PAKKASET VAIHTUIVAT VESIKELIKSI

KEVÄT KOITTI MERIKARTANOSSA ESPOON KIVENLAHDESSA

su 1.3.2026

Sananhaltijan viikkokirjeen kirjoitustehtävän aiheena oli tauko tilassa. ”Pysy paikoillasi ja katsele ympärillesi hitaasti ja listaa havaitsemiasi yksityiskohtia, kuten esineitä, pintamateriaaleja, varjoja tai värejä”.

Istun joka-aamuiseen tapaan yhdistetyssä työ- ja makuuhuoneessani Hämeenlinnassa. Ikkunasta lankeaa kalpea valo. Ulkona sää on lievästi plussan puolella, lumet ovat alkaneet sulaa. Päivällä on luvassa tihkusadetta.

Pöytälamppu valaisee näppäimistön, muuten huone on vielä hämärä. Kaikki viisi lastenlasta hymyilee seinällä kouluvalokuvissa. Jussi tarkkailee levollisen näköisenä toimiani. Tietokoneen takana on rivi inspiraatiokuvia. Tapettiruusut lymyävät kukkien lomassa, Pirpanat ilahduttavat veikeine olemuksineen.

Ikkunaseinällä on matkoilta tuotuja koristeellisia naamioita. Tunnen olevani hyvässä seurassa. Laitan tuota pikaa kahvinkeittimen päälle. Tuoksu herkistää aloittamaan sunnuntaipäivän tuttuun ja turvalliseen tapaan.

pe 6.3.2026

Asuntotoimikunta on kokouksessaan eilen 4.3.2026 hyväksynyt asuntohakemuksesi. Merikartanossa on vapautunut (28.2.26) kaksio, jota voimme sinulle piankin tarjota.

Liitelin pilvissä ja luin viestin uudelleen uskomatta, että lähes ylimaallinen toiveeni on toteutumassa. Minusta tulee espoolainen. Merikartano on nimensä mukaisesti meren rannalla Kivenlahdessa, lähellä nuorisoa.

Jäin yksin Jussin kuoleman ja sisko Jaanan muuton jälkeen. Huimaus ja tasapaino-ongelmat tekivät arjesta selviytymistaistelun. Liikuin ulkona kävelysauvojen turvin. Ensimmäisten pakkasten myötä pelästyin mustaa jäätä liukastellessani kotipihalla. Soitin terveyskeskukseen ja kysyin, pitääkö ensin kaatua, että saa apuvälineen. Ei tarvinnut, kävin hakemassa ketterän rollaattorin marrakuussa. Siitä tuli vakituinen seuralainen. Pääsin ulkoilemaan turvallisesti, mutta menot vähenivät. Minä, joka olen ollut sosiaalinen ja kulttuurin suurkuluttaja, huomasin jääneeni vaille taidenäyttelyjä, elokuvia, teatteria ja ravintolalounaita.

Kävin terveyskeskuslääkärin vastaanotolla kysymässä, mistä liikkumisvaikeudet johtuvat, sillä olen treenannut tunnollisesti kuntosalilla. Pyysin lähetettä neurologisiin tutkimukseen, mutta keskussairaalasta tuli kieltävä vastaus. Suivaannuin ja kävin yksityislääkärillä, joka kirjoitti lähetteen kalliiseen magneettikuvaukseen. Löytyi jälkiä pienestä aivoverenvuodosta, mutta ei mitään akuuttia. Niinpä sinnittelen epätietoisuuden ja jaksamisen äärirajoilla.

Kutsuin OmaHämeen palveluohjaajan kotikäynnille toiveena saada lähete yhteisölliseen asumiseen Espooseen lähelle nuorisoa. Ohjaaja kirjasi tunnollisesti tilanteen, mutta totesi, että ensisijaisesti ikäihmiset pyritään hoitamaan kotona. Lähetin hakemuksen Espoon Seniori-infoon ja sain paluupostissa tylyn vastauksen, että olen liian hyväkuntoinen ja liian hyvin toimeentuleva saamaan tuettua asumista.

