Tarina on itsenäinen jatko-osa tarinalle Värillä on väliä.

KOKKAUSTA JA TAIDETTA

Tv-keskuksen kokoushuoneessa oli vaisu tunnelma. Kulttuuritoimituksen päällikkö Jaska oli pyytänyt Quuta ja Mattia jäämään vielä hetkeksi virallisen kokouksen jälkeen.

 – En halunnut puhua muiden kuullen. Kulttuurimakasiini on tullut tiensä päähän ja johto toivoo uudistuksia. Nimi pitää vaihtaa ja sisältö monipuolistaa. Heidän mielestään kokkausta on nähty jo tarpeeksi, Jaska kertoi ilme vakavana.

– Miltä kuulostaisi Valoverho? Nimi toimisi symbolina. Kun verhon vetää edestä, sen takaa löytyy joka viikko yllätyksiä, Quu ehdotti.

Hän oli miettinyt teemaa, sillä Jaska oli vihjannut uudistustarpeesta.

– Ei hassumpaa, se toimisi myös loistavasti ennakkomainoksena. Harmi, ettei verho ollut käytössä jo silloin, kun teillä oli väriteema, Jaska innostui. –  Ei mietitä kuitenkaan menneitä, vaan odotan raikkaita ehdotuksia. Tulkaa käymään työhuoneessani, kun teillä on jotain kerrottavaa.

– En jaksa, aina pitäisi olla uutta ja erikoista, Quu puuskahti, kun hän käveli Matin kanssa toimituksen puolelle.

– Otetaan tämä mahdollisuutena. Kulttuurin sarallahan on kuvataiteen ja kokkauksen lisäksi paljon muuta. Arkkitehtuuria, kirjallisuutta, elokuvia, käden taitajia ja erilaisia harrastusryhmiä. Onneksi ei tarvitse syventyä klassiseen musiikkiin, kun musiikkitoimitus hoitaa sen puolen, Matti luetteli.

– Voisimme kiertää kesällä kuvaajan kanssa tekemässä inserttejä ja jatkaa teemaa entiseen tapaan suorissa studiolähetyksissä, Quu mietti.

– Tarvitsemme karismaattisia vieraita. Olisi ehkä hyvä, että saisimme muutaman vakioesiintyjän, Matti suunnitteli.

– Nukutaan yön yli, parhaat ideat syntyvät aamuyön tunteina, Quu ehdotti.

***

Quu ja Matti pohtivat seuraavana päivänä, mitä ehdottavat Jaskalle. He päättivät, että oli viisainta keskustella ja kuunnella esimiehen mielipiteitä.

Jaska istui työpöydän takana ja hänen seurassaan oli tummahiuksinen vahvasti meikattu nuori tyttö, kun Quu ja Matti saapuivat.

– Olitte nopeita. Tässä on uusi toimittajaharjoittelija Inkeri. Nyt kun Kaisla on äitiyslomalla, toivon, että hänestä on hyötyä työryhmälle. Ette saa kuvaussihteeriä matkoille mukaan, sillä määrärahoja on taas kerran supistettu, Jaska kertoi.

– Hei, minä olen Quu ja seuralaiseni on Matti. Olemme hoidelleet tähän asti kulttuurimakasiinia, jonka nimi on jatkossa Valoverho, Quu tervehti.

– Hei vaan, tulen suoraan opiskelumaailmasta ja sain ilokseni harjoittelupaikan television puolelta. Olen kiinnostunut kulttuurista. Taustalla on kuvataidetta ja tekstiilisuunnittelua, Inkeri selitti.

– Tervetuloa tiimiin. Hyvä kun olet paikalla, niin olet heti tilanteen tasalla, Matti sanoi.

Jaska kuunteli Quun ja Matin ehdotusta laaja-alaisesta kulttuurin esittelystä sanomatta sanaakaan. Quu pelkäsi, että heidän ajatuksensa olivat liian sekavia.

– Onhan tuossa työsarkaa. Kaikki riippuu siitä, millaisia esiintyjiä löydätte. Olen lukenut katsojatoiveita ja monessa kysellään, koska ystävämme Mama taas esiintyy. Ehdotan, että hän voisi olla studiossa vakiovieras. Inkerille tekisi hyvää osallistua keskusteluihin. Sen lisäksi tarvitaan joku edustamaan miesnäkökulmaa. Quu ja Matti, te varmaan jatkatte vuorotellen juontajina?

–  Totta kai, suunnitelma kuulostaa hyvältä ja Mama varmasti suostuu. Mietimme kolmatta vierasta, Quu vakuutti tyytyväisenä.

– Kertokaa ajoissa. Voitte ruveta suunnittelemaan kesäkiertuetta. Ville on edelleen käytettävissä, samoin Antti koostovaiheessa. Ulkomaan matkoihin meillä ei ole varaa, Jaska tarkensi.

QUU

Nähtäväksi jää, miten työryhmä toimii. Matista en ole huolissani, hänellä riittää ideoita ja hän on tunnollinen. Uusi tyttö vaikutti kovin nuorelta. Veikkaan, että hänellä on pätemisen tarvetta. Aika näyttää. Harmi, ettei Kaisla ole mukana, mutta yhteinen lapsi Matin kanssa kuulostaa täydelliseltä. Laskettu aika on jo parin viikon kuluttua. Minusta on tulossa kummitäti, outo ajatus.

Soitin Mamalle ja hän oli tapansa mukaan innoissaan. Sanoi, että piristän syksyä. Kertoi käyneensä hoivakodissa katsomassa Ellinooraa, mutta tämä ei tuntenut häntä. Niin surullista. Minunkin pitäisi käydä, mutta se tuntuu vaikealta. Tiedän, että Tähti ja Reino vierailevat säännöllisesti ja vievät herkkuja. En todellakaan halua tulla vanhaksi enkä ainakaan muistisairaaksi, mutta ehkä sitä ei voi valita.

VILLA MAMA

Mama hyräili kattaessaan pöytään leipomansa kaalipiirakan sekä rahkapullia.

–  Mitä arvelet Laku, pitäisikö minun keittää kahvin lisäksi myös teetä? hän kysyi mustaharmaaraitaiselta kissalta. Se katsoi häntä vihreillä silmillä ja naukaisi.

–  Laitan vettä kiehumaan. Quu juo kahvia ja samoin Matti, mutta heillä on mukana vieras tyttö. Nuorista ei koskaan tiedä. Coca-colaa en suostu hankkimaan.

Ovikello pirahti ja Mama riensi avaamaan. Laku puikahti sohvan alle.

–  Järven suunnalta kävi kova tuuli, punaposkinen Quu kertoi ja halasi Mamaa.

Matti ja Inkeri tervehtivät kohteliaasti ja katselivat ympärilleen. Olohuoneen ikkunan edessä oli ristipistoilla koristellun liinan peittämä pyöreä pöytä ja sen ympärillä korituolit sekä korkeita viherkasveja. Harmaalla sohvalla oli torkkupeitto ja seinällä värikkäitä akvarelleja.

–  Olen kattanut kahvit keittiön puolelle, se on kodikkaampi, Mama sanoi ja viittasi peremmälle.

Kun kahvit oli juotu, Quu kertoi Mamalle kesäkuvauksista ja syksyn studiokeskusteluista.

Mama kuunteli keskittyneenä.

–  Haluat siis, että osallistun lähetyksiin näin ikäihmisen näkökulmasta, hän kiteytti.

–  Juuri niin, edustat kokemusta ja Inkeri nuorten mielipiteitä. Ei puutu kuin miesnäkemys, Quu vahvisti.

–  Minua ei lasketa, Matti virnisti. –  Johdattelemme tilannetta vuorotellen Quun kanssa, mutta emme ota kantaa.

–  Yritämme löytää aiheita, jotka herättävät keskustelua lähetysten jälkeenkin. Mietimme aloittavamme ajankohtaisella kysymyksellä, saako taide olla pelkästään kaunista vai pitääkö sen ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, Quu jatkoi.

–  Hei, tuosta tuli mieleen kuvataiteen aineopintojen ohjaaja Mart. Tai hän on oikeasti Martti, mutta käyttää taiteilijanimeä, Inkeri puuttui puheeseen. –  Kävimme ennen lopputyönäyttelyä saman keskustelun. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että taiteen tehtävä on vaikuttaa. Eräs opiskelijatyttö, en siis minä, puhkesi itkuun, kun ohjaaja piti hänen puhettaan kauneuden kaipuusta naurettavana.

–  Haluan todellakin tavata ohjaajasi. Tarvitsemme perusteltuja ja ehkä vähän yliampuvia mielipiteitä, Quu innostui.

–  Minä voin puolestani tehdä kaikki ne tyhmät kysymykset, joita katsojatkin tekisivät, Mama hymyili.

–  Minulla on ehdotus. Yleisöpalautteen mukaan sinun tarottulkintojasi kaivataan. Mitä, jos valitset joka lähetyksen alkuun kortin, joka ennakoi aihetta.

Mama kurtisti kulmia ja mietti.

–  Jos tarkoitat tätä taiteen tehtävää, kortti voisi olla Taito. Siinä nuori neito kokeilee ennakkoluulottomasti lähes ylivoimaista tehtävää. Eikö taiteen tehtävä ole ylittää rajoja?

–  Mama, osuit asian ytimeen. Kuvaamme etukäteen lähetysten ennakkomainokset, joissa julkistamme teemat. Odotukset ovat sen jälkeen korkealla.

–  Hienoa, pitäkää minut ajan tasalla, Mama hyvästeli.

Laku tuli sohvan alta ja pudisteli turkkia.

–  Totut kyllä, he olivat ystäviä, Mama sanoi ja nosti kissan syliin.

INKERI

Olo on vähän sekava. Ehkä kummitädilläni Meriitalla on ollut vaikutusta, sillä suhtaudun lievällä epäluulolla Quuhun. Tädin mielestä hän on määräilevä ja oikukas. Meriitta on tehnyt töitä Quun kanssa, mutta heidän kemiansa eivät sopineet yhteen. Matti on hänen mielestään vasta aloittelija.

Tarkkailin tilannetta Hämeenlinnassa käydessämme ja olen osittain samaa mieltä. Quu piti langat käsissään, mutta antoi kyllä suunvuoron Matille ja Mamalle. Yritin pitää matalaa profiilia, mutta ilahduin, kun Quu innostui ehdotuksestani kutsua Mart studioon.

Eniten minua harmitti, kun kuulin, että joudun juoksutytöksi kesäkeikalla. Kiertelemme kuvaamassa inserttejä syksyn studiolähetyksiin. Koska matkassa ei ole kuvaussihteeriä, Quu ilmoitti, että saan pitää kirjaa kuvatusta materiaalista ja selvittää esiintyjien henkilötiedot palkkioiden maksua varten. Jos käytämme musiikkia, Teostolle pitää tehdä ilmoitus. Kuvittelin, että esiinnyn kameran edessä ja teen älykkäitä kysymyksiä haastateltaville. Matti nauroi, että senkin aika tulee vielä. En tiedä, mihin olen pääni pistänyt, mutta nyt on myöhäistä katua.

OPISTO LEHMUSKARTANO

Ville pysäköi kuvausryhmän auton lehmusten varjostaman kartanon pihaan.

–  Onpa viehättävä paikka, kiitos Inkeri kun vinkkasit. Ohjelma on monipuolinen, täällä on meneillään maalaustaide- ja luovan kirjoittamisen kursseja, Quu kertoi.

–  Toimisto on alakerrassa, käydään lunastamassa huoneet, Inkeri opasti. –  Olen ollut kahtena kesänä kurssilla ja voin vakuuttaa, että paikka on ihana. Tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja ruoka on mielettömän hyvää. Tämä on luomutila ja tarjolla on aina tuoreita kasviksia, hän hehkutti.

–  Kuulostaa hyvältä. Asumme Marjalassa, mikä se näistä rakennuksista on? Matti kysyi.

–  Se on tulla lehmusten alla. Huoneet ovat pienet, mutta niiden hyvä puoli on, että kaikissa on oma kylpyhuone. Kartanon yläkerrassakin on majoitustiloja, mutta wc ja suihku ovat käytävän varrella, Inkeri tiesi.

–  Majoitutaan ja tavataan sen jälkeen toimistossa. Opinto-ohjaaja lupasi kertoa kursseista, Quu ehdotti.

***

Taideluokassa tuoksui tärpätti ja dammar, vaikka ikkunat ja ovet olivat auki. Osa kurssilaisista oli siirtänyt maalaustelineet pihanurmikolle.

–  Kas Inkku, hauska nähdä, oletko jo vikitellyt television poikia? nauravasilmäinen Mart tuli tervehtimään.

Inkeri kiepsahti hänen kaulaansa ja vakuutti olevansa ikuisesti Martin lumoissa. Quu katseli yllättyneenä tuttavallista kohtaamista.

–  Tervetuloa, minulla on tapana kiusoitella Inkkua, sillä vähintään puolet viime kesän kurssin pojista oli ihastunut häneen, Mart naurahti.

–  Olen nykyään vakavasti otettava televisiotoimittaja, Inkeri virnisti.

–  Hienoa, että etenet. Kertokaa, mitä haluatte kuvata, Mart pyysi.

Quu selitti, että he haluavat vain tunnelmakuvia kesäkursseista.

–  Jatkamme syksyllä keskusteluosuuksilla suorissa studiolähetyksissä. Oletko kiinnostunut osallistumaan?

–  Pidän mielelläni palopuheita taiteen puolesta. Moni lupaava tekijä joutuu turvautumaan toiseen työhön, sillä ani harva elää Suomessa pelkästään taiteen tekemisellä, Mart kertoi ilme synkkänä.

–  Innokkaita tekijöitä näyttää riittävän, Matti sanoi kierreltyään katselemassa keskeneräisiä maalauksia.

–  Kurssi päättyy huomenna ja ripustamme pienimuotoisen näyttelyn tänne ateljeehen. Tulkaa ihmeessä kuvaamaan, mitä oppilaat ovat saaneet aikaiseksi. Heillä on tänään pitkä päivä, Mart kehotti.

–  Voimme tullakin. Vierailemme seuraavaksi luovan kirjoittamisen ryhmän luona, Quu sanoi.

Ville oli ehtinyt kameran kanssa pihalle. Hän kuvasi kahta helleasuista neitosta, joiden maalaukset hehkuivat värejä.

–  Ilotellaan vähän kesän kunniaksi, toinen tytöistä hihitti.

–  Tulemme ihailemaan valmiita töitä, Quu lupasi huvittuneena.

MART

Inkun kuvausryhmä kunnioitti meitä vierailulla. Yllätyin, kun hän halasi minua julkisesti. Olihan meillä pieni romanssi, mutta se loppui viime kesän kurssin myötä. Tyttö on noita, joka pitää meitä miehiä pilkkanaan. Hän osaa olla hurmaava, mutta mielenkiinto kääntyy turhan helposti uuteen suhteeseen. Tuntuu kiihottavalta olla taas tekemisissä.

Olin yllättänyt, kun Quu pyysi osallistumaan kulttuurikeskusteluun. Jos ymmärsin oikein, pääsen puhumaan muustakin kuin kuvataiteesta. Minä ja Inkku sekä joku vanhempi naisihminen olemme vakiovieraita ja aiheet vaihtuvat viikoittain. Quu pyysi miettimään lempikirjaa ja elokuvaa. Hän korosti, että on kiinnostava vertailla eri ikäisten ja eri sukupuolta olevien mieltymyksiä. Jos olen rehellinen, dekkarit ja länkkärit kiinnostavat, mutta ehkä minun kannattaa valita jotain hienompaa.

Luovan kirjoittamisen kurssilaiset olivat levittäytyneet puutarhapöytien ääreen. Osa kirjoitti muistivihkoon, osalla oli kannettava tietokone. Ohjaaja Tommi kävi kiertelemässä ja kertoi, että aikaa oli enää kymmenen minuuttia.

–  Mikä aihe teillä on? Matti kysyi.

–  Oppilaat kirjoittavat haikuja. Olemme ulkona, jotta he voivat tehdä havaintoja suoraan luonnosta, Tommi kertoi.

–  Saammeko tulla kuvaamaan, kun he esittävät runoja, Quu kysyi.

–  Halukkaat lukevat, mutta se on vapaaehtoista. Saatte kuvata, jos he antavat luvan, ohjaaja kertoi.

–  Inkeri, muista ottaa lukijoiden nimet muistiin, Quu sanoi, kun he seurasivat ryhmää valoisaan luokkahuoneeseen.

Nuorimmat hihittivät, kun Quu kertoi, että he taltioivat tunnelmapaloja ja ehkä jonkun runo päätyisi televisio-ohjelmaan. Innokkaita lukijoita ilmoittautui runsaasti.

–  Koska haikut ovat lyhyitä, kuvaamme kaikki ja valitsemme myöhemmin, mitä käytämme, Matti päätti.

–  Sopiiko, että aloitatte sanomalla kuuluvasti nimenne, Inkeri ehdotti käytännöllisesti.

Kun kuvaukset olivat ohi, Quu katsoi kelloa ja totesi, että he olivat saaneet tarpeeksi materiaalia.

–  Kohta on illallisaika, tavataan ravintolassa.

Tarjolla oli kermaista lohikeittoa ja lämpimiä porkkanasämpylöitä sekä vihreää salaattia. Myös kasviskeittoa oli saatavilla.

–  Maistakaa tilapiimää, se on mielettömän hyvää, Ville kehui ja haki toisen lasillisen.

–  Iltapala oli erinomainen, Quu totesi kylläisenä ja pyysi Mattia ja Inkeriä huoneeseensa pohtimaan seuraavan päivän aikataulua. Ville ilmoitti häipyvänsä iltalenkille.

Matti hymyili salaperäisesti tullessaan Quun huoneeseen.

–  Toin meille vähän neuvoa antavaa, hän virnisti ja laittoi litran viskipullon ja pussillisen suolapähkinöitä pöydälle.

Quun silmät kirkastuivat, sillä kurssikeskuksen ravintolassa ei ollut tarjolla alkoholia.

–  Hyvin toimittu, eiköhän näillä eväillä yksi ohjelma synny.

Pullo oli puolillaan, kun Matti ja Inkeri lähtivät. Quu huokasi voipuneena ja päätti pujahtaa saman tien nukkumaan.

MATTI

Tunsin outoa kiihkoa, kun Inkeri hymyili viettelevästi ja kutsui viereensä. Ilmoitin nopeasti, että olen luvannut soittaa raskaana olevalle tyttöystävälle ja pakenin. En todellakaan aio pettää Kaislaa. Sydän jyskytti vielä puhelun jälkeen. En tiedä, kuuliko Kaisla äänessäni jotain outoa, mutta selitin, että olen vain väsynyt pitkän kuvauspäivän jälkeen. Toivon ehtiväni kotiin ennen vauvan syntymää. Laskettu aika on viikonloppuna, mutta Kaisla arvelee, ettei vauva ole ihan vielä tulossa. Meillä on kaikki valmiina, sievä kori, vaunut ja pino hellyttävän pieniä vaatteita. Mama neuloi keltaiset töppöset ja myssyn.

Olemme miettineet nimivaihtoehtoja pojalle ja tytölle. Kaislan äiti ehdottelee suvussa kulkeneita nimiä, mutta en osaa kuvitella, että lapsi olisi Reko tai Hilda. Albin ja Edla kuulostavat vielä kamalimmilta. Kaisla miettii jotain luontoon liittyvää ja se sopii minulle. Sade tai Pilvi sopisi tytölle. Kaisla on lukenut sarjan Seitsemän sisarusta ja hänen mielestään Karhu kuulostaa miehekkäältä. En ole ihan vakuuttunut. Kun ehdotin Nallea, Kaisla heitti minua tyynyllä ja sanoi, etten ota mitään vakavasti.

Luovan kirjoittamisen ryhmällä oli palautepäivä. Heillä oli ollut iltatehtävänä novelli, jonka he olivat lähettäneet sähköpostissa kurssikavereille ja opettajalle. Tarinoista keskusteltiin ryhmissä ja jokainen sai henkilökohtaisen palautteen.

–  Emme häiritse heitä, eilinen materiaali riittää, Quu sanoi aamiaisella.

Hän siveli lämpimien pinaattisämpylöiden päälle kullankeltaista voita.

–  En muista, koska olen syönyt yhtä hyvää puuroa, Ville huokasi.

–  Minä en puurosta piittaa, mutta jogurtti ja marjat kelpaavat, Inkeri sanoi.

–  Matti, sinullekin puuro maistui, Quu huomasi.

–  Pitkään haudutettu ruispuuro on herkkua, Matti vahvisti ja haki toisen kupillisen kahvia. –  Kuulin, että maalareilla on tänään malli, voisimmeko mennä ottamaan tilannekuvia?

–  Inkeri, kun olet valmis, käy kysymässä Martilta, Quu pyysi.

–  Kyllä pomo, tyttö vastasi ja vei tarjottimen tiskiin.

Inkeri palasi nopeasti ja vakuutti, ettei kuvaamiselle ole esteitä.

–  Malli on tanssija ja hänellä on trikoot yllä. Aamupäivällä piirretään croquis’ta, siis lyhyitä asentoja ja lounaan jälkeen alkaa näyttelyn ripustus.

–  Hyvä, suunnataan työhuoneelle, Matti innostui.

Mart yllätti heidät ehdottamalla, että työryhmä voisi osallistua mallin luonnosteluun.

–  Minulla on ylimääräisiä papereita ja kyniä sekä tussia. Kokeilkaa, se on hauskaa, hän kannusti.

Inkeri oli heti valmis. Matti ja Quu ilmoittivat päättäväisesti pysyttelevänsä mieluummin kameran takana.

Tunnin kuluttua notkea mallityttö lähti ja kurssilaiset kiinnittivät piirroksensa ateljeen seinälle. Tyylejä oli yhtä monta kuin tekijääkin. Mart katsoi töitä taiteilijan silmin ja arvioi mittasuhteita.

–  Olette selvinneet hyvin. Useissa töissä on korjaavia viivoja ja se on vain hyvä, sillä nämä ovat luonnoksia. Jos haluatte kehittyä taiteilijoina, on tärkeää, että teette havaintoja ja harjoittelette ahkerasti. Kunniamaininta Inkerille, joka on edistynyt viime kesän kurssin jälkeen.

Inkeri hymyili leveästi ja kertoi käyneensä säännöllisesti piirtämässä alastonmallia.

–  Hienoa, sinulla on lahjoja. Tervetuloa ensi kesän kurssille, voisit toimia apuopettajana, Mart kehui. –  Niin ja tiedoksi kuvausryhmälle, näyttelyn avajaiset ovat kuudelta heti illallisen jälkeen. Tarjolla on taide-elämysten lisäksi myös juhlajuomaa.

Mart sai kättentaputukset. Hän kumarsi ja kehotti maalareita tulemaan hommiin heti lounaan jälkeen.

Quu ehdotti, että he käyttävät iltapäivän ulkokuvauksiin.

–  Sovin parin opiskelijan kanssa, että he esittelevät perinnepuutarhaa. Kiertelin eilen ihailemassa kukkaloistoa. Parasta on, että kasveilla on nimilaput.

Ville katsoi huolestuneena kirkkaalle taivaalle.

–  Keskipäivän valo on turhan voimakas. Valojen ja varjojen kontrasti ei ole paras mahdollinen kukkakuvaukselle. Ehdotan mieluummin pehmeää ilta- tai aamuvaloa.

–  Olet oikeassa. Ilmoitan opiskelijoille, että tapaamme heidät varhain huomisaamuna. Toivottavasti ei sada, Quu lupasi.

–  Vietetään hetki siestaa, niin olemme virkeitä iltakuvauksiin, Matti ehdotti ja sai kannatusta.

***

Ateljee oli siivottu ja tuoreet maalaukset hehkuivat kohdevaloissa. Keskellä salia oli valkoisen lakanan peittämä työpöytä, jonka keskellä komeili iso boolimalja. Pinnalla oli appelsiininviipaleita ja tuoreita mansikoita. Mart tarjoili avokätisesti juomaa halukkaille. Hän kilisti muovimukia Quun ja Inkerin kanssa.

–  Tuntuu jo haikealta, että kesän suosikkikurssi on pian ohi. Kiertäkää vapaasti katselemassa ja kuvaamassa, hän hymyili.

–  Ihana näyttely, värit loistavat ja töissä näkyy tekemisen ilo, Matti kehui.

–  Ulkona maalaaminen on ilo ja täällä on ollut hyvä työrauha, Mart totesi ja kehotti ottamaan lisää juomaa.

Ilta venyi myöhään ja boolimaljan pinta aleni uhkaavasti, ennen kuin Ville sammutti kameran. Quu ilmoitti, että ryhmä on vapaalla, mutta aamukuvaukset alkaisivat jo kahdeksalta. Ville halusi vetäytyä. Matti kertoi, että hänellä oli vielä viskiä ja kutsui naiset ja Martin yömyssylle huoneeseensa. Quu sanoi olevansa väsynyt, mutta Inkeri ja Mart ilahtuivat.

Quu ei saanut heti nukahdettua, sillä naapurihuoneesta kuului iloista mekastusta. Tuntia myöhemmin ovi kolahti ja sen jälkeen oli hiljaista. Quu huokasi ja vaipui raskaaseen uneen. Hän ei kuullut, kun Mart hiippaili aamun valjettua Inkerin huoneesta. Quu havahtui vasta puhelinherätykseen ja muisti, että oli sopinut varhaisen kuvauksen.

Ville odotteli jo auton luona, kun hän tuli ulos. Ruohikko oli kasteinen ja ilma kuulas.

–  Täydellinen kuvaussää, Ville kehui ja kysyi, missä muut olivat.

–  Taitavat nukkua, pärjätään kahdestaan, Quu sanoi, vaikka häntä harmitti.

Matti tuli hetken kulutta ja valitti aikaista herätystä.

–  Teillä taisi mennä myöhään, Quu sanoi happamasti.

