ONNELLISIA TAAKSE JÄÄNEITÄ PÄIVIÄ

MITEN MINUSTA TULI MINÄ

Marja-Leena ja Juha Heikki. Tässä tarinassa Leena ja Heikki. Jussin kotipuolessa Leenaa kutsutaan Heikin Leenaksi. On myös Keijon Leena, Eskon Arja ja Mikon Anitta. Jussin sisko Leena on täyttänyt kunnioitettavat 80 vuotta ja asuu Keijon kuoltua yksin omakotitalossa Luoma-aholla. Esko ja Arja majailevat sisarusten kotitalossa Höykkylässä. Mikko ja Anitta ovat kotiutuneet Kuopioon.

Leena ja Heikki ovat muuttaneet yli kymmenen vuotta sitten Hämeenlinnaan. Heikki on menehtynyt runsas vuosi sitten vietettyään sitä ennen kaksi vuotta ympärivuorokautisessa hoidossa Visamäessä. Leenan koti on nykyään Suomen kasarmin pihapiirissä lähellä Lahdensivuntiellä sijainnutta lapsuudenkotia. Asunto on jo kolmas Kauklahdesta muuton jälkeen. Sisko Jaana tulee Anttolasta miehensä Raimon kuoleman jälkeen. Mukana seuraa suloinen kolmevuotias havannankoira Fidel.

Leena muistelee värikästä elämää 75 vuoden kokemuksella. Tarotkorttien Taikuri lupaa onnen avaimet, mutta varoittaa voivansa ottaa ne hetken oikusta pois. Leena tuudittautuu turvalliseen arkeen tutussa Hämeenlinnassa. Kun Heikki kuolee, Leena ymmärtää olevansa ensimmäistä kertaa yksin. Takana ovat onnelliset päivät, jolloin synkkä vanhuus ei edes käy mielessä.

Tarinan perusvire kertoo toivosta ja elämän monimuotoisuudesta. Iloista ja suruista, opiskelusta ja ruuhkavuosista, työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudesta, ystävyydestä ja innostuksesta kokkaukseen, matkailuun, kuvataiteeseen ja luovaan kirjoittamiseen.

Leena päivittää tekstin joulukuussa 2024 haikeissa tunnelmissa. Pöydällä palaa valkoinen kynttilä Heikin muistoksi.

***

Eletään 1970-lukua. Leena katselee ihastuneena pientä makuuhuonettaan. Hän ja sydänystävä Ulla ovat löytäneet unelmakolmion Porvoonkadulta Helsingistä. Molemmilla on oma soppi, yhteinen olohuone, hyvin varustettu keittiö ja kylpyhuone. Seinät ovat karun valkoiset, mutta Ulla soittaa omistajalle, joka antaa luvan maalata. Tosin tyttöjen omalla kustannuksella. Värit ovat valttia. Leena ja Ulla päätyvät valitsemaan heleää postinkeltaista. Keittiöstä tulee aurinkoinen ja kylpyhuoneesta suorastaan säteilevä. Leenan Lasse-puuseppäisä nikkaroi tyttärelle leveän suklaanruskean laatikkosängyn ja tukevan viininpunaisen kirjahyllyn. Tuiki tarpeellinen työpöytä löytyy kotoa. Ulla on kätevä käsistään ja päättää tehdä itse sängyn. Hän tilaa lautatarhalta mittojen mukaiset tarvikkeet ja naputtelee rungon kasaan. Leena katsoo ihaillen ja tunnustaa, ettei olisi osannut tehdä vastaavaa.

– Olen aina tykännyt puutöistä, Ulla naurahtaa ja lupaa lähteä opiskelijatansseihin heti, kun koti on kunnossa.

Illasta Tavastialla tulee ikimuistoinen, sillä Ulla rohkaistuu pyytämään baaritiskillä nuokkuvaa Immoa parketille. Leena ja poikaystävä Heikki seuraavat sivusta, miten lemmenliekki roihahtaa ensisilmäyksellä. Immo muuttaa samana yönä Ullan kamariin. Leena ei tiedä, mitä ajatella yllättävästä käänteestä. Heikki on mennyt tapansa mukaan Otaniemeen. Hän opiskelee sähköpuolella Teknisessä korkeakoulussa.

Kyllä Heikki ja Leenakin ovat viettäneet yhteisiä öitä, mutta etenevät varovaisesti. Leena on päätynyt Helsingin sihteeriopistoon, vaikka mieli palaa taidekouluun. Hän pyrkii kahtena keväänä grafiikan osastolle Ateneumiin, mutta jää harmittavasti varasijalle. Vanhempien painostuksesta sihteeriopinnot toteutuvat. Leena ei koe olevansa omalla alalla. Kauppakirjeenvaihto ja kustannuslaskenta eivät kiinnosta. Hän on hyvä vain pika- ja konekirjoituksessa. Kymmensormijärjestelmästä on iloa tulevina vuosina. Pikakirjoitusta hän pitää turhana taitona.

Leena muistaa, kun hän osallistuu vuosia myöhemmin tylsään seminaariin. Hän istuu tunnetun kirjailija Aarnon vieressä ja näkee, miten tämä huvittaa toisella puolella istuvaa toimittajatyttöä piirtämällä koukeroita esityslistaan. A haluaa nussia R:n kanssa. Leenan pitää ilmeensä kurissa, mutta kertoo illalla Heikille, että pikakirjoitustaidosta on sittenkin hupia.

***

Leena miettii, mihin elämä olisi kuljettanut, jos hän ei olisi osallistunut teekkaripoikien järjestämiin sihteeriniskijäisiin ensimmäisen opiskeluvuoden keväänä.

On yrjönpäivän ilta. Leena pukeutuu mustavalkoruutuiseen mekkoon ja muodikkaaseen valkoiseen pitkään neuleliiviin. Vaaleahiuksinen Alajärveltä kotoisin oleva pohjalaispoika Heikki hakee tanssiin. Askeleet sopivat yhteen. He tapaavat seuraavan kerran vappuna. Leena on ihastunut. Hän asuu lääkärinsihteerilinjalla opiskelevan Tuulan kanssa Kadetintiellä Munkkiniemessä. Bussimatka Otaniemeen ei ole pitkä.

Leena ja Heikki tapaavat viikoittain Montaasin elokuvakerhossa. Lämmin kinkkujuustoleipä ja oluttuoppi maistuvat esitysten jälkeen kaljakellarissa. Leena ja Heikki valtaavat viikonloppuisin yksiön, sillä Tuula seurustelee Lahdessa asuvan Esan kanssa salaa vanhemmiltaan. Heidän mielestään poika ei ole kyllin hyvä tyttärelle.

Ulla valmistuu Tampereen kieli-instituutista saksan kielen kirjeenvaihtajaksi ja saa työpaikan Hoechst Fennicalta. Firma kunnioittaa perinteisiä arvoja, eikä salli naisten esiintyä pitkissä housuissa. Leenan mielestä se on pöyristyttävää. Kun Tuula muuttaa poikaystävän luo, Ulla ehdottaa yhteisen asunnon vuokraamista. Leena on heti valmis.

Ulla on pieni ja siro. Puutöiden ohella hän ompelee itse vaatteensa. Leena ei ole hyvä käsitöissä. Kouluaikana äiti purkaa hänen käsityötunneilla tekemänsä pistot ja korjaa ne niin hyvin, että Leena ja äiti saavat kiitettävän arvosanan todistukseen. Äiti on myös loistava leipoja. Leena muistelee haikeana taidokkaita pullalettejä ja suussa sulavaa unelmatorttua. Leenan ja Ullan ruuanlaitto kotioloissa on vaatimatonta, mutta Immon muutettua talouteen tilanne kohenee.

Immo kotiutuu nopeasti ja pitää seuraa molemmille. Hän pukeutuu iltaisin pehmeään ruskeaan kotihaalariin. Leenan mielestä mies näyttää nallekarhulta. Immo opiskelee matematiikkaa yliopistossa ja tekee tilapäistöitä Hämeen kadun Alkossa.

– Kokkaan viikonloppuna sipulikeittoa ja tuon helmeilevää omenaviiniä, se on hittituote, Immo kehuu.

Sipulikeitto on suolaista ja jää osittain raa’aksi. Omenaviini on makeaa ja sitä kuluu toinenkin pullollinen. Aamulla kaikki valittavat vatsakipuja. Karjalanpiirakoiden valmistus sen sijaan sujuu mallikelpoisesti, kun Ulla ja Immo ilmoittavat menneensä kihloihin. He järjestävät oman näköiset juhlat, joihin Leena ja Heikki tietysti osallistuvat. Miesvieraita on enemmän kuin naisia. Kun Leena ihmettelee myöhemmin, ettei tilaisuudessa ollut tasapareja, Immo virnistää ja kertoo, että kaksi miehistä seurustelee keskenään. Leenalle ei tule mieleenkään, että sellaista tapahtuu oikeassa elämässä.

***

Ei kestä kauan, kun Leena ja Heikki seuraavat ystävien esimerkkiä ja kihlautuvat. Heikki kosii juhannuksena. He istuvat Leenan vanhempien kesämökin laiturilla. Äiti ja isä ovat tyytyväisiä, sillä he arvostavat koulutusta. Isä on sukunsa ensimmäisiä, joka on päässyt opintielle Kalle-enon avustuksella. Isä valmistuu opettajaksi ja saa työpaikan Etelä-Hämeen keskusammattikoulun puuseppälinjalta Hämeenlinnasta. Perhe muuttaa opettajien rivitaloasuntoon koulun pihapiiriin Lahdensivuntielle. Moottoritietä ei vielä ole, joten Vanajaveden rantaan pääsee helposti. Uimapaikka on lähellä ja vesille pääsee omalla moottoriveneellä.

Äiti on kotoisin Iittalasta ja työskentelee lasitehtaalla samoin kuin Väinö-veli. Tehtaalla tapahtuu kohtalokas räjähdys ja Väinö kuolee. Sylvi jää leskeksi Leenan serkkupoikien Karin ja Eeron ollessa vielä pieniä. Rakel-äidistä tulee naimisiin mentyään kotirouva, sillä hän ei saa töitä vähäisellä koulutuksella. Leenalla on pullantuoksuinen koti, mutta äiti ei ole tyytyväinen, sillä omaa rahaa ei ole ja sodan jälkeen kaikesta on pulaa.