Kysyin herra Tekoälyltä, mitä mahdollisuuksia minulla on. Hän vastasi, että kannattaa kokeilla säätiöiden palvelutaloja. Olin tutustunut Merikartanon palvelutaloon Espoossa asuessani. Otin yhteyttä ja sain kuulla, ettei eläketuloilla ole merkitystä, mutta varallisuus tarkistetaan vuoden ajalta. Olen lahjoittanut mökin nuorisolle, mutta se on vielä tuore tapaus. Ajattelin kuitenkin, etten menetä mitään lähettämällä hakemuksen. Keräsin tarvittavat liitteet ja kävin taas terveyskeskuslääkärissä hankkimassa c-lausunnon terveydentilasta.

Sitten tapahtui Ihme. Lähetin hakemuksen tiistaina 3.3. sähköpostilla. Merikartanon asuntotoimikunta kokoontui keskiviikkona 4.3. ja torstaina 5.3. sain hätkähdyttävän viestin hakemukseni hyväksynnästä!

Olen pyörällä päästäni, yhtä aikaa kauhuissani ja iloinen sekä ennen kaikkea innoissani. En juurikaan nukkunut viime yönä. Nyt katselen epätoivoisena, miten paljon tavaraa olen onnistunut keräämään. Onneksi tuleva kotini on yhtä iso kuin nykyinen. Ainakin huonekalut mahtuvat, mutta mitä teen kaikelle sälälle? Haluan kuitenkin uskoa, että tästäkin selvitään…

ma 9.3.2026

Olen ollut virkeämpi kuin koskaan suunnitellessani loistavaa tulevaisuutta. Herään aamuisin miettimään, miten etenen pakkauspuuhissa. Aloitin käymällä läpi vaatekaapit ja kylppäristä löytyneet vanhentuneet lääkkeet, jotka vein oitis apteekkiin. Se on ollut mielessä, mutta nyt sain puhtia. Olen kerännyt Fidaan meneviä tavaroita jo monta kestokassillista. Tuntuu ihmeen helpottavalta päästä eroon tavaroista, joita en ole tarvinnut täällä asuessani. Kesällä tulee jo neljä vuotta Vuorikadulla.

Juhlistin naapuri Leenan kanssa iloisia uutisia kuohuviinin ja mansikoiden kera. Itselleni ostin hemmotteluksi kimpun valkoisia ruusuja ja pikkupullollisen aitoa sampanjaa. Onhan tätä juhlittava!

Lähes 14 vuotta Hämeenlinnassa. Olimme Jussin kanssa reippaita paluumuuttajia jäätyämme eläkkeelle. Miikan perhe muutti omakotitaloomme Kauklahteen Otson ollessa vajaan kahden vuoden ikäinen. Ratkaisu sopi kaikille, sillä meille Hattulassa sijaitsevan mökin läheisyys oli tärkeä. Kuvittelin, että asumme puolet vuodesta kesämaisemissa ja toiset puoli vuotta etelän auringossa.

Ei se niin mennyt. Lastenlapsia syntyi vuoden välein ja halusimme totta kai olla mukana seuraamassa heidän kasvuaan. Kuukausi Thaimaassa korona-aikaan asti oli ylellistä ja riittävää. Elämä muuttui kerralla Jussin sairastuttua. Hän vietti kaksi viimeistä elinvuotta ympärivuorokautisessa hoidossa. Minä jäin selviytymään yksin. En olisi halunnut luopua viihtyisästä kolmiostamme Palokunnankadulla, mutta hulppea asuntolaina pakotti muuttamaan vuokralle.

Olen viihtynyt viimeiset neljä vuotta kaksiossani Suomen kasarmin historiallisessa pihapiirissä. Kaksi ja puoli vuotta Jussin kuoleman jälkeen ovat olleet raskaita. Sisko Jaanan ja Fidel-koiran muutto naapurikortteliin toi seuraa ja lohtua kunnes jäin taas yksin. Jaana palasi kotikulmille Järvenpäähän. Se sai minuun vauhtia.

Olen viihtynyt Hämeenlinnassa ja saanut runsaasti ystäviä taiteilijapiireistä. Kävely- ja tasapainovaikeudet ovat hidastaneet tahtia, mutta kun katson taaksepäin, huomaan viettäneeni virikkeellistä elämää. Galleria Paperihuone, Tasapainoklinikka, Linnan Martat sekä taide- ja luovan kirjoittamisen kurssit ovat täyttäneet päiväni.

