MAKUJA LÄHELTÄ JA KAUKAA

Tarinan taustaa. Tämä on itsenäinen jatko-osa kertomuksille Samppanjaa ja tarotennustuksia, Kokkikisa kaikilla mausteilla, Quunsäteitä ja Tähdenlentoja sekä Kokkaus jatkuu kiihkeänä. Vauhdikas Quu on tarinan sankaritar, mutta edellisistä kertomuksista tutut Mama Maddalena sekä sisaret Ellinoora ja Tähti perheineen ovat mukana. Ruokatarinat jatkuvat matkailun merkeissä. Matkareitti on lähes sama, jonka ajoimme upouudella merensinisellä Scodillacilla Jussin kanssa vuorotteluvapaalla keväällä 2000. Mukana on myös ruokamuistoja itänaapurista.

MATKASUUNNITELMIA

Quu kurkisti valkoisen pakun sisätiloihin. Rekisterinumero ROB-1 huvitti. Istumapaikkoja oli viidelle. Takaosassa oli pieni keittiö ja wc, levitettävä sohva sekä hyvin varustettu edityksikkö. Kameralle ja mikrofoneille oli rakennettu tukeva säilytyskotelo.

– Tämä on Kenin ja minun työhuoneeni, Monica esitteli. – Editoimme päivän aikana kuvatun materiaalin saman tien. Se toimii parhaiten, kun kaikki on tuoreessa muistissa.

– Kuulostaa tarkkaan mietityltä, Quu vastasi.

– Työryhmä on pieni ja tehokas. Olisin halunnut kuvaussihteerin mukaan, mutta budjetti on tiukka. Miehet ajavat vuorotellen. Yövymme hotelleissa, mutta jos on pakko, kolme mahtuu nukkumaan autossa ja otamme mukaan tilavan teltan. Ei voi koskaan tietää, jos ajomatkat venyvät myöhään ja on pakko levätä hetki.

– Pakkaan makuupussin mukaan, Quu lupasi. Hän oli jo valmiiksi innoissaan tulevasta seikkailusta.

– Lähtö on viikon kuluttua. Ajamme pakun rahtilaivaan. Pääsemme kätevästi Saksan puolelle ja jatkamme matkaa Alankomaihin, tuottaja Robert kertoi.

– Luin alustavan matkasuunnitelman. Sieltä Ranskan kautta Espanjaan ja Portugaliin, Quu jatkoi.

– Pysähdymme tapaamaan suomalaisia kokkeja. Maistamme Amsterdamissa Rijsttaffelia, Brysselissä simpukoita ja pintahiivaolutta, Ranskassa rapeita patonkeja, Espanjassa mereneläviä ja Lissabonissa vaniljaleivoksia, Monika luetteli.

– Kuulostaa herkulliselta, Quu hymyili ja kertoi, että hänellä oli tuttavia Fuengirolassa.

– Siellä on paljon suomalaisia. Pysähdymme pariksi päiväksi. Olen ottanut selvää, että Suomi-Centerissä järjestetään suomalaisten ruokien maisteluviikot, Robert kertoi.

– Entä paluumatka? Quu kysyi.

– Miltä kuulostaa bouillabesse Ranskan Rivieralla, apfelstrudelia Wienissä, gulassi Unkarissa, juustofondue Sveitsissä ja khinkalit Georgiassa?

– Olen ihastuksesta sanaton, Quu hymyili.

– Olemme valmiit improvisoimaan matkan varrella. Lastaamme autoon grillin, retkipöydän ja pinottavia jakkaroita.  Kokkaan leiripaikoilla, Robert kertoi selvästi ylpeänä suunnitelmasta.

– Hienoa, otan mukaan retkivarusteet, Quu sanoi.

– Pakkaa myös näyttäviä esiintymisasuja, edustat ohjelmassa naiskauneutta, Robert kehotti ja iski silmää.

Quu mietti kotiin päästyään, mitä mies tarkoitti. Ei kai hän voinut esiintyä leirintäalueilla iltapuvussa. Yksinkertaiset trikooasut tuntuivat hyvältä ratkaisulta, varsinkin, kun niitä ei tarvinnut silittää. Quu lisäsi matkalaukkuun pinon värikkäitä huiveja, joilla asuja voi piristää.

RAHTILAIVALLA SAKSAAN

– Mieletön illallinen. Kokonaisina keitettyjä jokirapuja, graavia lohta, sipulia, smetanaa ja muikunmätiä, voita tihkuvia perunoita, jälkiruoaksi räiskäleitä suoraan pannulta, tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa, Quu huokasi maatessaan saunan lauteilla.

– Laivalla ei todellakaan ole muuta tekemistä, kuin syödä hyvin ja nauttia löylyistä, Monika vahvisti.

– Ollaan aamulla perillä. Onneksi merellä ei ole tuullut kovaa, Quu sanoi ja heitti toisen kauhallisen vettä kiukaalle.

– Hei, minulle riittää, Monika sanoi ja pakeni pesuhuoneen puolelle.

– Kerro vähän taustastasi, Quu pyysi, kun he istuivat saunatakit yllään pukuhuoneessa. Jääkaapista oli löytynyt kylmiä oluttölkkejä.

– Tavallinen tarina. Olen pohjoisesta kotoisin ja kirjoittelin artikkeleja paikallislehteen ylioppilaaksi päästyäni. Tapasin Kenin jutuntekomatkalla. Ihastuimme, rakastuimme ja muutimme yhteen. En tiedä, miten vakavaa tämä on, mutta viihdymme. Ken ei paljon puhele, mutta hän on erinomainen kuvaaja, äänittäjä ja editoija.

– Mikä sinun roolisi tässä tuotannossa on?

– Hoidan tiedotusta ja selvitän haastateltavien taustoja. Päivitän tuotantoyhtiön nettisivuja ja kirjoitan someen matkakertomusta otsikolla Makupaloja. Teen myös tarvittavia varauksia ja osallistun juttujen koostamiseen. Ken sanoo, että kahdestaan se on mukavampaa, Monika nauroi.

– Kuulostaa monipuoliselta. Entä Seppo? Hän hankkii tarvikkeita, mitä muuta?

– Seppo on taikuri, joka saa kaiken toimimaan. Hän oli mukana jo edellisellä kuvausmatkalla ja tekee myös lavastushommia. Kun Rob kertoo, millainen visio hänellä on, Seppo toteuttaa sen.

– Millainen Robert on? Hän vaikuttaa aika itsetietoiselta.

– Rob tietää, mitä tahtoo. Hänellä on mahtava verkosto ja hän on suunnitellut etukäteen kuvauskohteet. Meidän tehtävämme on taltioida haastattelut ja luoda näyttävä ympäristö kokkaukselle.

– En vieläkään ymmärrä, mihin minua tarvitaan, Quu ihmetteli.

– Etkö? Sehän on itsestään selvää. Vaikka Robert on mukiinmenevän näköinen, hän tarvitsee kauniin naisen rinnalleen. Saat jutella suomalaisten kanssa. Tärkeintä on, että maistelet ja kehut Robertin kokkauksia. Toivottavasti sinulla on mittava vaatevarasto ja runsaasti meikkejä matkassa, Monika nauroi.

– Aina sen verran, että hurmaan kenet vain, Quu vastasi, vaikka häntä epäilytti oma roolinsa. Tuntui ylimitoitetulta olla vain hyvän näköinen ja hyvin palkattu seuralainen.

Pukuhuoneen ovelta kuului kopinaa. Robert, Ken ja Seppo tulivat porukalla.

– Miesten vuoro, Robert sanoi ja riisuutui muitta mutkitta. Quu ja Monika ehtivät hädin tuskin alta pois.

– Olipa heillä vauhti päällä. Robilla taisi olla viskipullo mukana, Monika huomasi. – Tuletko vielä baarin puolelle vai haluatko jo vetäytyä?

– Päivä on ollut pitkä. Menen hyttiin, tavataan aamiaisella, Quu sanoi helpottuneena. Hän arveli ehtivänsä viettää yllin kyllin aikaa työryhmän kanssa.

Robert heitti reilulla kädellä vettä kiukaalle ja ähkäisi tyytyväisenä. Hän kaatoi viskiryypyt seuralaisille.

– Minä ajan huomenna, mutta voin ottaa yhden, Ken totesi.

– Me ryypätään Sepon kanssa sinunkin edestäsi, Robert sanoi ja läimäytti Seppoa olalle.

– Minäkin otan varovasti, tämä sanoi vaivautuneena.

– Hei, matka on alkanut hienosti ja meillä on upeat donnat mukana. No, Monika taitaa olla Ken sinun heiniäsi, mutta Quu on vapaa. Varmistin, ettei hänellä ole ukkoa ja lapsia kotona odottamassa, Robert uhosi.

– Ota rauhallisesti. Et saa pelottaa häntä heti alkumatkasta. Meillä on pitkä keikka edessä, Seppo varoitti.

– En tietenkään, mutta veikkaan, ettei hän voi vastustaa charmiani.

– Quu on ammattitaitoinen esiintyjä. Ihailin hänen neuvokkuuttaan kokkikisan aikana. Hän ei hätkähtänyt, vaikka ohjelma muuttui lennossa, Seppo kertoi.

– En minä mitään amatöörejä olisikaan huolinut mukaan. Hei pojat, otetaan toisellekin jalalle!

QUUN VIESTI TÄHDELLE

Tervehdys Amsterdamista. Laivamatka meni hienosti, meri käyttäytyi siivosti. Ajoimme päivän aikana Saksan läpi Hollantiin. Harmi, kun tulppaanipellot eivät enää kukkineet. Maisema on syksyinen, mutta talvesta ei ole vielä tietoakaan. Aloitimme eilen kuvaukset. Tapasimme nuoria lahjakkaita suomalaisia, jotka ovat perustaneet luomuravintolan. Sen erikoisuus oli indonesialainen Rijsttaffel pöytä, josta löytyi ihastuttavia pieniä hyvin maustettuja riisiannoksia.

Jatkoimme matkaa kaupungin ulkopuolelle leirintäalueelle. Robert kokkasi pakettiautomme minikeittiössä padallisen riisiä, jonka hän maustoi reippaasti valmiilla kastikkeella. Minusta se ei ollut oikeaoppinen, mutta pidin suuni kiinni. Monika otti valokuvia ja päivitti ne Instagramiin.

Matka jatkuu kohti Ranskaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Lille, jossa tapaamme seuraavat haastateltavat. Heillä on kellariravintola, jossa saa Robertin mukaan maan parasta jänispataa. Sen vieressä on kahvila, joka on erikoistunut täytettyihin patonkeihin ja eclaireihin. Luvassa on siis suolaista ja makeaa.

Kertokaa kuulumisia. Miten olet Tähti toipunut Espanjan matkasta? Entä Ellinoora, onko hän tulossa pian Suomeen ja miten hän on selvinnyt Patrikin kuolemasta? kysyy Quu, pakumatkalainen

FUENGIROLA

Quu ilahtui huomatessaan, että Monika oli varannut heille hotellin asemasta airbnb asunnon. Ken ja Monika majoittuivat kahden hengen huoneeseen, muut saivat oman makuuhuoneen. Niiden lisäksi vanhanaikaiseen huoneistoon kuului tilava, joskin viileä oleskeluhuone, jossa oli pitkä ruokapöytä, pieni keittiö sekä kolme kylpyhuonetta ja parveke. Näköala oli vieressä sijaitsevalle toriaukiolle. Rannalle oli viiden minuutin kävelymatka.

Quu soitti sisarelleen ja kertoi saapuneensa. Ellinoora vaikutti alakuloiselta, mutta vakuutti olevansa kunnossa.

– Haluaisin jo palata Suomeen, mutta asiointi viranomaisten kanssa kestää ikuisuuden. En ole saanut vielä tarvittavia papereita, hän valitti.

– Voitaisiin tavata, niin saat kertoa kaiken, Quu ehdotti.

– Tule käymään, en jaksa lähteä mihinkään, Ellinoora kutsui.

– Kuvauspäivät ovat pitkät, mutta totta kai tulen. Soitan sinulle, kun aikataulu selviää, Quu sanoi ja valmistautui illan palaveriin.

Seppo oli kattanut ruokapöydälle rapeakuorista maalaisleipää, proscuittoa, erilaisia juustoja, viinirypäleitä ja punaviiniä.

– Salut, tervetuloa meille Espanjaan, Robert kohotti lasia. – Olemme edenneet hyvin ja olemme aikataulussa. Ajattelin, että otamme tämän viikon rennosti. Maisteluviikko Suomi-Centerissä alkaa huomenna. Käyn päivällä Monikan kanssa katsastamassa paikat ja sovimme haastattelut. Aloitamme kuvaukset vasta ylihuomenna, joten te muut saatte vapaapäivän. Eiköhän oteta sen kunniaksi.

Kaikki taputtivat käsiä. Yllättävä vapaapäivä tuntui hyvältä. Ajomatkat olivat olleet pitkiä ja yöunet olivat jääneet vähäisiksi.

***

Quu hyräili seuraavana aamuna tultuaan suihkusta. Hän oli pyörittänyt edellisenä iltana pesukonetta ja oli tyytyväinen, kun sai mekot kuivumaan parvekkeelle. Hän päätti kävellä Ellin luokse, sillä matka ei ollut pitkä.

Quu pelästyi tavatessaan sisarensa. Hänen mielestään Ellinoora oli vanhentunut vuosia. Hiuksissa oli harmaita raitoja ja posket olivat lyhyessä ajassa kavenneet.

– Ei ole ruokahalua enkä jaksa innostua mistään. Pikkutytöt saavat päiväni kulumaan, en jaksa itkeä katsellessani heidän touhujaan, Elli kertoi.

He istuivat hotellin aamiaishuoneessa kahvikupillisten ääressä. Manuel oli käynyt tervehtimässä ja esittänyt surunvalittelut.

– Olemme järkyttyneitä Patrikin yllättävästä kuolemasta, Sofia oli sanonut tullessaan käsiään kuivaten keittiöstä.

– En voi vieläkään käsittää sitä, Ellinoora voihki. – Minusta ei ole sinulle seuraa. Suunnittelen palaavani Suomeen heti, kun se on mahdollista.

– Tähti, Reino ja Mama ovat tukenasi, Quu yritti lohduttaa.

– Tiedän, mutta en osaa kuvitella elämää yksin.

Quu lähti apeana heti aamukahvin juotuaan, sillä Ellinoora ilmoitti menevänsä lepäämään. Hän päätti poiketa Suomi-Centeriin, vaikka Robert ei ollut kutsunut häntä mukaan.

Sisään astuttuaan Quu kauhuistui ja perääntyi nopeasti. Hän tunnisti työpöydän takana kokkaavan Meriitan. Robert ja Monika keskustelivat innokkaasti hänen kanssaan.

Ei voi olla totta, en pääse tuosta noita-akasta ikinä eroon, Quu kirosi. Hän istahti lähimpään katukahvilaan ja tilasi lasillisen valkoviiniä. Se rauhoitti hetkeksi. Hänen päässään kehkeytyi ratkaisu, millä selvitä kiusallisesta tapaamisesta.

– Huomisen aikataulu on sovittu. Tapaamme suomalaisia kokkeja iltapäivällä. Quu, näyttävä mekko ja korkokengät kiitos, Robert ohjeisti illalla.

– Minulla on vähän huono olo, en tiedä söinkö jotain sopimatonta, Quu valitti ja sanoi menevänsä aikaisin nukkumaan.

– Toivottavasti voit aamulla paremmin, Robert kuittasi.

***

Quu ilmoitti aamulla, ettei pysty osallistumaan, sillä hänellä on paha ripuli. Monika katsoi häntä ihmeissään.

– Mistä sinä sellaisen hankit?

– En tiedä, vatsassa kiersi jo illalla ja oksensin yöllä, Quu valehteli silmät kirkkaina.

– Pysy petissä, Seppo voi taikoa jostain keltaista Jaffaa, toivottavasti se ei tartu, Robert sanoi. – Pärjätään kyllä ilman sinua. Tämä Meriitta on sukkelasanainen ja näyttävä esiintyjä.

Quu katseli ikkunan raosta, kun Ken käynnisti pakun. Hän oli niin helpottunut, että oli päässyt livistämään epätoivotusta tapaamisesta, että nautti kahvin sijasta lasillisen jääkaapista löytämäänsä sangriaa. Hän ei tohtinut lähteä ulos, ettei vahingossakaan törmäsi seuralaisiinsa.

Nämä palasivat vasta illalla ja kertoivat vuolaasti upeasta päivästä. Kukaan ei huomannut kysyä Quun vointia.

– Siellä oli paljon suomalaisia. Saimme hyvän yleiskatsauksen, miten he viettävät täällä Espanjassa aikansa. Kuvasimme erilaisia työnäytöksiä ja maistelimme kaikkea ahkerasti, Monika kertoi.

– Mitä Meriitta kokkasi? Quu kysyi.

– Hän oli tehnyt etukäteen pieniä graavisiikaleipiä ja kylmäsavuporotäytteisiä tuulihattuja. Ne olivat mielettömän hyviä koskenkorvasnapsien kera, Robert hehkutti.

– Voin kuvitella. Entä jatkossa, maistelut jatkuvat koko viikon?

– Saimme tarpeeksi materiaalia. Kuvasimme myös keittokirjoja. Meriitalla oli ylellisen oloinen teos ”Ei samppanjaa tosikoille”, jota hän esitteli auliisti. Löysimme toisenkin mielenkiintoisen kirjan, jolla oli vekkuli nimi ”Porkkanan parahdus”. Se oli lapsiperheiden suosikki, Monika kehui.

– Tuttu tapaus, kuvitus on sisareni Tähden ja teksti hänen miehensä Reinon, Quu naurahti.

– Sinulla tuntuu olevan lahjakkaita sukulaisia. Kerroit, että sisaresi Ellinoora asuu täällä, Robert kommentoi.

– Kyllä vain, kävin itse asiassa häntä tapaamassa heti saavuttuamme. Hän on tällä hetkellä tuore leski, sillä hänen miehensä Patrik kuoli hiljattain.

– Miten surullista, tunsin Patrikin hänen elokuva-ajoiltaan, Robert sanoi. – Mutta asiaan. Ken ja Monika saavat huomenna editoida tänään kuvatun materiaalin. Voit Quu mennä seuraamaan, niin olet ajan tasalla. Minä lähden Sepon kanssa tutkimaan seuraavaa kuvauskohdetta, Robert sanoi palaverin päätteeksi.

YÖ VUORISTOSSA

Välimeri välkkyi horisontissa, kun Robertin ajama paku kiipesi ylös vuorenrinnettä. He pitivät lounastauon Mijaksen valkoisessa kylässä. Ken otti kameran käsivaralle ja kuvasi kapeita katuja ja näkymiä alas Fuengirolan suuntaan.

Sade alkoi iltapäivällä.

– Jatketaan matkaa, katsoin kartasta, että ehdimme ennen pimeän tuloa leirintäalueelle, Robert ehdotti.

Ken asettui rattiin ja vihelteli epävireisesti. Quuta pelotti, sillä serpentiinitie oli kapea ja näkyvyys sateen yltyessä miltei olematon. Olo helpottui, kun leirintäalueen viitta ilmestyi yllättäen näkyviin. Ken oli ajaa ohi ja joutui jarruttamaan rajusti. Ikävä yllätys oli, ettei yhtään mökkiä ollut vapaana. Auto- ja telttapaikka sen sijaan järjestyivät.

– Taitaa tulla kurja yö. Onneksi viskiä riittää, Robert sanoi.

– Sopiiko, että minä ja Ken nukumme auton kapealla sohvalla. Quu voi majoittua takapenkeille ja te miehet saatte luvan mennä telttaan, Monika ehdotti.

– Ehei, eiköhän me Quun kanssa vallata teltta. Seppo saa nukkua kanssanne autossa, Robert määräsi ja kaatoi tukevan viskin.

Quun ei auttanut muu, kuin ottaa makuupussi esiin. Ilta oli viileä ja hän hytisi ajatellessaan kylmää yötä teltassa. Hän vaihtoi nopeasti ylleen lämpimän oloasun. Seppo ja Ken saivat hetkessä teltan pystyyn.

– Tässä teille retkipatjat, enempää luksusta ei löydy, Seppo sanoi ja rullasi ohuet alustat teltan pohjalle.

Quu kieltäytyi Robertin tarjoamasta viskipaukusta ja ilmoitti vetäytyvänsä.

– Tulen kohta perässä, Robert sanoi ja kaatoi itselleen lisää.

Quu yritti löytää hyvää asentoa, mutta patja tuntui kovalta ja teltan pohja oli ikävästi vinossa. Häntä kadutti, ettei ollut ottanut tarjottua juomaa. Se olisi voinut auttaa uneen.

Hän havahtui puolen yön jälkeen, kun Robert kömpi viereen. Tämä oli tukevasti humalassa ja lemmenkipeä.

– Anna minun lämmittää sinua äläkä pihtaa, tämä kinusi ja yritti tunkea itsensä Quun makuupussiin.

Quu kirkaisi. Hän ei todellakaan halunnut viinalta haisevaa miestä viereensä. Taskulampun valokeila ilmestyi kuin tyhjästä.

– Tarvitaanko täällä apua? Seppo kurkisti oviaukosta.

– Kyllä kiitos, tämä roikale yrittää lähennellä, Quu puuskahti ja ryömi ulos makuupussista.

– Selvä, ehkä hän tokenee, kun huomaa raavaan miehen vierellään, Seppo nauroi ja vaihtoi Quun kanssa paikkaa.

Robert kuorsasi raskaasti. Seppo levitti makuupussin hänen ylleen.

Sade jatkui vielä aamulla. Monika oli keittänyt vahvaa kahvia ja tarjoili sen kanssa paksuja leivänsiivuja kinkun ja juuston kanssa. Robert oli kalpea eikä suostunut edes maistamaan. Quu oli salaa vahingoniloinen. Hän ei ollut varma, muistiko mies mitään yön tapahtumista. Hän oli nukkunut huonosti auton takapenkillä ja toivoi, että se oli viimeinen kerta.

