ma 26.9.2022

Syksyn värit ovat kauneimmillaan. Olen Rodoksen matkan jälkeen rentoutunut ja odotan reipasta puuhasyksyä.

Nyt, kun asuntokauppa on pankkitapaamista ja ylimääräisten huonekalujen hakua vailla valmis, yöunet ovat olleet rauhallisia. Hehkutan enemmän sitten, kun uskon, että projekti on todellakin ohi.

Vaikka yöunet jäivät perjantaina vähäisiksi, kävelin syysauringon saattelemana Visarantaan Jussia katsomaan. Hän lepäili kahviaikaan sängyssä. Vein tuliaisiksi makeita tomusokerisia loukomeja. Kysyin, oliko ollut ikävä. Joka päivä, Jussi vastasi. Lupasin tulla pian uudelleen.

On mukava kokeilla syksyisin jotain uutta. Vanajaveden opiston tiistaimaalarit aloittivat kaksi viikkoa sitten. Tuntui hyvältä työskennellä pitkästä aikaa ryhmässä. Maalaamisen ohella kirjoittaminen on vienyt sydämen. Osallistun kolmena viikonloppuna Virpi Paanasen vetämälle Kynästä kiinni kurssille.

Aloitimme perjantai-iltana kumppanuustalolla.Tapasin taas kerran tuttuja entisiltä kursseilta. Meitä on ylellisesti vain seitsemän. Se on hyvä luku, sillä kaikki halukkaat ehtivät lukea harjoitustehtävät. Aloitimme inspiraatiokorteilla. Valitsin naamion, sillä elämän monimuotoisuus kiinnostaa. Naamiot kätkevät taakseen sisimpämme.

Hauskin tehtävä oli muodostaa irtosanoista runo tai tarina. Saa nauraa minun seksi-ilottelulleni.

Anna oli laittanut Facebookiin iloisen kuvan, kun hän on kunnostanut Helsingin tuomiokirkon ovia. Tytär on saanut kokemusta erilaisista maalausprojekteista ja viihtyy hyvin. Hän aloittaa työt aamuvarhain siitä ilosta, että Miska ja Samu kulkevat jo omatoimisesti kouluun. Anna patistaa heidät puhelinsoitoilla matkaan.

Olin kuvitellut, että vietän rauhallisen kaupunkiviikonlopun. Ilahduin. kun Miika soitti kesken lauantain kurssipäivän, haluanko lähteä mökille. Totta kai halusin.

Tapasimme Palokunnankadun asunnossa, jossa aloitimme näyttöjä varten jätettyjen huonekalujen pakkaamisen.

Ehdimme sopivasti auringonlaskun aikaan mökille. Ilta oli syksyisen kaunis.

Paistoimme Miskan ja Visan kanssa takassa makkaroita sillä aikaa, kun Miika vietti laatuaikaa järvellä.

Kävin sunnuntaiaamuna ihailemassa ruskan värejä. Miikalla oli kurjempaa, sillä hän ryömi talon alle ja eristi vuotavan vesiputken. Siinä vierähti useampi tunti.

Ehdimme hädin tuskin valoisan aikana paluumatkalle.

Edessä on uusi puuhaviikko. Tänään freskopaja, huomenna tiistaimaalarit ja kuntosali, keskiviikkona Jussia katsomaan, torstaina jooga ja perjantaina vesijuoksu. Viikon kulutua tavoitteena on saada Palokunnankadun asunto luovutuskuntoon. Olen vieläkin täpinässä.