***

Leena palaa lähes juurilleen muutettuaan Suomen kasarmin historialliseen pihapiiriin. Heikin hoivakoti sijaitsee Visamäessä. Leena kävelee tuttuja katuja käydessään katsomassa miestä. Tuntuu, kuin Lahdensivuntiellä mikään ei ole muuttunut kouluaikojen jälkeen. Leena tunnistaa ystävien kotitalot. Hän on kävellyt Tuiren, Hannelen, Irmelin ja Kaarinan kanssa seminaarinkouluun ja myöhemmin tyttölyseoon. Tandefeltin siirtomaatavarakauppaa ei enää ole. Ei myöskään Leenan lapsuudenkotia. Se on purettu ja paikalla on parkkialue. Ympärille on kohonnut korkeita kerrostaloja.

Kun Leenan isä täyttää pyöreät viisikymmentä vuotta, hän vaihtaa työpaikkaa vasta perustettuun Järvenpään ammattikouluun. Äidin Paavo-veli työskentelee metallityön opettajana samassa koulussa. Leenan perhe vierailee usein Maijan ja Paavon omakotitalossa Satukalliontiellä. Kummitäti Martta asustaa yläkerran kamarissa. Serkut Pekka, Liisa, Raija, Aune ja Kaisa ovat Leenaa nuorempia.

Leenan mielestä isä on ikivanha. Valokuvassa tämä istuu mustassa puvussa nojatuolissa kukkavihkojen ympäröimänä. Mieskuoro käy laulamassa. Leena ja Heikki viettävät yhteiset satavuotisjuhlat Espoon kodin pihapiirissä. Vieraat viihtyvät ja laulu raikaa. Tarjolla on kermaista kalakeittoa ja kotiviiniä. Sisko Jaanan muusikkomies Raimo soittaa yhtyeensä kanssa vanhaa jazzia.

Muutto Järvenpäähän teini-iässä on mullistava kokemus. Leena on murrosiässä ja häkeltyy joutuessaan yhteiskouluun. Ystävyys Ullan kanssa on parasta, mitä hänelle tapahtuu. He kuiskivat tyttöjen salaisuuksia ja vilkuilevat vaivihkaa luokan poikia. Leena ystävystyy myös Merjan kanssa. Leena vierailee usein hänen kamarissaan Loutinmäellä. Seinillä on fanikuvia suosituista muusikoista. Merja ihastuu luokkatoveri Maunoon ja menee nuorena naimisiin. Hän valmistuu äidinkielenopettajaksi ja asettuu Hollolaan. Leena hämmästyy ja ilahtuu, kun ystävä tulee vuosia myöhemmin tervehtimään Galleria Paperihuoneelle.

***

Leena ja Heikki järjestävät juhlat kihlauksen kunniaksi. Porvoonkadun olohuoneessa otetussa valokuvassa nuoret hymyilevät kameralle. Rakel-äiti, isä Lasse, kummitäti Maru sekä sisko Jaana ovat kylässä. Äiti tuo valtavan kimpun vaaleanpunaisia miniruusuja.

Häitä juhlitaan kaksi vuotta myöhemmin Hämeenlinnassa. Leenalla on muodikas ohuesta luonnonvärisestä intianpuuvillasta ommeltu pitsikuvioinen pitkä hame. Samppanjanväriset ruusut sopivat asuun. Heikki on sonnustautunut hiekanväriseen pukuun. Hänellä on yksi ruusu napinlävessä. Äiti järjestää juhlatarjoilun Suvelan mökillä. Aamupäivä on sateentihkuinen, mutta iltapäivällä kirkastuu. Vanha väki jää seurustelemaan keskenään, kun Leena ja Heikki lähtevät ystävien kanssa jatkoille Aulangon hotelliin. He tanssivat valssia orkesterin säestyksellä ja yöpyvät sviitissä.

Häämatka suuntautuu polkupyörillä Gotlannin saarelle. Ulla ja Immo vievät Leenan ja Heikin Turun satamaan ja toivottavat onnea. Rakkaus kantaa, vaikka myrskypilvet uhkaavat kastella pienen harjateltan Sliten raukkirannalla. Leena ihailee sormessaan kimaltavaa pientä timanttia.

Vaikka Leenan ja Ullan yhteiselo loppuu avioliittojen myötä, he vannovat pitävänsä ikuisesti yhteyttä. Eivät he tosin osaa arvata, että se tapahtuu aivan liian varhain. Ulla kuolee ärhäkkään rintasyöpään, mutta sitä ennen elämä on täynnä unelmia.

Leena ja Heikki saavat Miika-pojan ja Anna-tyttären. Ullan ja Immon onni kukoistaa, kun esikoispoika Sampsa syntyy pian Miikan jälkeen. Saanan syntymäpäivä on samana kesänä kuin Annan. Sampo jää perheen nuorimmaiseksi. Ulla ja Immo ovat Miikan kummeja, Leena ja Heikki Sampsan. Leena ja Heikki pitävät ahkerasti yhteyttä Helsingin Eerikinkadulle asettuneisiin ystäviin. Myöhemmin Ulla ja Immo muuttavat omakotitaloon Korsoon.

Leena ja Heikki löytävät vuokrayksiön Harakankujalta Espoon Leppävaarasta. Leena sisustaa ensimmäisen yhteisen kodin punavalkoruutuisin verhoin ja pöytäliinoin. Seuraava tilavampi asunto sijaitsee Viherlaaksossa Lippajärven rannalla. Se osoittautuu kylmäksi ja kolkoksi. Leena inhoaa olohuoneen tummanvihreitä kukkatapetteja. Viherkallion yksiö on kuin lintukoto, mutta Miikan synnyttyä aivan liian ahdas.

Heikki valmistuu diplomi-insinööriksi ja saa ensimmäisen työpaikan Espoon Sähköstä. Hän esittelee Leenalle naapurissa asuvan työtoverinsa Kaizun. Yllättäen tämä tarjoutuu lapsenvahdiksi, kun Leena valittaa hänellä ja Heikillä olevan iltameno, mutta vauvalla ei ole hoitajaa. Kaizu ei kerro, että avuksi rientää tyttöystävä Liisa. Heistä tulee pian perheystäviä. Liisa ja Kaizu muuttavat rivitaloasuntoon Nummelaan ja saavat kaksi komeaa poikaa Jannen ja Ilarin. Leenasta ja Heikistä tulee Ilarin kummeja. Leena järkyttyy, kun poika kuolee vain nelikymppisenä.

Kansakoulutoveri Tuire avioituu Karin kanssa ja muuttaa Kuopioon. Leena vierailee Puijonlaaksossa, jonne myös Heikin Mikko-veli on asettunut. Kummilapsia kertyy kaksi lisää, Tuiren Päivi sekä Anittan ja Mikon Erkko. Pikkuveli Jarkko syntyy pian isoveljen jälkeen.

Heikki on sisarussarjan toinen, vanhin kolmesta pojasta. Nuorimmainen Esko seuraa Jaakko-papan ja Eila-mummon jalanjälkiä ja ryhtyy Arja-vaimon kanssa kauppiaaksi Etulan kyläkauppaan. Heille syntyy kaksi poikaa Tuomas ja Timo. Sisaruksista vanhin Marja-Leena löytää rekkakuski Keijon ja rakentaa tämän kanssa omakotitalon Luoma-aholle miehen kotitalon viereen. Kahdeksan hengen serkussarjaan kuuluvat pojat Tero ja Teemu. Anna on ainoa tyttö, mutta pitää tomerana puoliaan poikien leikeissä.

***

Perheen kasvaessa Leenan ja Heikin on aika hankkia oma asunto. Sellainen löytyy Kotkakujalta Karakalliosta. Kolmio on tilava ja valoisa. Leena ihastuu ruskeankirjavaan unelmanpehmeään kokolattiamattoon, mutta huomaa pian sen epäkäytännölliseksi. Tilalle tulee laminaatti, joka on helppo pitää puhtaana. Leena viettää aikaa lasten kanssa, sillä hän on jäänyt vuodeksi äitiyslomalle. Lähellä on leikkipuisto ja pihalla hiekkalaatikko. Makea maistuu niin kauan, kun hän imettää. Leena ostaa suklaapatukoita ja syö ne salaa.

Anna on vajaan vuoden ikäinen, kun Leena opettaa hänet tuttipullolle. Sisaren houkutteleva kutsu lomailla Tunisiassa ilahduttaa. Jaana on valmistunut oppaaksi ja saa töitä Aurinkomatkoilta. Leena ja Lasse-isä viettävät upeita hetkiä Jaanan ensimmäisessä kohteessa Cascaisissa Portugalissa. Sisko on opiskellut ranskaa Helsingin yliopistossa. Taidosta on iloa, sillä hän saa pian valita mieleisiä kohteita. Yksi niistä on Kairo, jossa Leena ja Heikki vierailevat. Mukaan tulee myös ystävä Liisa. Pyramidit sekä junamatka Luxoriin ja käynti Kuninkaiden laaksossa ovat ikimuistoisia.

Leenan ja Heikin perheeseen tulee hellyttävä tiibetinterrieri Pekku lasten ollessa pieniä. Koirasta on seuraa lähes seitsemäntoista vuotta. Jaanakin hankkii lemmikin Kairosta. Panta maksaa enemmän kuin pentu. Se saa nimeksi Shems, Aurinko. Jaana käy talleilla ja ratsastaa omalla valkoisella Cecilia-hevosella. Shems tulee Suomeen Egyptin vuosien jälkeen. Se on usein hoidossa Leenan ja Heikin luona. Isä-Lasse hemmottelee koiraa, joka pyöristyy hyvän ruoan ansiosta. Turkki paksuuntuu talvipakkasissa.

***

Miika on syntynyt marraskuussa ja talvi on ennätysluminen. Leena hämmästelee, miten helppoa elämä on heinäkuussa syntyneen tyttären kanssa. Leena käy uudella kampaajalla Helsingin Merimiehenkadulla ennen Annan ristiäisiä hakemassa hiuksiinsa muodikkaat päätä kiertävät kiharat. Marista tulee hänen luottokampaajansa. He kokevat vuosia myöhemmin taiteen tekemisen iloa ja tuskaa.

Mari on aloittanut taidehistorian opinnot Helsingin avoimessa yliopistossa vuotta ennen Leenaa. Tämä saa arvokasta sisäpiirintietoa tulevista tenteistä. Seuraava haaste on kolmevuotinen taidekoulu Alfa-Art. Mari osallistuu Galleria Artikan toimintaan ja kuratoi myöhemmin Galleria Kookoksen näyttelyjä. Hän saa kansainvälistä mainetta osallistuessaan ryhmänäyttelyihin. Leena on todistamassa Marin suosiota Roomassa. Mari on hehkuttanut matkaa sähköpostissa otsikolla ”Ikuiset ystävät ikuiseen kaupunkiin”. Hän on liittynyt rivijäsenenä myös Paperihuoneen toimintaan ja ripustanut näyttelyn Hämeenlinnaan.