–  Komensin nuorenparin häipymään, kun viskipullo oli tyhjä, Matti tunnusti.

–  Inkeri saa minun puolestani nukkua, Quu sanoi ja lähti kävelemään rivakasti Matin kanssa puutarhalle.

Ville seurasi heitä kamera olkapäällä. Opiskelijat olivat työn touhussa. Toinen tytöistä kitki rikkaruohoja ja toinen kaivoi kuoppaa kukkapenkkiin. Hänen vieressään oli isokokoinen kasvi.

–  Kerro, mitä olet tekemässä, Quu aloitti haastattelun.

–  Istutan kuoppaan pasuunakukan. Se on talvehtinut kasvihuoneessa ja pääsee nyt ulkoilemaan, tyttö kertoi.

Quu jatkoi kyselemällä eri kasvilajikkeista. Hän sai kuulla, että kasvit oli istutettu niin, että aina joku oli kukassa.

–  Olemme saaneet kiitosta, kun olemme nimenneet istutukset. Kävijät kertovat tuntevansa useimmat ulkonäöltä, mutta nimet ovat olleet hukassa, toinen tytöistä kertoi.

Ville ei malttanut lopettaa, vaan sanoi jäävänsä ottamaan lähikuvia haastattelujen jälkeen. Quu ja Matti suuntasivat aamiaiselle.

–  Pitäisikö herättää Inkeri, muuten hän ei ehdi syödä mitään ennen kotimatkaa, Matti huolehti.

–  Olkoon syömättä, Quu puuskahti. –  Ei osoita hyvää työmoraalia, jos ei vaivaudu kuvauspaikalle.

–  Anteeksi, nukuin pommiin, Inkeri tuli hetken kuluttua väsyneen näköisenä ruokasaliin.

–  Ehdit hädin tuskin syömään, Matti sanoi. –   Lupasin tehdä Villelle pari voileipää matkaevääksi, sillä hän ei malttanut lähteä puutarhasta, ennen kuin on saanut tarpeeksi taidekuvia. Olisin voinut tehdä voileipiä sinullekin.

–  Otan vain kupillisen kahvia, on vähän hutera olo, Inkeri sanoi vaisusti.

–  Älä oksenna autossa, suosittelen paperipussia, Quu huomautti vahingoniloisena.

Hän oli tyytyväinen, ettei lähtenyt jatkoille.

ILO JA OIVALLUS

Kesäkuvaukset jatkoivat suotuisten tuulten alla. Quu kertoi työryhmälle innostuneensa pääkirjastossa avautuvasta marttojen kädentaitonäyttelystä.

–  Jututin työryhmän vetäjää ja hän kertoi, että töitä on esillä yli kolmesataa. Kaikki taidokkaita ja siellä on myös työnäytöksiä.

Matti kohautti olkapäitä ja totesi, että se on naisten puuhaa.

–  En ymmärrä mitään käsitöistä ja olisin vain tiellä.

–  Mitä Kaislalle kuuluu? Quu huomasi kysyä.

–  Vauvalla ei tunnu olevan mitään kiirettä. Laskettu aika oli jo viikko sitten, odottelemme kiihkeästi, Matti huokasi.

–  Parempi, että olet Kaislan tukena. Hoidamme kuvaukset sujuvasti ilman sinua, Quu totesi.

***

Ripustuspäivänä kirjastossa oli lähes kaaos. Innokkaita marttoja hyöri purkamassa näyttelyyn tulevia pakkauksia.

–  Häiritsemme työn tuoksinassa. Oletteko suunnitelleet, mitä tulee mihinkin? Quu kysyi vastuuhenkilöiltä, kun Ville oli käynnistänyt kameran.

–  Olemme istuneet jo pari kuukautta suunnittelemassa, mutta tosi tilanne yllättää aina. Saimme Ukrainakeskuksesta viime hetkessä pöytiä, joten pääsemme vasta nyt sijoittamaan näyttelyesineet paikoilleen, pirteä Helena kommentoi.

–  Mainostatte taide- ja kädentaitonäyttelyä, kertokaa, mitä kaikkea tulee esille, Quu pyysi.

–  Olemme ryhmitelleet käsityöt värien ja aiheiden mukaan. Meillä on perinteisiä neuleita ja sukkia, tilkku- ja pajutöitä, kaitaliinoja, keramiikkaa, maalauksia sekä erilaisia kransseja. Toivomme, että kävijät saavat iloa ja oivalluksia, toimikunnan puheenjohtaja Pirjo esitteli.

–  Aikamoinen työ, saatte varautua pitkään päivään ennen kuin kaikki on paikallaan.

–  Kyllä vain ja jatkossa meillä on myös työnäytöksiä. Amerikasta Suomeen tullut paluumuuttaja Anni esittelee, miten hän kehrää villaa ja Katri lyhentää maksutta housunlahkeita. Minä olen opetellut parsimista ja opastan mielelläni muitakin, Pirjo hymyili.

–  Onnea näyttelyyn, Quu toivotti haastattelun lopuksi.

Ville kierteli ottamassa tilannekuvia. Inkeri oli tyytynyt seuraamaan näyttelyn ripustusta sivusta.

–  Ville, kuvaa vielä näitä akvarelleja. Ne ovat todella herkkiä, hän kehotti.

–  Meillä martoissa on monipuolisia osaajia. Olemme ylpeitä myös taiteilijoistamme, Helena hymyili.

KAISLAN VIESTI QUULLE

Ylpeänä ilmoitan, että minun ja Matin esikoistyttäremme syntyi aamuyöllä Naistenklinikalla. Tärkeät mitat ovat 49 cm ja 4500 g. Silmät ovat orvokinsiniset ja hiukset pellavaiset. Äiti ja isä voivat olosuhteisiin nähden hyvin, onnellinen Kaisla

Quu liikuttui ja valitsi kukkakaupasta kimpun vaaleansinisiä lemmikkejä. Hän tarkisti netistä vierailuajan ja ehti ensimmäisenä paikalle.

–  Olen niin helpottunut, kun tämä on ohi. Tyttö on terve ja opettelee jo imemään, Kaisla henkäisi ja kiitteli kukista.

Matti nosti hellästi käärön Kaislan syliin.

–  Kyllä oli isällä kestämistä. Synnytys kesti ikuisuuden, mutta kätilö vakuutti, että se meni nopeasti, hän kertoi.

–  Pääsitkö mukaan? Quu kysyi.

–  Pidin Kaislaa kädestä ja kannustin hengittämään oikeaoppisesti. Olen ollut mukana valmennuksessa, Matti kertoi ylpeänä.

–  Pärjäsit hyvin etkä pyörtynyt, Kaisla hymyili.

Ovi kolahti ja Kaislan äiti touhusi paikalle valtavan ruusukimpun kanssa.

–  Kauhea ruuhka. Pelkäsin, että ne ovat lähettäneet sinut jo kotiin, hän halasi Kaislaa ja etsi kukille maljakon. –  Voi, miten pieni, hän henkäisi maltettuaan istuutua sängyn viereen.

–  Jätän teidät seurustelemaan, Quu hyvästeli. –  Matti, ole pari päivää Kaislan ja vauvan kanssa, onneksi lähipäivinä ei ole kuvauksia.

–  Kiitos ja soittele, jos tarvitset minua, Matti hymyili lammasmainen ilme silmissään.

QUU

Kaislan ja Matin perheonni näyttää täydelliseltä. Toivottavasti he selviävät lapsen itkusta ja kakkapyykistä. Puistattaa ajatellakin. En takuulla hanki ikinä lapsia. Ei kyllä ole miestäkään, joten välitöntä vaaraa ei ole.

Kesäkuvaukset ovat ohi. Meillä on materiaalia taidekatsaukseen, luovaan kirjoittamiseen, kukkailoon sekä kädentaitoihin ja marttojen harrastusryhmiin. Mietimme Matin ja Inkerin kanssa, että viimeisen lähetyksen teema voisi olla keskustelijoiden omat vinkit suosikkielokuviin, lempikirjoihin ja taidenäyttelyihin. Annamme ajankohtaista tietoa, mitä pääkaupunkiseudulla on meneillään. Muu Suomi saa tiedottaa omista menoista, sillä matkustusbudjettimme näyttää jo nyt miinusta. Jopa Hämeenlinna tuntuu olevan Jaskan mielestä turhan kaukana.

Matti on palannut työkuvioihin. Hän on kalpea unen puutteesta, mutta sanoo, että musta kahvi auttaa jaksamaan. Hän kertoi, että vauvan nimeksi tulee Kirsikka. Minusta se kuulostaa ihastuttavalta. Syksyn ensimmäinen suora lähetys lähestyy. Kuvasimme ennakkomainoksen, jossa pitsikuvioisen valoverhon takaa paljastuu Mama tarotkortit kädessään. Hän lupaa yllätyksiä koko kaudeksi, eikä vielä paljasta aihetta. Arvelimme, että se herättää kiinnostusta.

VALOVERHON KUVATAIDEKATSAUS

Studiossa kohdevalot suuntautuivat seinille ripustettuihin värikkäisiin maalauksiin. Mart oli tuonut tullessaan kesäkurssilaisten töitä. Sohvaryhmän vieressä oli maalausteline. Järjestäjä asetteli pöydälle vesilasit ja hedelmiä.

–  Klassinen asetelma, jollaisia taiteilijat ovat ikuistaneet kautta aikojen, Quu juonsi, kun lähetysvalot syttyivät. – Esittelen vakiovieraamme kuvataiteilija Martin, taideopiskelija Inkerin ja katsojien vanhan tutun tarottulkitsija Mama Maddalenan.

Keskustelijat hymyilivät lähikuvissa. Mama oli pukeutunut hopeanhohtoiseen viittaan. Inkerillä on tiukka toppi ja leopardikuvioiset puolisääreen ulottuvat caprit. Martin asu oli musta, mutta kaulassa oli pirteä punainen silkkihuivi.

–  Tervetuloa minunkin puolestani, Mart sanoi ja siirtyi maalaustelineen taakse. –  En aio maalata asetelmaa, vaan piirrän nopeasti muutamia croquis’ta. Inkeri, asetutko malliksi.

Tyttö nousi ja siirtyi baarijakkaralle. Hän veti jalat koukkuun ja nosti kädet ilmaan.

–  Hyvä, pysytkö siinä minuutin. Voit sen jälkeen vaihtaa asentoa, Mart kehotti.

Kameran lähikuvassa näkyi, miten Mart hahmotteli muutamalla viivalla asennon. Kun Inkeri asettui istumaan kädet polvien ympärillä, Quu hätkähti katsoessaan Martin piirrosta. Mies oli riisunut mielikuvituksen siivin tytön topin ja rinnat olivat kuvassa paljaat.

–  Kiitos Mart, tämä riittää. Mitä haluat kertoa viimeisimmällä piirroksella? Quu kysyi.

–  Kuvataiteessa on aina esitetty alastomuutta. Se on tarpeen, koska vain silloin mittasuhteet ovat selkeästi näkyvillä, Mart kertoi istuutuessaan sohvalle.

Inkeri kapusi alas jakkaralta ja näytti voitonriemuiselta.

–  Olen ollut ennenkin mallina, myös alastomana ja se on vapauttavaa, hän kertoi.

–  Tiedättekö, mitä alastomuus edustaa tarotkorteissa, Mama puuttui puheeseen. –  Se symboloi luottamusta siihen, että elämä kantaa. Jos tarkastelette kortteja, näissä prinssit ja prinsessat kiitävät ilmassa ilman rihman kiertämää. Se jos mikä edustaa täydellistä vapautta, niin kuin Inkeri sanoi.

–  Vapaus on hyvä teema, mutta kuinka moni meistä on oikeasti vapaa? Mart kysyi. –  Aina joku rajoittaa, perhe, suku, työ, raha, asuinpaikka, pelko ja epäluulot.

–  Olet oikeassa, lempirunoilijani Aaro Hellaakoski kirjoittaa ”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki”, Mama naurahti.

–  Palataan vielä maalaustaiteeseen. Kuvasimme kesällä kurssiasi Lehmuskartanossa. Katsotaan, miltä siellä näytti, Quu juonsi insertin.

Kuvista välittyi tekemisen ilo ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. Mart kertoi. miten tärkeää oli oppia muiden tekemisestä ja saada virikkeitä. Hän puhui värien voimasta ja sommittelun merkityksestä.

–  Taide perustuu kolmeen elementtiin, kaiken perusta on aihe, väri ja sommitelma. Variaatiota on lukemattomia, mutta kun tekniikka on hallussa, vain mielikuvitus on rajana.

–  Entä tekoäly, tarvitaanko enää perinteistä osaamista? Quu kysyi lopuksi.

–  Tietokonetaide on tullut jäädäkseen, mutta uskon, ettei käsin tehty taide katoa, se on ikiaikaista, Mart kiteytti keskustelun päätteeksi.

Jaska tuli ohjaamosta studioon, kun lähetys oli ohi.

–  Aikamoinen temppu riisua tyttö suorassa ohjelmassa, hän hykerteli. –  Saamme taatusti runsaasti katsojapalautetta ja uusintapyyntöjä.

–  Se oli yllätys meille kaikille, Quu selitti hieman huolestuneen näköisenä.

–  Sopi täydellisesti teemaan, yllättäkää minut ja katsojat jatkossakin, Jaska kiitteli ja lupasi tarjota esiintyjille kahvit alakerran kuppilassa.

INKERI

Suunnitelmamme Martin kanssa toimi täydellisesti. Olin hetken huolissani, että Quu raivostuu, mutta hän hillitsi itsensä nopeasti. Jaskan reaktio oli hunajaa korville. Sitä paitsi keskustelu sai siivet alleen, kun Mart innostui puhumaan alastomuudesta taiteessa.

En pystynyt pitämään ilmettäni kurissa, kun tarkastelin Martin piirrosta rinnoistani. Ne olivat kuvassa entistäkin pulleammat. Jos Quu olisi tiennyt, että Mart suuteli nännejäni edellisenä yönä, hän olisi järkyttynyt. Pidämme matalaa profiilia, mutta edelliskesäinen taika on palannut. Mart on kiihkeä rakastaja ja nautin, kun hän ei kysele, vaan ottaa minut rajusti.

Odotan syksyn lähetysten kiihkoa. Pelkäsin, että Mama on tiukkapipo, mutta hän osoittautui huumorintajuiseksi. Hän ymmärtää elämää sen monimuotoisuudessa, niin kuin hän itse sanoi. Nostin uteliaisuudesta onnenkortin. Mama myhäili ja tulkitsi, että tulevaisuudessa riittää intohimoa. Olisin tiennyt sen ilman tarotia. ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!” Olen täysin samaa mieltä Minna Canthin kanssa. Luin hiljattain Minna Rytisalon Rouva C:n ja eläydyin hänen maailmaansa täysillä.

Mietin, mitä suosittelen lähetyksessä, jossa puhumme lempikirjoista. Mia Kankimäen kirja Naiset, joita ajattelen öisin, räjäytti tajunnan. Elän väärässä aikakaudessa. Olisin halunnut olla mukana kartoittamassa tuntemattomia maailmankolkkia rohkeiden naisten seurassa. En todellakaan aio tunnustaa, että luen myös kevyitä dekkareita ja romanttista viihdettä.

Kummitätini Meriitta soitti lähetyksen jälkeen ja kehui, että toin raikkaan tuulahduksen kulttuurikeskusteluun. Hän kysyi, miten tulen Quun kanssa toimeen. Kerroin, ettemme todellakaan ole ylimpiä ystäviä, mutta Quu on ammattilainen, joskin hän juoksuttaa minua tehtävillä, jotka kuuluisivat kuvaussihteerille. En valita, sillä olen toistaiseksi vain harjoittelija. Meriitta kannusti pitämään puoleni. Niin aionkin, sitten kun saan lisää kokemusta.

VALOVERHO – HAIKUJA JA LUOVAA KIRJOITTAMISTA

Syksyn lähetykset sujuivat omalla painollaan. Matti toimi juontajana, kun aiheena oli luova kirjoittaminen.

–  Kuka tietää, montako tavua on haikuissa? hän kysyi keskustelijoilta kesällä kuvatun insertin jälkeen.

–  Kuuntelin tarkasti, Mama sanoi. –  Säkeitä oli kolme ja jos oikein laskin, tavut olivat 5-7-5.

–  Olit todellakin tarkka. Haikut ovat lyhyitä ja ne liittyvät yleensä luontoon. Tehdään koe. Sanokaa kukin joku paikka ja tunnetila. Annetaan runorobotille mahdollisuus, Matti ehdotti.

Inkerin haiku herätti hilpeyttä.

–  Sanasi olivat viidakko ja hehku. Näin robotti muotoili sen: ”Viidakko rotkossa, kiipeilee tietä valoon, hehku karttana”, Matti kertoi.

–  Robotilla on vielä opeteltavaa, ensimmäisessä säkeessä on laskujeni mukaan kuusi tavua, Mart huomasi.

–  Lue sinun haikusi, Inkeri pyysi.

–  ”Aurinko paahtaa, lempi polttaa kuumemmin, kissankäpälä hikoaa”.

–  Ei siinäkään tavumäärä täsmää, mutta ajatus toimi, Mama naurahti. –  Mitä sanotte minun haikustani? ”Tarot muistuttaa, uteliaisuus on vain kolikko, sielun taskussa”.

–  Se kuulosti kauniilta, Matti sanoi ja johdatti keskustelua eteenpäin. –  Kertokaa suhteestanne kirjoittamiseen. Mama, aloita sinä.

–  Kirjoitan omaksi iloksi ja myös siksi, että muistan jälkeenpäin tapahtumia. Minulla on viiden vuoden päiväkirja. Luen aamuisin kissalleni Lakulle ääneen, mitä edellisinä vuosina on samana päivänä tapahtunut, Mama naurahti.

–  Mitä mieltä kissa on tiedoista? Inkeri kysyi huvittuneena.

–  Kuuntelee korvat höröllä. Se tietää, että lukutuokion jälkeen se saa herkkuja.

–  Inkeri, onko sinulla tapana kirjoittaa faktaa tai fiktiota? Matti kysyi.

–  Opiskeluaikana sain kirjoittaa kyllästymiseen asti tieteellistä tekstiä. Pidän kyllä päiväkirjaa, mutta unohdan sen viikkokausiksi, kun on parempaa tekemistä.

–  Mart, keskitytkö taiteen tekemiseen ja opettamiseen? Matti jatkoi.

–  Kirjoittelen tarinoita, joiden karismaattinen päähenkilö olen itse, Mart virnisti.

–  Nykyään on runsaasti oppaita luovaan kirjoittamiseen ja harrastuspiirejä, joissa saa vertaistukea. Jos kirjoittaminen kiinnostaa, suosittelen lämpimästi, Matti päätti lähetyksen.

Jaska kommentoi odottaneensa jotain räväkämpää, mutta kiitteli runorobotin tekstejä kiinnostaviksi.

–  Ehkä Quu onnistuu ensi viikolla paremmin, Matti sanoi hieman harmissaan.

JATKOSUUNNITELMIA

Quu hämmästyi, kun Mart soitti hänelle ja ehdotti tapaamista.

–  Haluatko tulla tänne Pasilaan? Quu kysyi.

–  En, siellä on liian paljon hälyä ja olet kiireinen. Sopisiko joku intiimi ravintola? Lupaan tarjota oluen.

–  Mikä ettei, mitä sinulla on mielessä? Asuntoni alakerrassa on viihtyisä pikkukuppila, tavataan siellä.

–  Sopiiko jo tänä iltana? Haluaisin puhua tulevaisuudesta.

–  Tule kuudelta, annan osoitteen, Quu kuittasi.

***

Mart istui baaritiskillä, kun Quu ehti paikalle.

–  Maistuuko olut, vai haluatko jotain muuta? Mart kysyi.

–  Hanaolut kelpaa. Peremmällä näyttää olevan vapaa pöytä, voimme jutella rauhassa, Quu sanoi ja otti vaahtoavan tuopin käteen.

Hän ei huomannut, että tuttu baarimikko vilkaisi vihjailevasti heidän peräänsä.

Mart nojautui taaksepäin ja katsoi hyväksyvästi Quuta. Tämä oli riisunut takin tuolin selkänojalle. Tuuli oli tuivertanut tummat hiukset kähärään.

–  Näytät hyvältä. Olen miettinyt kulttuurikenttää. Syksyn lähetykset ovat hallinnassa, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, kevääksi kaivataan piristysruisketta. Ihastuin vuosia sitten TV1:n maailmoja syleilevään sarjaan, jossa hehkutettiin kirjoja, jotka muuttivat maailmaa. Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki päivittää aihe.

Quun vihreät silmät välähtivät.

–  Muistan sarjan. Innostuin silloin itsekin klassikoista ja ajattelin, että luen kaikki suositellut romaanit, mutta jotenkin se vain jäi. Rikos ja rangaistus oli liikaa.

–  Voisimme valita muutaman kiinnostavan ja esitellä lyhyesti niiden sanoman. Sama pätee elokuviin, taideteoksiin ja musiikkiin. Sarjasta pitäisi tehdä niin kansantajuinen, ettei se pelota tavallisia katsojia, Mart kaavaili ja tyhjensi tuoppinsa. –  Haenko sinullekin toisen? hän kysyi.

–  Minulla on parempi ehdotus. Mennään minun luokseni, asun yläkerrassa. Otan tietokoneen esiin ja kirjaan ehdotuksen. Voi olla, että baarikaapista löytyy jotain olutta vahvempaa, Quu virnisti.

–  Sait ylipuhuttua. Mennäänkö nakkikioskin kautta?

–  Jos juusto, kinkku ja patonki riittävät, ei tarvitse.

Mart katseli ihailevasti ympärilleen Quun kaksiossa.

–  Näyttää kodikkaalta. Onko tämä oma vai oletko vuokralla?

–  Ei todellakaan ole omistusasunto. Sain tämän edullisesti erään tutun kautta ja kaverit tekivät remontin. Taulu olohuoneen seinällä on sisareni Tähden käsialaa ja viherkasvit olen saanut tupaantuliaislahjoina.

–  Sisaresi on taitava värien käyttäjä, Mart sanoi ja istuutui muitta mutkitta keittiön pöydän ääreen.

Quu kattoi tarjolle patonginpaloja, ilmakuivattua kinkkua, cheddarjuustoa ja tuoretta kurkkua.

–  Kahvia, teetä vai viskiä? hän kysyi ilkikurisesti.

–  Otan samaa kuin sinäkin, Mart virnisti.

Quu kaatoi maitolaseihin tukevat paukut ja otti kannettavan tietokoneen esiin.

–   Tiedän, että Jaska haluaa perusteellisen ohjelmaehdotuksen. Suunnitelma on hyvä, mutta meidän pitää tarkentaa. Matti on kertonut aikovansa jäädä kevääksi isyyslomalle. Hyvä puoli on, että saamme Kaislan takaisin tiimiin. Mama on valmis jatkamaan, mutta mitä Inkeri aikoo, sitä en tiedä, Quu selitti.

–  Inkku kertoi luottamuksellisesti, että hänen kummitätinsä Meriitta on pohjustanut paikkaa viihdepuolella, Mart uskoutui kahden viskilasillisen jälkeen.

Quu sävähti.

–  Sano vielä, onko Meriitta todellakin hänen tätinsä?

–  Jos oikein ymmärsin niin äidin sisko.

Quuta huimasi. Eikö hän koskaan päässyt Meriitasta eroon?

–  En jää suremaan. Tyttö on hoitanut työnsä, mutta purnannut rutiinitehtävistä, Quu puuskahti.

–  En olisi saanut kertoa tätä, Mart harmitteli lipsahdustaan.

–  Hyvä kun paljastit. Mieti, onko sinulla takataskussa joku keskusteluvieras, joka sopisi studiolähetyksiin.

–  Täytyy pohtia. Onhan minulla taiteilijakavereita, mutta joku kirjailija sopisi paremmin.

–  Minullakin on suhteita. Voi olla, että en nuku ensi yönä. Otatko vielä yömyssyn? Quu tarjosi.

–  Kiitos, ihan pienen, sitten minun pitää lähteä.

Quu saattoi Martin ovelle. Mies näytti hetken eksyneeltä, mutta lähti sitten päättäväisesti pimeään yöhön. Quun teki mieli kutsua hänet takaisin, mutta ei tehnyt sitä, vaan kaatoi pullon pohjan lasiinsa ja jäi istumaan tietokoneen ääreen.

Marko ja Juha-Pekka tulivat yllättäen hänen mieleensä. Heiltä oli ilmestynyt uusi kuvitettu runokirja, joka oli saanut hyvät arvostelut.

Quu kirjasi ohjelmaehdotukseen heidän nimensä. Hän näki yöllä unta, miten Mart, Marko ja J-P kutsuivat kukin vuorollaan häntä tanssiin, mutta perääntyivät ja päätyivät pyörimään keskenään.

TV-KESKUS, PASILA

Jaska kuunteli seuraavana päivänä otsa kurtussa Quun ehdotusta. Kun hän ymmärsi, ettei kyseessä ollut kallista matkustelua, hänen ilmeensä kirkastui.

–  Ajattelit, että kaikki tapahtuu studiossa? hän tarkensi.

–  Kyllä, voisimme nauhoittaa kirjojen ja taideteosten esittelyt etukäteen. Suurin haaste on selvittää taiteen osalta esitysoikeudet. Kuvastokorvaukset ovat kalliita, Quu kertoi.

–  Tiedän, miettikää tarkasti. Kuvat ovat välttämättömiä, mutta voitte keskittyä tärkeimpiin. Entä keskustelijat? Oletan, että juonnat yksin, kun Matti viettää laatuaikaa vauvan kanssa.

–  Mart jatkaa ja hoitaa sujuvasti kuvataiteen. Ehdotan vieraiksi pinnalla olevia kirjailijoita Markoa ja Juha-Pekkaa, he tekevät loistavaa yhteistyötä. Se voisi kannustaa muitakin miettimään, miten eri taiteen lajeja voi yhdistää, Quu kertoi.