Mottoni ”aikansa kutakin” on niin totta. Olen nähnyt ja kokenut paljon. Muistot, blogipäivitykset ja valokuvat ovat jäljellä. Katson kirkkain silmin kohti seesteistä tulevaisuutta. Näin haluan uskoa. Pähkäilin vielä jokin aika sitten, mitä elämästä on jäljellä, jos ei ole haaveita. Nyt haaveeni on yllättäen toteutumassa. Elämä yllättää.

to 12.3.2026

Tänään on loppuelämäni tärkein päivä. Anna, Miika ja Laura menevät katsomaan uutta kotiani ja ottavat videopuheluyhteyden. Kutittaa vatsanpohjassa. Olen luottavainen, sillä pohjapiirros näyttää hyvältä ja kalusteet mahtuvat. Vuodesohvakin muuttaa, sillä päädyimme Jaanan kanssa pitämään omamme, vaikka suunnittelimme ensin vaihtoa. Tai niin, että minä olisin ottanut siskon hulppean nahkasohvan, hän olisi ostanut pienemmän yksiöönsä ja minun sohvani olisi mennyt Annalle. Pikkupojat ratkaisivat asian, sillä he eivät halunneet vaaleaa sohvaa, jossa näkyisi kaikki tahrat. Ymmärrän.

Pakkaus edistyy hitaanpuoleisesti. Olen käynyt läpi kirjahyllyn, vaatekaapin ja astiat. Raija kävi hakemassa päällimmäisiä. Nyt lajittelen askartelutarvikkeita ja niitähän riittää…

la 14.3.2026

Olin todellakin virtuaalisesti paikalla uudessa kodissani. Talo on rakennettu 1999, joten se ei ole viimeisen päälle moderni, mutta kelpaa toki. Vanhanaikainen neljälevyinen hella ja iso uuni ovat parannus nykyälylieteeni, jonka kanssa en ole ollenkaan sinut. Kylpyhuone on pelkistetty, mutta suunnittelemme nuorison kanssa sen kalustamista. Tilasin jo Marimekon suihkuverhon ja saman sarjan ylellisen kylpypyyhkeen. Parveke ei ole lasitettu ja lattia on betonia. Puurallit vai kosteutta kestävä matto? Onneksi on katos, joka helpottaa kalustusta. Aulassa on hulppea talvipuutarha, joka ilahduttaa silmiä.

Olen innoissani ja kauhuissani. Elämä muuttuu neljän viikon kuluttua. Varasin muuttofirman, irtisanoin nykyisen asunnon, tein muuttoilmoituksen ja selvittelen parhaillaan sähkö- ja vakuutusasioita. Vakuutan itselleni, että tämä on parasta, mitä elämässä voi vielä tapahtua…

ke 25.3.2026

Elämä yllättää toden totta. Miika haki eilen avaimet ja vuokrasopimus astuu huomenna voimaan. Olen ajastanut takuuvuokran ja hoitanut muuttoilmoituksen ja irtisanonut nykyisen asunnon huhtikuun lopussa. Muuttofirma tuo laatikot pääsiäisenä. Muutto on lauantaina 11.4, siis reilun kahden viikon kuluttua. Vatsassa on perhosia. Olen järjestellyt sälää ja pakannut pieniä nyssäköitä, jotka siirrän sujuvasti muuttolaatikoihin. Evelyn tulee tekemään loppusiivouksen. Hehkutin eilen facessa ja olen saanut runsaasti peukunkuvia. Minun puolestani uusi elämä voisi alkaa vaikka heti!

la 28.3.2026

Nyt iski väsymys. Olen lajitellut ja pakannut pikkutavarat kestokasseihin. Isommat siirtyvät sujuvasti aikanaan muuttolaatikoihin, jotka tulevat viikon kuluttua. Yritän nauttia näennäisestä vapaa-ajasta, mutta olo on levoton. Voisinko tehdä vielä jotain? Vaihdamme nuorison kanssa viestejä parvekkeen ja kylpyhuoneen kalustamisesta. On mukava saada jotain uutta kuten suihkuverhot ja mattoja.

