VÄRIKIMARA

Taustaa. Quun ja sisarusten sekä Maman tarina jatkuu. Quu on saanut uuden työtoverin Matin. Entinen kilpailija Meriitta putkahtaa taas kuvioihin. Luvassa on värikästä kokkausta Hämeenlinnassa ja Fuengirolassa Espanjan aurinkorannikolla. Tarina on jatkoa edelliselle osalle Makumatka.

Kokoushuoneen pöydälle oli katettu kukkurallinen vadillinen hedelmiä, pähkinöitä ja termoskannullinen kahvia. Quu yllättyi Jaskan esitellessä toimituksen uuden tulokkaan.

– Matti, tervetuloa joukkoon tummaan. Kertoisitko aluksi vähän itsestäsi, esimies pyysi.

Nuori kiharahiuksinen mies nousi ja kumarsi. Quu huomasi, että hänen silmänsä tuikkivat ilkikurisesti.

– Hei kaikille, olen Matti. Saa sanoa Masaksi, mutta mieluummin ei, sain lempinimestä kouluaikana tarpeeksi. Olen ehtinyt kokeilla kaikenlaista. Olen kirjoitellut lehtiartikkeleita, opiskellut tiedotusoppia ja ollut harjoittelijana radion puolella. Televisiotyö kiinnostaa ja olen kulttuurimakasiinin suurkuluttaja. Rakastan kokkausohjelmia ja toivon pääseväni osallistumaan, siis muuhunkin kuin maisteluun. Olen toiminut rahapulassa baarimikkona ja tarjoilijana. Sain seurata huippukokkien työskentelyä keittiön puolella tiskauksen lomassa.

Matti sai kättentaputukset. Hän istuutui ja otti tarjotun kahvimukin.

– Totut kyllä tämän karvaaseen makuun, Jaska hymähti. – Käydään nopea esittelykierros, niin tunnistat, keiden kanssa tulet työskentelemään.

Quu kertoi omalla vuorollaan tehneensä jo pitkään kulttuurimakasiinia.

– Haasteena on löytää kiinnostavia näkökulmia. Katsojat toivovat jatkuvasti kokkausohjelmia, joten olet oikealla tiellä.

Kokous jatkui esityslistan mukaisesti. Quu piirteli koukeroita paperille ja mietti kuumeisesti kehityskelpoisia ideoita.

Matti yllätti ehdottamalla, että kokkauksesta voisi tehdä hauskaa yllättävillä teemoilla.

– Olen opiskellut kaiken muun ohessa myös kuvataidetta. Värillä on väliä ja nykyään on trendikästä kokata iloista terveellistä ruokaa. Mitä sanotte, jos valitsemme joka lähetykseen väriteeman? Aloitamme esimerkiksi mustavalkoisilla annoksilla kattausta myöten. Jatkossa voisimme tarjota punaisia, sinisiä ja keltaisia ruokia.

– Mitä sinistä kokkaisit? yksi toimittajista virnisti.

– Vaikka sinistä riisiä, olen jopa maistanut sellaista. Mustikoita, viinimarjoja, munakoisoa ja hedelmissä löytyy koko värikirjo, Matti vastasi epäröimättä.

Jaska taputti käsiä ja sanoi, että idea on nerokas.

– Laita Quun kanssa ideariihi pystyyn ja tee lista, mitä studiolähetykset pitävät sisällään. Tarvitsette tietenkin annosten maistelijoita.

– Voisimme esitellä myös teemaan sopivaa taidetta ja kulttuuria, Quu innostui. – Kieslowskilla on väritrilogia Sininen, Punainen ja Valkoinen. Se on saanut innoituksen Ranskan lipusta.

– Entä Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen, Matti jatkoi.

– Päädytte pian Siniristilippuun. Pallo on teillä, Jaska sanoi ja siirtyi muihin aiheisiin.

– Tule aamulla työhuoneeseeni, niin pohditaan jatkoa, Quu ehdotti Matille, kun he kävelivät yhtä matkaa kokoushuoneesta toimituksen puolelle.

– Olen innoissani, meillä on vain ruokataivas kattona, Matti virnisti.

TV-KESKUS, PASILA

Matti veti seuraavana aamuna tuolin alleen ja istuutui Quun viereen tietokoneen ääreen. Hänen hiuksensa olivat kosteat suihkun jälkeen. Mieto partaveden tuoksu tuntui miellyttävältä.

– Aloitetaan listaamalla spontaanisti, mitä aineksia väreistä tulee mieleen, Quu ehdotti.

– Musta ja valkoinen eivät ole oikeasti värejä, mutta saamme niillä kiinnostavan aloituksen, Matti ehdotti.

– Hyvä, siis maitoa, kermaa ja sokeria, valkoisia jauhoja, vaniljajäätelöä, Quu kirjasi.

– Älä unohda marenkia, mannapuuroa, polentaa ja valkolihaisia kaloja, Matti jatkoi.

– Hyvä, näillä päästään alkuun. Entä mustat?

– Mustaa makkaraa tietenkin, Matti virnisti.

– Palaneita piparkakkuja, Quu jatkoi.

– Vakavasti puhuen löytyy mustaa riisiä ja mustekalan musteella värjättyä pastaa. Mustajuuresta saa maukasta keittoa. Eikä meidän tarvitse olla pikkutarkkoja. Hiillostettuja sardiineja, salmiakkia ja lakritsia. Voimme kokata suolaista ja makeaa.

– Olet oikeassa, jokaisessa lähetyksessä voi olla vinkkejä molemmista, Quu innostui.

– Punainen on helppo. Mansikoita, punaherukoita, karpaloita, punajuuria, lohta ja verisiä pihvejä, Matti luetteli.

– Puhuit sinisestä riisistä. Eihän sellaista ole?

– On hyvinkin. En tosin tiedä, millä se on värjätty, mutta maistelin Thaimaan lomalla sinistä kookosmaidossa haudutettua sticky ricea tuoreiden mangonviipaleiden kera. Se oli herkkua. Mango sopii keltaiseen teemaan. Samoin appelsiinit, aprikoosit, lakat ja keltajuuri. Voidaan herkistellä myös kullalla. Huippuravintoloissa tarjotaan syötävällä kullalla koristeltuja jälkiruokia.

– Teemme ohjelmia tavallisille perheille. En osaa kuvitella, että kukaan innostuu hienostelemaan, Quu palautti Matin maan tasalle. –  Meillä oli taannoin Meriitta niminen kokki, joka halusi esitellä ostereita, hanhenmaksaa ja kaviaaria. Katsojat suuttuivat ja hämmästelivät, kenelle ohjelma oli tarkoitettu.

– Hyvä, jätetään gourmet varakkaille. Ymmärsin mitä tarkoitit.

– Viherteema on varmasti helpoin. Paljon tuoreita yrttejä, herneenpalkoja, karviaisia, omenoita, viinirypäleitä, Quu innostui.

– Hyvä, kun on kesä tulossa. Voimme kuvata ulkona, Matti suunnitteli. – Täydennetään listaa pikkuhiljaa. Tärkeämpää on miettiä, miten ja missä toteutamme idean.

– Pohdin sitä eilen illalla. Jos olet seurannut sarjaa, tiedät, että minulla on suhteita. Sisareni Tähti ja hänen miehensä Reino pyörittävät kahvilaa Hämeenlinnassa. Paikka on idyllinen ja Reinolla on huikea mielikuvitus. Hän on saanut lukuisia palkintoja jälkiruoista ja Jaska saa edelleen kyselyjä, koska Reino esiintyy seuraavan kerran.

– Kuulostaa mahtavalta, Matti innostui.

– Saamme runsaassa viikossa paljon aikaiseksi. Luottokuvaajani Ville suostuu varmaan lähtemään mukaan ja toivon Kaislaa kuvaussihteeriksi.

– Puhutko minusta? heleä tytönääni kuului käytävältä.

– Hei Kaisla, puhun kyllä ja hyvässä mielessä. Ehdotin kesäkeikkaa Hämeenlinnaan. Kahvila Tähdenlentohan on sinulle tuttu.

– Kyllä vain, koska mennään? Kaisla kysyi ilahtuneena.

– Keikka on vasta suunnitteluasteella. Koska pidät loman?

– Voin joustaa, kerro tarkemmin, kun tiedät aikataulun, Kaisla vastasi ja kiirehti pino kuvattuja kasetteja sylissään kohti leikkaamoa.

– Tyttö on kullanarvoinen, Quu hymyili.

– Onko Hämeenlinnassa kelpo hotelleja? Matti kysyi.

– Totta kai. Suosittelen Vaakunaa sinulle ja kuvausryhmälle, sieltä on kävelymatka kahvilaan. Minulla on aina huone odottamassa siskon luona, Quu kertoi.

– Sinä onnellinen, minulla on vain pari pikkuveljeä, eikä heistä ole muuta kuin harmia, Matti nauroi, mutta Quu huomasi hänen ilmeensä synkistyvän.

Jaska oli tyytyväinen Quun ja Matin suunnitelmaan.

– Hoitakaa kesäkuvaukset yhdessä. Haluan kuulla myöhemmin studiolähetysten sisällöstä, hän sanoi kiireisen oloisena.

Ville oli mielissään päästessään taas työskentelemään Quun kanssa. Kaisla varasi yhden hengen hotellihuoneet.

– Sääennuste lupaa epävakaista. Onneksi Tähden ja Reinon talossa on valoisa lasiveranta, jossa voimme kuvata sateen sattuessa, Quu kertoi.

CAFÉ TÄHDENLENTO

Tähti oli Annukan ja Ulpukan kanssa ovella vastassa, kun kuvausauto kaartoi heinäkuisena valoisana iltana pihaan.

– Hyvänen aika tytöt, olettepa te kasvaneet, Quu hämmästeli.

– Ollaan kesälomalla ja lähdetään huomenna Kiljavalle leirille. Saadaan nukkua teltassa ja paistaa makkaraa nuoriolla, Annukka kertoi.

– Kuulostaa kivalta, mukava, kun ehdimme nähdä, Quu sanoi ja antoi tytöille suklaalevyt.

– Tänään taitaa olla ylimääräinen karkkipäivä, Tähti hymyili ja pyysi vieraat sisälle.

– Ulkona on sen verran tuulista, että katoin pöydän sisälle. Reino paistaa parhaillaan sienipiirakkaa, toivottavasti maistuu, hän touhusi.

Salissa oli kodikas tuoksu. Reino pyyhki käsiä esiliinaan ja tuli tervehtimään.

– Istukaa pöytään, maistuuko kahvi tai tee piirakan kanssa? hän kysyi.

– Teetä kiitos, Quu vastasi muidenkin puolesta.

– Onpa hauska päästä taas hommiin. On jo myöhä, ehdotan, että majoitutte ja tulette aamulla suunnittelukokoukseen. Haluan tietää, mitä aineksia tarvitaan, Reino sanoi, kun piirakka oli syöty viimeistä palaa myöten.

– Ajattelimme aloittaa mustavalkoisella kattauksella. Autossa on pino erivärisiä pöytäliinoja ja tiedän, että täältä löytyy kauniita astioita. Meillä on koko viikko aikaa, Quu kertoi.

– Onneksi on viikonloppu. Olen varannut huomisen päivän teille ja jatkossa tarpeen mukaan. Tähti hoitaa kahvilaa siitä ilosta, että tytöt ovat leirillä ja apukäsiäkin on luvassa. Ajoitus on mitä parhain.

***

Aamu oli sateentihkuinen. Ville laittoi sadesuojan kameran päälle ja otti kuvituskuvia pihapiiristä ja rehevästä kasvimaasta. Kaisla kirjasi kuvaussuunnitelmaa sitä mukaa, kun Quu, Matti ja Reino ideoivat.

– Valkoista ja mustaa, mustaa ja valkoista, vähän kuin shakkiruudukko. Lasiverannan pöydälle mustavalkoruutuinen pöytäliina ja valkoiset astiat. Kimppu valkoisia luonnonkukkia, Quu suunnitteli.

– Entä tarjottavat? Ymmärsinkö oikein, että kokkaan suolaista ja makeaa? Reino kysyi.

– Kyllä vain. Ovatko maa-artisokat jo kypsiä?

– Käydään kasvimaalla ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Minulla on vielä viimekesäisiä pakastimessa, joten keitto onnistuu joka tapauksessa. Mitä muuta olette ajatelleet?

– Tuoretta kuhaa, voin käydä ostoksilla, Matti ehdotti.

– Kalan kanssa riisiä ja kermaista valkoviinikastiketta, Quu täydensi.

– Valkoinen hoidossa, entä musta?

– Mustamakkara tuntuu liioittelulta herkän kalan kanssa. Ehdotan, että pääruoka on valkoinen ja jälkiruoka musta, Matti suunnitteli.

– Minulla on jäätelökone, sopisiko lakritsijäätelö ja mustaherukkahillo. Marjat alkavat olla kypsiä, Reino ehdotti.

– Upeaa, yksinkertaista ja hyvää, Quu sanoi ja kaatoi toisen kupillisen kahvia kaikille.

– Paljon parempaa, kun toimituksen automaattikahvi, Kaisla kiitteli.

***

Tähti palasi hiukset kosteina vietyään tytöt leiribussille. Hän kehui suunnitelmaa omaperäiseksi.

– Voin käydä keräämässä päivänkakkaroita ja mesiangervoja, hän tarjoutui.

– Hyvä, Matti hakee kuhan ja minä menen Reinon kanssa kasvimaalle, Quu suunnitteli.

Ville odotti heitä pihalla. Hän kehui saaneensa tunnelmallisia sadepisarakuvia. Reino ilahtui kaivaessaan ensimmäiset maa-artisokat.

– Ovat vielä pieniä, mutta laitetaan perunaa ja valkosipulia joukkoon, hän suunnitteli.

– Tekisi mieli koristella annokset persiljalla, tillillä ja basilikalla, mutta täytyy varmaan odottaa vihreää teemaa, Quu nauroi.

Kattauksesta tuli tyylikäs, vaikka värit puuttuivat. Lasiverran kristallikruunu kimalsi, kun sade lakkasi ja auringonsäteet valaisivat tilan. Quu ja Matti istuutuivat pöytään, kun Reino kantoi tarjottavat keittiöstä. Alkukeitto oli samettisen pehmeää ja kala täydellisesti kypsennettyä.

– Olen sanaton, Matti huokasi aterian päätteeksi.

– Onneksi jätin osan keittiöön, me muutkin saamme maistiaisia, Reino hymyili.

Tähti kuivasi puutarhapöydän ja kattoi jälkiruokakulhot ulos. Valkoinen pitsikoristeinen pöytäliina oli upea kontrasti mustille annoksille.

– Juuri tällaista vaikutelmaa tavoittelin, Matti ihasteli.

– Eikä makukaan ole hassumpi, Quu virnisti.

Ville otti lähikuvan jäätelöstä, joka oli edukseen kristallilasissa. Reino oli koristanut annokset mustilla pääkallokarkeilla.

– Vähän glamouria ja hurttia huumoria. Joskus on hyvä hetki ottaa perintöastiat käyttöön, Quu päätti kuvauksen ja kutsui ryhmän maistiaisiin.

– Jos koko viikko on yhtä juhlaa, lihon takuulla monta kiloa, Matti voihki ja hellitti vyön solkea.

QUU

Olin hetken huolissani, millaisen työparin saan. Jaska vihjaili etukäteen palkanneensa nuoren pojanklopin, mutta onneksi kloppi tuntuu olevan täynnä ideoita. Väriteema toimii ja olen innoissani, kun pääsin taas tekemään töitä tuttujen kanssa.

Minulla on ikävä Monikaa, mutta hän on keskittynyt mainoskuvauksiin. Ilmeisesti ne tuottavat hyvin. Meillä oli huipputehokas tiimi, kun pystyimme editoimaan päivän otokset pakussa. Ei minulla nytkään ole valittamista, sillä Kaisla koodaa materiaalin. Hän katsoo iltaisin kuvat Villen monitorista ja merkitsee käyttöotot. Se helpottaa koostoa Pasilassa.

Mustavalkokattaus oli mielestäni huikea. Huomenna on vuorossa punainen teema. Istuimme kuvausten jälkeen puutarhapöydän ääressä ja teimme kuvaussuunnitelman, joka perustuu punajuuriin. Alkuruokana on uunissa paahdettuja juureksia vaaleanpunaisen kermavaahdon kera. Pääruoaksi Reino kokkaa borssikeittoa. Voimme lisätä siihen värikkäitä kasviksia, sillä punajuuret värjäävät kaiken. Mietimme jälkiruoaksi punaherukkasorbettia tuoreiden marjojen kera. Yritämme pitää annokset yksinkertaisina, jotta katsojat muistavat ohjeet ja voivat kokeilla niitä kotona.

Luvassa on myrskyä. Luulen, että katamme kaiken lasiverannalle. Pöytäliinakin on punainen ja pihasta löytyy huikean hienoja gladioluksia. Astiat ovat valkoisia sen vuoksi, että annokset erottuvat. Odotan jo innolla vihreää teemaa.

Kaisla koputti illalla Villen hotellihuoneen ovelle. Hänen teki mieli käydä vielä kävelyllä.

Ville tuli avaamaan kylpytakki yllään ja hiukset kosteina.

– Hei, kävin juoksulenkillä ja suihkussa. Tule sisään, Mattikin on täällä.

Kaisla istuutui sängyn päälle, sillä huoneessa oli vain kaksi tuolia ja niiden välissä pieni pöytä, jolle oli levitetty pelikortit.

– Otettiin matsi pokeria, haluatko liittyä seuraan?

– En todellakaan, kaipaan ulkoiluseuraa, mutta teillä on peli kesken.

– Minä voin lähteä, Ville on jo kuntoillut, Matti tarjoutui.

– Ymmärrän, olit häviöllä, mutta menkää vain, voin vetäytyä dekkarin kanssa sänkyyn, Ville sanoi ja keräsi kortit.

***

Vanajavedellä kävi puuskainen tuuli, kun nuoret kävelivät rantatietä keskustan suuntaan.

– Viehättävä kaupunki, täällä on kaikki lähellä, Matti tuumi, kun he ylittivät sillan.

– Tiedän ihastuttavan paikan, jossa voimme nauttia lasillisen tai pari, Kaisla ehdotti.

– Sait ylipuhuttua, tämäkö se on? Matti kysyi, kun he ehtivät Raatihuoneen kadulle Nooran viinibaarin kohdalle. Portailla paloi kutsuvasti ulkotuli.

– Kyllä vain, paikka on tunnelmallinen ja siellä saa laseittain viiniä, Kaisla kertoi.

– Toista kuin meluisat kaljabaarit, Matti kehui, kun he istuivat mukavasti korituoleilla korkeajalkaiset valkoviinilasit edessään.

– Mitä pidät työryhmästä? Kaisla kysyi.

– Mikä siinä, Quu vaikuttaa pätevältä ja pidän kovasti Reinon perheestä. Kaikesta näkee, että he viihtyvät, vaikka kahvilan pyöritys on kokopäivätyötä. Ville ei paljon puhele, mutta on selvästi ammattilainen.

– Kyllä vain, olemme tehneet ennenkin töitä yhdessä ja kaikki on sujunut hyvin. Ainoa, mikä huolettaa on sää ja sillehän ei voi mitään.

– Pahus, olisi pitänyt ottaa sateenvarjo mukaan, Matti sanoi, kun ensimmäiset pisarat ropisivat ikkunaan.

– Ottakaa eteisestä sateenvarjo lainaksi, palautatte sitten hyvän sään aikaan, ystävällinen tarjoilija sanoi.

Kaislasta tuntui hyvältä painautua Matin kainaloon, kun he hyppivät paluumatkalla lätäköiden yli.

– Nyt kuumaan suihkuun, tavataan aamiaisella, Matti sanoi, kun he pääsivät hotellille.

– Hyvää yötä, Kaisla hymyili. Hän arveli näkevänsä kauniita unia, sillä ilta oli ollut mukava.

KAISLA

Olen pitkästä aikaa ihastunut, Matin kanssa on mukava tehdä töitä. En ole tohtinut kysyä, onko hänellä tyttöystävä. Matti hymyili aamulla ilkikurisesti, kun Ville kysyi, oliko meillä pitkäkin kapakkakierros.

Kuvasimme tänään keltaisia annoksia. Siirsimme viherteeman suosiolla poutapäivään, sillä Quu haluaa kattaa annokset ulos. Alkuruokana oli samettista kurpitsakeittoa ja porkkanasämpylöitä. Reino käyttää mielellään juureksia ja ehdotti, että hän kokkaa keltajuurta, joka on vähemmän tunnettu kuin punajuuri. Maku oli samanoloinen, mutta miedompi.

Pääruokana oli uunijuureksia. Matti auttoi pilkkomaan keltajuurien lisäksi palsternakkaa, keltaisia pikkutomaatteja ja paprikoita sekä nauriita ja keltasipulia. Koko komeus siveltiin yrttiöljyllä sekä hunajalla ja haudutettiin kypsäksi. Kirpeänmakea lakkahillo sopi yllättävän hyvin kaveriksi.

Jälkiruokana oli yksinkertainen, mutta maukas hedelmäsalaatti. Appelsiineja, aprikooseja ja banaania sekä pehmeä mangovaahto, johon Reino sekoitti vähän sahramia. Pöytäliina oli heleän keltainen ja Tähden poimima luonnonkukkakimppu oli samaa sävyä. Villen hymy oli leveä, kun hän otti lähikuvia. Seuraamme sääennustetta kuin jännitysnäytelmää. Huomenna pitäisi olla poutaa. Jos kaikki käy hyvin, se on vihreä päivä.

Quu hyräili, kun kuvausryhmän auto kaartoi pihaan.

– Pojat, auttakaa kantamaan puutarhapöytä kasvihuoneen eteen. Saamme upean taustan, Quu pyysi.

Ville mittaili asiantuntijan silmin kuvakulmia. Hän ehdotti, että kasvihuoneen ovet pidetään avoimina ja pöytä tulee mahdollisimman lähelle reheviä tomaattiköynnöksiä.

Kaisla haki autosta vaaleanvihreän liinan ja Quu asetteli sen päälle yrttiruukkuja.

– Reino, pääset lempipuuhaasi, saat hehkuttaa vihreää mielin määrin, Quu ehdotti.

– Hyvää ruokaa ei voi kokata ilman tuoreita yrttejä, Reino hymyili ja kertoi, että alkukeittona hän tarjoaa villivihanneksia.

– Naatit heitetään yleensä pois, vaikka niistä saa paljon makua keittoihin ja patoihin, Reino kertoi kameralle ja heilutteli kasvimaalta nostamaansa porkkananippua.

Ville seurasi Reinoa keittiöön ja kuvasi, miten tämä silppusi isoon kattilaan porkkanan naattien lisäksi kukkakaalin vihreitä lehtiä ja parsakaalin varsia.

– Höyrytän parsakaalin nuput erikseen ja maustan ne sormisuolalla ja tilkalla hyvää oliiviöljyä, Reino kertoi.

– Entä villivihannekset, nokkoset, voikukat ja vuohenputket? Quu kysyi.

– Poimin niitä alkukesällä, kuivatin ja jauhoin hienoksi, Reino kertoi ja esitteli viherjauhepurkkia. – Lisään näitä keitoksiin ja saan ilmaisia vitamiineja ympäri vuoden.

– Millä maustat keiton? Matti kysyi.

– Olen keittänyt kasvislientä, sillä kaupan valmisteissa on mielestäni liikaa suolaa. Lisään mielelläni valkosipulia, tuoretta inkivääriä, soijakastiketta ja ripauksen chiliä makupommeiksi, Reino kertoi.

– Hienoa, entä vihreä pääruoka?

– Kaalit ovat sekä maukkaita että terveellisiä. Rullasin aamulla kaalikääryleitä, joihin valmistin sienitäytteen. Metsistä löytyy tähän aikaan vuodesta keltaisia kantarelleja ja herkullisia tatteja. Ensimmäiset suppilovahverotkin ovat jo nousseet pintaan.

– Entä mitä kaalikääryleiden lisukkeeksi? Matti kysyi.

– Koska päivän teema on vihreä, valmistan kuohkean perunamuhennoksen pinaatin ja viherjauheen kera. Sekoitan joukkoon runsaasti voita ja valkosipulia.

– Saammeko vihreää hilloakin? Quu kysyi hymyillen.

– Tarkoitatko minttua? Jos haluat, mutta puolukkahillo on kyllä ainoa oikea lisuke kaalikääryleille.

– Ehkä joustamme, maku ratkaisee, Quu virnisti.

– Jälkiruoka on yllätys, Reino kertoi, kun tuli aika kantaa annokset ulos.

Ville tähyili taivaalle ja kehotti pitämään kiirettä, sillä taivas oli vetäytynyt synkkään pilveen. Ajoitus ei onnistunut, sillä tuuli riepotti pöytäliinaa ja saderintama lähestyi.

– Ehdotan hätäratkaisua. Tule Matti avuksi, kannetaan pöytä kasvihuoneeseen. Se mahtuu juuri ja juuri keskikäytävälle, Ville sanoi, kun sade alkoi.

Quu ja Matti istuivat tiiviisti pöydän takana ja Reino kertoi suoraan kameralle, mitä oli tarjolla. Ville kuunteli huolestuneena kuulokkeista, miten sade rummutti lasiseiniin.

– Tyypillinen kesäsää, rakastan puutarhajuhlia poutasäässä, mutta sateeseen on aina pakko varautua, Quu aloitti juonnon.

– Terveellinen kasvispitoinen ruoka maistuu sateellakin, Matti jatkoi ja esitteli, mitä oli tarjolla. Reino rentoutui, kun Quu ja Matti kehuivat kilvan maukkaita annoksia.

– Odotamme jälkiruokayllätystä, Quu sanoi, kun lautaset olivat tyhjät.

Reino haki tarjottimen sisältä. Matti piteli huomaavaisesti sateenvarjoa hänen yllään.

– Bravuurini taannoin kokkikisassa oli timjamilla maustettu jäätelö. Tänään siinä on lisäksi pistaasipähkinöitä ja minttua maun ja väriteeman vuoksi, Reino esitteli.

– Kerrassaan hyvää, Quu ja Matti kiittelivät.

– Nyt nopeasti sisälle. Olen keittänyt vahvaa kahvia ja sytyttänyt takkatulen, Tähti huhuili, kun Ville oli sammuttanut kameran.

– Olen onnellinen, ettemme antaneet sateen pilata tunnelmaa, Quu huokasi juotuaan toisen kupillisen kahvia.

– Ynnätäänkö, olemme hoitaneet nyt väriteemoista neljä. Studiolähetyksiä on kymmenen. On aika päättää, miten jatkamme. Sininen teema on seuraava, mutta entä sen jälkeen? Quu mietti.

– Ehdotan vastavärejä. Punainen ja vihreä, keltainen ja violetti, sininen ja oranssi, Matti sanoi.

– Olet värioppisi lukenut, sopii minulle. Mutta tiedätkö, minkä olemme unohtaneet. Kokkauksessa kullanruskea on tärkeä. Paahtunut kalan nahka, sisältä punertavat pihvit ja kananmunalla sivellyt piiraat, Quu sanoi.

– Olet oikeassa, seuraavaksi siis sininen ja ruskea. Sitten vastavärit. Tarvitaan vielä yksi teema.

– Tiedättekö, mitä tapahtuu, kun vastavärit sekoitetaan? Matti kysyi yllättäen.