–  Oletko jo kysynyt heiltä? Jaska katsoi tutkivasti Quuta.

–  En tietenkään. En halua antaa turhaa toivoa, jos sinulla on jotain sitä vastaan.

–  Hyvä, että kunnioitat mielipidettäni. Entä Mama, toivon hänen jatkavan. Et ehkä tiennytkään, että Inkeri jättää meidät. Hän siirtyy vuoden vaihteen jälkeen viihdetoimitukseen.

Quu yritti esittää hämmästynyttä.

–  Mama on kertonut nauttivansa lähetyksistä ja hänellä on järkeviä mielipiteitä. Inkerin lähdöstä en tiennyt, hän valehteli silmät kirkkaina.

–  Hänen vierailunsa kulttuuripuolella oli vain kokeilu. Tyttö vakuutti haluavansa kokemusta eri toimituksissa. Kaislan paluu äitiyslomalta on hyvä uutinen. Juttelin hänen kanssaan ja hän toivoo saavansa jatkaa tiimissäsi.

–  Sitä minäkin toivon. Kaisla osaa rauhoitella hermostuneet esiintyjät ja on aina luotettava, Quu hymyili.

–  Odotan listaa kevään ohjelmien sisällöstä. Onnea matkaan, Jaska kuittasi keskustelun päätteeksi.

QUU

Voin lähteä rauhallisin mielin joulutauolle, kiitos Martin. Yleensä tähän aikaan vuodesta käyn ylikierroksilla miettiessäni tulevaa. Tunnen outoa vetoa Martiin. Hän on asiallinen ja kohtelias, mutta huomaan ilkikurisen pilkkeen silmissä. Epäilen, että hänellä on jonkinlaista lemmenpeliä Inkerin kanssa. Tyttö häipyy onneksi pian kuvioista. Järkytyin, kun ymmärsin, että hän raportoi Meriitalle toimituksen asioista. Epäilen, että Jaska tietää tilanteen, mutta ei tunnusta.

Viimeinen Valoverhon lähetys sujui hilpeissä tunnelmissa. Kohotimme studiossa hehkuviinimaljoja pikkujoulukauden kunniaksi. Emme kertoneet, että niissä oli terästystä, mutta kameramiesten ja studio-ohjaajan ilmeistä huomasin, että he arvasivat. Ilmeisesti tuoksu ja rento esiintyminen paljastivat meidät. Pyysin varmuuden vuoksi tavallista enemmän puuteria.

Keskustelu lempikirjoista meni huumorin puolelle. Mart julisti, että hän rakastaa Pekka Töpöhäntää. Hän perusteli, että nykyään paljon puhuttu koulukiusaaminen on tuttua jo Pekan, Monnin, Pillin ja Pullan tarinasta. Inkeri herkistyi kehumalla lapsuutensa lempikirjoja Vihervaaran Annasta ja Runotytöstä. Täytyy myöntää, että minäkin itkin aikoinaan tyynyn märäksi surressani Uudenkuun Emilian epäoikeudenmukaista kohtelua. Mama johdatti meidät romantiikkaan kertomalla, että rakastaa epookkia ja seuraa televisiosta menneen maailman charmia. Minä ja Matti emme ottaneet kantaa, vaikka mieli teki. Säästän mielipiteeni kevään lähetyksiin.

Siirryimme Maman puheenvuoron jälkeen käsittelemään elokuvia. Mart yllätti ylistämällä japanilaisia animaatioita. Totoro oli hänen ehdoton suosikkinsa. Inkeri piti Bridget Jonesista ja Mama Downton Abbeysta. Kerroin loppujuonnossa, että jatkamme kirjallisuus-, taide- ja elokuvakeskustelua koko kevätkauden. Mama nosti lähetyksen päätteeksi onnenkortin tulevalle kaudelle. Se oli Narri. Hän hymyili salaperäisesti ja sanoi, että odotettavissa on entistä enemmän yllätyksiä.

Jaska kiitteli vuolaasti syyskaudesta ja joi hehkuviinimaljan kanssamme. Lähden hyvillä mielin käymään Tähden perheen luona Hämeenlinnassa. Elli-sisko on edelleen hoivakodissa. En haluaisi tavata häntä, sillä pelkään masentuvani. Elämä ei ole reilua.

CAFÉ TÄHDENLENTO

Annukka ja Ulpukka kirmasivat pihalle Quuta vastaan. Hän halasi tyttöjä ja antoi pyytämättä lahjakassin. Tähti tuli ovelle ja komensi lapset sisälle, sillä heillä ei ollut ulkovaatteita.

–  Kiva kun tulit. Viihdythän koko viikonlopun? Tähti kysyi ja puisti lunta Quun hartioilta.

–  Aikamoinen myräkkä. Onneksi asemalta ei ole pitkä kävelymatka. Ei ole kiirettä takaisin, sillä olen osittain työmatkalla. Quu sanoi.

–  Takassa on tuli, tule lämmittelemään, Tähti kehotti.

–  Terve, maistuuko kuuma glögi? Reino tuli paikalle. –  Kahvilassa on joulutauko, saamme olla rauhassa. Kävimme päivällä katsomassa Ellinooraa. Hänen vointinsa on ennallaan. Hoivakodissa oli joulun tuoksua. Sisälle oli tuotu joulukuusi ja kahvin kanssa oli tarjolla mummojen leipomia pipareita.

–  Meilläkin on, Ulpukka touhusi ja toi Quulle yksisarvisen. –  Leivoin ihan itse.

–  Herkullista, Quu kiitteli ja siemaili kuumaa juomaa.

–  Kutsuin Markon ja Juha-Pekan iltapalalle, niin kuin toivoit, Tähti kertoi.

–  Haaveilen saavani heidät esiintymään kevään Valoverhon lähetyksissä, Quu kertoi.

–  Onko toiveita, mitä tarjoan? Reino kysyi ja istuutui muki kädessä naisten seuraan.

–  Oletko ajatellut jotain? Quu heitti kysymyksen.

Reino naurahti ja vastasi, että tunnethan minut.

–  Haluan aina kokeilla jotain uutta. Voisarvet ja karjalanpiirakat on koettu. Jos sopii, laitan tuulihattuja uuniin ja täytän ne vähän jäähtyneinä tuorejuustolla, katkaravuilla ja tuoreella tillillä. Osaan tulee makeaa rahkakermaa ja kirsikkahilloa. Tytöt ovat luvanneet auttaa.

–  Täydellistä. Tiesin, että sinuun voi luottaa. Entä juomat?

–  Talon punaviiniä, se lämmittää näin kylmänä päivänä. Makeiden kanssa kahvia ja lasillinen sherryä tai brandya.

–  Sait ylipuhuttua, ei valittamista, Quu nauroi.

***

Marko ja Juha-Pekka saapuivat punaposkisina ja tömistivät lunta saappaista.

–  Tuli tehtyä kunnon iltalenkki. Teitä ei ole vielä aurattu lumipyryn jäljiltä ja saimme kahlata osan matkaa, J-P selitti.

–  Katoin iltapalan takan ääreen, tulkaa peremmälle, Tähti kutsui.

–  Maistuuhan lasillinen kuumaa hehkuviiniä aperitiiviksi, Reino tuli tarjottimen kanssa.

–  Se saa posket entistä punaisemmiksi, Marko sanoi ja istuutui tyytyväisenä takan lämpöön. –  Tähti vihjasi, että sinulla on jotain kerrottavaa, hän sanoi Quulle.

–  Oletteko seuranneet Valoverho-sarjaa? Quu kysyi.

–  Totta kai, se on parasta kulttuuriviihdettä, J-P vastasi. –  Istuimme oluttölkit käsissä seuraamassa kirjallisuuskeskustelua. Se meni vähän viihteen puolelle, mutta aihe kiinnosti. Nuori toimittajatyttö vaikutti lapselliselta. Hän oli vielä tyttökirjojen lumoissa.

–  Entä Pekka Töpöhäntä? Quu naurahti. –  Vakavasti puhuen, aiomme todellakin jatkaa maailmankirjallisuuden parissa. Tiedän, että olette valveutuneita. Pidin kovasti uusimmasta kuvateoksestanne.

– ”Sademetsä höyryää” syntyi viimeisimmällä Malesian matkallamme. Uskaltauduimme jokiveneellä syvälle Taman Negaran kansallispuiston sydämeen. Asuimme alkeellisessa bungalowissa ja minä kirjoitin tunnelmapaloja aamun ensimmäisten säteiden valossa. Marko kulki kamera kaulalla, Juha-Pekka kertoi.

–  Kannessa on mielettömän hieno usvakuva joelta. Taustalla näkyy silhuetteina bambuja, Quu kehui.

–  Teimme pitkiä vaellusretkiä lähimaastoon. Jännittävintä oli käydä illallisella, sillä ravintolat sijaitsivat lautoilla joen keskellä. Vain kapea lankku johti perille. Aluksi hirvitti, mutta paluu oli helppoa muutaman paukun jälkeen, Marko nauroi.

–  Uskon, että teillä riittää juttuja. Jos suostutte, voisitte miettiä ja esitellä studiossa muutaman teoksen, jotka ovat vaikuttaneet elämäänne.

–  Runo- ja matkakirjat ovat suosikkeja. Niistä löytyy elämän viisautta, J-P mietti.

–  Entä keittokirjat? Reino kysyi huvittuneena.

–  Totta kai, selailen niitä kuin jännityskertomuksia, Quu vakuutti.

–  Kuvakirjamme ”Porkkanan parahdus” on ollut menestys. Painos on lähes loppuunmyyty, Tähti kertoi.

–  Hei, ettei totuus unohtuisi. Maistetaan tuulihattuja, Reino kehotti ja kaatoi punaviiniä korkeisiin laseihin.

–  Marko ja Juha-Pekka, tulisitteko suunnittelupalaveriin Pasilaan? Kutsun Martin ja Maman sekä kuvaussihteerimme Kaislan mukaan. Voisimme istua tylsän neuvotteluhuoneen sijasta saunatuvassa ja talo tarjoaa iltapalaa, Quu ehdotti.

–  Entä juotavaa? Marko kysyi ja maistoi kermaa pursuavia makeita leivonnaisia.

–  Totta kai, ette tule pettymään, Quu hymyili ja selasi puhelimen kalenteria. –  Sopiiko viikon kuluttua? Varmistan sitä ennen, että muillekin sopii.

–  Mikä siinä, voimme viettää Helsinki-päivän, J-P tuumi ja katsoi hellästi Markoa. –  Varataan hotellihuone ja laitetaan elämä risaiseksi.

–  Saanko ottaa vielä yhden, nämä makeat ovat taivaallisia, Marko ihasteli ja kilisti J-P:n kanssa brandylasia.

TV-KESKUS, PASILA, SAUNATUPA

Quu sytytteli tuikkukynttilöitä ja kattoi pöytään Teema-astiat sekä viinilasit. Kaisla taitteli joulunpunaiset servietit ja otti tinapaperin lohikiusauksen päältä.

–  Onko meillä myös kasvisvaihtoehto? hän kysyi.

–  Minun tietääkseni kukaan ei ole kasvissyöjä vai oletko sinä hurahtanut? Quu hämmästeli.

–  En todellakaan, tuli vain mieleen. Sitä paitsi kreikkalainen salaatti näyttää herkulliselta.

–  Voit nostaa sen jääkaapista pöytään. En pidä kylmistä tomaateista, Quu pyysi.

–  Avaan punaviinin ilmoittumaan, voidaan maistaa lasillinen, ennen kuin muut tulevat. Ethän enää imetä?

–  En, mutta rinnat ovat edelleen arat. Kirsikka moitti aluksi pulloa, mutta on tottunut itkettyään pari yötä. Matti pärjää tytön kanssa hienosti ja äiti tulee apuun, jos hiiskahdankin iltamenoista.

Saunatuvan ovi kolahti ja Mama sekä miehet tulivat yhdessä.

 –  Tuotiin varmuuden vuoksi kylmää kuohuviiniä. Päästään tunnelmaan, Marko sanoi ja ojensi pullon Quulle

–  Hetkinen, saat myös avata sen. Olen huono siinä lajissa.

–  Tapahtuu, löytyykö kuoharilaseja? Juha-Pekka kysyi.

–  Tulee, Kaisla huikkasi keittiöstä.

–  Olette tainneet juoda jo pari lasillista ennen palaveria, Quu totesi, kun maljat oli täytetty.

–  Tultiin jo aamujunalla ja saatiin hotellihuoneet vasta iltapäivällä. Käytiin Kämpissä ylellisellä brunssilla, Marko paljasti.

–  Hienoa kun osaatte nauttia elämästä, Mart kohotti lasin.

–  Pöytä näyttää olevan koreana, Mama ihasteli ja istuutui.

–  Tuon kuuman lohikiusauksen saman tien tarjolle, saatte muutakin kuin salaattia ja kaurasämpylöitä, Kaisla ilmoitti.

Kaikki hiljenivät syömään. Quu tarjoili punaviiniä ja sanoi, että sitä on vielä toinenkin pullollinen.

–  Jälkiruoaksi on kahvia ja joulutorttuja. Voidaan aloittaa saman tien. Kirjaatko Kaisla ylös ehdotukset.

–  Totta kai, Kaisla sanoi ja otti kannettavan tietokoneen esiin.

–  Olen miettinyt taidekatsausta. Ihastuin viimeksi Roomassa käydessä Modernin taiteen museon ripustukseen. Siellä uutta ja vanhaa taidetta oli rinnastettu aiheiden mukaan. Voisin kehitellä katsauksen esimerkiksi, miten naiskauneus on muuttunut vuosien varrella. Muistatte varmaan Willendorfin Venuksen? Se on kaukana nykyisestä ihanteesta, Mart aloitti.

–  Kuulostaa mainiolta. Kaipaamme todellakin uusia näkökulmia tuttuihin teemoihin. Voit miettiä muutakin, kuin naiskuvia. Sankaritarinoita kuten Yrjö ja lohikäärme tai luonnonkuvauksia esittävästä abstraktiin, Quu innostui.

–  Tarotkorteissakin löytyy elämän sankareita. Nostin syyskauden päätteeksi Narrin. Voisin viedä katsojat Narrin matkalle. Hän kohtaa Suurten salaisuuksien korteissa arkkityyppejä, jotka edustavat elämän eri puolia. Ne muodostavat tarinan, jonka aikana Narrin tietoisuus kasvaa, Mama ehdotti.

–  Loistavaa, voimme kuvata tarinat etukäteen ja saat vastata studiossa kysymyksiin, Quu mietti.

–  Kelpaako valokuvataide aiheeksi? Se on nykyään trendikästä, samoin kuin videotaide, Marko kysyi.

–  Ilman muuta. Olen hämmästellyt taidenäyttelyissä käydessäni, miten paljon elävää kuvaa on tarjolla. Harva maltaa kuitenkaan keskittyä niihin, Quu kommentoi. –  Taidepuoli on hyvin hallussa. Mitä sanotte kirjallisuudesta?

–  Ehdotan, että puhumme eri lajeista. Satuja, runoja, novelleja, proosaa, fantasiaa, tietokirjoja, Marko luetteli.

–  Niin ja matkaoppaita sekä paljon puhuttuja keittokirjoja, Mama ehdotti. –  Jos laajennamme aihetta eri maiden kulttuureihin, loppua ei ole näkyvissä.

–  Nyt ei tarvitse päättää, mutta listatkaa omia suosikkeja. Voitaisiin esitellä joka lähetyksen päätteeksi yksi ikään kuin virikkeeksi katsojille, Quu mietti.

–  Haluaisin suositella myös elokuvia. Rakastan klassikkoja, Mama ehdotti.

–  Ei musiikkikaan ole pois suljettu. Jätetään klassinen musiikki, konsertit ja oopperat musiikkitoimitukselle, mutta esitellään suosikki-iskelmiä. Kulttuuri on monimuotoista eikä tehdä siitä liian vakavaa, Quu sanoi.

Kaisla oli kirjoittanut vikkelästi muistiinpanoja. Quu pyysi häntä kertaamaan ehdotukset.

–  Meillä on aineksia koko kevääksi, hän sanoi tyytyväisenä listaukseen. –  On aika lähteä, ennen kuin yövartija tulee häätämään meidät ulos.

–  Hotellihuoneessamme on lisää kuohuviiniä jäähtymässä, tervetuloa jatkoille, Marko kutsui.

–  Minun pitää lähteä kotiin, toivottavasti Matti on saanut Kirsikan nukkumaan, Kaisla sanoi huolestuneen näköisenä.

–  Minä ehdin vielä mainiosti junalle, Mama sanoi katsoessaan kelloa.

–  Entä Quu ja Mart, tuletteko? J-P kysyi.

–  Minulla ei ole kiire, aamulla saa nukkua pitkään, Quu ilahtui ja ilmoitti tulevansa.

–  En voi jättää sinua näiden herrojen armoille, minullekin sopii, Mart sanoi ritarillisesti.

QUU

En tiedä mikä hulluus iski, mutta tuntui hulvattomalta kävellä Helsingin kaduilla kolmen herrahenkilön seurassa. Yö oli kuulas ja taivaalla näkyi kuunsirppi. Kun pääsimme hotellille, Marko poksautti kuohuviinipullon ja tarjoili sitä hammasmukeista, sillä korkeita laseja ei ollut. Hyvältä maistui kuitenkin.

Nauroimme ja taisimme laulaakin. J-P laittoi musiikkia soimaan. Mart kutsui tanssiin ja pian pyörimme kaikki neljä sänkyjen välissä. Marko ja J-P kellahtivat toiselle ja huomasin yllättäen olevani Martin sylissä. Se ei tuntunut ollenkaan pahalle. Hän kuiskasi korvaani, lähdenkö jatkoille. Vastasin, että johan me olemme, mutta hän sanoi tietävänsä parempaa.

Hyvästelimme isännät, jotka tuskin huomasivat poistumistamme. Otimme taksin hotellin edestä. Päädyimme Martin poikamiesboksiin, joka oli aika värikäs. Maalauksia oli joka huoneessa, osa keskeneräisiä. Mart tarjosi paukut, vaikka oli jo aamuyö. Hän vaiensi minut suutelemalla. Tunsin olevani sen tarpeessa, enkä vastustellut. Olkoonkin vain yhden yön kiihko, en välittänyt.

Lähdin vasta puolen päivän aikaan. Mart tarjosi aamupäiväkahvin vuoteeseen. Hän oli käynyt hakemassa alakerran leipomosta tuoreet voisarvet. Tunsin itseni karkuteillä olevaksi prinsessaksi. Mart halasi, kun maltoin lähteä. Syytin työkiireitä, mikä ei ollut totta. Pelkäsin, että lumous haihtuu, jos viivyn liian pitkään.

TAIDEHALLI

Quu arveli, ettei kuulisi Martista mitään ennen seuraavaa ohjelmapalaveria. Hän yllättyi iloisesti, kun mies soitti illalla ja kysyi, lähtisikö Quu hänen kanssaan nuorten näyttelyn avajaisiin Taidehalliin.

–  Tulen hakemaan sinut. Juodaan aperitiivit, niin taiteen katselu on rattoisampaa, Mart ehdotti.

Quu pukeutui tavallista huolellisemmin. Mustat kapeat housut, korolliset saapikkaat ja iloisen punainen neule saivat hänet näyttämään elegantilta. Martilla oli mustat farkut ja sammaleenvihreä pellavapaita. He istuutuivat alakerran baariin ja tilasivat Camparit. Baarimikko toi ne pikavauhtia ja hymyili merkitsevästi Quulle.

–  Mukava, kun poikkeat nykyään usein, hän sanoi.

–  Kantapaikka, Quu hymähti ja kohotti lasia. –  Iloiselle illalle.

Quu ei aavistanut, että odotettavissa oli epämiellyttävä kohtaaminen.

***

Taidehallin edessä roihusi ulkotuli ja sisältä kuului iloista puheensorinaa. Mart halasi tuttuja taiteilijoita ja kilisti heidän kanssaan kuohuviinilasia. Quu kierteli omaan tahtiin katsomassa nuorten maalauksia. Hän tunnisti muutaman kesäkurssilaisen käden jäljen.

–  Kas, ei olla tavattukaan aikoihin, Meriitta tervehti Quuta. Hän oli Inkerin seurassa.

Quu hätkähti ja sai vaivoin hymyn huulilleen.

–  Mitä sinulle nykyään kuuluu? hän sai kysyttyä.

–  Pelkkää hyvää ja olen Inkerin ansiosta kartalla kulttuuritoimituksen tapahtumista. Seuraan tietenkin kiinnostuneena Valoverhoa, Meriitta sanoi.

–  Minä aloitan viihdetoimituksessa joulun jälkeen. Jännittää, keitä julkkiksia tapaan, Inkeri hehkutti.

–  Täällä on enemmänkin tuttuja, Mart tuli paikalle kuohuviinilasi kädessä.

–  Olet kuulemma pitänyt Inkeristä hyvää huolta. Hän on kehunut sinua vuolaasti, Meriitta hymyili maireasti.

–  On ollut kiinnostavaa toteuttaa kulttuurikatsausta, Mart sanoi ympäripyöreästi ja kehotti Quuta tulemaan kanssaan tapaamaan yhtä taiteilijoista.

Meriitta ja Inkeri jäivät katsomaan heidän peräänsä.

–  Varmaan vain ammattiasioita, Inkeri totesi ja haki lisää juotavaa.

–  Epäilen, että siinä on muutakin, olivat kovin tuttavallisia, Meriitta sanoi.

MART

Jos miehellä on kaksi rakastajatarta, onko se liikaa? Ei minusta, päinvastoin. Yllätyin, miten herkkä Quu oli. Hän antoi minun syleillä hekumaan asti. Inkeri on toista maata. Hän rakastaa rajuja otteita ja ilmoittaa jo sisään tullessaan, että haluaa rakastella. Se hivelee itsetuntoani, mutta aiheuttaa suorituspaineita. Ei minun mieskunnossani ole mitään vikaa, mutta haluan itse päättää, koska on oikea hetki.

En tiedä, mitä haluan. Quu on aikuinen ja uranainen. Inkeri on tuuliviiri, joka haluaa saada elämyksiä. Tyttö on siro ja täynnä elämäniloa. Tunnen joskus itseni vanhaksi, sillä hän ei väsy koskaan. Minä väsyn ja komennan hänet tylysti keittämään kahvia.

Taidehallin avajaisissa oli tulla yhteentörmäys. Epäilen, että Meriitta aavistaa kaksoiselämäni. Tosin ei Inkerikään ole viaton. En ole luvannut mitään, eikä tyttö ole kysynytkään. Sanoo, että meillä on vain yksi elämä. Se kuulostaa kliseeltä, mutta on niin totta. En uneksi perheestä tai lapsista. Joskus tosin tulee outo tunne, että pitäisi vakiintua.

Taiteen tekeminen vie ajatukset ja saa parhaimmillaan euforisen olon. Turvaudun toisinaan viskipulloon ja kuvittelen olevani suurikin taiteilija. Todellisuus aamun valjettua on toisen näköinen. Illalla suurella siveltimellä maalatut työt näyttävät huikeilta, mutta aamulla ne ovat sammuneet. Vähän niin kuin minäkin.

Televisiotyö on innostavaa ja puhun mielelläni taiteen kohottavasta vaikutuksesta. Jos olisin sosiaalisempi, voisin opiskella taideterapeutiksi, mutta toistaiseksi maalauskurssit riittävät takaamaan vaatimattoman toimeentulon. Taiteella ei todellakaan rikastu. Sanon niin oppilaillekin, kun he pitävät itseään tulevaisuuden toivoina. Niin minäkin nuorempana, mutta olen joutunut nöyrtymään. Tässä maassa tusinataiteilijoita riittää laadukkaasta koulutuksesta huolimatta. Tarvitaan jumalainen kipinä, eikä se löydy viskipullosta. Valitettavasti.

KIRJOITUSHAASTE

Tähti yllätti Quun kertomalla, että oli selaillut nettiä ja innostunut osallistumaan verkkokurssiin, joka kannusti luovaan kirjoittamiseen.

–  Kaipaan virikettä elämään, sillä masentaa käydä katsomassa Ellinooraa hoivakodissa. Tytöt ovat teini-iässä ja pärjäävät omillaan. Kahvila pyörittäminen on nykyään Reinon vastuulla ja minulla on yllättäen vapaa-aikaa, hän selitti puhelimessa.

–  Kerro lisää, mitä kirjoitat?

–  Odotan innolla haasteita. Ensimmäinen tehtävä on luoda kiinnostava henkilöhahmo. Ajattelin kirjoittaa minämuodossa, joten mietin parhaillaan, kuka oikeasti olen. Jos innostut osallistumaan, voin tiivistää tehtävänannon ja lähettää sinulle. Mieti, miten jännittävää on pohtia tässä iässä, mihin elämä on vienyt. Missä olisin, jos olisin valinnut toisen tien. Uskon edelleen, ettei kyseessä ole kohtalo, vaan enemmänkin sattuma.

Quu henkäisi ja sanoi, ettei jossittelu auta, mutta menneisyyden pohtiminen voi selkiyttää ajatuksia.

–  Selvä, saat vielä tänään sähköpostia. Mieti itsellesi nimimerkki. Minä ajattelin olla Tähtisade.

–  Hyvältä kuulostaa, minä voisin olla Kuunvalo, Quu naurahti.

Quu istuutui illalla tietokoneen ääreen ja tutki tehtävää, jonka Tähti oli lähettänyt. ”Mieti sankarisi fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia ja kerro, mikä tekee hänestä kiinnostavan”.

Quu kaatoi lasillisen viiniä ja päätti kirjoittaa spontaanisti.