to 2.4.2026

Heleänvihreät laatikot tulivat eilen. Niitä on 30, mutta pahasti pelkään, etteivät ne riitä. Eivätkä ne ole niin isoja kuin kuvittelin. Muovilaatikoihin pakkaamani koriste-esineet eivät mahdu enkä todellakaan halua purkaa kompakteja laatikoita. Olen pakannut eilen ja tänään jo suurimman osan. Miten tätä tavaraa riittää aina vaan? Ehkä tilaan lisää, sillä tiedän etteivät muuttomiehet pidä kestokasseihin sullotuista epämääräisistä aarteista, joita on vaikea pinota päällekkäin. Pahus, miksi kaikki on niin vaikeaa.

ma 6.4.2026

Pääsiäisen aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Mukava muuttomies soitti ja kertoi, että muutaman lisälaatikon tuominen Helsingistä tulee kohtuuttoman kalliiksi. Helpotti kummasti, kun hän sanoi, etteivät kestokassit ole ongelma. Kävin Clas Ohsonilla ja ostin kymmenen jättikassia, joista on jatkossakin hyötyä, sillä niihin voi sulloa aarteita.

Nuoriso kävi lauantaina ja vei kaksi autokuormallista tavaraa alta pois. Lamput, taulut ja peilit lähtivät. Kellarivarasto on tyhjennetty. Anna lähetteli kuvia sitä mukaa, kun hän, Laura ja Miika lajittelivat tavaroita. En päässyt kaikesta eroon, mutta osasta kuitenkin. Kotiin tuodut tavarat tuoksuvat kellarilta. Siirsin ne suosiolla parvekkeelle odottamaan jatkokäsittelyä.

Jaana ja Fidel tulivat eilen pääsiäisen viettoon. Hyvin he mahtuivat laatikkomeren keskelle. Joimme kuohuviinit todennäköisesti viimeisen kerran täällä Hämeenlinnassa. Seuraavat sitten vappuna Espoossa. Tarjosin lohta, parsaa ja varhaisperunoita. Oli todellakin mukava aterioida yhdessä niin kuin meillä ennen oli tapana. Kokkasin nuorisolle kala- ja linssikeittoa. Molempia jäi sen verran, että meillä on tälle päivälle valmista ruokaa. Keli on sateentihkuinen, joten kotipäivä kelpaa. Jatkan pakkaamista heti, kun vieraat malttavat lähteä. Loppusuora voi alkaa!

ti 7.4.2026

Miikalla oli tänään vapaapäivä ja hän käytti sen hyvin. Laura lähti mukaan Ikeaan. Nyt kylpyhuonekalusteet on hankittu ja parveke saanut puuritilät. Ihana, kun operaatio Tyrsky edistyy vauhdilla.

Minä kävin hakemassa uuden kevätilmeen. Sellaisia saa kampaajalta. Olen oikein tyytyväinen, että voin muuttaa uuteen kotiin huoliteltuna.

pe 9.4.2026

Viimeinen Hämeenlinna-päivä. Olen ihmeen rauhallinen, sillä lähes kaikki on pakattu. Jääkaappi ja pakastin on sulatettu ja täsmäruokaa vain täksi päiväksi. Anna on varustanut uuden kotini jääkaapin, joten pääsen loistavasti alkuun. Muuttomiehet ja toivottavasti myös Anna ja Miika tulevat aamulla yhdeksältä. Sen jälkeen se on menoa!

la 25.4.2026

Puuhaa on riittänyt viimeiset kaksi viikkoa. Muutto sujui vikkelästi. Riuskoja nuoria miehiä oli kolme. He hämmästelivät, miten paljon tavaraa olin saanut mahtumaan kaksiooni. En kertonut, että paljon on jo lähtenyt alta pois. Osa kierrätykseen, särkyvät tavarat Miikan kyydissä.

Näin uuden kotini livenä ensimmäisen kerran, kun saavuimme auringon säteiden siivittäminä Merikartanoon. Laura oli jo paikalla asettelemassa viimeisiä parvekelaattoja. Kävimme testaamassa alakerran ravintolan tarjonnan sopivasti lounasaikaan, sillä muuttomiehillä oli tunnin tauko. Huonekalut mahtuivat juuri niille paikoille, joille olimme ne pohjapiirroksen perusteella sijoittaneet. Saimme päivän aikana paljon valmista. Olin häkeltynyt, miten vikkelästi elämänmuutos onnistui.