Quu hymyili ja vastasi opiskelleensa sen verran kuvataidetta, että tiesi vastauksen.

– Sitä kutsutaan värien murtamiseksi ja lopputuloksena saadaan värikkäitä harmaita. Mielestäni se muistuttaa taikuutta, mutta en osaa kuvitella harmaita ruokia. Olettehan kuulleet sanonnan, jos ruoka on harmaata, elämäkin on harmaata.

– Voitaisiin kääntää se toisin päin. Muistan, että aikoinaan kouluruoka oli aika väritöntä. Makaronivelliä, valkoisia sämpylöitä ja hailakkaa lauantaimakkaraa, Reino puuttui puheeseen. – Voisimme vertailla, miten ajat ovat parantuneet. Lapsilla on nykyään jopa valinnan varaa.

– Hienoa, huomenna on siis sininen päivä. Nyt pääsette hotelliin vetämään henkeä, Quu sanoi palaverin päätteeksi.

***

Kun kuvausryhmä oli kerännyt tavarat ja lähtenyt, Tähti latasi astianpesukoneen ja istuutui Quun seuraan. Takkatuli oli hiipunut, mutta lämmitti edelleen suloisesti.

– Olen aina pitänyt talosta, täällä on lämmintä ja kodikasta, Quu huokasi ja otti kiitollisena Reinon tarjoaman viinilasillisen. – Miten kahvila kannattaa?

– Niin kuin näit tänään, oli todella hiljainen päivä. Mutta heti kun aurinko pilkistää, piha täyttyy asiakkaista. Lämpimät voisarvet ja täytetyt krepit ovat kestosuosikkeja, Reino kertoi.

– Olen huolissani, miten tytöt selviävät leirillä. Toivottavasti teltta ei vuoda, Tähti tuskaili.

– Lapset pärjäävät, ei heitä pieni sade haittaa, Reino sanoi luottavaisesti.

– Minä olen kiitollinen siististä sisämajoituksesta, Quu sanoi ja haukotteli leveästi.

– Voit vetäytyä, päivä oli raskas. Tytöt kinuavat omia huoneita. Voi olla, että saat jatkossa nukkua sohvalla.

– Ei haittaa, Quu sanoi ja kiipesi yläkertaan.

Reino pohti iltamyöhään sinistä teemaa. Hän oli innostunut projektista ja halusi pitää annokset yksinkertaisina. Mustikkapiirakka tuli ensimmäiseksi mieleen. Kokkikisassa hänen munakoisoannoksensa oli saanut suurta suosiota, mutta tomaatti-paprikakastike ei sopinut väriteemaan. Hän päätti paistaa munakoisot sellaisenaan runsaan oliiviöljyn kera. Entä lisukkeet? hän pähkäili ääneen.

Tähti tuli apuun.

– Elintarvikevärit on keksitty. Äiti teki aikoinaan syntymäpäivilleni sateenkaarikakkua. Hän jakoi taikinan osiin ja värjäsi. Vaikka kakku oli värikäs, piti käyttää mielikuvista, sillä valokuvat olivat siihen aikaan mustavalkoisia, hän naurahti.

– Mitä ehdotat? Sinisiä perunoita, riisiä vai pastaa?

– Olen kuullut, että sinisiä perunoita on olemassa. En vain tiedä, löytyykö niitä täältä pikkukaupungista, Tähti sanoi mietteliäänä.

– Taidan ottaa elintarvikevärit käyttöön. Haluan itsekin nähdä sinistä riisiä, Reino virnisti. – Mutta kerro, mitä voin kokata alkuruoksi? En keksi mitään järkevää.

–  Raikas smoothie voisi toimia. Tee annos, jossa on mustikkajogurttia, tuoreita luumuja ja mustaherukoita, Tähti ehdotti spontaanisti.

– Taisit juuri pelastaa yöuneni, Reino halasi vaimoaan.

QUU

Sinen teema toimi niin hyvin, että olimme häikäistyneitä. Tähti kattoi vaaleansiniselle pöytäliinalle koboltinsiniset astiat ja kimpun heleitä kissankelloja. Nautimme pirtelöt korkeista laseista. En olisi uskonut saavani maistaa sinistä riisiä, mutta nyt sekin on koettu. Reino oli hauduttanut munakoisot ihanan pehmeiksi ja tarjoili lisäksi kirpakkaa mustaherukkahyytelöä. Saimme suupielet mustiksi, kun maistelimme mehevää mustikkapiirakkaa. Suostuin, että sen kanssa saa tarjota vaniljakastiketta. Reijo yllätti kysymällä, maistuuko vielä cocktailit. Hän kantoi tarjolle maljat Sinisiä enkeleitä. Villekin suostui ottamaan, vaikka hän ajaa autoa. Vinkkasin, että lapsille voi tehdä alkoholittoman version.

Olen vakuuttunut, että saamme runsaasti katsojia, jotka voivat kehitellä teemasta omia versioita. Aion ehdottaa Jaskalle, että päivitämme reseptit ohjelman kotisivulle ja pyydämme yleisökommentteja. Kaisla on ottanut annoksista valokuvia, jotka julkaisemme, kun studiolähetykset alkavat. Tähdellä on oma blogi, mutta pyysin häntä säilyttämään salaisuuden. Tähti oli sitä mieltä, että ennakkomainos voisi toimia. Lupasin, että hän saa julkaista kuvat lähempänä ohjelmien esitystä.

Olemme katselleet Matin kanssa materiaalia ja todenneet sen kiinnostavaksi. Ville ottaa paljon lähikuvia, joissa annokset tulevat edukseen. Sadekuvat kasvihuoneessa olivat loistavia. Huomenna on pihvipäivä ja sen jälkeen aloitamme vastavärien kuvaukset. Ehdotin Matille ja Reinolle, että voimme pitää ideariihen ennen väripareja. Reino lupasi kokata jotain erityishyvää ja Matti hakee pari pulloa viiniä. Ohjelmanteko hyvässä seurassa on parasta mitä tiedän.

Reino laittoi aamulla grillipisteen kuntoon, sillä saderintama oli mennyt ohi.

– Oikein sisäfilepihvejä, ei hassumpaa, Matti kehui tullessaan keittiöön.

– Totta kai ja tarjoan niiden kanssa tuhtia valkosipulivoita, kermaista pippurikastiketta ja uuniperunoita. Lisäksi vielä tomaattisipulisalaattia.

– Aika monta väriä, mutta ruskea on annoksen tähti. Entä alkuruoka?

– Paistan juuri ennen kuvauksia pienissä keramiikkavuoissa kohokkaita. Ne ovat herkkiä, enkä toivo niiden lässähtävän, Reino kertoi. – Laitan päälle vahvaa juustoraastetta, joka näyttää toivottavasti hyvältä lähikuvissa.

– Ruskea jälkiruoka, saammeko ehkä suklaata?

– Teen sacherkakun, jonka sisään tulee aprikoosihilloa. Pursotan päälle runsaasti kermavaahtoa.

– Arvaan, ettei Quu protestoi, vaikka kaikki ei ole ruskeaa.

– Maku ratkaisee, Reino hymyili.

REINO

Rakastan ja ihailen Quuta, kun hän järjestää jatkuvasti kokkaushaasteita. Paikallislehden kuvaaja kävi tekemässä haastattelun ja maisteli innolla sacherkakkua. Onneksi sitä riitti kaikille, myös tytöille. He palasivat innosta piukeina leiriltä ja hihkuivat, että haluavat ensi kesänä uudelleen.

Kesäloma on lopuillaan ja koulun aloittaminen jännittää. Tähti kävi ostamassa tyttöjen kanssa uudet reput. Annukka valitsi Barbien ja Ulpukka yksisarvisen. Molemmat tietenkin vaaleanpunaisia. Onneksi he viihtyvät omissa leikeissä, sillä Tähdellä on kädet täynnä töitä nyt, kun kesäkelit ovat palanneet ja minun aikani kuluu kokkauksessa. Väriteemojen kuvaukset ovat jo puolessa välissä. Suunnittelemme illalla, miten toteutamme vastavärit. Minulla on muutamia ideoita. Tosin niistä ei ole pulaa muillakaan. Tärkeintä on, että kotikokit saavat ideoita ja voivat valmistaa helposti vastaavia annoksia.

Reino kantoi illalla pöytään mehevän kaalipiirakan.

– Ihastuin vihreään teemaan ja halusin jakaa tätä hyvää, hän hymyili.

– Puolukkahilloakin on vielä, Quu huomasi ja otti ison palan piirakkaa.

– Tähti lähti käymään Maman luona. Hän haluaa vähän irrotella, kun kahvila on jo kiinni ja tytöt ovat kavereiden luona yökyläsää, Reino kertoi ja kaatoi höyryävää vihreää teetä.

– Huomaan, että vihreä teema jatkuu, Matti virnisti.

– Haluatteko lasilliset minttulikööriä, sitäkin löytyy? Reino kysyi.

– Kiitos ei, se on turhan makeaa. Nautitaan tästä ja kun tarvitsemme neuvoa antavaa, viini sopii mainiosti, Quu vastasi.

– Toin pullollisen valkoista ja punaista, hyvä väriyhdistelmä sekin, Matti vahvisti.

– Aloitetaan kuitenkin punaisesta ja vihreästä teemasta. Näin loppukesällä tuoreita aineksia löytyy, Reino ehdotti.

– Voisit kokata alkuruoksi avokadoja katkarapujen ja majoneesin kera, se on suosikkiannokseni, Quu toivoi.

– Hoituu helposti, vähän limettiä, suolaa ja pippuria joukkoon. – Mitä toivotte pääruoaksi?

– Miten olisi iso salaatti, jossa on tuoreita yrttejä, makeita pikkutomaatteja, punasipulia ja lisää avokadoa, Matti mietti.

– Tomaatit alkavat pikkuhiljaa kypsyä kasvihuoneessa, samoin paprikat ja chilit. Rakastan grillattuja pihvitomaatteja ja punaisia paprikoita, jotka voi täyttää sienillä ja kasviksilla, Reino suunnitteli.

– Kannatan kasvisvaihtoehtoa, sillä katsojat kyselevät jatkuvasti uusia reseptejä, Quu vahvisti.

– Punavihreä jälkiruoka, mitä se voisi olla?

– Voisin tehdä prinsessakakun. Siinä on ihanan vihreä marsipaanikuorrutus. Sisällä on kermavaahtoa ja tuoreita vadelmia, joka pikkutytön unelma, Reino tuumi.

– Kuulostaa hyvältä ja reseptit eivät ole monimutkaisia. Keltainen ja violetti on astetta vaikeampi haaste? Quu mietti.

– Monissa marjoissa ja hedelmissä on violetti vivahde. Mietin esimerkiksi tuoreita luumuja. Pihan perällä kasvaa kriikunoita. Ne ovat pieniä ja kirpakoita, mutta niistä voisi kehitellä mainion jälkiruoan, Reino ehdotti.

– En keksi violettia alkuruokaa, mutta keltainen on helppo. Kokkasit viimeksi kurpitsakeittoa. Ehdotan paahdettuja maissintähkiä ja tuoretta ananasta. Ne ovat näyttäviä ja maukkaita, Matti sanoi.

– Keksi saman tien keltavioletti pääruoka. Olisi hyvä, että pystymme rinnastamaan värit.

– Keltainen sahramilla maustettu kalacurry sopisi. Sen kanssa violettiin vivahtaa punasikurin lehtiä, jotka on täytetty yrteillä, fetalla ja mustilla oliiveilla. Koristeeksi laventelinkukkia, Reino suunnitteli.

– Jälkiruoksi kuningatarjäätelöä ja lakkahilloa, Quu toivoi.

– Hyvä, ollaan jo vahvoilla, Reino sanoi ja kaatoi lasilliset viiniä.

– Sitten vielä sininen ja oranssi. Onneksi olemme harjoitelleet, Matti tuumi.

– Oranssista tulee heti mieleen sitrushedelmät. Tarjoanko alkudrinkiksi appelsiinipirtelöt sinisten pillien kera? Reino hymyili.

– Mikä ettei ja pääruoksi ehdimme hankkia sinisiä perunoita. Voisit kokata kullanoranssin kantarellikastikkeen kaveriksi, Quu sanoi.

– Sopii ja tarjoan niiden kanssa friteerattuja kesäkurpitsan kukkia. Sato on parhaillaan kypsymässä. Jälkiruoaksi oranssia kurpitsapiirakkaa syötävien sinisten orvokkien kera.

Quu purskahti nauruun ja joi lasinsa tyhjäksi.

– Teiltä ei ideat lopu. Odotan jo kovasti, mitä herkkuja keksitte harmaasta teemasta.

TÄHTI

Olen iloinen Reinon puolesta, että hän pääsee taas loistamaan. Minulla riittää puuhaa, kun hoidan kesäkahvilaa. Aion ehdottaa, että pidämme syksyllä kunnon loman. Edellisestä on jo aikaa.

Minulla on haave. Kun kävin Maman luona, hän oli salaperäinen ja kertoi vasta kahvikupillisten jälkeen, että aikoo lähteä käymään Espanjassa Ellinooran luona. Sisko on hankkinut lomaosakkeen ja muuttanut Aurinkorannikolle. Mama ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan. Hän kysyi, onko Quulla syyslomaa. Innostuin, mutta en voi jättää Reinoa ja tyttöjä pulaan. En ole kysynyt vielä Quulta, vaan annan hänen keskittyä täysillä kuvauksiin.

Mama on toipunut Pörrön menetyksestä. Se on nyt kissojen taivaassa, tiedän, että sellainen on, Mama kertoi silmät kosteina. Pörrö oli hänen seuranaan niin kauan kuin muistan. Kysyin, aikooko Mama hankkia uuden kissan, mutta hän sanoi, ettei Pörröä voi korvata. Ainoa hyvä puoli on, että hän on nyt vapaa matkustamaan. Nostin onnenkortin, joka oli Lanttien kolmonen Toimina. Haluan uskoa, että se tarkoittaa irtiottoa kotiarjesta, vaikka ei siinäkään ole mitään vikaa.

Harmaasta teemasta ei tullut harmaata. Quu oli sitä mieltä, ettei halua edes kuvitella haljuja annoksia.

– Niin kuin Reino ehdotti, käännetään teema ylösalaisin. Kokataan niin värikästä ruokaa, että kaikille tulee hyvä mieli, hän ehdotti.

– Olet oikeassa, värikimara on loistava valinta. Alkuun dippikasviksia, pikkuporkkanoita, erivärisiä paprikoita, sellerinvartta ja paljon yrttejä. Pääruoaksi uunijuureksia. Lisätään punajuuri vasta lopuksi, ettei se värjää kaikkea punaiseksi. Jälkiruoksi raikas hedelmäsalaatti, Reino ehdotti silmät loistaen.

– Värikäs pöytäliina, kimppu syyskukkia ja yksiväriset astiat, jotta annokset ovat edukseen, Kaisla ehdotti.

– Olen miettinyt jo studiokeskusteluja. Löydämmekö kaikkiin lähetyksiin vieraan, joka liittyy teemaan? Esimerkiksi mustavalkoannoksia voisi joku tunnettu taidegraafikko kommentoida. Voimme samalla esitellä hänen taidettaan, Matti ehdotti.

– Loistava idea ja tarjoamme studiossa jotain pientä naposteltavaa. Ensimmäisessä valkoista suklaata ja lakritsia. Punaiseen teemaan sopii kirsikat ja viherlähetykseen vihreät kuulat, Quu mietti.

– Fazerin sininen suklaa on suosikkini, Kaisla sanoi.

– Keltaiseen sopii aprikoosit ja viimeiseen riemunkirjava lajitelma. Voin käydä tutustumassa kaupan irtokaramellivalikoimaan, Matti tarjoutui.

– Olette aikamoisia herkkusuita. Hoidetaan ensin kuvaukset loppuun ja kokoonnutaan sen jälkeen Pasilassa suunnittelemaan syksyä, Quu päätti.

Hän ei osannut aavistaa, että elämä mullistuu yllättäen.

TV-KESKUS, PASILA

Quu itki päästyään kotiin. Hän ei voinut ymmärtää, miksi elämä kohteli häntä nurjasti.

– Miten Jaska pystyi tekemään minulle näin katalan tempun, hän voihki puhelimessa Tähdelle.

– Aloita alusta, kerro, mitä tapahtui, Tähti pyysi rauhallisesti.

– Otan lopputilin, en halua olla enää päivääkään nöyryytettävänä, Quu puuskahti.

– Hei, rauha, vedä henkeä.

– Voitko kuvitella, Meriitta on taas kuvioissa ja mikä pahinta, hän tunkee itsensä taas minun ohjelmaani.

– Miten se on mahdollista?

– Sano muuta. Jaska levitti käsiä ja sanoi, että määräys tuli johtoportaasta. Meriitta haluaa päästä televisioon ja kulttuurimakasiini on ainoa, johon hänellä on pätevyyttä. Hänellä on ilmeisesti taas vaikutusvaltainen rakastaja.

– Pitäisikö sinun tehdä yhteistyötä hänen kanssaan? Tähti kauhistui.

– Sitä juuri. Saan tietysti jatkaa, sillä minulla on voimassa oleva työsopimus, mutta se tarkoittaa, että Meriitta jakaa juontovuorot minun ja Matin kanssa, En suostu, en ikinä!

– Onko sinulla varasuunnitelmaa?

– Ei todellakaan, tämä tuli ihan puskista, Quu kertoi jo hieman rauhoittuneena.

– Nuku yön yli, jutellaan huomenna lisää, Tähti ehdotti.

Quu otti yläkaapista viskipullon, jota hän säilytti pahan päivän varalle. Nyt oli sellainen. Hän nukahti kahden tukevan lasillisen jälkeen ja näki painajaisunta. Meriitan ilkkuvat silmät seurasivat hänen askeleitaan ja vahingoniloinen nauru sai ihokarvat pystyyn.

Aamulla kurkku oli kuiva ja silmät sameat. Quu soitti Kaislalle ja ilmoitti olevansa sairas.

– Meriitta on jo täällä ja hän istuu kahvilla Matin ja Jaskan kanssa. Olen kauhuissani, Kaisla kertoi.

– Tuota en olisi halunnut kuulla, Quu sanoi ja sulki puhelimen.

Kun Tähti soitti, Quu kertoi tehneensä päätöksen.

– En aio jatkaa tätä ilveilyä. Saan päänsärkyä pelkästä ajatuksesta, että näkisin Meriitan joka päivä ja minun pitäisi neuvotella hänen kanssaan ohjelmien sisällöstä. Aion lopettaa työsuhteen ja lähden Ellinooran luo toipumaan iskusta. Saan ehkä töitä tiskaajana Sofian tavernasta, Quu vuodatti.

– Ei hassumpi ajatus. Pidä taukoa televisiotyöstä ja mieti rauhassa, mitä haluat tehdä jatkossa. En ole kertonut vielä sinulle, että Mama on lähdössä Espanjaan ja hän pyysi sinua ja minua matkaseuraksi. Mennään kolmestaan.

– Ihana sisko, löysit juuri oikeat sanat piristämään synkkää päivääni, Quu hymähti.

– Ellinoora on luvannut maksaa matkamme, siis myös sinun ja perillä on täysihoito. Reino vakuutti, että hän pärjää viikon tyttöjen kanssa. Lähtisimme mielellämme kaikki, mutta tyttöjen koulu on etusijalla. Kahvila on nyt kesän jälkeen kiinni ja avaamme vasta lomani jälkeen. Reino suunnittelee uutta ruokalistaa ja tekee tyttöjen iloksi koeannoksia.

– Taidan palata elämään. Ihana ajatus, että me sisarukset saamme viettää laatuaikaa keskenämme ja bonuksena vielä Mama, Quu ilahtui.

MATTI

Olen hämääntynyt. Yhteistyö Quun kanssa toimi ja olimme jo täydessä vauhdissa suunnittelemassa syksyn suoria lähetyksiä. Insertit ovat valmiit. Olen istunut Kaislan kanssa editissä. Janne on taitava ja hänellä on silmää koostaa materiaalit herkullisiksi ruokapaketeiksi. Villen taiteelliset kuvat pääsevät oikeuksiinsa. Olin kiitollinen, kun Quu antoi vapaat kädet. Opin paljon ja kunnioitan jokaisen panosta. Televisiotyö on todellakin tiimityötä.

Suunnittelupalaveri Quun kanssa peruuntui, kun tämä outo tyyppi, Meriitta ilmestyi kuvioihin. Jaska ilmoitti kylmän rauhallisesti, että hän tulee jakamaan juontovuorot. Meriitta hymyili leveästi ja vakuutti, että kokemusta ja kunnianhimoa löytyy. Lisäksi hänellä on omien sanojensa mukaan mahtava verkosto vaikutusvaltaisia osaajia eri aloilta. Taiteilijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä, muusikkoja, elokuvatuottajia ja huippukokkeja, hän luetteli. Näyttää pahasti siltä, että hän on jo päättänyt, keitä hänen tuttaviaan tulee studiolähetyksiin vieraiksi. Minulta ei kysytä.

Kun kuulin Quun päätöksestä lyödä hanskat tiskiin, järkytyin. En tiennyt, että televisiomaailma on näin raaka. Itselläni ei ole varaa perääntyä, sillä ura on vasta alkuvaiheessa. Vein Meriitalle muovimukillisen kahvia ja kerroin olevani yhteistyökykyinen. Hän hymyili maireasti ja vakuutti, että meistä tulee hyvä työpari. En ole niinkään varma, mutta aika näyttää.

Kaisla tuntee Meriitan ennestään. Hän ei tunne minkäänlaista sympatiaa, mutta sanoi, että palkan eteen täytyy sietää kaikenlaista. Meillä on tapana käydä yhdessä päiväkahvilla. Kaislan hymy piristää päiviäni. Mietin, tohdinko pyytää häntä joku ilta ulos…

FUENGIROLA

Lento Malagaan sujui tasaisesti. Tähti ja Quu seurasivat huvittuneina, kun Mama otti torkut ja kuorsasi kevyesti. Hän heräsi vasta, kun oli aika laskeutua.

– Voi veikkoset, kylläpä nukutti. Valvoin koko edellisen yön, kun minua jännitti, Mama selitti hieman nolona.

– Kaikki hyvin, olemme perillä tuossa tuokiossa, Tähti rauhoitteli.

Manuel odotti lentoaseman ulkopuolella.

– Tervetuloa, Ellinoora lähetti minut. Hän odottaa teitä malttamattomana tyttöjen kanssa tavernassa, Manuel kertoi ja auttoi vieraat autoon.

– Voi miten minulla on ollut ikävä teitä, Ellinoora tervehti ja halasi Mamaa ja siskojaan.

– En ollut tuntea teitä tytöt, olettepa kasvaneet, Quu sanoi ja ojensi lapsille Fazerin siniset suklaalevyt.

He niiasivat ja juoksivat saman tien leikkeihinsä.

– Niin kuin näette, täällä on vielä kesäisen lämmintä. Istutaan puutarhan puolelle, Ellinoora viittasi kädellä kodikasta viiniköynnösten varjostamaa pöytää.

– Hola, Sofia tuli paikalle tarjottimen kanssa. – Tervetulomaljat cavaa, ilo saada teidät tänne.

– Majoitumme minun luokseni, mutta lupaamme käydä ahkerasti, Ellinoora sanoi ja kohotti maljan.

– Jäätte lounaalle minun vieraikseni. Tarjolla on aamulla pyydystettyä ja valkosipuliöljyssä grillattua merikalaa sekä tomaattisipulisalaattia, Sofia kertoi.

– Kiitos, täällä saa paikkakunnan parasta ruokaa, Ellinoora hehkutti.

Sofia nauroi ja sanoi, että hänen oli palattava saman tien keittiöön.

Ellinoora ehdotti maukkaan lounaan jälkeen, että he siirtyisivät hänen asunnolleen.

– Sinne on vain vajaan kymmenen minuutin kävelymatka. Manuel tuo matkalaukut autolla, kävely tekee hyvää ja sen jälkeen siesta maistuu.

– Sopii hyvin, ilma on loistava. Suomessa oli lähtiessämme jo syksyn merkkejä. Aiotko jäädä pysyvästi Espanjaan? Tähti kysyi.

– Ainakin toistaiseksi ja toivon, että sinä Mama viihdyt täällä pitkään.

– En ole varannut paluulippua. Riippuu siitä, miten tulemme toimeen, Mama hymyili.

Ellinoora naurahti ja vakuutti pitävänsä mieleisestä vieraasta hyvää huolta. Hän ei aavistanut, että keväällä tilanne olisi toinen.

VILLA ELLI

Ellinooran kaksiosta oli merinäköala.

– Kuudes kerros, onneksi on hissi, Mama huokasi ja ihaili maisemaa. – Sinä onnekas, palmut huojuvat ja parvekkeella on heleitä kukkia. Mitä nuo punaiset ovat?

– Vaaleanpunainen on oleanteri ja tuo kirkas kiinanruusu, Elli kertoi. – Minulla on vain kaksi makuuhuonetta. Sopiiko, että Quu ja Tähti majoitutte toiseen? Laitan Mama sinulle mukavan vuoteen sohvalle, saat oman makuuhuoneen sitten, kun tytöt lähtevät, Ellinoora touhusi.

– Nukun vaikka vaatekomerossa, Mama hymyili.

– Laukkupalvelu, Manuel hihkaisi ja toi matkatavarat sisälle.

– Kiitos, otatko kupillisen kahvia? Ellinoora tarjosi.

– En ehdi, tavernassa on kiirettä. Sofia lähetti terveisiä. Jos teillä on täällä ahdasta, vierasmaja on käytettävissä.

– Hienoa, pidämme mielessä, Ellinoora vastasi. – No niin, haluatteko virkistävään suihkuun? Pihalla on uima-allas, mutta vesi on tähän vuodenaikaan viileää. Vetäydytään hetkeksi siestalle ja lähdetään illemmalla tutustumaan lähiympäristöön.

***

Mama ja sisarukset istuivat iltakävelyn ja kevyen aterian jälkeen Ellinooran parvekkeella katselemassa laiskasti aaltoilevaa merta.

– Miten rauhoittavaa. Voisin levätä täällä joka ilta tekemättä mitään, Mama huokasi.

– Sopisiko kuitenkin pieni digestiivi. Lasillinen erinomaista sherryä tai jotain muuta? Ellinoora kysyi.

– Ainahan se, nukuttaa sitten paremmin, Mama myöntyi.

Tähti ja Quu pyysivät lasilliset viiniä.

– Quu, vaikutat hiljaiselta, se ei ole tapaistasi, Ellinoora huomasi ja katsoi sisartaan tutkivasti. – Onko kaikki hyvin?

– Mikään ei ole hyvin. Sanoin itseni irti töistä enkä tiedä, mitä teen seuraavaksi. Ehkä Sofia palkkaa minut tiskaamaan keittiöön.

– Tyttökulta, et ole tosissasi. Tavernassa on hiljaista tähän aikaan vuodesta, kun turisteja on vähän, mutta voit toki jäädä tänne minun luokseni, Ellinoora huolestui.

– En halua olla vaivaksi. Olen tällä hetkellä vielä palkallisella lomalla, mutta sen jälkeen hyvät neuvot ovat kalliit.

– Voit tulla kahvilaamme, kylläkin vain ruokapalkalla, Tähti lupasi.

– Olisin siellä vain tiellä, Quu puuskahti.

– Kerro, mikä sai sinut tekemään näin radikaalin päätöksen, Mama puuttui keskusteluun.