KUUNSÄTEEN TARINA

En tiedä, onko minussa mitään kiinnostavaa. Ehkä se, että olen jokseenkin hyvän näköinen ja kunnianhimoinen. Minulla on tummat harteille ulottuvat hiukset, jotka saan koottua ylös, vihreät silmät ja oliivinvärinen iho. Painoa ei ole kertynyt liikaa. Johtuu varmaan siitä, etten juuri kokkaa, mutta pidän salaateista ja hedelmistä sekä tietysti viinistä. Olutkin menettelee. Suurin synti on viskipaukku silloin, kun tunnen itseni alakuloiseksi. Se iskee yleensä iltaisin kun yksinäisyys painaa.

Asun edullisesti vuokralla ja ymmärrän olla kiitollinen, että asunto on Helsingin keskustassa vanhojen lehmusten katveessa. Alakerran baarista on tullut kantapaikka. Baarimikolla on aina ystävällinen sana lohdutukseksi kun puran sydäntä.

Pääsen kätevästi raitiovaunulla työpaikalle Pasilan tv-keskukseen. Toimittajan työ kulttuuritoimituksessa on ihanaa ja välillä raivostuttavaa. Aina on kiire ja rahaa on liian vähän. Työryhmäni sai eräässä seminaarissa tehtäväksi miettiä, mitä tekisimme, jos ei tarvitsisi pohtia budjetin riittävyyttä. Kiidimme pilvissä ja ehdotimme maailmoja syleileviä kulttuurikierroksia ympäri maailmaa. Se oli tietenkin pelkkä haave, mutta olen ilokseni päässyt matkustelemaan ulkomailla asti. Se on avartanut ja antanut perspektiiviä. Arkirutiinitkin menettelevät, mutta uusien luovien ideoiden keksiminen saa vatsan ja unirytmin sekaisin. Herään hektisimpinä aikoina aamuyöllä pohtimaan seuraavan kauden teemoja.

Yksityiselämä ei ole auvoista. En tiedä, mikä minussa on vialla, kun en löydä mieleistäni rakastettua. Olen ollut muutaman kerran palavasti ihastunut, mutta joutunut pettymään. Kuvittelin jo, ettei kukaan halua lähikosketusta kanssani, mutta nyt toivonkipinä on herännyt. En usko, että se johtaa mihinkään, mutta tuntuu hyvältä olla hemmottelun kohteena.

Minulle ura on edelleen tärkeintä ja haluan jättää kädenjäljen kulttuurielämään. Pidän yhteyttä sisareni Tähden perheeseen samoin kuin haltijakummiini Mamaan. Kun tulee valinnanpaikka, pyydän Mamaa tulkitsemaan onnenkortin.  Vanhin sisareni Ellinoora on joutunut ympärivuorokautiseen hoitoon aivoverenvuodon seurauksena. Se on pahin järkytys, jonka olen kokenut, enkä osaa suhtautua tilanteeseen. Epäilen, ettei Elli edes tuntenut minua, kun kävin katsomassa. Katse oli tyhjä, eikä hän puhunut mitään.

Tähti vastasi iltamyöhällä, että Quun kuvaus kuulosti rehelliseltä.

–  Mikä se ihastumisjuttu on? hän kysyi uteliaana.

–  Yksi työkaveri vaan. Ollaan käyty yhdessä ulkona työpäivien jälkeen, Quu vastasi nopeasti.  Hän ei halunnut selittää enempää.

–  Kerro sitten, jos jutusta tulee vakava, Tähti toivoi. –  Minäkin olen ahkeroinut. Kommentoi sitten, kun ehdit. Tuntui selkiyttävältä kerrata tapahtumia.

TÄHTISATEEN TARINA

Meitä sisaruksia on kolme. Minä olen nuorin ja siskojen mielestä hemmoteltu. Isosisko Ellinoora on tuntuvasti minua ja Quuta vanhempi. Hänen mielestään liittouduimme aina häntä vastaan. Kieltämättä Quulla ja minulla oli omat kujeet, mutta emme me ylimpiä ystävyksiä olleet.

Quu on säkenöivän lahjakas. Jo kouluaikana hän selvisi kokeista hyvillä arvosanoilla, enkä ymmärrä, koska hän luki. Itse pakersin iltakaudet läksykirjojen parissa. Quu vain nauroi ja sanoi, että elämässä on muutakin. Hän pääsi yliopistoon lukemaan kirjallisuutta ja taidehistoriaa ensi yrittämällä. Minä kävin kuvataidekursseja ja sain opettajan sijaisuuksia Vanajaveden opistossa.

Elämä muuttui, kun Ellinoora jäi leskeksi. Hän tapasi tulevan miehensä Patrikin lomamatkallamme Teneriffalla. Kun hän lähti tämän kanssa talvikuukausiksi Espanjan Aurinkorannikolle, muutin Ellin hulppeaan kaupunkitaloon, menin elämäni rakkauden Reinon kanssa naimisiin, perustimme kahvila Tähdenlennon ja saimme kaksi suloista tytärtä Annukan ja Ulpukan. Siinä koko elämäntarinani lyhykäisyydessä. Olen onnellinen perheestäni ja rauhallisesta elämästä Hämeenlinnassa.

Jotain kuitenkin puuttuu. Ihmettelen, onko tässä kaikki. Moni varmaan sanoisi, että olen saanut kaiken mitä ihminen voi toivoa. Tytöt kasvavat, eivätkä tarvitse minua niin kuin ennen. Reino keskittyy intohimoonsa kokkaukseen ja hänellä on uusi keittokirja tekeillä. Vaikka teemme töitä yhdessä, ehdimme hädin tuskin puhua muusta kuin päivittäisistä ruokalistoista ja hankinnoista. Ellinooran huvila Vanajaveden rannalla on pakopaikkamme. Tytöt nurkuvat, että haluavat jäädä kaupunkiin ja olla kavereiden kanssa. Murkkuikä, Reino nauraa, mutta minusta he ovat vielä liian pieniä jäämään yksin kotiin.

Minulla on haave. Alakerrassa on ateljee, jonne pakenen maalaamaan silloin, kun kahvila on kiinni. Suunnittelen kirjoittavani kirjan lapsille ja kuvittavani sen. Keksin tytöille satuja, kun he olivat pieniä ja nautin heidän jännityksestään. Sankaritar oli Irja-Liisa, jolla oli pieni mökki ja kolme koiraa Silla, Kanna ja Kolkka. Naapurissa asui Veikko-Polla, johon Irja-Liisa oli salaa rakastanut. En ole kertonut haaveesta edes Reinolle, sillä olen taikauskoinen. Mama tietää, sillä oli pakko paljastaa, kun hän kysyi, miksi silmäni tuikkivat kuin tähdet.

–  Mainio kuvaus, kirjoitit elämäkerran, Quu kommentoi puhelimessa. –  Lupaan, etten paljasta kirjayllätystäsi.

VILLA MAMA

–  Minun oli pakko tulla kysymään taas kerran neuvoa, Quu selitti tullessaan joulun jälkeen Maman luo.

–  Sitä varten ystävät ja varsinkin haltijakummit ovat, Mama hymyili ja kehotti Quuta tulemaan peremmälle. –  Kahvia vai teetä tai ehkä jotain vahvempaa? hän kysyi.

–  Terästetty tee kuulostaa taivaalliselta, olen vähän alamaissa, Quu vastasi.

Mama laittoi vedenkeittimen päälle ja kurkotti rommipullon yläkaapista.

–  Sopii minullekin, tammikuun lumipyry ja sen jälkeinen vesikeli ovat käyneet voimille. Jouduin kahlaamaan kauppaostoksille ja jatkossa on luvassa pakkasta. Se tarkoittaa, että piha on pian jäässä. Pelkään liukastumista eikä se ole mukava tunne.

–  Ymmärrän huolesi. Jos haluat, voin käydä täydentämässä ruokavarastoasi.

–  Ei hätää, minulla on perustarvikkeet ja valmisannoksia pakastimessa, pärjään kyllä. Kerro mieluummin, mikä sydäntäsi painaa.

–  Kuulostaa ehkä oudolta, mutta olen ihastunut yhteen työkaveriin. En ole kuullut Martista viikkoihin. Mies ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. Olen yksinkertaisesti huolissani, Quu kertoi.

–  En ole selvännäkijä, niin kuin tiedät. Ainoa neuvo, jonka voin antaa, että sinun pitää odottaa. Asialle on todennäköisesti järkevä selitys. Mitä työrintamalle kuuluu?

–  Kevään sarjan suuntaviivat ovat selvillä ja suorat lähetykset alkavat parin viikon kuluttua. Siksi ihmettelen, miksei Martista kuulu mitään.

–  Ahaa, aavistelinkin, että teillä on jotain vipinää, Mama hymyili.

–  Siihen ei todellakaan tarvita näkemisen lahjaa, Quu hymyili surullisesti.

–  Soita minulle, kun tilanne selviää, Mama pyysi Quun lähtiessä.

MART

Inkeri ja Meriitta saivat ylipuhuttua minut mukaansa lomamatkalle Gran Canarialle. En voinut kieltäytyä, sillä Meriitta maksoi matkan. Hän kuiskasi, että se on yllätys kummitytölle, mutta hän haluaa lähteä esiliinaksi. Kummallinen ajatus, elämmehän 2000-lukua. Aavistelen, että hänen suhteensa vaikutusvaltaiseen rakastajaan on hiipunut ja hän haluaa matkaseuraa. Sopiihan se köyhälle pojalle. Meriitta oli niin avarakatseinen, ettei hän pannut vastaan, kun minä ja Inkeri majoituimme samaan huoneeseen. Meillä on parisänky ja ihastuttava aurinkoinen parveke uima-altaan suuntaan.

Inkeri syleili minua kuumasti, kun jäimme kahden. Minibaarista löytyi virkistystä ja ylellisestä kylpyhuoneesta poreamme. Pulahdimme vaahtokylpyyn ja kilistimme maljat. Tunsin hetken syyllisyyttä ja kuvittelin kylpeväni Quun kanssa, mutta tunne meni nopeasi ohi, sillä Inkeri ehdotti intiimihierontaa kylvyn jälkeen. Olin lähes ekstaasissa, sillä hän oli todella taitava. Lauloin epävireisesti ”Saat miehen kyyneliin”. Inkeri nauroi ja lupasi viedä minut seitsemänteen taivaaseen. Sen hän myös teki ja myönnän, minut on kesytetty.

En ole vastannut Quun viesteihin yksinkertaisesti siitä syystä, että tunnen syyllisyyttä. Olenhan kuin gigolo, maksettu seuralainen. Hätkähdin eilen, kun lojuimme ylellisen lounaan jälkeen uima-altaalla ja maistelimme ylihinnoiteltuja cocktaileja. Vedin lippalakin silmille ja torkahdin. Havahduin, kun viereisellä aurinkotuolilla lepäävä Meriitta alensi ääntään ja arvosteli Quuta.

–  En voinut sietää sitä naista. Hyvä, kun pääsit pois kulttuuritoimituksesta, hän supisi Inkerille.

–  Totta puhut, hän juoksutti minua ja vaati hoitamaan rutiinihommia, jotka eivät minulle kuuluneet, Inkeri vahvisti.

–  Siinä näet, hän on määräilevä ja oikukas. Ihmettelen, mitä Jaska hänessä näkee. Pidä huoli, että sinulla on hyvät välit uuden esimiehesi kanssa. Tähtihetkeni oli, kun pystyin syrjäyttämään Quun ja hän joutui sanomaan itsensä irti. Valitettavasti voittoni ei kestänyt kauan, sillä katsojat eivät ymmärtäneet gourmettason annoksiani, Meriitta valitti.

Rykäisin ja naiset hiljenivät. He katsoivat minua epäluuloisesti, mutta esitin, että olin juuri herännyt ja haastoin heidät uimaan. Palaamme viikonloppuna. Aion soittaa Quulle ja selittää harharetkeni. En tiedä, mitä hän ajattelee. Ihana elämä, dolce vita on näyttänyt kääntöpuolensa. Inhoan naisten juoruilua, mutta en taida olla itse parempi, kun suostun tällaiseen.

Quu kuunteli vaiti Martin kertomusta, miten hän oli lähtenyt lomamatkalle Inkerin ja Meriitan kanssa.

– Et olisi voinut paremmin valita matkaseuraasi, hän sanoi sarkastisesti.

– En tiedä, mikä hulluus iski, mutta näin pääsi käymään. Minulla ei olisi ollut ikinä varaa kalliiseen matkaan, Mart tunnusti nolona.

– Onko sinulla suhde Inkerin kanssa? Quu kysyi suoraan.

– Jotain vipinää, ei mitään vakavaa, Mart vastasi, mutta vältteli Quun katsetta.

– En tiedä, mitä ajatella. Kuvittelin, että viihdymme keskenämme, mutta huomaan, ettei sinuun voi luottaa. Pidetään jatkossa etäisyyttä. Voit tietenkin jatkaa Valoverhon studiokeskusteluissa, mutta siinä on kaikki, Quu sanoi tylysti ja lähti korot kopisten paikalta.

QUU

Arvasin, ettei onni ole minua varten. Pahuksen Inkeri ja pahuksen Meriitta. Mitä pahaa olen tehnyt, että hän vainoaa minua jatkuvasti. Epäilen, että lomamatka oli kosto. Turvauduin illalla viskipulloon ja nyt olo on kurja. En halua tunnustaa edes Mamalle, että sain taas kerran pettyä. Onneksi Inkeri ymmärsi vaihtaa toimitusta. En kestäisi katsella hänen ylimielistä hymyään toimituksen käytävillä.

KEVÄTKAUDEN ENSIMMÄINEN VALOVERHOLÄHETYS

Quu kohensi ryhtiä, kun hän tervehti illan esiintyjiä.

– Niin kuin tiedätte, teemana on kirjallisuuden helmet. Ihana nähdä sinua Mama. Saat aloittaa ja nostaa onnenkortin tuleville lähetyksille, Quu hymyili.

– Totta kai, voisin puhua tarotkorttien ihmeellisyyksistä koko kevään, Mama sanoi ja halasi Quuta. – Onko kaikki hyvin? hän kysyi.

– Totta kai, Quu vastasi nopeasti ja toivotti Martin, Markon ja Juha-Pekan tervetulleiksi.

Studio-ohjaaja näytti keskustelijoille heidän paikkansa pyöreän pöydän ympärillä. Studion seinille oli heijastettu kirjojen kansikuvia.

– Quu, valmiina suoraan lähetykseen, kymmenen sekuntia, ohjaajan ääni kaikui Quun korvanapista.

– Hyvää iltaa, aloitamme Valoverhon kevään lähetykset keskustelijoidemme lempikirjojen esittelyllä Maman tarottulkinnan jälkeen, Quu juonsi.

Hän oli pukeutunut keväänvihreään trikootunikaan ja mustiin kapeisiin housuihin sekä korollisiin nilkkureihin. Hiukset oli koottu sykeröksi niskaan.

– Vien teidät kevään aikana Narrin matkalle. Se kertoo elämän monimuotoisuudesta. Nostan alkajaisiksi onnenkortin, Mama sanoi ja sekoitti pakan. Hän näytti kameralle korttia, jossa luki Menestys. – Tämä sopii ennakkomainokseksi kirjailijoille. Kuka tahansa voi kirjoittaa pöytälaatikkoon, mutta teos herää eloon vasta sitten, kun se löytää lukijoita. Kannustan luovia kirjoittajia tarjoamaan ennakkoluulottomasti tekstejään kustantajille. Omakustanteetkaan eivät ole huono vaihtoehto. Pääasia on, että kirjoitatte, nautitte ja jaatte kokemuksia.

– Kiitos Mama, olen täysin samaa mieltä. Käydään kierros illan aikana esiteltävistä teoksista. Aloita sinä Mart. Olet kuvataiteilija, mutta luet muutakin kuin taidekirjoja, Quu pyysi.

– Olen sarjakuvien suurkuluttaja. Ehkä kuvataiteen innostus pulppuaa sieltä. Kun piti valita lempikirja esittelyyn, se oli vaikea tehtävä. Minulla oli mielessä monta klassikkoa, mutta päädyin sellaiseen, joka vei sydämen. Ihastuin jo nuorena Mika Waltarin Sinuheen. Olen lukenut sen monta kertaa ja jaksan hurmaantua koskettavasta tarinasta, Neferneferneferin julmuudesta ja huikeasta ajankuvasta.

Marko ja Juha-Pekka taputtivat, kun Mart nosti kirjan kameran eteen.

– Taidat olla romantikko, se on plussaa miehelle, Quu hymyili. – Marko ja Juha-Pekka, olette julkaisseet runo- ja valokuvateoksia matkoiltanne. Mikä niissä viehättää?

– Mietimme yhdessä ja päädyimme ylistämään matkakirjallisuutta. Nykyään netistä löytyy kaikki tarpeellinen, mutta nuoruudessa karttapallo ja Lonely Planet olivat korvaamattomia. Aasiaa koskeva kirja kului koirankorville, sillä ilman sitä olisin ollut pulassa, kun kuljin parikymppisenä Thaimaan hiekkarannoilla ja Malesian viidakoissa, Marko kertoi.

– Olen samaa mieltä. Reppureissaajana turvallisten ja edullisten majapaikkojen löytäminen takasi, että tapasi samanhenkisiä nuoria. Vietimme hilpeitä iltoja ja jaoimme matkakokemuksia, J-P jatkoi.

– Mama, olet lukenut tarotkirjasi, mitä se on sinulle antanut? Quu kysyi.

– Voi veikkonen, kaiken. Tarot on elämänviisautta ja antaa jatkuvasti ajattelemisen aihetta. Voin vakuuttaa, että kortit ovat ohjanneet lukuisia epätietoisia oikealle tielle, Mama sanoi vakavasti.

– Katsomme tähän väliin Maman innoittamana ensimmäisen jakson Narrin matkasta. Hän kohtaa Taikurin ja Ylipapittaren, Quu juonsi.

Insertin jälkeen Mart nousi ja halasi Mamaa.

– Olet kiteyttänyt muutamaan sanaan elämän tarkoituksen. Olemme itse kukin matkalla tutustumaan itseemme ja olemaan läsnä ystävien kohtaloissa. Niin kuin Mama sanoit, itsestämme riippuu, valitsemmeko tien valoon vai varjoon.

Maman silmät kostuivat.

– Kunpa kaikki ymmärtäisivät, ettei vaikeita päätöksiä tarvitse tehdä yksin. Monesti pelkkä puhuminen ja kuunteleminen auttaa. Tiedämme vastauksen sisimmässä.

– Keskustelu on mennyt vakavaksi. Jos te katsojat haluatte osallistua, voitte lähettää ohjelman kotisivujen kautta viestejä. Kertokaa kokemuksista ja voimaa antavista kirjoista tai lähettäkää keskustelijoille kysymyksiä. Ehdimme käydä vielä kierroksen lempielokuvista ikään kuin johdantona seuraavaan lähetykseen.

– Viihdyn länkkäreiden, oluen ja suolapähkinöiden parissa, Mart virnisti.

– Me istumme lauantai-iltaisin kotisohvalla Avaran luonnon lumoissa. Se on jännittävämpi kuin mikään keksitty tarina, Juha-Pekka julisti.

– Minä katson YLE Areenasta klassikkoelokuvia. Alfred Hichcock on ehdoton suosikkiohjaajani, Mama sanoi.

– Hienoa, miettikää ensi kerraksi lisää suosikkeja, Quu päätti lähetyksen.

Jaska näytti tyytyväiseltä tullessaan Kaislan kanssa studioon.

–  Aihe on kiinnostava ja siitä saa vielä paljon irti. Oletko Mart ajatellut esitellä maailmantaidetta?

– Mielelläni, suunnittelimme, että rinnastamme eri aikakausien töitä aiheen mukaan.

– Kuulostaa hyvältä. Oli hyvä veto pyytää katsojien kannanottoja. Vastatkaa seuraavassa lähetyksessä joihinkin, Jaska kehotti.

– Voin tehdä yhteenvedon nettisivujen kiinnostavimmista kysymyksistä, Kaisla lupasi.

– Olet aarre, kiitokset kaikille, Quu sanoi ja heilautti kättä lähtiessään pikaisesti.

Hän ei halunnut jäädä seurustelemaan hetkeksikään. Kotimatkalla hän poikkesi alakerran baariin ja tilasi tuplaviskin.

– Murheita? Ei herraseuraa tänään? baarimikko kysyi osanottavan näköisenä.

– Ei todellakaan, miehet ovat petollisia, Quu sanoi surullisena.

– Sellaista elämä on, toivottavasti huomenna on parempi päivä.

QUU

Otti koville pysytellä asiallisena Martin seurassa. Onneksi kevään suunnitelmat ovat niin pitkällä, ettei enää tarvitse pitää suunnittelukokouksia. Vaihdamme vain sähköpostiviestejä. Se on etätyötä parhaimmillaan. On helppoa vetää keskustelua kaikkia kiinnostavista aiheista. Olen malttanut pitää mieltymykset omana tietona, jotta keskustelijat saavat enemmän aikaa. Tosin miehillä on ylivoima, mutta Marko ja J-P ovat liikuttavan yksimielisiä kaikesta, joten se ei haittaa.

Olen joutunut turvautumaan iltaisin viskipulloon, sillä Martin petollisuus ahdistaa. Olen entistä vakuuttuneempi, että lomamatka oli Meriitan tapa tehdä kiusaa. Kuulin Kaislalta, että Inkeri seurustelee nykyään jonkun pinnalla olevan rokkimuusikon kanssa. En ihmettele, tytöllä vauhtia riittää.

Alkuvuoden pakkaset vaihtuivat harmaaseen loskakeliin. Quu ravisti kosteita hiuksia astuessaan lämpimään baariin. Hänelle oli muodostunut rutiiniksi istahtaa juttelemaan baarimikon kanssa. Tämä toi pyytämättä viskilasin.

– Kamala tuuli, tulee tarpeeseen, Quu sanoi, kun hän tunsi lämmön leviävän.

– Sopiiko istua? tuttu ääni sai Quun kääntymään.

– Saahan täällä istua mihin vain, hän tokaisi, vaikka sydän tuntui tekevän voltin.

– Kävelin ohi ja päätin poiketa paukulle. Kiitos samanlainen, Mart tilasi tottuneesti.

Baarimikko toi lasin ja kipollisen pistaasipähkinöitä hymynvirne suupielessä.

– Toivotan herrasväelle hauskaa iltaa, hän sanoi ja siirtyi palvelemaan uusia asiakkaita.

Quu ei sanonut vähään aikaan mitään. Hän mietti, lähteekö saman tien.

– Arvaan, että olet vihainen ja syystä. Voidaanko kuitenkin jutella? Mart kysyi varovasti.

– Ei ole mitään puhuttavaa. Olet valintasi tehnyt. Olin vain yhden yön lohduttaja, Quu sanoi katkerasti.

– Olen tuon ansainnut, en yritä puolustella. Niin kuin tiedät, Inkeri on mikä on. Ei meillä ole enää mitään yhteistä.

– En välitä naisjutuistasi. Inkerin jälkeen tulee joku muu. Sinullahan niitä taideopiskelijoita riittää. Lähden nyt, Quu sanoi ja jätti tyhjän lasin baaritiskille.

Kotiin päästyään hän rojahti sängyn päälle ja itki itsensä uneen. Puhelin pirahti tekstiviestin merkiksi, mutta hän ei välittänyt katsoa sitä.

***

Aamu oli entistä harmaampi. Ulkona velloi sankka sumu. Quu päätti viettää vapaapäivän sängyssä. Uni ei kuitenkaan enää tullut ja raskaat ajatukset saivat hänet tuntemaan olonsa surkeaksi. Ehkä suihku ja musta kahvi auttavat, hän päätti.

Ovikello kilahti, kun Quu oli pukeutunut aamutakkiin ja kietonut pyyhkeen turbaaniksi märkien hiusten ympärille. Hän tassutteli paljain jaloin ovelle.

– Maistuvatko tuoreet croissantit ja pullollinen kylmää kuohuviiniä lepytyksen eleenä? Mart hymyili epävarman näköisenä.

Quun ensimmäinen ajatus oli lyödä ovi kiinni, mutta tarkemmin ajateltuaan hän ymmärsi, että työteon kannalta piti pysyä asiallisena.

– Tule sisälle, minulla on kahvi tippumassa, hän tyytyi sanomaan.

Mart riisui kengät eteiseen ja varoi kastelemasta sukkia, sillä Quu oli jättänyt märkiä jälkiä lattialle.

– Istu pöytään, Quu kehotti vaihdettuaan kotiasun ylleen.

Martin mielestä hän näytti hurmaavalta punaisessa trikoohaalarissa. Quu otti vitriinistä korkeat lasit ja Mart poksautti kuohuviinipullon auki.

– Voihan sitä vapaapäivän näinkin viettää, Quu hymähti maistettuaan juomaa.

– Niin arvelin, tulin hieromaan sovintoa. En halua, että olemme vihoissa, Mart sanoi toiveikkaana.

– Ei minulla ole mitään sinua vastaan, mutta tuntuu kurjalta jäädä toiseksi. Et ehkä ole kuullut, että olemme ottaneet usein yhteen Meriitan kanssa. En tiennyt, että Inkeri on hänen kummityttönsä. Järkytys oli melkoinen, Quu kertoi jo hieman leppyneenä.

– Olin aivan vietävissä. Luksusloma Kanarialla tuntui aluksi upealta, mutta suivaannuin nopeasti naisten juoruiluun, Mart kertoi.

– Voin kuvitella. En halua kuulla enää sanaakaan heistä. Mitä jos kaataisit toisen lasillisen, Quu naurahti.

Hänen poskilleen oli levinnyt hento punerrus ja olo tuntui yhtäkkiä kevyeltä.