Seppo kertoi, että teltta oli ruvennut aamuyöllä vuotamaan ja he olivat kastuneet. Makuupussit oli levitetty pakun kattoon ripustetulle narulle.

– Eiköhän lähdetä, Portugali kutsuu, Monika yritti piristää huonolla menestyksellä tunnelmaa.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Pahus vieköön, tämäkin keikka näyttää epäonniselta. En olisi uskonut, että Robert on alkoholisti ja käy käsiksi. Onhan hän nauttinut iltaisin yömyssyjä ja tarjonnut muillekin, mutta en pitänyt sitä muuta kuin normaalina rentoutumisena. Sadeyönä hän oli kuitenkin kaameassa kunnossa. Pelastava ritari Seppo tuli onneksi avuksi. Hän kertoi, että oli valmistautunut, sillä Robert oli uhonnut, että kesyttää minut.

 Mietin jo, että lähden kotiin, mutta mies oli seuraavana aamuna niin murtunut, etten tohtinut ottaa välikohtausta edes puheeksi. Kun Robert oli toipunut, hän pyysi anteeksi ja lupasi, että saisin olla jatkossa rauhassa. Hän kertoi, että ylilyöntejä oli sattunut ennenkin, sillä hänellä on omien sanojensa mukaan raskas vastuu kuvausmatkan onnistumisesta ja budjetin riittämisestä.

Rauhoituin ja lupasin hoitaa osuuteni, joka suoraan sanottuna on aika mitätön. Robert antaa minun osallistua haastatteluihin ja kokattujen annosten maisteluun, mutta ei hän oikeasti tarvitse minua muuta kuin koristeeksi. En ymmärtänyt sitä suostuessani matkaan. Monika rauhoittelee ja sanoo, että minun pitää nauttia hyvästä ruoasta ja hyvästä seurasta. Yritän. En aio kertoa sisarille, miten turhautunut olen. Kokemus tämäkin.

PORTUGALIN RANNIKKO

Atlantin aallot löivät korkealle komeiden kalliomuodostelmien keskellä. Kuvausryhmä oli yöpynyt Albufeirassa ja matka jatkui nyt Euroopan läntisintä pistettä Land’s Endiä kohti. Robert oli ollut vähäpuheinen koko matkan ajan. Quu epäili, että Seppo oli kertonut värikkäästi sadeyön tapahtumista.

Ken oli ottanut runsaasti maisemakuvia. Monika oli ilmoittanut, että heitä odotti Lagosissa vanha luostari, josta oli tehty retkeilymaja.

– Upea miljöö kokata tuoretta kalaa, hän oli hehkuttanut.

Robert piristyi kuultuaan, että Seppo oli hankkinut pari kiloa tuoreita sardiineja. Sade oli väistynyt ja matkalaiset majoittuivat uupuneina pieniin karuihin huoneisiin.

Sisäpihan grillipaikalle kerääntyi turisteja, kun Seppo otti kalat esille. Robert oli pukeutunut rentoon kesäpaitaan ja polvipituisiin shortseihin. Quu oli vaihtanut farkut pukevaan mekkoon ja avonaisiin sandaaleihin. Monika kehui hänen hauskaa lettikampaustaan.

– Näytät kymmenen vuotta nuoremmalta, hän hihitti.

Ken pystytti kameran jalustalle ja ilmoitti olevansa valmis. Seppo kohensi hiiliä ja sanoi, että oli hyvä hetki laittaa sardiinit paistumaan. Robert asetteli kalat ritilälle sievään riviin ja pirskotti niiden päälle merivettä.

– Suolautuvat sopivasti ja kypsyvät nopeasti. Kokkaan kaveriksi makeaa tomaattisipulisalaattia, hän kertoi kameralle. – Quu, tule maistamaan. Yksinkertaisesti hyvää, Robert kehotti hetken kuluttua.

Quu oli samaa mieltä. Kalat maistuivat mereltä ja salaatti sopi täydellisesti niiden kanssa. Robert kaatoi kahteen jalalliseen lasiin hennon vihreää karahviviiniä ja kertoi, että se oli vinho verdeä, raaoista rypäleistä valmistettua kirpeää jumalten juomaa.

– Tästä ei ateria parane, hän kehui ja leikkasi paksukuorista leipää kalan kaveriksi. – Ripaus oliiviöljyä kruunaa kaiken, hän sanoi ja kilisti Quun kanssa.

Kun Ken sammutti kameran, Monika ja Seppo kiirehtivät maistamaan kaloja.

– Voisitko kokata tällaisia joka päivä? Monika kehui suupielet öljyssä.

– Odota, kun pääset maistamaan kuivattua turskaa. Se on Portugalin kansalliskala, Robert virnisti.

– Ei kiitos, sain lapsena lipeäkalasta tarpeekseni, Monika vastasi kauhistuneena.

LISSABON

Fadon kaihoisat sävelet soivat vanhan kaupungin hämärässä kellariravintolassa. Monika oli johdattanut ryhmän vaatimattomaan saliin, joka oli hänelle tuttu ennestään.

– Ei mikään turistipaikka, vaan aitoa tunteen paloa, hän oli kertonut evästykseksi.

Tummaan yksinkertaiseen asuun pukeutunut suurisilmäinen laulajatar vuodatti elämän tuskaa ja kuoleman kaipuuta. Quu eläytyi tunnelmaan ja ajatteli, että tällaiset illat auttoivat jaksamaan pitkien päivien rasituksen. Hän oli tuskastunut ikuisuudelta tuntuviin ajomatkoihin, ankeisiin hotellihuoneisiin ja epätietoisuuteen, koska saa seuraavan aterian ja koska on jaloittelutauko.

– Tapaamme huomenna suomalaisia yrittäjiä yhdessä kaupungin arvostetuimmassa ravintolassa, Robert kertoi, kun he palasivat hotellille.

– Kerro lisää, Quu pyysi, sillä hän halusi valmistautua haastatteluun.

– He ovat perustaneet kalaruokiin erikoistuneen ravintolan. Toivon, että kalastajat ovat saaneet merianturaa, mutta tuore turskakin kelpaa, Robert kertoi.

***

Quu pukeutui kauneimpaan mekkoonsa ja mietti, ehtisikö hän jonain päivänä täydentämään vaatevarastoa. Robert oli luvannut, että budjetissa olisi vielä vähän varaa. Quu tulkitsi sen anteeksipyynnöksi.

Meriantura tuotiin tarjolle hopeavadilla ja sen kanssa oli voisulaa tihkuvia perunoita sekä vihreää salaattia. Erillisessä kulhossa on kermaista valkoviinikastiketta. Kohtelias tarjoilijapoika poisti kalasta ruodot, ennen kuin hän annosteli sen Quun ja Robertin lautasille.

– En muista, koska olen saanut mitään näin hyvää, Quu ihasteli ja kilisti Robertin kanssa valkoviinilasia.

– En todellakaan halua kilpailla kokin kanssa, mutta suunnittelin valmistavani huomenna turskakeittoa, Robert kertoi kameralle.

Hän toteutti aikeensa pakun keittiössä. Monika piteli nenäänsä, kun Robert laittoi kuivatun turskafileen kiehumaan suureen kattilaan. Hän oli pilkkonut sen seuraksi pari perunaa ja sipulia sekä runsaasti lehtikaalia.

– Toivottavasti meidän ei tarvitse osallistua, Monika kauhisteli.

Quu ei ollut yhtään sen innostuneempi, mutta hän päätti olla urhoollinen. Kun keitto oli valmis, hän sanoi diplomaattisesti, että on maistanut parempaakin. Robert purskahti nauruun ja ilmoitti olevansa täysin samaa mieltä.

***

Quun ja Robertin välit lämpenivät pikkuhiljaa. He istuivat eräänä leppeänä iltana kahdestaan katukahvilassa ja maistelivat kuplivaa vinho verdeä.

– Onko sinulla perhettä? Quu kysyi.

Robert katsoi häneen yllättyneenä.

– Olen kyllä naimisissa, mutta lapsia ei ole. Vaimoni Doris on valokuvamalli. Tapaamme nykyään harvoin, sillä hän on usein kuvausmatkoilla niin kuin minäkin. Hän on parhaillaan Milanossa. Tuntuu, että ura on tärkeämpi kuin perhe-elämä.

– Onko Doris hänen oikea nimensä?

– Ei, hän on Roosa, mutta Doris kuulostaa hänen mielestään paremmalta.

– Ymmärrän, meitä on kolme ja vain Ellinoora käyttää omaa nimeään. Haltijakummini Mama nauraa, että Elli on kaikkea syleilevä aurinko, minä valon ja varjon välimailla tasapainotteleva kuu ja Tähti nimensä mukaisesti haaveellinen mietiskelijä.

– Olette kovasti erilaisia. Tiedätkö, millaisen tarotkortin kummitätini nosti minulle elämänohjeeksi?

– En tiennytkään, että olet kiinnostunut tarotista.

– Et tiedä minusta paljoakaan. Sain Narrin ja tunnen todellakin olevani parhaillaan narrin matkalla, jossa kohtaan erilaisia arkkityyppejä. Ken on vähäpuheinen, mutta luotettava ja taitava kuvaaja, Monika on tehnyt itsestään korvaamattoman samoin kuin Seppo. Sinä olet vielä arvoitus.

– Minullekin ura on tärkeää, mutta haluaisin löytää muutakin. Jotain luovaa ja kestävää. Syöksyn seikkailusta toiseen, kun kyllästyn arkirutiineihin. Kaikki seurustelusuhteet ovat kariutuneet, Quu kertoi silmät kosteina.

– Kaikilla meillä on haaveita. Minä yritän tehdä työni mahdollisimman hyvin, mutta ylilyöntejä sattuu, niin kuin olet huomannut, Robert sanoi ja kaatoi toiset lasilliset.

QUUN VIESTI SISARILLE

Hola, olemme taas Espanjan puolella, nyt Baskimaalla. Olisin halunnut käydä Guggenheimin museossa Bilbaossa, mutta Robert oli sitä mieltä, että San Sebastian on kiinnostavampi. En ymmärtänyt kielestä mitään. Tuntui, että joka sanassa oli x-kirjaimia.

Matka jatkuu Ranskan Rivieralle, jossa luvassa on kuuluisa Välimeren kalakeitto bouillabesse. Vierailemme paikallisella torilla, jossa on Monikan tietojen mukaan tarjolla mereneläviä joka lähtöön. Odotan innolla, vaikka olen nauttinut viimeisen päälle sekä Portugalin että Espanjan herkuista.

Parasta oli käyntimme pienessä kahvilassa Lissabonissa. Asiakkaat jonottivat ani varhain lämpimiä pastas de nata -vaniljaleivoksia. Olisin voinut syödä niitä tusinan, maku oli mieletön. Monika naputti tekstigeneraattorilla reseptin ruutuun, kun hän koosti jutun Kenin kanssa. Ihailen, miten saumattomasti heidän yhteistyönsä sujuu. Nykytekniikka on ihmeellistä. Kun palaamme Suomeen, meillä on ohjelmat valmiina. Käykää katsomassa netissä Makupaloja-blogia, johon Monika päivittää matkakertomusta.

Ilmat ovat viilenneet, mutta onneksi meidän ei ole tarvinnut yöpyä kuin kerran ulkosalla. Hotellihuoneet ovat olleet vaatimattomia, mutta se ei haittaa, sillä vietämme enimmän osan aikaa pakussa. Odottelen kuulumisia. Joko olet Ellinoora palannut Suomeen? Entä mitä kuuluu kummitytölleni Annukalle ja pikkusisko Ulpukalle? syksyisin terveisin Quu, Välimeren lumoissa

RANSKAN RIVIERA

Palavas-lets-Flots oli pieni merenrantakylä, jonka katuravintolat olivat täynnä turisteja, vaikka oli marraskuu. Kodikas hotelli oli rantakadun varrella. Quun huoneesta oli ylellisesti merinäköala. Hän avasi ranskalaisen parvekkeet ovet ja hengitti suolalta tuoksuvaa ilmaa. Raikas tuuli tuntui hyvältä kasvoilla.

Suomalainen kokiksi opiskeleva Risto lähti oppaaksi kylän torille. Siellä on vieri vieressä värikkäitä kojuja ja myynnissä oli tuoreiden kalojen ja vihannesten lisäksi valmiita ruoka-annoksia, joita voi nauttia aukion keskelle aseteltujen pöytien ääressä. Turistien lisäksi siellä näytti olevan myös paikallisia lapsiperheitä.

– En osaa kuvitella tällaista kansanjuhlaa Suomeen, Quu sanoi katsellessaan iloista hyörinää.

Ken kulki kameran kanssa ja otti lähikuvia tarjolla olevista tuotteista.

– Tänään riittää, että saamme tunnelmakuvia. Sovin Riston kanssa, että hän tuo huomenna ystävänsä paikalle. He valtaavat yhden aukion pöydistä ja kertovat paikallisista herkuista. Quu ja minä maistelemme suosikkiannoksia, Robert kertoi.

Quu pukeutui illalla polvipituisiin trikoohousuihin ja värikkääseen tunikaan. Hän otti varmuuden vuoksi huivin hartioille, sillä Monika oli kertonut, että Robert tarjoaisi illallisen ulkoravintolassa rannan tuntumassa.

Bouillabesse oli juuri niin herkullista, kuin Quu oli kuvitellut. Monika näppäili kännykkäkameralla kuvia ja lupasi julkaista ne blogissa.

– Tunnistan, että keitossa on erilaisia valkolihaisia kaloja, mustekalan renkaita, jättirapuja ja sinisimpukoita, Quu ihasteli.

– Nuoret kertovat huomenna lisää. Jokaisella kokilla on salainen resepti. Minä aion kehitellä oman, iloisella tuulella oleva Robert virnisti.

Hän oli tilannut aperitiiveiksi pernod’t ja keiton kanssa oli nautittu kirpeän kylmää valkoviiniä.

– Kahvia ja calvadosia kaikille, Robert viittasi tarjoilijalle.

Quu oli pyörällä päästään kaiken hyvän jälkeen. Hän ilmoitti vetäytyvänsä hotellille, joka onneksi oli kävelymatkan päässä. Monika ja Ken tekivät seuraa.

– Toivottavasti Robert ei innostu liikaa, Monika sanoi huolestuneen näköisenä.

– Hyvä kun Seppo jäi hänen kanssaan. Kyllä isot miehet pärjäävät, Ken rauhoitteli.

***

Hän oli väärässä, sillä Seppo palasi puolen yön aikaan, mutta Robert ei.

– Halusi piruparka vielä yöklubiin. Minä en, vaan suivaannuin ja jätin hänet. Oli kyllä aika päissään, Seppo kertoi aamulla.

– Robert ei ole tullut. Pitäisikö meidän huolestua? Monika kysyi.

– Odotellaan vielä. Hän on ehkä nukahtanut puiston penkille, Seppo arveli.

Häntä kadutti, että oli jättänyt Robertin yksin.

– En minä voi isoa miestä vahtia, hän tuskaili.

– Lähdetään katsomaan, löydämmekö hänet, Quu ehdotti.

Hänkin oli huolissaan, sillä päivän kuvausaikataulu oli sovittu. Ei ollut Robertin tapaista olla pois töistä.

Kuvausryhmä etsi turhaan Robertia. He kävivät rannalla ja kiersivät lähikorttelit, mutta miestä ei näkynyt.

– Monika, sinä puhut ranskaa. Soita poliisille ja sairaaloihin, ei Robert voi vain kadota, Quu hätäili.

– Soitin jo Ristolle ja valitin, että joudumme ehkä peruuttamaan kuvaukset. Hän oli pettynyt ja kertoi, että seuraava toritapahtuma on vasta viikon kuluttua. Emme voi odottaa niin kauan.

– Emme voi myöskään hoitaa kuvauksia ilman Robertia, Quu sanoi.

– Miksi emme voi? Onhan meillä sinut, Seppo ehdotti.

– En pysty keskittymään, kun en tiedä, missä Robert on, enkä tiedä mitä hän siitä ajattelisi, Quu huokasi.

Monika soitti lähisairaaloihin ja sai kuulla, että ensiavussa oli suomalainen mies, jolla ei ollut henkilöllisyyspapereita. Hän syöksyi Quun ja Sepon kanssa matkaan. Ken jäi varmuuden vuoksi hotellille siinä toivossa, että mies palaa.

Robert löytyi potilashuoneesta pää kääreissä ja toinen silmä mustana. Kävi ilmi, ettei hän muistanut tapahtuneesta juuri mitään.

– Nuokuin baaritiskillä valomerkkiin asti ja lähdin sitten suosiolla kävelemään hotellille. Oli aika pimeää ja minua väsytti. Istahdin penkille ja taisin torkahtaa. Seuraava muistikuva on, kun heräsin ensiavussa. Lääkäri puhui muutaman sanan englantia. Hänen mukaansa olin saanut iskun päähän ja lompakkoni oli varastettu, Robert kertoi.

– Pääsetkö saman tien pois? Quu kysyi.

– Pitävät huomiseen asti tarkkailussa, sen verran ymmärsin. Aivotärähdyksen vaara on olemassa.

– Mitä teemme kuvausten kanssa? Monika kysyi hädissään.

– Käykää ihmeessä torilla. Quu voi hoitaa haastattelut. Minä en voi tulla moneen päivään kameran eteen, Robert sanoi ja tunnusteli ruhjeita kasvoissaan.

Monika soitti saman tien Ristolle, joka ilahtui ja kertoi, että hänen ystävänsä odottavat jo hartaasti maistelutuokiota.

– Onnea matkaan, tulkaa huomenna hakemaan minut, Robert nosti peukkua ja yritti hymyillä.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Eilinen päivä oli katastrofi. Pelästyin todella, kun Robert ei palannut hotellille. Onneksi löysimme hänet ensiavusta. En uskalla edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi vammautunut tai kuollut. Saimme päivän kuvaukset hoidettua rutiinilla. Olin hermostunut, mutta rauhoitun, sillä nuoret olivat hurmaavia ja kertoilivat hauskasti kokkikurssista, jolle he osallistuivat.

Opin itsekin paljon ranskalaisesta ruokakulttuurista, kun he kehuivat valmistavansa alusta alkaen keitot, kasvis- ja liharuoat kalojen käsittelystä puhumattakaan. Täällä ei valmisruokia harrasteta. Kalat ostetaan hallista, lihat lihakauppiaalta, leivät leipomosta ja tuoreainekset torilta. Ken ja Monika olivat tyytyväisiä värikkäisiin otoksiin. En tiedä jatkosta, sillä Robertin kasvot olivat pahan näköiset. Toinen puoli oli mustanpuhuva ja epäilen, että se on pian keltainen. Edes Monikan puutari ei pysty peittämään ruhjeita. Niin kuin Mama sanoo, asioilla on tapana järjestyä. Toivon niin.

JÄRKYTYS

Monika ja Ken lähtivät seuraavana aamuna hakemaan pakulla Robertia sairaalasta. Vakavailmeinen lääkäri tuli paikalle ja sanoi, että Robertilla oli todettu vakava aivotärähdys.

– Pidämme häntä täällä edelleen, mutta on parasta, että hän palaa Suomeen. Työntekoa ei ole mahdollista jatkaa, lääkäri sanoi.

– Meillä on kuvausmatka kesken. Emme tule toimeen ilman tuottajaa, Monika parahti.

– Kuulkaa neiti, terveys on ensi sijalla. Potilaan pitää levätä eikä häntä saa rasittaa työhuolilla. Kuulin, että hänellä on matkavakuutus. Se korvaa lennon Suomeen ja hoidon siellä.

Robert kohottautui istumaan.

– Pärjäätte kyllä, Quu hoitaa ammattitaitoisesti haastattelut ja kuvauskohteet on sovittu. Ainoa huoli on, ettei ole kokkia, joka voi valmistaa omat versiot paikallisista aineksista.

– Quu ei todellakaan ole kokki. Mietin, jos saisimme jonkun tilallesi, Ken ehdotti.

– Puhut vähän, mutta asiaa, mietin itse samaa. Olen kuullut, että Quun siskon mies Reino on luova ja kekseliäs kokki. Ihastuin hänen lastenruokakirjaansa, Robert sanoi.

– Hyvä ehdotus, mutta en tiedä, miten hän pääsee tulemaan. Quu on kertonut, että Reino pyörittää kahvilaa Hämeenlinnassa. Se taitaa tosin olla nyt syyskauden tauolla, Monika puuttui puheeseen.

– Ottakaa puhelu, rauhoittuisin, jos asia järjestyy. Lääkäri on luvannut, että voin lentää parin päivän kuluttua Suomeen, jos tilanne pysyy vakaana, Robert sanoi.

ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ

Quu halasi Reinoa lämpimästi, kun tämä saapui talvitakki yllään Nizzan lentokentälle.

– Olipa yllätys. Olin aluksi sitä mieltä, etten voi jättää Tähteä ja pikkutyttöjä, mutta Ellinoora tuli kuin pelastava enkeli apuun. Hän sai vihdoin järjestettyä paperit kuntoon ja pääsi palaamaan Patrikin tuhkauurnan kanssa Suomeen. Vietimme hiljaisen hetken perhepiirissä, kun uurna laskettiin.

Ellinoora muutti aluksi meille, mutta hän suunnittelee vuokraavansa asunnon Maman läheltä. Avaamme kahvilan vasta vuoden vaihteen jälkeen, joten tämä oli sopiva hetki irtiotolle. Tähti ja Elli hoitavat yhdessä Annukkaa ja Ulpukkaa. Ellinoora sanoi, että se on parasta lääkettä suruun. Tytöt ovat jo päiväkodissa, mutta iltaisin ja viikonloppuisin riittää puuhaa, Reino kertoi vuolaasti.

– Ihana kun olet täällä. Talvitakki on liikaa, kuten huomaat, lämmintä on vielä lähes 20 astetta, Quu sanoi.

– Majoitutaan hotelliin. Jatkamme huomenna matkaa Rhonen laaksoa ylöspäin. Seuraava kuvauskohde on Avignonissa, Ken kertoi.

– Minulle sopii kaikki. Luin lentokoneessa pikaisesti kuvaussuunnitelman ja olen seurannut Makupaloja-blogia. Olen aika innoissani, Reino vakuutti.