– Kukapa muu, kuin se pahuksen juonittelija Meriitta. Hän halusi töihin kulttuuritoimitukseen ja vei paikkani. Arvatkaa, miltä minusta tuntuu. Voisin sittenkin ottaa lasillisen jotain vahvempaa, Quu voihki.

– Minulla on tapana sanoa, että asioilla on tapana järjestyä. Tämä voi olla ovi johonkin uuteen, Mama rauhoitteli.

– En vain osaa arvata, mitä se olisi, Quu maistoi aimo kulauksen viskilasista ja ähkäisi.

– Nukutaan yön yli, huomenna kaikki voi olla toisin, Ellinoora sanoi ja haukotteli.

– Olemme valvottaneet sinua, mennään kaikki nukkumaan, Tähti ehdotti.

QUU

En tiedä, oliko virhe tulla tänne siskojen vaivoiksi. Huomaan, että olen ilon pilaaja. En voi sille mitään, että harmittaa ja olen todella turhautunut. Jäin illalla seurustelemaan viskipullon kanssa. Nyt pää on sumea ja näin painajaisia. Meriitan vihreät silmät kiiluivat vahingoniloisina. Tähti heräsi huutooni. Hän toi lasillisen lämmintä maitoa hunajan kera samoin kuin äiti, kun olimme lapsina kipeinä. Itkin itseni uneen.

Quu jäi seuraavana aamuna lepäämään, kun muut lähtivät aamiaisen jälkeen kaupungille. Olo oli levoton eikä hän malttanut pysyä vuoteessa. Musta kahvi ja tilkka viskiä helpottivat oloa.

Quu päätti hetken mielijohteesta soittaa Monikalle ja kysyä, mitä suunnitelmia hänellä oli syksyksi.

– Quu, soitit hyvään aikaan. Olen tehnyt maikkarille ohjelmaehdotuksen, joka on yllättäen hyväksytty. Kuvittele, ehdotin kokkikisaa, joka perustuu kuvamateriaaliin. Kilpailijat saavat vetää sokkona inspiraatiokuvan, jota he käyttävät innoittajana. Riittää, että he valitsevat värin, muodon tai jonkun yksityiskohdan. Mitä sanot, olen innoissani.

Quu veti henkeä ja kysyi, miten Monika aikoi toteuttaa idean.

– Toivoisin, että olisit vapaa tulemaan mukaan, sillä tarvitsen juontajan. Tapsa on lupautunut tuomariksi. Ainoa huoli on, että haluaisin, että kuvaamme ulkona, mutta talvi uhkaa tulla ennen aikojaan.

– Kuule, et ehkä tiedä, että olen lopettanut kulttuuritoimituksessa. Jos oikeasti haluat minut mukaan, olen vapaa, Quu henkäisi.

– Ei ole totta, en osannut edes toivoa tällaista mahdollisuutta. Tule käymään, niin allekirjoitetaan sopimus.

– Se ei käy ihan heti, sillä olen lomamatkalla Espanjassa.

– Voi muistan miten kävimme Sofian ja Manuelin tavernassa. Oletko siellä?

– Aika lähellä. Sisareni Ellinoora on hankkinut lomaosakkeen ja olen täällä vieraana.

– Sain hullun idean. Mitä, jos ajamme pakulla sinne ja kuvaamme kisan Aurinkorannikolla. Siellähän on paljon suomalaisia?

Quuta huimasi ja hän kaatoi nopeasti toisen lasillisen viskiä.

– Kyllä vain, päteviä kisaajia löytyy varmasti. Suosittelen Manuelia, hän voi kysellä kavereiltaan.

– Quu olet aarre, pidetään yhteyttä. Minun pitää puhua Kenin ja Olli-Tapion kanssa, mutta olen täpinässä. Olen varma, että tästä tulee huippumenestys, Monika sanoi ja päätti puhelun.

QUU

Alan pikkuhiljaa uskoa Mamaa, jolla on tapana sanoa, että asiat järjestyvät. Jos Monika ja Ken tulevat tänne, saamme huikean kisan aikaiseksi. Voisimme kuvata jaksot tavernan pihalla. Siellä on grillikatos, vesipiste, pöytiä ja tuoleja. Emme tarvitse muuta kuin tukevan työtason ja keittolevyt. Uunit täytyy varmaan unohtaa, mutta pannulla voi kokata mitä vain. Tai ei ehkä leivonnaisia. Täytyy miettiä.

Käyn ylikierroksilla enkä malta odottaa, että saan kertoa muille. Täytyy odottaa Monikan vahvistusta, ennen kuin otan yhteyttä Manueliin. Uskon, että saamme Suomi-Centerin kautta osanottajia. Mahtava suunnitelma! Minulla on takataskussa ehdotus kuvien käytöstä, mutta säästän sen yllätykseksi.

– Sinähän suorastaan sädehdit, mitä ihmettä on tapahtunut? Tähti kysyi, kun hän palasi Ellinooran ja Maman kanssa kori ostoksia pullollaan.

– Sain taas työtarjouksen, ei sen kummempaa, Quu hymyili leveästi.

– Tiesin, että et jää kauan suremaan. Onnittelut. Ostimme pullollisen kylmää cavaa, nyt taitaa olla oikea hetki avata se, Ellinoora touhusi ja haki kaapista korkeat lasit.

– Kerro heti kaikki, Tähti vaati, kun he istuivat Ellin aurinkoisella parvekkeella.

– Veikkaan, että kisa tuo tavernaan lisää asiakkaita. Sofia on valitellut, että kesäsesongin jälkeen on ollut kovin hiljaista, Ellinoora sanoi.

– Ette saa puhua vielä mitään, ettei kukaan pety. Odotetaan Monikan soittoa, Quu varoitti.

***

Soitto tuli jo samana iltana. Monika kertoi innoissaan, että oli jutellut Kenin ja Olli-Tapion kanssa. Ken oli suostuvainen, vaikka piti ajomatkaa pitkänä. Tapsa ilmoitti tulevansa ilomielin mutta lentäen.

– Tapsa ehdotti, että hän tulee yhdessä miesystävänsä Joken kanssa. Hänellä on kesälomaa jäljellä. Sinähän tunnet hänet?

– Kyllä vain, Jokke on dokumenttitoimituksen päällikkö. Työskentelin siellä vähän aikaa. Jokke ja Tapsa kävivät tekemässä asuntoni remontin, Quu kertoi.

Hänestä oli hauska ajatella, että tapaisi miehet nyt uusissa kuvioissa.

– Löytyykö edullista majoitusta? Minä voin asua Kenin kanssa pakussa, mutta muut eivät mahdu sinne.

– Sopiiko tavernan vierasmaja? Siellä on kaksi makuuhuonetta ja tilava olohuone, jossa on levitettävä sohva. Mahdumme sinne kaikki, onhan se mukavampi kuin paku, Quu ehdotti spontaanisti.

– Onko vierasmaja vapaa? Se olisi ihanteellinen ratkaisu.

– Sofia tarjosi sitä minulle. Majailen toistaiseksi sisareni Ellin luona, mutta olisi kätevää, jos olemme kaikki kuvausten ajan tavernassa.

– Hienoa. Haluat varmaan selvitellä, ketkä voisivat osallistua. Osa voisi olla suomalaisia ja osa espanjalaisia. Manuel ilman muuta ja ehkä joku hänen kokkikaverinsa.

– Jos serkku kelpaa, sellainen löytyy naapuriravintolasta, Quu hymyili.

– Arvasin, että hyvä veli verkosto toimii joka maassa. Käy Suomi-Centerissä vähän vakoilemassa ja raportoi. Ken pakkaa jo pakua. Saimme laivaliput Saksaan huomisillaksi.

– Ette tosiaankaan aikaile. Tapaamme tavernassa tuota pikaa. Pyydän Manuelin laittamaan cavan kylmään, Quu päätti puhelun.

Hänellä oli kutkuttava tunne, että uusi seikkailu oli alkamassa.

MONIKA

Tämä on todellinen onnenpotku. Quu on taitava ja suosittu esiintyjä. Kun hän loistaa kokkikisan juontajana, saamme taatusti hyvät katsojaluvut. Näin eilen yhden jakson kulttuurimakasiinia ja järkytyin. Meriitan hymy oli teennäinen, kun hän haastatteli tunnettuja vanhan polven näyttelijöitä. Illan teema oli punainen. Kävi ilmi, että vieraat olivat kasvissyöjiä ja innostuivat punajuurien käytöstä, joiden monipuolisuutta Quu esitteli Reinon kanssa kesällä kuvatussa insertissä.

Meriitta yritti johdatella keskustelua rapujen ja hummereiden keittämisen saloihin ja kalliisiin punaviineihin. Esiintyjät ilmoittivat, etteivät saksiniekkoihin koske ja halpa punkku maistuu edelleen. Meriitta katsoi heitä halveksivasti ja ilmoitti, että jotain tasoa kannattaisi pitää yllä.

Ilta päättyi lähes katastrofiin, sillä Meriitta keskeytti tylysti, kun vieraat halusivat muistella punaista laululiikettä. He nousivat yksissä tuumin sohvalta ja poistuivat studiosta laulaen ”Eespäin, eespäin tiellä taistojen”. Meriitta yritti hymyillä ja lopetti lähetyksen toteamalla, että aika oli ajanut näyttelijöiden ohitse. Lopputekstit pyörähtivät käyntiin etuajassa. Tunsin syvää myötähäpeää.

Quu odotti jännittyneenä tavernan pihalla, kun Monikan ja Kenin valkoinen pakettiauto saapui. Matkalaiset olivat uupuneita, mutta halasivat lämpimästi Quuta ja Sofiaa. Pikkutytöt kurkkivat ujoina terassilta. He rohkaistuivat, kun Monika ojensi glittereillä koristellut paperikassit, joista löytyi suklaamakeisia. Manuel tuli esiliina edessään tervehtimään ja kehotti vieraita tulemaan baarin puolelle drinkeille.

– Jos sopii, majoitumme ensin. Kuuma suihku ja puhtaat vaatteet tekevät ihmeitä, Monika toivoi.

– Totta kai, vien teidät vierasmajaan. Saatte asettua olohuoneeseen. Olen varannut toisen makuuhuoneen itselleni ja toisen Tapsalle ja Jokelle, Quu sanoi ja näytti tietä.

– Täällä on kodikasta. Olemme nukkuneet matkan aikana pakun kapealla sohvalla, joka on kaamean kova, Monika huokasi.

– Ei tullut kylmä, sillä oli pakko nukkua lähekkäin, Ken virnisti.

– Majoittukaa rauhassa. Koska Tapsa ja Jokke tulevat? Quu kysyi.

– Heidän pitäisi olla täällä illalla. Lupasivat hypätä Malagassa junaan. Tulevat asemalta taksilla, Monika kertoi.

– Hienoa, pyydänkö Manuelia tuomaan tänne virkistystä. Ehditte ottaa mainiosti torkut ennen iltarientoja, Quu ehdotti.

– Olet kultainen, se sopii mainiosti, Monika kiitteli.

KEN

Tuntuu hullulta olla taas täällä Espanjassa. Ajomatka sujui paremmin kuin kuvittelin. Kelit olivat aurinkoiset ja maisemat huikeat. Vuorottelimme Monikan kanssa ratissa. Yöt olivat kuumankosteita. Viihdymme edelleen yhdessä, vaikka pieni romanssini Quun kanssa hiersi välejä. En tiedä, onko Monika päässyt sen yli. Minä olen, sillä se oli vain yhden yön juttu.

Toivon, että kuvaukset sujuvat hyvässä hengessä. Monikalla riittää tarmoa ja hänen yrityksensä on menestynyt odotettua paremmin. En ollut innostunut mainoskuvauksista, mutta ne ovat olleet taloudellisesti kannattavia. Kokkausteema on kiehtova, sillä se on sekä visuaalinen että herkullinen. Olen oppinut arvostamaan hyvin tehtyjä aterioita. Jouduimme turvautumaan matkalla pikaruokaan. Toivottavasti saamme jatkossa tuoreita mereneläviä ja kasviksia. Vatsani on sekaisin, mutta Manuelin tarjoama cava maistui silti. Vierasmaja puutarhan keskellä näyttää lupaavalta. Pihalla on jopa pieni uima-allas. Halasimme Quun kanssa lämpimästi. Tuntuu hyvältä tehdä taas yhteistyötä.

Ilta oli pimentynyt, kun Olli-Tapio ja Jokke saapuivat. Manuel oli kattanut vierasmajan terassille iltapalaa.

– Juuri tätä kaipasin. Maalaisleipää, oliiviöljyä, tuoreita tomaatteja ja oliiveja, ilmakuivattua kinkkua ja kylmää olutta, Tapsa huokasi ja istahti korituoliin.

– Viiniä ja väkeviäkin löytyy, mutta aloitetaan näillä, Quu sanoi ja istuutui seuraksi. – Monika ja Ken tulevat pian, he lähtivät iltakävelylle rannalle. Tänään on täysikuu.

– Maisema on kerrassaan upea. Matka sujui ripeästi, mutta nyt tuntuu hyvältä rentoutua, Jokke totesi.

– Kiva nähdä sinua pitkästä aikaa. Mitä dokumenttitoimitukseen kuuluu? Quu kysyi.

– Kiirettä niin kuin aina. Teit oikean ratkaisun, kun livistit sieltä hullunmyllystä. Jaska on pinteessä, kun hän yrittää pitää Meriitan aisoissa, Jokke hymähti.

– En halua kuulla hänestä sanaakaan. Otan ilon irti tästä projektista ja katson vasta sen jälkeen elämää eteenpäin, Quu totesi ja kaatoi kylmää olutta halukkaille.

– Minulle lasillinen sangriaa, Monika huikkasi palatessaan Kenin kanssa rannalta.

– Löytyy, entä sinulle Ken?

– Olut maistuu, rannalla tuuli ja kurkku on kuiva, Ken hymyili ja tervehti Tapsaa ja Jokkea.

– Pidetään aamulla palaveri. Voidaan käydä sen jälkeen Suomi-Centerissä vahvistamassa osallistujat. Siellä on ryhmä innokkaita kokkaajia, jotka valmistavat sujuvasti suomalaisia karjalanpiirakoita ja espanjalaisia tapaksia, Quu kertoi. – Tapasin ryhmän vetäjät Sylvin ja Toivon. He innostuivat kilpailusuunnitelmasta.

– Toivon, että saamme monipuolisia osanottajia. Ymmärsinkö, että tavernan pitäjä Manuel on yksi heistä? Tapsa kysyi.

– Puhutteko minusta? Manuel tuli paikalle tarjottimen kanssa. – Ovatko alkupalat maistuneet? Toin kanipataa ja pullollisen täyteläistä punaviiniä. Ette saa mennä nälkäisinä nukkumaan.

– Istu seuraksi ja kerro, keitä suosittelet kisaan, Quu pyysi.

– Serkkuni Alfonso on kelpo kokki, mutta ei hän minulle pärjää. Hän on kilpailuhenkinen ja osaa käsitellä mereneläviä. Suosittelen häntä.

– Puhuuko hän suomea? Meille tulee tekstitysongelmia, jos hän puhuu vain espanjaa.

– Alfonson äiti on Sofian sisar. Totta kai hän puhuu sujuvaa suomea, Manuel vakuutti.

– Tapaamme hänet mielellämme huomenna, Monika sanoi.

– Varaan teille pöydän illaksi. Onko muita toivomuksia?

– Tarvitsemme vielä yhden espanjansuomalaisen kilpailijan. Mielellään naispuolisen, Quu toivoi.

– Löytyy jopa vaihtoehtoja. Serkkuja ja heidän lapsiaan riittää. Carmen on ravintolakoulussa ja kokkaa mielellään kasviksia. Hänen sisarensa Ana on tarjoilijana Alfonson ravintolassa, mutta tuuraa myös keittiössä.

– Sinulla on sukulaisia joka lähtöön, mutta ei se haittaa. Toivottavasti tapaamme huomenna heidät kaikki.

– Lupaan järjestää, kisasta on hyötyä, toivottavasti saamme julkisuutta, Manuel hymyili ja palasi vihellellen baarin puolelle.

MATIN VIESTI QUULLE

Voi Quu kuinka sinua kaipaankaan. Herkesin runolliseksi, mutta työnteosta on ilo kaukana. Kuvittelin kesäkuvauksissa, että televisiotyö on yhtä juhlaa. Olin innoissani, kun sain vaikuttaa ohjelman sisältöön. Nyt kaikki on toisin. Tunnen olevani Meriitan juoksupoika. Hän haluaa päättää kaikesta yksin ja tuntuu, että hänellä riittää vaikutusvaltaisia ystäviä joka ohjelmaan.

Ensimmäinen suora lähetys meni aluksi hyvin. Sovimme, että vuorottelemme juontajina ja minä sain kunnian aloittaa. Meriitan tuttava hopeahiuksinen taidegraafikko oli hyvä valinta studiovieraaksi. Hän oli pukeutunut mustiin farkkuihin ja mustaan poolopaitaan. Minullakin oli mustat housut, mutta valkoinen paita. Lavastaja oli verhoillut sohvan vaaleaksi ja pöydällä oli mustavalkoruutuinen liina. Taustalle heijastettiin herran grafiikanvedoksia sitä mukaa kun keskustelu eteni kesällä kuvatun insertin innoittamana.

Vieras innostui kertomaan viimeisimmän teoksensa tarinaa, kun Meriitta purjehti studioon. Hän oli pukeutunut tulipunaiseen mekkoon ja mainosti seuraavaa lähetystä, jonka teema on siis punainen. Hän hymyili lähikuvassa ja kertoi, että saa vieraiksi kaksi tunnettua vasemmistolaista näyttelijää, mutta lupaa hehkuttaa myös laadukkaita punaviinejä. Vieraani yritti jatkaa kesken jäänyttä tarinaa, mutta ei saanut enää suunvuoroa. Jäi nolo tunnelma, mutta Meriitta vakuutti, että katsojat odottavat innolla jatkoa. Näinköhän.

Terveiset Kaislalta. Hänkin ikävöi sinua ja pyysi sanomaan, että teit oikean ratkaisun. Ota yhteyttä, kun palaat, terveisin epätoivoinen juoksupoika Matti

SUOMI-CENTER

Salissa oli iloinen hyörinä, kun Quu seuralaisineen tuli paikalle. Ystävällisen oloinen vanha rouva tuli tervehtimään ja esitteli itsensä Sylviksi.

– Meillä on meneillään maistelukokkaus. Valmistamme porukalla pikkupiiraita ja tarjoamme kävijöillä makupaloja. Tämä on minulle henkireikä, sillä jäin hiljattain leskeksi ja muutin tänne Espanjaan surullisia muistoja pakoon. Saanko esitellä ystäväni Toivon. Tapasimme kokkauksen merkeissä ja viihdymme toistemme seurassa, Sylvi rupatteli.

– Hyvää päivää, täällä ei tarvitse olla yksin. Meitä suomalaisia on paljon ja puuhaamme kaikenlaista yhdessä. Kokkausryhmä on mielestäni parasta, mitä tiedän, Toivo hymyili.

– Hän oli ravintolakokki työvuosina ja minullakin oli vähän yritystä, kun hoitelin maaseutubaaria, Sylvi kertoi.

– Haluaisimme teidät molemmat mukaan kokkikisaan, koska teillä on vankkaa osaamista. Muut kokkaajat taitavat olla harrastelijoita? Olli-Tapio kysyi.

– Kyllä, mutta he ovat innokkaita ja oppivat koko ajan lisää. Kokoonnumme kerran viikossa, Sylvi kertoi.

– Kisaan osallistuminen on kunnia. Miten meidän pitäisi valmistautua? Toivo kysyi.

– Hurttia huumoria ja iloista kilpailumieltä, Monika nauroi.

– Sitä löytyy. Olen huomannut tässä iässä, ettei asioihin pidä suhtautua liian vakavasti, Sylvi vakuutti.

– Hienoa, sovitaan tarkemmin yksityiskohdista, kun saamme joukkueet kasaan. Olemme suunnitelleet, että kisaan osallistuu kolme suomalaista ja kolme espanjalaista kokkia. Tapaamme illalla paikallisia ehdokkaita, Monika kertoi ja ojensi käyntikorttinsa Sylville ja Toivolle.

– Voitte soittaa, jos haluatte kysyä lisää. Ilmoitan, koska tapaamme, Monika sanoi.

– Odottakaa hetkinen, saatte maistiaisia, ennen kuin lähdette, Toivo sanoi ja toi tarjolle kauniisi koristeltuja piirakanpaloja.

QUU

Edistymme hienosti. Illallinen Alfonson ravintolassa oli erinomainen. Omistaja oli hurmaava ruskeasilmäinen herrasmies. Hän on Manuelin serkku, muutaman vuoden vanhempi ja puhuu erinomaista suomea. Tapasimme myös kaksi kaunotarta, Carmenin ja Anan. Valitsimme kisaan Carmenin, joka opiskelee ravintolakoulussa Malagassa. Hän kertoi saavansa vapaata, sillä heillä on meneillään harjoittelujakso.

Maistelimme alkuruokana valkoviinissä höyrytettyjä simpukoita tuoreen maalaisleivän ja aiolin kera. Pääruokana oli lammasta ja rosmariiniperunoita sekä paahdettuja tomaatinpuolikkaita. Punaviini oli täyteläistä ja pehmeää. Pannacotta oli täydellinen päätös espresson ja kullankeltaisen sherryn kera.

Sovimme, että kisa alkaa viikonloppuna. Manuel hankkii työtasot ja keittolevyt. Paikallinen SuperMercado lupasi palkinnoksi lahjakortit sillä edellytyksellä, että hankimme raaka-aineet heiltä. Kaikki on siis hyvällä mallilla, mutta yksi suomalainen kilpailija puuttuu vielä.

VILLA ELLI

– Quu, olet ollut kiireinen. Et ehtinyt edes hyvästellä Tähteä. Hän lähti eilen, Ellinoora moitti.

– Voi ei, unohdin täysin. Meillä oli suunnittelupalaveri työryhmän kanssa ja se venyi tosi myöhään, Quu selitti nolona.

– Huomaan, että keskityt täysillä työhösi, mutta Tähti odotti edes puhelinsoittoa.

– Olen pahoillani, soitan heti.

Quu vetäytyi puhumaan parvekkeelle. Hän oli huojentuneen näköinen palatessaan.

– Sain anteeksi. Tähti on päässyt onnellisesti kotiin. Tytöt olivat piirtäneet tervetulokortit ja ihastuivat tuliaisiin. Tähti osti molemmille flamencomekot ja runsaasti makeisia. Reino sai oliivikuvioisen esiliinan, Quu kertoi.

– Hyvä, kerro nyt puolestasi, miten kilpailuhanke edistyy.

– Muuten hyvin, mutta minun pitäisi taikoa jostain vielä yksi suomalainen kilpailija. En haluaisi valita ketään Suomi-Centerin harrastelijoista, sillä he eivät pärjää ohjaajille.

– Olen vähän pohtinut, kun kuulin pulmasta, kelpaisinko minä? Ellinoora yllätti kysymällä.

Quu hämmästyi, mutta Mama vain myhäili.

– Juteltiin aamulla ja kannustin Elliä osallistumaan, jos se sinulle ja Monikalle sopii.

– Olen seurannut kokkausta lähietäisyydeltä koko Espanjassa oloni ajan. Patrik oli loistava ruuanlaittaja, samoin Sofia. Sain auttaa keittiössä kiireaikoina ja olen leiponut pikkutyttöjen kanssa kaikenlaista, Ellinoora kertoi.

Quu nousi halaamaan siskoaan ja lupasi soittaa saman tien Monikalle ja Olli-Tapiolle.

– He suorastaan hihkuivat, sinut on juuri valittu mukaan kisaan, hän hymyili.

– Taitaa olla taas kuohuviinin paikka, Ellinoora sanoi ja haki jääkaapista kylmän pullon.

TAVERNA

Quun työryhmä istui puutarhapöydän ääressä aurinkovarjon alla. Päivä oli helteinen ja meri peilityyni. Manuel toi heille kannullisen tummanpunaista sangriaa, jossa oli paljon jääpaloja ja appelsiinin viipaleita.

– Kyllä tämä Suomen syksyn voittaa. Kuulin, että siellä on satanut jo ensilumi, vaikka ollaan vasta lokakuussa. Ulkokuvaukset eivät olisi onnistuneet, Monika kertoi.

– Kesäkeittiö alkaa olla valmis. Työtasot vaikuttavat tukevilta ja olen testannut keittolevyt ja vesipisteen, Olli-Tapio kertoi.

– Manuel lupasi, että kilpailijat saavat käyttää grillin lisäksi myös tavernan pizzauunia. Ehdotan, että alkukilpailussa osanottajat kokkaavat kaksi kerrallaan pizzaa, pastaa ja tietenkin paellaa, Monika mietti.

– Meillä on siis kolmen päivän kisan jälkeen kolme parasta. Neljäntenä päivänä yksi heistä putoaa ja loppukilpailu huipentuu viidentenä päivänä, Quu laski.

– Viisi lähetystä on sopiva määrä. Voimme jatkaa Suomessa, jos sarja miellyttää tilaajia, Monika mietti.

– Sen näemme aikanaan. Teemme parhaamme, muuta emme voi, Tapsa kuittasi.

– Sääennuste lupaa edelleen poutaa. Sateen sattuessa voimme siirtää työtasot katetulle terassille, mutta en usko, että se on tarpeen, Quu sanoi ja tähyili pilvettömälle taivaalle.

OLLI-TAPIO

Voiko mies enempää toivoa, kuin makuaisteja hyväilevää loistavaa ruokaa ja juomaa sekä innostavan työtehtävän Välimeren auringon alla. Bonuksena vielä rakas vierellä. Jokke on kierrellyt päivisin katselemassa nähtävyyksiä, sillä hän ei halua häiritä suunnittelutyötä. Olemme karanneet iltaisin kahdestaan aperitiiveille ja sen jälkeen pieniin rantaravintoihin maistelemaan tuoreita mereneläviä.

Jokke ilmoitti lähtevänsä kisapäivien ajaksi muutaman päivän bussiretkelle, joka suuntautuu Sevillaan, Granadaan ja Córdobaan. Olen hieman kateellinen, mutta suon sen hänelle. Quu ja Monika ovat ottaneet tilanteen haltuun. Ken ei juurikaan osallistu, mutta hän kiertelee pehmeässä aamu- ja iltavalossa ottamassa tunnelmakuvia rannalta ja rehevistä istutuksista. Monika haluaa, että ohjelmissa esitellään kokkauksen lisäksi kuvankaunista luontoa.

ENSIMMÄINEN KILPAILUPÄIVÄ

Osanottajat siemailivat Sofian tarjoamat lasilliset cavaa odottaessaan tehtävänantoa. Quu hymyili rauhoittavasti ja kertoi, että Kenin kamerasta ei tarvitse välittää, vaan kilpailijat saavat keskittyä kokkaukseen. Hän oli pukeutunut leveähelmaiseen kesämekkoon ja koonnut tummat hiukset pukevalla sykerölle. Olli-Tapiolla oli kiinanruusukuvioinen kauluspaita ja polvipituiset shortsit.

Quu otti esiin kangaskassin ja kehotti kilpailijoita vetämään sokkona esiliinat. Manuel sai punaisen ja parikseen Sylvin. Alfonson esiliina oli keltainen samoin kuin Ellinooran. Toivo ja Carmen esiintyivät sinisissä.

