su 15.3.2026

MUISTOJA VUOSIEN TAKAA

Voi tätä sälää. Vaikka olen mielestäni muuttanut usein, pikkutavaraa on kertynyt. Neljätoista Hämeenlinnan vuotta ja kolme kotia paluumuuttajana ovat kuukauden kuluttua taakse jäänyttä elämää. Olen viihtynyt jokaisessa kodissani ja viihtyisin edelleen, jos en olisi jäänyt niin kovin yksin. Vuodet Jussin kanssa ovat kaihoisa muisto. Siskon ja Fidel-koiran muutto naapurikortteliin valaisi viimeiset kaksi vuotta. Ehkä nyt on juuri oikea aika palata tuttuun Espooseen. Turveverkkoni on mukavan lähellä ja uskon löytäväni Merikartanosta virikkeellistä toimintaa.

Olen pyöritellyt uuden kotini pohjapiirrosta ja sisustanut sen jo moneen kertaan. Nuoriso auttaa kalustamaan kylpyhuoneen ja parvekkeen. Olen hoidellut sähköisesti käytännön järjestelyjä. Some tarjoilee päivittäin sohvia, mattoja ja suihkuverhoja. Osaan kyllä käydä incognito-sivuilla, mutta en aina muista.

Fida saa nyt niinkuin edellistenkin muuttojen aikana runsaasti lahjoituksia. Olen helpottunut, että uusi kotini on yhtä suuri kuin tämä, sillä tavaroista luopuminen kirpaisee. Tosin en ole kaivannut mitään entisestä elämästä. Miten paljon olenkaan kierrättänyt kirjoja. Jussi hankki innoissaan rivit tietosanakirjoja, joista arveli lapsilla olevan hyötyä opiskeluaikoina. Minä ostin kulttuurihistorian kirjasarjan, jonka kuvittelin ahmivani. En ahmnut. Miten nopeasti maailma muuttuikaan. Yhtäkkiä tietokirjat olivat ongelmajäte, joka ei kelvannut edes paperinkeräykseen.

ENSIMMÄINEN ERÄ ”TARPEELLISTA” TAVARAA LÄHTI KIERRÄTYKSEEN

Varastosta lähti laatikollinen itse kuvattuja videoita, jotka olin siirtänyt vhs-kaseteille. Olin muutama vuosi sitten niin reipas, että vein ne digitoitaviksi. Mutta mitä tehdä vanhoille kaitafilmeille? Se on katoavaa historiaa samoin kuin vanhat valokuvat. Niitäkin on monta kansiollista. Jos joku perheestä olisi kiinnostunut sukututkimuksesta, materiaalia löytyy vielä. Minä olen yrittänyt tallentaa lähihistoriaa kotisivuille kuvien ja tarinoiden muodossa. Olen teettänyt myös Ifolor-kirjoja, joita on helppo selailla. Sitten vanhana… Olen viettänyt nostalgisia hetkiä katsellessani komeron perälle säilöttyjä aarteita. Ei niitä voi hävittää eikä tarvitsekaan. Tätä iloa riittää vielä pitkäksi aikaa.

ma 16.4.2026

AAMUN PAKKAUSURAKKA

Olen lajitellut tavaroita ahkerasti, mutta se ei näy missään. Eilen rupesi tapahtumaan, kun aloitin astioiden ja koriste-esineiden pakkaamisen. Lasivitriini on tyhjä, hyvä minä! Tosin suurin osa odottaa vielä sanomalehtikääreitä.

Huolestuin, kun ihana Evelyn tulee viikon kuluttua tekemään normaalin tehosiivouksen. Eihän hän mahdu työskentelemään, jos lattiat ovat täynnä muovilaatikoita ja kestokasseja. Kunnes keksin, että parvekkeelle hän ei tule ja sinne mahtuu runsaasti tavaraa, jos pakkaan ne järkevästi.