AVIGNON

Kuvausryhmä kierteli paavin palatsissa. Sen suuret ja kolkot huoneet olivat luotaan työntävän näköisiä.

– Haluan ulos auringonpaisteeseen, Quu henkäisi kierroksen jälkeen.

– Mietin kokkaavani jotain perin ranskalaista. Mitä tuumaatte pitkään haudutetusta sipulikeitosta? Reino kysyi, kun he palasivat hotellille.

– Ota pakun keittiö haltuusi. Jos haluat, voit käydä Sepon kanssa ostoksilla. Jos minulta kysytään, niin jälkiruokakin kelpaisi, Monika hymyili.

– Otan haasteen vastaan. Tosin tilat ovat rajalliset. Sopiiko, että poikkeamme matkalla leivoskaupassa?

– Totta kai. Minä vastaan nyt budjetista, mutta leivoksiin meillä on aina varaa, Monika lupasi.

***

Reino keitteli sipuleita vahvassa lihaliemessä ja laittoi mausteeksi yrttikimpun.

– Saadaan helposti paljon makua. Otan nipun pois loppuvaiheessa, hän kertoi kameralle.

Seppo sijoitti kevyen retkipöydän pakun viereen ja peitti sen punavalkoruutuisella liinalla. Quun kirsikanpunainen mekko sointui värimaailmaan. Kun Reino kantoi höyryävän sipulikeiton tarjolle, Quu hymyili kameralle ja kertoi, että matkasuunnitelmiin oli tullut muutos.

– Hyvät katsojat, muistatte varmaan taitavan Reinon, joka tuli taannoin kokkikisassa kolmanneksi. Reino ja hänen puolisonsa Tähti perustivat kahvilan Hämeenlinnaan. Siitä tuli nopeasti suosittu, mutta tällä hetkellä on syystauko. Se oli meidän onnemme, sillä vakituinen kokkimme Robert joutui yllättäen lähtemään ja saimme Reinon iloksemme hänen tilalleen.

– Kiitos Quu, pitemmittä puheitta, eiköhän maisteta varovasti, Reino kumarsi.

Keitto oli tulikuumaa. Sen pinnalla oli paahdettuja leipäviipaleita ja koristeena runsaasti persiljaa.

– Lämmittää ihanasti näin viileänä iltana, Quu sanoi.

– Annos on yksinkertainen, mutta täynnä makua. Haudutin sipuleita useita tunteja. Voitte kuvitella, millainen tuoksu pakettiautossa on, sillä lisäsin liemeen myös kourallisen valkosipulinkynsiä, Reino kertoi.

– Hämmästelinkin, mikä tuttu aromi on.  Tänään kukaan ei pussaile, sillä kuvausryhmämme odottaa malttamattomana pääsevänsä maistelemaan, Quu päätti juonnon.

– Älä lopeta, tarjolla on vielä vadillinen leivoksia, Reino hymyili ja toi pöytään herkkuannoksen.

– Totta, miten voin unohtaa. Kerro, mitä on tarjolla.

– Taisitte jo kerran maistaa éclaireja, mutta niitä ei voi olla liikaa. Tarjolla on myös herkullisista kirsikkapiirasta ja tietenkin suklaamoussea mintunlehtien kera. Keitin pannullisen espressoa, jotta nautinto on täydellinen, Reino esitteli.

– Malja Reinolle, olit loistava! Keitto ja varsinkin leivokset olivat herkullista, Monika hihkui.

– Koska seuraava kohteemme on Wien, lupaan leipoa apfelstrudelia runsaan voin, kanelin ja rusinoiden kera, Reino hymyili.

– Entä wienerschnitzelit? Quu kysyi.

– Totta kai. Hakkaan pihvit ohuiksi, leivitän kevyesti ja paistan kullanruskeiksi. Päälle tulee anjovista ja sitruunaviipale, homma hanskassa. Unkarin puolella saatte savupaprikan makuista gulassia ja täytettyjä paprikoita, Reino kaavaili.

– Makumatka parhaimmillaan, Quu huokasi. Hän oli onnellinen, että turvallinen Reino oli mukana.

QUUN VIESTI SISARILLE

Tervehdys Wienistä. Olen onnekas, kun Reino on tukena. Robertin kanssa meni välillä hyvin, välillä huonosti, sillä hän oli arvaamaton. Minulla on nyt turvallinen olo ja työnteko tuntuu mahtavalta. Reinolla on ideoita enemmän kuin ennakkosuunnitelmiin on kirjattu. Hän istuu iltakaudet Monikan kanssa pohtimassa, mihin tiukka budjetti riittää. Harmittaa taas kerran, kun maailman parhaat herkut ovat käden ulottuvilla, mutta meillä ei ole varaa kokata kuin perusaineksia. Se koettelee, mutta Reino on kekseliäs.

Hän yllätti meidät valmistamalla libtaueria. Kukaan ei tiennyt, mitä se oli. Kyseessä oli leivän päälle levitettävä tahna, jossa oli vahvaa paprikajauhetta, maitorahkaa ja tuorejuustoa sekä sipulisilppua ja mausteita. Monika ihastui ja kirjoitti reseptin välittömästi blogiin.

Kävimme Unkarin pustalla ja näimme upean hevosshown. Ei haitannut, että se oli turistiesitys. Kuvasimme Egerin viinikellareissa ja vietimme pari päivää Budapestissa. Reino kokkasi lupauksensa mukaan gulassia, jossa oli turhan vahva riistanmaku. Pidin enemmän uunissa haudutetuista täytetyistä paprikoista ja tomaateista. Jälkiruoat olivat nekin turhan raskaita. Leivonnaisissa oli paljon voita, rahkaa ja rusinoita.

Suuntaamme Lausanneen, jossa tapaamme suomalaisia kokkeja. Heidän bravuurinsa on juustofondue. Reino miettii, mitä kokkaa siellä. Ehdotin lampaankyljyksiä ja hän lupasi harkita. Seuratkaa Makupalat-blogia, siellä on runsaasti kuvia retkeltämme. Herkullisin terveisin Quu

REINON VIESTI TÄHDELLE

Hei kulta. Minulla on ikävä sinua, mutta yritän kestää. Mitä tyttösille ja Ellinooralle kuuluu? Vakavasti puhuen, kuvausryhmä on ottanut minut hienosti vastaan ja yritän kaikkeni, jotta kokkaus onnistuu. Pakettiauton minikeittiö on kaamean pieni, mutta toimiva, jos suunnittelee annokset tarkkaan. Keittolevyjä on vain kaksi ja uuni ei ole kovinkaan tehokas. Grillaan mieluummin pihalla, mutta säät ovat viilentyneet ja sadettakin on luvassa.

Quu on loistava juontaja ja Monika pitää tiukasti langat käsissä. Neuvottelen hänen kanssaan ruokalistoista ja järjestäjä Seppo seuraa tarjouksia. Kuvaaja tekee taikoja, sillä hän on tarkka annosten esteettisyydestä. Työnjako on joustava ja se helpottaa suunnittelua. Voi hyvin ja kirjoita kuulumisia. Voi olla, että vuoristossa nettiyhteydet pätkivät. Älä huolestu, jos et kuule vähään aikaan minusta mitään.

Quu lähettää terveisiä ja lupaa pitää minusta huolta. Taitaa olla päinvastoin, mutta en kerro hänelle. Ilmassa on selvästi matkaväsymystä, mutta sinnittelemme loppuun asti. Palaamme hyvissä ajoin ennen joulua. Suukot tytöille ja halaukset sinulle ja Ellinooralle, sinun Reino

YÖ BUNKKERISSA

– Järkyttävä tuuli, hyvä kun auto pysyy tiellä, Monika valitti.

Hän istui auton etupenkillä Kenin vieressä ja tarkkaili navigaattoria.  Matka oli edennyt vuoristoon Sveitsin ja Saksan rajalle.

– Ehditään yöksi vuoristokylään. Siellä on vain yksi hotelli. Yritin soittaa, mutta kukaan ei vastannut.

– Ajetaan pihaan ja kolkutellaan, Seppo ehdotti.

Hotelli oli pimeä. Ovella oli saksankielinen lappu, jossa luki, että se oli suljettu remontin vuoksi. Alla oli puhelinnumero.

– Osaako kukaan saksaa? Monika kysyi.

– Voin yrittää, luin koulussa pitkän saksan, mutta olin toivottoman huono, Reino sanoi ja otti kännykän esiin.

Puhelin hälytti pitkään. Lopulta römeä miesääni vastasi ja kysyi, mikä hätänä.

– Etsitään yösijaa, meitä on viisi, Reino vastasi. Hän oli miettinyt lauseet valmiiksi.

– Kylässä ei ole muuta hotellia, mutta jos teille kelpaa väestösuoja, voin tulla avaamaan oven, olen huoltomies, hän vastasi.

– Kelpaa, emme todellakaan halua yöpyä teltassa.

– Ajakaa toriaukiolle, olen siellä viidessä minuutissa, mies lupasi.

– Bunkkerissa on majoitustilaa koko komppanialle, mutta ei se mitään luksusta ole, saatte yöpyä ilmaiseksi, hän selitti ja avasi painavan oven.

Monikan silmät välähtivät. Hän laski nopeasti, miten paljon rahaa säästyisi seuraavaan kokkaukseen.

Quu katseli ympärilleen. Tila oli valtava. Rautaisia kerrossänkyjä oli satoja, mutta sisällä oli hämärää ja halli oli hyytävän kylmä.

– Tuon lämmittimen. Voitte valita vapaasti nukkumapaikat. Huopia riittää ja tuolla perällä on wc. Sähkötkin näyttävät toimivan, huoltomies sanoi ja sytytti loisteputket.

– Kiitos, pärjäämme kyllä, Monika sanoi, vaikka hän epäili, saisiko kukaan nukuttua kylmässä.

– Lukitsen oven yöksi ja avaan sen aamuseitsemältä, saatte nukkua turvassa, mies sanoi tuodessaan pienen lämpöpatterin.

Monika pinosi huovat sen viereen. Seppo oli käynyt hakemassa autosta eväskorin. Hän arveli, että kylmä iltapala maistuisi lämmittävän tumman rommin kanssa. Ken otti kameran varmuuden vuoksi sisälle.

– Että tällainen yö, Monika hihitti lähes hysteerisenä ja näppäili kännykkäkuvia. – En päivitä näitä blogiin, mutta lähetän Robertille tervehdyksen, hän sanoi.

– Oletko kuullut, miten hän voi? Quu kysyi.

– Jo paremmin, mutta lääkärit suosittelevat muutaman kuukauden lepoa. Vaikuttaa siltä, että jään tämän keikan jälkeen työttömiksi, hän sanoi alakuloisena.

– Aina löytyy jotain uutta, Quu yritti lohduttaa.

– Ala on vaikea. Robertin tuotantofirma on ollut pelastus. Minulla ei ole muodollista koulutusta, joten työnhaku on vaikeaa. Ken ja Seppo ovat ammattilaisia, heille löytyy aina töitä.

–  Voin puhua puolestasi Jaskalle, Quu lupasi, sillä hän ihaili Monikan tehokkuutta.

– Eiköhän yritetä nukkua, Reino sanoi, kun Sepon tarjoamat kylmät lihapasteijat ja rommi oli nautittu.

Monika ja Ken ahtautuivat kerrossängyn alapetille ja Seppo kiipesi heidän yläpuolelleen. Reino valtasi vastapäisen sängyn ylävuoteen ja Quu kietoi kaksi huopaa ylleen alavuoteella. Kaikki menivät nukkumaan täysissä pukeissa. Kukaan ei vaivautunut harjaamaan hampaita, sillä wc:n lavuaarin vesi oli epäilyttävän ruskeaa.

Bunkkerissa ei ollut ikkunoita, joten aamu tuli yllättäen. Quu oli valvonut pitkään, mutta vaipui aamuyön tunteina uneen. Kun huoltomies avasi oven, kaikki havahtuivat.

– Herätys, toin teille termospullossa aamukahvit ja vaimon leipomia sämpylöitä, mies sanoi.

– Ihanaa, miten voimme kiittää, Reino sanoi.

– Ei tässä mitään, mukava, kun voin auttaa, mies nosti lierihattua ja nauroi makeasti. – Tässä on kylänväelle kerrottavaa. Saamme harvoin turisteja vieraiksi.

MYRSKY

– Minulla on huonoja uutisia, Monika kertoi, kun he olivat päässeet Saksan moottoritielle. – Itä-Euroopan kierros pitää peruuttaa, sillä Robert lähetti viestin, että rahat ovat lopussa. Hän aikoo lopettaa firman ja meidän pitää palata saman tien takaisin.

Kaikki olivat apeita, sillä ilmoitus tuli yllätyksenä. Monika soitti laivayhtiöön ja varasi paluuliput.

– Minulla olisi ollut vielä monta ideaa, pääsin vasta vauhtiin, Reino harmitteli.

– Emme voi mitään, pomo on puhunut, Monika sanoi, mutta kaikki huomasivat, että häntä harmitti.

Merellä tuuli yltyi myrskylukemiin. Quu voi huonosti eikä uskaltanut mennä illalliselle. Hän vaipui uneen, mutta heräsi pahoinvointiin. Yö tuntui loputtomalta. Hän oli aamulla kalpea, mutta tuli urhoollisesti aamiaiselle. Vain Reino piti seuraa.

– Monika ja Ken istuivat illalla kanssani baarissa, mutta he lähtivät varhain. En ole nähnyt Seppoa, Reino kertoi.

– Pahin myrsky aikoihin, luin uutisista, Quu kertoi ja tyytyi nakertamaan paahtoleipää.  – Tarjolla on kaikkea hyvää, mutta en uskalla maistaa mitään.

– Yritetään sinnitellä. Olemme pian satamassa, Reino rauhoitteli.

– Toivottavasti joku on ajokuntoinen, en olisi halunnut, että matka päättyy näin surkeasti, Quu voihki.

Jäähyväiset olivat vaisut. Quu jäi autosta kotiovellaan ja mietti, jaksaisiko käydä kaupassa. Hän oli sopinut Monikan kanssa, että he tapaisivat seuraavana päivänä Pasilassa. Tämä oli vain nyökännyt ja luvannut tulla, vaikka olo oli hutera.

TV-KESKUS, PASILA

Jaska otti heidät vastaan työhuoneessaan.

– Pallontallaajat, palasitte etuajassa, näytätte aika voipuneilta, hän kommentoi, kun naiset istuutuivat vastapäisille tuoleille.

– Pahin myrsky aikoihin, se vei mehut, Quu kertoi.

– Olen varannut katseluhuoneen. Ymmärsinkö oikein, että teillä on valmista materiaalia? Jaska kysyi.

– Suurin osa on. Vain viimeisten päivien otokset ovat editoimatta, Monika kertoi.

– Hienoa, kiirettä ei ole, sillä sarja alkaa pyöriä vasta joulutauon jälkeen, mutta Robert odottaa rahojaan. Lupasin loppuerän, kun koko sarja on valmis. Siirrytään katsomaan, Jaska ehdotti.

– Oho, vanha ystävämmekin Meriitta on päässyt esiintymään, mutta sinua Quu ei näissä kuvissa näy, hän virnisti, kun kamera siirtyi Fuengirolaan.

– Olin silloin huonovointinen, Quu selitti nopeasti.

Jaska loi häneen paljon puhuvan hymyn ja sanoi, ettei ihmettele. Monika ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Kun sarja oli katsottu, Jaska taputti käsiä.

–  Olette tehneet hemmetin hyvää työtä. Reinon mukaan tulo pelasti Robertin lähdön ja sarja sai uutta ilmettä. En ihan ymmärtänyt, mitä Robille tapahtui.

– Ikävä tapaturma. Onneksi ei käynyt pahemmin, Quu sanoi tarkemmin selittämättä.

– Olet joululoman ansainnut. Kevätkausi on tämän sarjan myötä turvattu, mutta voit pikkuhiljaa ruveta suunnittelemaan jatkoa. Monika, odotan, että editoit Kenin kanssa viimeisetkin osat. On ollut ilo työskennellä kanssanne, Jaska päätti palaverin.

– Käydään kahvilla, Quu sanoi Monikalle.

– Voisin ottaa vichyä, vatsassa kiertää vieläkin, Monika vastasi.

Quun mielestä hän näytti kovin kalpealta.

– Selvä, miten jatko? Robertin varaan ei voi enää laskea, Quu kysyi.

– Olet onnekas, kun sinulla on vakituinen työsuhde. En todellakaan tiedä, Monika sanoi vaisusti.

– Pidetään yhteyttä. Puhun puolestasi, jos television puolella tarvitaan pätevää taustatoimittajaa, Quu lupasi.

MERIITAN PÄIVÄKIRJA

Syksy on ollut ylä- ja alamäkeä. Harmitti, kun keittokirjani sai nuivan vastaanoton. Suomalaiset eivät ymmärrä hyvän päälle. Markkinoin kirjaa Espanjassakin, mutta vain muutama meni kaupaksi. Projekti tuotti tappiota, mutta minkä teet. Olen tyytyväinen, että yritin.

Sain kuitenkin julkisuutta, kun vanha tuttavani Robert ja sirkeäsilmäinen toimittajatyttö kävivät seuraamassa työnäytöstä Fuengirolassa. Kuvittelin näkeväni vilaukselta Quunkin, mutta se taisi olla harhaa. En todellakaan halua tavata häntä. Tyttö on menestynyt hävyttömän hyvin ja on jatkuvasti esillä televisiossa. En haluaisi katsella kulttuurimakasiinia, mutta katson kuitenkin.

Sain uuden työtarjouksen. Espanjassa tapaamani Monika on perustanut oman tuotantoyhtiön ja tarjonnut televisioon makumatkasarjaa, jossa on tarkoitus kiertää Itä-Euroopassa.  Kuulin, että Jaska ei hyväksynyt sitä, sillä hänen mielestään keväällä esitettävät jaksot riittävät. Tyttö oli kääntynyt Mainos-TV:n puoleen ja siellä näytettiin vihreää valoa. Tuttu tuottaja suositteli minua. Monika soitti ja kysyi, sopiiko minulle keväällä kolmen viikon kiertue. Kysyin piruuttani, miksi Quu ei lähde. Monika tunnusti kysyneensä, mutta Quu pysyy TV1:n leivissä. Monika paljasti, että minä sovin paremmin, sillä voin hoitaa sekä haastattelut että kokkauksen. Rahaa säästyy, kun selviämme pienellä porukalla.

Esitin vaikeasti saavutettavaa ja tarvitsen miettimisaikaa, vaikka mieli olisi tehnyt kirkua, totta kai lähden! Kuljemme pakettiautolla ja matkaan lähtee minun ja Monikan lisäksi vain kuvaaja Ken, ymmärsin, että hän on Monikan poikaystävä, sekä järjestäjä Seppo. Olen ruvennut tutkimaan netistä, mitä siellä päin maailmaa syödään. Suunnittelen pitäväni tason korkealla.

VILLA MAMA

Quu istahti voipuneen näköisenä Maman keittiönpöydän ääreen. Hän oli poikennut matkalla Café Laurellille ja ostanut laatikollisen macaronleivoksia. Mama kaatoi mukeihin höyryävää teetä. Pörrö kiehnäsi jaloissa makupalojen toivossa.

– Mukava, kun ehdit kiireiltäsi käymään. Olen seurannut televisiosta makumatkaasi. Se on todella kiinnostava. Millainen tyyppi tämä Robert oli ja mihin hän katosi kesken sarjan? Mama kyseli.

– No, hänellä oli paineita. Joi liikaa ja joutui vaikeuksiin, Quu kertoi.

– Sitä arvelinkin. Huomasin, että hänen mielentilansa vaihtelivat. En yleensä lue juorulehtiä, mutta silmiin sattui otsikko, jossa tämä Robert kertoi elämänmuutoksesta. Sen mukaan hän on lopettanut firmansa ja avioerokin on vireillä.

– Ehkä irtiotto on parasta, mitä hänelle voi tapahtua. Emme ole tavanneet matkan jälkeen, Quu sanoi.

– Et tainnut tulla vain rupattelemaan. Kerro, mikä mieltäsi painaa. Näytät väsyneeltä.

– Voi Mama, näet lävitseni. Kuvausmatka oli ihana ja raskas, se oli täyttä elämää. Minulla on nyt tylsää, sillä pitäisi keksiä uutta, eikä mielessä ole mitään. Petyin, kun Jaska ei halunnut jatkaa makumatkaa. Olen kuitenkin iloinen Monikan puolesta, joka uskalsi ryhtyä yrittäjäksi ja jatkaa Kenin ja Sepon kanssa kuvauksia. Hän kysyi minua mukaan, mutta se ei onnistunut, sillä maikkari tilasi uuden sarjan. En vielä tiedä, kuka lähtee juontajaksi.

– Mitä Jaska odottaa sinun tekevän?

– Kulttuurimakasiini kaipaa taas uutta ilmettä, Quu selitti.

– Olit hyvä dokumenttitoimituksen arvokeskusteluissa. Tavallisten ihmisen tarinat kiinnostavat aina. Voisit haastatella nyt kulttuuriväkeä. Taiteilijoita, kirjailijoita ja muusikkoja. Eihän se ole mitään uutta, mutta mitä, jos saisit heidät puhumaan muustakin, kuin omasta alasta. Mistä he saavat inspiraation ja mitä he harrastavat vapaa-ajalla. Entä heidän lempiruokansa ja osaavatko he kokata.

– Mama, ehdotus on yksinkertaisesti nerokas. Tarkoitat, että etsin tuttuihin teemoihin uuden näkökulman.

– Juurikin niin. Voisit viljellä myös huumoria, sillä kulttuuria pidetään usein vaikeana. Yritä saada haastateltavat rentoutumaan. Harrastakaa yhdessä jotain ja voit jututtaa heitä siinä sivussa. Kirjailija voi harjata hevosia ja runoilija hiihtää keväthangilla.

Quu tunsi virkistyvänsä. Hän uskoi, että Jaska innostuisi ajatuksesta. Piti vain löytää kiinnostavia tarinoita.