***

– Eiköhän rakenneta oma talo, Heikki ehdottaa, kun Leena on palannut äitiysloman jälkeen työelämään.

Hän on sihteeriopiston aikaan harjoittelujaksolla Yleisradiossa ja innostuu kuultuaan, että vuoden kestävä kuvaussihteerikurssi alkaa sopivasti hänen valmistuttuaan. Leena ei voi uskoa todeksi, että hänet valitaan satojen hakijoiden joukosta. Hän arvelee saaneensa pisteitä opinnoista ja työskentelystä Itävallassa.

Leena ja Ulla lähtevät avartamaan maailmankatsomusta ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Perhe ei katso hyvällä, kun he pakkaavat Ullan marimekkokankaasta ompelemat kassit ja kertovat suuntaavansa liftikyydillä Lappiin. Matka johtaa Norjan puolelle Skibotniin asti. Tytöt kokevat seikkailuja ja nauttivat jylhistä maisemista. Kaikki ei kuitenkaan ole auvoista, sillä sadesäällä he värjöttelevät tien varressa ja raahaavat litimärkinä epäkäytännöllisiä laukkuja retkeilymajoihin. On elokuu 1968 ja uutiset Tšekkoslovakian miehityksestä kiirivät matkalaisten korviin.

Leena ja Ulla järkyttyvät, mutta päättävät lähteä rohkeasti kokeilemaan, miltä työnteko Itävallassa maistuu. Molemmat olivat lukeneet pitkän saksan. Wienin murre on Leenan mielestä käsittämätöntä. Ulla on rohkeampi ja hoitaa alkuaikoina puhumisen. Tytöt saavat harjoittelupaikan neurologisesta hoivakoti Rosenhügelistä. Vanhat rakennukset sijaitsevat laajan puutarhan keskellä. Yhteinen huone on kolkko. Tytöt koristelevat sen värikkäillä tekstiileillä ja laittavat tuoreita kukkia maljakkoon. Pihassa kukkii magnolia, joka on Leenan mielestä uskomattoman upea. Työvuorot eivät useinkaan osu yksiin, joten Leena rohkaistuu tutustumaan yksin viehättävään kaupunkiin. Hän rakastuu taidemuseoon ja käy ihailemassa Gustav Klimtin ja Egon Schielen taidetta. Kun hän vuosia myöhemmin joutuu jäljentämään Klimtin maalauksia taidekoulussa, kokemus vuosien takaa saa silmät kosteiksi.

Eivät tytöt ole pitkään yksin, sillä Ulla ihastuu korvia myöten ruskeasilmäiseen Bobiin. Tämä on hurmaava vilkkusilmä, joka lupaa kuun taivaalta, mutta jättää usein tulemasta sovituille treffeille. Bobin lempijuoma on kirsikkalikööri, jota Ulla hakee kaupasta miellyttääkseen poikaystävää. Pähkinänmakuiset Manner-keksit ovat suosikkeja. Ei kestä kauan, kun Bobi tuo kaverinsa Leopoldin vierailulle. Tämä oli vaalea ja hiljainen. Leena ei tunne kipinää, mutta suostuu seurustelemaan, onhan se vaihtelua.

Pojilla ei ole juurikaan rahaa. Kevättalvi kuluu kuitenkin mukavasti elokuvien ja yhdessäolon merkeissä. Ulla ja Leena käyvät usein syömässä poikien kotona. Mammat tarjoavat lämmittäviä keittoja, joiden seassa on mykyjä. Papat juhlistavat hetkiä kaatamalla kirkasta hedelmäviinaa snapsilaseihin. Leena yllättyy maistaessaan ensimmäisen kerran wienerschnitzeliä ja sen kanssa kirpeää valkoviiniä. Ohueksi hakattu pihvi on niin iso, ettei se mahdu kunnolla lautaselle. Lisukkeena tarjottava etikkainen kylmä perunasalaatti on uusi tuttavuus. Valkoviini maistuu happamelle. Tytöt ihastuvat kermavaahdon kera tarjottaviin sacherleivoksiin ja apfelstrudeleihin.

Leena häkeltyy, kun Leo kysyy, koska hän on käynyt viimeksi ripillä. Pojat ovat katolilaisia, joten kysymys on arkinen. Leena ei tiedä tehneensä syntiä. Hän on saanut tiukan kotikasvatuksen. Äiti on vannottanut, ettei seksi tule kyseeseen ennen avioliittoa. Ulla on vapaamielisempi. Hänen äitinsä on kuollut nuorena ja Tikko-täti hoitaa taloutta. Ullan isä on kultaseppä. Veljiä on kaksi, Seppo ja Timo. Perheeseen kuuluu myös hellyttävä karjalan karhukoira Jeppe.

Tytöt ovat lähteneet matkaan pimeänä marraskuun päivänä. He matkaavat laivalla Travemündeen ja sieltä yöjunalla Wieniin. Paluumatka laivarantaan kesäkuussa sujuu huolettomasti, sillä Bobin vanhemmat vievät heidät autolla. Tytöt halaavat toisiaan, kun laiva rantautuu Helsinkiin. He eivät arvaa, että poikaystävät tulevat muutaman kuukauden kuluttua yllätysvierailulle Suomeen. Leena ei ole nähnyt Leopoldia kuukausiin, sillä tämä joutuu armeijaan, eikä saa vapaata. Lopullinen isku tulee, kun poika karkaa ja sotilaspoliisi tulee kuulustelemaan Leenaa epäillen, että tämä piilottelee karkulaista. Leena kieltää jyrkästi ja ihmettelee, mikä on mennyt vikaan. Kun Leopold jää kiinni, hän joutuu arestiin, eikä pääse hyvästelemään.

Leena istuu Leopoldin kanssa järvenpääläisessä kahvilassa ja toteaa, ettei hänestä todellakaan tule wieniläistä kotirouvaa. Ullakin on saanut tarpeekseen Bobin epäluotettavuudesta. Leena saa muistoksi neitsyen kuvalla varustetun kaulariipuksen, mutta kätkee sen lipastonlaatikon pohjalle. Kuukausia myöhemmin Leon äiti kirjoittaa pitkän kirjeen, jossa hän suree suhteen   päättymistä.

***

Leena palaa muistoissa aikaan, jolloin Ulla jatkaa saksanopintoja ja hän aloittaa televisiouransa. Kuvaussihteerikurssi on jotain aivan muuta kuin kuiva sihteeriopisto. Leena sukeltaa innolla television ihmemaailmaan. Puolet ajasta on käytännön harjoittelua. Leena viettää ikimuistoisen kesän Tampereen Tohlopissa. Hän pääsee käytännön työn makuun skriptatessaan Filmikalenteria Frenckellin studiolla.

Leena ja kurssikaveri Katri vuokraavat asunnon Kalkusta. Heikki yllättää tulemalla kolmanneksi. Hän opiskelee venäjää kesäyliopistossa. Leena osallistuu kieliharjoitteluun ja oppii tärkeitä sanontoja kuten ”tuolla on talo” sekä hammaslääkärikappaleesta ”avatkaa suunne”. Suhuässät käyvät ylivoimaiseksi, kun he yrittävät lausua sanan ”opettajatar”. Heikki ei ole varma, näyttävätkö venäjän opinnot hyviltä cv:ssä.

Leena saa valmistuttuaan vakituisen työpaikan yhteiskunnallisesta toimituksesta Helsingin Lemuntieltä. Hän joutuu yllättäen keskelle ammattiyhdistystoimintaa. Kuvaussihteerit ry:n puheenjohtaja Leena Franssilalla ja sihteeri Pirjo Rovilla on työpöydät samassa huoneessa kuin Leenalla. Hän huomaa pian olevansa yhdistyksen sihteeri. Leena istuu iltakaudet kirjoittamassa kokousten pöytäkirjoja. Marxilainen opintopiiri on jotain uutta ja kiehtovaa.

Kuvaussihteerien viisiviikkoinen lakko osuu aikaan, jolloin Leena on palannut äitiyslomalta. Työtoverit ovat antaneet lahjaksi opaskirjan Viisaat vanhemmat. Leena jakaa lakkovahtivuoroja. Hän suree, kun maineikas yhdistys liittyy joitain vuosia myöhemmin Radio- ja televisiotoimittajien liittoon ja kuvaussihteerit menettävät itsenäisyytensä. Ainoa lohtu on pressikortti, josta on iloa vielä eläkepäivinäkin. Kunnia-arvoisa kuvaussihteerinimikekin hylätään. Heistä tulee tuotantokoordinaattoreita, mutta silloin Leena on jo vapaalla. Häntä puistattaa.

***

Anna on vajaa kaksivuotias, kun muutto Espoon Kurttilaan toteutuu. Heikin Mikko-veli on valmistunut Oulusta arkkitehdiksi ja saa kyseenalaisen kunnian suunnitella unelmatalon. Leena rakastaa avaria korkeita huoneita ja vehreää pihapiiriä. Mikon kantava ajatus on, että joka huoneeseen tulvii valoa. Leena on haaveillut pieniruutuisista ikkunoista, mutta saa tyytyä irrotettavaan kehikkoon. Heikki on käytännön miehenä todennut, etteivät he selviäisi ikkunanpesusta.

Kartanonkeltaiseksi maalatun talon edessä on rakentamaton voikukkien vallassa oleva pelto. Heikki kokeilee valmistaa niistä kotiviiniä, vaikka prosessi on työläs. Hän innostuu viinin valmistukseen opiskeluaikana. Teekkaripojat keräävät ruusunmarjoja Tapiolan liikenneympyrästä ja lisäävät runsaasti rusinoita makua antamaan. Leenan mielestä se on turhan makeaa, mutta kun Heikki valmistaa syksyisin siskon mehukkaista punaherukoista kotiviiniä, Leena antaa täydet pisteet.

Leenan äiti on viherpeukalo, mutta hän ei ole perinyt tämän lahjoja. Leena haaveilee ruusutarhasta. Pettymys seuraa toistaan, sillä taimet kasvavat kituliaasti ja tuottavat enemmän villiversoja kuin kukkia. Kun ruusuihin tulee kirvoja, Leena huomaa, ettei puutarhanhoito suju itsestään. Taistelu voikukkia ja vuohenputkia vastaan on tuomittu häviämään, vaikka Leena yrittää pitää niitä kurissa rakot kämmenissä.

