierähti rupatellessa ja uusia kursseja suunnitellessa.  Huomenna on vielä ohjelmassa Samulin kritiikki.

 

la 21.7.2018

Helle jatkui, taivas oli kuitenkin pilvessä.    Samuli piti meille kannustavan kritiikin.  Jokaisella oli kahdeksan minuuttia aikaa.  Tasapuolisesti, kellotettuna.  Minua opettaja kehotti jatkamaan kokeiluja eri tekniikoilla.  On aina hauska oppia uutta, joten neuvo oli mieleinen.  Maalauksista hän piti eniten Jäätelötötteröistä, joissa hän näki uutta ilmettä.  Nauroinkin, että lapsena haaveileilin isona jäätelönmyyjän ammatista.  Tässä se nyt konkretisoitui.

 

Anna, Samu ja Miska tulivat lounasaikaan hakemaan minua.  Samalla he saivat maittavia haukipullia ja jälkiruuaksi herkkuja.  Kotimatkalla pari sadekuuroa osui kohdalle, mutta Hämeenlinnassa paistoi aurinko.  Minä vein maalaukset ja tarvikkeet työhuoneelle.  Anna pyöritti pesukonetta kaupunkiasunnollamme.  Minä kävin pikaisesti suihkussa ja suuntasin sen jälkeen torille.

 

 

Siellä alkoi neljältä iltapäivällä Hämeenlinnan Taiteilijaseuran Minitaidefestarit.  Tiina-Katriina, Riikka ja minä olimme edustamassa Paperihuonetta.

 

Meillä oli pienimuotoisia työnäytöksiä.   Kaiversimme puuta ja pvc-muovia.  Vedostimme niitä ohuelle japaninpaperille käsin hiertämällä.  Lisäksi kerroimme halukkaille grafiikan menetelmistä.

 

Se olisi ollut mukavaa jos torikojumme olisi ollut kauempana esiintymislavasta, jossa rokki soi täysillä.  Että tällainen viikko.  Nyt olen kotona ja täysin voipunut.

Maalauskurssi oli yksi parhaista, joihin olen osallistunut.  Kiitokset vielä Samulille ja erittäin taitaville ja mukaville kavereille.  Taso oli aivan huikea.  Olin häkeltynyt, miten upeita lintuja Viivi maalasi.

 

Minä olen myynyt lähes jokaisella Oriveden opiston kurssilla harjoitustöitä ystävähintaan taidenäyttelymme päätteeksi.  Nytkin sain kyselyjä, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut.  Kunnes eilen illalla toritapahtuman aikaan sain puhelinsoiton, josko kaksi maalaustani ovat edelleen myynnissä.  Vakuutin, että kaikki ovat.  Niinpä Tulppaanit ja Satumetsä ovat valmiina matkustamaan Annan ja poikien mukana keskiviikkona Tampereelle.  He menevät tapaamaan Tuomas-serkkua ja taulukassi kulkee sujuvasti mukana.  Taiteilija kiittää:)