– Vielä toinen arvonta, tässä on kolme tikkua ja jokaisessa on numero. Se kertoo kilpailujärjestyksen, Tapsa kertoi ja antoi naisten vetää tikut.

– Ykköset aloittavat, siis Toivo ja Carmen. Te muut voitte ottaa toisen lasillisen cavaa ja istuutua katsomoon, Quu hymyili ja osoitti työtason viereen aseteltuja korituoleja. Toivo ja Carmen pukeutuivat sinisiin esiliinoihin ja vilkuilivat toisiaan vaivihkaa.

– Aloitamme kotoisasti pastalla. Toivottavasti taikinan teko on tuttua, sillä ette saa reseptiä. Työtasoilla on tarvittavat raaka-aineet ja pastakone. Ruokavarasto, vesipiste ja jääkaappi ovat käytössä. Teillä on aikaa tunti, joka alkaa nyt! Quu kuulutti.

– Olen tehnyt pastaa usein, tarjoamme sitä jatkuvasti koekeittiössä, Carmen hymyili.

– Millaisen kastikkeen ajattelit tehdä? Aikaa on vain tunti ja maku ratkaisee, Olli-Tapio kysyi.

– Näin ruokavarastossa sinisimpukoita. Ne kypsyvät nopeasti. Teen tuoreista tomaateista, salottisipulista, valkosipulista, inkivääristä ja chilistä maukkaan kastikkeen. Käytän paljon yrttejä. Timjami ja korianteri ovat suosikkejani, Carmen kertoi ja vaivasi tarmokkaasti taikinaa.

– Toivo, onko pastan teko sinulle tuttua? Quu kysyi.

– Kyllä vain, suosin tuorepastaa, jota on todella helppo tehdä itse. Pitää vain olla niin paljon aikaa, että se ehtii kuivahtaa ennen keittämistä, Toivo kertoi.

– Hyvä, entä kastike?

– Taidan tehdä ravioleja, pidän niistä kovasti. Täyte tarvitsee vahvaa makua. Huomasin, että varastossa on tryffeleitä. Käytän niitä lampaan jauhelihan mausteena. Lisäksi smetanaa, yrttejä ja savupaprikaa. Teen myös maukkaan liemen, Toivo lupasi.

– Kilpailijat, puolet ajasta on kulunut. Ehditte vielä saada runsaasti makua annoksiin, Quu kuulutti.

Carmen vilkaisi Toivon työpistettä. Hän huomasi, miten taitavasti mies kiepautti raviolit pieniksi nyyteiksi.

– Taisin saada vahvan kilpailijan, hän sanoi Tapsalle, joka oli tullut seuraamaan simpukkapastan edistymistä.

– Tein fettuccinejä, ne imevät simpukkalientä itseensä ja maistuvat herkullisilta, Carmen kertoi selvästi ylpeänä.

– Onnea matkaan, ehditte molemmat mainiosti. Valitkaa huolella tarjoiluastiat, jotta saamme näyttäviä kuvia, Quu toivoi, kun aikaa oli enää kymmenen minuuttia jäljellä.

– Saat Tapsa vaikean tehtävän, molempien annokset näyttävät olevan ravintolatasoa, Quu arvioi.

– Maku ratkaisee, odotan innolla.

– Kilpailijat, aika on loppu, tuokaa annokset tarjolle, Quu taputti käsiä ja pyysi Carmenia aloittamaan.

Ken otti lähikuvan näyttävästä vadista, jonka päällä oli runsaasti tuoretta korianteria ja komeita simpukoita kuorineen.

– Ulkonäöstä kymmenen pistettä. Tule Quu kanssani testaamaan, Olli-Tapio kehotti.

Quu istuutui Tapsan viereen ja maistoi varovasti, sillä liemi oli kuumaa.

– Hieno keltainen vivahde, taidan tunnistaa sahramin, Tapsa kehui.

– Pelkäsin, että sitä tuli liikaa, Carmen henkäisi.

– Maku on todellakin voimakas, mutta sopii mielestäni hyvin simpukoihin. Korianteri jakaa mielipiteitä. Pidän siitä, mitä mieltä Quu olet?

– Mielestäni se peittää muiden yrttien maun. Olen kahden vaiheilla, Quu sanoi.

– Makuasioista ei pidä kiistellä, minun mielestäni olet onnistunut hienosti. Maistamme seuraavaksi Toivon ravioleja.

– Nämä ovat herkullisia, mutta olisin toivonut liemeen enemmän makua. Jos kokkausaikaa olisi ollut enemmän, se olisi ollut eduksi, Tapsa arvioi.

– Raviolit ovat tosi kauniita, mutta olen samaa mieltä. Tunnistan tryffelin, mutta liemi olisi kaivannut vähintäänkin lisää suolaa, Quu sanoi.

– Kiitos kilpailijat. Nyt on teidän vuoronne ottaa lisää kuohuviiniä. Teitte hienoa työtä.

Ken sammutti kameran siksi aikaa, kun Olli-Tapio, Quu ja Monika pohtivat, kumpi voittaa. Monika kiteytti lopulta päätöksen maistettuaan annoksia.

– Simpukoissa on ehkä vähän liikaakin makuja, mutta pidin siitä. Raviolit olivat herkullisia, mutta liemi oli pettymys.

Quu kutsui kilpailijat tuomarin pöydän eteen ja julisti Carmenin voittajaksi. Tyttö hymyili leveästi ja kertoi, että hänen opettajansa odottaa jännittyneenä, miten hän sijoittuu.

– Tämä oli vasta alkua. Saat jatkossa vahvoja vastustajia, Quu palautti hänet todellisuuteen.

– Tämä on jo pieni voitto. Toivon raviolit olivat upeita, Carmen kehui.

– Kiitos Toivo, jatka samaan tapaan. Ehkä opastat muita suomalaisia valmistamaan yhtä hienoja, Tapsa kiitteli.

– Kilpailijat, huomenna kakkoset punaisissa esiliinoissa eli Sylvi ja Manuel ovat vuorossa. Saatte tietää tehtävän vasta silloin, Quu kertoi kuvauspäivän päätteeksi.

KAISLA

Moi, sinä onnellinen sinisen taivaan alla. Minä en ole onnellinen, päinvastoin. Meriitta tekee elämästä yhtä helvettiä. En ymmärrä, miten niin pirullinen nainen on valittu meidän kiusaksemme. Tai todennäköisesti hän on itse valinnut osansa, osaahan hän olla herttainen sellaisille herrahenkilöille, joista on hänelle hyötyä.

Haluan purkaa päällimmäisiä tuntuja, kun tiedät, että ymmärrät. Kerroin äidille, että minulla on vaikeaa töissä, mutta hän kehotti vain olemaan kiltti tyttö. Pahus, olen yrittänyt, mutta en aina jaksa. Ainoa valopilkku on Matti, jonka kanssa käyn silloin tällöin kaljalla puhaltamassa pahaa oloa pois. Mattikin kärsii, sillä Meriitta päättää myös hänen lähetystensä esiintyjistä.

Pahin oli eilinen, kun vuorossa oli vihreä teema. Meriitan vieraina oli nuoria luonnonsuojelijoita, muistat varmaan Markon lapset Leenan ja Lassen. He hehkuttivat silmät kirkkaina vihreää aatetta. Meriitta oli pukeutunut kiiltävään smaragdinvihreään luomukseen. Luomivärikin ja kynnet olivat vihreät. Hän näytti mielestäni lohikääreeltä.

Keskustelu insertin jälkeen oli väkinäistä. Meriitta tarjoili nuorille vihreitä kuulia, mutta nämä kieltäytyivät kohteliaasti ja moittivat, että niissä oli sokeria ja lisäaineita. Meriitta hermostui ja moitti heitä epäkohteliaiksi. Leena suivaantui ja sanoi mielipiteensä edellisistä jaksoista, jotka hänen mielestään vähättelivät luontoa.

– Et taida ymmärtää, että elämässä on muutakin, kun kalliit vaatteet, korut, gourmetruoka ja ylelliset viinit. Suurin osa ihmisistä elää köyhyydessä ja sinä jaksat paasata, miten tärkeää on valita huippukalliita raaka-aineita ja nauttia ylellisestä elämästä.

Meriitta kalpeni puuterikerroksen alla ja oli vähällä, ettei hän heittänyt nuoria ulos studiosta. Lasse yritti turhaan rauhoittaa tilannetta. Meriitta julisti, että nuoret eivät olleet saaneet kunnon kotikasvatusta. Jaska laittoi lopputekstit pyörimään ennen aikojaan. Äänitarkkailija sulki Meriitan mikrofonin ja hän jäi aukomaan suutaan ikävän näköisesti. Toivon todella, että Jaska laittaa Meriitan kuriin. Yleisöpalaute on ollut jo tähän asti kriittistä. Odotan vahingoniloisena, mitä seuraavaksi.

Nauti auringosta minunkin puolestani. Täällä on syksyisen koleaa, ensilumi on sulanut ja tiet ovat kuraiset, terveisin Kaisla, pahankurinen kuvaussihteeri, niin kuin eräs nimeltä mainitsematon minua kutsuu.

QUU

Voi Kaisla, ymmärrän tunteesi ja haluaisin olla tukenasi. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä taas töitä Monikan, Kenin ja Tapsan kanssa. Kukaan ei määrää, vaan teemme päätökset yhdessä. Ensimmäinen kilpailupäivä on onnellisesti ohi. Jännitän jo seuraavia, sillä mukana kisassa on sisareni Ellinoora. Hän yllätti ilmoittautumalla itse, ei tarvinnut edes houkutella. Kisassa on kolme supisuomalaista ja kolme espanjalaista. Ensimmäisen päivän voittaja oli hurmaava Carmen, kokkiopiskelija, joka teki maukasta sinisimpukkapastaa. Huomasin yllättäen, että meillä piti olla kuvateema, mutta se unohtui matkan varrella. Ehdimme korjata tilanteen, kun alkukilpailu on ohi.

Pitää kiirehtiä illan palaveriin, mutta halusin vastata sinulle saman tien. En kadehti sinun ja Matin osuutta taistelussa kulttuurimakasiinin herruudesta. Pitäkää puolenne. En ymmärrä, miten Jaska on suostunut, mutta hänen yläpuolellaan on ikävä kyllä päättäjiä. Yritä kestää ja raportoi jatkossakin, terveisin Quu

TOINEN KILPAILUPÄIVÄ

– Hyvää huomenta kilpailijat. Taivas on vetäytynyt pilveen, mutta sää on edelleen kesäisen lämmin. Kakkosjoukkue, oletteko valmiit päivän haasteeseen? Quu aloitti juonnon.

Sylvi ja Manuel seisoivat jännittyneen näköisinä punaiset esiliinat edessään ja vakuuttivat, etteivät voineet olla sen valmiimpia.

– Päivän tehtävä on vapaavalintainen pizza. Voitte valmistaa yhden ison tai useita pikkupizzoja. Manuelilla on kotikenttäetu, sillä tavernan pizzauuni on sinulle tuttu. Toivon, että opastat Sylviä sen käytössä.

– Eikä tässä kaikki. Haluan, että kokkaatte niin monta pizzaa, että pääsemme kaikki herkuttelemaan, Olli-Tapio hymyili.

– Tarvikkeet ovat työtasoilla ja ruokavarasto on tietenkin käytössä. Tunnin aika alkaa nyt! Quu kuulutti.

Kilpailijat aloittivat välittömästi taikinan teon.

– Tapsa, mitä hyvään pizzataikinaan vaaditaan? Quu kysyi.

– Pohjan teko on yksinkertaista. Ei tarvita muuta kuin vehnäjauhoja, vettä, öljyä, suolaa ja hiivaa. Tärkeintä on vaivata taikina huolella ja antaa sen kohota rauhassa. Sillä aikaa ehtii tehdä mainiosti täytteen.

– Mitä suosittelet?

– Nyt on loistava tilaisuus valita jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Pizzan teossakin vanha sääntö, vähemmän on enemmän, pätee. Jos laittaa liikaa täytteitä, pohja jää helposti vetiseksi, Tapsa kertoi.

– Manuel, olet tehnyt tavernassa satoja pizzoja. Mikä on yleisön suosikki? Quu kysyi.

– Lapset rakastavat kinkkuananasta. Aikuisten makuun ovat pekoni, aurajuusto, oliivit ja feta.

– Huomaan, että olet saanut jo taikinan kohoamaan. Millä täytät pizzan tänään?

– Ruokavarastossa on säilöttyjä artisokansydämiä. Ne ovat maukkaita, joskin aika vahvoja. Käytän niitä ja lisään joukkoon ohuita punasipulin renkaita ja juustoraastetta. Pinnalle tulee auringonkukan siemeniä ja runsaasti tuoretta rucolaa.

– Kuulostaa herkulliselta. Jäämme odottamaan, Quu sanoi ja siirtyi Sylvin luo.

– Rakastan tuoretta parsaa. Käärin ilmakuivattua kinkkua ympärille. Lisään pinnalle ohuen kerroksen smetanaa, jotta saan siihen kermaisen maun. Lisäksi tuoretta timjamia ja oreganoa, Sylvi kertoi.

– Kilpailijat, aikaa on enää kymmenen minuuttia. Pizzat kypsyvät kuumassa uunissa nopeasti. Laittakaa tarjoiluastiat valmiiksi, Tapsa kuulutti.

Manuel ja Sylvi kiirehtivät yhtä aikaa keittiöön. Manuel auttoi Sylviä saamaan pizzan kypsymään.

– Minulla on vielä toinen odottamassa, mutta paistetaan se vasta tuomaroinnin jälkeen, Sylvi huolehti.

– Samoin, tärkeintä on saada ensimmäiset tarjolle, Manuel hymyili.

Hän oli yllättynyt, miten jännittävä tehtävä oli, vaikka pizzojen paistaminen oli tuttua. Oli hauska kokeilla epätavallista makuyhdistelmää.

Quu ja Tapsa maistelivat molempia annoksia. Kilpailijat odottivat hermostuneina vieressä.

– Sylvi, sinun parsapizzasi on hienostunut. Se on mieto ja mehevä, smetana sopii makuyhdistelmään, etkä laittanut sitä liikaa. Pohja on rapea ja yrtit maistuvat. Manuel, hienoa, että kokeilit makuja, joita ei ole tavernan listalla. Valitettavasti artisokansydämet olivat niin etikkaisia, etteivät muut maut erottuneet. Onneksi olkoon Sylvi, sinä jatkat, Olli-Tapio päätti.

Kilpailijat taputtivat railakkaasti. Toivo tuli halaamaan Sylviä. Manuel vakuutti, ettei häntä harmita, sillä taverna saa joka tapauksessa julkisuutta. Hän laittoi saman tien toiset pizzat paistumaan ja palasi litran punaviinikarahvin kanssa.

– Nautitaan kauniista illasta ja hyvästä seurasta, hän hymyili ja täytti lasit.

MERIITTA

Olen saanut tarpeekseni tästä pahuksen sirkuksesta. Kuvittelin, että minut otetaan avosylin vastaan, mutta huomaan ympärilläni epäluulon muurin. Jaska on kohtelias, mutta etäinen, Kaisla ei juuri hymyile ja Matti on toivoton aloittelija. Hän yrittää innokkaasti ehdottaa vieraita, mutta olen toistaiseksi torjunut hänen ajatuksensa.

Luonnonsuojelijanuorten kutsuminen studioon on virhe. Matti oli tavannut heidät kesällä Hämeenlinnassa ja suositteli. Koska tuttavapiiriini ei kuulu vihreitä, suostuin vastahakoisesti. En arvannut, että he ovat suorastaan hävyttömiä. Arvomaailmamme eivät kohdanneet ja he moittivat elämäntapaani. Loukkaannuin verisesti. Yritin hymyillä, vaikka mieli teki läimäyttää.

En ole vakuuttunut, että haluan jatkaa. Katson vielä seuraavan lähetyksen, sen teema on ruskea. En pidä väristä, mutta ehkä veriset pihvit saavat minut lämpenemään. Olen pyytänyt vieraaksi tutun huippukokin. Ehdotin, että hän näyttää studiokeittiössä, miten sisäfile paistetaan oikeaoppisesti. Matti ehdotti lisukkeiksi terveellistä kaalisalaattia, mutta en suostunut, sillä se on rahvaanomaista.

Mieti, eivät lapsiperheet innostu kalliista herkuista. Pyydä kokkia valmistamaan jotain edullista ja helppotekoista, esimerkiksi uunissa haudutettua lihapataa, Matti purnasi. Mitä hän kuvittelee? Lupasin kuitenkin jättää punaviinisuositukset, sillä katsojapalautteissa valitetaan, ettei viini kuulu muuta kuin juhlahetkiin. Olen eri mieltä. Mikä näitä suomalaisia vaivaa? Espanjassa kaikki joivat viiniä ja elämä oli rentoa.

KOLMAS KILPAILUPÄIVÄ

– Hyvää huomenta. Tänään on keltaisten essujen päivä. Ellinoora ja Alfonso, oletteko nukkuneet hyvin? Quu kysyi.

Alfonso hymyili leveästi ja ilmoitti olevansa valmis. Ellinoora kertoi valvoneensa pitkään, mutta lupasi tehdä parhaansa.

– Taidatte arvata, mikä on päivän teema. Pastan ja pizzan jälkeen on tietenkin vuorossa paella. Saatte vähän enemmän aikaa, sillä odotamme täyteläistä makua. Ruokavarastosta löytyy erilaisia lisukkeita, puolitoista tuntia alkaa nyt! Quu kuulutti.

– Ellinoora, onko paella tuttua? Tapsa kysyi.

– Totta kai, mieheni Patrik kokkasi täällä pihalla valtavassa padassa kanapaellaa. Hän haudutti sitä tuntikausia. Nyt ei ole aikaa sellaiseen, mutta löysin valmista kanalientä, jolla toivon saavani oikean makuvivahteen. Paistan lisäksi kanasuikaleita, runsaasti salottisipulia ja punaista paprikaa, Ellinoora kertoi.

– Alfonso, käsittelet näppärästi mustekalaa. Mitä muuta paellaasi tulee?

– Teen näyttävän mustan annoksen. Värjään riisin mustekalanmusteella ja paahdan lonkerot grillillä. Päälle tulee höyrytettyjä sinisimpukoita, Alfonso kertoi ylpeänä.

– Saamme kaksi erilaista annosta. Hienoa, että kokkaat mereneläviä.

– Teen sitä työkseni. Takaan, että maku on kohdallaan.

Puolitoista tuntia kului nopeasti. Mama oli tullut kannustamaan Ellinooraa. Hän seurasi huolestuneen näköisenä, miten Elli edistyi.

– Maista ja mausta, hän huikkasi loppusuoralla.

Ellinoora hämmensi riisiä ja sekoitti joukkoon kimpaleen voita ja lisäsi rutkasti suolaa.

– Kilpailijat, maistelemme annoksia viiden minuutin kuluttua. Nyt kaikki peliin, Quu julisti.

Ellinoora ripotteli paellan päälle tuoretta persiljaa ja vilkaisi, miltä Alfonson paella näytti.

– Jestas, onpa musta annos, hän hämmästyi.

– Tänään valkoinen ja musta paella kilpailevat keskenään, Olli-Tapio sanoi ja pyysi kilpailijoita tuomaan annokset.

– Quu, mitä sanot? Oletko maistanut ennen mustaa ruokaa? Tapsa kysyi.

– En todellakaan. Kuvittelin, että se on vahvaa, mutta maku on pehmeä ja herkullinen. Mustekala on mureaa ja simpukat taivaallisia, Quu ihasteli.

– Olen samaa mieltä, mutta myös tämä perinteinen kanapaella on hyvää. Se olisi vielä parempaa, jos liemi olisi saanut hautua pitempään. Suolaa on aivan liikaa, muta kaiken kaikkiaan hyvä suoritus.

– Hyvä Elli, Mama kuiskasi, kun kilpailijat odottivat Olli-Tapion päätöstä.

– Kiitos molemmille, maut olivat kohdallaan. Koska kyseessä on kilpailu, Alfonson kunnianhimoinen musta annos voittaa. Se oli sekä herkullinen että erikoinen. Huomenna on jännittävä päivä, sillä alkukilpailun kolme parasta mittelevät keskenään. He ovat Carmen, Sylvi ja Alfonso. Yksi heistä putoaa ja ylihuomenna on jännittävä finaali. Tehtävät vaikeutuvat, mutta rohkea kokkaus palkitaan, Quu päätti kisapäivän.

Ken sammutti kameran ja Monika tuli onnittelemaan kilpailijoita.

– Olette olleet mahtavia. Lupaan, että huomenna on odotettavissa yllätyksiä. Nauttikaa nyt paellasta ja viinistä, hän sanoi.

– Oli mukava, mutta raskas päivä, Ellinoora huokasi voipuneena.

– Pärjäsit mainiosti, olen ylpeä sinusta, Mama halasi ystäväänsä.

– En tajunnut, että kanafondi oli suolaista. Kun huomasin virheen, se oli jo myöhäistä, Ellinoora valitteli.

Kun kaikki olivat maistelleet kilpailuannoksia, Quu pyysi Ellinooraa ja Mamaa jäämään vielä hetkeksi.

– Mama, minulla on pyyntö. Onhan sinulla tarotkortit mukana?

– Totta kai, miksi kysyt?

– Juteltiin illalla Monikan kanssa. Kilpailun alkuperäinen idea oli käyttää kuvia inspiraation lähteenä. Se unohtui alkuinnostuksessa, mutta vielä ei ole myöhäistä. Monika valitti unohtaneensa taidekortit kotiin. Minulla on parempi ehdotus. Sopiiko, että kilpailijat vetävät sokkona tarotkortin ja käyttävät sitä annoksen innoittajana?

– Totta kai sopii. Mielestäni kortteja ei tarvitse tulkita, vaan voi hyödyntää tunnelmaa, värejä ja symboleja.

– Sarjan teemahan on, että värillä on väliä. Se pätee tarotiinkin, Mama tuumi.

– Niin minäkin ajattelin. Tulkaa molemmat aamulla ajoissa paikalle. Tästä tulee jännittävää, Quu hymyili.

JASKA

Olen ollut koko syksyn turhautunut, kun Meriitta on häirinnyt toimituksen ennen avointa ilmapiiriä. Mitä virkaa on tuottajalla, kun yläkerran johto antaa hulluja määräyksiä? Onneksi Meriitta ymmärsi lähteä ennen kuin minun olisi ollut pakko erottaa hänet.

Viimeisin kulttuurimakasiinin lähetys oli pohjanoteeraus. Meriitta oli kutsunut vieraiksi herkuttelevat herrat. Se oli joku salainen gourmetkerho. Kolme hienosti pukeutunutta miestä marssi sikareilta ja konjakilta haisten studioon. Kokki liekitti pannulla häränpihvejä. Seurasi kunnon katastrofi, kun palohälytin pärähti soimaan. Meriitta yritti saada äänensä kuuluviin metelin keskeltä. Kun tilanne rauhoittui, kokki valmisti konjakilla maustettua pippurikastiketta ja pieniä pariisinperunoita. Meriitta hehkutti, että tällainen ruoka kelpaa kuninkaallekin. Kyllä varmasti, mutta ei lapsiperheille. Herrat innostuivat kehumaan viinitiloille tekemillään retkillä.

Katsojat protestoivat ja kysyivät, keille teemme ”kulttuuriohjelmaa”. Yläkerran päättäjätkin tajusivat, ettei linja ole oikea, sillä katsojaluvat laskevat viikko viikolta. Kun pidin Meriitalle puhuttelun, hän ilmoitti lopettavansa. Hyvä, etten sentään taputtanut. Matti on luvannut juontaa syksyn viimeiset lähetykset. Toivon, että saisin Quun takaisin, mutta Matti kertoi hänen olevan Espanjassa. Tarjosin kuplajuomaa toimituksen kokouksessa siitä ilosta, että työrauha on palannut.

VILLA ELLI

Ellinoora ja Mama istuivat illalla parvekkeella. Mama oli keittänyt pannullisen yrttiteetä.

– Tämä rauhoittaa vatsahermoja. Sinulla on ollut jännittävä päivä ja minäkin pääsen huomenna esiintymään. Mitä ihmettä laitan ylleni? Mama mietti.

– Sinullahan on hopeanhohtoinen viitta. Se sopii tunnelmaan, Ellinoora ehdotti.

– Olet oikeassa, se on pelastanut monta tilaisuutta, onneksi pakkasin sen mukaan, Mama sanoi huojentuneena.

– Quu säteili, hän on loistava esiintyjä. Olli-Tapio on rauhallinen tuomari. Sääli, ettei hän ole kiinnostunut naisista.

– Ei Quu muutenkaan olisi hänestä kiinnostunut. En ymmärrä, miksi sisko ei löydä kunnollista miesystävää.

– Onhan hänellä ollut yritystä. Se oikea ei vain ole osunut kohdalle.

– Mielestäni Alfonso on komea. Onkohan hänellä perhe? Mama kysyi.

– Manuel kertoi, että komea suomalainen rouva, hän on Sofian sisko ja heillä on liuta lapsia. Ei kannata haaveilla ukkomiehistä.

– En ollut tosissani. Olen tyytyväinen elämääni, vain Pörröä on ikävä. Entä sinä Elli, kaipaatko vielä miesseuraa?

– En edes ajatellut Patrikin kuoltua. Kun muutin tänne, tunsin itseni yksinäiseksi, mutta nyt kaikki on hyvin, kun olet seurana. Toivottavasti viihdyt pitkään. Huomaan, että unohtelen asioita. Saat pitää minua vähän silmällä.

– Katsotaan, mukavahan täällä on. Kesä jatkuu, eivätkä kadut ole liukkaita. Kokkikisa on tuonut virkistystä ja jännitys jatkuu. Eiköhän vetäydytä lepäämään, Mama ehdotti ja haukotteli leveästi.

MAMA

Viihdyn Ellinooran luona ja huomaan, että minusta on jopa hyötyä. En tiedä, onko Elli tullut vanhaksi, sillä hänellä on usein tavaroita hukassa. Etsimme milloin mitäkin, käsilaukkua, puhelinta ja viimeksi kahvipakettia, jonka hän oli ostanut. Poikkesimme kävelyretkellä kauppaan ja sieltähän se löytyi. Ystävällinen virkailija oli ottanut paketin syrjään Ellin unohdettua sen kassalle. Ellinoora harmitteli vielä kotonakin liian suolaista paella-annosta. Sanoin, että sellaista sattuu kenelle vain. Hän oli sitä mieltä, ettei aikaisemmin hänelle. Rauhoittelin, ettei se ollut vakavaa ja keittelin iltateetä.

NELJÄS KILPAILUPÄIVÄ

Monika oli huolissaan seurattuaan sääennustetta. Taivas oli synkässä pilvessä ja merellä kävi kova tuuli.

– Pitäisikö siirtää työtasot suosiolla katoksen alle? Päivällä voi sataa, hän huolehti.

– Sopii, Manuel sanoi ja osoitti suojaista nurkkausta grillikatoksen vierellä. – Voin laskea markiisit, jos tuuli yltyy, hän tarjoutui.

– Valo on parempi näin, Ken sanoi ja laittoi kameran jalustalle.

Kilpailijat ja kannustusjoukot saapuivat etuajassa. Sofia toi terassille huopia lämmikkeeksi.

– Hakekaa baarin puolelta teetä tai virvokkeita odotellessa, hän huolehti.