Heikki kääntää savisen pellon kasvimaaksi. Leena istuttaa mansikantaimia ja kylvää salaattia, yrttejä, pinaattia, lehtikaalia ja herneitä. Heikin intohimo on kasvattaa miehenkorkuisia maisseja. Pihalla on omenapuita ja viinimarjapensaita. Leena istuttaa koristeomenapuun vain siitä ilosta, että keväällä se kukkii heleän pinkinpunaisena. Leena ja Heikki viettävät ystävien kanssa tunnelmallisia syysjuhlia, joiden teema on kypsää viljaa. Varsinkin silloin, kun nuoriso on vegaanilinjoilla, kasvimaasta on paljon iloa. Tosin se ehtii villiintyä niinä viikkoina, kun perhe lomailee Suvelassa.

***

Leenan vanhemmat muuttavat Hattulan mökille ympärivuotisesti nuorten häiden jälkeen. Leena värähtää, kun Heikki kysyy eläkkeelle jäätyään, muutammeko mekin. Vaikka kesäisin mökkinaapureita riittää, talvet ovat hiljaisia. Lähimpään kauppaan on kymmenen kilometrin matka.

Rakel ja Lasse sinnittelevät useamman vuoden, mutta äidin hermosärkyjen lisääntyessä he muuttavat Parolaan. Äidin kuoleman jälkeen isä löytää seuraa ikäneito Sanelmasta. Leena ja sisko Jaana inhoavat rakkaudenkipeää naista, joka haluaa tunkea mukaan sukujuhliin ja hymyilee maireasti pää kallellaan valokuvissa. Toisaalta tytöt helpottuvat huomatessaan, että isä nauttii saadessaan seuraa. Hän muuttaa Kuninkaanlähteenkadulle Hämeenlinnaan ja vaihtaa vielä kerran asuntoa, sillä hän haluaa talon, jossa on oma tontti. Sellainen löytyy Auringonlähteeltä moottoritien laidalta. Isä istuttaa pihapiiriin koivuja, joita hän saa sitten vanhana katsella.

Kun isä sairastuu vakavasti, Sanelma hylkää hänet. Leena ja Heikki käyvät tunnollisesti vierailemassa Pappilanniemessä, jossa isä on saattohoidossa. Tämä haikailee kiinalaiseen ravintolaan Hämeenlinnassa. Käynti on pettymys, sillä vahva lääkitys on vienyt makuaistin. Isä kuolee Leenan ja Heikin hääpäivänä. Sanelma loukkaantuu verisesti, kun Leena ei kutsu häntä hautajaisiin. Leena kirjoittaa kipakan vastauksen, jossa hän toteaa, ettei vanharouva käynyt kertaakaan katsomassa isää tämän sairastuttua.

***

Leena vierailee edelleen mielellään vanhassa kodissa, jonka hän ja Heikki luovuttavat Miika-pojalle. Tämä on mennyt naimisiin herttaisen rastahiuksisen Lauran kanssa ja tarvitsee tilaa kasvavalle perheelle. Leena hämmästelee, miten ennen niin avara pelto on rakennettu täyteen pientaloja, joilla on hädin tuskin pihamaata. Miika vakuuttaa, että kehityksestä on hyötyäkin, sillä lapsilla riittää kavereita. Leena on iloinen, että heidän läheisille kallioille suuntaamansa retkipaikka on säilytetty luonnontilassa. Pojat kiipeilevät isolle kivelle ja nauttivat pillimehut. Kallioiden huipulta näkyy merenlahdelle asti.

Leena on toivonut vähintään yhtä lastenlasta. Hän yllättyy, kun pikkupoikia syntyy vuoden välein. Miikalla on kaksi, Otso Ilmari ja Visa Henrikki, Annalla toiset kaksi, Samu Emil ja Miska Aleksi. Laura haikailee vielä tyttöä. Hänen onnensa on täydellinen, kun pikku Ulpu Eevi Amalia syntyy. Leena ja Heikki haaveilevat viettävänsä talvikuukausia etelän auringossa. He eivät kuitenkaan malta lomailla kuukautta pitempään, sillä lastenlasten kasvua on ihana seurata. Leena hoitelee esikoispoika Otsoa, kun tämä on vain muutaman kuukauden ikäinen. Laura-äiti on valmistunut urheiluhierojaksi, mutta hänellä ovat osteopaatin opinnot kesken. Leena-mummi tuntee itsensä tarpeelliseksi, sillä työelämä on onnellisesti takana.

***

Leena pääsee 58-vuotiaana vapaalle. Yleisradiossa käydään yt-neuvotteluja ja vapaaehtoisia houkutellaan eroamaan kultaisella kädenpuristuksella. Se tarkoittaa vuoden ylimääräistä palkkaa. Leenalle se sopii erinomaisesti, sillä viimeiset vuodet projektituottajana Kulttuurin osaamiskeskuksessa ovat haasteellisia. Hän valitsee työryhmän kanssa arkisto-ohjelmia Teema-kanavalle. Rahaa ja työvoimaa on liian vähän. Vatsanahka on piukalla vuodenvaihteessa budjetin ylityksen pelosta. Leena näkee vielä vuosia myöhemmin painajaisunia, että hän on edelleen työelämässä ja ihmettelee miksi. Ilmeisesti keveä siirtyminen vapaalle vaatii veronsa.

Heikki jää aikanaan osa-aikaeläkkeelle. Elämä rauhoittuu, kun he muuttavat Hämeenlinnaan.  Mökkimatka lyhenee sadalla kilometrillä. Ensimmäinen kerrostalokoti löytyy Aulangontieltä ja toinen muutaman vuoden kuluttua keskikaupungilta Palokunnankadulta. Leena kuvittelee, että se on heidän loppusijoituspaikkansa, mutta erehtyy. Kohtalo puuttuu peliin. Taikuri ottaa huolettomasti onnen avaimet pois. Leena ei halua muistella rankkoja aikoja, kun Heikin terveys romahtaa ja hän joutuu hoivakotiin. Tai oikeammin pääsee, sillä paikkoja on rajoitetusti. Leena värähtää miettiessään, että ilman Visarantaa hänen olisi pitänyt jatkaa miehen omaishoitajana. Voimat ovat vähissä ja mieli maassa.

Heikin kuolema tulee kuitenkin kahden vuoden hoivakotijakson jälkeen yllätyksenä. Ensimmäinen vuosi yksin on pahin. Leena elää kuin sumussa ja luopuu ennen niin rakkaista harrastuksista. Hän eroaa Linnan martoista, vaikka lukupiiri on antanut virikkeellisiä hetkiä. Hän eroaa Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksestä ja Taikosta, vaikka on riemastunut joka kerran, kun sähköpostiin on kilahtanut ilmoitus ”taideteoksesi on myyty”. Näin on tapahtunut 43 kertaa. Leena jaksaa hämmästellä, miten vieraat ihmiset ostavat taidetta kuvan perusteella. Hän eroaa Hämeen Taidearttelista, vaikka freskojen tekeminen on kiehtonut.

Jäljelle jäävät vain Hämeenlinnan Taiteilijaseura sekä Paperihuone, sillä Leenan työhuoneella on aivan liian paljon valmiiksi kehystettyjä maalauksia sekä taidetarvikkeita. Pieneen kotiin ne eivät mahdu. Leena keksii, että hän voi ripustaa pop up -näyttelyn ja myydä teoksia puoleen hintaan. Tempaus tuottaa tulosta. Leena tapaa ystäviä ja ilahtuu, kun hänen harvoin tapaamansa serkutkin poikkeavat.

Yksi elämän tähtihetkiä on, kun Leenan toisen kirjan Taikapölyä ja mystisiä murhia julkaisutilaisuus pidetään grafiikanpajalla. Ensimmäisen työelämästä kertovan tietokirjan Kuvaussihteeri lyö klaffia juhlallisuudet on pidetty vuotta aikaisemmin Aviadorin kulttuurikulmassa Helsingin Liisankadulla. Leena paistattelee valokeilassa, kun yllättävän paljon hänen entisiä kollegojaan tulee paikalle kukkien ja kuohuviinipullojen kanssa.

Leena hämmästyy, kun hän saa kirjan ansiosta kutsun KAVIn radio- ja televisio-osaston tilaisuuteen Helsinkiin. Ismo Silvo hehkuttaa, että on hienoa saada taltioitua kuvaussihteerin näkökulma. Heikki Seppälä haastattelee ja esittelee valkokankaalle heijastettuja valokuvia Leenan työuralta. Kirjassa kuvia ei ole yksinkertaisesti siitä syystä, että kaikilta olisi pitänyt pyytää lupa. Monet ovat jo kuolleet, joten Leenan olisi pitänyt kääntyä perikuntien puoleen. Hän ilmoittaa, ettei todellakaan ryhdy moiseen urakkaan. Yllättäen hyvä ystävä kollega Liisa ilmoittaa, ettet sitten kirjoita hänestä. Leena häkeltyy, sillä yhteisiä kokemuksia on paljon. Kun hän lupaa vaihtaa nimen, Liisa suostuu. Kollegat ihmettelevät, kenen Kaislan kanssa Leena on tehnyt töitä.

Kustantaja Vesa Tompuri tulee kirjalaatikoiden kanssa Paperihuoneelle. Ihana taiteilijaystävä Tarja laulaa heleästi Vesan kitaran säestyksellä, vieraat kilistävät maljoja ja sisko Jaana lukee näytteen tekstistä. Leena saa ruusuja, jotka tuoksuvat pitkään kotona.

***

Leena on kirjoitellut päiväkirjaa lapsesta asti, mutta harmittelee, ettei merkintöjä ole ajalta, jolloin Anna ja Miika ovat pieniä. Silloin aika eivätkä voimat yksinkertaisesti riitä. Eläkepäivinä hän innostuu kuvataiteesta ja luovasta kirjoittamisesta. Leena osallistuu kesäkursseille Oriveden opistossa ja Ahlmanilla. Paras opettaja on kuitenkin Taija Tuominen, jonka luovan kirjoittamisen työpaja HAMK:ssa on henkireikä. Kurssilaiset eivät juurikaan vaihdu, sillä he kokevat viiteryhmän tuen tarpeelliseksi. Leena tutustuu Hämeen kesäyliopiston tarjontaan ja innostuu suorittamaan kirjoittamisen ja kulttuurihistorian perusopinnot. Lukemista on paljon, mutta tenttejä vain muutama, sillä ne voi korvata esseillä. Korona-aikana opetus tapahtuu etänä. Leena istuu iltakausia tietokoneen näytön äärellä.