MERIITTA

Olen pettynyt. Suunnitelma Inkerin kanssa tuntui aluksi toimivan. Martia ei tarvinnut juurikaan houkutella lähtemään mukaamme Kanarialle. Inkeri kujersi ja kietoi kädet hänen kaulaansa. Mart oli kuin sulaa vahaa. Harmitti vähän, kun he viihtyivät turhan hyvin kahdestaan. Tapasimme vain ruoka-aikoina, eikä aina silloinkaan. En ole tottunut syömään yksin, mutta buffetpöytien ääressä se menetteli. Olen nykyään sinkku, sillä rakastajani palasi häntä koipien välissä vaimon helmoihin. En muistele häntä pahalla, sillä hän osti minulle hulppean asunnon ja maksaa edelleen yhtiövastikkeen. Vaimo ei taida tietää siitä mitään.

Pähkäilen, mitä teen loppuelämällä. Työrintamalla on hiljaista. Uuden kirjan kirjoittaminkaan ei innosta, sillä kustantaja sanoi jo viimeksi, ettei kalliilla ruokaohjeilla ole kysyntää. Pitäisi löytää rikas rakastaja. Tunnen itseni jo turhan vanhaksi tähän peliin, mutta jostain pitää saada rahaa. Taso pitää säilyttää.

En ymmärrä, miten Quu suostui ottamaan Martin takaisin. He tulivat kadulla vastaan ja näyttivät vaivautuneilta. Mart oli kohtelias, mutta Quu patisti hänet jatkamaan matkaa. He näyttivät suorastaan onnellisilta. Olenko kateellinen? Kyllä. Inkeri ei näyttänyt surevan, kun kerroin hänelle kohtaamisesta. Hän on löytänyt jonkun nuoren soittajapojan eikä muusta puhukaan. Siitä on kauan, kun olen itse tuntenut ihastumisen hurmion. Pitäisikö kirjoittaa muistelmat? Saisin helposti Helsingin seurapiirit järkyttymään.

Tähti lähetti Quulle viestin, jossa hän kertoi päivän kirjoitushaasteen aiheen. ”Tämä ei ole ihan helppo. Tavoitteena on kirjoittaa totuudenmukaisesti omasta elämästä, no sitähän me jo harjoittelimme. Bonustehtävänä on kiteyttää elämäkerta kuuteen sanaan. Anna palaa!”

Quu innostui tehtävästä ja mietti, mitä vastaisi. Oli pakko ottaa lasillinen neuvoa antavaa, ennen kuin hän sai muotoiltua lauseen: ”Kunnianhimoa riittää, mutta rakkaus on hakusessa”.

Tähti vastasi paluupostissa: ”Voi Quu, lauseesi on ilmeisesti täyttä totta. Olet kokenut kovia, mutta toivon jatkossa parempaa. Mitä sanot minun elämäkerrastani: Tähdenlento kohti mainetta, kuvittelenko liikaa?”

Quu vastasi, että Tähden optimismi oli voimaannuttavaa. ”Kun uskot itseesi, muutkin uskovat sinuun”, hän lisäsi.

Quu jäi miettimään, voisiko hän heittää tehtävän seuraavan lähetyksen keskustelijoille. Hän tiesi, että kaikki olivat sananvalmiita eivätkä vähästä hätkähtäisi.

VALOVERHON TAIDEKATSAUS

Kun suora lähetys alkoi ja valoverho väistyi, Mama astui esiin ja johdatti katsojat jatkamaan Narrin matkaa.

– Oppaamme tarotin maailmassa kohtaa tänään Hallitsijattaren, Hallitsijan ja Ylipapin. Seuratkaa tarkkaan, mitä sanottavaa heillä on.

Kuva vaihtui aikaisemmin kuvattuun inserttiin, jossa Mama tulkitsi korttien merkitystä. Quu otti puheenvuoron katsauksen jälkeen ja kertoi, että illan teemana oli päivitys kuvataiteeseen.

– Mart kerro, mitä on tänä päivänä trendikästä, hän pyysi.

Kuvat vaihtuivat studion monitorissa, kun Mart maalaili suurella siveltimellä, mitä pääkaupunkiseudulla oli tarjolla. Lyhyt taidehistoriakatsaus päätti esityksen.

– Nykyään kaikki on sallittua, vain lopputulos ratkaisee. Installaatiot, graffitit ja performanssit hätkähdyttävät, mutta se on tarkoituskin. Taidekeskustelut ovat nykyään kriittisiä ja mielipiteitä on laidasta laitaan. Edustan itse taiteen estetiikkaa, mutta olen avoin uusille ilmiöille, Mart kertoi.

– Haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä. Mistä pidätte ja mistä ette? Quu johdatti keskustelua.

– Olen Martin kanssa samoilla linjoilla. Valokuvataiteessa kauneudella voi korostaa tekstien sanomaa. Mielestäni mielikuvitukselle pitää jättää tilaa, Marko mietti.

– Meillä on tapana käydä katsomassa matkoillamme eri maiden taidetta ja kulttuuria, se on avartavaa, Juha-Pekka vahvisti.

– Mama, mistä pidät?

– Esittävästä taiteesta, erityisesti akvarelleista, niiden herkkyydestä ja värien heleydestä. En ymmärrä mitään abstraktista taiteesta, Mama vastasi epäröimättä.

– Saatte haasteen. Muotoilkaa kuudella sanalla suhteenne taiteeseen, Quu yllätti keskustelijat.

– Ihmeen ihana Venus, rakastan alastonta kauneuttasi, Mart lohkaisi.

– Kasteinen aamu, lumoavat pilvet, aaltojen kimallus, Marko jatkoi.

– Rakkaan varjo vieressä kuumalla rantahiekalla, Juha-Pekka jatkoi. – Yksi sana puuttuu, mutta se tuli sydämestä.

– Neidon helman heilahdus ja kutsuva puuterin tuoksu, Mama runoili.

–  Otit kaikki aistit käyttöön. Kertokaa lähetyksen lopuksi suosikkinne taiteen laajassa kentässä, Quu pyysi.

– Muumimamma ja käsilaukku, Mama hihkaisi ja sai hymyn leviävän muiden kasvoille.

– Olen ihastunut japanilaisen taiteen vähäeleisyyteen. Tyhjällä tilalla on tärkeä merkitys sommittelussa, Mart kertoi.

– Ihailen antiikin taidetta. Voisin viettää tuntikausia Rooman ja Ateenan taidemuseoissa, Marko sanoi.

– Minulle Pariisi on taiteen Mekka. Olen vieraillut lukemattomia kertoja Orsayn museossa katsomassa impressionistien uskomattomia maalauksia. Teimme viime kesänä Markon kanssa retken Monetin kotitilalle Chivernyyn. Päivä oli kuuma ja olisimme nääntyneet matkalla, jos emme olisi löytäneet paikallista siiderikioskia, Juha-Pekka hehkutti.

– Kiitokset, keskustelua ja muistelua voisi jatkaa koko illan, mutta aikamme loppuu, Quu päätti keskustelun.

– Olette ajan hermolla. Saitte aikaiseksi monipuolisen taidekeskustelun, Jaska kiitteli lähetyksen jälkeen.

QUUN LÄHIRAVINTOLA

Quu tunsi kevään edistyessä elämänhalun palanneen. Hän tapaili säännöllisesti Martia ja nautti tämän älykkäästä seurasta. He tekivät viikonloppuisin pitkiä kävelyretkiä ja poikkesivat niiden päätteeksi syömässä ja juomassa sattumanvaraisesti valituissa ravintoloissa. Useimmiten he kuitenkin päätyivät Quun alakerran kuppilaan. Baarimikko toivotti heidät lämpimästi hymyillen tervetulleiksi.

Kun Quu istuutui eräänä iltana yksin baaritiskille, baarimikko toi hänelle viskipaukun ja sanoi, että talo tarjoaa.

– Oletko hylännyt komean seuralaisesi? hän kysyi.

– En todellakaan, hänellä oli omia menoja. Itse asiassa iltakurssi kuvataidekoulussa. Hän ohjaa lahjakkaita nuoria, Quu kertoi.

– Olin jo hetken huolissani. Viski lämmittää, vaikka ei olisi huoliakaan, baarimikko hymähti.

QUU

En olisi uskonut, että kevät tuntuu näin hyvältä. En kuvittele, että suhde Martin kanssa johtaa mihinkään, nautin vain hyvästä seurasta ja keskusteluistamme. Olemme viettäneet öitäkin yhdessä, mutta vain satunnaisesti. En halua kiirehtiä. Martilla on omat kuviot. Hänellä on usein iltakursseja ja hän vetäytyy niiden jälkeen omaan rauhaan. Yritän ymmärtää, vaikka joskus tuntuu, että hänellä on taipumusta masennukseen. Mielialat vaihtelevat. Välillä hän pursuaa tarmoa ja keksii hulluja ideoita. Välillä hän on hiljainen ja vaipuu omiin ajatuksiin.

Ehdotin vierailua Hämeenlinnassa, mutta hän vetosi kiireisiin. Minun tietääkseni hänellä on viikonloput vapaat. Ehkä joku uusi maalausprojekti? Hän ei paljon puhu työkuvioista, mutta tiedän, että hänellä on tilaustöitä. Olen nähnyt muotokuvia ja mielestäni ne ovat taidokkaita.

MARTIN ATELJEE

Mart heitti lakanan keskeneräisen maalauksen päälle, kun Quu tuli yllättäen käymään.

– Mistä moinen vaatimattomuus? Quu naurahti.

– Ei kukaan halua esitellä puolivalmiita töitä, näet aikanaan, Mart vastasi ja tarjosi Quulle kupillisen kahvia. – Tämä on vähän kitkerää, mutta pitää hereillä.

– Huh, miten voit juoda tällaista myrkkyä?

– Olen tottunut. Keitän yleensä pannullisen ja juon työn touhussa. Brandyakin löytyy, otatko paukun? Mart kysyi.

– Mielelläni, tämä saa vatsan sekaisin, Quu myöntyi. – Minulla on asiaa. Mietin piristysruisketta Valoverhoon. Haluaisitko kehitellä tietovisan taidehistorian saralta?

– Mainio ajatus. Ajattelitko keskustelijoiden kesken vai yleisökilpailua?

– Testataan omassa piirissä ja heitetään ohjelman lopuksi joku visainen tehtävä katsojille. Koska nykyään vastaukset voi googlata, sen pitäisi olla mielipide tai kannanotto, Quu mietti.

– Onko varaa palkintoihin? Mart kysyi.

– Voin pyytää uutuuskirjoja kustantajilta. Se on heille mainosta, Quu vastasi.

– Olet miettinyt kaikkea. Voin puolestani pohtia kysymyksiä, mutta nyt sinun pitää lähteä, sillä minulle tulee vieras.

– Olet salaperäinen. Saanko arvata, ehkä maalauksen tilaaja?

– Kyllä vain, hän istuu mallina. Kyseessä on muotokuva ja maksaja on uusi rakastaja tai paremminkin rahoittaja. En paljasta enempää, Mart sanoi ja auttoi takin Quun ylle.

***

Quu mietti kotimatkalla Martin sanoja. Uusi rahoittaja sai ajatukset Meriitan suuntaan. Hän oli kuullut, että tämä oli esiintynyt oopperan ensi-illassa tunnetun elokuvatuottajan kanssa. Quu puisti päätään ja päätti keskittyä mieluummin miettimään seuraavan Valoverhon teemoja. Hän oli keksinyt kilpailuaiheen, sillä Jaskan mielestä katsojia piti saada lisää.

– Kuvatkaa ennakkomainos, joka koukuttaa, hän oli kehottanut heidän viimeksi tavatessaan.

Mart soitti illalla ja kertoi, että hänellä oli taidekorttipakka. ’

– Mietin kysymyksille yhteistä aiheitta, mitä sanot naiskauneudesta.

– Kuulostaa hyvältä. Entä yleisökilpailu?

– Pyydetään ehdotuksia seuraavan lähetyksen lavastukseen. Monitoreihin voi laittaa pyörimään kuvakoosteen katsojien lempitaideteoksista. Arvovaltainen raati eli me valitsemme voittajan. Tai vielä parempi olisi, jos saamme järjestettyä äänestyksen ohjelman aikana.

– Nerokasta, eiköhän se nykytekniikalla onnistu. Taisit juoda loputkin kahvista miettiessäsi.

– Totta puhuen join brandypullon tyhjäksi. Nyt painun pehkuihin, ilta oli raskas, mutta maalaus edistyy.

VALOVERHON TAIDEKILPAILU

Studion monitoreissa pyöri toinen toistaan hehkuvampi taidekuva.

– Hyvät katsojat, omistamme tämän illan Valoverhon lähetyksen pelkästään taiteelle. Olemme saaneet katsojilta runsaasti ehdotuksia kiinnostavista teoksista. Näette ne parhaillaan monitoreissa. Voitte äänestää suosikkianne tekstaamalla kuvan numeron ruudussa näkyvään osoitteeseen. Laskemme lopuksi äänet ja voittaja saa palkinnoksi vuoden luontokirjan, Quu kertoi ohjelman aluksi.

– Saammeko mekin äänestää? Marko kysyi.

– Ette, mutta saatte osallistua jännittävään taidetietokilpailuun. Kerrotko Mart, mistä on kysymys.

Mart otti esiin taidekorttipakan ja näytti kameralle.

–  Jokainen voi hankkia tällaiset kortit. Niitä on myynnissä hyvin varustetuissa kirjakaupoissa ja taidemuseoiden myymälöissä. Olen valinnut kysymysten aiheiksi yllättäen naiskauneuden. Kaikki kysymykset liittyvät jollain tavalla naisia esittävään taiteeseen.

– Jaan tussit ja paperit, kirjoittakaa selvällä käsialalla, Quu kehotti.

– Tässä tulee ensimmäinen kysymys. Millä nimellä kutsutaan naishahmoista patsasta, joka kannattelee rakennusta pylvään tavoin? Mart aloitti.

Juha-Pekka kurkki, mitä Marko kirjoitti, mutta Quu palautti hänet nopeasti ruotuun.

– Toinen kysymys. Minkä niminen on Eugene Delacroix’n maalaus, joka kuvaa vuoden 1830 heinäkuun vallankumousta?

Mart näytti postikorttia paljasrintaisesta naisesta, joka kantoi Ranskan lippua.

– Kolmas ja viimeinen kysymys. Millä nimellä Tyko Sallisen mallina ollut Helmi Vartiainen tunnetaan taidehistoriassa?

– Kun olette valmiit, kääntäkää vastaukset, Quu kehotti.

– Kerro oikeat vastaukset, Mama pyyhki hikeä otsalta. – Tiesin kyllä kakkosen ja kolmosen, mutta en muistanut niiden antiikin patsaiden nimeä.

– Ne olivat karyatideja. Marko ja Juha-Pekka ovat tienneet. Kakkosen oikea vastaus on Vapaus johtaa kansaa, kaikilla oikein. Vain Mama on tunnistanut Mirrin. Tilanne on tasan, voitte olla tyytyväisiä. Saatte palkinnoksi kukin oman taidekorttipakan, Mart julisti.

Keskustelu soljui naistaiteen merkeissä. Quu heitti ilmaan kysymyksen, mikä taideteos oli koskettanut sydäntä.

– Näimme Pablo Picasson Guernican Madridissa käydessämme. Se on valtava ja syntytarina riipaiseva, Marko kertoi.

– Myös El Grecon maalaukset sykähdyttivät. Kävimme samalla matkalla Toledossa. Hänen värimaailmansa on huikea, Juha-Pekka jatkoi.

– Minä ihastuin Roomassa käydessäni Caravaggion taiteeseen. Hän on ollut aikaansa edellä, Mart kertoi. – Onko Mama sinulla suosikkia?

– Luin hiljattain Ellen Thesleffin tarinan Minä maalaan kuin jumala. Ihailen vilpittömästi hänen taidettaan ja ymmärrän sitä paremmin luettuani elämäkerran.

– Minullakin on yksi lempimaalaus ylitse muiden, Quu puuttui puheeseen. –  Muistatteko Edgar Degas’n maalauksen Absintinjuojat. Sen karuus ja toivottomuus teki vaikutuksen. Se oli ensimmäinen kantaa ottava työ, joka sai minut ymmärtämään taiteen voiman.

Quu hätkähti, kun samassa korvanapeista kuului, että äänestysaika oli ohi ja tulokset oli laskettu. Hän ryhdistäytyi ja katsoi kameraan.

– Hyvät katsojat, nyt seuraa jännittävä hetki. Olemme saaneet valtavasti ehdotuksia, mutta eniten ääniä on saanut kuva numero seitsemän.

Lähikuvaan ilmestyi Milon Venus. Keskustelijat taputtivat ja Quu päätti lähetyksen sanomalla, että naiskauneus on ikuista.

MAMA

Miten nautinkaan virikkeellisestä keskustelusta ja erityisesti taiteesta. Toivoin, että studiolähetys kestäisi pitkään, mutta aika kului hyvässä seurassa vikkelästi. Selvisin tietokilpailusta yllättävän hyvin. Tässä iässä nimet unohtuvat, mutta kuvat muistan selvästi. Hämmästelin aikoinaan Tyko Sallisen outoja maalauksia. Hänellä oli aivan oma kädenjälki. Siksi Mirrikin jäi mieleen. Selasin kotiin päästyäni taidekortteja ja innostuin lisää. Ajattelin kutsua Tähden jakamaan innoituksen hetkiä. Minulla on jännittävä ehdotus.

VILLA MAMA

– Kuulostit puhelimessa salaperäiseltä. Onko jotain sattunut? Tähti kysyi tullessaan Maman luo.

Hän kumartui silittämään Lakua, joka kiehnäsi jaloissa.

– Pelkästään hyviä asioita. Katsoitko viimeisimmän Valoverhon lähetyksen?

– Totta kai. Istuimme Reinon kanssa television ääressä ja jännitimme tietokilpailua. Pärjäsit hyvin.

– Innostuin taidepakasta. Kysymyksiä on valtavasti ja vastaukset löytyvät helposti korttien takaa, Mama esitteli.

– Aiotko opetella ne ulkoa ja loistaa seuraavassa kisassa? Tähti hymyili.

– En todellakaan, mutta ajattelin, että voisimme testata. Yksin se on turhauttavaa, sillä jos ei heti tiedä vastausta, on turhan helppo kurkistaa kortin taakse.

– Sopii minulle, vedämmekö kortit sokkona?

– Jokaisessa on viisi kysymystä ja osa on järkyttävän vaikeita. Ehdotan näin aluksi, että kysymme toinen toisiltamme. Saat valita minkä tahansa, mutta suosittelen, että otat helpoimpia, Mama sanoi.

– Hyvä, aloita sinä.

Mama sekoitti pakan ja laittoi lukulasit päähän.

– Teksti on turhan pientä, mutta näen kyllä hyvässä valossa. Oletko valmis?

– Niin valmis, kuin tässä tilanteessa voi olla.

– Hyvä, millä toisella nimellä kivipaino tunnetaan?

– Helppo, olen itsekin kokeillut litografian tekoa. Menetelmä on äärimmäisen raskas, mutta kiehtova. Kuva piirretään rasvaliiduilla tai tussilla painavalle kalkkikivelle, syövytetään typpihapolla ja vedetään prässin läpi. Tässä kysymys sinulle. Missä kaupungissa toimii Suomen vanhin taideoppilaitos?

– Sopiva haaste näin vanhalle ihmiselle. Arvaan, että Turussa. Sieltähän kaikki sivistys lähti.

– Oikein, Turun piirustuskoulu, kortit ovat todella kiehtovia, Tähti sanoi ja syventyi lukemaan kysymyksiä.

Mama kaatoi hauduttamaansa teetä kuppeihin ja ehdotti, että he voisivat jatkaa seuraavalla kerralla.

– Mietin lastenkirjaprojektiasi. Mitä jos tekisit oman korttipakan? Ei näin monimutkaista, vaan lapsille sopivan. Korteissa voisi olla kysymyksiä eri aloilta ja niihin liittyviä kuvia. Takana olisi oikea vastaus. Aiheina voisi olla yksinkertainen laskutehtävä, eläimet, harrastukset, autot, matkustus. Siis kaikkea, mikä lapsia kiinnostaa, Mama luetteli.

Tähden silmät loistivat.

– Olen juuttunut satukirjani tekstiin. Kuvat kyllä syntyvät, mutta kiinnostavan tarinan kirjoittaminen on yllättävän vaikeaa. Lapset rakastavat arvoituksia. Sait mielikuvituksen kiitoon. Kiitos, kehittelen ideaa,

Tähti rutisti Mamaa lähtiessään kevyin askelin.

– Laku, taisimme juuri äsken tehdä yhden Tähden onnelliseksi.

MARTIN ATELJEE

Quu kierteli katsomassa tuoreita maalauksia. Hän meni lähemmäs lakanalla peitettyä työtä ja varmisti, ettei Mart ollut näköetäisyydellä. Lakanan alta paljastui lähes valmis muotokuva. Quu tunnisti välittömästi Meriitan pistävät silmät ja röyhkeän katseen. Hänellä oli yllään avokaulainen kullankimaltava iltapuku, hohtavat helmet ja yliampuva silmämeikki.

– Mitä pidät? Mart oli tullut huomaamatta paikalle.

– Olen järkyttynyt. Maalaus on mestariteo, olet vanginnut Meriitan olemuksen. Hän on varmasti tyytyväinen, mutta minua puistattaa, Quu sanoi.

– Kuvasin hänet niin kuin itse koin. Satun tuntemaan hänen luonteensa turhankin hyvin kuunneltuani lomamatkalla hänen ja Inkerin mielipiteitä yhteisistä tuttavista. Ikävä kyllä myös sinusta Quu.

– Älä kerro enempää, arvaan kyllä, etteivät ne olleet myönteisiä. Ymmärsit toivottavasti pyytää kunnon korvauksen?

– Kyllä vain, loppuerä on vielä saamatta, mutta voin tarjota sinulle ylellisen illan, Mart virnisti.

– Silakkapihvit asuntoni alakerran ravintolassa ja iso oluttuoppi kelpaavat, Quu vastasi nauraen.

MERIITTA

Elämä hymyilee. Muotokuvasta tuli täydellinen. Kurt myhäili tyytyväisenä, kun haimme sen Martin ateljeesta. Hän taisi maksaa vähän ylimääräistä, kun ylistin sitä. Kurt on hävyttömän rikas ja käyttää rahaa avokätisesti. Minulle se sopii. Käymme kalliissa ravintoloissa, teatterissa ja oopperassa. Huomaan, että tutut katsovat minua kateellisina.

Parasta kaikesta, olen saanut pienen osan. Näyttelen Kurtin uusimmassa elokuvassa kartanonrouvaa. Kurt hymyili ja sanoi, ettei tiedä parempaa luonnerooliin. En ihastunut, kun kuulin, että vanha viholliseni Monika toimii tuottajana ja Ken kuvaajana. Kurt ohjaa ja valitsi kuvauspaikaksi kaikista kaupungeista Hämeenlinnan. Monika nimittäin suositteli Markon ja Juha-Pekan jugendhuvilaa. Kieltämättä sen tunnelma sopii täydellisesti käsikirjoitukseen.

Kuvasimme jo kohtauksen, jossa ruokasaliin oli katettu juhlava illallinen kynttilöineen vähän niin kuin jouluisin esitettävässä elokuvassa Illallinen yhdelle. Vain hovimestari puuttui. Istuin iltapuku ylläni pöydän päässä kristallikruunun alla. Siinä samassa iltapuvussa, kun olin mallina. Maalaus ripustettiin kunniapaikalle salin seinälle. Odotin lapsiani vieraiksi, mutta he eivät tulleet, sillä meillä oli ollut mahtava riita. Se kohtaus on vielä kuvaamatta. Kurt kehui ilmeikkäitä kasvojani, kun esitin ensin turhautumista ja yksinäisen aterian jälkeen surua. Tirautin pari kyyneltäkin. Elokuvassa minulla on synkkä salaisuus, joka paljastuu vasta loppumetreillä.

MONIKA

Pahus, koska työtilanne on tiukka, jouduin hyväksymään Kurtin tarjouksen elokuvan tuottamisesta. Uskon hänen kykyihinsä ohjaajana ja palkkio on tähtitieteellinen, mutta pelkään yhteenottoa Meriitan kanssa. Hän ponnahtaa kuin kumiankka jatkuvasti pinnalle. Ken oli yhtä vastahakoinen, mutta kyllä hänkin ymmärtää rahan arvon. Sanoi, että on tämä parempaa kuin mainoskuvaukset. Työryhmämme on pieni ja näyttelijöitä on vain muutama Meriitan lisäksi. Jos oikein ymmärsin, elokuvan päätähti on Kurtin muusikkopoika Pan. Onneksi Seppo jatkaa järjestäjänä. Hän on korvaamaton ja osaa rauhoittaa kuohuvia tunteita.

VILLA MYLLYMÄKI

Kun Monika, Ken ja Seppo olivat lähteneet kuvausten jälkeen, Marko ja Juha-Pekka pyysivät Meriittaa ja Kurtia jäämään illalliselle.

– Ruokaa on niin paljon, ettemme selviä kahdestaan, Juha-Pekka selitti.

– Sopiihan se, Meriitta myöntyi, sillä hän oli maistanut kuvausten aikana vain muutaman lusikallisen parsakeittoa.

– Saamme kaksi vierasta lisää, sillä olen myös kutsunut ystävämme Tähden ja Reinon, Marko kertoi.

Kun eteisestä kuului kopinaa, Juha-Pekka kutsui vieraat saman tien pöydän ääreen.

– Hyvää päivää, taidammekin tuntea toisemme, Meriitta hymyili Reinolle. – Muistan sinut Vadelmakartanon kokkikisasta.

– Siitä on aikaa, mutta kisan ansiosta olen edelleen ravintola-alalla, Reino vastasi.

Juha-Pekka tarjoili keittoa ja tuoreita nokkossämpylöitä ruskistetun voin kera.

– Herkullista kotiruokaa, Kurt kommentoi.

