haavekuvia

SAAHAN IHMISELLÄ OLLA HAAVEITA?

Toteuta unelmiesi haave. Päiväkirjasta voimavaraksi verkkokurssin tehtävät ovat olleet inspiroivia. En taatusti olisi tehnyt oheista haavekuvaa ilman kurssin tehtävänantoa.

Heittäydy unelmointiin ja unohda järkeily, opettaja kannusti. Haaveminäni laulaa ja tanssii Liza Minellin vartalossa. Kuvankauniit geishatytöt ympärilläni sulostuttavat arkea. Ilmassa on kirsikankukkien tuoksua.

KIMONO FRESKOTEKNIIKALLA TOTEUTETTUNA

Kirjoitin myös pienen tarinan otsikolla Kirsikankukka. Sen innoittajana oli freskomaalaukseni.

Kuu kurkisteli seitinohuiden silkkiverhojen takaa. Kirsikankukka oli levoton. Viikon kuluttua palatsissa olisi vuoden suurin tapaus. Lyhtyjuhla ja tanssiaiset. Hänen ensimmäiset tanssiaisensa. Harjoitukset sisarusten kanssa olivat sujuneet aluksi kömpelösti. Pian hän oli kuitenkin saanut musiikin rytmistä kiinni. Mutta miten tanssi sujuisi kapeassa kimonossa, se jännitti. Isosisko oli neuvonut. ”Ota pieniä askeleita ja eläydy. Älä ajattele mitään, anna musiikin viedä.”

Kirsikankukka kääntyili nihkeiden lakanoiden välissä. Huone oli viileä, mutta hänellä oli kuuma. Hänellä oli myös nälkä. Äiti oli kehottanut syömään kuin lintu ennen juhlaa. ”Näytät kauniimmalta, kun sinulla on tiukka vyötärö”, hän oli kannustanut. Niinpä Kirsikankukka oli syönyt vain paahtoleipää ilman hilloa ja juonut vihreää teetä.

Myös kimono askarrutti. Tuttu ompelija oli valmistanut sen hänen valitsemastaan kiiltävästä satiinista. Oliko se liian vaatimaton juhliin? Liian räikeä, liian kiiltävä, liian väljä, vyö liian tiukka? Ainoa, mihin hän oli tyytyväinen, oli tummat hiukset, jotka laskeutuivat harteille. Juhliin hän oli suunnitellut löysää nutturaa, johon kiinnittäisi tuoreita kirsikankukkia. Nimikkokukkiaan.

”Kirsikka, lintuseni, ikäviä uutisia. Kaupungissa on todettu lisää virustartuntoja. Juhlat on peruutettu”, äiti valitti käsiään väännellen. Hän oli odottanut vähintäänkin yhtä innokkaasti tulevaa tapahtumaa. ”Järjestetään täällä kotona varjojuhlat. Sisaresi soittaa cembaloa ja veljesi tanssittaa sinua. Ehdit kyllä vielä oikeisiinkin tansseihin.”

Kirsikankukka tunsi sekä helpotusta että haikeutta. Hän voiteli pinon paahtoleipiä ja laittoi rutkasti omenahilloa päälle. Oikeastaan elämä oli juuri nyt ihanaa. Ei tarvinnut jännittää kimonon sopivuutta ja tanssiaskelten siroutta.

Kimonon hän ripusti huoneensa verhotankoon. Sen katseleminen toi kutkuttavan odotuksen tunteen. Hän otti peilin edessä muutaman tanssiaskeleen. Tuulenvire avonaisesta ikkunasta toi huoneeseen kirsikankukkien tuoksua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.