– Täällä Hämeenlinnassa on paljon harrastustoimintaa. Kirjoittajapiirejä, käden taitajia ja elokuvafriikkejä. Ota yhteyttä vetäjiin. Takaan, että he osaavat vinkata, Mama ehdotti.

– Voi Mama, olet aarre. Suostutko katsomaan minulle matkaevääksi onnenkortin?

– Tottahan toki, odotinkin jo, että kysyt.

Quu oli tyytyväinen saatuaan Sauvojen seitsikon Rohkeus. Hän arveli sen antavan uskoa kehitellä jotain omaperistä.  Quu halasi Mamaa ja lähti reippain askelein Tähden luo.

CAFÉ TÄHDENLENTO

– Kahvila näyttää pyörivän taas täydellä teholla, Quu tervehti astuessaan sisään.

– Asiakkaita riittää. Moni on kertonut kaivanneensa Reinon voisarvia, kun meillä oli syystauko, Tähti hymyili.

– Missä muu perhe on?

– Reino on keittiössä niin kuin aina ja tytöt päiväkodissa. Ellinoora lähti kävelylle. Hän asuu vielä meillä, mutta pääsee pian muuttamaan omaan asuntoon. Olen onnellinen, ettei meidän tarvitse lähteä täältä. Voin istua hetkeksi kanssasi kahville. Saat kertoa kuulumisia, Tähti ehdotti.

– Kuulin, että saimme arvovieraan, Reino tuli paikalle ja toi molemmille kupilliset kahvia ja juustotäytteiset croissantit.

– Mainiota, jaksan näillä eväillä iltaan asti, Quu hymyili.

– Aikamoinen kokemus se makumatka. Olen vieläkin pyörryksissä, Reino virnisti.

– Niin minäkin, paitsi että olisin lähtenyt mielelläni uudelleen, Quu vastasi.

– Kuulin, että Monika ja Ken suuntaavat Georgiaan. Et taida tietääkään, kenet he saavat matkaseuraksi?

– En todellakaan, kerro heti.

– He tulevat yllättymään, sillä Meriitta on lupautunut juontajaksi.

– Eikä, Quu huudahti tahtomattaan.

– Kyllä vain. Juttelin Monikan kanssa puhelimessa ja hänestä oli hyvä ajatus, että yksi esiintyjä hoitaa haastattelut ja pystyy myös kokkaamaan.

– Heille taitaa tulla ikimuistoinen matka, Quu virnisti ja haukkasi loput voisarvesta.

MONIKAN VIESTI QUULLE

Tervehdys Tbilisistä. Olen aivan loppu. Olisit voinut varoittaa Meriitasta, sillä matka on ollut painajainen. Hän on oikutellut ja vaatinut, että asumme parhaissa hotelleissa ja hankimme ylellisiä raaka-aineita. Olen ylittänyt budjetin jo moneen kertaan, sillä en jaksa riidellä hänen kanssaan. Meriitta hymyilee leveästi kameralle, mutta kiusaa meitä oikuillaan. Milloin häntä ei huvita herätä aamuvarhaisella tai osallistua illan palavereihin.

Voi miten kaipaankaan sinua. Harkitsen vakavasti alan vaihtoa. Anteeksi tämä purkaus, mutta tuntuu, etten jaksa. Meriitta keimailee miehille, mutta minä olen hänelle ilmaa. Parempi sekin, kuin moitteet. Helpotti, kun sain kertoa, sillä olen ymmärtänyt, että tekin olette ottaneet yhteen, epätoivoinen Monika

QUUN VASTAUS

Voi Monika, ymmärrän täysin tunteesi. Se nainen on paha. Hän ajattelee vain omaa etuaan eikä välitä muiden tunteista. Ehdotan, että pidät tiukan puhuttelun ja annat vaihtoehdoiksi alkuperäisen suunnitelman noudattamisen tai lähtöpassit. Kova kovaa vastaan on ainoa keino, joka puree.

Jos hän oikeasti päättää pakata matkalaukun, voin auttaa löytämään uuden kokin. Minä en voi tulla eikä Reinokaan, mutta kokkikisasta tuttu Tapsa on työtä vailla. Hän on taitava ja mukava. Ota yhteyttä ja koeta kestää, Quu

TBILISI

Monika oli pitkästä aikaa innoissaan. Hän oli viettänyt unettomia öitä tuskaillessaan, miten selviää Meriitan oikuista. Hän oli lopulta päättänyt noudattaa Quun ohjetta ja pyytänyt Meriitan huoneeseensa.

– Tarjoatko yömyssyt? Olin jo aikeissa mennä nukkumaan, Meriitta kysyi epäluuloisesti tullessaan aamutakissa.

– Ostin paikallista pontikkaa chachata, Monika virnisti.

– Älä unta näe, että joisin moista roskaa. Eikö sinulla ole parempaa?

– Paikallista pullovettä Borzomia ja murukahvia.

– No, kaada sitten paukku, en jaksa tätä kurjuutta kuivin suin.

– Olen huomannut, että turvaudut pulloon turhan usein, Monika huomautti.

– Mikä sinä olet puuttumaan yksityisasioihini?

– Jos esiinnyt kameran edessä päihtyneenä, se ei ole yksityisasia.

– Olen hoitanut osuuteni, mutta olen pettynyt, sillä raaka-aineet ovat olleet ala-arvoisia. En todellakaan voi kokata halvasta lihasta saslikkeja.

– Oli katastrofi, kun tarjosit vieraaksi kutsumallesi hotellin johtajalle sitkeitä lihanpaloja. Hän ei pystynyt syömään niitä. En usko, että voimme esittää jaksoa lainkaan, Monika moitti.

– Kauppias vakuutti, että lihat sopivat vartaisiin. En ymmärtänyt, että niitä olisi pitänyt kypsentää pitempään, Meriitta puolustautui nolona.

– Kuule, olet venyttänyt jo tähän mennessä budjetin äärimmilleen ja kuvausaikaa on vielä jäljellä. Jos Sepon hankkimat ainekset eivät kelpaa, saat pakata laukkusi ja lähteä.

Meriitta haukkoi henkeä. Kiristikö tämä nuori tyttö häntä?

– Tiedätkö mitä, olen kokannut jo silloin, kun olit koulussa. Tiedän tasan tarkkaan, mitä hyviin annoksiin tarvitaan.

– Täällä kansa syö, mitä niukoilla rahoilla saa. Ei ole oikein kokata ylellisistä aineksista, sillä se antaa väärän kuvan. Edullista raaka-aineista saa vaikka mitä, jos on kekseliäs ja maustaa hyvin.

– Olen huomannut, että inhokkiani korianteria käytetään lähes joka ruuassa. Mutta jos olet oikeasti sitä mieltä, että kokkaukseni ei kelpaa, pidä hyvänäsi. Varaan paluulennon jo huomenna. Saat maksaa esiintymispalkkioni, niin kuin sopimuksessa lukee, Meriitta ilmoitti loukkaantuneena.

– Ehei, siinä lukee, että jos lähdet oma-aloitteisesti, palkkiota ei makseta.

– Saat vähintään maksaa lentolippuni.

– Ilomielin, Monika vastasi hymyillen.

– Pakotit minut tähän, Meriitta siemaisi lasinsa tyhjäksi ja lähti ovi paukkuen.

Monika veti henkeä ja otti puhelun Quulle.

KHINKALEJA JA HATSAPUREJA

Olli-Tapio saapui pari päivää myöhemmin. Hän myhäili tyytyväisenä ja tarjosi kuvausryhmälle ruisleipää ja salmiakkia. Monika kätteli virallisesti. Hänen hämmästyksekseen Tapsa halasi lämpimästi.

– Palveluksessanne, olen opiskellut paikallista ruokakulttuuria siitä lähtien, kun sain kutsun, hän hymyili.

– Tulet ihastumaan. Täkäläinen ruoka on yksinkertaista ja erinomaisen hyvin maustettua. Menemme illalla lähiravintolaan, jossa on tarjolla paikallisia perinneruokia.  Ken on kuvannut niitä ahkerasti, joten voimme maistella ilman kuvauspaineita. Saat kerätä vapaasti vaikutteita, Monika kertoi.

– Kuulostaa hyvältä. Odotan kovasti, että pääsen maistelemaan. Käyn purkamassa laukun ja toivon sen jälkeen, että kerrotte tulevista haasteista.

– Tavataan baarin puolella, Ken sanoi.

Kuvausryhmä asettui vaatimattoman kellariravintolan perälle. Tarjoilija kertoi, että tarjolla oli todellakin lampaanlihalla täytettyjä khinkaleja ja vasta leivottuja hatsapureja. Kun Tapsa kysyi, mitä ne olivat, tarjoilija kertoi, että khinkalit olivat Georgian vastine pelmeneille ja hatsapurit olivat rahkalla maustettuja juustoleipiä, joiden päällä oli raaka kananmunankeltuainen.

– Saako khinkaleja muuta kuin lihatäytteellä? Monika kysyi.

– Valmistamme kasvissyöjille perunamuhennos- ja metsäsienitäytteisiä, tarjoilija kertoi.

– Haluisin kokeilla myös niitä, Tapsa tilasi.

– Hmm, liha- ja sienitäytteiset ovat herkullisia, mutta en ole vakuuttunut perunatäytteisistä. Maut ovat liian miedot ja näissä maistuu eniten pippuri, hän arvioi, kun annokset tulivat.

– Pidän tomaatti-sipuli-kurkkusalaatista, Ken sanoi. – Kuvittelin ensin, että tämä vihreä on persiljaa, mutta tunnistan korianterin. Onneksi pidän siitä.

– Mietin parhaillaan, etten todellakaan kilpaile heidän perinteissään. Vahvasti maustettu liha- tai kasvispata sen sijaan voisi toimia.

– Täällä käytetään paljon munakoisoa, kaalia, papuja ja pähkinöitä. Niistä syntyy mitä vain, Seppo kehui.

– Voisin myös grillata vartaita, kana on aina varma valinta, Tapsa ehdotti.

– Hienoa, laitan huomenna grillin kuumaksi. Käydään aamulla yhdessä torilla, Seppo ehdotti.

***

Pakettiauto oli parkissa hotellin sisäpihalla. Sinne kerääntyi uteliaita katsojia grillin tuoksun houkuttelemina. Tapsalla oli valkoinen esiliina edessä ja lippalakki takaperin päässä. Monikaa hymyilytti, sillä hän oli nähnyt MasterChef Australian kilpailijoilla vastaavia.

Kasvispata oli muhinut hyvän aikaa pakun keittiössä ja raikas salaatti oli valmis, kun Tapsa käänsi vartaat. Hän oli pujotellut kanapaljojen väliin punaisia ja vihreitä paprikoita sekä sipulinlohkoja.

– Värikäs ruoka on ilo silmille ja vatsalle, hän esitteli annokset kameralle.

Ken otti lähikuvia sen jälkeen, kun Monika oli ikuistanut kaiken kännykkäkameralla.

– Monika, tule maistamaan kanssani, Tapsa kutsui.

Monika hämmästyi, sillä Meriitan mieleen ei ollut tullut pyytää ketään muuta maistelemaan kuvauksen aikana. Hän sipaisi hiuksia ja oli tyytyväinen, että oli vaihtanut ylleen siistin mekon.

– Ihana savunmaku ja kasvispadassa maistuu valkosipuli ja korianteri, myös tämä paikallinen viini on erinomaista, hän kiitteli.

– Tuoreista aineksista ei saa kuin hyvää. Maista myös leipää, se oli vielä lämmintä, kun hain sen leipomosta, Tapsa kehotti.

– Päivitän kuvat ja reseptit Makupalat-blogiin, Monika kertoi kuvauksen päätteeksi.

– Hyvä Tapsa, tunnelma oli rento ja ruoka mielettömän hyvää, hän kehui.

– Ken ja Seppo, teillekin jäi vähän, Tapsa hymyili ja haki miehille jakkarat.

MERIITAN PÄIVÄKIRJA

Olen kokenut vääryyttä. Että pitikin lähteä sen tytönheitukan matkaan. Kaikki meni alusta pitäen huonosti. Ajomatka oli rasittava. En jaksanut kuunnella miesten huulenheittoa. Hotellit olivat ankeita, eikä auttanut, vaikka vaadin parempia. Monika pysyi tiukkana ja ilmoitti, että on pysyttävä budjetissa. Pahinta oli yö autossa, sillä rankkasade yllätti ja meidän oli pakko pysähtyä tien varteen. Nukuin huonosti auton takapenkillä. Onneksi mukana oli minkkiturkki, johon oli hyvä kääriytyä. Monika ja Ken oikaisivat kapealle sohvalle ja Seppo ahtautui pakun lattialle makuupussissa. Hän ilmoitti, ettei todellakaan aio pystyttää telttaa.

Rentouduin, kun pääsimme Tbilisiin. Kaupunki oli viehättävä, paljon puistoja ja ihastuttava jokimaisema. Hotellimme sen sijaan ei ollut viehättävä, sillä huoneet olivat pieniä ja vetoisia. Näkymä oli kadun varren roskapöntöille. Aamiainenkin oli surkea. Tarjolla oli vain kummallisen makuista kahvia, leipää, makeaa marmeladia ja kovaksi keitettyjä kananmunia sekä paprikansuikaleita.

Kiertelimme järjestäjä Sepon kanssa torilla. Hän suositteli kasvispaistosta kaalista, sipulista ja munakoisosta. En innostunut kansanruoasta, vaan halusin kokata lihavartaita. Myönnän, se oli erehdys, sillä palat jäivät raaoiksi ja pelkäsin, että vieraani tukehtuu. Monika hermostui ja antoi ymmärtää, että saan lähteä.

Lähdin suosiolla, sillä matka ei täyttänyt odotuksia. En enää ikinä osallistu tuotantoon, jossa rahaa säästellään ja kokin toiveita ei kunnioiteta. Yritän unohtaa ja tarjoan maikkarille jotain hohdokasta. Mitä se on, en vielä tiedä, mutta vannon, että nousen tästäkin suosta.

TV-KESKUS, PASILA

Quu osallistui vastahakoisesti kulttuuritoimituksen suunnittelukokoukseen. Hän ei ollut varma, miten esittäisi ideansa. Tuntui, että se oli vielä pahasti kesken. Kollegat olivat vauhdissa ja jokaisella oli uusia ajatuksia.

– Quu, sinun vuorosi. Makumatka Euroopassa oli kiinnostava ja hyvin toteutettu. Harmi, että Mainos-tv varasti idean. Meriitan osuus Georgiassa oli ala-arvoinen, mutta Olli-Tapio pelasti tilanteen, Jaska kommentoi.

– Makumatkan tekeminen oli ilo. Meillä oli hyviä ja huonoja hetkiä, mutta pidin itsekin lopputuloksesta, Quu kertoi.

– Nyt on hyvä hetki suunnitella jatkoa. Kokkausteema kiinnostaa edelleen katsojia, mutta meillä ei ole varaa kalliisiin matkoihin. Onko sinulla ehdotuksia?

– On ja ei. Haluaisin todellakin jatkaa ruokateemaa tavallisten kotikokkien kanssa. Mietin, olisivatko kulttuuripersoonat kiinnostuneita esittelemään keittiöitään, Quu sanoi varovasti.

– Ei hassumpi idea. Kaikki riippuu siitä, kuinka mielenkiintoisia henkilöitä löydät, Jaska kommentoi.

– Laadin ehdotuksen esiintyjistä, Quu tyytyi sanomaan.

– Toivon, että löydät jonkun yhdistävän tekijän. Ajattelitko, että studiolähetyksissä valmistetaan ruokaa?

– Ei välttämättä. Riittää, että keskustelemme haastateltavien lempiannoksista ja niihin liittyvistä tarinoista.

– Odotan ehdotustasi, kehittele sitä vielä, haluaisin jotain enemmän, Jaska sanoi ja päätti kokouksen.

Quu vaistosi, että Jaska oli odottanut räväkämpää ehdotusta. Hän pyöri sängyssä ja pähkäili, mikä voisi yhdistää teemat.

Aamulla kaikki oli kristallinkirkasta. Quu kävi pikaisesti suihkussa ja keitti pannullisen kahvia. Hän istuutui tietokoneen ääreen ja laati lähes kuumeisesti ohjelmaehdotuksen. Tätä et voi vastustaa, hän hymyili lähettäessään parin tunnin kuluttua sähköpostin.

MAKUPALOJA – KULTTUURIMAKASIININ KESÄSARJA

Tiimi: Jaska tuottaja, Quu juontaja, Monika toimittaja ja ohjaaja, Ken kuvaaja ja editoija, Seppo järjestäjä ja lavastaja, Kaisla kuvaussihteeri

Kuvauspaikat: Café Tähdenlento, Villa Ellinoora ja Villa Myllymäki, Hämeenlinna

Kuvausaikataulu: kolme viikkoa vapun jälkeen

Toteutus: Pakettiauto, jossa tarvittava kuvaus- ja äänityskalusto sekä edityksikkö

Synopsis: Kesäinen kulttuurikatsaus, joka toteutetaan osaksi improvisoiden sään ja esiintyjien innostuksen pohjalta. Tavoitteena on löytää yhteys eri alojen taitajien kesken. He saavat esitellä osaamistaan, mutta osallistuvat ennakkoluulottomasti myös muiden tapaamisiin. Ohessa ehdotus, jossa kulttuurin eri alueet kohtaavat.

Taiteilijaryhmä: vetäjä Tähti. Maalausleiri kaiken ikäisille kahvilan pihalla ja alakerran ateljeessa.

Kokkausryhmä: vetäjä Reino. Kaikille avoin maistelutapahtuma, jonka kotikokit valmistavat.

Kirjallisuusryhmä: vetäjät Marko ja Juha-Pekka. Lempikirjojen esittely sekä improvisoituja harjoituksia Villa Myllymäen jugendtalossa.

Luonnonsuojeluryhmä: Vetäjät Leena ja Lasse Ellinooran huvilalla.

Tarotryhmä: vetäjä Mama. Leikkimielinen tuokio tarotkorttien parissa ja kirjoitusharjoituksia korttien innoittamina.

Musiikkiryhmä: vetäjät Milla ja Pete. Iloista musiikkia ja yhdessäoloa kahvilan pihalla.

Kädentaitoryhmä: vetäjä anarkistimartat. Esillä käytännön vinkkejä ja oivalluksen iloa sekä kantaa ottavaa taidetta.

Kesäjuhla: vetäjä Quu. Ryhmät kokoontuvat kahvilan pihalle maistelemaan makupaloja ja keskustelemaan yhteisistä tavoitteista.

Sarjan esitykset voisivat alkaa syyskauden alussa. Quu keskustelee studiossa ryhmien vetäjien kanssa. Katsojat voivat lähettää etukäteen kysymyksiä sarjan nettisivujen kautta. Viimeinen lähetys voisi olla yhteenveto, jossa kaikki ryhmien vetäjät kokoontuvat studioon.

TV-KESKUS, PASILA

Jaska tarjosi Quulle mukillisen kahvia ja kuivia keksejä. Hän hymyili leveästi.

– Olet ylittänyt itsesi. Kesäsuunnitelma on loistava ja mikä parasta, emme tarvitse kallista ulkolähetysautoa. Tämä maku-paku on osoittautunut toimivaksi, koska voitte siirtyä kätevästi paikasta toiseen. Tiesitkö, että Kaisla on suorittanut digikamerakurssin? Hän voi osallistua ottamalla kuvituskuvia, joten teillä on runsaasti materiaalia. Yksi kuvaaja ei ehdi joka paikkaan. Oletko varmistanut, että Monika ja Ken ovat käytettävissä?

– Vihjasin kyllä varovasti, mutta sanoin, että odotan sinun lupaasi, Quu ei pystynyt kätkemään hymyään.

– Hämeenlinna on jälleen esillä, mutta onhan se vanha kulttuurikaupunki. Entä esiintyjät? Kaikki riippuu siitä, että saat heidät täysillä mukaan. Listasta ei puutu muuta kuin politiikka ja urheilu, Jaska virnisti.

– Älä sano, odota vaan, mitä anarkistimartat julistavat. Urheilun jätän niille, jotka siitä pitävät. En ole tietenkään vielä varmistanut kaikkia esiintyjiä, mutta tiedän, että ystäväni osallistuvat mielellään. Heillä kaikilla on jo ennestään kokemusta.

– Minulla on yksi ehdotus. Tapasin pitkästä aikaa ystäväni Robertin. Hän on kirjoittanut syvällisen tilityksen villeistä televisiovuosistaan, niin kuin hän asian ilmaisi. Rob voisi ehkä tulla keskustelemaan kirjallisuusryhmään?

– Totta kai. Kun vedin arvokeskusteluja, sain kannustavaa palautetta rehellisistä ja yllättävistä omakohtaisista tarinoista, Quu sanoi yllättyneenä.

– Oletko miettinyt, mitä teette, jos alkukesä on sateinen?

– Seuraan tietysti ennusteita. Kuvaamme sateen sattuessa sisätiloissa. Café Tähdenlennossa on hulppea lasiveranta ja Villa Myllymäessä katettu terassi. Tähden ateljee on hyvä kohde, sillä se on täynnä taidetta, Quu luetteli. Hän oli itsekin miettinyt vaihtoehtoja.

– Kahvilassahan on myös iso sali, jota voitte hyödyntää. Onko toiminta tauolla kuvausten aikana?

– Ei, juttelin Reinon kanssa ja hänen mielestään on vain hyvä, että siellä on kävijöitä. Elämisen makua, hän sanoi.

– Teillä tulee olemaan hulinaa, mutta se sopii kesäohjelmaan. Voit minun puolestani ruveta tekemään valmisteluja. Kutsun Monikan käymään, niin voimme allekirjoittaa sopimuksen, Jaska sanoi keskustelun päätteeksi.

Kaisla tuli käytävällä vastaan ja riensi halaamaan Quuta.

– Ihana suunnitelma, olen todella innoissani. Kesäkeikat ovat parasta mitä tiedän, hän hehkutti.

– Pääset kuvaamaankin, se on hienoa. Uskon, että yhteistyö Kenin kanssa toimii, hän on tosi rauhallinen tyyppi, Quu sanoi luottavaisesti. – Kutsun sinut, Kenin ja Sepon palaveriin, kun muodollisuudet on hoidettu.