Sylvi hörppi kiitollisena kuumaa kaakaota. Alfonso valitsi oluttuopin.

–  Rohkaisuryyppy, hän virnisti.

Carmen tyytyi pulloveteen.

Quu taputti käsiä, kun oli aika aloittaa.

– Lupasin yllätyksiä ja niitä riittää. Saanko esitellä Mama Maddalenan. Hän on kotimaassa tunnettu tarottulkitsija ja toimii tänään haltijakummina.

Mama sai yllättyneet kättentaputukset. Hän kumarsi ja otti tarotkortit esille.

– Kilpailijat, saatte vetää kukin vuorollanne sokkona ohjekortin. Teidän ei tarvitse tulkita sitä, vaan voitte käyttää kuvaa inspiraation lähteenä. Ruokavarasto on käytössä ja teillä on vapaat kädet kokata lempiruokaanne. Ainoa rajoitus on, että käytätte korttia hyödyksi. Haluamme kuulla myös annokseen liittyvän tarinan. Aikaa on puolitoista tuntia, Quu kertoi.

Kilpailijat katsoivat toisiaan yllättyneinä.

– Minä en taikuuteen usko, mutta lähden huumorimielellä mukaan, Alfonso ilmoitti.

– Hyvä, saat nostaa ensimmäisenä kortin.

Alfonso laittoi silmät kiinni ja tökkäsi sormen Maman levittämään pakkaan.

– Korttisi on Lanttien ritari. Niin kuin näet, ritari on päivätyönsä tehnyt. Hän on uupunut, mutta tyytyväinen aherrukseen. Kortissa on syksyn värit keltaista ja ruskeaa. Tuleeko heti jotain mieleen? Mama kysyi.

– Kyllä vain, työni on todellakin arkista aherrusta. Päivät ovat pitkät, mutta viihdyn ihmisten parissa. Mietin hetken, mutta kehittelen kyllä jotain, Alfonso tuumi.

– Sylvi, sinun vuorosi, ole hyvä.

Sylvi keskittyi ja nosti sitten reunimmaisen kortin.

– Toivottavasti se ei ole tummasävyinen, hän sanoi.

– Päinvastoin. Kortti hehkuu hyvää oloa. Katso, kullankeltaista ja siihen sointuvaa siniharmaata. Se kertoo ylellisyydestä, se voi olla aineellista tai henkistä hyvää oloa, Mama kertoi.

Sylvin kasvot levisivät hymyyn.

– Erinomaista, toivoin voivani kokata jotain makeaa. Se sopii mainiosti kortin teemaan.

– Carmen, toivotko sinäkin ylellisyyttä? Quu kysyi.

– Ei haittaisi, elämäni on ollut yhtä taistelua. Olen tyytyväinen, kun pääsin kolmannella yrityksellä ravintolakouluun.

– Korttisi kertoo saman. Se on Miekkojen prinsessa. Se kertoo taistelusta paikasta elämässä. Värit ovat harmaa ja vihreä, joka edustaa luovuutta, Mama tulkitsi.

– Käytä vahvuuksiasi kokatessa. Aikanne alkaa nyt! Quu kuulutti.

Kannustusjoukot taputtivat, kun kilpailijat riensivät tutkimaan, mitä ruokavarastosta löytyi. Sylvin kasvot loistivat, kun hänen korinsa täyttyi suklaasta, kirsikoista ja kuohukermasta.

– Saamme taatusti jotain makeaa, Quu sanoi Olli-Tapiolle.

– Toivon, ettei annoksesta tule liian yksinkertainen. Maut sopivat yhteen, mutta odotan lisäksi jotain persoonallista. Aikaa on runsaasti.

– Entä Alfonso? Huomasin, että hän valitsi taas mereneläviä. Ne ovat aina hyviä. On aika helppo ratkaisu pysytellä mukavuusalueella, Olli-Tapio arvioi.

– Prinsessa kuvastaa tahdonvoimaa ja rohkeutta. Odotan, että Carmen säväyttää, Quu mietti.

Tuuli voimistui ja sai ulkopöytien liinat lepattamaan. Manuel kysyi, laskeeko hän markiisit. Kenin oli pakko suostua, sillä tuulenpuuskat lennättivät sadepisaroita katokseen. Sofia tarjoili katselijoille kuumaa teetä lämmikkeeksi.

– Tuo minullekin kupponen ja laita vähän terästystä joukkoon, Alfonso pyysi.

Sylvi ja Carmen kieltäytyivät ja sanoivat, että kokatessa tulee kuuma.

– Kilpailijat, aikaa on enää puoli tuntia, Quun kuulutus tuli yllätyksenä.

– Sylvi, annoksesi näyttää herkulliselta. Kerro, mitä teet?

– Rakastan kirsikoita, minusta ne ovat ylellisiä. Keitin osan rommin kera hilloksi. Loput käytän tuoreina. Annosmaljoissa on pohjalla vaniljanmakuista keksinmurua. Koska uunia ei ollut, valmistin sen pannulla. Murotaikinassa on vain jauhoja, kananmunaa ja runsaasti voita sekä ripaus timjamia. Päälle tulee kerroksittain kermavaahtoa ja suklaamoussea sekä kirsikoita koristeeksi. Hain sadetta uhmaten pihalta tuoretta minttua ja syötäviä orvokkeja, Sylvi kertoi posket hehkuen.

Ken otti kauniisti asetellusta lasimaljasta lähikuvan.

– Annoksesi on todellakin kuvankaunis. Jos saisin tuollaisen ravintolassa jälkiruoaksi, olisin ikionnellinen, Quu kehui.

– Carmen, mitä taistelevalle prinsessalle kuuluu? Olli-Tapio kysyi.

– Toistaiseksi hyvää. Mietin prinsessakakkua, mutta siihen tarvitaan uunia. Päätin kokata uhkarohkeasti pelkkää vihreää. Saatte pinaattimuhennosta, tuoreita herneitä, höyrytettyjä parsa- ja ruusukaaleja sekä persiljaperunoita. Maut ovat mietoja, mutta tein myös chilillä maustetun vihreän salsan. Se antaa potkua ja lämmittää näin viileänä päivänä, Carmen esitteli.

– Olet kekseliäs ja annos kelpaa vegaaneillekin. Maistamme pian. Alfonso, merikalaa?

– Tuoretta turskaa. Kala on valkolihaista ja helposti hajoavaa. Paneroin sen korppujauhoilla, kananmunalla ja yrttisekoituksella. Paistoin runsaassa valkosipuli-oliiviöljy-voiseoksessa. Takaan, että maku on kohdallaan.

– Entä lisukkeet?

– Makeita grillattuja pikkutomaatteja, sipulirenkaita ja sitruunanlohkoja sekä vihreitä oliiveja sekä tuoppi tummaa olutta, Alfonso virnisti.

– Kiitos kaikille, aika on loppu ja me maistelemme. Menkää odottelemaan baarin puolelle, siellä on lämmintä, Quu kehotti.

– Annokset ovat todella kauniita. Maistammeko ensin Carmenin vihreää lautasellista? Quu kysyi.

– Yksinkertaisen hyvää ja salsa kruunaa kaiken. Pidän kovasti, Olli-Tapio kehui.

– Minullekin maistuu. En erityisemmin välitä ruusukaaleista, mutta Carmen on onnistunut saamaan niistä kitkeryyden pois, Quu arvioi.

– Pidän myös turskasta, vaikka se on turhankin mietoa. Lisukkeet täydentävät sopivasti makua. Kaikesta näkee, että Alfonso taitaa merenelävien kokkauksen, Olli-Tapio arvioi.

– Sylvin annos on näistä kaunein. Se on suorastaan ylellinen, niin kuin itse kuvasi. Kirsikat ovat makeita ja rommi antaa kirpeyttä. Suklaamoussen rakenne on oivallinen ja kokonaisuus on onnistunut. Orvokit ovat ihastuttavia, Quu hehkutti.

– Emmeköhän tiedä, ketkä kaksi osallistuvat finaaliin, Olli-Tapio hymyili.

Kilpailijoiden posket punoittivat jännityksestä ja Manuelin tarjoamasta rommiteestä.

– Pidimme kaikkien annoksista. Ne olivat kerrassaan herkullisia. Arvioimme maun lisäksi esteettisyyttä. Sylvin orvokein koristettu jälkiruoka-annos oli sekä ylellinen ja maistuva. Sinä olet ilman muuta jatkossa, Olli-Tapio kertoi.

Vieraat taputtivat ja Toivon silmät kostuivat, kun hän onnitteli Sylviä.

– Carmen ja Alfonso, olette molemmat huippukokkeja. Tällä kerralla kokemus voitti. Alfonso, olet mestari laittamaan kalaruokia. Kilpailet huomenna Sylvin kanssa. Palkintona on kelpo lahjakortti SuperMercadoon, Olli-Tapio sanoi.

– Kiitokset Carmen maukkaasta viherannoksesta. Sait minut innostumaan ruusukaaleista. Mama on huomennakin vieraana ja yllätykset jatkuvat, Quu hymyili.

– Nyt ystävät, Manuel kantaa annokset sisälle. Sade on yltynyt ja uhkaa kastella ulkoterassin, Monika kertoi.

– Toivottavasti sää kirkastuu huomiseksi. Olisi hienoa, jos voimme juhlistaa finaalia pihalla, Olli-Tapio sanoi.

MATTI

Minulla on ollut hieno kesä ja kurja syksy. Elämäni onnellisin päivä oli, kun Meriitta lähti ovet paukkuen ja ilmoitti, ettei palaa ikinä. Varmistimme, ettei hän jäänyt oven taakse kuuntelemaan, ennen kuin uskalsimme taputtaa raikuvasti. Jokke tarjosi kuohuviiniä kokouksessa. Hän vaikutti helpottuneelta. Niin minäkin. Sain kyseenalaisen kunnian hoitaa yksin loput studiolähetykset. Onneksi suloinen Kaisla on apuna. Kutsuin hänet töiden jälkeen pizzalle. Pidämme kriisikokouksen.

FINAALI

Ken nousi varhain seuraavana aamuna tähystelemään säätä. Hän ilahtui huomatessaan taivaan selkenevän. Ken haki kameran ja otti tunnelmakuvia sadepisaroita tihkuvista istutuksista ja auringon kajosta meren yllä.

– Olet ollut varhain liikkeellä, Monika tuli ulos haukotellen.

– Sain viikon parhaat luontokuvat. Sade teki ihmeitä, Ken hymyili.

– Mennään aamukahville. Hienoa, että voimme pitää loppukilpailun puutarhan puolella, Monika sanoi tyytyväisenä.

Quu liittyi heidän seuraansa. Hän näytti valvoneelta.

– En saanut kunnolla nukuttua, kun Jokke palasi illalla retkeltä ja hän kertoili vuolaasti matkakokemuksista Tapsalle. Pojilla taisi olla viskipullo seurana.

– Toivottavasti Tapsa on kunnossa. Tänään on tärkeä päivä, Monika huolestui.

– Ei minua mikään vaivaa, Jokke tarjosi virkistävän Fernet Brancan, Olli-Tapio tuli aamiaispöytään.

– Eikö Jokke tule? Quu kysyi.

– Käänsi kylkeä ja toivotti hyvää päivän jatkoa, Tapsa hymyili ja otti kupillisen mustaa kahvia.

– Oletko nukkunut yhtään? Monika kysyi huolestuneena.

– Pari tuntia, kyllä minä pärjään, Olli-Tapio sanoi, mutta hänen silmänsä punoittivat pahaenteisesti.

– Puuteroin sinut ennen kuin aloitamme, Monika lupasi.

Manuel siirsi työtasot pihalle ja tarkisti, että ruokavarastossa oli kaikki tarvittava. Sylvi ja Alfonso uhkuivat intoa, kun he saapuivat paikalle. Alfonsolla oli valkoinen kokintakki. Sylvi oli kiinnittänyt hopeanhohtoiset hiukset sädehtivällä kammalla ja pukeutunut syvänpunaiseen pitkään mekkoon.

– Olette molemmat tyylikkäitä ja kuvauksellisia, Quu kiitteli. Hänkin oli nähnyt vaivaa pukeutumisessa. Tyylikäs keltamusta jakku oli tuore löytö paikallisesta ostoskeskuksesta. Mustat kapeat housut ja korkeakorkoiset sandaalit täydensivät asun. Tapsan pellavatakki oli ryppyinen ja mies näytti muutenkin nuhjuiselta.

– Odottakaa hetki, laitan tämän miehen kuntoon, Monika sanoi ja kehotti Olli-Tapiota tulemaan sisälle.

– Et kyllä pilaa viimeistä kuvauspäivää, jaksatko esiintyä? Monika kysyi tuimasti.

– Päätä särkee niin vietävästi ja silmissä säkenöi. Taidan saada migreenikohtauksen, Olli-Tapio voihki.

– Painu petiin. Tulemme kyllä toimeen ilman sinua, Monika sanoi ja talutti miehen makuuhuoneeseen.

Jokke kuorsasi vienosti, eikä herännyt, kun Tapsa sukelsi hänen viereensä.

Monika veti verhot tiukasti eteen ja sulki oven äänettömästi.

– Näyttää siltä, että sinä Quu ja minä toimimme tänään puolueettomina tuomareina, Monika kertoi palatessaan puutarhaan.

– Minulla on parempi ehdotus. Pyydetään Sofia tuomariksi. Hänellä on vuosien kokemus.

– Loistavaa, luuletko, että hän suostuu?

– Käyn kysymässä. Hän on seurannut etäältä kilpailua ja on innoissaan. Sanoi, että hyvä, kun Manuel ei voittanut, sillä poika olisi voinut ylpistyä liikaa, Quu nauroi.

Sofia tuli pukeva huivi hartioillaan hämillisen näköisenä.

– Totta kai suostun, tämä on kunnia. Näin yöllä unta, että tänään tapahtuu jotain onnekasta, hän hymyili leveästi.

– Hienoa, saat maistella Quun kanssa annoksia ja päätätte yhdessä, kumpi voittaa, Monika kertoi.

– Quu ja Mama, oletteko valmiit? Entä Sofia, Sylvi ja Alfonso?

– Kaikki valmiina, Quu varmisti ja pyysi Keniä käynnistämään kameran.

– Olemme odottaneet tätä finaalipäivää ja sääkin suosii. Pihapiiri on raikas eilisen sateen jälkeen. Koska Olli-Tapio on sairastunut, ei sentään vatsavaivoihin vaan migreeniin, meillä on ilo toivottaa tavernan kokki Sofia tervetulleeksi, hän toimii tänään tuomarina.

Ken käänsi kameran Sofiaan, joka kumarsi ja kiitti lämpimästi.

– Olen ylpeä ja onnellinen, että sain kunnian osallistua. Taverna on perheyritys ja olen kokannut vuosikausia. Poikani Manuel, joka osallistui alkukilpailuun sekä miniäni Maria ovat paikan sieluja. Silmäteräni pojantyttäret ovat kasvaneet hyvän ruoan parissa ja odotan kovasti, että he kokkaavat aikanaan keittiössämme.

– Kiitos Sofia, taverna on todellinen helmi. Täällä saa aina loistavaa ruokaa ja ystävällistä palvelua, Quu jatkoi. – Mutta nyt asiaan. Kilpailijoista parhaat kokkaavat jännittävässä finaalissa. Jatkamme eilistä teemaa. Mama, ole hyvä.

Mama astui esiin ja levitti tarotkortit pöydälle.

– Tiedätte jo, miten toimia. Kortit ohjaavat tänäänkin kokkausta. Olkaa hyvät, aloita sinä Sylvi.

Sylvi valitsi taas reunimmaisen kortin ja toivoi, että saisi heleän värisen.

– Kyllä vain, katso Sauvojen kahdeksikossa on eheyttä kuvastava sateenkaari ja värikäs kristalli. Kortti kertoo älyn nopeudesta. Omaksut uusia vaikutteita helposti ja toteutat ideat vaiston varassa.

Sylvi henkäisi helpotuksesta.

– Tunnen jonkin verran kortteja ja pelkäsin saavani tummasävyisiä, hän kertoi.

– Alfonso, valitse rohkeasti omasi, Mama kehotti.

Mies ei epäröinyt, vaan osoitti sormella yhtä, joka pilkisti esiin.

– Korttisi on Maljojen kolmonen Runsaus. Voit kokata mitä vain hyvää, Mama tulkitsi.

– Kiitos, olen otettu. Ajattelin kokeilla tänään jälkiruokaa, sillä haluan osoittaa, että kokkaan muutakin kuin mereneläviä.

– Hienoa, puolentoista tunnin aika alkaa nyt! Quu kuulutti raikuvalla äänellä.

– Sofia, käydään katsomassa, mitä syntyy, Quu ehdotti, kun Sylvi ja Alfonso palasivat ruokakorien kanssa varastosta.

– Sinulla näyttää olevan suolaisia raaka-aineita, Quu sanoi Sylville.

– Haluan näyttää, että olen oppinut täällä Espanjassa kokkaamaan paikalliseen tapaan. Teen tapaksia ja aloitan perinteisellä tortillalla, siis perunamunakkaalla. Se on helppo ja maukas. Höyrytän pikkusimpukoita valkoviinin kera ja tarjoan niiden kanssa tuoreella tomaattimurskalla täytettyjä paahtoleipäkolmioita sekä valkosipulikatkarapuja. Sofian suosittelema talon valkoviinin sopii makuihin.

– Kuulostaa kunnianhimoiselta. Oletko varma, että ehdit tehdä kaiken ajoissa.

– Uskon niin. Laiton perunat jo kiehumaan ja muut annokset ovat nopeatekoisia. Perkaan seuraavaksi ravut ja kuorin valkosipulit. Haen puutarhasta yrttejä, jotka täydentävät makua. Jos ehdin, pursotan vielä churroja, joita voi dipata sulaan suklaaseen.

– Onnea kisaan. Alfonso, lupasit runsaan jälkiruoan. Mitä kokkaat?

– Otan riskin. Valmistan makeista viinirypäleistä ja persikoista jäädykkeen. Maustan sen tummalla rommilla ja toivon, että se ehtii jähmettyä. Teen sen kanssa mintunlehdillä maustetun vaahdon, suolaista kinuskia sekä pistaasi-mantelikrokanttia. Jälkiruoaksi lasillinen kuivaa sherryä.

– Sinulla riittää puuhaa, toivottavasti aika riittää.

– Käärin jo hihat, Alfonso virnisti ja juoksi viemään jäädykkeen pakastimeen.

– Mitä arvelet, ehtivätkö he ajoissa? Quu kysyi, kun hän pysähtyi Sofian kanssa tarkkailemaan, miten kilpailijat edistyivät.

– Sylvi ehtii mainiosti, Alfonsosta en ole varma. Hän laittoi kaiken peliin ja jos komponentit onnistuvat, hän on vahvoilla, Sofia tuumi.

– Maistamme ensin Sylvin tapaksia, Quu kuulutti, kun aika loppui.

– Mitä sanot Sofia, ovatko nämä oikeaoppisia?

– Erinomaisen hyviä, hän on edistynyt, sillä olen käynyt Suomi-Centerissä ja alkuaikoina tapaksista puuttui makua. Nämä ovat onnistuneet, mutta annokset ovat aika yksinkertaisia. Hyvä, että hän ehti tehdä myös churrot, Sofia arvioi.

– Ohjekortti oli nopeus, hän täytti tehtävänannon esimerkillisesti. Alfonso, ole hyvä ja tuo jälkiruokasi tarjolle, Quu pyysi seuraavaksi.

– Annos on todella runsas, sehän sinun korttisikin oli. Maut täydentävät toisiaan. On kirpeää ja makeaa, pehmeää ja rouskuvaa. Onnistuit muuten hyvin, mutta jäädyke muistuttaa mehukeittoa. Mitä tapahtui?

– Se pahus ei ehtinyt jäätyä. Taisin sekoittaa joukkoon liikaa rommia. Makuun olen kyllä tyytyväinen.

– Voi Alfonso, jos jäädyke olisi onnistunut, olisit voittaja. Sylvin annos oli virheetön, joten hän oli tänään parempi, Sofia sanoi ja halasi molempia.

Katselijat hurrasivat ja Sylvi punastui viehättävästi. Quu ojensi hänelle juhlallisesti lahjakortin.

– Terveiset SuperMercadosta. He päättivät muistaa myös toiseksi ja kolmanneksi tulleita. Alfonso ja Carmen, tässä myös teille lahjakortit.

Kilpailijat näyttivät yllättyneiltä ja kumarsivat kohteliaasti.

– Kokkaus oli ilo, toivotan teidät kaikki tervetulleiksi illalla ravintolaani. Luvassa on myös livemusiikkia, Alfonso sanoi ja sai suosionosoituksia.

– Kiitos minun puolestani kaikille. Oli ilo saada maistella herkullisia annoksia, Quu hymyili ja pyysi Keniä sulkemaan kameran.

Monika viittasi tarjoilupöytään ja kehotti nauttimaan kisan viimeisestä maisteluhetkestä. Manuel tarjoili auliisti talon viiniä ja Sofia lupasi sherrymaljat jälkiruoaksi.

OLLI-TAPIO

Minua hävettää. Miten saatoin olla niin tohelo, että pilasin viimeisen kilpailupäivän. Olin onnesta sekaisin, kun Jokke tuli ja oli kunnossa. Hänen paluunsa viivästyi, eikä hän vastannut puhelimeen. Pelkäsin pahinta. Retkibussi oli ajanut ojaan ja korjaus kesti odotettua pitempään. Joken puhelimesta loppui raivostuttavasti akku eikä bussissa ollut tietenkään latausmahdollisuutta.

Halasin häntä ja melkein itkin helpotuksesta. Ryyppäsimme viskiä ja pidimme toisiamme hyvänä. Kuvittelin vielä aamulla, että pystyn töihin, mutta migreenikohtaus yllätti. Kuulin jälkeen päin, että kaikki sujui hyvin ilman minua. Olin huojentunut ja vähän pettynyt. Lähdemme illalla vähin äänin lentoasemalle. En halua juhlia, sillä tunnen olevani petturi. Quu halasi ja sanoi, että kaikki on hyvin. Toivottavasti myös Monika ajattelee niin. Tarvitsen työtarjouksia jatkossakin.

ALFONSON RAVINTOLA

Pihaterassilla oli riehakas tunnelma, kun Quu seuralaisineen tuli paikalle. Aurinko oli laskenut ja meren yllä oli kullanpunainen kajo. Puiden oksilla riippui värikkäitä lyhtyjä ja pöydissä oli tuikkuja. Alfonso kiersi tarjoamassa kuohuviinimaljoja.

– Tänään on juhlailta, vaikka en voittanutkaan, hän hymyili.

– Meilläkin on syytä juhlaan, sillä kuvaukset ovat ohi ja kaikki sujui hienosti. Kiitos sinulle osallistumisesta, Quu hymyili ja otti vastaan tarjotun lasin.

– Se oli ilo. Paikallislehdessä on huomenna iso artikkeli ja sen myötä Sofia ja minä saamme takuulla uteliaita vieraita.

– Toivotan menestystä. Mitä sinulla on tänään tarjolla?

– Loistava buffetpöytä. Käykää hakemassa, mitä mielenne tekee, talo tarjoaa, Alfonso kehotti ja viittasi katokseen.

– Ihana ilta, musiikki soi ja ruoka on taivaallista, Mama huokasi.

Hän istui Ellinooran sekä Sylvin ja Toivon seurassa.

– On ollut mukava tutustua. Tulettehan kokkaamaan kanssamme makupaloja Suomi-Centeriin, Sylvi ehdotti.

– Voimme tullakin. Olen ajatellut viipyä Fuengirolassa kevääseen asti. Mama on vielä kahden vaiheilla, jaksaako hän pitää minulle seuraa, Ellinoora virnisti.

– Olen viihtynyt ainakin tähän asti mainiosti. Voi olla, että elämä hiljenee, kun kuvaukset ovat ohi. Quu, palaatko Suomeen vai jäätkö luoksemme? Sohva on vapaa, olen vallannut toisen makuuhuoneen, Mama kertoi pilke silmäkulmassa.

– Monika ja Ken lähtevät huomenna paluumatkalle. He suunnittelivat ajavansa hiljakseen. Ken haluaa editoida loput materiaalit matkan aikana. Kun he pääsevät Suomeen, ohjelmasarja on valmis ja Monika esittelee sen tilaajille, Quu selosti.

– Missä he ovat? Sofia kysyi.

– Jäivät pakkaamaan. Olli-Tapio ja Jokke ovat jo kotimatkalla. Tuntuu, että kaikki loppui liian nopeasti, Quu kertoi.

– Toivon, että jäät joksikin aikaa, Ellinoora sanoi.

– Niin minäkin, tekee hyvää vetää hetki henkeä. Kuulin, että Meriitta on lopettanut kulttuuritoimituksessa. Voi olla, että minulla on taas mahdollisuus jatkaa, Quu haaveili.

KAISLA

Elämä kirkastui Meriitan lähdön jälkeen. Juhlistimme ihmeellistä vapautta Matin kanssa syömällä kasvispizzan puoliksi. En halunnut siihen valkosipulia, sillä haaveilin hyvänyön suukosta. Sain myös ja näin Matista märkää unta.

Istuimme pitkään ja joimme punaviiniä. Matilla on visio, että kutsumme syksyn viimeiseen lähetykseen Quun ja Reinon. Lähetin Quulle sähköpostiviestin ja kysyin, onko hän silloin Suomessa. Quu vastasi tulevansa helma hampaissa, hih. Jaskan mielestä ajatus on hyvä ja sopii hyvin väriteeman päätösjaksoksi. Kulttuurimakasiini jatkuu joulutauon jälkeen, mutta missä merkeissä, se on vielä auki. Jaska väläytti, että hän haluaa puhua Quun kanssa. Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että hän suostuu tulemaan takaisin!

TV-KESKUS, PASILA

Värivalot välkkyivät studio kolmosella, kun Jaska, Matti ja Kaisla tulivat paikalle. Lavastaja hymyili leveästi ja kysyi, onko väriä tarpeeksi.

– Olet ylittänyt itsesi, olen kirjaimellisesti häikäistynyt, Jaska nauroi.

– Matti, sinäkin voisit tunnustaa väriä ja sitoa kirjavan huivin kaulaasi, Kaisla ehdotti spontaanisti.

– Hoituu, meillä on rutkasti aikaa. Mennään toivottamaan vieraat tervetulleiksi, Matti hymyili.

Reino ja Quu odottivat kakkosen kuppilassa kahvimukit ja voisilmäpullat edessään.

– Miten nostalgista on olla täällä taas, värikkääseen mekkoon pukeutunut Quu hymyili ja halasi lämpimästi Jaskaa.

– Ethän ole enää minulle vihainen? Olin voimaton esimiesteni edessä, Jaska kertoi.

– Tuntui pahalta, kun sinulla ei ollut päätösvaltaa. Vietin rattoisan loman Espanjassa, Quu kertoi.

– Sinut tuntien, taisit tehdä muutakin kuin lomailla, Jaska virnisti.

– Työnteko oli hupia ja olen herkutellut enemmän kuin koskaan.

– Kyllä minullekin etelän loma kelpaisi. Tapasin Joken ja hän kehui kuvankaunista Andalusiaa. Juokaa kahvit ja käykää meikissä. Tavataan studiolla, Jaska sanoi ja harppoi takaisin.

Kaisla ja Matti liittyivät hänen seuraansa. Quu vakuutti, että hän muistaa tien studiolle.