Myös pieni grafiikanpajalla kokoontuva Kynäilijät-ryhmä on tärkeä. Mukana ovat Tiina-Katriina ja Pirjo Paperihuoneelta. Se valitaan tapaamispaikaksi sen jälkeen, kun kirjasto menee remonttiin. Leena päättää osallistua etäjäsenenä pimeän talven ajan. Hulvattomat aiheet innostavat. Tuoreessa muistissa on haaste, joka pitää aloittaa lauseella ”Aukaisin oveni ja päätin lähteä löytöretkelle”. Leena kehittelee lennokkaan tarinan, miten taiteen keinoin voi vaikuttaa epäkohtiin. Fiktiivinen kirjoittaminen auttaa jaksamaan ja vie ajatukset Heikin kunnon huononemista.

Leena pakenee satumaailmaan. Ensimmäiset kirjoitukset kertovat Helmistä ja kummipoika Joonatanista. He keksivät taianomaisia seikkailuja, joissa kuningatar Ellinoora, prinsessat Quu ja Tähti sekä mustaihoiset adoptiolapset Kleopatra, Maria Antoinette, Ebony, Leonardo, Michelangelo sekä Mohamed loistavat Mama Maddalenaa unohtamatta. Myöhemmin tarinat muuttuvat realistisiksi. Mama tulkitsee viisaasti tarotkortteja ja lupaa vain hyviä ennustuksia. Ellinoorasta tulee tavallinen leskirouva. Sisarista vanhempi Quu saa töitä televisiosta ja Tähti perustaa miehensä Reinon kanssa kahvilan. Tarinoissa kuvataan paljon kokkausta, sillä ruuasta on mukava kirjoittaa. Sisarukset viettävät aikaa myös Espanjassa. Siitäkin Leenan on helppo tarinoida, sillä hän on viettänyt ikimuistoisen kuukauden Heikin, Immon ja tämän uuden seuralaisen Tertun kanssa Fuengirolassa.

Opettaja on kehottanut käyttämään vahvuuksia. Niinpä Leenan kirjoitukset keskittyvät televisiovuosiin, kotiarkeen ja lapsiin, taiteen tekemiseen, matkusteluun sekä luovaan kirjoittamiseen. Leena hehkuttaa tarotkortteja, sillä hän on sukeltanut syvälle niiden saloihin. Muutaman kesän takainen kurssi Narrin matkassa avaa silmät huomaamaan, että korteista on moneksi. Viimeisin aluevaltaus on kokkauskurssi Villa Piilopaikassa, jossa riittää dramatiikkaa. Leena ei suunnittele juonta tarkasti etukäteen, vaan antaa tekstin viedä. Kun hän palaa lukemaan vanhoja tarinoita, jännittää, miten teksti etenee ja mitä hyvää kilpailijat kokkaavat.

Hikipisarat-blogi on Leenan julkinen päiväkirja. Graafikkopoika Miika suunnittelee ulkoasun, mutta Leena pystyy päivittämään tekstit ja kuvat ilman apua. Tilastoista hän näkee, että kävijöitä on ja seuraajiakin muutamia kymmeniä. Heikin kuoleman jälkeen on haikea katsella kuvia ajalta, jolloin taivaanrannassa ei näy mustia pilviä.

***

Leena tutustuu tietotekniikkaan sen alkuvaiheissa toimiessaan it-tukihenkilönä työpaikalla Isossa Pajassa Pasilassa. Toimitukseen perustetaan kokeiluverkko ja Leena ymmärtää olla kiitollinen saadessaan pätevää opetusta. Kun Yleisradiossa siirrytään sähköisiin järjestelmiin, monella vanhemmista kollegoista on vaikeuksia omaksua uusia käytäntöjä. Leena toimii apuopettajana koulutustilaisuuksissa ja auttaa tarpeen tullen. Hän huomaa pian, että kannattaa vastata puhelinsoittoihin kehottamalla kysyjää sulkemaan tietokoneesta virran ja käynnistämään sen uudelleen. Yllättävän usein se tepsii.

Leena pääsee kokeilemaan kuvaussihteerin työn ohella toimittajan, ohjaajan, kuvaajan ja graafikon tehtäviä. Moniosaaminen on ajan trendi. Leena tutustuu Visiotuotannon taitavaan porukkaan, kun hän saa pestin hoitaa Kuuskyt ja risat -sarjan kuvaussihteerin ja ohjaajan tehtävät. Ville ja Eero kuvaavat keskustelut kahdella kameralla. Leo ja Harriet Finne toimivat juontajina. Leena istuu viikoittain Janin kanssa editissä koostamassa ohjelmat. Hän ikuistaa pienellä digikameralla lomatunnelmia ulkomaan matkoilla Nojatuolimatka-sarjaan.

Leena innostuu kuvaamisesta tosissaan, kun hän saa tehdä pieniä tuokiokuvia musiikin säestyksellä Teema-kanavalle. Yleisradion johto ei usko internetin mahdollisuuksiin. Toimitukset saavat luvan päivittää omatoimisesti ohjelmille kotisivut, mutta mitään yhtenäistä linjaa ei ole. Teknisesti lahjakas Jussi Mankkinen auttaa Leenaa laatimaan sivut eläkeläisille suunnatulle Tiistaitiimalle. Niistä tulee nopeasti katsojien suosikkeja, sillä joka viikko esitetään tietokilpailukysymys, jonka palkintona on uutuuskirjoja. Osallistua voi myös postitse. Kortteja tulvii toimitukseen siinä määrin, että Leena ja kollegat lahjoittavat niitä askartelumateriaaliksi päiväkoteihin. Ennen sitä he käyvät läpi keräilykohteita. Leena koristaa työhuoneensa korteista kauneimmilla. Toimituksen ilmoitustaululle kiinnitetään pyllynkuvia toimittajaveijareiden lähetellessä niitä työmatkoilta. Leena hihittää kirjoittaessaan tervehdyksen Kreikasta. Kuvassa on kolme häntiä heiluttavaa aasin takapuolta.

Kuvaussihteerien tehtävänä on hoitaa tekstit suorissa studiolähetyksissä. Leena joutuu opettelemaan usean tekstigeneraattorin käytön, sillä Pasilan studioilla, maakunnissa ja ulkolähetysautoissa on erilaiset. Aikana ennen tietokoneita graafikot tekevät tekstit irtokirjaimin mustille planssipohjille kuvittamossa kuvaussihteerien tilauksen mukaan. Työmatkoilla pitää selvitä omin avuin. Leena istuu iltakaudet hotellihuoneessa liimaamassa esiintyjien nimiä pahvipohjille sillä aikaa kun muut ovat vapaalla ja viettävät kosteita hetkiä soittoruokaloissa.

Matkoilla tarvitaan oma-aloitteisuutta ja kärsivällisyyttä. Kuvaussihteeri joutuu olemaan usein jonkinlainen emo. Työnteko kaukana kotiarjesta huumaa. Leena huomaa nopeasti, että toimittajat luottavat häneen liikaakin, sillä Leena saa hoitaa yllättäviä tehtäviä. Hän soittelee puhelinkopeista esiintyjille, jos heitä ei kuulu ajoissa sovittuun tapaamiseen. Hän herättelee krapulaisia kuvausryhmän jäseniä, jos heitä ei kuulu aamiaiselle. Hän kuuntelee työtovereiden kotimurheita, kun viina on herkistänyt mielet. Hän rauhoittelee esiintyjien jännitystä samalla kun levittää puuteria heidän kasvoilleen ennen kuvauksia. Ilmassa on myös ihastumisia. Leenan sydän sykähtää herrahenkilöiden ihailusta, mutta Heikki ja lapset vievät voiton. Hän näkee monia epäonnistuneita avioliittoja, mustasukkaisuutta, kateutta ja eroja. Tuttu toimittaja Paula Haavisto-Santajärvi-Lehdistö huokaa, ettei se vaihtamalla parane, mutta vaihtaa kuitenkin.

Leena ei halua osallistua näytelmätuotantoon, sillä keikat venyvät usein pitkiksi. Hän hoitaa vuoroviikoin työtovereiden kanssa lauantaiaamujen suorat Kukkokiekuu-studiolähetykset. Vaikka aluksi pelottaa, varmuus kasvaa, sillä tiimin kunnia-asia on selvitä yllättävistäkin tilanteista. Luontoillat ovat Leenan ja hänen työtoveriensa suosikkeja. Veikko Neuvonen on kuin kävelevä tietosanakirja, kun hän innostuu kertoilemaan luonnonvaraisista eläimistä ja kasveista. Leena osallistuu myös Itse asiassa kuultuna -sarjan kuvauksiin ja tutustuu lukuisiin julkisuuden henkilöihin. Hän pääsee kuvausmatkoille ulkomaille, nyt muuallekin kuin Neuvostoliittoon.

Työ- ja lomamatkat virkistävät, sillä Euroopan suurissa kaupungeissa riittää nähtävää. Heikki kuuluu kansainväliseen työryhmään, jonka kokouksiin Leena osallistuu avecina. Parasta elämässä ovat kuitenkin pitkät lomat Thaimaassa, Malesiassa ja Vietnamissa. Leena ja Heikki viettävät talvikuukausia viimeisinä yhteisinä vuosina Chiang Maissa. He nauttivat eksoottisesta ympäristöstä, makunystyröitä hivelevästä thairuoasta ja hehkuvasta auringosta. Koronan ja Heikin sairastumisen myötä matkailu hiipuu, mutta ei lopu kokonaan. Leena käy nuorison kanssa Teneriffalla ja Kreetalla. Hän uskaltautuu toteuttamaan haaveensa Etelä-Afrikan kierrosta. Siskon kanssa hän suunnittelee tutustuvansa vielä ihanaan Toscanaan.

***

Leenan suosikkiohjaaja on hopeahiuksinen Mirjam Himberg, joka siirtyy tv-teatterista asiaohjelmiin. Mirkku on avarakatseinen ja huumorintajuinen. Toimittajien mielestä hänellä on lehmänhermot. Niitä tarvitaan, kun silloisessa Neuvostoliitossa tehdään yhteistyölähetyksiä usein hyvinkin alkeellisissa oloissa.