ELLINOORAN UUSI KOTI

– Olen niin iloinen, että päätit vuokrata tämän hurmaavan kaksion, Mama halasi Ellinooraa ja ojensi värikkään tulppaanikimpun. – Vähän väriä uuteen kotiisi.

– Sitä se kaipaakin. Totuin Espanjassa värikkäisiin seiniin, kaariholveihin ja reheviin istutuksiin. Tämä tuntuu kovin modernilta, Elli sanoi.

Mama katseli ympärilleen. Elli oli oikeassa. Olohuone ja keittiö olivat avointa tilaa, makuuhuone oli sentään kulman takana, mutta siinä ei ollut ovea. Päätyhuoneisto oli valoisa ja siihen kuului pieni lasitettu kulmaparveke. Seinät olivat valkoiset, samoin keittiön kaapit ja lattiatkin olivat vaaleat.

– Saat tästä värikkään verhoilla, tyynyillä ja pöytäliinoilla, Mama ehdotti.

– Tähti on luvannut, että saan valita olohuoneen seinälle hänen maalauksiaan. Hän sanoi, että voin vapaasti hakea vanhasta kodista huonekaluja, mutta mielestäni ne kuuluvat sinne. Kävin Reinon kanssa Ikeassa. Olen tyytyväinen näihin kalusteisiin, Elli sanoi ja viittasi kädellään tummanharmaaseen pöytään ja vaaleaan sohvaan.

– Silkkimatto on peräisin Marokosta, toin sen matkalaukussa, se on siis lentävä matto, Elli hymyili.

– Kaikki on uutta ja siistiä, pidän kovasti, en itse ole hankkinut mitään vuosikausiin, Mama sanoi.

– Tule katsomaan, ostin tällaisen ylellisyyden, Ellinoora nauroi ja esitteli moottorisänkyä. – En ole aikoihin nukkunut niin hyvin, kuin tässä.

– Elli, olet ajan hermolla. Tässä iässä kannattaa hemmotella itseään. Sitä paitsi hyvä yöuni on tärkeää. Olin jossain vaiheessa hyvinvointivalmennuksessa. En enää paljoa muista, mutta elämän perusedellytykset ovat mielenrauha, hyvä itsetunto, ystävät, terveellinen ravinto, harrastukset sekä riittävä uni.

– Olen samaa mieltä. Olen itkenyt ja valvonut ja kuvitellut, että maailma kaatuu, mutta ei se tuo Patrikia takaisin. Minulla on täällä turvaverkko. Sinä olet lähellä, samoin Tähti ja hänen ihana perheensä. Olen luvannut hoidella Annukkaa ja Ulpukkaa aina, kun apua tarvitaan. Minulla on jo nyt ikävä Marian ja Manuelin pikkutyttöjä, mutta sille ei voi mitään.

– Voit pitää heihin yhteyttä. Tiedätkö, että olen harmitellut, etten päässyt käymään luonasi Espanjassa. Mitä, jos lähtisimme syksyllä yhdessä vierailulla?

Ellinooran silmät kirkastuivat.

– Mama, loistava ajatus. Lennämme Malagaan ja Manuel hakee meidät sieltä. Asumme vierasmajassa ja minä saan taas helliä pikkutyttöjä. Maistuuko sinulle kahvi, tee tai samppanja, kaikkea löytyy?

Mama naurahti ja sanoi, että kilistää mielellään Ellin kanssa maljan uuden elämän kunniaksi.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Kaikki mikä on voinut mennä vikaan, on mennyt. Ensimmäinen kuvausviikko on takana ja olen turhautunut. Sitkeä sade on jatkunut päivästä toiseen ja tunnelmat ovat surkeat. Aloitimme kuvaukset Tähden kanssa ateljeesta, mutta maalareita oli vain kolme ja hekin vähättelivät tekemisiään. Minunkin mielestäni heidän työnsä olivat amatööritasoa. Tähti yritti pelastaa tilanteen esittelemällä maalaamiaan lemmikkieläinten muotokuvia. Ne olivat kuitenkin vanhoja ja jo aikaisemmin nähtyjä, sillä hänen aikansa kuluu pikkutyttöjen hoidossa.

Siirryimme seuraavaksi lasiverannalle, jossa oli tarkoitus testata makupaloja. Reino oli valvonut edellisen yön ja oli väsymyksestä harmaa. Ulpukalla oli ollut korvasärkyä ja hän oli joutunut viemään tytön aamulla päivystykseen. Pete yritti pelastaa tilanteen tuomalla tarjolle täytettyjä voisarvia. Olivathan ne hyviä, mutta eivät kovin inspiroivia. Sovimme, että yritämme korjata tilanteen heti, kun sää selkenee. Mutta se ei ole seljennyt.

Laitan toivoni viikonlopuksi suunniteltuun kirjailijapiiriin. Robert on tulossa Markon ja Juha-Pekan vieraaksi. Olen tehnyt vastahakoisesti sovinnon Markon kanssa, sillä tarvitsen hänen panostaan. Ei se helppoa ollut, mutta olen niellyt ylpeyteni. Miehet ovat saaneet uuden kirjan Valonpisaroita julkaistua. Juha-Pekan runot hehkuvat sellaisissa sfääreissä, etten ymmärtänyt niistä paljoakaan, mutta Markon herkät valokuvat tukevat tekstiä. Kriitikot ovat ylistäneet runokirjaa vuoden tapaukseksi.

Olen vakuuttunut, etten enää ikinä löydä rakastettua. Luulin, että Marko oli elämäni mies, mutta petyin jälleen kerran surkeasti. Tähti on meistä sisaruksista ainoa, joka vaikuttaa tyytyväiseltä elämään. Tosin hän on jatkuvasti väsynyt, sillä pikkutytöt valvottavat. Ellinoora suree edelleen Patrikia, mutta yrittää sinnitellä. Hän on muuttanut Maman naapuriin. Se on hyvä, sillä he pitävät toisistaan huolta.

KAISLAN VIESTI KOTIVÄELLE

Olen pettynyt kesäkeikkaan. Odotin niin paljon auringonpaistetta ja iloisia kuvauspäiviä, mutta värjöttelemme sisätiloissa ja ihmettelemme, miten selviämme kaikesta. Monika ja Ken nukkuvat säästösyistä pakun kapealla sohvalla. Seppo ja minä olemme majoittuneet Tähden ja Reinon talon yläkertaan. Jaamme toverillisesti huoneen. Onneksi vuoteet ovat eri seinustoilla ja Seppo on herrasmies. Soittaa iltaisin samban säveliä. Myös Quu yöpyy täällä. Hän on hermostunut ja yrittää keksiä luovia ratkaisuja, mutta tuntuu, ettei niitä ole.

Markon ja Juha-Pekan jugendhuvila oli hulppea. Viikonlopun keskustelu sujui paremmin kuin osasin odottaa. Ken kuvasi herrojen juttutuokion ja pyysi minua ottamaan pikkukameran avuksi. Hän laittoi sen jalustalle ja kehotti ottamaan tilanteesta kokokuvaa. Kameroiden välillä oli piuha, jonka avulla kuvissa on yhtenäinen aikakoodi. Robert on kirjoittanut avainromaanin ”Se on aina mielessä”. Moni kollega on suuttunut hänen paljastuksistaan. Robert nauroi ja sanoi, että se on heille oikein. Ymmärsin, että hänellä on uusi naisystävä, josta juorulehdet ovat kiinnostuneet. Hän ei paljastanut, kuka. Jäämme odottamaan…

Odotan, että pääsen auttamaan Keniä koostovaiheessa. Vielä ei ole paljon tehtävää, sillä Monika ei kelpuuttanut sadepäivien otoksia. Hän sanoi, että korjaamme tilanteen heti, kun sää poutaantuu. Suunnittelemme ajavamme alkuviikolla pakulla Ellinooran huvilalle. Markon nuoret Leena ja Lasse ovat majoittuneet sinne ystäviensä kanssa.

Monikan mielestä ei haittaa, vaikka joutuisimme kuvaamaan luonnonsuojelijoita sadesäässä. Ken kertoi, että hänellä on muovinen suoja kameraa varten. Seppo lupasi pitää sateenvarjoa minun pikkukamerani päällä. Hän on muutenkin ollut tosi mukava ja yrittänyt järjestää kaiken Quun ja Monikan toiveiden mukaisesti. Rukoilen sään jumalia, että kaikki muuttuu paremmaksi.

SÄÄ SELKENEE JA KUVAUKSET PÄÄSEVÄT VAUHTIIN

Monika katseli epäluuloisen näköisenä, miten lähelle Keniä Kaisla oli siirtänyt tuolinsa. Tyttö esitti tarkkasilmäisiä kommentteja editoinnin edistyessä.

– Hei kulta, toisitko kupillisen teetä, olemme pian valmiit, Ken kohotti katseensa monitorista.

– Teillä näyttää sujuvan hyvin, Monika sanoi happamesti ja laittoi vedenkeittimen päälle.

Häntä harmitti, sillä ennen Ken oli kaivannut hänen apuaan.

– Kaislan kuvista ja muistiinpanoista on iso apu. Kirjallisuuskeskustelun lyhentäminen onnistui ilman hyppyskarveja, kun voin käyttää laajaa kuvaa apuna, Ken kehui.

– Paljon muuta editoitavaa ei olekaan. Olen huolissani aikataulusta, Monika huokasi.

– Älä sure. Tehdään pitkiä päiviä heti, kun sade lakkaa. Quu vaikuttaa epätoivoiselta. Voisit vähän piristää häntä, kutsu vaikka teelle, Ken ehdotti.

Quu tuli autoon pudistellen vettä hiuksistaan.

– Toin tuoreita sämpylöitä teen kaveriksi, hän sanoi.

– Olet kultainen, kun huolehdit meistä. Katsoin sääennustetta ja huomenna pitäisi olla jo poutaa, Monika sanoi.

– Olen varautunut. Reino on valmiina, sillä Ulpukka voi paremmin. Hän on suunnitellut kokkaavansa makupaloja vieraille. Ensimmäiset vihannekset ovat valmiit poimittaviksi kasvihuoneesta ja hänellä on loistava yllätys. En paljasta vielä, Quu hymyili salaperäisesti.

– Haluan uskoa, että selviämme tästä, Monika sanoi, sillä hankkeen onnistuminen oli tärkeää. Hän toivoi saavansa sen myötä mainetta ja uusia työtarjouksia.

***

Seuraava aamu oli usvainen, mutta päiväksi oli luvassa selkenevää. Kuvausryhmä pakkasi mukaan retkieväät. Ken asettui ratin taakse, Monika istuutui hänen viereensä ja Quu, Reino ja Kaisla ahtautuivat takapenkille. Seppo jäi kaupunkiin, sillä hän oli luvannut käydä täydentämässä jääkaappia.

– Olit eilen salaperäinen. Mitä ajattelit, että kuvaamme tänään? Monika kysyi Reinolta.

– Huvilalla on kumisaappaita, lähdemme sienimetsään. Luonnonsuojelijat ovat käyneet ennakkotutkimusmatkalla, Reino paljasti.

– Mitä sieniä toukokuussa löytyy? Quu hämmästeli.

– Oletko koskaan kuullut korvasienistä? Ne ovat nyt parhaimmillaan, Reino kertoi.

Leena ja Lasse tovereineen olivat valmiit, kun paku kaarsi huvilan pihaan.

– Täällä on upeat maastot, lähdemme oppaiksi, he hihkaisivat.

– Toivottavasti siellä ei ole hirvikärpäsiä, Kaisla sanoi.

– Ei ole näkynyt, mutta laita huivi päähän ja saappaat jalkaan. Metsässä on kosteaa sateen jälkeen, Leena ohjeisti.

Polku oli liukas. Ken otti kameran käsivaralle ja käveli varovasti nuorten perässä. Muut seurasivat sienikorit käsissä. Lasse vihelsi ja viittoi hakkuuaukion suuntaan.

– Tännepäin, kuka näkee ensimmäisen?

Quu hämmästyi löytäessään tummanruskeita muhkuraisia sieniä. Niitä oli enemmän kuin hän oli odottanut. Kun silmä tottui, uusia löytyi läheltä.

– Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt, Reino lauloi epävireisesti ja valitsi isoimmat koriinsa. Ken otti innoissaan tilannekuvia. Hän oli ihastunut maisemaan, jossa sienet piilottelivat.

– Tästä tulee upea jakso. Kevään ensimmäiset sienet, salaperäinen polku ja hämähäkin seittejä kuusten keskellä, sammaleisia kiviä. Kuvittelen, että niiden koloissa asuu menninkäisiä, hän mietti.

– Sinusta tuli suorastaan runollinen, Monika nauroi. – Minunkin mielestäni on hienoa, että saamme vihdoin kunnon kuvia. Reino, mitä ajattelit kokata? Korvasienet ovat myrkyllisiä.

– Ryöppään ne kahteen kertaan huvilan keittiössä. Laitan ovet ja ikkunat auki, sillä höyrykin on vaarallista hengittää. Sen jälkeen sienet on kesytetty. Ne ovat parhaimmillaan kermaisen valkokastikkeen ja runsaan sipulin kera, Reino suunnitteli.

– Toivon, että valmistat niiden kanssa muutakin ja järjestämme kahvilan lasiverannalla maistelutuokion, Quu sanoi.

– Kyllä pomo, Reino virnisti ja ehdotti, että Ken käy kuvaamassa mökkipuuhia sillä aikaa, kun hän käsittelee sienet.

Leena haravoi pihapiiriä ja Lasse pilkkoi kavereiden kanssa halkoja.

– Jäättekö saunomaan? poika kysyi, kun savupiipusta tuli lupaava tuoksu.

– Emme ole huviretkellä, palaamme saman tien kaupunkiin ja jatkamme hommia, Monika sanoi päättävästi.

Hän halusi, että Ken ehtisi kuvata sieniruoan valmistuksen päivänvalossa.

***

Monika ja Kaisla kattoivat seuraavana päivänä lasiverannalle Ellinooran oliivikuvioiset astiat. Seppo toi pöydälle näyttäviä yrttiruukkuja. Quu jututti Reinoa keittiössä ja Ken pyöri kameran kanssa heidän ympärillään.

– Korvasienimuhennos näyttää herkulliselta, saanko maistaa? Quu kysyi.

– Varo, se on vielä kuumaa. Voit auttaa leikkaamalla saaristolaisleivästä pieniä paloja. Levitän muhennosta niiden päälle ja koristelen tuoreella rucolalla.

– Uunista tulee tuoksua, olet paistanut jotain herkkuleipien kaveriksi?

– Suolaista piirakkaa. Luonnonsuojelijat ovat tulossa ja he ovat kasvissyöjiä. Täytteenä on nokkosmuhennosta, kirsikkatomaatteja ja tuoretta parsaa sekä juustoraastetta, Reino esitteli ottaessaan kullankeltaisen paistoksen uunista.

– Salaattiakin löytyy, Quu ihasteli katsoessaan keittiön työtasolla olevaa laakeaa vatia.

– Vihreitä salaatin- ja voikukanlehtiä, varhaiskaalia, kurkkua, suippopaprikaa, punasipulinrenkaita ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Kastikkeessa on puristettua sitruunaa, neitsytoliiviöljyä, suolaa ja ripaus sinappia. Kaikki tietenkin luomua.

– Olet koristellut annoksen syötävillä kukilla, näyttää upealta, Quu kehui. – Täällä näyttää olevan vielä suklaapalloja, saammeko makeaakin?

– Pikkutytöt kinusivat herkkuja. Pyörittelimme yhdessä kaakaosta, riisimuroista ja sulasta suklaasta palloja ja siivilöimme tomusokeria pinnalle, Reino kertoi. – Ehdotin kookoshiutaleita, mutta tytöt sanoivat yök. Tähti oli vihainen, kun iltapuuro ei maistunut.

– Voin kuvitella, Quu nauroi.

– Auta minua kantamaan kaikki lasiverannalle. Kahvila avautuu pian ja haluan, että Ken saa lähikuvat, ennen kuin kukaan koskee niihin.

– Minäkin haluan kuvia, Monika sanoi, kun annokset oli aseteltu kauniisti esille. – Nämä ovat edukseen blogissa, hän kehui ilahtuneena.

Seppo toi tarjolle viinimarjanlehdillä koristetun vesikannun.

– Kattaus on valmis. Nyt tarvitaan vain maistelijoita, Monika taputti käsiä.

Vieraita ei tarvinnut kauan odotella. Sana oli kiirinyt, että tarjolla olisi jotain eritysherkkua. Leivät, salaatti ja piirakanpalat sekä suklaapallerot katosivat pikavauhtia. Leenan ja Lassen joukkue ehti hädin tuskin mukaan, sillä he olivat nukkuneet pitkään.

– Keittiössä on lisää, Reino rauhoitteli. – Eihän teitä voi nälkäisiksi jättää.

Monika hymyili leveämmin kuin aikoihin. Hänellä oli tunne, että tulevista kuvauspäivistä tulisi menestys.

***

Anarkistimartat valtasivat kahvilan seuraavana päivänä. Heillä oli näyttäviä julisteita, joissa he vaativat kaikkia talkoisiin ilmaston lämpenemisen ehkäisemiseksi.

– Kannatamme paluuta yksinkertaisempaan elämään. Jokainen voi miettiä kestäviä valintoja ja kierrätystä, heidän vetäjänsä Helena julisti.

Reino johdatti naiset puutarhaan ja kasvihuoneeseen ja esitteli, mitä oli kylvänyt.

– Upea esimerkki, että kaupungissakin voi kasvattaa ruokaa kotitarpeiksi, martat kiittelivät.

– Kertokaa lisää toiminnastanne, Quu pyysi kierroksen jälkeen.

– Meillä on ruokaryhmä, joka keskittyy terveelliseen ravintoon, jossa käytetään puhtaita raaka-aineita. Emme suosittele valmisruokia kenellekään, niissä on valtavasti lisäaineita. Kädentaitoryhmässä opetellaan vaatteiden korjausta. Neulomme tietysti myös sukkia ja vauvoille myssyjä, Helena kertoi.

– Älä unohda lukupiiriä, jossa osallistujat antavat vinkkejä toisille. Käymme myös hoitamassa pikkuisia, kun maahanmuuttajaäidit opiskelevat suomen kieltä. Lisäksi meillä on suosittu vesijuoksuryhmä. Ohjaajamme on nuori salskea mies, Pirjo lisäsi.

– Kuulostaa aika perinteiseltä. Entä se anarkia? Quu kysyi.

– Kaikessa toiminnassa voi ottaa kantaa paremman elämän puolesta. Yksi tunnuslauseistamme on ”elämä on parasta itse tehtynä”.

– Kiitos, sopiiko seuraavaksi, että kokkaamme yhteisvoimin välipalaa? Reino kysyi ja johdatti martat keittiöön. – Järjestäjämme Seppo kävi hakemassa torilta vihanneksia. Saatte vapaat kädet taikoa näistä herkkuja.

Martat eivät aikailleet. Ken myhäili lounasaikaan tyytyväisenä, kun hän ikuisti värikkään kasvisruokia pursuavan pöydän antimia.

KUVAUSVIIKKOJEN LOPPUHUIPENNUS

Quu ei ollut halunnut uskoa silmiään, kun Robert tuli kahvilan pihalle naisystävänsä kanssa. Hän halusi vaipua maan alle tunnistaessaan seuralaisen, mutta pakko oli mennä tervehtimään.

– Olen vihdoin saanut avioeron ja voin esitellä ylpeänä kihlattuni Meriitan, Robert hymyili leveästi.

Quu halasi häntä ja kätteli muodollisesti Meriittaa.

– Kohdataan milloin missäkin. Kuvittelin nähneeni sinut taannoin Fuengirolassa, mutta taisin erehtyä. Romanssimme Robertin kanssa syttyi Suomi-Centerissä, mutta löysimme toisemme vasta, kun tapasimme uudelleen Suomessa, Meriitta kehräsi.

– Onnea, luin kirjasi mielenkiinnolla, Quu sanoi Robertille.

– Minulla on ollut värikäs elämä, eikä tämä Meriittakaan ole eilisen teeren poika. Hän kaipaa jatkuvasti julkisuutta, siksi olemme täällä, Robert sanoi.

– Hei, olet toipunut ja sinulle kuuluu kaikesta päätellen hyvää, Monika tuli paikalle ja halasi Robertia.

Meriittaa hän ei ollut näkevinään.

– Kuulehan tyttö. Arvostan kunnianhimoasi, mutta kohtelit Meriittaa huonosti Georgian projektissa, Robert sanoi.

– En kadu mitään, henkilökemiat eivät toimineet ja rahaa kului hänen takiaan turhan paljon. Projekti tuotti tappiota, Monika vastasi.

– Nyt näyttää hyvältä. Olet saanut paljon aikaan. Kirjallisuuskeskustelumme toimi ja huomaan, että iloinen kesäjuhla on alkamassa.

– Kesä on todella näyttänyt parhaat puolensa sateen jälkeen. Tarjolla on Reinon kokkauksia, musiikkia ja yhteislaulua sekä kuvataideleirin näyttely salin puolella, Quu esitteli ylpeänä.

Meriitta siirtyi Reinon paistopisteen viereen ja kysyi, saisiko hän seuraavan räiskäleen.

– Joudut ikävä kyllä jonon hännille. Minulla on kymmenen tilausta ennen sinua, Reino pahoitteli.

– Pidä lettusi, Meriitta kääntyi loukkaantuneena kannoillaan.

Ken kulki kamera käsivaralla ja taltioi tunnelmaa. Hän ei hämmästynyt, kun Quu kuiskasi, ettei halua Meriittaa kuviin.

– Yritän parhaani, hän sanoi huvittuneena. – Satun tietämään, että Monika on samoilla linjoilla kanssasi.

– Marko ja Juha-Pekka, täällä on kirjailijaystävänne Robert, Quu tervehti, kun miehet tulivat paikalle.

– Tulimme Reinon räiskäleiden toivossa, Marko sanoi.

– Menkää jonon päähän. Hän on suositumpi kuin koskaan, Quu hymyili.

