ti 26.4.2022

En osannut ennakoida, kun muutimme kuusi vuotta sitten Palokunnankadulle, että joudun jättämään kodin. Olin vakuuttunut, että tämä on minun ja Jussin loppusijoituspaikka. Toisin kävi.

Jussi vakuutti eilen Visarannassa käydessäni, että hänellä on kaikki hyvin. Aurinko paistoi terassille ja minulla oli tuoretta rahkapiirakkaa tuliaisina.

Tavaroiden läpikäyminen on järkyttävän tuskallista. Olen lahjoittanut kirjoja halukkaille, joita onneksi on löytynyt. Yleisin vastaus kuitenkin on, että moni yrittää päästä omistakin eroon.

Löysin yllättäen nuoruuteni lempikuvat. Sisko oli lähettänyt kortit vuonna 1976 Pariisista. Kortit olivat pitkään seinälläni.

ke 27.4.2022

Tänään on veteraanipäivä. Siitäkin on haikeita muistoja työelämän ajalta, mutta se aika on ohi. Kodissani tuoksuu kloori. Kiinteistövälittäjä sanoi, että myyntikuvissa näkyy tummat kohdat kylpyhuoneen lattialaattojen saumauksissa. Hän kehotti käyttämään kloriittia. Täytyy myöntää, se on tehokasta. Mihin vielä ehdinkään, kun minulla on viikko aikaa saada koti hohtamaan ennen valokuvaajan tuloa.

Lääkäri suositteli Jussille apteekista saatavaa Nutridrink voimajuomaa. Miika tilasi laatikollisen netin kautta. Minä raahasin painavaa pakettia kaupungin toiselta laidalta. Tänään testaamme, miten se maistuu.

to 28.4.2022

Asunnonvaihtohanke on edennyt niin pitkälle, että sain eilen vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi sähköisesti pankkitunnuksilla. Lähetin sen Miikalle ja Annalle tarkistettavaksi. Allekirjoitan tänään!

Näin tein ja tunnen syvää helpotusta. Yksi ratkaiseva askel uuden elämän alkuun on nyt tehty. Seuraava haaste on kodin stailaaminen valokuvaajaa varten ja sen jälkeen myynti-ilo. Tai tuska, niin kuin Aulangontien suhteen kävi.

Olen edennyt siivousvimmassa yllättävän tehokkaasti, mutta tekemistä riittää. Laitan surutta pois tavaroita, joita en tiedä tarvitsevani. Fida saa edelleen lahjoituksia, samoin naapurit. Haaveilen yhden hengen moottorisängystä. Tuskin kukaan enää haluaa viereeni. Vanha parisänky joutaa patjoineen kaatopaikalle. Isän tekemä tukeva kirjoituspöytä ei mahdu uuteen kotiin. Sitä en haluaisi hävittää, mutta ei sille ole paikkaa. Haluaisikohan sisko?

Vappu on lähellä. Vietänkö ensimmäistä kertaa juhlaviikonlopun yksin? Miikan perheellä on ohjelmaa. Annalla ja pojilla on ollut vatsatautia. ”Tätä et halua”, tytär kommentoi, kun kyselin, tulevatko he vapunviettoon Hämeenlinnaan.

Lupasin kilistää Jussin kanssa kuohuviinimaljat Visarannassa. Kysyin, maistuuko. ”Kyllä maistuu”, Jussi ilahtui. Myös Nutridrinkit maistuivat. Hyvä olikin, sillä minulla on nyt niitä jääkaappi puolillaan.

Illan Oma ääni kirjoituskurssi jatkui tekstin tiivistämisen muodossa. Kirjoitimme oodin keväälle kaikkine kliseineen. Muokkauksen jälkeen tarinoista tuli lyhyitä.

Sadepisarat ropisevat parvekkeen kaiteelle. Vasta istuttamani tummansiniset orvokit ilahduttavat silmää. Kun pääsen pihalle, nurmikko tuoksuu märälle maalle ja keväälle. Tuuli tuo tuoksahduksen järveltä, jossa puhurit nostattavat aaltoja. Lokit kirkuvat. Läheisen kerrostalon katolla haukka pyörii varren päässä häätämässä pesijöitä. Pelkään lokkien syöksyjä, silloin kun ne suojelevat poikasia.

Vedän henkeä, kevät on tullut, vaikka öisin on vielä pakkasta. Naapuri koputteli pari päivää sitten lunta pihan pohjoispuolelta. Sateen myötä kinokset ovat sulaneet rivakasti. Odotan näkeväni ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot. Jokohan korvasienet ovat putkahtaneet mökkipolun varteen? Entä ovatko kyykäärmeet tulleet lämmittelemään auringonläikkiin?

Näin viikonloppuna kurkiauran. Istuimme marttasiskojen kanssa päiväkahvilla terassilla ja ihastelimme niiden ylilentoa. Kurjet löytävät vuodesta toiseen tutut pesäpaikat. Toivotin ne tervetulleiksi heilauttamalla kättä. Sain vastaukseksi iloisen törähdyksen.

Toinen hauska harjoitus oli kirjoittaa tunnelmia otsikolla hetkeä ennen. Kirjoitin esiintymisjännityksestä, vaikka en ole sellaista kokenut enää vuosiin. Tässä iässä ei ole enää mitään menetettävää.