Kun suora lähetys alkoi, Matti toivotti vieraat lämpimästi tervetulleiksi.

– Quu, ihana nähdä, olet saanut kauniin rusketuksen. Miltä tuntui palata Suomen talveen?

– Onhan tässä kontrastia, mutta olen iloinen päästessäni taas studioon. Tunnen olevani täällä kotona, Quu hehkutti.

– Reino, pyöriikö kahvila Tähdenlento talvellakin?

– Kyllä vain, mutta sisätiloissa. Meillä käy kanta-asiakkaita, jotka viihtyvät pitkään cappuccinon, voisarvien ja sanomalehden parissa, Reino kertoi.

– Katsotaan, miltä kesäkahvilassa näytti. Luvassa on värikirjo, Matti juonsi sujuvasti.

Lähetys sujui hyvässä hengessä. Jaska tuli kiittelemään, kun studion lamput sammuivat.

– Pidin kovasti väriteemasta, mutta se on tullut tiensä päähän. Toivon todella, että Quu palaat takaisin ja kehittelet Matin kanssa kevääksi jotain uutta. Ruokateema toimii, katsojat haluavat ideoita kotikokkaukseen. Lähtekää siltä pohjalta, toivotan hyvää joululomaa.

Quu ehdotti Matille palaveria mitä pikemmin.

– Kaisla, kutsu koskee sinuakin. Tavataan huomenna asuntoni alakerran ravintolassa. Tarjoan illallisen, Quu ehdotti.

– Sopii, minulla on ideanpoikanen, Matti hymyili.

QUUN LÄHIRAVINTOLA

– Hyvänen aika, et ole käynyt täällä aikoihin, tuttu baarimikko tervehti Quuta.

– Olen ollut matkoilla, mutta lupaan tulla jatkossa useammin, Quu sanoi ja tilasi hanaoluen.

– Otan samanlaisen, Matti tuli paikalle Kaisla vanavedessään.

– Entä neiti, maistuuko olut?

– Mikä ettei, näin alkuun, Kaisla sanoi ja otti vaahtoavan tuopin vastaan.

– Istutaan pöytään. Valitkaa listalta, mitä haluatte syödä. Olen tänään maksumiehenä tai oikeammin naisena, mutta se ei hevin toistu, Quu hymyili.

– Tarjolla näyttää olevan silakkapihvejä ja perunamuhennosta, lempiruokaani, Matti valitsi.

– Minulle riittää salaatti, katkarapu Caesar maistuisi ja lasillinen kylmää valkoviiniä sen kanssa, Kaisla päätti.

– Minulle samanlainen, Quu tilasi, kun tarjoilija ehti paikalle. –  Matti, sinulla oli ajatus, odotan jännittyneenä.

– Olen ollut lähtösi jälkeen turhautunut, kun Meriitta on jyrännyt ideani. Mietin, että katsojia kiinnostaa tavallisten ihmisten tarinat. Matkailu on suositumpaa kuin koskaan. Maailmalla on tarjolla makuelämyksiä, jotka rantautuvat Suomeenkin. Ehkä löydämme jonkun maahanmuuttajan, joka voisi kertoa oman maansa ruokakulttuurista ja kokata malliksi eksoottisia annoksia. Olisiko se ihan hullu ajatus?

Quun silmät välähtivät.

– Tiedätkö mitä Matti, se on juuri sitä, mitä tarvitsemme. Etnoruokaa Suomessa. Täällähän on nykyään kiinalaisia, nepalilaisia, thaimaalaisia, turkkilaisia ja meksikolaisia ravintoloita. Pizzaa, kebabeja ja sushia löytyy. Loistava idea.

Tarjoilija toi annokset ja viinilasilliset naisille.

– Voisin ottaa toisen hanaoluen, Matti tilasi. –  Silakkapihvit näyttävät herkullisilta.

– Kokki ei säästele voita eikä kermaa, tarjoilija hymyili ja lupasi tuoda tuopin saman tien.

– Salaattikin näyttää hyvältä, Kaisla totesi ja puristi limettiä katkarapujen päälle.

– Minä en pidä krutongeista. Olisi pitänyt pyytää annos ilman niitä, Quu sanoi ja tökki leipäkuutioita syrjään.

Kun lautaset olivat tyhjät, Quu palasi teemaan.

– Onko sinulla Matti mielessä joku, joka voisi toimi johdattelijana?

– Muistan, että Reino kertoi kesällä, että hän on järjestänyt maahanmuuttajille kokkauskursseja. Voisit kysäistä häneltä.

QUUN ASUNTO

Kun Quu pääsi kotiin, hän otti puhelun Tähdelle.

– Reino on iltalenkillä, pyydän häntä soittamaan, Tähti lupasi ja kysyi, miten Quu oli kotiutunut.

– Olen taas kerran innoissani. Jatkan kulttuuritoimituksessa ja suunnittelen parhaillaan työtovereiden kanssa kevätkautta.

– Sinä se et osaa pysähtyä Tähti nauroi.

Quu ei rauhoittunut, ennen kuin Reino soitti.

– Olin juoksulenkillä ja menen saman tien suihkuun, jos asiallasi ei ole hengenhätä.

– Maltan hädin tuskin odottaa, mutta käy ihmeessä, Quu puuskahti.

Reino soitti kymmenen minuutin päästä.

– Kuulin äänestäsi, että käyt ylikierroksilla. Olen nyt kuulolla.

Quu kertoi Matin ehdotuksen ja odotti malttamattomana Reinon reaktiota.

– Kuule, ajatus on erinomainen. Suosittelen Maleeta, joka työskentelee thairavintola Orientissa. Hän on taitava ja viehättävä. Somaliasta kotoisin oleva Merri taitaa afrikkalaiset ruoat ja ukrainalainen Larissa tuntee slaavilaisen keittiön. Hänen pelmeninsä ovat huikeita. Tule käymään, niin tapaat heidät.

– Reino, upeaa, olen täpinässä. Sopiiko ensi viikonloppuna, otan Matin mukaan?

– Sopii, mutta varoitan, että joudut nukkumaan sohvalla. Tytöt ovat vallanneet yläkerran makuuhuoneet. Matti voi nukkua saunan pukuhuoneessa, ellette halua mennä hotelliin.

– Voi Reino, ihanaa. Totta kai majoitumme teille. Nähdään pian!

Quu soitti seuraavaksi Monikalle. Hänellä oli huono omatunto, kun ei ollut ottanut aikaisemmin yhteyttä. Monika kuulosti kiireiseltä ja kertoi, että oli esittänyt Espanjassa kuvatun sarjan päättäjille.

– He pitivät tunnelmasta ja kokkauksesta, mutta eivät tilanneet jatko-osia. Sielläkin tuntuu rahat olevan vähissä. Täytyy ryhtyä taas kerran mainoskuvauksiin, vaikka Ken ei ole niistä innostunut. Miten sinulla menee?

– Soitin sen takia, että en olisi pystynyt jatkamaan kanssasi, sillä olen taas kotipesässä kulttuuritoimituksessa.

– Sinä onnellinen, onko uusia suunnitelmia?

– Kehittelen parhaillaan Matin kanssa, mutta mitään ei ole vielä sovittu. Pidetään yhteyttä, Quu päätti helpottuneena puhelun.

TV-KESKUS, PASILA

Kaisla toi Quulle mukillisen haaleaa kahvia ja istuutui tämän työpöydän viereen.

– Näytät säteilevältä, suunnitelmat taitavat edistyä?

– Kyllä vain, verkosto toimii. Jos Matille sopii, käymme viikonloppuna ennakkotutkimusmatkalla Hämeenlinnassa.

– Kuulin nimeäni mainittavan, Matti tuli punaposkisena sisään.

– Täällä seinilläkin on korvat, mutta hyvä kun tulit. Juttelin illalla Reinon kanssa ja hän suositteli esiintyjiä, Quu kertoi.

– Aina valmiina tapaamaan nuoria neitosia, Matti virnisti, kun Quu oli kertonut, keistä oli kysymys. – Minäkin mietin illalla teemaa ja tuli mieleen, että seurantaohjelmat ovat trendikkäitä. Siitähän on aikaa, kun kuvasimme kokkikisaa kaikilla mausteilla. Olisi kiinnostava tietää, mitä voittajille nykyään kuuluu.

– Muistan katsoneeni kisaa. Voittajatyttö oli kotoisin Eestistä? Matti kysyi.

– Kaja oli parina kesänä töissä kartanohotelli Villivadelmassa. Sen jälkeen hän lähti Tallinnaan ja työskentelee vanhassa kaupungissa, Quu muisteli.

– Tuulikki taitaa olla edelleen Tampereen Tillikassa ja Reinonhan me tunnemme kaikki, Kaisla hymyili.

– Hyvinhän tämä edistyy. Suunnitellaan Tallinnan matka kevätpuolella, kun pahimmat jääkelit ovat ohi. Otatko Kaisla yhteyttä Kajaan. Tiedustele, mitä hänelle kuuluu, mutta älä kerro vielä kuvauksista, Quu pyysi.

– Mielelläni, soitanko myös Tuulikille?

– Soita vaan, kerro minulta terveisiä, Quu sanoi ja irvisti hörpättyään kahvinlopun. – Odota kuitenkin sen verran, että ehdin jutella Jaskan kanssa. Pitää turvata selusta.

Jaska piti ajatuksia hyvinä ja korosti, että kokkaus on edelleen katsojien toivelistalla.

– Kuvatkaa enemmän tekovaiheita ja laittakaa reseptit ruutuun, hän ehdotti.

– Tapahtuu, Quu lupasi tyytyväisenä.

Hän hyräili kotimatkalla ja päätti poiketa viinikaupassa.

MATTI

Elämä hymyilee taas. Miten se menikään, myrskyn jälkeen on poutasää. On helpottava työskennellä kahden ihanan naisen kanssa. Quu kuuntelee ehdotuksiani ja Kaisla on täysillä mukana. Tapaamme nykyään myös työajan ulkopuolella. Kaisla on virkistävää seuraa. Nauramme ja välillä suukottelemmekin. En uskalla ajatella, onko tämä vakavaa, mutta ainakin hauskaa.

Kaisla viettää joulun äitinsä kanssa. Hän kutsui minut käymään tapaninpäivänä. Jännittää, mitä muori tuumaa. Laitan ykköset päälle ja vien kukkia. Kysyin, onko Quu joulun kaupungissa. Hän kertoi Reinon perheen kutsuneen Hämeenlinnaan, mutta hän ei ollut vielä päättänyt. Sanoi, että haluaisi viettää pyhät sohvannurkassa suklaarasian ja tv-elokuvien parissa.

ELLINOORAN VIESTI QUULLE

Täällä on hiljaista lähdettyäsi. Kokkikisan jännitys tuntuu vieläkin. On mukava käydä Sofian tavernassa, sillä hauskat muistot palaavat mieleen. Poikkeamme Maman kanssa toisinaan myös Alfonson ravintolassa. Hän tuo pyytämättä aperitiivit pöytään ja hymyilee leveästi. Aurinkosanomissa oli näyttävä kirjoitus kisasta. Asiakasmäärä on kaksinkertaistunut artikkelin ansiosta, hän myhäili viimeksi tavatessamme.

Olen ystävystynyt Sylvin ja Toivon kanssa. Kutsuin heidät kahville. Sylvi ihasteli merinäköalaani. Mama kysyi, pelaavatko he korttia. Toivon silmät kirkastuivat ja hän myönsi olevansa aika haka. Kokoonnumme nykyään joka viikko pelaamaan canastaa joko minun luonani tai Sylvin kaksiossa. Toivo nauraa vallattomasti, kun hän voittaa erän. En minäkään ole ihan huono, mutta Mama yllätti pitämällä hyvät kortit käsissä ja lopettamalla kierroksen heti alkuvaiheessa. Me muut saimme roimasti miinuspisteitä.

Mama on luvannut olla luonani kevääseen asti. Hän lupasi pitää minusta huolta. En ymmärrä, mitä hän sillä tarkoitti. Mama jätti lähtiessään avaimen Tähdelle, joka käy kastelemassa kukat ja katsomassa, että paikat ovat kunnossa. Palaamme yhdessä  kesäksi ja minä ajattelin asua huvilalla, sillä luovuin vuokra-asunnosta lähtiessäni. Olet tervetullut käymään koska vain. Siis täällä Espanjassa ja viimeistään huvilalla. Lähetän suotuisia kevättuulia, samoin Mama, terveisin Elli

TALLINNAN MATKA

Laiva keinui aalloilla. Kaisla pelkäsi pahoinvointia, mutta lohduttautui ajatuksella, ettei matka kestäisi kauan.

– Käydään syömässä jotain kevyttä, Quu ehdotti, kun he olivat avomerellä.

– Käyhän se ajankulusta, Matti myöntyi ja katsoi huolestuneen näköisenä kalpeaa Kaislaa.

– Jään kannelle, en uskalla syödä mitään, tyttö kuiskasi.

– Pidän sinulle seuraa, haen baarista oluttuopin, Matti lupasi.

Quu lähti Villen kanssa ravintolasaliin. Hän oli kääntyä kannoillaan, kun huomasi Meriitan istuvan pöydässä harmaahiuksisen herrahenkilön kanssa. Meriitta oli kuitenkin nähnyt hänet ja viittasi tulemaan lähemmäs.

– Saanko esitellä seuralaiseni Kalervon. Hän vaikuttaa Yleisradion johtokunnassa, Meriitta kehui.

– Hyvää päivää, olen kulttuuritoimittaja Quu ja tässä on kuvaaja Ville, Quu mutisi.

– Päivää, olen kuullut sinusta, Kalervo sanoi merkitsevästi.

– Toivottavasti pelkkää hyvää.

– No no, sitä kuulee kaikenlaista. Oletteko jutuntekomatkalla?

– Vain päiväretkellä Tallinnassa.  

Quu ei halunnut kertoa enempää.

– Niin mekin, käymme maistelemassa vanhan kaupungin perinneruokia, Meriitta kertoi.

Quu nykäisi Villeä ja toivoi, ettei hän paljasta kuvauskohdetta.

– Jatkamme matkaa, täällä on ruuhkaa ja vapaita pöytiä harvassa, Quu vilkuili ympärilleen.

– Kyllähän tässä on tilaa, mutta taidatte viihtyä mieluummin kahdestaan, Meriitta sanoi vihjailevasti.

Quu ei ollut kuulevinaan, vaan toivotti pikaisesti hauskaa päivänjatkoa.

– Huh, kyllä pelästyin. Onneksi Matti ja Kaisla eivät olleet paikalla. Meriitta jos kuka onnistuu pilaamaan päivän.

Kaisla voi paremmin, kun he pääsivät maihin. Ville ajoi kuvausauton laivasta ja pujotteli taitavasti vanhan kaupungin suuntaan.

– Emme pääse ravintolan eteen, mutta aika lähelle. Otan kameran käsivaralle, hän suunnitteli.

– Ihana ilma, täällä on paljon keväisempää kuin lahden toisella puolella, Kaisla ihasteli ja hengitti raikasta ilmaa.

Kaja odotti heitä ravintolan ovella.

– Hauska tavata, hän halasi Quuta lämpimästi. –  Tulkaa peremmälle. Asiakkaita on paljon niin kuin aina, mutta olen varautunut kokkaamaan teille, hän selitti.

– Emme vaivaa kauan. Hienoa, että ravintola menestyy.

– Sisko tarjoilee ja meillä on ammattitaitoinen henkilökunta. Maine on kiirinyt ja pöytävarauksia on pitkäksi ajaksi eteenpäin, Kaja kertoi ja näytti tien keittiöön.

– Kehuit, että yksi suosituimmista alkuruoista on sienijulienne.  Haluamme seurata sen valmistusta alusta alkaen.

– Sitten pitäisi lähteä sienimetsään, Kaja nauroi. – Vakavasti puhuen, kaikki syötävät sienet kelpaavat, mutta suosin herkkutatteja. Tuoreet olisivat parhaita, mutta pakastetut tai kuivatut käyvät mainiosti. Sienien lisäksi tarvitaan vain paksua smetanaa, salottisipulia ja vahvaa juustoraastetta, Kaja kertoi.

Ville otti lähikuvia, kun hän kuullotti sienet ja sipulisilpun voioliiviöljyseoksessa. Quu kauhisteli, miten paljon smetanaa Kaja sekoitti niiden joukkoon. Hän maustoi seoksen ripauksella suolaa ja rouhittua mustapippuria.

– Juusto on suolaista, laitan siksi vain vähän, Kaja kertoi ja otti esille hauskan näköiset varrelliset pikkukattilat. – Gratinoin kuumassa uunissa ja ripottelen lopuksi persiljasilppua antamaan väriä. Viereen tulee pitkittäin leikattuja suolakurkkuja, vähän hunajaa ja rapea rahkapiiras sekä tietysti votkasnapsi, hän virnisti.

– Annokset näyttävät ihanalta, pääsemmekö maistamaan?

– Tein nämä teille. Siirrytään ravintolan puolelle, siellä on kotoisampaa.

Ville kuvasi maisteluhetken ja sammutti sen jälkeen kameran.

– Odotin malttamattomasti, että pääsen testaamaan, hän sanoi.

Quu hätkähti, kun hän huomasi Meriitan ja tämän seuralaisen saapuvan. Pakotietä ei ollut, joten hän joutui tervehtimään.

– Onpa teillä kallis maku, tämä on yksi vanhan kaupungin parhaista ravintoloista, Meriitta kohotti kulmiaan nähdessään heidät.

– Olemme juuri lähdössä, Quu sanoi ja kehotti ryhmää nousemaan pöydästä.

– Mikä kiire teille tuli. Juodaan maljat yhdessä, Meriitta sanoi keimailevasti ja katsoi Villeä.

Mattia ja Kaislaa hän ei ollut näkevinään.

– Olen autokuski, mutta toivotan hyvää jatkoa, Ville sanoi nopeasti ja otti kameran kantoon.

– Miten voi olla mahdollista, että tapaamme jatkuvasti. Toivon todella, etteivät he palaa samalla laivalla, Quu puuskahti, kun he pääsivät ulos.

***

Kotimatka sujui kuitenkin rauhallisesti myötätuulessa. Helsingissä oli pimeää ja petollisen liukasta. Ville jätti seurueen Quun kotiovelle.

– Oli mukava päivä, Kaisla kiitteli ja lähti kävelemään Matin kanssa kaupungin suuntaan. – Mennään vielä jatkoille, hän huikkasi.

Quu jäi katsomaan heidän peräänsä ja tunsi haikeutta. Hänellä ei ollut ketään, kenen kanssa lähteä viettämään iltaa. Tuntui, että ihastumisten muistotkin olivat haalistuneet. Herkät hetket Reinon kanssa tuntuivat kaukaisilta ja Markoa hän ei halunnut edes muistella.

Quu ei halunnut mennä autioon asuntoon, vaan poikkesi hetken mielijohteesta alakerran ravintolaan. Baarimikko hymyili ja toivotti hänet tervetulleeksi.

– Missä komeat herraseuralaiset ovat? hän kysyi.

– Missä lienevät, tarvitsen yömyssyn, sekoita joku tainnuttava cocktail, Quu pyysi.

– Kyllä kaunis rouva, istu alas ja kerro murheesi.

– Jos yksinäisyys on murhe, sitä iloa riittää. Minulla on hyviä ystäviä, mutta ei rakastettua, Quu kertoi äkillisessä luottamuksen puuskassa.

– Useimmat asiakkaista ovat samassa tilanteessa. Maista omaa sekoitustani, sen myötä surut kaikkoavat.

Quu tunsi lämmön leviävän.

– Hyvää, olet oikealla alalla. Ehkä päivä vielä kirkastuu tai vaihtoehtoisesti vajoan syvään uneen.

– Tee se vasta kotona, baarimikko hymähti ja riensi palvelemaan uusia asiakkaita.

KAISLA

Kevätkausi on hyvässä vauhdissa. Tallinnan osuus on jo esitetty ja saimme kiitosta kokkausvinkeistä. Minäkin kokeilin sienipaistosta kotona. Laitoin pakasteesta löytämäni suppilovahverot tavalliseen keraamiseen vuokaan, ei minulla ollut hienoja kattiloita, mutta maku oli kohdallaan. Leivoin rahkapiirakoita ja herkuttelimme äidin kanssa.

Matin vierailu joululomalla sujui kohtalaisesti. Matti oli hiljainen, mutta äiti oli sitäkin puheliaampi. Hän kertoi laveasti, millainen olin lapsena ja näytti vanhoja valokuvia. Hävetti ja ehdotin, että lähdemme ulos heti ruokailun ja kahvin jälkeen. Äiti tarjoili itse tehtyä hedelmäkakkua ja suklaakonvehteja. Matti oli sen näköinen, ettei jaksa enää yhtään, kun äiti tyrkytti lisää. Purskahdimme nauruun, kun pääsimme pois näköetäisyydeltä.

Kuvasimme viime viikolla Tillikassa Tampereella, miten kokkikisan toiseksi tullut Tuulikki paistoi oikeaoppisesti silakkapihvejä ja valmisti kuohkeaa perunamuhennosta. Vaikka annokset olivat yksinkertaisia, hän sai ne maistumaan syntisen hyviltä. Silakoiden salaisuus oli runsas voin ja tuoreen tillin käyttö. Perunamuhennokseen tuli kermaa ja yllättäen lopuksi hienoksi silputtua raakaa sipulia.

Katsojapalautteessa kehuttiin, miten yksinkertaisilla keinoilla tutut ruuat muuttuvat paremmiksi. Eräs äiti kirjoitti, että lapsillekin maistui. Kun he kyselivät, mitä lisukkeet olivat, äiti oli vastannut niiden olevan herkkuhitusia ja täydestä meni. Quu valitteli, että joudumme kuvaamaan thaiannokset sisätiloissa, sillä kevääseen on vielä matkaa. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, lennähtäisimme Thaimaahan, Quu haaveili. Vokattaisiin huojuvien palmujen alla meren äärellä varpaat korallihiekassa.

Matti palautti hänet maanpinnalle ja ehdotti, että valtaamme ravintola Orientin. Quu nauroi ja sanoi, että se on hyvä vaihtoehto. Tapaamme maahanmuuttajien lisäksi taas hurmaavan Reinon. Hän tuli kokkikisassa kolmanneksi ja on luvannut paljastaa suositun munakoisovuoan salat. Odotan jo kovasti. Varasin huoneet Vaakunasta. Myös Quulle, sillä hän ei halunnut nukkua Tähden ja Reinon sohvalla. Sanoi, että tuntee olevansa tiellä. Hyvä niin, voimme viettää porukalla vapaa-aikaa, jota tosin ei ole koskaan liikaa.

MATTI

Olen ensimmäistä kertaa elämässä rakastunut. Totta kai ihastuksia on ollut, mutta ei mitään vakavaa. Pidän Kaislasta hullun lailla. Juha-Tapio laulaa ”Tykkään susta niin että halkeen”. Juuri siltä tuntuu. Olin häkeltynyt käydessäni Kaislan kotona. En juurikaan saanut suunvuoroa, kun äiti halusi kertoa kaiken ensi tapaamisella. Ei hän kyllä tainnut odottaakaan kommenttejani. Olin tyytyväinen, ettei hän tentannut lapsuudestani. En halua paljastaa, että vanhemmat erosivat, kun olin pieni. Olen päässyt sen yli, mutta välillä harmitti, kun isää ei ollut. Kaislan isä on kuollut, mutta hänellä on hyvät muistot. Voisikohan muistoja ostaa jostain?

Odotan Hämeenlinnan kuvauskeikalta paljon. Kuiskasin Kaislalle, että voidaan karata kahdestaan viettämään vapaa-aikaa. Tuskin Quu pahastuu. Hänellä on siskon perhe ja Ville käy mielellään iltaisin juoksemassa. Kaisla hymyili ja sanoi, että katsotaan.

THAIRAVINTOLA ORIENT

Quu henkäisi tyytyväisenä katsellessaan ravintolan ylellistä sisustusta. Tummanharmaille seinille oli maalattu jättikokoisia pinkinpunaisia lootuksen nuppuja, joissa oli kultaiset reunat. Pöydät oli erotettu toisistaan koristeleikkauksin somistetuin bambusermein. Malee oli pukeutunut perinteiseen silkkiasuun. Hän kohotti kädet thaitervehdykseen.

– Sawwadee tervetuloa, hän hymyili kohteliaasti.

– Kiitos, että saimme tulla. Ravintolahan ei ole tänään auki? Quu kysyi.

– Vain teille. Kokkaan, mitä haluatte ja voimme maistella yhdessä.

– Hienoa, mikä on oma lempiruokasi?

– Pidän tulisesta papaijasalaatista Som Tam. Friteeratut kevätkääryleet ja makean tulinen chilikastike sopivat sen kanssa alkupaloiksi riisioluen kera.

– Entä pääruoka? Matti kysyi ja katseli ihaillen ympärilleen.

– Valkosipuliöljyssä vokattu Morning Glory. Koska täältä ei sitä löydy, käytän tuoretta pinaattia ja paksoita. Pidän myös paistetusta riisistä jättikatkarapujen kanssa sekä tietysti curryista, Malee luetteli.

– Olenko ymmärtänyt oikein, että kokkaus on nopeaa, kun ainekset on pilkottu valmiiksi? Quu varmisti.

– Kyllä ja käytän paljon yrttejä, pähkinöitä ja maustekastikkeita sekä kookosmaitoa ja tuoretta limeä. Sitruunaruoho tuo raikkautta ja chili lämpöä.

– Löytyykö Suomesta papaijaa? Matti kysyi.

– Kyllä, mutta salaattiin sopii vain raaka. Sen voi valmistaa myös mangosta. Lisäksi tarvitaan runsaasti tuoretta limenmehua, makeita tomaatteja, vahvaa chiliä, valkosipulinkynsiä, pähkinöitä ja kalakastiketta. Kaikki nuijitaan morttelissa ja tarjotaan saman tien, Malee selitti.

– Ei kuulosta kovin vaikealta. Sopiihan, että Ville kuvaa, kun valmistat sen? Quu kysyi.

– Totta kai, siirrytään keittiön puolelle.

Ville otti kameran käsivaralle. Hän otti lähikuvia tuoreista raaka-aineista. Malee hymyili esitellessään kauniisti asetellun annoksen. Hän lisäsi vadille tuoreen orkideankukan sekä porkkanaruusuja.

– Kiitos, olemme tyytyväisiä. Esittelemme kerrallaan vain yhden ruokalajin, niin katsojat muistavat reseptin, Quu selitti.

– Jääkää maistamaan muutakin. Kevätkääryleet valmistuvat hetkessä, ne tarvitsevat vain kuumennuksen. Samoin riisi, katkaravut on kuorittu ja lisukkeet pilkottu, Malee ehdotti.

– Mielellämme, Ville ottaa yleiskuvaa ja saat esitellä pöydässä, mitä annokset sisältävät, Quu päätti spontaanisti.

Malee jäi vilkuttamaan, kun kuvausryhmä lähti maittavan aterian jälkeen. Kaisla huokasi olevansa ihastunut thaimakuihin, kun he palasivat hotellille.

– Eikö mielesi tee nakkikioskille? Matti kiusoitteli.

Kaisla nauroi ja sanoi, että Matti saa mennä ihan ilman häntä.