Leena tutustuu itänaapuriin jo uran alkuvaiheessa. Hän osallistuu toimittaja Leo Lehdistön kanssa Moskovan vanhan sirkuksen haastattelujen kuvauksiin. Leena lyö klaffia, sillä käytössä on kallis negatiivifilmi ja vain parhaat otokset kehitetään kuvaussihteerin kuvausraporttien mukaisesti. Mieleenpainuvin esiintyjä on klovni Juri Nikulin, alansa mestari. Vauhdikkaat sirkusesitykset saadaan valmiina pakettina Gosteleradiolta. Mieleen muistuvat säkenöivä ilmapiiri, sahanpurun ja lannan tuoksu, kupliva samppanja, snapsit ja blinit.

Moskova tulee tutuksi, kun Leon ystävä Hannu Vilpponen valitaan kirjeenvaihtajaksi. Leena opiskelee raz-dva-tri kielikurssin avulla kyrilliset kirjaimet ja tärkeimmät sanonnat. Hän osaa lukea ruokalistaa ja tilata sujuvasti puolikuivaa samppanjaa ja sata grammaa vodkaa ravintoloissa sekä lukea katukylttejä. Eestiläinen tulkki Juhan Paadam on kuvauksissa apuna, mutta vapaa-ajalla Leo ja Leena irrottelevat testaamalla Moskovan parhaita ravintoloita. Heillä on käytössä hotelli Nationalin musta auto ja kuljettaja. He vaihtavat pimeästi valuuttaa. Leena saa maistaa pitkään haudutettuja kaali- ja borssikeittoja, tirisevän kuumia sienijulienneja sekä stroganoffia, vaikka tarjoilijat yrittävät ehdotella sitkeitä pihvejä. Hotelli Inturistin ylimmän kerroksen ravintolassa saa herkullisia kaviaarivoileipiä.

Leena tuo kotiin kolhoositorilta hankittuja pietarinlimppuja, hapankaalia ja marinoituja valkosipulinkynsiä. Berioskakaupoista löytyy hurmaavaa sinivalkoista Zhed-posliinia. Lapset saavat pehmoleluja, taidokkaita käsinukkeja sekä jännittäviä piirrettyjä elokuvia. Yksi suosituimmista on susi ja jänis. Venäläisestä kitkerästä suklaasta Anna ja Miika eivät pidä. Niinpä Leena ostaa tuliaismakeiset Helsingin rautatieaseman R-kioskista. Leena lukee lapsille Eduard Uspenskin ihastuttavaa satukirjaa Fedja-setä, kissa ja koira. Puna-armeijan kuoro laulaa levysoittimessa.

Matkat taitetaan alkuvuosina junalla. Kun työt on hoidettu, paluumatkalle saattajat tarjoavat samppanjaa asemalaiturilla. Junanvaunut ovat joka kylmiä tai tukahduttavan kuumia. Valkosipulin ja vodkan tuoksut tuntuvat vielä kotonakin. Nopeat lennot Sheremetjovoon tuovat siirtymisen Moskovaan liian pikaisesti. Leena istuu Leon kanssa taksin takapenkillä ja nauttii pikkupullollisen Fernet Brancaa panssariesteiden kohdalla.  Se kuuluu traditioon.

Mirkku on mukana ikimuistoisella Petroskoin matkalla, jolloin he asuvat ulkoapäin komeassa Pohjola-hotellissa. Huoneet ovat jääkylmiä eikä suihkusta tule lämmintä vettä. Mirkku ei valita, vaikka hän värisee järkyttävän pienessä huoneessaan. Leena tarjoilee katkeroa lääkkeeksi ja ottaa itsekin. Leena on maistanut juomaa ensimmäisen kerran, kun opassisko Jaana on tuonut sitä tuliaisiksi Italiasta. Leenan mielestä Fernet Branca on kammattoman pahaa, mutta yllättyy lämmöntunteesta toisen lasillisen jälkeen.

Mirkun ääni pysyy vakaana Tbilisissä, jossa studiokamera toisensa jälkeen hajoaa kesken suoran lähetyksen. Hän vaihtaa lennossa kuvakulmia ja saa ihailevia katseita paikalliselta tekniikalta. Lähetystä paikan päällä seuraava päällikkö Arne Wessberg kertoo myöhemmin, että hän ihailee Leenan ja Mirkun hyviä hermoja ja ammattitaitoa. Hän tarjoaa paluumatkalla ruhtinaallisen illallisen hotelli Berlinissä Moskovassa. Leena tuntee olevansa uransa huipulla.

Työmatkat rajan taakse jatkuvat vuosia. Leena kiertää bussilla Laatokan veteraanien matkassa. Hän on mukana myös junamatkalla Karhumäessä, jossa sotaherroilla on yhteinen illanvietto entisten vihollisten kanssa. Pisin lentomatka suuntautuu Neuvostoliiton kaukoitään Sahalinin saarelle. Leena kuvaa digikameralla seurantadokumentin kuvauksista. Se saa ihastuneita kommentteja katselutilaisuudessa matkan jälkeen.

Kun Mirkku jää eläkkeelle, kuvaussihteerinä aloittanut Erkki Määttänen hoitaa ohjaajan tehtävät. Hän jakaa vuorot Ritva Kuusiston kanssa. Leena ja Ritva ystävystyvät ja viettävät perhelomia yhdessä. Anna viihtyy Ritvan ja Karin Kata-Riikka tyttären kanssa. Tytöt ovat muutaman kerran mukana työmatkoilla ja tuhlaavat surutta äitien päivärahat karkkikaupoissa.

Mirkku pitää edelleen yhteyttä kuvaussihteereihin. Leena ja Liisa käyvät syömässä suosituissa kiinalaisissa ravintoloissa. He ilahtuvat saadessaan kutsun Mirkun ja ateljeepäällikkö Juhani Kumpulaisen arvokotiin Katajanokalle. Leena ihailee korkeita huoneita, antiikkihuonekaluja ja kristallikruunuja. Mirkku tarjoilee trendikästä sillijäädykettä perunoiden kera. Mirkku kuolee sydänleikkaukseen pian eläkkeelle jäätyään. Leena ja Liisa osallistuvat haikeina hautajaisiin.

Leena on kesälomalla mökillä, kun hän saa surusanoman Leon kuolemasta. Tämä on siirtynyt tiedotuspäälliköksi Patentti ja Rekisterihallitukseen, mutta tekee edelleen freelancerina ohjelmia Yleisradiolle. Hän viettää kesälomaa ystävänsä Malan tiluksilla Ranskassa niin kuin monena vuonna aikaisemminkin. Suomeen palattuaan hän menee tapaamaan sihteeriään ja sanoo voivansa oikein huonosti. Ilmeisesti sydänkohtaus on syynä siihen, että hän kuolee suorilta jaloilta.

Leena seuraa Facebookissa entisten työtovereiden kuulumisia ja järkyttyy häntä nuorempien menehtymisestä. Moni kuolee pian eläkkeelle jäätyään. Leena hämmästelee, kun hän kuulee kahvipöydässä valituksia, ettei eläkkeellä ole mitään tekemistä. Leenasta tuntuu, etteivät tunnit riitä kaikkeen toimintaan, johon hänellä on nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus osallistua. Leena täyttää lähes kiihkolla kalenterin erilaisilla kursseilla. Akvarellien maalaaminen on meditatiivista, kun hän oppii antamaan vedelle ja väreille mahdollisuuden. Paperit ja maalausvälineet seuraavat lomamatkoille. Leenaa harmittaa, jos hotellihuoneiden parvekkeilla ei ole kunnon pöytää. Toisaalta luonnossa maalaaminen on kiehtovaa, sillä töistä tulee eläviä. Hän saa jopa Chiang Main puiston muotoon leikatut leikkisät elefantit taiottua paperille. Leenasta on ihana käyttää kukkia malleina. Huojuvat palmut ovat vaikeita, sillä niistä tulee helposti jäykkiä.

Vedenvälke on vielä haastavampi. Leena ja Heikki istuvat mökillä rantakeinulla ja tarkkailevat, miten paljon värejä järvivesi heijastaa. Taidekoulun kesätehtävä ei ole helppo. Vastaava opettaja Maarit Björkman-Väliahdet on antanut tehtäväksi maalata vettä, metsää ja peltoa. Leena hämmästelee, miten helposti hän huomaa virheet muiden töissä, mutta ei omissa. Vasta opettajan arviointi katselutilaisuuksissa saa silmät avautumaan. Taidehistorian opettaja Eeva Väänänen on kiteyttänyt, että jokaisessa taideteoksessa on samat elementit, väri, muoto ja sommitelma. Rytminen toisto tekee työstä kiinnostavan.

Taidekoulussa käydään ismit läpi. Leenan mielestä impressionismi ja ekspressionismi ovat kiinnostavia, mutta abstrakti taide yllättävän vaikeaa. Kolmas lukuvuosi kuluu sujuvasti lopputöiden merkeissä. Aihevalinta on vapaa. Leena haluaa väljän teeman, sillä hän ei tiedä, mihin suuntautua. Peruselementit maa, ilma, vesi ja tuli antavat mahdollisuuden kokeilla jännittäviä pintarakenteita. Leena sirottelee öljyväritöihin hiekkaa ja sahanpurua saadakseen haluamansa vaikutelman. Tuli osoittautuu pian liian haasteelliseksi. Leena vaihtaa sen tilaan, jotta voi hyödyntää kaupunkinäkymiä.

Lopputyönäyttely Helsingin kaapelitehtaalla on tunteikas. Leena tapaa kaukaisia sukulaisia jaeltuaan huolettomasti kutsuja. Muutama työkin saa punaisen täpän myynnin merkiksi. Leena päättää siirtyä jatkossa akvarellien, grafiikan ja temperan pariin, sillä hän pitää öljyvärimaalausta jäykkänä, vaikka pintakiilto onkin hieno. Hän maalaa useita ohuita kuultavia kerroksia, mutta yllättävyys puuttuu. Akvarelleissa ja grafiikanteossa sitä iloa on riittämiin.

***

Leena osallistuu pätevien opettajien johdolla kesäkursseille. Samuli Heimonen on yksi parhaista. Leena käy katsomassa hänen näyttelyään, kun Samuli ripustaa vuoden nuorena taiteilijana kiinnostavia eläinhahmoja Tampereen taidemuseoon. Toinen erinomainen opettaja on Viggo Wallenskjöld, jonka omalaatuiset hahmot hätkähdyttävät. Leenan mielestä Marjukka Paunila on paras akvarelliopettaja. Kurssien ohjelmassa on maalaamisen lisäksi teoriaopetusta. Leena oppii käyttämään puhtaita pigmenttejä ja maalaamaan kuullottamalla. Hän häikäistyy, miten hienoja harmaita sävyjä syntyy vastavärejä sekoittamalla.

