TUOKSUA RUUSUJEN JA LILJOJEN

Olen tuntenut Kuoleman kosketuksen. Jussi tuntui odottaneen, että minä ja lapsemme ehdimme hyvästelemään, ennen kuin hän nukkui ikiuneen. Ehdimme. Seurasimme silmät kyynelissä, kun mies lakkasi hengittämästä, eikä pulssia enää tuntunut. Hän lähti rauhallisesti. Itkimme ja jätimme haikeat jäähyväiset.

Runoilijat ovat kirjottaneet kauniisti kuolemasta. Silmät kostuvat adventtiaikaan.  

Maa on niin kaunis,
Kirkas Luojan taivas,
Ihana on sielujen toiviotie;
Maailman kautta
Kuljemme laulain,
Taivasta kohden matka vie.

Kiitävi aika,
Vierähtävät vuodet,
Miespolvet vaipuvat unholaan;
Kirkasna aina
Sielujen laulun
Taivainen sointu säilyy vaan.

Pappi pyysi kirjoittamaan muistoja Jussista siunaustilaisuutta varten. Listasin, keitä on tulossa saattamaan hänet viimeiselle matkalle ja siirryin sitten muistelemaan elämän kulkua.

Tapasimme Jussin kanssa molempien ensimmäisenä opiskeluvuonna 1970. Minä olin Helsingin sihteeriopistossa ja teekkari Jussi sähköpuolella Dipolissa Otaniemessä. Ehdimme kulkea yhdessä yli 50 vuotta. Menimme naimisiin heinäkuussa 1976, Miika syntyi 1978 ja Anna 1982. Asuimme Espoon Kauklahdessa ja perheeseen kuului myöhemmin vielä suloinen jukuripää tiibetinterrieri Pekku. Jussin oikea nimi on Juha Heikki. Opin tuntemaan hänet Jussina, mutta kotipuolessa häntä kutsuttiin Heikiksi. Olen vieläkin hämmennyksissä, kun juttelen sukulaisten kanssa, puhunko Jussista vai Heikistä.

Jussilla oli säännöllinen päivätyö toisin kuin minulla, kun toimin kuvaussihteerinä TV1:ssä Yleisradiossa. Jussi hoiti arjen pyöritystä työmatkojeni aikana. Kesälomat vietimme vanhempieni mökillä Hattulassa Vanajaveden rannalla ja lomailimme myös Jussin vanhempien mökillä Vimpelissä Lappajärven rannalla. Jussi oli kalamies parasta laatua, sillä hän myös perkasi ja paistoi kuhat ja ahvenet. Annalla ja Miikalla on kuusi poikaserkkua. Kun kaikki olivat paikalla, meno oli vauhdikasta.

Aleksis Kiven Sydämeni laulu koskettaa.

 Tuonen lehto, öinen lehto!
 Siell’ on hieno hietakehto,
 Sinnepä lapseni saatan.
 Siell’ on lapsen lysti olla,
 Tuonen herran vainiolla
 Kaitsea Tuonelan karjaa.

Jussi on aina ollut huumorintajuinen, musikaalinen, käsistään taitava ja ahkera. Hänellä oli jatkuvasti lukuisia projekteja, joita 1950-luvulla rakennetulla mökillä ja 1980-luvun omakotitalossa riitti. Jussi osallistui vielä muutama vuosi sitten mökillä lisärakennusprojektiin, jonka ansiosta saimme nukkumatilat kymmenen hengen perheellemme. Samassa yhteydessä jyrkkään rinteeseen valmistui tukevat portaat ja kaiteet. Lastenlapset viihtyvät mökillä pihaleikeissä, uimassa ja kalassa.

Jussi työskenteli aluksi Espoon Sähkössä ja myöhemmin organisaatiomuutosten jälkeen EON:ssa ja Fortumilla. Hän kuului kansainväliseen työryhmään, jonka kokouksiin Euroopassa pääsin ilokseni osallistumaan avecina. Elämän tähtihetkiä oli, kun lapsemme kasvoivat ja pääsimme Jussin kanssa vuorotteluvapaalle. Kiersimme reput selässä Kaakkois-Aasiassa ja teimme upouudella merensinisellä Skodalla kulttuurimatkan Etelä-Eurooppaan.

Kun minä ja Jussi pääsimme eläkkeelle ja Miikan perhe kasvoi, muutimme Hämeenlinnaan ja myimme talon pojan perheelle. Olen iloinen, että talomme jäi sukuun ja pääsen käymään siellä edelleen.