– Talon kevyttä valkoviiniä, Marko tuli pullon kanssa keittiöstä.

– Mainiota, Meriitta nyökkäsi hyväksyvästi.

– Jäivätkö tytöt kahdestaan kotiin? Marko kysyi Tähdeltä.

– He ovat kavereiden luona yökylässä. Meillä on harvinainen vapaailta.

– Hienoa, voimme syödä rauhassa pitkän kaavan mukaan. Pääruoaksi on paahtopaistia ja korvasienimuhennosta sekä lohkoperunoita. Jälkiruoaksi kahvia ja calvadosia, Juha-Pekka esitteli.

– Kuulostaa hyvältä. Kertokaa vähän elokuvaprojektista, Reino pyysi.

Meriitta hehkutti vuolaasti omaa kartanonrouvan rooliaan.

– Kultaseni, älä innostu. Olet toki elokuvan tähti, mutta poikani Panu, tai siis taiteilijanimeltään Pan on keskeisessä osassa. Kyseessä on nuorisolle suunnattu musikaali, sillä Pan on nyt pinnalla. Tyttöystävä Inkeri on laulusolisti.

– Ymmärsinkö oikein, puhutteko Inkeristä, joka oli vähän aikaa Quun työparina kulttuuritoimituksessa? Tähti kysyi hämmästyneenä.

– Onneksi kummityttö pääsi viihdetoimituksen puolelle ja tapasi Panun. Hän suositteli minua kartanonrouvan rooliin. Kurt hyväksyi heti, Meriitta kertoi ylpeänä.

– Kyllä vain, Meriitta hurmasi minut välittömästi, Kurt myhäili.

– Maailma on pieni, Tähti totesi hämmästyneenä.

– Kiitokset upeasta illallisesta. Lähdemme taksilla Aulangolle, jossa asumme kuvausten ajan. Haluatteko kyydin kotiin? Kurt kysyi Reinolta, kun kaikki olivat tyytyväisiä illan antiin.

– Ilta on kaunis, kävelemme mieluummin, sillä matka ei ole pitkä, Tähti vastasi molempien puolesta.

***

Kevät oli jo pitkällä, lumet olivat sulaneet ja katukäytävät kuivat. Tähti nautti leppeästä tuulenvireestä.

– Poiketaan vielä Nooran viinibaariin, kun olemme pitkästä aikaa vapaalla, Reino ehdotti.

He istuutuivat ikkunan ääreen ja nauttivat lasilliset täyteläistä punaviiniä valkosipulioliivien kera.

– Mitä tuumit? Tähti kysyi Reinolta.

– Ihmettelen, miten Meriitta onnistuu löytämään jatkuvasti varakkaita seuralaisia.

– Hän osaa olla viehättävä niin halutessaan. Onhan hän näyttävän näköinen, pukeutuu kalliisti ja keimailee. Kurt vaikutti paljon vanhemmalta. Luin jostain, että hän on jäänyt hiljattain leskeksi. Lohduttaja löytyi yllättävän nopeasti, Tähti kertoi.

– Älä ole ilkeä. Ei kukaan halua olla yksin ja emme tiedä hänen perhesuhteistaan muuta kuin pojan menestyksestä. Ehkä isäpappa on avittanut, Reino vastasi.

– Elokuva tuo lisää julkisuutta, mutta puhutaan jostain mukavammasta. Tietääköhän Quu näistä kuvioista?

– Elokuva- ja televisiopiireissä sana kulkee nopeasti, Reino sanoi ja tilasi toiset lasilliset viiniä.

QUU

Yhtälö ei kuulosta hyvältä. Monika ja Meriitta ovat taas kerran samassa tuotannossa. Miten nämä elokuvapiirit ovat näin pienet? Toivon todella, että kaikki sujuu ammattimaisesti. Sitten vielä Inkeri. Tyttö on ponnahtanut ihmeen nopeasti pinnalle. En tiennyt hänen laulunlahjoistaan, mutta ilmeisesti hän on hyvä, sillä elokuva on armoton. Paitsi jos hän vain aukoo suutaan ja joku muu laulaa?

Tähti kertoi, että he tapasivat Markon ja J-P:n luona. Hän sanoi, ettei halua juoruilla ja paljasti heti perään, mitä ajatteli pariskunnasta. Hän arveli, että Meriitta on onnenonkija, joka tekee mitä vain rahan ja julkisuuden kaipuussa. Ihmettelen, että kiltti sisko on niin teräväkatseinen.

MUSIIKKISTUDIO

Monika oli epätoivoinen. Miksi hänen riesanaan oli tyttö, joka ei osannut laulaa. Se ei ollut ongelma, sillä musiikki tuli nauhalta, mutta Inkerin piti liikuttaa uskottavasti huuliaan.

– Ei tästä tule mitään, Monika puuskahti Kurtille, jolla oli kuulokkeet päässä.

– Pannaan tyttö harjoittelemaan peilin edessä, keskitytään poikien soittoon, hän ehdotti järkevästi.

Inkeri tuhersi itkua. Hän harmitteli, että oli suostunut. Totta kai hän osasi laulun sanat, mutta ajoitus ei onnistunut, vaikka hän yritti epätoivoisesti.

– Tavataan illalla, Pan hihkaisi ja keskittyi harjoittelemaan seuraavaa kappaletta.

INKERI

Meriitta houkutteli tähän painajaiseen. Miksi ihmeessä suostuin. Hän vakuutti, että nykytekniikalla pystyy tekemään ihmeitä. Kyllä kai, mutta ei se niin helppoa ole.

On ihana kulkea Panun käsipuolessa, mutta huomaan, ettei hänellä ole juurikaan aikaa minulle. Hän huikkaa lähtiessään ilkikurisesti ”mua veljet odottaa”. Tuntuu toisinaan, että veljet ovat tärkeämpiä kuin minä. Ikävöin toisinaan Martia, sillä hän oli aikuinen. Pan ei ole. Hän on ikuinen pikkupoika, jolle musiikki ja juhlinta ovat tärkeitä. Ei minulla mitään bailaamista vastaan ole, mutta harmittaa, kun joudun jakamaan huomion fanien kanssa. Bändiin on tullut uusi solisti Marika. Hän on hätkähdyttävän hyvän näköinen ja osaa todellakin laulaa.

Töissäkin on paineita, sillä saan toimia taas kerran juoksutyttönä. Toimittajat eivät ota minua vakavasti, vaan kuvittelevat, ettei minulla ole muuta tekemistä, kuin hoidella rutiinitehtäviä. Kun valitin Meriitalle, hän sanoi, että oppirahat on maksettava. Hän on Kurtin lumoissa enkä ihmettele, sillä Meriitalla on kallis maku ja nyt ylellisyyttä riittää.

TV-KESKUS, PASILA

Jaskan ilme oli vakava. Hän istui työpöydän takana ja kehotti Quuta ja Kaislaa istuutumaan vastapäätä. Kitkerää kahvia ei ollut tarjolla.

– Minulla on hyviä ja huonoja uutisia, Jaska aloitti pahaenteisesti. – Hyvät liittyvät nykyiseen Valoverho-sarjaan. Katsojat ovat ottaneet sen omakseen ja olemme saaneet yleisöpalautetta enemmän kuin koskaan.

– Entä huonot? Quu uskaltautui kysymään.

– Ajat ovat tiukat ja budjettia on taas supistettu. Joudumme jatkossa keskittymään entistä enemmän edulliseen studiotuotantoon.

– Tuossa ei ole mitään uutta. Mehän olemme olleet koko kevätkauden studiolähetysten varassa, Quu muistutti.

– Taiteen esitteleminen tuli kalliiksi, niin kuin hyvin tiedätte. En ymmärrä, miten voimme pitää kulttuuritoimituksen tasoa yllä, jos meillä ei ole kuvastokorvausten takia varaa esitellä nykytaidetta, Jaska harmitteli.

– Olen tehnyt yhteenvedon yleisötoiveista. Haluatko, että kerron lyhyesti? Kaisla kysyi ja otti kannettavan tietokoneen esille.

– Kyllä minä niitä olen lukenut, mutta kerro muistin virkistykseksi, Jaska kehotti.

– Katsojat ovat kiitelleet lähetysten monipuolisuutta, mutta osa toivoo kokkausvinkkien jatkumista. Kilpailut ovat olleet suosittuja. Katselukäyrä nousi välittömästi, kun ne aloitettiin. Esiintyjistä Quu on kestosuosikki, samoin Mama, jonka tarottulkintoja toivotaan jatkossa. Mart on hyvä kuvataiteessa, mutta Marko ja Juha-Pekka eivät saa pisteitä ilmeisesti heidän intiimin suhteensa vuoksi.

– Jos tulkitsen oikein, syyskaudella kannattaa jatkaa kokkausta ja kilpailuja, ne voisi jopa yhdistää. Quu tietenkin jatkaa ja Mama myös, jos hän suostuu. Muut keskustelijat pitää vaihtaa, Jaska ynnäsi.

– Unohdin mainita, että katsojat kaipaavat Reinoa. Hän voisi tulla taas antamaan kotiruokavinkkejä. Eräs kirjoittaja kyseli, minne se kopea ylhäisörouva on kadonnut. Tarkoitti ilmeisesti Meriittaa, Kaisla jatkoi.

– Tarvitsemme Maman ja Reinon lisäksi jonkun valovoimaisen esiintyjän, mutta emme Meriittaa. Miettikää, kuka se voisi olla. Jos olette säästäväisiä, kesällä voisi toteuttaa pienimuotoisen kokkikisan esimerkiksi Reinon kahvilassa. Kuvaatte viikon aikana kilpailun lisäksi pieniä kokkausvinkkejä syksyn lähetyksiin, Jaska lupasi pilke silmäkulmassa.

Hän oli helpottunut palaverin lopputulokseen.

– Kaisla, onko Matti puhunut paluusta toimitukseen? Jaska kysyi, kun Quu ja Kaisla olivat lähdössä.

– Matti haluaa olla Kirsikan kanssa vielä syksyn. Hän aikoo hakea palkatonta lomaa. Sen jälkeen laitamme tytön päiväkotiin. Olen jo hakenut paikkaa, Kaisla kertoi.

– Hyvä, en palkkaa ketään hänen tilalleen. Sekin säästää vähän rahaa, Jaska totesi tyytyväisenä.

– Niin ja meille enemmän työtä, Quu mutisi niin hiljaa ettei Jaska kuullut.

MUSIIKKISTUDIO

Kurt suostui Monikan vaatimukseen vaihtaa laulusolisti.

– Sinun on pakko myöntää, ettei Inkeri vakuuta. Bändissä on loistava Marika, joka osaa oikeasti laulaa. Emme tarvitse edes apunauhaa, hän perusteli.

Meriitta raivoistui.

– Monika, sinä olet vain kateellinen minulle ja kummitytölle. Olisit voinut odottaa, että hän oppii.

– Kuule, ei meillä todellakaan ole aikaa odotella, että joku keskenkasvuinen laulutaidoton tyttö kasvaa aikuiseksi. Elokuva-ala on bisnestä ja jokainen kuvauspäivä maksaa. Ei ole kysymys kateudesta, vaan yksinkertaisesti järkevästä liiketoiminnasta, Monika antoi takaisin.

– Vaadin, että Kurt erottaa sinut. Olet kaiken kurjuuden takana. Usko pois, tämä ei jää tähän, Meriitta huusi ja talutti itkevän Inkerin ulos studiosta.

– Voi kummitäti, se oli minun vikani. En ikinä halunnut tähän projektiin, Inkeri nikotteli.

– Älä hulluja puhu. Sinusta olisi voinut tulla tähti. Tein kaikkeni, että pääsit mukaan.

– En minä sitä pyytänyt. Haluan tulla hyväksi toimittajaksi, en laulusolistiksi. Mitä ihmettä Pan ajattelee?

– Sen kuulet aikanaan. Mennään Ekbergille kahville. Leivokset saavat mielen rauhoittumaan, Meriitta ehdotti.

Kun Inkeri istuutui ikkunapöytään, hän kuuli kuin usvan läpi Meriitan tilaavan kaksi kahvia ja kaksi sachertortun palaa runsaan kermavaahdon kera.

INKERI

Olen masentunut. Olin hullu, kun suostuin elokuvarooliin. Häpeän, etten pärjännyt. Monika oli turhan suorasanainen, mutta pakko myöntää, että hän oli oikeassa. Kurt pahoitteli, mutta sanoi, että löydän vielä vahvuuteni. Mitä ne ovat, enpä tiedä. Panun kanssa menee huonosti. Huomaan, että hän on ihastunut Marikaan. Tyttö on näyttävän näköinen ja laulaa jumalaisesti. Olen kateellinen, tunnen itseni värittömäksi eikä se oli mukavaa.

Meriitta uhoaa, että Kurtin pitää tehdä jotain hyväkseni. Miksi ihmeessä? Itse minä olen mokannut. Sanoin kummitädille, ettei hänen pidä puuttua elämääni. Meriitta katsoi minua kuin kummajaista ja sanoi, että hän tekee kaikkensa, että Monika saa potkut. Minusta se on väärin, mutta jokin sisälläni esti sanomasta sitä ääneen.

MERIITAN ASUNTO

Kurt soitti Meriitan ovikelloa, mutta kun vastausta ei kuulunut, hän avasi oven omalla avaimella.

– Hei kulta, missä olet, toin pullollisen aitoa samppanjaa ja kimpun lempikukkiasi tulipunaisia ruusuja, hän huhuili.

Kurt löysi Meriitan vaahtokylvystä. Hän perääntyi, kun Meriitta sanoi, ettei hän kaipaa petturimiestä kotiinsa.

– Jos et anna Monikalle potkuja, en seurustele enää kanssasi, hän uhosi.

– Kuule nyt, Monika on ammattilainen ja tietää mitä tekee. Kummityttösi ei sopinut rooliin, se on yksinkertainen totuus. Sinä sen sijaan olet loistanut kartanonrouvana, Kurt yritti tasoitella.

– Häivy, en halua nähdä sinua silmissäni Meriitta kiljui.

Kurt lähti vähin äänin ja otti samppanjan mukaan.

Meriitta kietoi aamutakin ylleen ja heitti ruusukimpun roskiin. Kaikki miehet ovat samanlaisia. En kestä, hän puhisi ja avasi konjakkipullon. Ilta-aurinko ei ehtinyt laskea, ennen kuin Meriitta sammui sohvalle.

QUU MASENTUU

Quu heräsi vapaapäivän aamuna heleisiin auringonsäteisiin. Hän venytteli ja päätti lähteä reippaalle kävelylenkille, sillä kahvi oli loppu. Ulkona tuoksui keväälle ja hän ilahtui nähdessään ensimmäiset krookukset. Hetken mielijohteesta hän päätti poiketa Martin luokse tuliaisina pussillinen lämpimiä voisarvia.

Hän soitti ovikelloa ja oli jo lähdössä pois, kun vastausta ei kuulunut. Mart raotti ovea aamutakki yllään ja hiukset pörrössä.

– Sinäkö, nyt on vähän huono hetki, hän sanoi nähdessään Quun.

– Mart, kuka siellä on? tytön ääni kuului sisältä.

Quu tunnisti oitis Inkerin äänen ja kääntyi kannoillaan.

– Sinulla on tärkeämpää tekemistä, hän puuskahti.

Mart jäi katsomaan hölmistyneenä Quun perään.

Quu heitti pullapussin lähimpään roska-astiaan ja kiiruhti puolijuoksua kotiin. Hän huomasi vasta perillä, että oli unohtanut ostaa kahvipaketin. Quu hautasi pään tyynyyn ja itki vuolaasti. Jääkaapista löytyi puolikas valkoviinipullo. Se lohdutti hetken, mutta iltapäivällä Quu vaipui raskaaseen uneen.

Hän oli autiolla torilla, jossa lokit kirkuivat ja Inkerin vahingoniloinen nauru kaikui. Tyttö kiskoi Martia puoleensa, eikä mies vastustellut. Jostain ilmestyi valkosiipinen purjekone, joka melkein hipaisi Quun hiuksia. Kone törmäsi läheisen kerrostalon seinään ja syttyi tuleen. Quu heräsi kauhusta täristen ja huomasi, että nenästä vuoti verta.

***

Työpaikkalääkäri katsoi Quuta tutkivasti.

– Sinulla on siis ahdistusta, väsymystä ja päänsärkyä. Onko jotain erityistä tapahtunut?

– Sydänsuruja, poikaystävä petti, olen vihainen ja masentunut, Quu tunnusti.

– Voi teitä nuoria. Elämä on vuoristorataa, mutta stressi ja kevätmasennus eivät ole leikin asia. Määrään mielialalääkkeitä ja sairausloman. Vetäydy lepäämään johonkin rauhalliseen paikkaan. Jos sinulla on ystävä, joka voi tulla seuraksi, se helpottaa oloa, lääkäri sanoi ja kirjoitti reseptin.

– En voi olla töistä pois, meillä on kevätkauden viimeinen studiolähetys edessä, Quu voihkaisi.

– Terveys on etusijalla. Esimiehesi varmasti ymmärtää, lääkäri sanoi vakavasti.

***

Jaska ei ilahtunut Quun kerrottua sairauslomasta.

– Sattui huonoon aikaan, mutta keksin kyllä jotain. Pidä kesäloma jatkoksi, niin saat etäisyyttä tähän sirkukseen, hän ehdotti.

Quu pähkäili, mitä tekisi. Hänellä ei ollut niin läheisiä ystäviä, jotka voisivat tulla lohduttamaan. Hän mietti, lähteekö Tähden luo, mutta luopui ajatuksesta, sillä hän tiesi, että kesäkahvilan avajaiset olivat lähellä. Olisin siellä vain tiellä, mutta voisin ehkä majoittua huvilalle, hän keksi. Kutsun Maman käymään, hänen seuransa on rauhoittava. Kissakin voi tulla, Mama ei halua jättää sitä yksin.

Tähti ilahtui Quun soitettua hänelle.

– Totta kai voit mennä huvilalle. Ellinoora ei sitä enää tarvitse, eikä meillä Reinon kanssa ole aikaa. Voin käydä tyttöjen kanssa tekemässä pikasiivouksen ja tuuletan vuodevaatteet sekä täytän jääkaapin.

– Olet ihana, tulen viikonloppuna, kun saan hoidettua asiat täällä kuntoon, Quu lupasi helpottuneena.

Hän arvosti, ettei Tähti kysellyt enempää.

MAMA

Sain yllättävän pyynnön. Valoverhon tuottaja Jaska soitti ja kysyi, suostunko vetämään kevään viimeisen studiokeskustelun. Vastasin, että eiköhän se onnistu, sillä olen tottunut herraseuraan. Kun kysyin, miksi Quu ei ole mukana, hän vastasi vain, että Quulla on este. Ihmettelen mikä.

Lähetys sujui paremmin kuin kuvittelin. Johdatin katsojat aluksi Narrin matkalle, joka on edennyt loppusuoralle. Valitsin keskustelun aiheeksi erilaiset uskomukset. Aihe puri, sillä Marko ja Juha-Pekka innostuivat kuvailemaan kokemuksiaan buddhalaisessa munkkiluostarissa.

Mart oli vaisu ja kysyi suoraan, missä Quu oli. Vastasin totuudenmukaisesti, että hän ei päässyt perhesyiden vuoksi paikalle. Vaistosin, että hän olisi halunnut kysyä enemmän, mutta johdatin keskustelun nopeasti yleisökilpailun vastauksiin ja palkintoihin. Pyysin lopuksi katsojien vinkkejä seuraavan kauden aiheiksi. Tuntui suorastaan haikealta, kun lopputekstit pyörähtivät käyntiin.

Jaska kiitteli vuolaasti ja tarjosi alakerran kuppilassa pullakahvit. Kaisla tuli halaamaan ja lähetti Quulle terveisiä. Olen menossa hänen seurakseen huvilalle, mutta haluan sitä ennen käydä tervehtimässä Ellinooraa. Käynnit ovat raskaita, mutta koen ne velvollisuudeksi. Olihan meillä paljon hyviä hetkiä, vaikka Espanjan ajasta jäi surulliset muistot.

Mart halusi puhua hetken kanssani ennen lähtöä. Hän kertoi yrittäneensä soittaa ja lähettää Quulle viestejä, mutta ei ollut saanut vastausta. Sano Quulle, että viimekertainen oli väärinkäsitys. Inkeri oli saanut potkut elokuvatuotannosta ja tuli itkuisena hakemaan myötätuntoa. Tarjosin viiniä ja hän nukahti uupuneena sohvalle. En kysynyt, mitä sen jälkeen oli tapahtunut, mutta lupasin välittää viestin Quulle.

HOIVAKOTI

Ellinoora istui televisiohuoneessa pyörätuolissa ja pyöritteli hartiahuivin hapsuja käsissään. Meneillään oli urheilua, mutta kukaan asukkaista ei tuntunut olevan selvillä, mitä ruudussa tapahtui. Omahoitaja tuli kysymään, haluaako Mama jutella Ellinooran kanssa rauhassa tämän huoneessa. Mama ilahtui, sillä hän ei halunnut avata tuliaispussia muiden nähden.

– Elli katso mitä toin, Mama sanoi, kun he olivat kahdestaan. – Leivoin suklaapikkuleipiä ja termospullossa on kahvia.

Ellinooran silmät seurasivat, kun Mama kaatoi kahvia nokkamukiin ja auttoi juomaan. Elli yskäisi. Pikkuleipä mureni hänen käsissään, mutta osa päätyi suuhun.

– Voi Elli, miten kauan siitä onkaan, kun olimme Espanjassa, Mama huokasi.

Ellinoora ei sanonut mitään. Kun Mama teki lähtöä, ovelta kuului koputus.

– Toin toisenkin vieraan luoksesi, omahoitaja sanoi ja ohjasi Riston peremmälle. Mama huomasi, että Ellinooran silmiin syttyi valo.

– Kas päivää Mama, käyn säännöllisesti katsomassa Ellinooraa, Risto tervehti.

– Sinähän vietit aikaa Ellin kanssa huvilalla ennen tapaturmaa, Mama muisteli.

– Kyllä vain ja tunnen edelleen syyllisyyttä, että jätin hänet yksin. Ajomatka Tampereelta tänne ei ole pitkä. Toin kahvia ja keksejä.

– Joimme juuri kupilliset, mutta ehkä santsikuppi maistuu, Mama tuumi. – Jätän teidät kahdestaan. Ellinoora ei juuri puhele, mutta taitaa ilahtua mieluisasta vieraasta. Olen menossa pikapuoliin huvilalle. Poikkea, kun tulet seuraavan kerran.

– Kiitos, voin hyvinkin tulla. Viihdyin siellä mainiosti, Risto sanoi ja halasi lämpimästi Ellinooraa.

VILLA ELLINOORA

Quu huomasi viihtyvänsä huvilalla. Kesäkuussa oli lämmintä ja aurinkoista. Koivut olivat lehdessä ja tulppaanit nousivat jokavuotiseen tapaan. Nurmikko oli sinisenään scilloja. Mama istui pihakeinulla aurinkovarjon alla. Laku kierteli rinteessä. Mama pelkäsi sen laajentavan reviiriä, mutta ei hennonut jättää kissaa yksin sisälle.

Quu tuli paikalle kahden siideritölkin kanssa.

– Eiköhän laiteta elämä risaiseksi. Kilistetään kesälle ja vapaudelle, hän sanoi ja ojensi Mamalle kylmän juoman.

– Olet selvästi piristynyt. Haluaisitko kertoa, mikä sai sinut masentumaan? Mama kysyi varovasti.

– Mikään miessuhteistani ei ole onnistunut. Minussa on varmasti jotain vikaa. Viihdyin Martin kanssa, mutta petyin, kun hän lähti lomamatkalle Inkerin ja Meriitan kanssa. Kuvittelin olevani avarakatseinen ja jatkoimme seurustelua, kun Inkeri löysi rokkimuusikko Panun. Meriitta ihastui pojan Kurt-isään. En tiedä, mitä tapahtui, mutta poikkesin eräänä aamuna Martin luokse. Järkytyin, kun Inkeri oli siellä. Se oli viimeinen pisara, Quu kertoi ja hörppäsi tölkkinsä tyhjäksi.

– Onko Mart yrittänyt selittää? Mama kysyi.

– En kestä enää yhtään selityksiä. Petturi mikä petturi.

– Hän lähetti sinulle terveisiä ja vakuutti, ettei hänellä ja Inkerillä ole suhdetta. Tyttö oli saanut potkut ja haki vain myötätuntoa.

– Ja ilmeisesti sai, Quu vastasi happamesti ja haki toisen tölkin. – Haluan vain unohtaa. Suunnittelin, että voisimme kuvata kesäloman jälkeen inserttejä täällä huvilalla.

– Kuulostaa mukavalta. Jaska pyysi minua jatkamaan studiolähetyksissä, Mama kertoi.

– Saan olla varovainen, ettet vie pestiäni, Quu hymyili.

– Ei pelkoa, se viimeinen lähetys otti voimille.

– Selvisit hienosti ja olin kiitollinen, ettei minun tarvinnut nähdä Martia. En tiedä, jatkaako hän syksyllä, se on vielä auki. Marko ja Juha-Pekka ovat osuutensa tehneet ja katsojapalautteen mukaan he eivät ole yleisön suosikkeja, Quu kertoi luottamuksellisesti.

– Entä Reino, olen kuullut huhuja, että kokkausvinkkejä kaivataan? Mama kysyi.

– Kyllä vain, olen varmistanut ja hän on innoissaan. Ajattelin, että aloitamme täällä ja jatkamme syksyllä studiossa.

– Kuulinko oikein, pihaan taisi tulla auto? Mama höristi korvia.

– Päivää taloon, kävin katsomassa Elliä ja kaipasin teidän puhetulvaanne hiljaisen hetken jälkeen. Uskalsin tulla, kun Mama kutsui, Risto hymyili.