Leena viettää aikaa työhuoneellaan Galleria Paperihuoneen alakerrassa. Ikkunaa eikä vesipistettä ole, mutta valot ovat hyvät ja ilmanvaihto hoituu pienen räppänän kautta. Hän osallistuu galleriataiteilijoiden valintaan ja on apuna näyttelyjen ripustuksessa sekä avajaisjärjestelyssä. Leena kuuluu yhdistyksen hallitukseen varapuheenjohtajana. Sihteeriksi hän ei suostu perustellen, että se vaihe elämässä on ohi. Leenan motto on vuosia ”Nenä kohti uusia seikkailuja”, mutta Heikin menehtymisen jälkeen hän vaihtaa sen muotoon ”Aikansa kutakin”.

Paperihuoneen toiminta kukoistaa, kun galleriaan saadaan puolen tai jopa vuoden sopimuksella pitkäaikaistyöttömiä päivystämään. Maksupäätteen hankinta on iso parannus, sillä monta korttiostosta jää toteutumatta, koska kävijöillä ei ole käteistä rahaa. Leena huomaa, että hänen alkuperäinen haaveensa graafikon urasta on toteutunut sittenkin. Kun yksi ovi sulkeutuu, uusia avautuu tilalle. Sihteeriopiston kautta hän löytää unelma-ammatin ja oivan aviomiehen. Lasten aikuistuttua ja Yleisradiovuosien jälkeen vapaus antaa mahdollisuuden toteuttaa unelmat.

Leena jatkaa kuvataiteen parissa aineopintojen merkeissä. Vastaava ohjaaja Antti Oikarinen antaa kurssilaisille vapaat kädet toteuttaa omia projekteja. Yksi Leenan tähtihetkistä on lopputyönäyttely Iittalassa. Hän istuu toimittaja Harri Oksasen autossa ja saa vapaasti hehkuttaa grafiikan vedoksiaan suorassa radiohaastattelussa. Leena osallistuu myös Linnan marttojen Ilo ja oivallus -kädentaitonäyttelyn toimikuntaan. Hän vastaa graafikkoystävä Paulan kanssa näyttelyn ripustuksesta Hämeenlinnan pääkirjastossa. Esillä on taidokkaita käsitöitä, keramiikkaa ja taideteoksia.

Leena ynnää, että hän on saavuttanut enemmän, kuin on osannut kuvitella. Työvuodet antavat uskoa suoriutua vaativistakin tehtävistä. Leena saa ystäviä ja häntä arvostetaan. Avioliitto Heikin kanssa on turvallinen eikä rahasta ole puutetta. Lapset ovat löytäneet paikkansa elämässä. Anna valmistuu tekstiilitaiteilijaksi ja taiteen maisteriksi. Oma Muru-mallisto on taidokas ja aikaansa edellä. Se ei kuitenkaan kannata. Anna vaihtaa alaa ja kouluttautuu maalariksi. Kun hän saa allergiareaktioita, mielenkiinto suuntautuu opiskeluun. Leena kannustaa ja lukee tyttären esseitä. Miika opiskelee mediainsinööriksi. Hän saa hyvän työpaikan ja etenee uralla. Laura hoitelee kotia ja lapsia. Voimistelua ja balettia harrastava siro Ulpu on nyt kuusivuotias. Visa täyttää yksitoista ja Otso kolmetoista. Annan pojat Samu ja Miska ovat kymmenen ja kaksitoistavuotiaita. Serkuksista on paljon seuraa toisilleen.

Leenasta on surullista, ettei Heikki löydä eläkkeellä mielekästä tekemistä. Leena yrittää patistaa liikuntaharrastuksiin, mutta Heikki ei innostu joogasta, äijävenyttelystä, vesijumpasta eikä kuntosalista. Leena ehdottaa mieskuoroa, sillä Heikki on musikaalinen. Hänellä on hyvä laulunääni toisin kuin Leenalla ja kitaransoittokin onnistuu. Heikki pitää kuitenkin itseään liian huonona osallistumaan. Kesäisin mökillä riittää projekteja, mutta pitkät talvet uuvuttavat. Mies ottaa päivätorkkuja ja istuu iltakaudet zombiena television äärellä. Leena hermostuu, kun hän herää öisin länkkärien pyssynpaukkeeseen.

Mökki kohenee remontin myötä. Sisäkatto puretaan, sillä lapset epäilevät kosteusvaurioita ja hiirien tuhoja. Mitään hälyttävää ei kuitenkaan löydy. Avaruutta saadaan lisää, kun kattoa korotetaan ja turha väliseinä puretaan. Rinteeseen valmistuu välimökki, johon Miikan perhe majoittuu. Kirvesmies Pekka tekee ison urakan rakentamalla jyrkkään mäkeen portaat ja kaiteet. Niistä on iloa Leenallekin. Älkää kutsuko enää koskaan näin hankalaan maastoon, Pekka toteaa työn valmistuttua. Lasse-isä on vakuuttanut, että ulkoseinien mineriittilevyt ovat ikuisia. 1960-luvulla ei asbestin vaaroista tiedetä. Anna ja Miika pukeutuvat suoja-asuihin ja purkavat vähin äänin laatat. Leena silmää ilahduttaa uusi laudoitus, jonka Pekka suostuu tekemään.

***

Aika, jolloin lapset ovat pieniä, tuntuu jälkeenpäin yllättävän lyhyeltä. Anna ja Miika lähtevät heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan kotoa. Miika menee armeijaan ja Anna muuttaa silloisen poikaystävä Jannen kanssa perheasuntoon. Kotiin jää vain Pekku, joka viettää viimeiset vuodet sohvannurkassa. Vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan.

Leena huokaa. Hän muistaa haaveilleensa pitkistä yöunista ja kiireettömistä lomapäivistä aikana, jolloin työ- ja kotielämä pitää sovittaa yhteen. Nyt aikaa on ylen määrin, mutta ei enää haaveita. Tärkeimmät ovat toteutuneet. Jäljelle jää tyhjyyden tunne. Omat taidenäyttelyt ovat olleet elämän tähtihetkiä samoin kuin muistelmateoksen ja kaunokirjallisen dekkarin julkaisutilaisuudet. Leena on päättänyt, että jatkaa kirjoittamista omaksi iloksi, mutta riittää, että hän päivittää tekstejä kotisivuille.

Taideharrastus on jäissä. Työhuoneelle Leena ei enää edes kuvittele menevänsä. Vielä vuosi sitten hän on levittänyt maalaustarvikkeet keittiön pöydälle, mutta tuskastuu, kun ne pitää korjata pois vieraiden käydessä. Leenaa kestokassit makuuhuoneen sängyn takana eivät häiritse, mutta häntä nolottaa nostella niitä Evelynin käydessä kerran kuukaudessa siivoamassa. Heikin mielestä jokainen siivoaa itse kotinsa. Leena siivoaa, mutta toteaa yksin jäätyään, ettei hänen tarvitse kysyä enää keneltäkään. Pienet ylellisyydet tekevät kodista viihtyisän. Leena ei suostu kiipeilemään, joten apu on tarpeen.

Lapset ovat tukiverkkona. Anna ja Miika soittavat joka ikinen aamu ja varmistavat, että Leena on hengissä. Hän arvostaa lasten huolenpitoa. Kun Raimo kuolee vain kolme kuukautta Heikin jälkeen, sisko muuttaa vanhaan kasarmiin Leenan pihapihapiiriin. Yhteiset lounashetket siskon kanssa rytmittävät päivät. Leena ja Jaana tottuvat juomaan viiniä itse kokkaamiensa aterioiden kanssa. Siitä tulee tapa, sillä molemmat kaipaavat lohtua aviomiesten menetysten jälkeen.

Jaana sisustaa pienen asunnon kauniiksi, mutta ei viihdy. Seinät ovat ohuet, naapurit bilettävät ja Turuntien melu kuuluu sisälle asti. Hän on asunut vuosikausia rauhallisessa omakotitalossa, ensin Paippisissa ja muutaman vuoden Anttolassa. Partacolliet Pena, Olli, Otto ja Elmo ovat koirien taivaassa, mutta suloinen havannankoira Fidel muuttaa siskon kanssa Hämeenlinnaan. Jaana ehtii asua kasarmilla seitsemän kuukautta, kun hän saa tarpeekseen. Uusi vuokrakaksio löytyy melkein Leenan Vuorikadun kotia vastapäätä. Parasta siinä on tilava parveke pihan puolella sekä oma sauna. Leena käy testaamassa ja on tyytyväinen, sillä hänen talossaan ei ole minkäänlaisia yhteisiä tiloja. Ei edes pyykin kuivaushuonetta, joka on hänen mielestään suuri puute.

Vaikka sisko on jo eläkkeellä, hän on mukana Olympian matkaopaskierrossa. Hän joutuu peruuttamaan sovittuja matkoja Raimon sairauden edetessä. Nyt hän ilmoittautuu vetämään Etelä-Afrikan kierron. Leena on tehnyt saman matkan puolitoista vuotta aikaisemmin. Hän on ylpeä, että uskaltaa lähteä yksin, vaikka siskon piti osallistua. Kaikki sujuu hyvin ja Leena saa uskonvarmuutta selviämisestä.

Leena on käynyt jo vuosia Tasapainoklinikalla ystävänsä Ilman vinkistä. Aluksi hän lähtee tukihenkilöksi Heikille, mutta toteaa pian, että liikunta on tärkeämpää kuin koskaan. Ryhmä on pieni ja mukava. Belgialainen Laurent ohjaa ammattitaitoisesti ja seuraa edistymistä kuntotesteillä. Yhdellä jalalla seisominen sekä tasapainoharjoitukset silmät kiinni ovat Leenalle vaikeita. Kuntosalilaitteet sitä vastoin tuntuvat hyviltä.

Leena ja Ilma käyvät säännöllisesti parantamassa maailmaa viinilasillisten äärellä ravintola Amarillossa, joka vaihtaa nimensä Las Palmasiksi. Australialainen Chardonnay on suosikki. Leena on tutustunut Ilmaan taidekursseilla ja huomaa, että heillä on muutakin yhteistä. Ilma on runoilija. Hän on julkaissut oman teoksen ja tekeillä on toinen. Ilma arvostaa Leenan mielipiteitä. Yllättäen Leena tuntee myös Ilman miesystävän. Martti on entinen yleläinen, Moskovan kirjeenvaihtaja, jonka Leena on tavannut työmatkoilla. Leena jaksaa hämmästellä, miten pieni maailma on. Leena kutsuu Ilman ja Martin luokseen, sillä hän haluaa näyttää Sahalinilla kuvaamansa videon. Martti katsoo sen kolme kertaa.