KAISLA

Olen taas Hämeenlinnassa hyvässä seurassa. Vietimme Matin kanssa ihanan illan kahdestaan. Emme käyneet nakkikioskilla, vaan kellariravintola Hällässä. Paikka oli idyllinen. Istuimme kynttilänvalossa, söimme voissa paistettua kuhaa uuniperunoiden kanssa ja joimme pullollisen kevyttä valkoviiniä. Olin hilpeä, kun kävelimme kuunvalossa takaisin. Toivoin salaa, että Matti tulisi yöksi viereeni, mutta hän vetäytyi hyvänyön suukon jälkeen huoneeseensa ja sanoi, että mennään yhdessä aamiaiselle. Olin vähän pettynyt.

MATTI

En tiedä, miksi jänistin. Näin Kaislan silmistä, että hän olisi toivonut minun olevan rohkeampi. Haluan pitää toistaiseksi vähän etäisyyttä, sillä pelkään pettyväni. Tai siis Kaislan pettyvän minuun. En ole kovinkaan kokenut. Pitää odottaa oikeaa hetkeä. Hotellihuoneiden äänieristys ei ole kummoinen ja Quu asuu naapurissa. Hän näytti yksinäiseltä palatessamme. Istui baaritiskin äärellä ja joi viskiä. Toivotti meille hyvää yötä ja sanoi tarvinneensa yömyssyn. Toivottavasti hän on aamulla kunnossa.

UKRAINAKESKUS

Vanha kunnianarvoisa lyseo oli tyhjillään homevaurion vuoksi. Sivurakennuksesta löytyi kyltti, joka ohjasi peremmälle ukrainakeskukseen. Larissa tuli vastaan, kun kuvausryhmä odotti aulassa.

– Meillä on käytössä keittiö, sisareni Alina on jo siellä, tulkaa perässä, hän sanoi ja näytti tietä.

Alina hääräili esiliina edessä lieden äärellä.

– Kokkaan linssikeittoa. Tänne on tulossa runsaasti maahanmuuttajia syömään. Keitto on edullista ja ravitsevaa, hän kertoi posket hehkuen.

– Mitä muuta kuin linssejä laitat liemeen? Quu kysyi, kun Ville oli käynnistänyt kameran.

– Perunoita, sipulia, porkkanoita ja pinnalle persiljaa. Puristan joukkoon limeä ja täydennän makua kasvisliemellä, Alina kertoi.

– Ohje on yksinkertainen ja herkullinen, Matti totesi maisteltuaan varovasti. – Kerro vielä, miten käsittelit linssit.

– Punaisia ei tarvitse liottaa. Riittää, että huuhtelee huolellisesti. Ne kypsyvät viidessätoista minuutissa, Alina selitti ja kantoi kattilan ruokasalin puolelle.

– Larissa, keittiö on nyt sinun. Olen kuullut pelmeneistäsi pelkkää hyvää, Quu jatkoi.

– Eivät nekään ole monimutkaisia. Taikinaan tulee vain vehnäjauhoja, kananmunaa, vettä ja suolaa. Se vaivataan ja laitetaan puoleksi tunniksi jääkaappiin lepäämään. Valmistin sen aikana täytteen. Lampaan jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, lihafondia, smetanaa, hunajaa ja muskottipähkinää. Kaikki sekoitetaan ja laitetaan raakana taikinan sisään.

– Kuulostaa helpolta. Näytätkö kameralle, miten muotoilet pelmenit, Quu pyysi.

Larissa laittoi työpöydälle vähän jauhoja ja kaulitsi taikinan ohueksi. Hän otti juomalaisin ja irrotti sen avulla pyöreitä paloja. Quu ihaili, miten taitavasti hän muotoili täytteestä palloja, sujautti ne ympyröiden keskelle ja taitteli reunat tiiviiksi puolikuiksi.

– Keitän lihaliemessä noin viisi minuuttia. Ne nousevat pintaan, kun ovat kypsiä. Tarjoan liemen ja smetanan kera. Istukaa pöytään, saatte maistiaisia tuota pikaa, Larissa kehotti.

– Näitä täytyy kokeilla kokona, Kaisla huokasi syötyään kolme.

– Maistuu minullekin, on kiinnostavaa saada uusia elämyksiä, Matti tuumi.

– Veikkaan, että Reino voi innostua reseptistä, Quu arveli ja pyysi saada muutaman mukaan.

– Pakkaan ne rasiaan. Hyvää ruokahalua, Larissa lupasi tyytyväisenä kehuihin.

CAFÉ TÄHDENLENTO

Quu oli kysellyt Reinolta, missä Merri voisi kokata afrikkalaista ruokaa. Reino ehdotti, että hän voisi tulla kahvilan keittiöön, sillä oma asunto oli pieni.

– Kuvataan samalla kerralla munakoisovuokasi, Matti ehdotti.

– Sopii mainiosti. Huomenna on sunnuntai ja kahvila kiinni, meillä on hyvää aikaa, jos Merrille sopii.

– Kaisla, soitatko saman tien. Kysy samalla, mitä hän on ajatellut ja pitääkö meidän hankkia jotain, Quu pyysi.

– Kaikki kunnossa, Merri tulee aamulla ja tuo tarvittavat ainekset. Hän kokkaa couscousia ja kasviksia sekä hummusta, Kaisla kertoi puhelun jälkeen. – Pyysin ottamaan kuitin ostoksista.

– Tiedossa on taas herkkuhetkiä, Quu hymyili.

Hän oli tyytyväinen kuvattuun materiaaliin, jota he olivat katselleet monitorista Villen hotellihuoneessa.

***

Merri tuli nauravaisena seuraavana päivänä ostoskori käsivarrella. Ville kuvasi, kun hän purki tavarat keittiön työtasolle.

– Porkkanoita, suippopaprikoita, sipuleita, palsternakkaa, couscousia sekä kikherneitä, tahinia ja sitruunoita hummusta varten. Olisin halunnut kokata myös keittobanaaneja, mutta sellaisia ei täältä pikkukaupungin kaupoista löydä, Merri esitteli.

– Hieno, saamme uudentyyppisiä makuja ja reseptit, Quu ilahtui.

– Tarvitsen lisäksi mausteita, mutta arvelin, että Reinon keittiöstä löytyy kanelia, inkivääriä, neilikkaa ja juustokuminaa sekä hunajaa.

– Kyllä vain, käytän niitä itsekin mielelläni, löytyy myös anista ja korianterin siemeniä.

– Valmistus on helppo. Pilkon kasvikset, lisään öljyä ja mausteita ja kypsennän uunivuoassa 200 asteessa parikymmentä minuuttia. Kiehautan couscousia varten vettä ja kasvislientä ja kaadan nesteen ryynien päälle. Ne kypsyvät nopeasti. Sekoitan kaikki yhteen ja tarkistan maun.

– Entä hummus? Kerro sen valmistuksesta, Matti pyysi.

– Kikherneet ovat valmiita. Kaadan ne liemineen tehosekoittimeen, lisään luomutahinia, puristettua sitruunanmehua, suolaa ja juustokuminaa. Sekoitan ja ihana silkkisen pehmeä hummus on hetkessä valmis, Merri kertoi.

Kun kasvikset olivat kypsiä, Merri laittoi annoksen tarjolle. Kaisla oli levittänyt salin pöydälle värikkään afrikkalaiskuvioisen liinan ja valkoiset astiat. Merri ilahtui huomatessaan maljakossa olevan proteankukan.

– Lempikasvini, hienoa, että näitä saa Suomesta.

– Kävin eilen kukkakaupassa ja kysyin afrikkalaisia kasveja. Ammattitaitoinen Kaisa suositteli proteaa, Quu kertoi ylpeänä.

Kun Ville oli tyytyväinen kuviin, Merri kutsui työryhmän maistelemaan.

– Maut ovat yllättävän mietoja, mutta herkullisia, Matti kiitteli.

– Kiitos Merri, Kaisla kirjoittaa vielä tarkat reseptit muistiin. Veikkaan, että pian suomalaiskodeissa kokataan ainakin couscousia, se oli yllättävän helppotekoista.

– Se sopii mainiosti myös salaatteihin. Pidän itse siitä tomaattien, tuoreen rucolan, fetan ja oliivien kanssa, Merri kertoi.

– Hyvä vinkki, varsinkin jos aterialta jää ylimääräistä, niin siitä voi laittaa helposti iltapalaa, Quu keksi.

Työryhmä päätti pitää hengähdystauon ennen Reinon kokkausta. Tähti tarjoili kahvia ja tyttöjen kanssa leipomaansa rahkapiirakkaa.

– Näissä ruokaohjelmissa ei ole muuta vikaa, kuin että tulee syötyä liikaa, Matti voihki ja otti toisen palan.

QUU

Reinoon voi aina luottaa. Katsojat ovat kyselleet hänen bravuuriannoksensa reseptiä. Nyt se onnistuu, sillä Reino näytti alusta alkaen, miten hän lohkoo munakoisot, kuullottaa ne runsaassa oliiviöljyssä pannulla ja tekee tulisen tomaatti-paprika-sipuli-chilikastikkeen. Ainekset sekoitetaan ja haudutetaan uunissa valkosipulin, timjamin ja rosmariinioksien kera.

Olimme kaikki pyörryksissä päivän maistelujen jälkeen. En tiedä, miten muut viettivät illan, mutta minä vetäydyin ajoissa. Olen seurannut sivusta Kaislan ja Matin romanssia. Tunnen itseni vanhaksi, mutta yritän olla iloinen heidän puolestaan. Villestä ei ole seuraa, sillä hän hoitaa kuntoaan lenkkeilemällä ja nauttii harvoin muuta kuin korkeintaan oluen seuran vuoksi. Olisin kaivannut viskipaukkua yömyssyksi, mutta en kehdannut mennä enää tänään yksin baaritiskille. Palaamme aamulla Helsinkiin. Yritän sinnitellä siihen asti, kun olen taas kotona.

FUENGIROLA

Ellinoora oli eksynyt. Hän katseli ympärilleen, eikä tunnistanut sivukatua, jota hän käveli kauppakassia raahaten. Puhelin oli unohtunut kotiin.

– Voi Mama, missä minä olen? hän voihki ääneen.

Aurinko paistoi kuumasti ja Ellinoora tuskaili liian lämmintä takkiaan.

– Rouva, tarvitsetteko apua? kohtelias vanha herra kysyi suomeksi. – Muistan nähneeni teidät Suomi-Centerissä.

– Voi, olen aivan hukassa. En ymmärrä, missä päin koti on, Ellinoora henkäisi.

– Muistatteko talon nimen tai osoitteen?

– En muista mitään, eikä minulla ole puhelinta mukana.

– Kuulkaa, saatan teidät Suomi-Centeriin, se ei ole kaukana. Ehkä löydätte sieltä tuttuja, Ristoksi esittäytynyt herra sanoi ja otti Ellin painavan laukun.

Sylvi riensi vastaan, kun Ellinoora ja saattaja tulivat perille.

– Elli, missä sinä olet ollut? Näytät aivan nääntyneeltä. Tulkaa molemmat peremmälle, minulla on tuoretta kahvia pannussa.

Ellinoora istuutui ja joi hämillään kupillisen.

– Anteeksi, että vaivasin, hän kiitteli saattajaa.

– Eihän eläkeläisellä ole kuin aikaa. Oli mukava tavata, Risto sanoi ja kumarsi lähtiessään.

Sylvi saattoi Ellinooran kotiin. Mama halasi molempia ja kertoi olleensa huolissaan, sillä Ellin piti käydä vain pikaisesti ruokaostoksilla.

– Ystävät ovat sitä varten, että auttavat, mutta pidä huoli Ellistä. Hän ei tuntunut osaavan kotiin, Sylvi kuiskasi Mamalle lähtiessään.

TÄHDEN VIESTI QUULLE

Hei sisko. Miten kokkauskuvausten koosto edistyy? Reino ei nykyään muusta puhukaan kuin uusista ruokaresepteistä. Kahvilassa on nykyään tarjolla pelmenejä ja niistä on tullut suosittuja. Larissa kävi kädestä pitäen keittiössä opastamassa.

Sain kummallisen sähköpostiviestin Elliltä. Hän kertoi tapansa mukaan, miten kevät edistyy ja mitä Marian ja Manuelin pikkutytöille kuuluu. Hämmästyin, kun hän kirjoitti Maman kätkevän hänen tavaroitaan. Elli valitti, että puhelin, käsilaukku ja avaimet ovat jatkuvasti hukassa. Huolestuin, sillä ei ole Ellin tapaista syytellä ketään, enkä usko hetkeäkään, että Mama tekisi kiusaa. Päinvastoin, tiedän, että hän pitää Ellistä huolta. Toivon, ettei tämä ole vakavaa. Onneksi kevät on jo pitkällä ja he palaavat kesäksi Suomeen.

Ensimmäiset krookukset kukkivat jo seinän vierellä. Avaamme tuttuun tapaan kesäkahvilan vappuna. Toivon, ettei takatalvi iske. Onko sinulla uusia suunnitelmia? Olet aina tervetullut tänne. Ellinoora kirjoitti asettuvansa kesäksi huvilalle. Maman suunnitelmista ei ole tietoa. Haluan uskoa, että huoleni on turha, mutta minulla on ikävä ennakkoaavistus, ettei kaikki ole kohdallaan, terveisin Tähti

FUENGIROLA

Ellinoora istui eturivissä käsilaukku tiukasti sylissään Suomi-Centerin luentosalissa. Mama silmäili yleisöä. Suurin osa oli tuttuja eläkeläisiä. Hän huomasi, että Sylvi ja Toivo istuutuivat Ellinooran viereen. Hän tunnisti myös Ellinooran kuvauksesta Riston.

– Tervetuloa. Olen saanut kunnian esitellä tarotia. Aloitan historiasta ja kerron sen jälkeen korttien merkityksistä, väreistä ja symboleista. Saatte tehdä vapaasti kysymyksiä. Jos halukkaita riittää, tulkitsen lopuksi kortteja yksityisesti, Mama kertoi esitelmän aluksi.

Hän sai varovaiset kättentaputukset. Yksi eläkeläisistä viittasi ja kysyi, oliko kyseessä taikuus tai jonkinlainen silmänkääntötemppu.

– Kortit ovat ikivanha viisauden lähde. Ne auttavat selkiyttämään ajatuksia varsinkin valintatilanteissa, Mama selitti ja levitti kortit salin edessä olevalle pöydälle. – Niin kuin näette, kuvat ovat taidokkaita. Löytyy Suurten salaisuuksien kortit, jotka ovat ikään kuin valttikortteja eli kertovat tärkeistä asioista. Hovikorteissa näette kuninkaallisia. Pienten salaisuuksien kortit kertovat puolestaan arkielämästä. Maita on neljä eli Lantit, Miekat, Sauvat ja Maljat. Huomaatte varmaan, että suurin osa korteista on heleitä, mutta sururaitojakin löytyy.

– Mitä värit symboloivat? Sylvi kysyi kiinnostuneena.

– Vihreä on luovuuden ja kasvun väri, sininen edustaa älykkyyttä, keltainen henkisyyttä, ruskea materiaa, punainen tulta ja energiaa, violetti lämpöä ja rakkautta, Mama kertoi sujuvasti.

– Huomasin, että täällä on Kuoleman kortti, ennustaako se oikeasti kuolemaa? Toivo kysyi.

– Toisin kuin luulisi, se on valttikortti ja tarkoittaa, että jokin asia on tullut tiensä päähän ja on aika aloittaa uutta, Mama hymyili. – En puhu ennustamisesta, vaan mieluummin korttien tulkinnasta. Enkä edes tulkitse, vaan kysyjä tekee sen itse oman elämäntilanteensa mukaisesti.

Esitelmälle varattu tunti kului nopeasti. Mama kiitteli innokasta yleisöä ja lupasi vastata kysymyksiin, jos halukkaita löytyy. Hetkessä hänen pöytänsä eteen kertyi jono.

Sylvi taputti käsiä ja jakoi numerolappuja.

– Ei teidän tarvitse seisoa odottamassa, vaan voitte tulla kahvion puolelle. Kun kysyjä on valmis, hän saa hihkaista seuraavan numeron.

– Lähden edeltä kotiin, Mamalla kestää pitkään, Ellinoora sanoi Sylville ja laittoi takin ylleen juotuaan kupillisen kahvia.

– Osaathan varmasti? Sylvi huolehti.

Hän ei voinut lähteä saattamaan, sillä kahvio oli hänen vastuullaan.

– Sopiiko, että lähden kanssasi? En usko kortteihin enkä halua ennustusta, Risto tarjoutui.

Sylvi varmisti, että Ellinooralla oli avain. Hän kuiskasi osoitteen varmuuden vuoksi Ristolle. Elli marssi määrätietoisesti talonsa luo, mutta erehtyi rapusta. Risto ohjasi hänet vähin äänin oikealle ovelle ja kysyi, keittääkö Elli iltakahvit.

– Totta kai, Ellinoora vastasi hieman nolona.

Kun Mama tuli runsaan tunnin kuluttua, Ellinoora ja Risto istuivat sohvalla ja katselivat jalkapallo-ottelua. Mamaa huvitti, sillä Elli ei hänen tietääkseen ollut innostunut urheilusta.

MAMAN VIESTI TÄHDELLE JA QUULLE

Hola, Espanjassa on jo melkein kesä. Istumme päivittäin parvekkeella ja nautimme leppoisasta merituulesta ja heleistä auringonsäteistä. Elämä tuntuu hyvältä, mutta olen huolissani Ellistä. En halua juoruta, mutta epäilen alkavaa muistisairautta. Hänellä on jatkuvasti tavarat hukassa ja hän unohtelee sovittuja tapaamisia. Käymme nykyään yhdessä kaupassa, sillä hän eksyi hiljattain. Ystävällinen Risto saattoi Ellin Suomi-Centeriin. Vahdin haukkana, ettei hän unohda kaasua päälle. Elli suuttuu, jos huomauttelen.

Olemme varanneet lentoliput vapuksi. Risto tulee samalla koneella. Hän on leski ja asuu lastensa luona Tampereella. Elli on sitä mieltä, että hän pärjää kesällä yksin huvilalla. Rohkenen epäillä, mutta olettehan te lähellä. Kaipaan jo omaa rauhaa, sillä elämä Ellin kanssa on tasapainoilua. Voisiko kokki Kekäle tulla Ellin avuksi huvilalle, vai onko hän jo liian vanha? Anteeksi tämä vuodatus, mutta elämästä on tullut epävarmaa. Saan sydämentykytystä, kun Elli lähtee yksin ulos. Vaadin, että hän laittaa käsilaukkuun kotiosoitteen ja tulee taksilla, jos eksyy. Elli suuttui ja sanoi, että hän pärjää. Mutta kun hän ei pärjää. Terveisin Mama, huolissaan

Tähti soitti järkyttyneenä Quulle ja kysyi, mitä hän ajatteli. Quu oli kiireinen ja totesi, että Mama taisi liioitella.

– Ovat olleet liian kauan yhdessä. Ei ihme, jos Ellinoora hermostuu, Quu kuittasi.

CAFÉ TÄHDENLENTO

Ellinooran ja Maman taksi pysähtyi kahvilan eteen. Tähti riensi tytöt kannoillaan tervehtimään. Hän rutisti Ellinooraa lämpimästi.

– Hei sisko, oli mukava tulla takaisin. Täällä on vielä viileää, Elli sanoi ja kietoi kaulahuivin tiukammalle.

– Elli-täti, toitko tuliaisia? Ulpukka kinusi.

Elli näytti hetken hätääntyneeltä, mutta Mama pelasti tilanteen ojentamalla tytöille paperikassin.

– En tiedä, onko tänään karkkipäivä, mutta sieltä löytyy kaikenlaista makeaa, hän hymyili. – Jatkan matkaa suoraan kotiin, pitäkää Ellistä huolta, Mama sanoi ja palasi taksiin.

– Elli, tule peremmälle. Saat nukkua sohvalla niin kauan, kun viihdyt. Olen käynyt laittamassa huvilan kesäkuntoon, Tähti puheli ja auttoi kantamaan Ellinooran matkalaukun.

– Miten matka sujui? Reino tuli tervehtimään.

– Siinähän se, tuntui kyllä aika pitkältä. Tulimme lentokentältä pikavuorobussilla linja-autoasemalle ja sieltä taksilla tänne, Elli selitti.

– Kävin viemässä Maman asuntoon tuoreita kukkia ja vähän iltapalaa jääkaappiin, Tähti kertoi.

– Meillä on ollut jatkuvaa kinaa Maman kanssa. En ymmärrä, miksi hän siirtelee tavaroitani, niin etten löydä niitä, Elli valitti.

– Lepää hetki, syömme illallista sen jälkeen, Tähti kehotti.

Ellinoora huokasi ja oikaisi pitkälleen. Tähti hymyili, kun sohvalta kuului tuota pikaa vieno kuorsaus.

VILLA ELLINOORA

Tähti, Reino ja tytöt veivät Ellinooran huvilalle. He lastasivat jääkaappiin runsaasti ruokaa ja sytyttivät takkatulen.

– Täällä on vielä talven jäljiltä vähän kosteaa, mutta pidä päivällä ovet auki, niin aurinko tekee ihmeitä, Tähti opasti.

– Älkää huolehtiko, olen tottunut asumaan täällä. Kaikki on kunnossa, voitte palata saman tien kaupunkiin, Elli vakuutti ja istuutui takan ääreen.

– Laitoin kahvin tippumaan. Emme voi jäädä, sillä huomenna on taas työpäivä ja tytöillä koulua, Tähti kertoi.

– Ei hätää, soitan, jos tarvitsen jotain, Ellinoora sanoi ja kohensi tulta.

Reino käynnisti auton. Tähti heilautti kättä, kun he kaarsivat mökkitielle. Ellinoora oikaisi sohvalle, veti torkkuhuovan ylleen ja vaipui nopeasti uneen. Hän heräsi, kun takka savutti. Yksi puista oli kaatunut ja siitä nousi kitkerä savuvana. Elli vääntäytyi pystyyn ja sai tulen syttymään uudelleen. Koska huone oli sakea savusta, Elli päätti käydä ulkona vetämässä raitista ilmaa keuhkoihin.

Rinne järvelle oli vielä osittain jäässä. Elli yritti kävellä varovasti, mutta jalka lipesi ja hän tömähti maahan. Lonkkaan sattui ja ylös nouseminen oli vaikeaa.

Pahus, olinpa kömpelö, hän manasi ja ontui takaisin sisälle. Lääkekaapista löytyi vahvaa Buranaa. Elli huomasi yllättäen kaipaavansa Mamaa, mutta päätti sinnitellä. Hän hörppi jäähtynyttä kahvia brandytilkan kanssa. Pullo oli löytynyt vanhalta paikalta baarikaapista.

***

Reino löysi hänet seuraavana iltana voihkimassa sängyssä.

– Ellinoora, mikä sinulla on? hän kysyi huolestuneena.

– Kaaduin eilen ja lonkka on tosi kipeä. En pääse kunnolla kävelemään, Ellinoora parahti.

–  Miksi et soittanut? Autan sinut autoon, lähdemme saman tien ensiapuun, Reino sanoi, eikä kuunnellut Ellin vastaväitteitä.

– Luita ei ole murtunut, mutta komea mustelma tuli, lääkäri totesi pitkällisen odotuksen jälkeen.

– Tulet nyt meille. Tähti pitää sinusta huolta, Reino sanoi lääkärikäynnin jälkeen.

Ellinoora ei vastustellut. Hän rojahti kiitollisena sohvalle juotuaan ensin kupillisen hunajalla maustettua yrttiteetä.

– Mitä teemme? Tähti kysyi illalla Reinolta. –  Ellinoora tarvitsee hoitajan, eikä minun aikani riitä, kun kesäkahvila on auki.

– Mietitään yhdessä. Elli haluaisi olla huvilalla, mutta ei pärjää yksin. Kokki Kekäle on joutunut palvelutaloon, joten hänestä ei ole apua. Pitäisi löytää hoitaja, mutta ei kukaan halua asua ympärivuorokautisesti huvilalla, Reino mietti.

– Entä Mama? Tähti ehdotti.

– Soita hänelle, mutta minusta tuntuu, että hän sai jo Espanjassa Ellin hoitamisesta tarpeekseen.

***

Reino oli oikeassa. Mama valitteli, ettei Elli luottanut häneen ja elämä oli ollut vaikeampaa, kuin hän oli kertonut. Quu tuli yllättäen apuun. Hän kertoi, että oli saanut kuukauden kesäloman.

– Tai ei se pelkkää lomaa ole, minun pitäisi taas kerran kehitellä syksyksi loistava ohjelmaehdotus. Mutta voin tulla pariksi viikoksi Ellin seuraksi, hän ehdotti.

Tähti oli helpottunut, sillä Ellinoora ei ollut helppo hoidettava. Hän vakuutti jatkuvasti tulevansa mainiosti toimeen, mutta eksyi jo kotikadulla. Puhelin oli usein hukassa ja Tähti hermostui, kun ei tiennyt, missä sisko oli.

QUU

Olen hämääntynyt. Pidin Maman valituksia Ellinooran voinnista ylimitoitettuina. Nyt ymmärrän, mistä hän puhui. Ellin mieliala vaihtuu yllättäen. Hän voi puhella aivan niin kuin ennenkin Espanjan kuulumisista ja muistelee vanhoja hyviä aikoja. Yhtäkkiä hänen ajatuksensa hyppelevät ja hän syyttää minua käsilaukkunsa piilottamisesta.

– Onko sinulla rahapula? Oletko varastanut kukkarostani rahaa? hän kysyi eilen.

Kun hain hänen pussinsa, Elli näytti hetken nololta, mutta tointui nopeasti.

– Kaikki näyttää olevan tallella, mutta en luota sinuun, hän tokaisi.

Olen yrittänyt ehdottaa Ellille käyntiä neurologin luona, mutta hän vakuuttaa olevansa kunnossa. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tähden perhe tulee viikonloppuna huvilalle. Pohdimme yhdessä, miten edetä. Tunnen olevani voimaton.

Hämmästyin, kun huvilan pihaan saapui aamulla outo auto. Ristoksi esittäytynyt mies kertoi olevansa Ellinooran tuttu Fuengirolasta. Elli ilahtui ja halasi lämpimästi vierasta. Vetäydyin yöksi saunan pukuhuoneeseen ja jätin Riston pitämään Ellille seuraa. En todellakaan tiedä, nukkuuko hän yön siskon vieressä. En haluakaan tietää.

Välillä tuntuu, että kaikki muut paitsi minä löytävät yllättäviä kumppaneita. Risto vaikutti komealta ja Elli oli innoissaan. He jäivät paistamaan takkamakkaroita, kun lähdin vaivihkaa saunamökille. Jos tämä Risto jää Ellin seuraksi, olen valmis karkaamaan…

RISTO

Olen onnellinen mies, kun löysin vanhoilla päivilläni ihanan Ellinooran. Hän on suloisen avuton, muistisairauden oireita on näkyvissä. Autan hienovaraisesti ja nautin, kun hän luottaa minuun. Käyn autolla kaupassa ja kokkaamme yhdessä kotiruokaa. En pidä valmisannoksista, sillä ne maistuvat teollisilta. Olen laittanut verkot veteen ja paistan meille kuha- ja ahvenfileitä. Löysin kaupasta varhaisperunoita, jotka maistuvat kalojen kavereina.

Käymme yhdessä kävelylenkeillä ja otamme lounaan jälkeen torkut. Tykkään täyttää sanaristikoita. Elli lukee rakkausromaaneja. Ihminen ei taida olla koskaan liian vanha nauttimaan romantiikasta. Olen päässyt nukkumaan Ellin viereen, mutta en ole tohtinut ehdottaa lähempää kontaktia. Ehkä senkin aika vielä tulee.