Nykysäveltäjätkin käsittelevät sanoituksissa kuolemaa. Suvi Teräsniska laulaa tunteikkaasti Hectorin kappaleen.

Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois

Entä Arttu Wiskarin Tuntematon potilas.

Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois
Olen jo nähnyt tämän elämän
Kaiken sain ja vielä enemmän
Kuule mun toive, mä haluan pois
Eikö aikani täynnä jo ois
Tahtoisin lähteä kuin sotilas
Terveisin, tuntematon potilas

Minun ja Jussin tarina oli onnellinen siihen asti, kun hän sairastui. Kyseessä oli aivoatrofia, kulumia aivoissa, niin kuin lääkäri sanoi. Jussin äidillä oli ollut samanlaisia oireita ja hän sai avun sunttileikkauksesta, joka tasoitti aivopainetta. Olin jo tässä vaiheessa Jussin omaishoitaja ja huoli oli suunnaton, sillä Jussilla oli muisti-, pissi- ja kävelyongelmia. Pahin takaisku oli, kun hän menetti ajokortin.

Lähdimme lokakuussa 2021 toiveikkaana TAYSiin, jossa sunttileikkaus piti olla rutiinitoimenpide. Toisin kävi. Jussi oli sekaisin seuraavan päivänä. Hänet lähettiin toipumaan Vanajaveden sairaalaan. Paniikki iski, sillä hän ei ymmärtänyt missä oli ja sängyn laidat ahdistivat. Hän kiipesi yli, putosi lattialle ja sai aivoverenvuodon. Hänet kiidätettiin ambulanssilla Tampereelle.

Siitä toivuttuaan kotiutuspäätös oli jo tehty, kun aivoinfarkti vei toisen puolen veltoksi. Enää kotiuttamisesta ei puhuttu. Jussi oli eristyksessä saatuaan sairaalabakteerin. Olin epätoivoinen, sillä en päässyt käymään koronaepidemian vuoksi. Jussi sai päätöksen ympärivuorokautisesta hoidosta, mutta paikkoja ei ollut, kunnes Visamäkeen valmistui joulukuussa 2021 hoivakoti Visaranta. Jussi pääsi sinne ensimmäisten joukossa. Hän laitostui nopeasti. Kävin pari kertaa viikossa katsomassa ja vein herkkuja. Ruokahalu oli hyvä, mutta Jussi laihtui järkyttävän paljon. Ennen riskistä miehestä oli vain varjo jäljellä. Kävelykyky meni eikä lusikka pysynyt kädessä, hän oli jatkuvasti väsynyt, mutta tunnisti minut ja perheen ja juttelikin muutaman sanan.

Jussin hyvä eläke meni lähes kokonaan hoitokuluihin. Jouduin myymään kolmiomme Palokunnankadulta, sillä en olisi selviytynyt omalla eläkkeelläni asuntolainan koroista. Muutin vuokralle kaksioon Suomen kasarmin historialliseen pihapiiriin. Palasin lähes juurilleni, sillä asuin lapsena Lahdensivuntiellä. Muutto oli hyvä ratkaisu, sillä kävelymatka Visamäkeen uudesta kodistani oli sopivan lyhyt.

Kun kuulen Olavi Virran laulavan Kuolleet lehdet, se saa tunteet pintaan.

Kuin ikävyys
Mi kauniin muiston
Voi synnyttää
Vaik’ suru jää
Hetken lehdet nuo
Vielä hehkuu
On loisto tuo
Jo viimeinen

Ovat muistojemme lehdet kuolleet
Ne mennessään vie tuulonen
Ovat muistojemme lehdet kuolleet
Ne mennessään vie tuulonen

Tuudittauduin, että elämä jatkuu nyt tällaisena, mutta uusi korona-aalto oli kohtalokas. Jussi sai kuumeen, ei pystynyt nielemään ja lääkäri teki saattohoitopäätöksen. Jussi sai lääkkeet ja morfiinia pistoksina kolmen tunnin välein. Ehdimme lasten kanssa seuraavana päivänä 28.10.2023 kuolinhetkellä paikalle. Yksi aikakausi päättyi. Vaikka olin tehnyt surutyötä yli kaksi vuotta, se kirpaisi.

KOTI KUKKII

Sydämelliset kiitokset kaikille minua ja Jussia muistaneille. Kodissa on huumaava kukkien tuoksu. Olen liikuttunut.