– Istu alas, kellarissa on vielä siideriä, maistuuko?

– Mikä ettei, ei minulla ole kiirettä. Yksin asumisessa on se hyvä puoli, ettei kukaan odota.

– Voit jäädä yöksi, lämmitetään sauna ja paistetaan illalla takkamakkaraa, Mama innostui.

Risto ilahtui ja kävi hakemassa autosta pari viinipulloa.

– Tulin kaupan kautta, tätä pitää juhlia, laitan nämä kylmään, niin voimme maistella illalla.

***

Aurinko painui kultaisena pallona järven taakse ennen kuin he malttoivat siirtyä saunan jälkeen sisälle. Risto sytytti taitavasti takkatulen. Quu pätki grillimakkaraa ja pujotteli vartaisiin.

– Mökkitunnelmaa parhaimmillaan, Risto kiitteli ja pursotti tummakuorisen makkaran päälle runsaasti sinappia.

– Olemme Maman kanssa vallanneet makuuhuoneet. Saat nukkua olohuoneen sohvalla tai vaihtoehtoisesti saunan pukuhuoneessa, laverin alta löytyy puhtaat petivaatteet, Quu selitti, kun takkatuli oli hiipunut ja viinipullo tyhjä.

– Nukun mielelläni saunalla. En tiedä parempaa kuin laineiden liplatus aamuauringon säteissä, Risto sanoi ja lähti vesikanisteri kädessä alamäkeen.

***

Yöllä satoi ja aamulla nurmikko kiilteli kosteana. Risto tuli housunlahkeet märkinä huvilalle.

– Nukuin paremmin kuin aikoihin. Heräsin yöllä sateen ropinaan. Sellaista ei kaupungissa kuule. Kiitos yösijasta, jatkan matkaa kahvikupillisen jälkeen.

– Olet tervetullut koska tahansa. Mietin jopa, haluaisitko mökkitalkkarin pestin ruokapalkalla? Työtä vuorotta, mutta myös hyvää seuraa ja Ellinooran luo on lyhyt matka, Mama ehdotti.

– Paras ehdotus aikoihin. Täällä on viihtyisää ja seura niin kuin sanoit erinomaista. Siis tietenkin, jos Quulle sopii.

– Totta kai. Mama kyllästyy nopeasti tylsään seuraani. Onko sinussa kokin vikaa?

– Olen tottunut laittamaan kotiruokaa. Huomasin, että täällä on vene. Voisin käydä uistelemassa ja laskea verkot. Tuore kala maistuu varmasti teillekin. Kun käyn kaupungissa, tuon torilta perunoita ja vihanneksia.

– Uudet perunat, sinappisilli ja kananmunakastike olivat lapsuuden herkkuja, Mama muisteli.

– Savukala on parempaa, mutta silli on hyvä hätävara, Risto myhäili. – Jos olette tosissanne, voin palata parin päivän kuluttua. Pyydän naapuria kastelemaan viherkasvini ja otan vaihtovaatteita mukaan.

– Hienoa, keksimme sillä välin sinulle työlistan. Toivottavasti pidät halonhakkuusta.

– Kyllä sekin menettelee, mutta käytän mieluummin klapikonetta. Tuolla vajassa näkyi olevan sellainen.

Quu kiitteli Mamaa Riston lähdettyä.

– Hyvin keksitty. Nyt sinulla on mieleistä seuraa. Minä olen ruvennut kirjoittamaan ajankuluksi jonkinlaista ajatuksenvirtaa päivien kulusta ja omista tunteista. Olen huomannut, että se selkiyttää ajatuksia.

– Hyvä, minä täytän viiden vuoden päiväkirjaa. Moni asia unohtuu ja on hauska seurata, mitä samana päivänä edellisinä vuosina on tapahtunut. Kirjaan kevään edistymistä ja säätiloja. Viime vuonna tähän aikaan oli koleaa. Olemme onnekkaita, kun päivät ovat olleet lämpimiä ja sadetta vain öisin. En haluaisi värjötellä kylmässä mökissä, Mama tuumi.

– Jaetaanko tiskivuorot? Harmi, kun täällä ei ole konetta, mutta kun on kädet saippuavaahdossa, olo tuntuu jotenkin rauhoittavalta. Täällä ei todellakaan ole aikatauluja. Heräämme linnunlauluun, syömme myöhäisen aamiaisen, lenkkeilemme ja laitamme yhdessä lounaan. Tämä sopii erinomaisesti kiireisten työpäivien jälkeen, Quu sanoi.

– Älä unohda virkistystä. Voin ottaa ensimmäisen vuoron. Käy saunamökissä katsomassa, että Risto jätti sen siistiin kuntoon, Mama ehdotti ja kietoi esiliinan vyötärölle.

MAMA

Riston tulo oli helpotus. Pelkäsin, että Quu vajoaa masennukseen ja se vaikuttaa minuunkin. Tilanteessa on tietysti uutuudenviehätystä, mutta pidin Ristosta jo Espanjassa ollessamme. Hän jaksoi huolehtia Ellinoorasta, vaikka hänellä oli jo silloin muistivaikeuksia. Hienoa, että hän käy Ellin luona. Vaikka montaa sanaa ei vaihdeta, toisen läsnäolo tuntuu hyvältä.

Epäilen, että Elli ymmärtää enemmän kuin luulemme.  Lääkärin mukaan aivoverenvuoto oli vakava, mutta Ellin tila on pysynyt vakaana. Tosin hän on laihtunut huolestuttavan paljon, vaikka omahoitaja vakuuttaa, ettei hänen ruokahalussaan ole vikaa. Maistoin viime käynnillä uteliaisuudesta kaalilaatikkoa ja totesin, että siinä oli makua. Autoin Elliä syömään, mutta jälkiruokana ollut vaniljakiisseli mansikkahillon kera sujui omatoimisesti.

Quu suunnittelee heinäkuussa kuvausviikkoa. Seuraamme sääennusteita ja toistaiseksi luvassa on lähes hellettä. Se on minulle liikaa. Vetäydyn mielelläni lounaan jälkeen siestalle ja Laku kellahtaa viereen. Sen turkki on pörhistynyt, sillä Risto säästää pikkukalat kissalle. Se istuu laiturilla odottamassa, kun vene karahtaa rantaan.

ELLINOORA

Istun pyörätuolissa tai makaan sängyssä. Ei tämä ole mitään elämää. Kaikki luulevat, etten tajua mitään, sillä en pysty puhumaan enkä kirjoittamaan liikkumisesta puhumattakaan. Mutta kuulen vielä hyvin ja ymmärrän, mitä muut sanovat.

Tähti jaksaa kertoilla kuulumisia. Hän käy joka viikko tuliaisten kera. Reino ja tytöt vierailevat harvemmin. Tähti kertoi, etteivät Annukka ja Ulpukka halua nähdä minua pyörätuolissa. Mamakin käy ja tarjoilee kahvia ja pullaa. Hän toi alkuvaiheessa myös kuohuviiniä, mutta ilmeisesti lääkityksen vuoksi se maistui happamelta. Minulla ei juuri ole enää ilonaiheita. Paitsi yksi, Risto. Hän ajelee Tampereelta asti. Silittää ja hieroo jalkoja. Silmät kostuvat ilosta, kun hän tulee. Ilahduin, kun hän kertoi viettävänsä kesäviikkoja Maman ja Quun seurana huvilalla.

Olen tehnyt testamentin ennen sairastumista. Tähti saa kaupunkitalon ja Quu huvilan. Muuta jaettavaa ei ole, mutta mielestäni ne ovat tasavertaisia. Olisin halunnut jättää jotain Ristollekin, mutta se ei ole enää mahdollista. Pirullista, kun en pysty kommunikoimaan. Elämä ei ole reilua. Nielen kiltisti lääkkeitä, sillä ne turruttavat ja uni maittaa. Kohta on iltalääkkeiden aika. Sen jälkeen kupillinen teetä ja velliä, tunnen itseni pikkulapseksi.

VILLA ELLINOORA

Villen kuvausauto kaartoi helteisenä heinäkuun päivänä huvilan pihaan. Kaisla tuli tervehtimään iloisesti hymyillen.

–  Oli ihana päästä pois pölyisestä kaupungista. Saanko pulahtaa uimaan?

– Totta kai ja Ville myös. Tulemme piknik-korin kanssa rantaan, Quu sanoi. – Tähti ja Reino ovat luvanneet liittyä seuraan.

– Hei tytöt, tulkaa tekin uimaan, Kaisla huikkasi, kun Annukka ja Ulpukka ryntäsivät autosta.

Quu kattoi saunamökin verannalle tuoreita kaurasämpylöitä, jotka Risto oli pyöräyttänyt aamupuuron lopusta. Niiden lisäksi tarjolla oli ruohosipulin makuista tuorejuustoa, kirsikkatomaatteja ja perunasalaattia sekä avomaan kurkkuja. Termoskannussa oli kahvia ja tytöille mansikkamehua.

– Kaikki maistuu ulkona hyvältä, Tähti kiitteli ja voiteli toisen sämpylän. – Hienoa, kun olette saaneet kokin paikalle.

– Sain aamulla verkoista pari puskaa ahventa ja lahnan. Ajattelin savustaa ne, Risto kertoi ylpeänä.

– Minä voin tehdä lettutaikinan turpoamaan, Reino lupasi.

– Otetaan tänään rennosti ja mietitään viikonlopun ohjelma. Sääennuste lupaa poutaa, joten ulkokuvaukset onnistuvat mainiosti. Koska paikalla on syksyn lähetysten vakiokeskustelijat, mietin leikkimielistä kisaa, siis muutakin kuin kokkausta, Quu aloitti.

– Ei mitään urheilulajeja, Mama kiirehti sanomaan.

– Jos onkiminen lasketaan urheiluksi, niin kyllä, Quu nauroi.

– Mitä muita lajeja? Reino kysyi.

– Sellaisia, mitä mökillä voi harrastaa. Saappaan- ja tikanheittoa, mölkkyä ja räiskäleiden paistoa, paitsi siinä lajissa sinä olet kyllä mestari. Haluatteko tytöt osallistua? Nuoriso vastaan kokemus, Quu kysyi.

– Joo, me ollaan harjoiteltua mölkkyä. Se on kivaa.

– Laitetaan kisa aamulla pystyyn. Onko meillä onkimiseen tarpeeksi vapoja? Quu kysyi.

– Niitä löytyy, mutta madot voivat olla hakusessa, Risto mietti. – Voin kaivaa niitä kasvimaalta valmiiksi.

– Hieno, tikkataulu on paikallaan, mölkkypeli autotallissa ja erikokoisia saappaita löytyy. Räiskäleiden paiston voimme kuvata jo illalla, jos sinulle Ville sopii.

– Totta kai sopii. Voisiko muurikan tuoda tänne rannalle? Suosin mielelläni tunnelmakuvia.

– Eiköhän se onnistu. Otetaan kottikärryt avuksi, kaasupullo on aika painava, Reino mietti.

***

Illalla rannalla oli tunnelmaa, kun savukalat oli syöty ja kisaajat valmistautuivat letunpaistoon.

– Näytän mallia, Reino lupasi ja laittoi kauhallisen taikinaa sulaneen voin päälle muurikalle. Suhina voimistui, kun hän käänsi kaasua isommalle.

– Ensimmäinen on aina kokeilua, mutta hyvä tästä tulee, hän sanoi ja käänsi näppärästi letun lastan avulla.

Annukka paistoi toisen ja Ulpukka kolmannen. Niistä tuli kullankeltaisia ja rapeareunaisia.

– Minun vuoroni, siitä onkin aikaa, kun olen kokannut ulkona. Minulla on kotona vanha rautapannu, jolla saa kerralla neljä pikkulettua, Mama kertoi ja yritti kääntää räiskäleen. Se repesi ja Mama joutui tunnustamaan häviön.

– Reinon ensimmäinen lettu jäi vähän vaaleaksi, julistan Annukan ja Ulpukan joukkueen voittajiksi, Quu päätti tuomarin yksinoikeudella. – Tulkaa maistelemaan, ennen kuin ne jäähtyvät. Reino saa kunnian paistaa loput.

– Miten ihmeessä mahdumme kaikki yöpymään täällä, Tähti tuskaili.

– En halua lähettää Kaislaa ja Villeä hotelliin. Jos teille sopii, Ville voi nukkua Riston kanssa saunan pukuhuoneessa. Siellä on kaksi laveria. Mama ja minä jaamme toisen makuuhuoneen ja Tähti ja Reino toisen. Kaisla voi nukkua olohuoneen sohvalla.

– Entä minä ja Ulpukka? Annukka kysyi huuli väpättäen.

– Meillä on yllätys. Muistan, kun kehuitte nukkuneenne kesäleirillä teltassa. Risto kävi ostamassa upouuden kahden hengen teltan ja siihen solumuovipatjat. Kelpaako ulkomajoitus, makuupussitkin löytyvät? Quu kysyi.

– Jippii, Ulpukka kiljui.

– Tulkaa tytöt, pystytetään teltta huvilan pihalle. Ostin teille ikiomat taskulaput, jos pimeä rupeaa pelottamaan, Risto kertoi.

Tytöt hyppelivät hänen kannoillaan intoa puhkuen.

– Leirielämää mikään ei voi voittaa. Olen melkein kateellinen, Reino huokasi ja tarjoili halukkaille rommilla terästettyä teetä.

– Nautin elämäni parhaat räiskäleet nuorena miehenä nuotiolla, kun olin patikkaretkellä tulevan vaimoni kanssa Lapin erämaassa. Rinkat painoivat ja mäkärät olivat kimpussa. Päivän paras hetki oli retkiateria teltan pystytyksen jälkeen. Söimme pussikeittoja ja sekoitimme lettutaikinan valmiista jauheesta. Ei tarvittu muuta kuin nokare voita retkipannulle ja kunnon tuli. Sirotin kullankeltaisten lettujen päälle ripauksen sokeria ja tummaa rommia. Muistan makuelämyksen vieläkin, Risto kertoi.

– Mikään ei estä kokeilemasta nytkin. Sokeria ja rommia löytyy, Reino hymyili ja maistoi itsekin.

Mama vetäytyi makuuhuoneeseen heti, kun he malttoivat lähteä huvilalle. Ville ja Risto suunnittelivat menevänsä yökalaan. Annukka ja Ulpukka kääriytyivät makuupusseihin ja vilkuttelivat taskulamppuja. Tähti toi heille ylimääräiset huovat, vaikka yöstä oli tulossa lämmin.

Quu ja Kaisla jäivät istumaan takkatulen ääreen, kun Tähti ja Reino ilmoittivat menevänsä nukkumaan raukeina pitkästä päivästä.

– Haluatko kuulla viimeisimmät juorut Pasilasta? Kaisla kysyi, kun Quu haki heille yömyssyt.

– En todellakaan, mutta kerro kuitenkin, Quu virnisti.

– Kaikki, jotka voivat, ovat tietysti kesälomalla. Toimituksessa on hiljaista ja karkaan ajoissa kotiin Kirsikan ja Matin luo. Tyttö on oppinut konttaamaan ja hänen perässään saa olla koko ajan. Matti käy mielellään lenkillä, kun pääsee vapaalle.

– En osaa kuvitella, millaista päivät pikkulapsen kanssa ovat, Quu mietti.

– Kiireisiä, voin vakuuttaa. Onneksi Kirsikka nukkuu hyvin. Olin alussa silmät ristissä, kun piti herätä keskellä yötä imettämään. Jään lomalle tämän kuvauskeikan jälkeen.

– Kesää on vielä jäljellä. Olen viihtynyt yllättävän hyvin täällä luonnon helmassa, Quu sanoi.

– Näytät hyvältä. Mart on kysellyt sinua. Hän lähetti terveisiä, että vetää tänäkin kesänä kuvataidekurssia Lehmuskartanossa. Voisimmeko käydä kuvaamassa siellä? Saisimme uutta kuvamateriaalia ja oppilaiden töistä ei tarvitse maksaa korvauksia, Kaisla ehdotti.

– En todellakaan halua tavata Martia, mutta taiteen vuoksi täytyy kai tehdä uhrauksia, Quu sanoi mietteliäänä. –  Lupaan harkita.

– Tapasin Inkerin kuppilassa ja hän kertoi päässeensä kesän ajaksi näyttelemään harrastajateatteriin. Hän ei tiennyt, jatkaako syksyllä viihdetoimituksessa. Se riippuu, pääseekö hän opiskelemaan näyttelijäksi.

– Tytöllä riittää tarmoa, Quu puuskahti.

– Kyllä, samoin kuin kummitädillä. Inkeri kertoi, että Meriitta heitti Kurtin ulos asunnostaan, kun hän sai potkut elokuvaprojektista. Kurt ei lannistunut, vaan lähetti kukkakimppuja ja suklaata. Meriitta leppyi jo viikon kuluttua ja he kulkevat taas yhdessä.

– Olet hyvin perillä asioista. Minun täytyy sulatella hetki tätä kaikkea. Huomenna on tiivis kuvauspäivä, Quu sanoi ja jätti Kaislan vahtimaan tulta.

***

Reino hyräili aamulla keittiössä ja nosti puurokattilan pöytään.

– Täällä on ihana kahvin tuoksu, Tähti tuli makuuhuoneesta silmiä hieroen.

– Kävin kurkistamassa telttaan. Tytöt nukkuvat vielä, raitis ulkoilma tekee hyvää, Reino kertoi.

– Päivästä näyttää tulevan kaunis. Toivottavasti kalamiehet ovat ehtineet nukkua muutaman tunnin, Tähti sanoi ja tähyili alarinteeseen.

Ville ja Risto tulivat hetken kuluttua huvilalle.

– Järvellä oli mielettömän upeaa. Otin kameran mukaan ja sain hienoja kuvia. Paras otos oli, kun Risto sai uistimella komean kuhan, Ville kehui.

– Saamme tänäänkin herkkua, Reino ilahtui ja tarjoutui fileeraamaan kalan.

Tytöt heräsivät, kun kaikki muut olivat syöneet aamiaisen. He kinusivat puuron kanssa marjoja ja hunajaa.

– Saatte käydä itse poimimassa. Ensimmäiset ahomansikat ja mustikat ovat jo kypsiä, Reino kehotti.

– Voidaanko paistaa mustikkapiirakka? Annukka innostui.

– Jos olette ahkeria, voin tulla kaveriksi, Tähti tarjoutui.

– Aloitetaan kisa heti kun olette syöneet. Sen jälkeen olette vapaalla, Quu palautti heidät päiväjärjestykseen.

***

Tikanheitto onnistui tytöiltä ja Reinolta. Mama valitti, ettei hän osannut tähdätä, kun tikat karttoivat itsepintaisesti taulun keskustaa.

– Olen tosi huono tässä lajissa, mutta odottakaa, kun pääsen loistamaan saappaanheitossa, hän hymyili eikä harmitellut häviötä.

Mama ei puhunut turhia, sillä hän sai saappaan kieppumaan ilmassa ja voitti kirkkaasti.

– Mölkky on taitolaji. Pitää taktikoida, mitä numeroita kannattaa kaataa, Reino selitti ja heitti kapulaa. Tytöt tirskuivat ja päihittivät isänsä helposti. Myös Mama onnistui yli odotusten.

– Tulkaa välipalalle. Pidetään onkikisa vasta illan edellä, silloin kalat syövät parhaiten ja Ville saa hyvää materiaalia, Quu sanoi.

– Minulla on ehdotus, Tähti veti Quun syrjään. – Kisa on liikunnallinen, mutta olet unohtanut tietopuolen. Minulla on koe-erä lapsille sopivia kysymyskortteja. Voitaisiin testata niitä, jos pidät ajatusta hyvänä.

Tähti levitti värikkäät kortit puutarhapöydälle.

– Nämähän ovat ihanat. Kuvat ovat selvästi sinun käsialaasi ja kysymykset näin äkkiä silmäillen monipuolisia. Entä vastaukset?

– Käännä joku korteista, niin näet sen takana oikean vastauksen.

– Nerokasta, tulee taidepakka mieleen, mutta nämä ovat hauskemmat. Testataan ihmeessä, Quu innostui.

RISTO

Miten ihastuttava kesä. Talvi tuntui pitkältä, kun en lähtenyt Espanjaan. En kestänyt ajatella onnellisia päiviä Ellinooran kanssa. Käyn edelleen häntä katsomassa, mutta se on turhauttavaa. Entistä yhteyttä ei ole enää, mutta vaistoan, että Elli ilahtuu käynneistäni. Sitäkin enemmän nautin viisaan Maman ja viehättävän Quun seurasta. On rentouttavaa puuhailla ulkoilmassa ja kalastus on intohimoni. Kissa odottaa kieli pitkällä, kun rantaudun. Ruuanlaittokin menettelee, sillä syömme terveellisesti paljon tuoretta kalaa ja kasviksia. Osaan toki paistaa pihvejäkin, mutta naiset eivät niistä innostu.

Kävin Maman kanssa sienimetsässä. Löysimme kullankeltaisia kantarelleja ja muutaman pullean herkkutatin. Sain vuolaat kehut tattipihveistä. Pyörittelin ne kananmunassa ja vehnäjauhoissa ja paistoin voissa. Kantarelleista tein kermaisen keiton, joka onnistui mainiosti. Sanoinkin, että hyvistä aineksista ei tule muuta kuin hyvää. Suurperhe tuntuu vaihteeksi hyvältä, kun Tähden perhe ja kuvausryhmä tulivat viikonloppuna. Olen seurannut kuvauksia sivusta, mutta ilahduin, kun pääsin esiintymään kalamiehen ominaisuudessa. Onneksi sää on suosinut. Ensi viikolla on luvassa viilenevää ja sadetta. Tytöt hihkuivat innoissaan, kun pystytimme teltan. Sateen sattuessa ulkona nukkuminen ei ole mukavaa, varsinkin jos teltta vuotaa. Kokemusta on.

TIETOVISA

Tähti hymyili salaperäisesti ottaessaan iltapäivällä lasten kortit esille. Kaisla levitti kuistin pöydälle värikkään liinan ja kattoi mehulasit.

– Ette voi kisata kuivin suin, hän hymyili.

– Quu, saat osallistua kisaan Reinon ja Maman kanssa. Kilpailette omiin nimiin, mutta Annukka ja Ulpukka saavat neuvotella keskenään, Tähti aloitti.

– Epäreilua, Reino murisi muka harmissaan.

– Tuomarin sana on laki ja tämä on minun juttuni. Ensimmäinen kysymys kuuluu, minkä nimisiä ovat tytöt Frozen elokuvassa? Kirjoittakaa vastaukset, älkää näyttäkö muille, Tähti ohjeisti.

– Helppo, me tiedetään, Ulpukka hihkui, kun kaikki olivat ojentaneet vastaukset.

– Hyvä tytöt, Anna ja Elsa tietenkin. Yllättäen myös Mama on tiennyt, oletko katsonut elokuvan yhdessä tyttöjen kanssa?

– Kyllä vain, usean kerran, Mama hymyili.

– Pisteet tytöille ja Mamalle, Quu ja Reino eivät arvanneet oikein. Toinen kysymys, keksikää mahdollisimman monta syötävää juttua, joissa on jonkun eläimen nimi. Saatte vähän enemmän aikaa.

Tähti ilahtui saadessaan pitkän nimilistan. Hän rykäisi ja luetteli.

– Reino saa pisteet tiikerikakusta, härkäpavusta sekä lehmäntatista ja lampaankäävästä. Kärpässieni ei ole syötävä, siitä miinus.

– Me keksimme kissanmintun ja ketunleivän, Ulpukka ei malttanut olla kehumatta.

– Kyllä vain ja Mama loisti vastaamalla kalakukon ja käenkaalin. Tiesittekö, että ketunleipä ja käenkaali ovat sama kasvi? Quu, sinä olet listannut kukkia. Harakan-, kissan-, kurjen- ja peurankellon sekä kissankäpälän ja vielä sudenkorennon. Osuvat muuten tehtävänantoon, mutta ne eivät ole syötäviä.

– Irrottelin vähän, mietin myös lohikäärmettä ja muurahaiskarhua, Quu hymyili kujeellisena.

– Se on sallittua, mutta pisteitä ei kerry. Kolmas kysymys. Mikä on kynsilaukka? Vihjeenä, että sekin on syötävä.

Reino ja Mama tiesivät, Mama epäröi, mutta tytöt puistivat päätä ja piirsivät vastaukseksi laukkaavan hevosen.

– Kyseessä oli valkosipuli. Kyllä teidän tyttöjen olisi pitänyt tietää, Reino torui.

– Äh, ei me tykätä, Ulpukka protestoi.

– Saatte seuraavaksi piirustustehtävän. Luonnostelkaa Suomen kartta ja sijoittakaa siihen kolme suurinta kaupunkia.

Tähti levitti vastaukset näkyville.

– Mama saa täydet pisteet. Helsinki, Turku ja Tampere ovat kohdillaan, samoin Reinolla. Quu, ei Hämeenlinna kuulu suurimpien joukkoon. Tytöt, kaupungit ovat oikein, mutta kartta muistuttaa muumipeikkoa.

– Mekin irroteltiin, Annukka hihitti.

– Ei haittaa. Minulla on vielä yksi kysymys, se ratkaisee kisan voiton. Listatkaa vieraslajeja, jotka ovat vaarallisia luonnolle.

Mama kirjoitti lupiinin ja jättiputken. Reinon listalla oli siruetana. Mama ihmetteli, miksi kurttulehtiruusu oli vieraslaji, koska se oli hänen mielestään kaunis. Tytöt veivät voiton kertomalla, että koulussa oli varoitettu jättipalsamista, joka levisi räjähdysmäisesti.

– Tiesitte hyvin ja voitte tutustua kortteihin kaikessa rauhassa. Odotan kommentteja, Tähti lopetti tyytyväisenä palautteeseen.

