ke 5.10.2022

Eilen tuli todellakin vuosi yksinäistä elämää täyteen. Jos olisin tiennyt lokakuussa 2021 mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan, olisin kauhistunut. Olimme toiveikkaita, että sunttileikkaus parantaa Jussin ja samalla minunkin elämänlaatua. Toisin kävi, mutta olemme molemmat hengissä.

Kun pahin epätoivo hellitti, päätin keväällä panna toimeksi ja aloittaa uuden elämän. Laitoin kolmiomme myyntiin ja huomasin taas kerran olevani kahden asunnon loukussa, sillä kesä oli järkyttävän hiljainen.

Myös muutto oli kamala, sillä tavaraa oli aivan liikaa. Fidassa kiiteltiin, kun kannoin sinne kestokassin toisensa jälkeen. Toisaalta olin helpottunut, kun vain itselle tärkeät jutut päätyivät Vuorikadun vuokrakaksiooni. Muuttolaatikoita pyörii edelleen nurkissa, mutta silmät ovat jo tottuneet enkä ole niitä näkevinäni. Onhan minulla loppuelämä aikaa järjestellä paikkoja.

Jussi on kotiutunut Visarantaan. Hoitajat kertovat, että mies on vitsikäs ja tyytyväinen täysihoitoon. Syö hyvin ja lepäilee silloin kun ei istu television ääressä pyörätuolissa. Jalat eivät enää kanna ja Jussi on ruokahalusta huolimatta laihtunut käsittämättömän paljon. Vien aina käydessäni energiajuomia, tuoreita viinereitä ja hedelmiä, lämmitän kylmiä käsiä ja kertoilen kuulumisia, vaikka hän ei enää pysty ymmärtämään uusia kuvioita. Soittelemme myös ahkerasti Jussin sisaruksille.

Luovutin eilen Palokunnankadun asunnon avaimet kiinteistövälittäjälle. Pankkitapaaminen on ensi viikolla, jolloin voin toivottavasti panna pisteen tälle projektille. Miika on toimittanut valtakirjan, sillä hän on nykyään isänsä edunvalvoja. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kohotan maljan tulevaisuudelle. Haluan uskoa, että elämä jatkuu. Olen ylpeä, että uskalsin lähteä yksin lomamatkalle Rodokselle. Suunnittelen, että vien talvella yhdeksän hengen joukkueemme Kanarialle. Haaveita pitää olla.

Lähdin tänä aamuna reippaasti työhuoneelle – siivoamaan. Se oli tarpeen, sillä sinne oli jostain kumman syystä syntynyt kaaos. Huhkin kolme tuntia eikä valmista tullut. Jatkan huomenna.

Kävelin sateeentihkussa Vanajaveden rannan suuntaisesti Visamäkeen.

Jussi istui päivähuoneessa muiden kanssa. Meneillään oli makumaistelu. Yksi hoitajista tarjoili maistiaisia ja arvuutteli, mitä ne olivat. Ilahduin, kun sain eteeni kupin kahvia ja palan vastapaistettua omenapiirakkaa. Testasin myös, miltä krassi ja tuore stevia maistuivat. Krassissa oli kirpeä jälkimaku ja stevia oli todella makeaa. Siirryimme Jussin huoneeseen ja jatkoimme herkuttelua. Minulla oli tuliaisina omenaviineri ja mokkajuomaa. Hyvin kelpasivat.

Olin aika puhki. kun kävelin takaisin kotiin. Askeleita kertyi hulppeat 15000.

pe 7.10.2022

Eilen satoi, mutta tänään perjantaina aurinko hellii. Koin uimahallissa järkytyksen. Unohdin viikko sitten uimapukuni pesuhuoneeseen. Ei hätää, komerosta löytyi kaksi vanhaa uikkaria. En viitsinyt sovittaa, vaan otin varmuuden vuoksi molemmat matkaan. Sain ensimmäisen vedettyä reisiin asti ja toisen vyötärölle. Miten ihmeessä ne olivat kutistuneet kaapissa? Yksi marttasiskoista tuli apuun ja veti selän puolelta uimapuvun ylös. Nyt on aika hankkia uusi ihanuus, tähän en enää suostu.

Palasin saunapuhtaana kotiin ja päätin viettää rauhallisen viikonlopun. Olen ollut kahtena päivänä riehumassa työhuoneella. Edistystä on tapahtunut, mutta vielä riittää puuhaa. Säästän sen ilon viikonloppuun.