su 15.3.2026

MUISTOJA VUOSIEN TAKAA

Voi tätä sälää. Vaikka olen mielestäni muuttanut usein, pikkutavaraa on kertynyt. Neljätoista Hämeenlinnan vuotta ja kolme kotia paluumuuttajana ovat kuukauden kuluttua taakse jäänyttä elämää. Olen viihtynyt jokaisessa kodissani ja viihtyisin edelleen, jos en olisi jäänyt niin kovin yksin. Vuodet Jussin kanssa ovat kaihoisa muisto. Siskon ja Fidel-koiran muutto naapurikortteliin valaisi viimeiset kaksi vuotta. Ehkä nyt on juuri oikea aika palata tuttuun Espooseen. Turveverkkoni on mukavan lähellä ja uskon löytäväni Merikartanosta virikkeellistä toimintaa.

Olen pyöritellyt uuden kotini pohjapiirrosta ja sisustanut sen jo moneen kertaan. Nuoriso auttaa kalustamaan kylpyhuoneen ja parvekkeen. Olen hoidellut sähköisesti käytännön järjestelyjä. Some tarjoilee päivittäin sohvia, mattoja ja suihkuverhoja. Osaan kyllä käydä incognito-sivuilla, mutta en aina muista.

Fida saa nyt niinkuin edellistenkin muuttojen aikana runsaasti lahjoituksia. Olen helpottunut, että uusi kotini on yhtä suuri kuin tämä, sillä tavaroista luopuminen kirpaisee. Tosin en ole kaivannut mitään entisestä elämästä. Miten paljon olenkaan kierrättänyt kirjoja. Jussi hankki innoissaan rivit tietosanakirjoja, joista arveli lapsilla olevan hyötyä opiskeluaikoina. Minä ostin kulttuurihistorian kirjasarjan, jonka kuvittelin ahmivani. En ahmnut. Miten nopeasti maailma muuttuikaan. Yhtäkkiä tietokirjat olivat ongelmajäte, joka ei kelvannut edes paperinkeräykseen.

ENSIMMÄINEN ERÄ ”TARPEELLISTA” TAVARAA LÄHTI KIERRÄTYKSEEN

Varastosta lähti laatikollinen itse kuvattuja videoita, jotka olin siirtänyt vhs-kaseteille. Olin muutama vuosi sitten niin reipas, että vein ne digitoitaviksi. Mutta mitä tehdä vanhoille kaitafilmeille? Se on katoavaa historiaa samoin kuin vanhat valokuvat. Niitäkin on monta kansiollista. Jos joku perheestä olisi kiinnostunut sukututkimuksesta, materiaalia löytyy vielä. Minä olen yrittänyt tallentaa lähihistoriaa kotisivuille kuvien ja tarinoiden muodossa. Olen teettänyt myös Ifolor-kirjoja, joita on helppo selailla. Sitten vanhana… Olen viettänyt nostalgisia hetkiä katsellessani komeron perälle säilöttyjä aarteita. Ei niitä voi hävittää eikä tarvitsekaan. Tätä iloa riittää vielä pitkäksi aikaa.

ma 16.3.2026

AAMUN PAKKAUSURAKKA

Olen lajitellut tavaroita ahkerasti, mutta se ei näy missään. Eilen rupesi tapahtumaan, kun aloitin astioiden ja koriste-esineiden pakkaamisen. Lasivitriini on tyhjä, hyvä minä! Tosin suurin osa odottaa vielä sanomalehtikääreitä.

Huolestuin, kun ihana Evelyn tulee viikon kuluttua tekemään normaalin tehosiivouksen. Eihän hän mahdu työskentelemään, jos lattiat ovat täynnä muovilaatikoita ja kestokasseja. Kunnes keksin, että parvekkeelle hän ei tule ja sinne mahtuu runsaasti tavaraa, jos pakkaan ne järkevästi.

Kannattaa levittäytyä, niin saa heti yllätysvieraan. Kaisa Kynäilijät-ryhmästämme poikkesi tuoreiden croissantien kera. Oli mukava juoda aamukahvit yhdessä ja päivittää kuulumiset. Huomenna saan Jaanan ja Fidel-koiran yökylään. Hain kaupasta meille kaikkea hyvää. Tuntuu, että päivät kirkastuvat kevään edistymisen myötä.

ti 17.3.2026

RUOHO VIHERTÄÄ

Sumuinen kostea aamu, plusasteita edelleen. Pakkaus edistyy päivä päivältä. Verhot on pesty ja koriste-esineet paketoitu. Parvekkeelle mahtuu vielä muutama laatikko. Jätän pelivaraa, jos vaikka pääsisin joku kaunis päivä juomaan kahvit auringonpaisteessa.

Huvitti, kun vuokrasopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, mutta takuuvuokran lasku tuli jo. Se tarkoittaa, että asunto toden totta on minulle varattu. En vieläkään jaksa uskoa, että asiat loksahtivat kerralla kohdalleen.

ke 18.3.2026

On ollut harvinaisen tehokas aamu. Jaana ja Fidel tulivat eilen iltapäivällä ja viihtyivät yön yli. Herätys oli jo puoli kahdeksalta, sillä sisko oli varannut lipun aikaiseen junaan. Keittelin kahvit ja paistoin kelpo munakkaan. Muistin TV2:n jumppahetken joka arkiaamuiseen tapaan kello 8:50. Käytössä oli käsipainot. Tunsin itseni hyväksi ihmiseksi treenien jälkeen.

MALJAT SISKON JA NAAPURIN LEENAN KANSSA TEEMANA ME MUUTTAJAT

Ehdimme tehdä eilen kaikkea mukavaa. Jaana ja Fidel tapasivat ystäviä, myös koiramerkkisiä. Minä olin poiminut aarrearkusta vanhoja valokuvia ja kirjeitä. Niiden parissa kului tovi. Tarjosin herkkulounaalla Suvelan suppilovahveroita perunoiden ja vihreiden papujen kera. Illalla maistelimme chiapattaa, kylmäsavulohta, brietä, syntisen hyvää rocquefortia ja punaviiniä. Yöuni oli raskas.

PÄIVÄN SÄÄ ON PILVIPOUTAINEN

to 19.3.2026

Aamun jumppahetkessä käytettiin keppiä. Olen ihmetellyt, miksi minulla on tallella puinen harjanvarsi. Nyt sillekin löytyi käyttöä!

Pakkaus edistyy. Koriste-esineet ovat siisteissä muovilaatikoissa ja hyllyt tyhjät. Tänään kävin maustekaapin läpi ja laitoin vanhentuneet pois. Samoin kävi jääkaapille. Tulee säästettyä avattuja maustekastikepusseja ja hillon loppuja. Ei surettanut laittaa niitä pois.

Olen sopinut loppusiivouksen ja avainten palautuksen niin, ettei tarvitse palata muuttokuorman jälkeen niiden takia Hämeenlinnaan. Pienikin askel päivässä helpottaa kummasti.

ILTAPÄIVÄLLÄ AURINKO PILKAHTI PILVIVERHON TAKAA

Olen sukeltanut komeron perälle ja käynyt läpi sinne unohtuneita kirjeitä ja kortteja. Luin silmät kosteina minun ja Jussin kirjeenvaihtoa kesällä 1973, jolloin mies oli kesätöissä silloisessa Tsekkoslovakiassa. Miten herttaisia viestit olivatkaan.