Meriitta istuutui suivaantuneena omenapuun katveeseen ja laittoi aurinkolasit päähän. Korkeat korot painuivat pehmeään ruohikkoon. Hän oikaisi kapeaa hametta ja yritti tunnistaa vieraita. Tuntui, ettei kukaan välittänyt hänen seurastaan. Quu ja Monika olivat suorastaan tylyjä eikä Kenin kamera kääntynyt kertaakaan hänen suuntaansa. Robertistakaan ei ollut seuraa, sillä hän oli syventynyt keskustelemaan Markon ja Juha-Pekan kanssa.

Pallo lensi yllättäen hänen sääreensä.

– Sori, ei ollut tarkoitus, pojanviikari sanoi ja potkaisi sen eteenpäin.

– Anteeksi, pojat ovat vähän villejä, sattuiko? Olen Reinon sisar Riina ja kaksospojat Leevi ja Taavi ovat jatkuvasti liikkeessä.

– Saisivat olla vähän varovaisempia, Meriitta tiuskaisi ja hieroi jalkaansa.

– Tuonko sinulle jotain? Kahvia, teetä tai kuplavettä?

– Ei kiitos, lähden saman tien, kunhan saan miesystäväni mukaan, Meriitta sanoi,

– Vastahan tulit. Meillä on runsaasti ohjelmaa, Riina ihmetteli.

– Kiitos vaan, mutta tämä on nähty, Meriitta puuskahti ja lähti Robertin luo.

Tämä katsoi häneen hämmästyneenä, mutta taipui, kun Meriitta ilmoitti lähtevänsä yksin, jos mies halusi jäädä.

– Pidot paranevat, Quu kuiskasi Monikalle vahingoniloisena.

Väkeä tuli päivän mittaan niin paljon, että Reino joutui tekemään uuden lettutaikinan. Pete kierteli vieraiden joukossa kitaran kanssa. Marko ja Juha-Pekka innostuivat esittämään duettona ”Kaksipa poikaa Kurikasta”. He saivat raikuvat kättentaputukset. Annukka ja Ulpukka pyörivät innoissaan nurmikolla. Leevi ja Taavi olivat kyllästyneet pallon potkimiseen ja juoksentelivat puumiekat koholla.

– Mistä olette saaneet noin komeat aseet? Riina kysyi.

– Seppo veisti ne ja me saatiin itse koristella tarroilla, pojat kehuivat.

– Kuka haluaa kasvomaalauksia? Tähti taputti käsiä saadakseen huomiota.

Liuta lapsia oli heti jonossa.

– Minä voin tulla kaveriksi, Kaisla tarjoutui.

Ken sai hellyttäviä kuvia lasten poskilla kukkivista ruusuista ja hehkuvista sydämistä. Suosituin kuvio oli hellyttävä yksisarvinen.

Pihajuhlat huipentuivat yhteislauluun. Milla jakoi printtaamiaan sanoja ja Pete säesti antaumuksella. Mama ja Ellinoora istuivat illalla puutarhakeinussa ja katselivat iloista menoa.

– Olen niin onnellinen, kun vanha taloni on saanut uuden elämän, Elli huokasi ja siemaili kuohuviiniä.

– Minä olen onnellinen, kun olet taas Suomessa, Mama sanoi ja kilisti Ellinooran kanssa.

TV-KESKUS, PASILA

Jaska ja kuvausryhmä istuivat katseluhuoneessa. Quuta jännitti, mitä mieltä tuottaja oli lopputuloksesta.

– En tiedä, mitä hyvää olen tehnyt, kun olen saanut työryhmänne kukoistamaan, Jaska hymyili.

– Riittää, että kannustat ja annat työtilaisuuksia jatkossakin, Monika henkäisi.

– Mielestäni olette kehitelleet konseptin loistavaksi. Pakun ansiosta tuotantokustannukset ovat edulliset ja teillä on raikkaita ideoita. Pidin loppujuhlien tunnelmasta. Kaikki sujui kuin Strömsössä.

– Et tiedä mitään ensimmäisen viikon ahdingosta, kun sitkeä sade jatkui päivästä toiseen, Quu puuskahti.

– Ette ehkä olisi löytäneet korvasieniä ilman sadetta, Jaska totesi järkevästi. – Salaperäinen metsä toimi hienosti vastapainona kaupunkikuville. Olisin toivonut vielä kalastuskuvia.

– Luonnonsuojelijat olivat vegaaneja. Ei heistä ollut kalamiehiksi, Monika kertoi.

– Reinon kokkaukset toimivat hyvin. Mielestäni käsittelitte eri kulttuurin aloja monipuolisesti. Pidin erityisesti anarkistimartoista. He antoivat monelle ajattelemisen aihetta.

– Mitä toivot jatkossa? Quu kysyi jännittyneenä.

– Saat tietenkin jatkaa juontajana studiolähetyksissä. Miettikää porukalla esiintyjien rooleja. Muistan, että halusit ryhmien sekoittuvan?

– Ajattelin, että esimerkiksi kirjailijat voisivat keskustella luonnonsuojelusta ja taiteilijat kokkauksesta.

– Se voisi toimia, saat Quu hyvin ansaitun kesäloman jälkeen tehdä listan. Monika, odotan työryhmältäsi uutta ehdotusta, miten pakua voi jatkossa hyödyntää ohjelmatuotannossa.

Monika puhkesi leveään hymyyn. Myös Ken ja Seppo näyttivät helpottuneilta, sillä freelancereiden työllistyminen ei ollut itsestään selvää.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Olen onnellinen, että yhteistyömme Monikan kanssa jatkuu. Olen oppinut arvostamaan hänen ammattitaitoaan. Se oli hetken hukassa, kun sade oli pilata kuvaukset. Monika oli hermostunut ja kiukutteli, mikä oli aivan uusi piirre. Hän suhtautui epäluuloisesti jopa Kaislaan, joka on itse herttaisuus. Kaikki oli kuitenkin hyvin, kun pääsimme tositoimiin. Ken on yksi parhaista kuvaajista, jotka tunnen ja Seppo on taikuri. Mitä vain tarvitsemme, hän hankkii.

Kesästä on tulossa ikimuistoinen, sillä muutamme porukalla heinäkuuksi Ellinooran huvilalle. Tähti ja Reino päättivät pitää kunnon loman. Yksi syy oli, että tyttöjen päiväkoti on kiinni. Myös Ellinoora on luvannut tulla. Siitä on aikaa, kun me sisarukset olemme lomailleet yhdessä. Viimeksi varmaan vuosia sitten Teneriffalla, kun Elli ja Patrik tapasivat. Sisko on toipunut kohtalaisesti, sillä Maman seura on tehnyt hänelle hyvää.

Mietin jo kiivaasti seuraavaa projektia. Studiolähetykset sujuvat vanhalla rutiinilla. Ajattelin kutsua Monikan ideointipalaveriin huvilalle. Minulla on muutama ajatus itämässä ja haluan testata, mitä mieltä hän on elokuisesta kuvauskeikasta. Olen taikauskoinen, enkä paljasta vielä enempää…

KESÄLOMA ELLINOORAN HUVILALLA

– Mieletöntä, koko kuukausi aikaa ja hyvää seuraa, Tähti hymyili kantaessaan puurokattilan pöytään.

– Me halutaan hilloa kanssa, Annukka vaati.

– Ja sokelia, Ulpukka jatkoi.

– Muistatte sitten pestä ahkerasti hampaita, Reino sanoi ja nosti mansikkahillopurkin ja kipon ruokosokeria tarjolle.

Quu tuli haukotellen mökkikeittiöön ja venytteli.

– Nukuin mainiosti. Maalaisilma on vahvaa, hän virnisti.

– Eilisillä yömyssyillä taisi olla osaa asiaan, Ellinoora virnisti.

Hän oli tyytynyt mustaan kahviin ja paahtoleipään.

– Minusta lomassa on parasta, ettei ole suunniteltua ohjelmaa. Töissä päivät ovat rankkoja sen takia, että on pakko pysyä aikataulussa. Vähemmästäkin saa stressiä. Siitä tuli mieleen, että olen kutsunut Monikan huomenna käymään. Eihän teillä ole mitään sitä vastaan?

– Ei tietenkään. Haluatko, että kokkaan jotain erityistä?

– Päinvastoin. Jos järvestä tulee kalaa, se ja uudet perunat ovat parasta mökkiruokaa, Quu vastasi.

– Olen samaa mieltä. Kun mustikat kypsyvät, paistan mehevän piirakan, Reino lupasi.

– Me halutaan leipoa, tytöt riemastuivat.

– Niin arvelinkin, kelpaako kanelipullat?

Reino piteli korviaan, kun tytöt kiljuivat yhteen ääneen.

– Menkää pesemään kädet ja laittakaa esiliinat ylle. Teemme taikinan kohoamaan heti, kun aamiaisastiat on korjattu, hän ohjeisti.

Tähti, Quu ja Ellinoora lähtivät aamukävelylle. Ilma oli raikas yön sateen jäljiltä.

– En muistanutkaan, miten ihanaa on olla taas luonnon keskellä, Ellinoora sanoi. – Vietimme Henrikin kanssa täällä monta kesää. Kun tapasin Patrikin, kesäkuukaudet Espanjassa olivat vuoden kiireisintä aikaa. Suren eniten sitä, että Marian ja Manuelin pikkutytöt kasvavat, enkä ole seuraamassa sitä.

– Mutta onhan sinulla puuhaa, kun hemmottelet Annukkaa ja Ulpukkaa, Tähti sanoi.

– Totta kai. Ehkä ihminen kaipaa eniten sitä, mitä ei voi saada.

– Katsokaa, ensimmäiset metsämansikat punoittavat jo lupaavasti, Quu vaihtoi keskustelun aihetta.

Hänellä ei ollut mitään sanottavaa lasten hoidosta, vaikka olikin Annukan kummi. Hän muisteli nolona, miten vaikeaa oli ollut hoitaa tätä vanhempien poissaolon aikana.

***

Monika tuli kiireisen oloisena seuraavana päivänä ja ilmoitti, ettei ehdi jäädä yöksi.

– Harmi, suunnittelin, että saunomme ja vietämme rennon illan, Quu sanoi pettyneenä.

– Teen parhaillaan mainoskeikkoja ja ne ovat suuritöisempiä kuin kuvittelin, Monika kertoi.

– Hyvä kuitenkin, että sinulla riittää töitä. Mennään istumaan rantakeinulle, Quu kehotti ja viittasi kädellä rinteeseen.

– Onko järvessä sinilevää? Pulahdan mielelläni uimaan, otin pyyhkeen ja uikkarit mukaan, Monika kysyi.

– Järvi on vapaa ja ainakin toistaiseksi puhdas. Et tarvitse uimapukua, täällä kaikki uivat nakuina.

– Olipa virkistävää, Monika sanoi istuutuessaan pyyhe ympärillä rantakeinulle. – Kerro heti, mitä olet suunnitellut.

– Mitä sanoisit, jos valloittaisimme elokuussa Ahvenanmaan? Ajetaan paku laivaan ja kierrellään saarta. Kulttuuria, nähtävyyksiä, pannukakkuja ja savustettua kampelaa, Quu ehdotti innoissaan.

– Sait juuri ylipuhuttua. Olen ollut joskus turistiretkellä ja ihastuin saaren luontoon, Monika kertoi.

– Juttelin Jaskan kanssa puhelimessa ja hän näytti vihreää valoa. Ainoa huono puoli on, että Kaisla on lomalla, joudumme pärjäämään ilman kuvaussihteeriä.

– Siitäkin selvitään. Saan taas Kenin itselleni ja voin auttaa häntä editoinnissa, Monika hymyili.

– Teillä on enemmän töitä, mutta yritän sopia etukäteen esiintyjiä, niin kaikki sujuu joustavasti. Saarella on runsaasti vanhoja kirkkoja. Mietin teemaksi kulttuurikierrosta kirkolta toiselle, Quu kertoi.

– Olet tehnyt jo paljon taustatyötä. Minun pitää järjestää oma aikatauluni niin, että saamme kaiken onnistumaan, Monika kaavaili.

– Pidetään yhteyttä. Huvilan suunnalta tulee savun tuoksua. Reino sai aamulla verkoista pulskia ahvenia ja savustaa niitä parhaillaan, Quu kertoi ja kehotti Monikaa pukeutumaan.

– Tämän tuoreempana kaloja ei voi saada, Monika kehui maistellessaan savuahvenia.

– Tytöt, odottakaa, että isi ottaa ruodot pois, Tähti huolehti.

Reino kantoi pöytään höyryävän perunavadin, varhaiskaalisalaattia sekä kullankeltaista munakokkelia, jonka päällä oli ruohosipulisilppua.

– Me on leivottu pullia, Annukka julisti, kun Tähti kattoi puutarhapöydälle kahvit.

– Olette hurjan taitavia, Monika kehui maistaessaan.

– Minä sain silottaa sokelia ja kanelia, Ulpukka kertoi ylpeänä.

– Niitä on riittävästi, Reino nauroi.

– Kiitos, tämä oli paras työpalaveri aikoihin, Monika kehui lähtiessään.

ELLINOORAN VIESTI SOFIAN PERHEELLE ESPANJAAN

Tervehdys kesäisestä Suomesta. Tunnen olevani huono ihminen, kun en ole auttamassa teitä kesäkiireissä. Vietän lomapäiviä huvilalla sisarteni Tähden ja Quun kanssa. Toivon, että voisitte olla täällä kanssamme, mutta se ei tietenkään ole mahdollista, sillä tiedän, miten työlästä on hoitaa perhehotellia sesongin aikana. Mitä ihanille pikkuisille kuuluu? Kerro Nonnalta terveisiä, olette rakkaita, Ellinoora

SOFIAN VASTAUSVIESTI

Hola, pärjäämme kyllä, mutta sinua on ikävä, samoin Patrikia. Olemme saaneet sisareni avuksi, mutta kiirettä pitää, sillä hotelli on täynnä ja ravintolassa on vilskettä. Maria ja Manuel hoitavat tarjoilua ja minä hääräilen entiseen tapaan keittiössä. Tytöille kuuluu hyvää. He viihtyvät pihaleikeissä ja kyselevät, koska Nonna tulee käymään. Olet tervetullut, kun sinulle sopii. Rakkain terveisin Sofia ja perhe

AHVENANMAA

Quu, Monika ja Ken joutuivat lähtemään kolmestaan matkaan, sillä Seppo oli venäyttänyt selkänsä. Hän valitti, että pelkästään sängystä nouseminen oli tuskaista.

– Pieni tehotiimi, Monika oli nauranut, kun he saapuivat Maarianhaminaan.

Quu oli huvittunut huomattuaan, että pakun rekisterinumero oli vaihtunut. Se oli ennen ROB-1 ja nyt KEN-1.

– Ostin sen Kenille hetkellisessä mielenhäiriössä, Monika naurahti.

– Näytät vähän huonovointiselta, Quu sanoi katsoessaan ystävänsä kalpeita kasvoja.

– Matkapahoinvointia. En pidä keinuvista laivoista, mutta onneksi matka ei ollut pitkä. Kurkku on vähän karhea. Taisin saada liikaa merituulta.

– Tehdään kiertoajelu ja majoitutaan sen jälkeen, Ken ehdotti.

Quu levitti kartan, kun he olivat saaneet hotellihuoneet.

– En ole sopinut täksi päiväksi mitään, ehditään makustella tunnelmia. Huomenna ajamme Eckeröhön. Siellä on vanha keskiaikainen kivikirkko ja upea 1800-luvulta peräisin oleva postimuseo. Olen sopinut haastattelut, Quu kertoi.

***

– Huonoja uutisia, Ken koputti aamulla Quun oveen. – Monikalla on kuumetta. Hain autosta särkylääkettä ja hän nukkuu nyt.

– Voi ei, hän näyttikin jo eilen sairaalta. Lähdetäänkö kahdestaan? En haluaisi peruuttaa haastatteluja, Quu kysyi.

– Pärjäämme kyllä. Annetaan Monikan levätä, olen valmis tuossa tuokiossa, Ken sanoi.

– Tavataan aamiaisella, ehdimme hyvin sen jälkeen, Quu sanoi.

Ajomatka oli kaunis. Elokuun aurinko hehkui ja kultasi matkan varrella näkyvien kirkkojen siluetit. Pakun ilmastointi ei toiminut, joten he pitivät ikkunat auki. Ken katsoi vaivihkaa, miten Quun hiukset hulmusivat ilmavirrassa.

Eckerön kirkkoherra esitteli perusteellisesti viehättävän harmaakivikirkon.

Ken vihelteli tyytyväisenä kierroksen jälkeen.

– Sain upeita kuvia. Vaikka valoa oli vähän, tunnelma oli juuri oikea, hän kehui.

– Pidetään kiirettä, olemme myöhässä, Quu sanoi vilkaisten kelloa. – Pahus, postimuseo on mennyt jo kiinni, eikä museonhoitaja vastaa puhelimeen. En todellakaan haluaisi palata tänne uudelleen. Olen sopinut huomiseksi muuta.

– Mitä jos yövymme autossa ja koputamme ovelle heti aamulla, kun museo avautuu? Ken ehdotti.

– Kuulostaa järkevältä, soitetaan Monikalle, ettei hän huolestu, Quu myöntyi.

Elokuinen ilta oli leppeä. Ken haki auton jääkaapista oluttölkit ja istuutui Quun viereen kalliolle.

– Meren katseleminen rauhoittaa. Laadin ehkä vähän liian tiukan aikataulun, Quu mietti ja otti kiitollisena tölkin vastaan.

– Ei tässä mitään hätää ole. Pääsimme hyvään alkuun ja Monika sanoi voivansa jo paremmin. Hän toivoo olevansa huomenna kunnossa.

Ken otti makuupussit esille, kun he malttoivat palata autoon.

– Voit nukkua sohvalla, minä oikaisen takapenkille, Ken ehdotti.

– Se on aika epämukava, nukuin siellä kerran ja yö oli kamala. Voit tulla viereeni, jos uskallat, Quu virnisti.

Ken uskalsi. Yö oli niin lämmin, ettei makuupusseja tarvittu. Quu tunsi tutun kiihkon painautuessaan miehen kainaloon.

***

Aamulla molemmat olivat hieman vaivautuneita toisen läheisyydestä.

– Keitän kahvia, mennään sen jälkeen odottelemaan museonhoitajaa, Quu ehdotti.

Haastattelu oli pian tehty ja he pääsivät paluumatkalle. Monika ilahtui, kun Ken kertoi, että kaikki oli sujunut mallikkaasti. Ken oli tyytyväinen, ettei Monika kysynyt, missä he olivat viettäneet yön.

– Suuntaamme tänään Kastelholman linnalle. Sen pihamaalla on ravintola, joka on kuuluisa Ahvenanmaan pannukakuista. Saamme taas ruokakuvia ja Monika pääsee päivittämään blogia, Quu kertoi.

***

Loppuviikon kuvaukset sujuivat ilman kommelluksia. Quu vietti illat yksin, sillä Monika ja Ken istuivat yömyöhään pakussa editoimassa materiaalia. Ken kaipasi Kaislaa, joka oli tunnollisesti pitänyt kirjaa otoksista. Nyt hän sai kelata materiaalia edes takaisin, jotta löysi oikeat kuvituskuvat haastatteluihin.

Monikan aika oli kulunut, kun hän oli selvittänyt haastateltavien nimet ja tittelit, kysynyt pankkitiedot palkkioiden maksamista varten ja kirjannut musiikkitiedot.

– Minullakin on ikävä Kaislaa, Quu sanoi varmistaessaan haastattelua ja selvitellessään heidän taustatietojaan. Hän tiesi, että tytöllä olisi hankala tehtävä edessään, sillä ohjelmista piti tehdä arkisto- ja teostoilmoitus. Kun kuvaussihteeri oli mukana tuotannossa, se kävi helposti. Nyt Kaisla joutuisi tulemaan toimeen Monikan ja Quun muistiinpanoilla.

KARONKKA JA BRUNSSI

Kulttuuritoimitus järjesti henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille syyskaronkan Isossa Pajassa. Tarjolla oli pieniä cocktailpaloja ja virvokkeita. Quu riensi ovelle Tähteä ja Reinoa vastaan.

– Oli ylellistä tulla kahdestaan. Ellinoora jäi lukemaan tytöille satukirjaa. He tuskin huomasivat, että karkasimme, Tähti hymyili.

– Olen levittänyt olohuoneen sohvan teitä varten. Ihanaa, kun maltatte tulla yökylään.

– Harvinaista herkkua, Reino myhäili.

– Täällähän on tuttuja, kiitos viimeisestä, Monika ja Ken tulivat tervehtimään.

– Ilo oli meidän puolellamme. Kahvila on suositumpi kuin koskaan, Tähti kertoi.

Quu johdatti sisarensa ja Reinon tarjoilupöydän ääreen. Kaisla riensi halaamaan ja kehui tuulihattuja.

– Olen syönyt jo viisi, hän nauroi niin, että valkoiset hampaat välkkyivät.

– Suosikkiesiintyjäni, Jaska kehui ja kilisti viinilasia Reinon kanssa. – Onko uusia suunnitelmia?

– Vanhat kujeet, kahvila pyörii ja lapset kasvavat, Reino vastasi.

– Jos oikein tunnen Quuta, voi olla, että olet pian taas tulilinjalla.

– Aina valmis, Reino kumarsi ja otti toisen tuulihatun.

Kun virallinen osuus oli ohi, Quu, Tähti ja Reino lähtivät Quun luokse.

– Hienoa Reino, kun lupasit kokata huomenna brunssin. Eihän haittaa, että kutsuin Monikan ja Kenin herkuttelemaan? Quu kysyi kotimatkalla.

– Ei tietenkään. Vietetään rento aamupäivä. Lähdemme vasta iltapäiväjunalla, Reino vastasi.

***

Quu heräsi vastakeitetyn kahvin ja tuoreiden sämpylöiden tuoksuun.

– Tällaista ylellisyyttä en ole kokenut aikoihin, hän hymyili.

– Huomasin, että uuniasi ei ole juurikaan käytetty. Kokkaatko mitään?

– Lämmitän valmisruokia mikrossa ja paistan joskus pakastepizzan, Quu tunnusti nolona.

