ke 3.4.2024

KEVÄÄN ENSIMMÄISET PARVEKEKUKAT

Alkuviikolla oli suloisen lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Tänään ikkunan takana pyrytti ja maa oli valkoinen. Pakkasta oli sen verran, ettei lumi sulanut saman tien.

Katselin kauhuissani, kun tuulenpuuskat pyörittivät lunta vaakasuorassa. Lupasin itselleni, ettei minun ole pakko lähteä ulos. Sisko kertoi puhelimessa, että Anttolassa lunta oli satanut kymmenen senttiä ja edessä oli pihan kolaus.

to 4.4.2024

Tänään on ollut aurinkoinen pakkaspäivä. Lumi pysyy sitkeästi maassa. Kuvittelin, etten tarvitse enää tänä keväänä liukuesteitä, mutta ne olivat tuiki tarpeelliset jäisellä pihalla.

EI KOTIKOKKI VAAN KOTIMAALARI VAUHDISSA

Eilen oli se päivä, kun otin maalaustarvikkeet esille ties kuinka pitkän tauon jälkeen. Kimmokkeena on oma pajanäyttely toukokuussa.  Kotoa löytyi silkkivärejä, joihin olen ihastunut niiden kuultavuuden vuoksi. Löytyi myös maalauspohjia ja ihme kyllä pehmeitä siveltimiä. Kolme työtä on nyt kuivumassa ja vahdin niitä silmä tarkkana. Aina voi korjailla, mutta monesti raikkaus häviää.

Innostuin, totta kai ja tunsin, että elämä jatkuu kaiken kurjuuden jälkeen. Kuvan maalaus on heleä, mutta näyttelyn tunnuskuva on harmaa ja otsikoksi tulee YKSIN. Se on niin totta.

su 7.4.2024

TÄMÄN PÄIVÄN LUMIKUVA – LUVASSA REIPPAASTI LÄMPENEVÄÄ

Löysin sattumalta televisiosta Studio 65:n. Se on eläkeikäisille suunnattu ruotsinkielinen asiaohjelma. Tämän päivän jaksossa käsiteltiin läheisen kuoleman aiheuttamaa tilannetta. Jäin katsomaan silmät kosteina, miten muillakin on ollut tuttuja tunteita. Suru ja järkytys, mutta myös helpotus, joka aiheuttaa syyllisyyttä. Ohjelman vieraat puhuivat myös tyhjyydestä ja kaipauksesta sekä siitä, että halusi olla yksin.

Olen hämmästellyt, miten voimattomaksi olen itseni tuntenut. En halua osallistua mihinkään ja olen todellakin luopunut ei pakollisista menoista. Tasapainoklinikka on ainoa, jonne lähden mielelläni, sillä ymmärrän, miten tärkeää liikunta on terveyden ja jaksamisen kannalta. Olen jättänyt Paperihuoneen näyttelyiden avajaisia väliin. Toukokuussa en voi, sillä silloin on pajan puolella oma ripustus. En kehdannut peruuttaa sitä. Hyvä niin, sillä olen ryhdistäytynyt ja maalaan kunnianhimoisesti uusia töitä.

Mietin jopa eroa Linnan martoista, sillä jätin jo vesijuoksun, enkä ole osallistunut lukupiiriinkään. Saan tiedon lukuhaasteista muutenkin. Ero Taikosta ja Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksestä sekä Hämeen taidearttelista olivat pelkästään helpottavia.

Miika kysyi puhelimessa, muutanko heti alkukesällä mökille. Vastasin, että mielelläni, mutta säävarauksella. Toivon, että Jaanan muutto Hämeenlinnaan ja kesäauto antavat liikkumisvapautta. Taksimatka mökille on kallis, mutta vaihtoehto kuitenkin.

BRUNSSI ANNAN LUONA

Nuoriso soittelee päivittäin ja saan ilokseni kuvia Annan ja Miikan perheiden arjesta. Visa on ollut ahkera vieras Miskan luona. Niin tänäänkin.

ma 8.4.2024 Päivämäärä on mielenkiintoinen numerosarja.

LASTEN LIIKENNEPUISTO OLI VIELÄ LUMEN PEITOSSA

Aamuaurinko ilahdutti, samoin lintujen viserrys, kun kävin päivälenkillä. Lunta on edelleen, mutta jalkakäytävät ovat sulat. Hyvä niin, sillä liikunta on jäänyt turhan vähiin.

Tein tänään radikaalin päätöksen erota Martoista. Liityin kymmenen vuotta sitten Tuomelan marttoihin ja vaihdoin Palokunnankadulle muutettuamme Linnan marttoihin. Olen osallistunut lukupiiriin ja vesijuoksuun sekä kahteen pääkirjaston tapahtumaan näyttelytoimikunnan jäsenenä.

Kirjoitin eroanukseen: Tervehdys ja lämmin kiitos kuluneista vuosista ja ihanista oivalluksen ja ilon hetkistä. On aika sanoa näkemiin, sillä mieheni kuoleman jälkeen voimat ja puhti ovat lopussa. En jaksa osallistua enää mihinkään ei pakollisiin menoihin, vaikka tiedän, että ystävien tuki on tärkeää.