– Hei, minulla on bonustehtävä. Jatkakaa sanaleikkiä, minä aloitan, Quu sanoi ja silmäili köynnöstä, joka kiersi terassia. Villiviini – seuraava alkaa sanalla viini.

– Viinirypäle – sitten rypälemehu, Reino jatkoi sujuvasti.

Leikki eteni sen jälkeen vauhdilla sanoilla mehulasi – lasikatto – kattohuopa – huopatossu.

– Seuraava on hassutassu, Ulpukka kikatti.

– Ville, sammuta kamera, tämä riittää. Voitte rentoutua ennen illallista. Jännittävä onkikisa alkaa sen jälkeen, Quu sanoi ja kohotti mehulasia.

– Tarvitsen jotain vahvempaa, hän tunnusti Tähdelle, kun he jäivät kahden.

– Haen jääkaapista viinipullon, sopii minullekin. Olen helpottunut, kun kortit toimivat, Tähti huokasi.

– En pysynyt laskuissa, mutta ehdotan, että kaikki saavat kannustuspalkinnon. Voitto ei ole tärkeää, vaan kisailu ja hauska yhdessäolo, Quu mietti maistellessaan kylmää roseeta.

Kaisla tuli paikalle ja kysyi, miten jatketaan.

– Reino ja tytöt leipovat mustikkapiirakkaa, kuvataanko?

– Totta kai, mutta Ville ei ole ehtinyt pitää taukoa. Jaksaako hän?

– Tarjosin kupin kahvia ja hän sanoi odottavansa kieli pitkällä piirakan kypsymistä, Kaisla kertoi nauraen.

– Kuulostaa lupaavalta. Onko meillä vaniljakastiketta tai jäätelöä? Quu kysyi.

– Reino lupasi tehdä. Hän on tuonut jäätelökoneen kaupungista. Onko makutoiveita?

– Kysy tytöiltä, he ovat asiantuntijoita, Quu naurahti ja tarjosi Kaislalle lasillisen viiniä.

– Aika ylellistä kesken työpäivän, mutta sopii kyllä. Kävin äsken katsomassa, onko Risto löytänyt matoja. Maa on kuiva, mutta pärjäämme kyllä.

– Hyvä, kaikki on sujunut mallikkaasti. Mietin ehdotustasi käydä Lehmuskartanossa. Voitko soittaa ja kysyä, onnistuuko se jo huomenna, Quu pyysi.

– Soitan saman tien, Kaisla sanoi ja otti kännykän esille.

Quu jännitti, mitä Mart vastaisi.

– Siellä on ilmeisesti ruokatauko. Yritän pian uudelleen, Kaisla sanoi, kun Mart ei vastannut.

Uunista tulvi herkullinen tuoksu, kun Quu ja Tähti kurkistivat keittiöön.

– Annetaan sen hetki jäähtyä. Tytöt jatkoivat leikkiä. Kohta tarjolla on mus-tikkapiirakkaa ja pist-aasijäätelöä, Reino nauroi.

***

Ilta oli kuulas ja järvi tyyni. Tytöt istuivat laiturilla varpaat vedessä Laku vieressään, Reino oli työntänyt veneen vesille ja Mama istui onkivapa kädessä hiekkakaistaleella, jonne Risto oli tuonut huomaavaisesti korituolin. Kaikki hätkähtivät, kun Ulpukka kiljaisi ja veti särjen laiturille. Laku haisteli kiinnostuneena sätkivää kalaa.

– Tarvitsetko apua? Risto kysyi ja auttoi irrottamaan koukun.

– Minä voitin, Ulpukka riemuitsi.

– Etkä voittanut, se joka saa eniten, voittaa, Annukka oikaisi närkästyneenä.

Loppujen lopuksi Laku voitti, sillä se sai syödä särjen, sillä se jäi ainoaksi saaliiksi.

Quu kiitti jännittävästä päivästä ja sanoi, että kaikki olivat vapaalla.

– Olemme saaneet hienoja tunnelmapaloja kesänvietosta maalla. Vain sade puuttuu, enkä kaipaa sitä.

– Meidän pitää lähteä kaupunkiin, kahvila on huomenna taas avoinna, Tähti sanoi ja katsoi kelloa.

– Äiti, me halutaan jäädä, Annukka kinusi.

– En voi jättää teitä Maman ja Riston vaivoiksi. Kuulin, että Quu lähtee huomenna kuvausryhmän kanssa jatkamaan töitä.

– Kyllä vain, sain Martilta tekstiviestin, että olemme tervetulleita, Kaisla vahvisti.

– Jos tytöt viihtyvät, heistä on seuraa meillekin, Mama hymyili.

– Sopii, haluatteko nukkua teltassa vai tuletteko sisälle? Tähti kysyi.

– Teltassa, Ulpukkaa pelotti vain hetken, Annukka kertoi.

– Eikä pelottanut, paitsi että ulkoa kuului risahduksia.

– Voitte kipittää sisälle, kun siltä tuntuu. Ovi ei ole lukossa. Voi olla, että yöllä sataa, Reino sanoi katsellessaan järven ylle kerääntyneitä tummia pilviä.

KESÄKUVAUKSET JATKUVAT

Kaisla kuunteli aamulla huvittuneena tyttöjen seikkaperäistä kertomusta, miten he olivat ryömineet makuupusseihin, mutta heränneet keskellä yötä sateen ropinaan ja ukkosen jyrinään.

– Minä menin Quun viereen ja Ulpukka Maman kainaloon. Meitä ei pelottanut yhtään, Annukka selitti.

– Täällä on puuroa koko sakille, Risto sanoi ja kantoi kattilan pöytään.

– Hienoa, lähdemme heti aamupalan jälkeen. Onneksi saderintama on mennyt ohi, Quu sanoi katsoessaan taivaalle.

Mama, Risto ja tytöt jäivät vilkuttamaan, kun kuvausauto lähti.

***

Kuvataidekurssilaiset olivat levittäytyneet Lehmuskartanon laajalle pihamaalle. Quu yritti näyttää välinpitämättömältä, kun Mart tuli tervehtimään. Vatsanpohjassa läikähti, sillä mies oli ruskettunut tasaisesti ja hänen hymynsä oli leveä.

– Mukava nähdä pitkästä aikaa, Mart sanoi, mutta ei tullut halaamaan.

– Olen ollut pitkällä lomalla, mutta nyt taas työn touhussa. Kerro, mitä teillä on meneillään, Quu pyysi.

– Niin kuin näette, kurssilaiset maalaavat ulkona. Tavoitteena on löytää luonnosta inspiraatiota. Olemme vasta aloittaneet, mutta voitte vapaasti kiertää kuvaamassa ja kysellä nuorilta heidän tavoitteistaan.

– Jututan mielelläni myös sinua. Mitä uutta on ilmassa? Quu kysyi, kun Ville oli käynnistänyt kameran.

– Olen edelleen sitä mieltä, että taiteen tehtävä on tuoda iloa ja väriä elämään. Kuka haluaa katsoa mustanpuhuvia töitä seinillä.

– Kun vilkaisin nuorten maalauksia, heillä on koko väripaletti käytössä, Quu totesi.

– Kannustan kokeilemaan. Usein kyllä vähemmän on enemmän, mutta jokainen löytää tekemisen myötä oman käsialan.

– Kiitos, jatkamme kurssilaisten parissa, Quu lopetti.

– Miltä syksy näyttää? Haluatko, että jatkan studiolähetyksissä, Mart kysyi.

– Sitä sinun pitää kysyä tuottajalta. Hänen sanansa on laki, Quu vastasi tyynesti eikä paljastanut, että Jaska oli antanut hänelle vapaat kädet päättää esiintyjistä.

QUU

Mart näytti häkellyttävän hyvältä. Hiukset olivat kasvaneet ja kihartuivat somasti. Huomasin silmänpilkkeestä, että hän olisi halunnut jutella enemmän, mutta keskeytin tylysti. En halua enää pettyä. Kuvaukset sujuivat hienosti eikä sade kiusannut. Ville oli tyytyväinen, kun päivä oli pilvinen. Kehui saaneensa taidekuvia.

Emme jääneet yöksi, sillä saimme tarpeeksi materiaalia. Ville ja Kaisla jatkoivat matkaa Helsinkiin. Minä poikkesin Tähden ja Reinon kesäkahvilaan. Palasimme illalla huvilalle. Tytöt kehuivat kilvan, että he olivat uineet ja tutkineet Maman ja Riston kanssa kysymyskortteja. Risto oli keittänyt ison kattilallisen nakkikeittoa, joka oli maistunut tytöille. He olivat osallistuneet paloittelemalla perunoita ja porkkanoita. Mekin saimme sitä iltapalaksi Reinon paistamien porkkanasämpylöiden kera.

Lomani jatkuu, hyvä niin. Löysin netistä kiehtovan kirjoituskurssin, sillä olen huomannut kirjoittelun rauhoittavan levotonta mieltäni. Päivän tehtävä oli miettiä spontaanisti runonsäkeitä. Ei isoja ja pieniä kirjaimia, ei välimerkkejä, kirjoittakaa vain, mitä mieleen tulee. Harjoittelin ja huomasin, että se oli rentouttavaa. Tässä ensimmäinen yritelmä.

Loma, mikä ihana mahdollisuus
miksi olen levoton
päivät seuraavat toisiaan
pilvet kuvastuvat tyynen järven pintaan
seuraan sudenkorentojen lentoa
kärpäsistä en pidä enkä ampiaisista
kuljen luonnossa
metsäpolut kutsuvat
kurjet huutavat
poimin kimpun luonnonkukkia
en tiedä kaikkien nimiä
mama tietää jos kysyisin
en kysy
nautin tuoksusta
lasillisesta kesäviiniä
saunan löylystä ja viileästä järvivedestä
olenko onnellinen
rakas puuttuu viereltä
ehkä se on kohtaloni

VILLA ELLINOORA

Jaska oli hämmästynyt, kun Mart oli soittanut ja kysynyt, onko hän mukana syksyn Valoverhossa.

– Keskustele Quun kanssa, hän aloittaa työt elokuussa, Jaska vastasi.

Quu päätti pitää huvilalla suunnittelukokouksen, koska Mama ja Reino olivat paikalla. Risto oli palannut jo edellisellä viikolla Tampereelle.

Mart saapui viinipullo tuliaisina.

– Arvelin, että täällä on kukkia omasta takaa, mutta viiniä ei ole koskaan liikaa, hän hymyili.

– Istutaan terassilla. Pidän kirjaa, sillä Kaisla on vielä lomalla, Quu sanoi ja viittasi katettuun pöytään.

Reino tuli keittiöstä mehevä piiras kädessä.

– Ruokaa suoraan luonnosta, saatte suppilovahveroita paksun smetanan kera. Salaattikin on omaa satoa, rucolat ovat kyllä vähän reikäisiä, mutta maukkaita. Kirsikkatomaatit ovat parhaimmillaan, samoin avomaan kurkut.

– Jo tuoksu huumaa, Mart kehui ja kaatoi valkoista viiniä laseihin.

– Eiköhän näillä eväillä syksyn suunnitelmat kirkastu, Quu hymyili. – Olen puhunut tuottajan kanssa ja hän on sitä mieltä, että ydinryhmämme Mama, Mart ja Reino ovat sopiva kokoonpano studiolähetyksiin. Hän toivoo, että Mama jatkaa tarotteemaa. Huvilalla kuvatut kesäpuuhat ovat värikkäitä tunnelmapaloja. Niiden lisäksi tarvitsemme kuvataidetta ja kokkausta, mielellään samassa paketissa.

– Voisimme yhdistää voimat Reinon kanssa, Mart sanoi. – Ehdotan kuvia ruoka-aiheisista taideteoksista, jotka voi heijastaa studion seinälle. Reino kokkaa niiden innoittamana herkkuja ja lähetykset päättyvät maistiaisiin.

– Muuten hyvä ajatus, mutta meidän pitäisi saada katsojat mukaan. Siis joku kilpailu? Quu mietti.

– Aikamoinen palapeli, mutta kysymykset voisivat liittyä illan teemaan, Mama mietti.

– Mielestäni tässä on hyvät ainekset, sekoitetaan pakkaa tarpeen mukaan, Reino hymähti.

– Mart, mitä taideteoksia ehdotat? Quu kysyi.

– Jos mietitte taidehistoriaa, ruokaa ja astioita on käytetty malleina kaikkina aikoina esimerkiksi asetelmissa. 1600-luvulla Alankomaissa maalattiin huikeita vanitasteoksia. Ne muistuttivat ihmisen kuolevaisuudesta, elämän lyhyydestä ja kaiken katoavaisuudesta.

– Täytyy perehtyä kuviin, mutta keksin kyllä jotain. Jos ymmärsin oikein, sinä kerrot taiteesta ja minä kokkaan studiolla, Reino tarkensi.

– Näin ajattelin. Teen seuraavaan kokoukseen mennessä listan kiinnostavista teoksista. Ajatelkaa esimerkiksi Manet’n kuuluisaa maalausta Aamiainen ruohikolla. Se oli aikansa sensaatio.

– Taitaisi olla sensaatio meilläkin, jos joku esiintyy studiossa alastomana. Minä en suostu, mutta Inkeri voisi loistaa, Quu sanoi happamasti.

Mart ja Reino naurahtivat.

–  Ei pelästytetä katsojia. Helppoja kokkausaiheita voisivat olla Cézannen appelsiinit ja Magritten vihreä omena, Mart vaihtoi nopeasti puheenaihetta.

– Minusta suunnitelma on mainio. Tapaamme seuraavan kerran Pasilassa, Quu päätti vilkkaan keskustelun jälkeen palaverin.

– Minun pitää palata kaupunkiin, jäättekö te muut huvilalle yöksi? Reino kysyi vietyään astiat keittiöön.

– Minulla olisi asioita hoidettavana, lähden mielelläni käymään kotona, Mama sanoi.

– Vien sinut perille asti, otatko Lakun mukaan?

– Totta kai, se matkustaa sujuvasti kantolaukussa, Mama hymyili ja silitti kissaa, joka oli hypännyt hänen syliinsä.

– Jos sinulle Quu sopii, jään mielelläni huomiseen? Auton kylmälaukusta löytyy toinen viinipullo, Mart kysyi varovasti.

– Onhan täällä tilaa, enkä totta puhuen jää mielelläni yksin, Quu vastasi.

Hän jäi heilauttamaan kättä, kun Reino, Mama ja Laku lähtivät.

– Ilta on viileä, sytytetään takkatuli ja siirrytään sisälle, Quu ehdotti.

– Kiitos, kun sain jäädä. Minulla on ollut sinua ikävä, Mart sanoi ja kaatoi kahteen lasiin helmeilevää viiniä.

Quu ei tiennyt mitä ajatella. Hän oli kaivannut Martia, mutta ei ollut varma, halusiko lähempää suhdetta. Nyt epäilykset kaikkosivat ja hän halasi miestä.

– Ollaan kavereita, katsotaan, johtaako tämä mihinkään, hän hengähti.

MART

Olen kaivannut Quuta. Olen yrittänyt pitää etäisyyttä ja unohtaa hänet, mutta en ole pystynyt. Vaistosin, että Quun tilanne on sama. Hän on ylpeä ja sekoiluni Inkerin kanssa oli viimeinen pisara. Miten voin olla niin tyhmä, että lankean tytönhupakon houkutuksiin kerta toisensa jälkeen? Hän on jättänyt minut rauhaan, sillä harrastajateatterista on löytynyt kiinnostavampaa seuraa. Olen pelkästään helpottunut.

Kun yritin selittää harharetkiäni Quulle, hän sulki suuni kuumalla suudelmalla ja sanoi, että annetaan menneiden olla. Teen kaikkeni, että suhteemme onnistuu. Quu on avarakatseinen, kun antaa minun jatkaa Valoverhossa. Ohjelmasta on yllättäen tullut kiinnostava haaste. Selaan parhaillaan Honour&Flemingin Maailmantaiteen historiaa, josta löytyy tietoa enemmän kuin tarvitsen. Laadin niin kiinnostavan listan, että muut hämmästyvät.

Olen nukkunut levottomasti kotiin palattuani, sillä kiehtovat kuvat kummittelevat unissa. Liitelin suosikkimaalarini Marc Chagallin kanssa syvänsinisellä taivaalla ja uneksin huikeasta tulevaisuudesta. Quu kieppui sylissäni ja syleilee maailmaa.

VALOVERHON SYKSY ALKAA

Studion seinälle oli heijastettu näyttävä vanitasmaalaus. Se vaikutti ensisilmäyksellä taidokkaalta asetelmalta, mutta lähempi tarkastelu hätkähdytti. Astioiden keskellä oli pääkallo ja sekuntikello. Hehkuvat ruusut maljakossa oli maalattu taitavin vedoin, mutta osa kukista oli lakastunut.

– Vaikuttavaa, Quu henkäisi katsellessaan yksityiskohtia.

– Olen ihastunut näihin kuviin. Ajattelin kertoa lähetyksessä tarkemmin, mitä ne symboloivat, Mart sanoi.

– Järjestäjä on tehnyt löytöjä. Onko pöydällä oleva pääkallo aito? Quu kysyi siirryttyään työtason ääreen.

– Taitaa olla muovia, mutta vaikuttava. Vanhat astiat ovat hurmaavia, Reino sanoi osoittaen lasipulloja ja siroja posliinimaljakoita.

– Mitä kokkaat? Quu kysyi.

– Yksinkertaisesti hedelmäsalaattia värikkäistä aineksista. Katso, miten upea vadillinen kaikkea on. Kerron vuolaasti tuoreista viikunoista, kaktuksen hedelmistä ja ananaskirsikoista. Tästä tulee enemmänkin tietopaketti kuin perinteinen jälkiruoka-annos.

– Näyttää kiinnostavalta.  Mama oli tullut paikalle ja katseli ihastuneena lavastusta. – Olen valinnut illan tarotkorteiksi ylitsevuotavat maljat, mutta niiden vastapainoksi irstauden, joka varoittaa ylilyönneistä ja kehottaa kohtuullisuuteen, hän virnisti.

– Kuulostaa hyvältä. Katsojakilpailun aiheena on lyhyt muisto tai tarina ikimuistoisesta ateriasta, Quu kertoi.

– Oletteko valmiit, suoran lähetyksen alkuun on kymmenen minuuttia? Jaska oli tullut Kaislan kanssa studioon ja tarkisti, että kaikki oli kunnossa.

– Olemme kyllä ja innoissamme uudesta konseptista. Kuvataide ja kokkaus tuntuvat hyviltä yhdessä, Mart hymyili.

***

Katsojat olivat palautteen myötä samaa mieltä. Toimitukseen tulvi toinen toistaan hauskempia ruokamuistoja.

– Sopiiko, että julkaisette näitä jatkossa. Valitkaa parhaat ja pyytäkää lisää, sillä katsojaluvut ovat lupaavassa nousussa, Jaska kiitteli.

– Lukeminen vie aikaa, mutta teemme parhaamme, Quu vakuutti tyytyväisenä.

Hän oli piristynyt haasteen myötä. Suhde Martin kanssa tuntui sekin hyvältä.

QUU

Valoverhon studiolähetykset ovat vauhdissa. Saimme jo heti ensimmäisen jälkeen innostunutta palautetta. Ruokateema puree ja kuvataide antaa mukavan lisän. Viimeisin lähetys oli visuaalinen ja kekseliäs. Mart esitteli muovista tehtyjä kuvankauniita annoksia, joita harrastetaan Aasiassa. Ne näyttivät lähes luonnollisilta. Reino asetteli pikkuannoksia japanilaiseen Bento Boxiin. Hän näytti myös, miten sushia rullataan oikeaoppisesti. Pääsimme maistelemaan ja mielestäni makuyhdistelmä inkivääri, soijakastike ja wasabi sopivat loistavasti yhteen miedon kalan ja riisin kansa.

Maman tarotkortit kertoivat kauniisti aseteltujen annosten ja hyvän seuran tuomasta mielihyvästä. Reino asetteli sushit tarjolle ja pääsimme maistelemaan, minäkin. Kun lähetysvalo sammui, tekniikan väki ryntäsi katsomaan, jäikö heille mitään. Onneksi Reino osaa varautua. Maistiaisia riitti sopivasti myös Kaislalle ja Jaskalle. Istuimme Martin ja Reinon kanssa suunnittelemassa seuraavaa studio-osuutta. Mart näytti Andy Warholin maalauksia banaaneista ja mansikoista. Reinoa innosti kuva Cambell’sin tomaattikeitosta. Hän ehdotti säilykkeiden maistelutuokiota. Uudet näkökulmat ovat aina tervetulleita.

PIKKUJOULU CAFÉ TÄHDENLENNOSSA

– Ihanaa, kun syksyn lähetykset ovat ohi ja meillä joulutauko, Quu henkäisi tullessaan Martin kanssa sisälle.

– Meillä riittää pikkujoulukiireitä, mutta onneksi tänään on vapaapäivä, Tähti halasi.

– Mekin päästään pian joululomalle, Annukka ja Ulpukka ilmoittivat kirmatessaan vieraita vastaan.

– Pidän kynttiläntuoksusta ja kuumasta glögistä, Mama hymyili takan ääressä.

Laku hyppäsi syliin. Reino oli hakenut sen ja Maman yökylään.

– Tätä hyvää riittää kaikille, Reino tuli tarjottimen kanssa paikalle. – Tehkää olonne kotoisaksi. Vaihdetaan kuulumisia ja sen jälkeen kokkaan tyttöjen kanssa iltapalaa.

– Mitä hyvää saamme? Quu ei malttanut olla kysymättä.

– Saatte toiveannokset, Reino hymyili salaperäisesti.

Quu tunsi olon hyväksi ystävien keskellä. Hän oli tavannut syksyn aikana Martia myös työkuvioiden ulkopuolella. Heillä oli samanlainen huumorintaju. Quu huomasi pitkästä aikaa osaavansa nauraa.

Kun Quu oli ehdottanut lomaviikkoa huvilalla, Martin silmät olivat kirkastuneet. Voiko siellä olla talvella? hän oli kysynyt.

– Soitan Reinolle. Hän voi käydä laittamassa lämmöt päälle hyvissä ajoin. Vietimme siellä monia joululomia nuoruudessani, Quu kertoi.

– Oletteko oikeasti menossa huvilalle lumen keskelle? Tähti kysyi.

– Kaipaan rauhaa syksyn kiireiden jälkeen. Teemme kävelyretkiä, istumme takan ääressä, kuuntelemme joululauluja, luemme ja pelaamme lautapelejä, Quu maalaili.

– Kuulostaa hyvältä. Entä lumityöt, kokkaus, pimeys ja hiljaisuus? Mama kysyi.

– Ainahan pääsemme pois, jos ikävystymme, mitä en kyllä usko, Quu vastasi.

– Minulla on kannettava tietokone ja pino dekkareita mukana, Mart ilmoitti ja katsoi hellästi Quuta.

– Huvilalla on lämmintä ja jääkaappi täynnä ruokaa. Vein takan viereen kuivia halkoja ja saunakin on käytettävissä, jos haluatte lämmittää, Reino selitti.

– Lähdemme heti iltapalan jälkeen. Puhuit jotain yllätyksestä? Quu kysyi.

– Me on leivottu iskän kanssa pieniä pizzoja. Saatte valita täytteet, Ulpukka kertoi posket punoittaen.

– Kirjoitan ylös, Mama aloita sinä, Annukka pyysi.

– Otan samaa kuin tekin. Muistaakseni suosikki on ollut kinkkuananas, Mama virnisti.

– Minulle kasvisversio, Quu jatkoi.

– Jos löytyy pekonia, tilaan sellaisen, Mart toivoi.

Hetken kuluttua keittiöstä tuli tuoksuja salin puolelle. Tähti oli kattanut joulunpunaisen liinan ja valkoiset astiat. Hän kutsui kaikki pöydän ääreen, sillä pizzat paistuivat nopeasti kuumassa uunissa. Tarjolla oli myös raikas vihreä salaatti.

– Täällä ruoka maistuu aina, Mart kiitteli, kun sai eteensä rasvaa tirisevän pizzan.

– Toivottavasti saat herkkuja huvilallakin, Quu sanoi tyytyväisenä sienipaprikasipuliversioon.

– Me ymmärrämme tyttöjen kanssa hyvän päälle, Mama huokasi syötyään. – En jaksa enää palaakaan.

– Vein päivällä Ellinoorallekin pikkupizzan, joka maistui. Hänen silmänsä kostuivat, kun kerroin pikkujoulusuunnitelmista, Tähti kertoi.

– Keitin vahvaa kahvia jälkiruoaksi. Tytöille on kaakaota, Reino sanoi korjatessaan tyhjät lautaset.

– Meikein unohdin, toin suklaakonvehteja, Mama muisti ja haki ylellisen rasian pöytään.

– Ei täällä laihtumaan pääse, mutta onneksi ei tarvitsekaan, Quu hyvästeli, kun hän ja Mart olivat valmiit mökkimatkalle.

– Nostin meille yhteisen onnenkortin joulun ajaksi. Se on Runsaus, josta saimme jo esimakua, Mama hymyili ja jäi heilauttamaan kättä nuorten perään.  

– Minusta näyttää, että he ovat onnellisia keskenään, hän sanoi vetäytyessään takan ääreen.

– Laitan joululauluja soimaan. Vietetään kodikas ilta keskenämme, Tähti huokasi tyytyväisenä.

Hän katsoi hellästi Mamaa ja Lakua, joka nukkui emäntänsä polvella. Tytöt olivat vetäytyneet sohvalle pelikoneiden kanssa. Reino tarjoili terästettyä mustaherukkaglögiä halukkaille. Joulutauko tulee meillekin tarpeeseen, Tähti mietti ja maisteli kuumaa juomaa.

– Hyvää pikkujoulua kaikille, Mama kohotti liikuttuneena lasia.

Tarina jatkuu otsikolla VILLIVADELMAROCK