– Tänään saat muutakin. Kokkaan pinaattimunakkaan ja laitan ison salaatin. Kuohuviini on jäähtymässä, Reino kertoi.

– Täällä tuoksuu ihanalta, Monika sanoi tullessaan Kenin kanssa paikalle. –  Tuotiin laatikollinen macaronleivoksia.

– Pidot sen kun paranevat, Reino kiitteli.

– Onko uusia töitä näköpiirissä? Quu kysyi, kun kaikki istuivat pöydässä ja Reino kaatoi kuplajuomaa korkeisiin laseihin.

– Minulla on haave. Olen selannut Makupalat-blogia ja haluaisin kirjoittaa keittokirjan sen resepteistä. Alkuperäiset kuvat ovat tallella, joten ne ovat painokelpoisia. Tarvitsisin avuksi jonkun, joka voisi tarkistaa ohjeet ja muotoilla tekstiä, Monika kertoi ja katsoi Reinoa.

Tämän silmät välähtivät.

–  Kelpaisinko minä? hän kysyi spontaanisti.

– Toivoinkin, että sanoisit noin. Mutta onko sinulla aikaa?

– Ruokaresepteille löytyy aina, oletko miettinyt nimeä?

– Sen pitäisi olla kutsuva. Samaan tyyliin kuin sinun ja Tähden keittokirja Porkkanan parahdus, Monika nauroi.

– Lainasin kerran pokkarin Munakoisojen kiukku pelkästään nimen perusteella, Tähti kertoi.

– Minä selailin kasviskeittokirjaa Härkäpapua sarvista samasta syystä, Reino kommentoi.

– Miten olisi Viimeinen pari uunista ulos ja kansikuvassa olisi palanut piparkakkutyttö ja poika, Quu ehdotti.

– Se olisi huonoa mainosta. Mutta heitelkää ehdotuksia, Monika pyysi.

– Sillijäätelöä ja suklaaranskiksia, Reino ehdotti muistellessaan annoksia, joita hän oli tehnyt silmänhämäys mielessään.

– Suolakurkkujen itku, Monika ehdotti, mutta totesi saman tien, ettei sekään ollut houkutteleva.

– Tiikerikakku murisee, Ken lohkaisi.

Monika katsoi häneen ilahtuneena.

– Siinä se on, yllättävä ja kiehtova nimi.

– Hyvä, sitten ei puutu muuta kuin sisältö, Reino nauroi.

– Kuule, vetäydytään sohvalle ideoimaan, minulla on läppäri mukana. Voidaan selata blogia.

Quu ja Tähti latoivat astiat tiskikoneeseen. Ken tarjoili lisää kuohuviiniä.

– Mitä, jos jättäisimme nuo kaksi ruokataivaaseen ja kävisimme haukkaamassa vähän raitista ilmaa, Quu ehdotti.

***

Päivä oli kirpeä ja tuulinen. Syksyn merkkejä oli jo nähtävissä.

– Tuntuu ihmeelliseltä kävellä suurkaupungissa, Tähti huokasi tyytyväisenä.

– Kadut ovat kohta loskaiset ja ensimmäisten pakkasten myötä pirun liukkaat. Minulle kelpaisi pieni etelän loma, Quu tunnusti haikeana.

– Tiesitkö, että Ellinoora ja Mama suunnittelevat Espanjan matkaa? Tähti kysyi.

– En todellakaan. Se tekee heille hyvää, Quu vastasi kateellisena.

– Lupasin, että Pörrö saa tulla meille. Tytöt olivat innoissaan, kun kerroin.

– Toivottavasti kissakin on, se on tottunut rauhalliseen elämään, Quu sanoi.

– Arvon neiti ja rouva, saanko tarjota virvokkeita tuolla alakerran ravintolassa? Ken kysyi yllättäen, kun he kävelivät takaisin. Tuuli oli yltynyt puuskaiseksi ja sai posket hehkumaan.

– Komea herra, se olisi meille ilo, Tähti hymyili.

– Tehän viivyitte kauan, Monika sanoi, kun kolmikko palasi.

– Päätettiin antaa teille työrauha. Monika, oletko valmis, eiköhän lähdetä kotiin päin, Ken sanoi.

– Olen täysin tiikerikakun lumoissa, Monika kertoi, mutta nousi kiltisti sohvalta ja pakkasi tietokoneen reppuun. – Kiitos, tämä oli ilo. Jatkamme Reinon kanssa yhteydenpitoa sähköpostin välityksellä, hän hyvästeli.

– Kuulehan Tähti, meidänkin pitää valmistautua kotimatkalle, Reino huomasi katsoessaan kelloa.

Quu jäi heiluttamaan, kun vieraat lähtivät samalla ovenavauksella. Hän tunsi outoa levottomuutta. Monikan ehdotus oli ollut yllättävä ja Ellinooran ja Maman matkasuunnitelmakin tuntui häkellyttävältä.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Syysmasennusta, sitä tämä on. Tähti neuvoi kirjoittamaan aamuisin tuntemuksia. Hänen mukaansa ne helpottavat. Enpä tiedä, innostus puuttuu. Raahaudun velvollisuudentuntoisesti Pasilaan ja hoidan työt, mutta kaipaan muutakin.

Ystävät ovat vähissä rakastajista puhumattakaan. Ken on vältellyt minua yhteisen yömme jälkeen. Monika on kiireinen eikä meillä ole tiedossa projektia. Hän on saanut tiikerikirjalle kustantajan eikä muusta puhukaan. Kävimme yhdessä juomassa lasilliset viiniä ja hän intoili, miten paljon Reinosta on apua. Mitä Tähti siitä tuumaa, en tiedä.

ELLINOORA JA MAMA MATKUSTAVAT

– Ei minulla ole mitään päälle pantavaa, Mama tuskaili.

– Höpsis, et tarvitse muuta kuin pari kesämekkoa ja hyvät kengät sekä aurinkolasit. Espanjassa on vielä kesä. Sitä paitsi Fuengirolassa on kaksi kertaa viikossa markkinat. Ostetaan sinulle uusia mekkoja, Ellinoora ehdotti.

– Minua jännittää, onkohan tämä hyvä ajatus? Miten Pörrökin viihtyy raisujen pikkutyttöjen kanssa?

– Älä huolehdi. Matka on helppo. Pääsemme pikavuorobussilla lentoasemalle. Manuel tulee vastaan Malagan kentälle. Sofia on innoissaan tulostamme ja lupasi laittaa vierasmajan kuntoon. Siellä on kaksi makuuhuonetta, Ellinoora rupatteli.

– Mitä viemme tuliaisiksi?

– Suomalaista maitosuklaata ja ruisleipää, ne kelpaavat aina. Bussi lähtee huomenna ani varhain. Laita puhelinherätys ja tule ajoissa. Tapaamme linja-autoasemalla.

Mama tunsi itsensä yksinäiseksi, kun Reino oli käynyt hakemassa Pörrön. Kissa oli ollut ihmeissään kurkistellessaan kantolaukun verkon läpi. Mama oli pakannut mukaan sen lempiherkkuja ja kuiskannut, että palaa viikon kuluttua. Kissa oli kallistanut päätä ikään kuin ymmärtäen, että ero oli vain väliaikainen.

Lento oli tasainen. Ellinoora oli tilannut molemmille kasvisaterian ja sen kanssa pikkupullolliset kuohuviiniä.

– Salut, hyvää matkaa, hän oli kilistänyt muovimukilla.

– Epäilin, ettei kasvisannos maistu miltään, mutta tämä taitaa olla intialaista. Pidän kovasti currysta, Mama kehui tyytyväisenä.

– Tiedän Fuengirolan parhaat ravintolat, joista Marian ja Manuelin taverna on yksi, Ellinoora kertoi hymyssä suin. – Tulet vielä yllättymään, mitä kaikkea hyvää saamme.

Manuel oli vastassa ja syleili lämpimästi Ellinooraa. Hän antoi Mamalle poskisuudelmat ja kertoi, että Sofia sekä pikkutytöt odottivat jo kovasti kaivattuja vieraita.

– Pahin sesonki on ohi, meillä on nykyään mukavan rauhallista.

– Olen luvannut esitellä Mamalle kaupungin nähtävyyksiä. Toivon, että ehdit viedä meidät joku päivä vuoristoon, Ellinoora sanoi.

– Totta kai, otetaan tytöt mukaan. He rakastavat retkiä, Manuel vastasi.

Mama katseli matkalla ihastuneena kimmeltävää merta ja sitä reunustavia palmuja.

– Onpa kaunista. Olet ollut onnekas, kun olet saanut asua täällä monta vuotta.

– Minulla on edelleen ikävä Patrikia. Ilman häntä se ei olisi onnistunut.

– Oletko harkinnut hankkivasi lomaosakkeen eläkepäiviksi? Mama yllätti Ellin kysymyksellään.

– Katselen jatkuvasti tv-sarjaa Unelma-asunto auringon alla, mutta en todellakaan kuvittele muuttavani yksin, Elli vastasi.

– Entä jos saisit tällaisen vanhan Maman seuraksi?

– Voi Mama, sitten voisin harkita.

Sofia sekä Angelika, Aurora ja Amanda odottivat tavernan pihalla, kun Manuel kaarsi paikalle. Maria oli pukenut tytöille valkoiset pitsikoristeiset mekot ja letittänyt heidän tummat hiuksensa. Tytöt ujostelivat hetken, mutta ryntäsivät sitten Ellinooran syliin.

– Voi miten olen kaivannut teitä. Olette kasvaneet hurjasti, Elli jutteli ja ojensi lapsille suklaalevyt.

– Tänään on ylimääräinen karkkipäivä, Manuel hymyili. – Vien teidät vierasmajaan. Tulkaa sen jälkeen drinkeille baarin puolelle.

Mama huokasi tyytyväisenä istuessaan Ellinooran kanssa tavernan katetulla terassilla. Manuel tarjoili heille samppanjasangriaa ja vihreitä oliiveja.

– Aperitiivit ennen lounasta, miten herttaista, Elli kiitteli.

– Luvassa on meriahventa, grillaan sen valkosipuliöljyn kera, Manuel kertoi.

– Rakastan tuoretta kalaa. Meillä kotona sitä saa turhan harvoin ja hinnat huimaavat, Mama kertoi.

– Odota, kun saat maistaa jättirapuja ja mustekalan lonkeroita, Elli hehkutti.

– Meillä on viikko aikaa. Pitääkö paikkansa, että lounaan jälkeen pääsee siestalle? Mama kysyi varovasti.

– Totta kai, meillä ei ole mitään kiirettä. Tehdään tutustumiskäynti kaupungille ennen illallista. Täällä syödään myöhään.

– Toivottavasti myös nukutaan aamulla myöhään, Mama hymyili.

Hänestä tuntui, että lomasta oli tulossa ikimuistoinen.

ELLINOORAN VIESTI SISARILLE

Hola, olemme Maman kanssa kotiutuneet Sofian ja Manuelin tavernaan. Matka meni hyvin ja vastaanotto oli lämmin. Kirjaimellisesti, sillä mittari näyttää vielä yli 20 astetta ja luvassa on auringonpaistetta koko viikoksi. Kävelimme Maman kanssa paljain jaloin rantahiekalla ja kastelimme jalat tyrskyissä. Mama vain nauroi, vaikka hänen hameenhelmansa kostui. Kävimme torilla ja ostimme molemmat väljät kesämekot. Mama kyllä arveli, ettei sillä ole Suomessa käyttöä.

Teimme ihastuttavan päiväretken vuoristoon Mijasin kylään. Pikkutytöt hihkuivat, kun he kurkkivat kaiteen yli alas kaupungin suuntaan ja merelle. Istuimme aukiolla ja herkuttelimme tyttöjen toivomuksesta kanakorilla. Tilasimme sen seuraksi ison salaattiannoksen ja talon viiniä. Manuelkin joi lasillisen, vaikka olimme autolla. Tytöt halusivat jälkiruoaksi jäätelötötteröt. Ne maistuivat meille aikuisillekin.

Olen käynyt Maman kanssa testaamassa rantatavernoita. Mama ihastui, kun maistelimme simpukkakeittoa ja grillattuja sardiineja. Täällä on edullinen kiinalainen ravintola, jonka listalla on kaupungin parasta valkosipulikanaa. Suuntaamme sinne tänä iltana. Mama on sitä mieltä, että viikon loma on aivan liian lyhyt. Muistutin, että Pörrö kaipaa jo häntä. Mama nauroi ja sanoi, että se on aivan totta. Palaamme pian, terveisin tyytyväiset lomalaiset Elli ja Mama

PALUU SUOMEEN

Ellinoora halasi Annukkaa ja Ulpukkaa.

– Toin tuliaisia, nämä ovat nougatia, hän esitteli ja antoi tytöille patukat.

– Minulle myös, Reino sanoi ja tuli tervehtimään.

– Totta kai, toin myös herkullisia oliiveja ja juustoja sekä kylmäpuristettua oliiviöljyä.

– Missä minun kultamirrini on? Mama kysyi levottomana.

– Sisällä, se on majoittunut makuuhuoneen sängylle. Keskustelemme iltaisin, kuka siellä saa nukkua, Tähti hymyili.

Mama kiirehti katsomaan ja silitti Pörröä hellästi. Kissa kehräsi ja heittäytyi selälleen.

– Et kai ole lihonut? Mama leperteli.

– Saatte kertoa kaiken matkastanne paremmalla ajalla, Reino sanoi ja lupautui viemään matkalaiset kotiin. – Tulkaa huomenna, kun olette levänneet. Tarjoan jotain hyvää.

– Se sopii, kaipaan jo kovasti omaan sänkyyn, Mama sanoi ja nosti Pörrön kantolaukkuun.

***

Mama ja Ellinoora kertoivat seuraavana päivänä vuolaasti lomaviikosta ja esittelivät kännykkäkuvia. Reino tarjoili kotoisasti uunissa hauduttamaansa lihapataa, perunamuhennosta ja tuoretta puolukkahilloa.

– Ei tässä kotiruoassa mitään vikaa ole, mutta on hauska kokeilla joskus jotain muutakin, Mama myhäili. – Voitteko kuvitella, maistoimme ostereitakin. Mielestäni ne olivat kyllä ylimainostettuja, limaisia ja meren makuisia.

–  Selvisimme hengissä, kun puristimme runsaasti sitruunaa päälle ja joimme snapsit, Ellinoora jatkoi.

– Olette urheita, Tähti pudisti päätään. Häntä kauhistutti pelkkä ajatuskin.

KEN KÄY QUUN LUONA

Quu valmistautui yksinäiseen lauantai-iltaan parilla kurkkujuustoleivällä ja pullollisella punaviiniä. Hän otti tarjottimen syliin ja asettui mukavasti sohvalle. Yle Areenassa oli loistava elokuvatarjonta. Hän valitsi nostalgisen Afrikan kuningattaren, vaikka oli nähnyt sen ennenkin.

Ovikellon pirahdus yllätti, sillä oli jo myöhä. Quu avasi uteliaana oven.

– Ken, olet aivan märkä, tule sisälle. Onko jotain sattunut?

Ken riisui takin ja kengät ja vajosi istumaan sohvalle.

– Anteeksi, kun tulen tällaiseen aikaan. Monika heitti minut pihalle, enkä tiennyt minne menisin.

– Kerro kaikki, paljastitko, että vietimme yön yhdessä? Quu parahti.

– Hän sai sen jotenkin selville. Väitti, että olen muuttunut ja epäili, että minulla on toinen. Ei auttanut, vaikka vakuutin, että se oli ainoa kerta.

– Voi Ken, olen pahoillani. Yö oli ihana, sellaista sattuu, Quu sanoi.

– En minä sitä harmittele, mutta meillä on mennyt Monikan kanssa hyvin enkä haluisi erota.

– Nuku yön yli, puhutaan huomenna. Otatko kupin teetä tai vähän viiniä? Saat majoittua sohvalle, yksin, Quu virnisti.

– En muuta kuvitellutkaan. Tee voisi lämmittää. Onko sinulla jotain terästystä?

– Tummaa rommia löytyy, Quu sanoi ja laittoi vedenkeittimen päälle.

Ken nukkui levottomasti, mutta vaipui aamuyöllä syvään uneen. Quu katseli aamulla, miten somasti miehen hiukset kihartuivat hikisellä otsalla.

– Käy suihkussa, annan pyyhkeen. Kahvi on valmista, mutta sen jälkeen saat mennä selvittämään välisi Monikan kanssa, Quu sanoi päättäväisesti.

Ken lähti otsa huolestuneissa rypyissä. Quu katsoi ikkunasta, miten masentuneelta mies näytti.

ONNISTUNUT RAVINTOLAILTA

Quu aavisteli ikäviä uutisia, kun Monika soitti illalla.

– Sopiiko, että puhutaan kasvotusten? Tavataan alakerran ravintolassa, Quu ehdotti.

Monika tuli nopeasti ja istuutui Quuta vastapäätä. Hän tilasi lasillisen valkoviiniä huomatessaan, että Quukin joi viiniä.

– Epäilin jo Ahvenanmaalla, että teillä oli silmäpeliä, Monika aloitti.

– Ei meillä ollut mitään suunnitelma, kaikki vain tapahtui, mutta se jäi yhteen kertaan, Quu selitti nolona.

Hän yllättyi, kun Monikan kasvot levisivät hymyyn.

– Tiedätkö, minäkin olen kokenut yhden yön hurmaa, mutta en ole kertonut Kenille. Kuvittelin, että hän on niin sitoutunut minuun, ettei katsele muita ja se tuntui ahdistavalta. Juttu teki hänestä inhimillisen ja minulla on parempi omatunto omista seikkailuistani, Monika kertoi.

– Voi ei, en osannut odottaa tätä, Quu nousi halaamaan Monikaa. – Ollaanhan jatkossakin kavereita?

– Totta kai, tarvitsemme toisiamme ja tein jo sovinnon Kenin kanssa. Hän tuli kotiin suklaalevyn ja ruusukimpun kanssa, Monika nauroi.

KULTTUURIMAKASIININ KIRJALLISUUSILTA

Sarja oli edennyt syksyn aikana loppusuoralle. Quu valmistautui illan lähetykseen valitsemalla mustan yksinkertaisen trikoomekon ja värikkään huivin. Hän kietaisi hiukset ylös ja kiinnitti ne helmiäiskammalla. Sipaisu tummaa huulipunaa ja appelsiininkukkatuoksua sai hänet tuntemaan olonsa varmaksi.

Quu tervehti studio kakkosen kahvilassa Markoa, Juha-Pekkaa ja Robertia sekä yllätysvieraita Monikaa ja Reinoa.

– Saatte hehkuttaa tuoreita kirjojanne sydämen kyllyydestä. Katsojaluvut ovat nousseet ja veikkaan, ettei lähetyksestä ole ainakaan haittaa myynnille, Quu hymyili.

Esiintyjät ryhmittyivät studiolla soikean pöydän ääreen.

– Quu, kymmenen sekuntia suoraan lähetykseen, studio-ohjaaja kuulutti.

Quu tunsi, miten tuttu jännitys sai posket hehkumaan.

– Hyvät katsojat, kulttuurimakasiini esittelee tänään syksyn uutuuskirjoja, joiden teemana on kokkaus. Keittokirjoja ei voi koskaan olla liikaa. Aloitamme kuitenkin kesällä kuvatulla jaksolla, jossa kirjailijat keskustelevat teemasta viehättävässä jugendtalossa Hämeenlinnassa. Jo kulttuuriympäristöstä voi saada inspiraatiota.

Kuva siirtyi Markon ja Juha-Pekan saliin, jossa he pohtivat Robertin kanssa filosofisia kysymyksiä. Sadepisarat ropisivat ikkunoiden takana. Kun oli aika palata studioon, Quu pyysi miehiä esittelemään teoksensa.

– ”Valonpisarat” on syvällinen runoteos, jota Markon valokuvat tukevat, Juha-Pekka kertoi ja otti kirjan käteen. – Tämä on filosofinen keittokirja, jossa pohdin, miten ruoka-aineet vaikuttavat käyttäytymiseen.

Katsojat näkivät lähikuvassa usvan keskellä kohoavat kultareunaiset pilvet. Niiden päällä oli kynttilöin koristeltu syntymäpäiväkakku.

– Sinulla on hyvin erilainen teos Robert, Quu jatkoi.

–”Aina se on mielessä” on omakohtainen kertomus, miten jäin pois hektisestä elokuvamaailmasta ja keskityin olennaiseen. Siis elämästä nauttimiseen, johon tietenkin kuuluu hyvä ruoka ja juoma sekä ystävät ja nykyään myös rakastettu, Robert kertoi.

– Kolmas, mutta ei vähäisin on Monikan ja Reinon yhteistyönä syntynyt keittokirja ”Tiikerikakku murisee”. Kertokaa sen synnystä, Quu kehotti.

– Olen toimittaja ja osallistunut lukuisiin kokkausohjelmiin. Keräsin parhaat ohjeet blogiin ja kirjoitin sen innoittamana keittokirjan. Reino on ammattitaitoinen kokki, joka tarkisti tekstin ja antoi kullanarvoisia vinkkejä, Monika sanoi.

– Yhteistyö toimi loistavasti. Minulla on vankka yhden kirjan kokemus alasta. ”Porkkanan parahdus” on ollut menestys ja jatkoin Monikan kanssa samoilla linjoilla. Keittokirjassa saa olla huumoria, Reino hymyili.

– Ymmärsinkö oikein, että kansikuva on puolisosi piirros? Quu kysyi.

– Tähti toteutti vision tiikerikakusta, jolla on pistävät silmät. Murahduksen voi aistia, Reino kertoi.

– Hienoa, toivotan hyvää jatkoa kokkauksen merkeissä. Meillä on vielä hetki aikaa. Haluaako joku antaa vinkkejä lopuksi?

– Minulla on yllätys. Kihlattuni Meriitta on julkaissut uunituoreen keittokirjan ”Pelmenejä ja pontikkaa”. Se keskittyy slaavilaiseen keittiöön, Robert kehui ja nosti kirjan näytteille.

Quu jäi sanattomaksi. Hän ei voinut ymmärtää, miten Meriitta onnistui ilmestymään jatkuvasti kuvioihin.

