TERVETULOA AVAJAISIIN perjantaina 3.5.2024 klo 18-20

Lähestyvä pienimuotoinen näyttely grafiikanpaja Paperihuoneella sai minuun vauhtia pitkän tauon jälkeen. Otin maalaustarvikkeet esiin ja ilahduin, kun kaikki siveltimet eivät olleet kuivuneet.

Maalasin sarjan neitosia keittiön pöydän äärellä. Ne ovat vielä viimeistelyä vailla, mutta juliste syntyi spontaanisti. Tervetuloa aikanaan avajaisiin tai muuten vain katselemaan. Muotoilin jo lehdistötekstin.

YKSIN VAI YHDESSÄ?

Kun jäin runsaat kaksi vuotta sitten yksin, olin helpottunut, sillä aika puolison omaishoitajana oli raskas. Mutta ei vapaa-aikakaan tuntunut hyvältä. Huoneet kaikuivat tyhjinä ja olin huolesta sekaisin miehen hiipuvasta terveydestä hoivakodissa. Osallistuin harrastuksiin lähes vimmaisesti siitä ilosta, että tapasin tuttuja. Maalaaminen rauhoitti levotonta mieltä. Unohdin murheet, kun uppouduin värien taikamaailmaan. Halusin luoda jotain kaunista, kaipasin silmäniloa. Tuntui, kuin neitoset olisivat iskeneet silmää, kun puin heidät unelma-asuihin.

Mieheni kuoleman jälkeen olo oli tyhjä. En pystynyt maalaamaan, mutta kirjoittaminen oli terapeuttista. Työelämämuistoihin perustuva tietokirja Kuvaussihteeri lyö klaffia vei kultaisiin muistoihin. Eihän työnteko aina ollut auvoista, mutta tähtihetket kantoivat.

Mielestäni elämässä on kyse hyvistä hetkistä ja kauneuden kaipuusta ystävien tukea unohtamatta. Toivon, että tekstini ja maalaukseni ilahduttavat myös lukijoita ja katsojia.

KEVÄÄN AIRUET

Olen jatkanut maalaamista. Pari uutta työtä on kesken. Innostuin myös korjailemaan vanhoja. Valitin Annalle puhelimessä, ettei tästä tule loppua, kun aina voi tehdä jotain. Struktuuri ja mielenkiintoiset pinnat innostavat, sillä rakastan yllätyksiä.