Jatkoimme sunnuntaina urakkaa ja Annan kanssa vielä maanantaina, sillä tytär otti vapaapäivän töistä. Vihreät muuttolaatikot haettiin viikolla. Sen jälkeen olen ollut omillani ja järjestellyt tavaroita harkiten. Eilen oli Suuri Päivä, kun sain viimeisenkin kestokassin tyhjennettyä ja siirrettyä ylimääräiset tavarat mukavasti vaatehuoneen puolelle. Nyt koti on avara ja siisti. Jopa ylen määrin siisti, sillä vietnamilainen siistijätyttö erehtyi huoneistosta ja kävi luonani, vaikka en ollut vielä sopinut mitään. Siivouspäällikkö nauroi, että kyllä hänellekin ilmainen siivous sopisi!

Olen osallistunut innolla viikoittaisiin viriketapahtumiin, joita toden totta on ollut runsaasti. Olen saanut korttipeliseuraakin, vaikka ensin näytti siltä, ettei kukaan ollut kiinnostunut. Skippo oli uusi tuttavuus, mutta opin nopeasti. Olen myös joutunut huomaamaan, että moni muistisairas haluaa osallistua, vaikka heitä pitää neuvoa koko ajan. Mukavin pelikumppani on Pia 97 v, joka on skarppi ja taitava.

Yhteisöohjaaja Vilma on tehokas, kiireinen ja innostava. Hän esitteli talon ja lupasi heti kättelyssä, että saan ripustaa ikioman näyttelyn talvipuutarhaan! Uusi elämäni ei olisi voinut alkaa paremmin. Valitsen Annan kanssa parhaat Hämeenlinnassa maalaamistani uusista töistä. Edessä on hauskoja hetkiä, kun kehystän ne. Mietin näyttelylle nimeksi ”Iloa väreistä”, joka oli ensimmäinen akvarellikurssini täällä Espoossa. Ikivihreiden sävelten myötä päädyin kuitenkin nostalgiseen teemaan ”Oi niitä aikoja”. Kappaleesta on haikeat muistot, sillä se soi valovuosia sitten Ullan ja minun lähtötunnelmissa Wieniin vastavalmistuneina ylioppilaina. En vieläkään voi uskoa, miten haaveeni toteutui ja tunnen olevani taas elossa.

ma 27.4.2026

Vappuviikolla ohjelmaa on tiedossa joka päivälle. Maanantaiaamuna Vilma lupasi opastaa kuntosalilaitteissa. Salia saa käyttää vapaasti omalla ajalla. Käymme sen jälkeen Annan kanssa katsastamassa Jaanan uuden kodin Järvenpäässä. Ihana tavata taas Fidukin. Tiistaina minulla on tulotarkastus ja keskiviikkona teemme tyttären kanssa retken Lippulaivaan. Viikon kohokohta on vappuaatto, jolloin pidän tupaantulijaiset. Koti on jo omanäköinen ja tavarat paikoillaan, joten sitä on ilo esitellä ystäville.

pe 1.5.2026

Aurinkoinen vappu on ylittänyt odotukset. Tupaantulijaiset onnistuivat mainiosti. Oli todellakin ilo tavata ystävät ja perhe herkkujen ja mukavan yhdessäolon merkeissä. Säät ovat suosineet, sillä viime päivät ovat olleet kesäisen lämpimät. Miika istutti yrttejä ja kesäkukkien taimia parvekkeelleni. Odotan innolla uutta kasvukautta. Olen virkistynyt muuton jälkeen ja mikä parasta, olen löytänyt juttu- ja peliseuraa. Päivät ovat olleet puuhakkaita toisin kuin entisessä elämässä. Mitä muuta eläkeläinen voi odottaa kuin virikkeitä ja hyviä ystäviä. Terveyttä tietenkin, täällä asuminen tuo turvallisuutta. Se helpottaa myös lapsia, sillä he olivat huolissaan, kun asuin aivan yksin. Olen toiveikas tulevaisuuden suhteen.