Joudun lähtemään pariksi päiväksi Tampereelle pojantyttären rippijuhliin. Elli vakuutti pärjäävänsä mainiosti yksin. Laitoin kattilallisen kalakeittoa. Ellin ei tarvitse muuta kuin lämmittää. Lupasin soittaa ja toivon, että Elli muistaa ladata puhelimensa akun. Olen huolehtinut siitä tähän asti.

Kun Ellinoora ei vastannut puhelinsoittoihin, Tähti ja Reino ajoivat seuraavana päivänä huvilalle. Ovi oli auki, mutta Elliä ei näkynyt missään. Tähti aavisteli pahaa, kun he riensivät rantaan.

Elli makasi tajuttomana kivikossa. Hänen jalkansa oli vääntynyt outoon asentoon ja päässä oli ikävän näköinen ruhje.

Reino soitti ambulanssin ja yritti auttaa Ellin pystyyn. Tämä voihkaisi, mutta ei pystynyt varaamaan jalan päälle. Tähti toi saunamökistä tyynyn ja huovan. Kun auttajat saapuivat, he nostivat Ellin paareille ja kantoivat odottavaan autoon.

– Viemme rouvan ensiapuun. Voitte soittaa tähän numeroon, toinen hoitajista sanoi ja antoi Tähdelle käyntikortin.

– Pahus, miksi hänen piti lähteä hortoilemaan yksin rantaan, Tähti puuskahti.

– Emme voi vahtia aikuista ihmistä, Reino yritti rauhoitella, mutta hänkin oli huolissaan.

Ellinoora joutui jäämään sairaalaan. Jalka kipsattiin ja aivokuvissa näkyi verenvuotoa.

– Tulevat viikot näyttävät, jäikö aivoihin pysyvä vamma. Kerroitte, että hänellä on muistiongelmia. Tilanne ei näytä hyvältä, vakavailmeinen lääkäri totesi.

Tähti soitti Ristolle ja kertoi tapaturmasta.

– Olen pahoillani, että jouduin jättämään hänet yksin. En arvannut, että hän lähtee seikkailemaan kivikkoon. Tulen katsomaan, Risto lupasi.

Hän poikkesi kahvilaan käytyään sairaalassa.

– Ellinoora tuskin tunsi minua. Hän oli tietysti lääketokkurassa. Tuore viineri kyllä maistui, Risto kertoi silmät kosteina.

– Mitä aiot tehdä? Ellinoora on hoidossa ja se voi kestää pitkään. Lääkäri puhui jo hoivakodista. Hänen mukaansa muistisairaus etenee ja aivoverenvuoto jätti jälkensä, Tähti kertoi surullisena.

– Palaan lasteni luo ja lupaan käydä katsomassa Elliä jatkossakin. Meillä oli hyviä hetkiä yhdessä, mutta se loppui aivan liian pian, Risto sanoi ääni karheana.

– Pidetään yhteyttä, Tähti vakuutti surullisena.

MAMA

Olen surullinen kuultuani Ellinooran kohtalosta. Myönnän, että suivaannuin häneen Espanjan lomamme loppuaikoina, sillä Elli syytti minua ikävästi tavaroidensa kätkemisestä. Hän ei uskonut, kun vakuutin olevani syytön. Yritin seurata, minne hän laski puhelimen ja avaimet. Sattui turhan usein, että hän unohti ne lähtiessään ulos ja minä olin jatkuvasti huolissani.

Risto oli pelastus. Hän jaksoi huolehtia Ellistä, joka hykerteli onnesta, kun komea mies oli kiinnostunut hänestä. En todellakaan ollut mustasukkainen, vaikka hän epäili sitä. Päinvastoin, minulla oli välillä jopa omaa aikaa. Tein pitkiä kävelylenkkejä siitä ilosta, että olin vapaalla.

Risto auttoi Elliä kotimatkalla. Osallistui pakkaamiseen ja huolehti, että kaikki tarpeellinen tuli mukaan. Saimme vuokrattua lomaosakkeen Sylvin ystävälle. Se oli helpotus, sillä yhtiövastike ei ollut halpa ja sähkö talvikuukausina oli kallista.

En tiedä, pääseekö Ellinoora enää koskaan palaamaan Espanjaan. Kävin katsomassa häntä sairaalassa. Posket olivat kaventuneet ja katse sumea. En todellakaan halua samanlaista kohtaloa. Puistattaa pelkkä ajatus, että pitäisi olla toisten hoidettavana. Tekisi mieli hankkia kissanpentu, vaikka ei se Pörröä korvaa.

Quu oli järkyttynyt kuultuaan Ellinooran kohtalosta. Hän oli ollut helpottunut, kun pääsi lähtemään huvilalta Riston saavuttua. Nyt huono omatunto painoi.

– Olisin aivan hyvin voinut tulla vielä muutamaksi päiväksi Ellin seuraksi, hän valitti Tähdelle.

– Ei meistä kukaan aavistanut, että hän oli jo niin sekaisin, Tähti rauhoitteli.

– Kaamea sairaus, toivottavasti se ei ole periytyvää, Quu mietti ääneen.

– Älä puhu tuollaisia, Elli on jo vanha, Tähti kauhistui.

– Eihän se ikää kysy. Kerro siskolle terveisiä, kun käyt, Quu pyysi.

– Etkö sinä tule? Kesälomasihan jatkuu vielä.

– Meillä on tiimin kanssa suunnittelukokous. Yritän saada ennen sitä ajatukset järjestykseen, Quu kertoi.

TV-KESKUS, PASILA

– Quu, huomaan, että ajatuksesi ovat muualla. Taidat olla lomatunnelmissa, Jaska huomautti.

Työryhmä istuivat helteisenä kesäpäivänä ikkunattomassa kokoushuoneessa. Kahvi oli haaleaa ja viinerit kuivahtaneita.

– Tämä ympäristö ei saa mielikuvitusta lentoon, Quu huokasi ja kertoi Ellinooran sairastumisesta.

– Ikävä kuulla, mutta et saa antaa sen masentaa. Kulttuurimakasiini kaipaa piristysruisketta. Onko hyviä ehdotuksia? Jaska kysyi.

Matti nosti kätensä ja kertoi lukeneensa katsojapalautetta. – Kotikokkaus on toiminut hyvin ja helppoja vinkkejä kaivataan edelleen. Katsojat pitävät kilpailujännityksestä, mutta toivovat tarkempia ohjeita ruutuun.

– Siinä ei ole mitään uutta. Tiedämme kaiken tämän, mutta miten toteutamme syksyn haasteet? Quu, oletko miettinyt?

– Olen kyllä, mutta siskon tapaus sai minut järkyttymään. Ellinoora on saanut paikan hoivakodissa. Tähti kertoi järkyttyneenä, miten mautonta ruokaa siellä tarjotaan. Mietin mausteteemaa tyyliin, miten saa kalpeisiin annoksiin potkua.

– Ei hassumpaa, mutta se ei pitkälle kanna. Sitä paitsi laitosruokaan on vaikea puuttua, Jaska totesi järkevästi.

– Teeman voisi laajentaa päiväkoteihin ja kouluihin. Jos lapset ja nuoret saavat osallistua kokkaukseen, se voisi lisätä terveellisen ruoan menekkiä. Olen kuullut, että kouluruokailu on kriisissä. Moni nuori ei osallistu kavereiden painostuksesta ilmaiseen ruokailuun, vaan hakee lähikaupasta pizzanpaloja ja lihapasteijoita, Kaisla puuttui puheeseen.

– Aihe on ajankohtainen ja tarpeellinen, Jaska mietti.

– Näen jo silmissäni, miten hienoa olisi aloittaa syksy kesäkauden päättäjäisjuhlilla. Valloitamme jonkun ihanan jugendhuvilan pihan, ripustamme tunnelmallisia lyhtyjä ja katamme viherpöytiä. Vieraina olisi lapsia ja heidän vanhempiaan, Matti maalaili.

– Satun tietämään täydellisen ympäristön, Quu hymyili.

– Kerro lisää, taidan innostua, Jaska pyysi.

– Niin kuin tiedätte, Hämeenlinna on sydäntäni lähellä. En ehdota kahvila Tähdenlentoa, sillä olemme vierailleet siellä turhankin usein. Mutta Myllymäellä on viehättävä vanha täysin kunnostettu huvila, jossa tuttavani Marko ja Juha-Pekka asuvat. He ovat kelpo kokkeja ja piha on hurmaava, Quu kertoi silmät loistaen.

– Minäkin olen käynyt siellä, se olisi täydellinen ympäristö kesäjuhlille, Kaisla kannatti.

– Hienoa, entä jatko? Jaska kysyi.

– Voisimme vierailla samalla kuvausmatkalla lähikouluissa ja vanhusten palvelutaloissa. Tutustutaan, mitä niissä on tarjolla ja mietitään, voisimmeko ehdottaa parannuksia, Quu ehdotti.

– Kutsutaan studioon vieraaksi ravitsemusterapeutti, Matti mietti.

– Minusta lasten raati kuulostaa paremmalta. He voisivat kertoa toiveistaan, Quu sanoi.

– Entä mummo- ja papparaati? Kaisla nauroi.

– Pääsemme tällä suunnitelmalla alkuun. Sopikaa hilpeät kesäjuhlat. Muistakaa, että värillä on väliä, Jaska lupasi ja päätti kokouksen.

QUUN LÄHIRAVINTOLA

Quu kutsui spontaanisti Kaislan ja Matin istumaan vielä hetkeksi miettimään teemaa. He löysivät vapaan pöydän katukäytävältä.

– Terassikausi on juhlaa, vaikka autot pitävät melua. Vanhat lehmukset antavat mukavaa varjoa, Kaisla tuumi.

– Mitä otatte? Tarjoan kesän kunniaksi, Quu lupasi.

– Minulle oluttuoppi näin aluksi niiden kaameiden viinereiden jälkeen, Matti toivoi.

– Samoin, katsotaan sen jälkeen ruokalistaa. Pieni iltapala maistuisi, Kaisla sanoi.

Quu tilasi lasillisen talon valkoviiniä. Hän oli hyvällä tuulella, kun syksyn suunnitelmat edistyivät. – Soitan saman tien Markolle ja J-P:lle. Toivottavasti he eivät ole matkoilla. En keksi ihan äkkiä varasuunnitelmaa, hän mietti.

Varasuunnitelmaa ei tarvittu, sillä Marko ilahtui ehdotuksesta.

– Teen vähän tiedusteluja. Kävimme päivällä kahvila Tähdenlennossa ja Reino kertoi, että tyttöjen koulu alkaa jo viikon kuluttua. He voisivat kutsua luokkakavereita, Marko ehdotti spontaanisti.

– Loistavaa, mietitään yhdessä ohjelmaa ja tarjottavia. Haluan, että nuoret osallistuvat kokkaukseen. Onhan grilli edelleen käytössä?

– On toki ja kasvimaalta löytyy tähän aikaan vuodesta rehevää salaattia, yrttejä ja juureksia. Maissintähkät ovat miehen korkuisia ja omenoitakin on tulossa, Marko kertoi.

– Soitan uudelleen, tästä tulee hauskaa, Quu lupasi. – Hyviä uutisia, pihajuhlia ei voi mikään estää, hän hymyili.

– Paitsi ukkosmyrsky, Kaisla muistutti.

– Älä ole pahanilman lintu, toivotaan parasta. Siellä on katettu terassi ja pahimmassa tapauksessa voimme vetäytyä sisätiloihin, Quu mietti.

VILLA MYLLYMÄKI

Syksyinen viikonloppu oli mitä kaunein. Marko ja Juha-Pekka olivat haravoineet pihan ja leikanneet ruohon. He olivat pystyttäneet tilavan teltan grillikatoksen viereen. Siellä oli suuri värikkäällä muoviliinalla peitetty tarjoilupöytä. Pienempiä pöytiä oli siroteltu ympäri pihaa aurinkovarjojen alle. Puissa riippui valaistuja riisipaperilyhtyjä.

– Suuren kesäjuhlan tuntua, Quu kiitteli saapuessaan työryhmän kanssa paikalle.

– Meillä on hyvää aikaa puuhailla nuorten kanssa. Olen varannut raaka-aineet keittiöön. Kokkaamme sekä siellä että ulkona. Tulkaa katsomaan, Marko opasti sisätiloihin.

Juha-Pekka tuli vastaan valkoinen esiliina edessään. – Tervetuloa majaamme. Olen tehnyt esivalmisteluja. Nuoret saavat jatkaa, hän selitti.

– Kerro, mitä on tekeillä. Ville haluaa varmasti tietää etukäteen, jotta hän osaa varautua, Quu pyysi.

– Missä kuvaajapoika on? J-P kysyi.

– Purkaa parhaillaan kuvauskalustoa autosta. Tuossa hän onkin, Matti sanoi.

– Hyvää päivää, on aina ilo osallistua herkkuhetkiin, Ville hymyili ja otti kameran käsivaralle.

Nuoriso pelmahti paikalle. He odottivat innosta piukeina ohjeistusta.  Juha-Pekka taputti käsiä ja esitteli pöydälle kootut ainekset. – Kaksi joukkuetta. Toinen pilkkoo kasvikset ja paistaa ne ulkona muurikalla. Marko tulee oppaaksi. Toiset pääsevät tekemään jälkiruokia.

Hän pani kädet korville, kun suurin osa ilmoittautui makeiden annosten tekijöiksi.

– Ei huutoäänestystä, kiitos. Asettukaa riviin, niin tämä selviää hetkessä.

J-P laski yksi – kaksi – yksi – kaksi. – Muistakaa numeronne, ykköset kasvisten kimppuun, kakkoset seuraavat minua, hän ohjeisti. – Käykää ensin käsipesulla ja laittakaa esiliinat. Vanhempanne eivät takuulla halua pestä suklaatahroja.

Ville oli pyörinyt kameran kanssa keittiössä. Hän pyyhki hikeä lasten kirmattua pesulle.

– Taitaa tulla vilkas päivä, hän totesi.

– Jatka hetki keittiössä. Saat sen jälkeen siirtyä ulkohommiin, Quu sanoi.

– Tarkoitat grillipistettä, ei siellä taida olla yhtään viileämpää.

– Tuon sinulle vesilasin, Kaisla lupasi.

ANNUKKA

Meillä oli hurjan kiva päivä. Vähän harmitti, kun Ulpukka pääsi jälkkäriryhmään ja minä en. Sain puhdistaa porkkanoita ja leikata niistä ja kurkuista ruusuja. J-P:llä oli hauska muotti, jonka avulla niistä tuli hienoja. Tykkäsin myös grillatuista maissintähkistä, joiden päälle siveltiin voita.

Tarjoilupöytä näytti upealta, kun se oli kukkuroilla värikkäitä kasviksia. Dipattiin niitä kermaviilikastikkeeseen. En ollut ennen maistanut vihreää hummusta, mutta se oli hyvää samoin kuin pähkinäkastike.

Jälkiruokapöytä oli paras. Saatiin lämmintä omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa ja suklaamoussea, jonka päällä oli tuoreita kirsikoita. Aikuiset joivat kahvia, me saatiin mansikkamehua.

Juhlat päättyivät vasta myöhään. Marko-setä laittoi musiikkia soimaan ja me innostuttiin hyppelemään. Värikkäät lyhdyt näyttivät upeilta pimeässä. Quu-täti halasi ja sanoi, että olimme parhaita kokkeja ikinä.

HOIVAKOTI LEMMIKKI

Matala puurakenteinen hoivakoti sijaitsi Vanajaveden rannalla. Oven päälle oli maalattu vaaleansinisiä lemmikkejä ja tunnuslause ”Vergiss mich nicht”.

– Osuva motto talolle, jossa majailee muistisairaita. Ei heitä saa unohtaa, Quu totesi.

Ellinoora löytyi televisiohuoneesta. Hän nuokkui pyörätuolissa muiden asukkaiden kanssa.

– Elli, siskot täällä, Quu taputti häntä olkapäälle.

Ellinoora havahtui ja katsoi pitkään.

– Tunnetko minut? Tähti kysyi hämääntyneenä.

– Näytät tutulta, Elli vastasi vaisusti.

Omahoitaja tuli paikalle ja kysyi, halusivatko vieraat jutella rauhassa Ellinooran huoneessa. Kun sisarukset nyökkäsivät, hoitaja työnsi pyörätuolin käytävälle ja avasi oven kaulassa riippuvalla avaimella.

– Pidämme ovet lukossa, sillä monet asukkaat erehtyvät huoneestaan, hän selitti. – Tuonko teille kahvia?

– Tuo vaan, meillä on Ellille tuliaisina tuoretta pullaa, Quu sanoi.

Hän katsoi ympärilleen tilavassa huoneessa. Ikkunat ulottuivat lattiaan asti, mutta säleverhot olivat tiukasti edessä. Moottorisänky oli seinän vieressä. Kalusteina oli vain yöpöytä, lipasto, jonka päällä oli televisio sekä kiinteät vaatekaapit. Huoneessa oli kylpyhuone, jonne pääsi pyörätuolilla.

Kahvi oli haaleaa ja laihaa. Quu hätkähti, kun Ellinooran kahvi tarjottiin nokkamukista.

– Tämä käy näin paremmin, omahoitaja sanoi ja jätti heidät selviytymään keskenään.

Ellinoora vastaili kysymyksiin kyllä ja ei, mutta hän ei selvästikään tiennyt, missä oli.

– Voi sinua sisko, onko kaikki hyvin? Tähti kysyi lähtiessään.

Ellinoora nyökkäsi ja sanoi, että voisi levätä hetken.

– Juttelemme omahoitajasi kanssa. Pyydämme, että hän laittaa sinut vuoteeseen, Quu lupasi.

– Jos haluatte keskustella sairaanhoitajan kanssa, hän vapautuu pian, hoitaja kertoi.

Kävi ilmi, että Ellinooran muistisairaus eteni, mutta tilanne oli vakaa.

– Hänellä on lääkitys ja fysioterapeutti kävelyttää viikoittain ja hieroo jalkoja. Täällä on paljon kohtalontovereita, sairaus on yleisempi kuin tiedetään. Ei hänellä ole kipuja ja päivärytmi pitää rauhallisena. Talossa on sauna ja suihkutamme hänet joka aamu, sairaanhoitaja kertoi.

– Käymme jatkossakin vierailuilla. Onko johtaja paikalla? Haluaisin tulla kuvausryhmän kanssa seuraamaan ruokailua, Quu kysyi.

– Löydätte hänet työhuoneesta, sairaanhoitaja osoitti käytävän perälle.

Johtaja oli tukeva harmaahiuksinen rouva. Hän kohotti kulmiaan Quun kysymykselle.

– Olemme tarjonneet tasalaatuista laitosruokaa, mutta saimme viikko sitten oman kokin. Voin vakuuttaa, että ruoan laatu on parantunut ja asukkaat pääsevät osallistumaan kokkaukseen, hän kertoi ylpeänä.

– Hienoa, olette edistyksellisiä. Sopiiko, että tulemme jo huomenna? Quu kysyi innostuneena.

– Mikä siinä, tarjoamme joka päivä hyvää ruokaa. Itse asiassa meillä on huomenna maistelutuokio. Tulkaa jo ennen lounasaikaa, niin voitte kuvata sitä. Muistutan, että ette saa kuvata kenenkään kasvoja tietosuojan vuoksi.

– Olemme hienotunteisia, Quu vakuutti tyytyväisenä, että sai luvan.

QUU

Olen järkyttynyt, miten huonoksi Elli on mennyt. Hän on laihtunut, vaikka omahoitaja kehui hänen ruokahaluaan. En todellakaan tiedä, tunsiko hän minua ja Tähteä. Katse harhaili eikä hän puhunut oma-aloitteisesti mitään. Miten surullista, että tauti etenee näin nopeasti.

Kun tulimme tänään Matin, Kaislan ja Villen kanssa päivähuoneeseen, hän ei reagoinut. Istui pöydän ääressä ja murenteli keksiä ruokalappu kaulassa. Tuntui pahalta.

Nuori naispuolinen kokki tuli esittäytymään ja kantoi pöytään korillisen maistelupaloja. Hän tarjoili asukkaille porkkananpaloja, banaania, omenanlohkoja ja kirpeitä punaherukoita ja arvuutteli, mitä ne olivat. Hän antoi minunkin maistaa makeaa vihreää lehteä ja kysyi, tunnistanko. En todellakaan, kävi ilmi, että se oli stevia. Olin yllättynyt.

Lounaaksi oli tarjolla kaalilaatikkoa ja puolukkahilloa. Ellinooraa syötettiin, mutta jälkiruoaksi tarjotun vispipuuron syönti onnistui omatoimisesti. Ville otti pelkästään lähikuvia. En tiedä vielä, miten käytämme materiaalia, mutta ruokailusta jäi hyvä tunne.

MYLLYMÄEN KOULU

– Siitä on aikaa, kun olen nauttinut kouluruokaa, Quu hymyili, kun he vierailivat Annukan ja Ulpukan koulussa.

– Tänään ruokalistalla on lihapullia, perunamuhennosta ja kurkkutomaattisalaattia. Kasvisvaihtoehto on kasvispullia tomaattikastikkeen kera, keittäjä kertoi.

– Saavatko koululaiset toivoa, mitä on tarjolla? Matti kysyi.

– Kyllä vain, he antavat innokkaasti palautetta. Toivelistalla on pizza ja ranskalaiset. Niitäkin on silloin tällöin tarjolla, mutta ei joka viikko.

– Entä jälkiruoat? Quu kysyi.

– Tarjolla on yleensä kiisseliä ja marjoja, torstaisin pannukakkua hernekeiton kaverina, keittäjä kertoi selvästi ylpeänä. – Meillä on myös teemaviikkoja. Näin syksyisin paljon juureksia, talvella lämmittäviä keittoja ja keväällä tuoreita vihanneksia.

– Kuulostaa hyvältä. Minun nuoruudessani ruokalistalla oli usein pelkkää puuroa, Quu kertoi.

– Ajat ovat muuttuneet. Tarjoaisin mielelläni enemmänkin kausivihanneksia, mutta määrärahat ovat tiukat. Tarvitaan kekseliäisyyttä, keittäjä virnisti.

– Kuvausviikko meni nopeasti, kiitos sinulle Reino, kun lupasit järjestää läksiäiset, Quu sanoi puhelimessa, kun he lähtivät.

– Teemana on perheen lempiruoat, kutsuin Mamankin. Illallinen on katettu tuota pikaa.

– Tulemme viivana. Lähdemme huomenna aamiaisen jälkeen paluumatkalle.

KAHVILA TÄHDENLENTO

– Katoimme tyttöjen kanssa lasiverannalle aurinkoisen päivän kunniaksi, Tähti sanoi ja laittoi Quun tuomat heleänpunaiset krysanteemit maljakkoon.

– Reino kertoi, että saamme lempiruokianne. Saanko arvata, tytöt ovat toivoneet spagettia ja jauhelihakastiketta, Quu hymyili.

– Kyllä vain ja jälkiruoaksi suklaajäätelöä ja kinuskikastiketta, Tähti nauroi. – Hemmottelin heitä kattamalla television ääreen herkkupöydän, niin me aikuiset saamme jutella rauhassa. Reino laittoi Frozenin pyörimään. He viihtyvät tuntikausia Annan ja Elsan lumoissa.

– Hyvät vieraat, istuutukaa pöytään. Saatte kuumia blinejä suoraan pannulta, Reino tuli paikalle mustavalkoruutuinen esiliina edessä.

– Tämä taisi olla Tähti sinun toiveesi, Quu arvasi.

– Rakastan blinejä ja metsäsienisalaattia. Tarjolla on myös kylmäsavulohta, sipulia ja smetanaa sekä maustekurkkuja ja hunajaa, Tähti esitteli.

– Miten hyvää ja musta tee sopii ruokajuomaksi, Matti kehui.

– Saatte jälkiruoan kanssa vahvempia juomia. Meillä on yllätys takataskussa, Tähti hymyili salaperäisesti.

Aikuiset siirtyivät kylläisinä takkatulen ääreen salin puolelle. Reino toi lasilliset kuohuviiniä ja kilisti. – Saanko ylpeänä esitellä uuden keittokirjaamme. Kuvat ovat Tähden käsialaa ja reseptit minun.

– Upeaa, otsikko ”Värillä on väliä” kertoo kaiken, Quu ilahtui.

– Katso tarkemmin, kansikuva on mustavalkoisesta kattauksestamme, mutta takakansi iloisen kirjava. Halusimme kontrastia, Tähti esitteli.

– Saatte omistuskirjoituksilla varustetut kappaleet matkalukemisiksi, Reino lupasi.

– Tiesittekö, että myös Meriitta on julkaissut keittokirjan. Sen nimi on ”Vierailuja huippuravintoloissa”. Kannessa komeilee Kajan tattijulienne, Matti kertoi.

– Tuota en olisi halunnut kuulla. Veikkaan, ettei se kulu lapsiperheiden käsissä. Meillä on ollut ihana ilta, olisin halunnut vielä jäädä, mutta nyt meidän on aika lähteä, Quu sanoi.

– Hetki vielä, Matti nousi seisomaan ja kohotti lasia. – Meilläkin on kerrottavaa, olemme menneet Kaislan kanssa kihloihin.

Reino haki hurraahuutojen säestyksellä toisen pullollisen kuohuviiniä. – Tätä täytyy juhlia, hän hymyili.

Quu halasi kihlaparia ja pyysi, että he kertovat heti kaiken.

Kaisla punastui ja sanoi, että he olivat istuneet Nooran viinibaarissa, kun Matti oli rohkaissut mielensä ja kosinut. – Muutamme aluksi minun asuntooni, mutta etsimme isompaa.

– Voi teitä onnellisia. Toivotan kaikkea hyvää ja jos saatte joskus pienokaisia, lupaan tulla haltijakummiksi, Mama lupasi silmät kosteina.

MAMA

Miten ihana seurata nuorta lempeä ja miksei vanhempaakin. Tähti säteilee edelleen Reinon rinnalla ja tytöt ovat suloisia. Quu on sinkku ja taitaa pysyäkin. Hänelle ura on tärkeää, mutta vaistoan hänen olevan yksinäinen.

Minäkin olen ollut Ellinooran sairastumisen jälkeen. Kävin hoivakodissa, mutta Elli oli saunan jälkeen niin väsynyt, että hoitajat olivat laittaneet hänet jo iltapäivällä vuoteeseen ja hän oli sikeässä unessa. Jätin pöydälle pussillisen sokerimunkkeja. Ennuste ei ole hyvä. Omahoitaja kertoi, että tauti on edennyt järkyttävän nopeasti. Elli puhuu lähtevänsä Espanjaan, mutta se ei enää onnistu.

Olen menossa kissakoti Kattilaan katsomaan, löytäisinkö kissan seuraksi. Pitkä talvi on edessä ja tunnen itseni vanhaksi. Onneksi Annukka ja Ulpukka poikkeavat usein luonani. He rakastavat suklaahippukeksejä ja kaakaota. Vietämme herkkuhetkiä ja piristyn, kun he kertovat koulupäivistä.

Nostin pitkästä aikaa onnenkortin. Se oli Rauha. Ei enää villejä seikkailuja eikä unelmien prinssejä. En kuvitellutkaan.

Tarina jatkuu otsikolla VALOVERHO