– Kiitos, odotamme, miten se menestyy. Muistaakseni edellinen teos ”Ei samppanjaa tosikoille” sai aika vaisun vastaanoton.

– Suomalaiset eivät innostuneet gourmet annoksista, mutta Meriitta toivoo tämän korjaavan tilanteen, Robert kertoi.

– Kiitokset kaikille, jäämme seuraamaan, Quu tyytyi sanomaan ennen kuin lopputekstit lähtivät pyörimään.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Saan näppylöitä, kun Meriitta pilaa jatkuvasti päiväni. Hyvä, ettei rynnännyt studioon. Valitin Jaskalle, mutta hän sanoi, ettei halua puuttua meidän naisten kilpailuun. Olisin toivonut jämäkämpää otetta. En ole vieläkään päättänyt, mitä ehdotan kevätkaudelle. Tekisi mieli nukkua talviunta ja herätä kevätauringon säteisiin. Vuokra pitää kuitenkin maksaa, eikä rahaa ole juurikaan säästössä.

Toivon, että Monikalla olisi rakentavia ehdotuksia, mutta hän on uppoutunut mainosmaailmaan. En ole tavannut Keniä kertaakaan hänen vierailunsa jälkeen. En kaipaakaan, yhteinen yö oli erehdys, mutta siitäkin selvittiin. Ostin taas viikonlopuksi viinipullon. Se auttaa nukahtamaan, mutta painajaisunet herättävät aamuyöllä. En tiedä, miksi elämä tuntuu raskaalta. Olen parhaimmillani, kun jotain uutta on tiedossa. Nyt ei vain ole.

QUU NARRIN MATKALLA

78 tarotkortissa on koko ihmiselämän kirjo. Lähde luottavaisena Narrin seuralaiseksi. Kohtaat alkumatkalla elämääsi vaikuttaneet ihmiset. Kun saavut Hoviin, tunnistat rakkaat ympärilläni. Sauvojen, Maljojen, Miekkojen ja Lanttien maailmat kertovat elämän rikkaudesta. Huomaat, että kortit kertovat tarinan. Sävyjä on kullanhehkuisesta auringosta tummiin varjoihin aivan kuin elämässä. Narrin matka on valmis alkamaan. Rohkenetko tulla mukaan?

Kutsu oli saanut jonkun lukon aukeamaan. Quu arveli, että etäkurssi olisi juuri sitä, mitä hän tarvitsi. Mama kannusti puhelimessa ja sanoi, että Quu oppisi uusia asioita itsestään.

– Kortteja ei tarvitse tulkita, vaan ne auttavat löytämään sisäisiä arvoja. Lähde rohkeasti mukaan ja kuuntele sydämen ääntä.

Kun Quu kertoi Jaskalle kurssista, tämä kohautti kulmiaan.

– Olen pitänyt Maman ennustuksia pikemminkin ajanvietteenä, mutta kokeile ihmeessä vapaasti. Ajattelitko oikeasti tarotsarjaa kevätkaudeksi? En ole vakuuttunut, että se on hyvä ajatus.

– Osallistun mielenrauhani vuoksi. Jos se johtaa syvällisiin pohdintoihin, taidan pitää ne omana tietona, mutta on hyvä kokeilla rajoja. Lupaan miettiä kurssin aikana tai viimeistään sen jälkeen kevään teemoja, Quu sanoi.

– Luotan sinuun niin kuin aina, mutta pidä kiirettä. Kulttuurimakasiini käynnistyy taas joulutauon jälkeen. Jos haluat jatkaa yhteistyötä Monikan kanssa, minulle ei ole mitään sitä vastaan. Syksyn sarja on kiinnostanut katsojia. Älä unohda kokkausteemaa, se tuntuu toimivan kaudesta toiseen.

***

Quu istui kotona tietokoneen äärellä ja kuunteli keskittyneenä, kun kurssin vetäjä Päivikki kertoi tarotin historiasta. Aihe oli tuttu Maman puheista. Sen sijaan Narrin matka oli kiehtova mahdollisuus sukeltaa uuteen ulottuvuuteen.

Quu keskittyi Päivikin antamaan harjoitustehtävään.

– Valitkaa kortti, joka mielestänne kuvastaa itseänne. Kirjoittakaa sen inspiroimana tarina. Aikaa on puoli tuntia ja halukkaat saavat lukea, hän ohjeisti.

Quun valinta oli helppo. Hän löysi googlaamalla sivuston sunnuntainoita.com ja luki että The Moon on tarotpakan kortti numero 18.

Kuu edustaa alitajuntaa, intuitiota, illuusioita ja mysteerejä. Jos olet aiemmin tutustunut tarotkorttien merkityksiin, The Moon voi herättää sinussa negatiivisia tuntemuksia. Ei hätää, sinulla ole mitään pelättävää. Kortin pääosassa on tietenkin valtava täysikuu. Monet tarotoppaat antavat ymmärtää, että sinun pitäisi olla peloissasi. Tulkinnat vilisevät avainsanoja kuten harhanäky, ahdistus, pelko, juorut ja salaisuudet. Kuu on kuitenkin ikivanha naiseuden, feminiinisyyden ja intuition symboli. Nyt on aika herättää sisäinen noitasi ja tehdä taikoja. Voit tuntea olosi levottomaksi ja oudon energiseksi. Valjasta nuo tunteet voimavaraksi – ole spontaani ja tee jotain hullua!

Täysikuu houkuttelee esiin ihania kummajaisia, ole villi ja vapaa. Ole kuitenkin valppaana, sillä saatat päätyä öisten seikkailujesi myötä vaarallisille vesille. The Moon voi olla varoitus, että lähettyvillä saattaa olla jotain, mitä et vielä näe. Tärkeintä on tasapaino. Pohdi, kuinka voisit toteuttaa villiä puoltasi nykyisessä elämäntilanteessasi. Odota auringonnousua – asiat eivät ole ollenkaan niin pelottavia kirkkaassa päivänvalossa.

Quu ihmetteli, miksei ollut tutustunut tarkemmin korttien tulkintaan. Hänen mielestään kaikki piti paikkansa pelottavan hyvin. Hän tunnisti seikkailunhalun, mutta myös öiset painajaiset.

– Kuka haluaa lukea, Päivikin ääni kantautui korviin.

Quu rohkaisi mielensä ja aloitti ääni väristen.

Olen korttini symbolin mukaisesti Kuu. Innostun kaikesta uudesta, rakastan seikkailuja ja tunnen intohimoa haasteista. Tuskastun, jos mitään mielenkiintoista ei ole tiedossa. Inhoan arkirutiineja ja harmaita päiviä. Haluaisin liidellä auringonpaisteessa ja tanssia kuunvalossa. Uneksin ja haaveilen häpeämättä ja odotan elämältä yllätyksiä. En haikaile perhettä, mutta kiihkeä rakastaja kelpaisi.

Kurssilaiset taputtivat käsiä. Päivikki kommentoi, että tarina kuulosti rehelliseltä ja jännittävältä. Kun suurin osa oli lukenut tekstinsä, Päivikki antoi kotitehtävän.

– Valitkaa kolme korttia, jotka kertovat läheisistä ja teille tärkeistä ihmisistä. Saatte lukea aamulla tarinat.

Quu tutki korttipakkaa ja valitsi Taikurin, Hallitsijattaren ja Tähden. Hän hymyili itsekseen naputtaessaan spontaanisti tekstiä.

Elämäni Taikuri on halijakummini Mama Maddalena. Olen oppinut häneltä enemmän kuin keneltäkään muulta. Mama hymyilee lempeästi ja kiteyttää muutamalla sanalla oleellisen.  Hänen mielestään pakan paras kortti on Taikuri, joka lupaa pilke silmäkulmassa onnen avaimet, mutta virnistää, että voi ottaa ne pois.

Taikuri varoittaa elämän epävarmuudesta. Jos tuudittaudut rauhaan ja kuvittelet, että kaikki jatkuu mieleisenä, voit huomata, ettei mikään suju toiveiden mukaisesti. Mama on selvinnyt huumorin avulla kiperistäkin tilanteista. Toivon saavuttavani hänen opastuksellaan mielenrauhan, mutta merkkejä ei ainakaan vielä ole näkyvissä.

Vanhin sisareni Ellinoora on Hallitsijatar. Siis oman elämän hallitsijatar, vaikka ei hänkään ole selvinnyt ilman menetyksiä. Pahin niistä on ollut, ettei hän ole saanut lapsia. Ensimmäinen aviomies Henrik menehtyi jo vuosia sitten. Elli ehti olla leskenä vuosia, ennen kuin hän tapasi Patrikin ja elämä muuttui kerralla Espanjaan muuton myötä. Mama ilahtui, kun Ellinoora päätti palata Suomeen Patrikin yllättävän kuoleman jälkeen. On ollut ilo seurata, miten he pitävät huolta toisistaan.

Tähti on nimensä mukaisesti haaveilija. On ollut jo pikkutytöstä lähtien. Hän vetäytyi mieluummin lukemaan runokirjoja huoneeseensa, kun minä juoksin iltakaudet pahanteossa naapurin poikien kanssa. Tähti ja rauhallinen Reino sopivat yhteen. Minulla oli pieni romanssi Reinon kanssa, mutta temperamenttimme olivat tyystin erilaiset ja yhdessä asumisesta tuli painajainen. Yritin kyllä, mutta ahdistuin, kun omaa tilaa ei ollut. Vaikuttaa siltä, että minut on tarkoitettu sinkuksi. Tähden ja Reinon pikkutytöt tuovat iloa heidän elämäänsä. En itse osaa kuvitella hankkivani koskaan lapsia. Tosin Mama sanoo, ettei pidä sanoa ei koskaan.

JÄRKYTYS

Jaska vaikutti uupuneelta, kun Quu tuli hänen kutsustaan tapaamiseen.

– En voi hyväksyä ehdotustasi tarotteemasta. Se ei kanna koko kevätkautta. Yksi lähetys voisi toimia, mutta eivät katsojat jaksa innostua viikosta toiseen korttien tulkinnasta. En minäkään, sillä olen saanut paremman tarjouksen.

Quu ei ollut uskoa korviaan. Jaska oli suhtautunut myötämielisesti kaikkeen, mitä hän oli ehdottanut. Tyrmäys kuulosti kohtuuttomalta.

– Minkä ehdotuksen? hän onnistui kysymään.

– Monika tarjoaa sarjaa, jossa hän ja Olli-Tapio kiertävät pakulla maakunnissa ja kokkaavat perinneruokia. Niille on kysyntää. Etkö tiennyt?

– En todellakaan, emme ole keskustelleet kirjallisuuslähetyksen jälkeen.

– No joka tapauksessa, minun täytyy pitää katsojat tyytyväisinä. Niin kuin kerroin, kokkausteema toimii ja on hyvä löytää esiintyjiä pääkaupunkiseudun ja Hämeenlinnan ulkopuolelta.

– Entä minä? Työsuhteeni on ymmärtääkseni voimassa, Quu kysyi.

– Ehdotan, että tyydyt juontajan osaan tai vaihtoehtoisesti otat palkatonta vapaata ja teet kesäksi ohjelmasuunnitelman, josta en voi kieltäytyä, Jaska sanoi ja viittasi ovelle. – Tämä oli tässä, ota yhteyttä, kun sinulla on kerrottavaa.

Quu käveli suivaantuneena lähimpään viinakauppaan ja osti pullollisen brandya. Tuntui, ettei vähemmästä ollut apua. Hän ynnäsi, että tulisi hädin tuskin toimeen vähäisillä säästöillä. Asunnon yhtiövastike oli pieni, mutta elämä Helsingissä oli kallista.

Tähti tuli yllättäen apuun, kun Quu oli valittanut vuolaasti surkeuttaan.

– Tule kevätkuukausiksi tänne, tarvitsemme apua. Saat täysihoidon ja pienen korvauksen, sillä Milla jättää meidät. Hän on saanut töitä vanhusten palvelutalossa. Reino hoitaa entiseen tapaan keittiön ja Pete on tiskin takana, mutta apukädet ovat tarpeen. Minun aikani kuluu talouspuolella. Tilaan tarvikkeet ja maksan laskut sekä hoidan kirjanpidon.

Quu rauhoittui ja kertoi, että eräs hänen tuttavansa oli kysellyt tilapäistä vuokra-asuntoa.

– En kilju riemusta, mutta suostun, hän ilmoitti ja pakkasi saman tien matkalaukun.

Reino haki hänet Hämeenlinnan asemalta ja halasi lämpimästi.

– Olet pelastava enkeli. Tähti ehti jo huolestua, miten pärjäämme.

– En olisi uskonut, että tarotkortit syöksevät minut turmioon, Quu yritti hymyillä.

– Nouset vielä niin kuin aina. Sinulla on hyvää aikaa kehitellä uusia suunnitelmia, Reino sanoi kannustavasti.

– En voi ymmärtää, miksi Monika teki ohjelmaehdotuksen selkäni takana, Quu mutisi enemmän itselleen kuin Reinolle.

***

Monika kuulosti hämmästyneeltä, kun Quu soitti hänelle. Hän puolustautui kiivaasti.

– En ymmärrä, sinulla on vakituinen työsuhde toisin kuin minulla. Jaska pyysi tekemään ohjelmaehdotuksen ja minä tein. Halusin tarjota työtilaisuuden myös Olli-Tapiolle, sillä ystävystyimme Georgian matkalla, Monika selitti.

– Kiitos vain, olisit voinut varoittaa. Minulla ei ole nyt mitään roolia kulttuurimakasiinissa.

– Kuvittelin, että juonnat edelleen studiolähetyksiä.

– Ei se toimi, en tunne ihmisiä, joita jututatte. Tapsa on oikea henkilö hoitamaan suorat lähetykset.

– No pahus, mitä sinä sitten teet?

– Suivaannuin ja otin virkavapaata. Aion tehdä jatkossa huikean ehdotuksen syksyksi, Quu sanoi ja päätti puhelun.

Hän jäi miettimään, oliko Monika ollut vilpitön. Oliko hän kuitenkin vihainen Quulle tämän suhteesta Keniin?

 CAFÉ TÄHDENLENTO

Quu huomasi yllättäen nauttivansa kahvilan rauhallisesta tunnelmasta. Hän auttoi Reinoa keittiössä ja kantoi tarjottavia salin puolelle. Monet kanta-asiakkaista olivat ennestään tuttuja. Quu istahti usein juttelemaan Markon ja J-P:n kanssa, sillä heillä oli tapana poiketa kahvikupilliselle päivälenkeillä. Tähden ehdotus tuli yllätyksenä.

– Olen tuskastunut istumaan työpöydän takana selvittelemässä laskuja ja tekemään tilauksia. Kaipaan vaihtelua ja jotain luovaa. Mitä sanot, jos yhdistetään voimat ja kootaan ikioma kirja kokkauksen iloista. Sinulla riittää tarinoita ja minä voisin kuvittaa. Tiedän, että olet innostunut magiikasta. Keitetään taikalientä ja pyydystetään sammakoita.

Quu hämmästyi. Hän oli ollut innoissaan Narrin matkasta, mutta Jaskan nuiva suhtautuminen oli tappanut kirjoittamisen halun.

– Kyllä minulla tarinoita riittää, mutta en tiedä, onko niistä kukaan kiinnostunut. Innostuin tosissani tarotkorteista, mutta masennuin, kun Jaska tyrmäsi ehdotuksen.

– Ei Jaska ole aina oikeassa. Ajattele esimerkiksi Mamaa. Hän saa jatkuvasti pyyntöjä tulla tulkitsemaan kortteja. En ajatellut, että kilpailemme hänen kanssaan, mutta voisit kannustaa muita käyttämään tarotia innoituksen lähteenä.

Quu jäi miettimään. Ei hänellä ollut mitään menetettävää ja yhteistyö Tähden kanssa kuulosti houkuttelevalta.

– Katson, mitä saan aikaiseksi, mutta en lupaa mitään, hän sanoi.

Tähti tuli halaamaan ja sanoi uskovansa siskon taikavoimiin.

KULTTUURIMAKASIININ TAIKAILTA

Jaska oli hyväksynyt mukisematta Quun ehdotuksen osallistua kevään viimeiseen studiolähetykseen. Olli-Tapio tuli tervehtimään ja kertoi kaivanneensa häntä.

– Päivää, jännittää mukavasti, Tähti sanoi ja auttoi Maman kynnyksen yli.

– Tarotvieraat, hienoa kun tulitte. Kaisla vie teidät meikkiin ja pukuhuoneisiin. Ehdimme jutella ennen suoraa lähetystä kahvikupillisten äärellä, Tapsa sanoi.

Studiovalaistus oli himmeä. Kaisla ohjasi vieraat pyöreän pöydän ääreen, jossa lukuisia tuikut kimmelsivät.

– Oho, naiskauneutta parhaimmillaan, Jaska tuli paikalle.

– Saanko esitellä, Quunsäde, Tähtinen ja Mama Maddalena, Quu hymyili.

– Huomaan, että maaginen ilta on valmis alkamaan. Keittolevy on kuuma, halusitte kokata jotain taikalientä? Jaska kysyi.

– Vähän teatteria. Sopiihan, että studio on alussa lähes pimeä. Valoja voi lisätä, kun Tapsa aloittaa juonnon, Quu ehdotti.

– Näin teemme, odotan kunnon show’ta, Jaska nosti peukun pystyyn ja siirtyi ohjaamon puolelle.

Studion keittiöstä kohosi vihertävä höyry, kun suora lähetys alkoi. Tummiin pukeutunut Mama sekoitti kattilaa. Taustalla soi aavemainen musiikki.

– Hyvät katsojat, kulttuurimakasiini ylpeänä esittää, että olemme saaneet taikaillan vieraiksi suositun tarottulkitsija Mama Maddalenan sekä hänen seuraajansa Quunsäteen ja Tähtisen. Keskustelemme illan aikana taikuudesta ja uskomuksista. Aloitamme esittelemällä vasta ilmestyneen yllättävän keittokirjan. En liioittele, jos kerron sen sisältävän maagisia tarinoita.

Tapsa nosti kirjan kameran eteen. Kannessa kolme huppupäistä hahmoa seisoi valtavan padan äärellä. Ilma oli sakeana purppuranpunaisesta höyrystä. Pörröinen kissa oli kiivennyt lyhimmän hahmon olkapäälle. Sen vihreät silmät erottuivat väriläikkinä höyryn keskeltä. Kirjan nimi ”Aika matka” oli painettu hopeisin kohokirjaimin kanteen.

– Aika matka, moniselitteinen nimi. Tarkoittaako se aikamoista matkaa vai matkaa eri aikakausiin? Tapsa kysyi.

– Vähän molempia. Teimme kolmestaan matkan mielen syvyyksiin. Kirja kertoo tarotin historiasta ja johdattaa lukijat tämän päivän tulkintoihin. Emme unohtaneet huumoria, vaan kirjasta löytyy kokkausvinkkejä taikaliemistä hattaroihin, Quu kertoi silmät tuikkien.

– Mama antoi taustatukea, kun kuvitin tarinat. Käytin mielikuvitusta ja nautin, kun sain irrotella, Tähti hymyili.

– Kuvissa on tarotkorttien innoittamia symboleja, jotka antavat ajattelemisen aihetta. Lisäsimme kirjan loppusivuille selityksen niiden merkityksistä, Quu jatkoi.

Tapsa selasi kirjaa ja esitteli kameralle kuvia. Hän kehui niitä omaperäisiksi ja taidokkaiksi.

Mama malttoi tulla kattilan äärestä muiden seuraan.

– Olen nauttinut projektista. Olemme keskustelleet, miten ikiaikainen viisaus toimii nykyaikana. Monella on vaikeuksia tehdä päätöksiä. Kortit ohjaavat oikealle tielle, Mama rupatteli.

Aika kului nopeasti ja Quu yllättyi, kun Tapsa aloitti loppujuonnon.

– Emme ennusta tänä iltana korteista, mutta te katsojat voitte lähettää Mamalle kysymyksiä ohjelman kotisivujen kautta. Jos kiinnostusta löytyy, palaamme kesätauon jälkeen taikamaailmaan.

Jaska tuli kiittämään ja arveli saavansa kysymysryöpyn.

– Yllätitte minut, olen pahoillani, että en uskonut Quu tarotteemaasi, mutta tämä lähetys oli mainio lopetus. Pidetään yhteyttä.

CAFÉ TÄHDENLENTO

Quu, Tähti ja Mama istuivat seuraavana päivänä kahvilan pihalla. Oli sunnuntai ja vapaapäivä. Annukka ja Ulpukka juoksentelivat pihalla paljain jaloin. He hihkuivat nähdessään kevään ensimmäisen keltaisen perhosen.

– Arvon rouvat, leivoimme tyttöjen kanssa hienon päivän kunniaksi kermakakun. Välissä on rahkaa ja marenkia, päällä mansikoita runsaan tomusokerin kera, sillä ne ovat vähän happamia. Lisäksi kupilliset cappuccinoa, Reino esitteli.

– Meille kanssa ja pillimehut, tytöt kirmasivat paikalle.

– Totta kai, käykää ensin pesemässä kädet, Tähti huolehti.

– Minulla on uutisia, Quu aloitti salaperäisesti, kun kaikilla oli kakkuviipaleet ja kahvikupit edessä.

Tytöt olivat hotkineet annoksensa ennätysvauhtia ja istuivat nyt pihakeinussa mehutölkkien kanssa.

– Kerro heti, Tähti katsahti sisareen yllättyneenä.

– Saanko arvata, olet saanut hyvää palautetta eilisestä ohjelmasta? Mama hymyili.

– Niin olen. Jaska soitti ja kehotti jatkamaan tarotteemaa. Hän kertoi, että puhelin oli soinut koko illan ja kotisivuilla on jo nyt niin paljon kysymyksiä, että niiden lukeminen vie aikaa.

– Hienoa, olemme jatkossakin käytettävissä, Tähti ja Mama sanoi yhtä aikaa.

– Minulla on kuohuviinipullo kylmässä, eiköhän poksauteta, Reino virnisti.

Tarina jatkuu otsikolla VÄRILLÄ ON VÄLIÄ