Toinen yllättävä kohtaaminen Hämeenlinnassa on ilo tutustua Pielaan. Hän on edesmenneen Arvi Auvisen tytär. Kun Leena kokeilee nuoruudessaan näytelmätuotantoa, Arvi toimii ohjaajana Turussa. Leenalle jää hyvät muistot, vaikka kuvaukset ovat raskaat ja työntäyteiset. Toimituksella on nimikkokuvausryhmä. Leena viettää Arvin sekä Kurkikustaan, Ranen ja Matin kanssa harvoja vapaailtoja Hämeenportissa.

Leena pitää säännöllisesti yhteyttä kuvaussihteeriystävä Liisan kanssa. Sen, joka haluaa esiintyä Leenan muistelmakirjassa Kaislana. Molempien tyttönimi on Kauppinen, mutta he eivät ole samaa sukuhaaraa. Se käy ilmi Liisan isän sukututkimuksessa. Yhteisiä kokemuksia kertyy työhistorian aikana ja sen jälkeenkin. He lomailevat yhdessä ja Liisa vierailee Leenan ja Heikin Hämeenlinnan kodissa tuomisinaan makeaa unelmatorttua tai toskakakkua. Heikki rakastaa herkkuja. He pelaavat Canastaa, vaikka Liisa väittää unohtaneensa säännöt. Siitä huolimatta hän on yleensä voiton puolella.

Leena saa lukuisia ystäviä taidepiireistä. Paperihuoneet graafikoista tulee läheisiä. Leenaa surettaa, sillä osa porukasta vaihtuu. Kukka ja Tiina-Katriina saavat tilavat työhuoneet taidekasarmilta. Graafikko ja joogaopettaja Anna siirtyy työskentelemään Kantolanniemeen. Ullan puoliso Juuso menehtyy vähän Heikin jälkeen ja Ulla luopuu työtilasta. Viereinen Paperikammariksi nimetty huoneisto vuokrataan taiteilijaseuralle. Leena ei enää osallistu mielellään päivystykseen. Hänen mielestään on nuorten vuoro. Bonuksena on, että silloin saa käyttää ilmaiseksi grafiikanpajaa.

Leena ihastuu Hämeenlinnaan muutettuaan Verkatehtaalla sijainneeseen Galleria Koneeseen ja sen yhteydessä toimivaan taidelainaamoon. Hänenkin maalauksiaan on esillä ja joitain myydäänkin. Kun ARS Häme ottaa tilan haltuun, taiteilijaseuran jäsenet saavat lähteä. Galleria Konettakaan ei enää ole. Sen tilalle perustetaan torin kulmalle Taidehalli Häme. Leena osallistuu usean vuoden ajan poikkitaiteelliselle kurssille Kirjoituksia Koneesta. Hän istuu kerran kuukaudessa kovalla tuolilla muiden opiskelijoiden kanssa ja vaikuttuu meneillään olevasta näyttelystä. Sanataideohjaaja Päivi Haanpää antaa taideteosten pohjalta innostavia tehtäviä. Halukkaat saavat lukea ääneen, mutta se on vapaaehtoista. Leena osallistuu vuosia myöhemmin Päivin ohjaamaan tarotkurssiin Narrin matkassa Ahlmanilla. Hän häikäistyy huomatessaan, että korteista riittää kirjoitusaiheita loputtomiin.

Leena tutustuu taidelainaamossa työskentelevään Raijaan, joka asuu Parolantiellä. Heillä on tapana vaihtaa kuulumisia ja tavata silloin tällöin. Leena osallistuu Raijan kanssa vapaaehtoistoimintaan vanhusten parissa. Ensin Hoiviassa ja myöhemmin Voutilakeskuksessa Raijan hyvän ystävän virikeohjaaja Vuokon apuna. Leena seuraa linnan juhlien televisiolähetystä niin kuin monena vuonna aikaisemminkin. Hän tietää, että Vuokko on saanut kutsun ja mummot ovat suunnitelleet hänen juhlapukunsa. Leena nauttii, ettei hänen tarvitse enää stressata itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Hän ehtii olla mukana kuvioissa kymmenen vuotta.

***

Leena kirjoittaa joulukortteja. Hän on ajatellut luopua traditiosta ja laittaa vain viestejä, mutta on ystäviä ja sukulaisia, joille on vain postiosoite. Heikin opiskelijatoverit pitävät tunnollisesti yhteyttä vuodesta toiseen. Seppo ja Arja muuttavat Leenan ja Heikin naapuriin. Nyt heidän tyttärensä Tiina perheineen asustaa talossa. Risto ja Tuulikki sekä Pekka ja Leena pitävät yhteyttä vain jouluisin. Heikin läheisin ystävä Veikko on menehtynyt muutamaa vuotta aikaisemmin. Pojat ovat tehneet vuosien varrella patikka- ja hiihtoreissuja. Leena hymyilee muistaessaan yhteisen pikkujoulun, jolloin Risto ehdottaa, että kaikki saavat kertoa vuorollaan rempoistaan ja sen jälkeen niihin ei enää palata.

Leena kirjoittaa myös kortin pitkäaikaisille perheystäville Sirpalle ja Erkille Tampereelle. Erkki on Heikin opiskeluvaiheen ohjaaja. Heillä on hauska kesäperinne. Leena ja Heikki pyöräilevät Sirpan ja Erkin kesämökille Kylmäkoskelle ja seuraavana kesänä ystävät tulevat Suvelan mökille. Sirpalla on rehevä hyvin hoidettu kasvimaa. Erkin hunajatarhasta riittää maistiaisia.

***

Leena kertoo muistelmateoksessaan seikkaperäisesti, millaista televisiotyö on ollut 35 vuoden aikana. Hän hämmästelee, miten monessa on ollut pioneerivuosina mukana. Maailma on muuttunut, tekniikka kehittynyt ja sen myötä työtavat. Leena on kiitollinen, että lapset räätälöivät nykyään hänen älypuhelimensa ja tietokoneen. Hän ei ymmärrä, miten yksinäiset ikäihmiset selviävät nykymaailman haasteista.

Televisio olohuoneessa on iso ja litteä. Käytössä on teräväpiirto. Leena nauttii Yle Areenan ja Ruutu plussan tarjonnasta ilman mainoksia. Hän seuraa epookkisarjoja ja toivoo Teema-kanavan lähettävän enemmän vanhoja kunnon elokuvia. Hän hurmaantuu nuoruudessaan elokuvakerhoista ja rakastuu klassikkoihin. Peter von Bagh analysoi tarjontaa kuvaussihteerikurssin aikana. Leena katsoo kaikki Aki Kaurismäen elokuvat. Myös Klaus Härö on suosikki antaessaan äänen tavallisille ihmisille. Leena haluaa nähdä vielä kerran kaikki Alfred Hitchcockin leffat. Jopa Psykon, mutta Linnut järkyttävät. Kokkiohjelmat ovat erityisen lähellä Leenan sydäntä. Hän seuraa innolla MasterChef Australia kisaa. Hän huolestuu, kun tuomarit vaihtuvat, mutta ihastuu Andyn silmien pilkkeeseen. Kisaajista hurmaava Reynold on ehdoton suosikki. Leena pitää myös sarjasta Koko Britannia leipoo, sillä siinä on huumoria.

Leena toivoo pysyvänsä terveenä ja pystyvänsä hoitamaan vielä tulevina vuosina arjen pyörityksen. Hän huomaa pelkäävänsä ennen itsestään selviä asioita. Huonot kelit saavat vatsanahan piukeaksi. Puuskainen tuuli ja jäiset jalkakäytävät kauhistuttavat. Liukuraput vilisevät silmissä ja portaat, joissa ei ole kaidetta, hirvittävät. Matkailukaan ei enää saa sydäntä sykkimään, sillä Leena ei ole varma, miten hän selviytyy uusista tilanteista. Hän lohduttautuu ajattelemalla, että on ehtinyt seikkailla rohkeasti maailmalla.

Heikki ilmoittaa haluavansa lepäilevää elämää jouduttuaan hoivakotiin. Leena pelkää olevansa pian samoilla linjoilla. Hän kuitenkin sinnittelee ja venyttelee päivittäin kuntosaliohjeiden mukaisesti. Miika muistaa kysyä lähes päivittäin, onko hän käynyt ulkona. Kun Leena käy katsomassa Heikkiä kaksi tai kolme kertaa viikossa Visamäessä, mittariin kertyy helposti 10000 askelta. Nykyään hän harkitsee jopa lähikaupassa käyntiä sään mukaan.

Ulkona pyryttää. Leena värisee katsellessaan ikkunan takaa, miten tuuli pöllyttää lunta. Kaukana ovat ne ajat, kun hän hiihtää ja luistelee. Äiti ompelee Leenalle joulunpunaisen luistelupuvun. Sen helmaa reunustaa valkoinen palmikko. Myös villadamaskit ovat valkoiset. Rusettiluistelut kuuluvat onnellisiin muistoihin. Leena opettelee laskettelemaan jouluisilla työmatkoilla Luostolla. Hän käy perheen kanssa talvilomilla Saariselällä ja pari kertaa jopa Alpeilla. Ajatus saa mielen haikeaksi.

Leena haluaa elää pitempään kuin äiti Rakel. Tämä kuolee juuri seitsemänkymmentä vuotta täytettyään. Leena on nyt 75-vuotias ja tuntee itsensä vanhaksi. Hän muistaa, kun juhlii työtovereiden kanssa 35 ikävuotta Savonlinnassa. Silloin tuntuu, että keski-ikä on lähestymässä. Tämä on jotain muuta. Sisko sanoo, että terveys on tärkeää. Sen mukana tulee kaikki. Leena ja Jaana muistelevat yhteistä lapsuutta ja nuoruutta. Kokemukset ovat erilaisia, mutta täydentävät toisiaan.

Uusi vuosi lähestyy. Leena ja Heikki ovat viettäneet rattoisia hetkiä perheystävien kanssa. Aluksi Ullan ja Immon sekä Liisan ja Kaizun kanssa. Traditio jatkuu, perinteet yhdistävät. Leena ei ole varma, onnistuuko yhteinen juhlahetki tänä vuonna, sillä ystävillä on suruaika. Jaana vakuuttaa, että he kilistävät kuohuvat maljat, vaikka olisivat kahdestaan. Tai kolmistaan, sillä Fidel on aina sakissa mukana.