to 31.12.2020

Tämä vuosi 2020 jää historiaan koronan vuoksi. Olemme saaneet lukea päivittäin tartunnoista ja kuolemantapauksista. Maskeihin on ollut pakko tottua. Meidän perhe on toistaiseksi terve. Koronan vuoksi juhlistamme vuoden vaihtumista Jussin kanssa kahdestaan. Meillä oli hetken talvi. Pikkupojat pyörittelivät joululomalla lumipalloja ja rakensivat lumiukkoja sisäpihan nurmikolla. Siellä ne nyt sulavat.

Eilen pyrytti rankasti. Nyt on taas nollakeli ja loskaa riittää. Kahlasin kirjastolle, joka on ollut kiitettävästi auki. Tosin suositus on, ettei siellä viivytä kuin max 15 minuuttia. Lehtisali on kiinni ja sen myötä minun suunniteltu näyttelyni.

Onneksi meillä on näyteikkunat. Galleriamme taloyhtiö on esittänyt toiveen, että rappukäytävien ikkunoihin ripustetaan taidetta. Tiina-Katriina ja minä olemme ottaneet haasteen vastaan. Päätimme vaihtaa edelliset työt näin uuden vuoden kunniaksi.

Kävin grafiikanpajalla ja kiinnitin terävillä neuloilla omat työni kapalevyille. Sain tuhrattua siinä touhussa lähes pari tuntia. Koska meille ei ole tulossa vieraita, se ei haitannut. Kävimme eilen kaupassa ja hankimme täsmähyvää näin juhlapäivän kunniaksi. Se tarkoittaa kuohuviiniä ja Vanajan kuhaa kerma-valkoviini-katkarapukastikkeella.

En todellakaan muista näin rauhallista uuden vuoden aattoa. Valmistelimme saunapuhtaina yhteisvoimin juhla-ateriaa pienessä keittiössämme. Minä keittelin herkkukastiketta ja Jussi paistoi kuhafileet voissa. Koska katkarapuja oli runsaasti, tarjosin alkupalaksi avocadon puolikkaat smetanan ja katkiksien kanssa.

Puolen yön aikaan kilistimme maljat paremmalle uudelle vuodelle. Matkakaipuuta on edelleen. Aika näyttää, miten terveys ja maailmantilanne pelittävät.

pe 1.1.2021

Heräsin virkeänä uuteen vuoteen. Facebookissa on puolensa. Tytär oli päivittänyt huippuhetkensä. Tunnistin kuvista, että olemme Jussin kanssa olleet jakamassa hyviä päiviä.

Muistoja viime vuodesta. Ei se niin paha ollut, kuvat ja muistot täynnä ihania hetkiä. Lähinnä lasten kanssa puuhailua kotona ja mökillä, mutta myös valmistuminen ja vakkarityöt (woopwoop!) sekä syksyinen reissu Saariselälle. Eikä kevään täyspysähtyminenkään pelkästään huono asia ollut. Mutta nyt nenä toiveikkaana kohti uutta. Tuokoon se onnea mukanaan! 

Facebook tarjosi minulle kuvakirjaa hyvistä hetkistä omien valokuvien kera. En tiedä olinko hullu, mutta tilasin. Tässä iässä kaikki muistot kannattaa ottaa talteen:) Olen lukenut blogista matkakuumeen iskiessä vanhoja matkakertomuksia. Paljon on unohtunut, mutta kuvat palauttavat muistot. Hämmästelen, miten reippaita olemme olleet. Nenät kohti uusia seikkailuja, on ollut mottoni. Olisin toden totta valmis seikkailemaan jatkossakin, mutta Jussin vauhti on nykyään niin hidas, ettei hän pysy vauhdissa. Ei ole mukava tulla vanhaksi.