INSIPIRAATIOKUVA – Patrick Oras, Helsingin kaupunginmuseo

Kirjoita tarina, joka sijoittuu lakkautetun postikonttorin edustalle. Tarinassa esiintyvät ainakin iäkäs nainen, teini-ikäinen poika ja undulaatti. Tarinan tapahtuma-aika on heinäkuinen aamupäivä. Jossakin vaiheessa tarinaa joku henkilöistä huomaa unohtaneensa jotain ja joku lausuu seuraavan repliikin: ”Mutta sehän oli sininen!”

Mama epäili eksyneensä. Hän oli varma nähneensä läheisessä korttelissa postikonttorin. Hän pyyhki hikeä otsalta. Heinäkuinen aamu oli valjennut aurinkoisena. Mama harmitteli huomatessaan unohtaneensa aurinkolasit ja lierihatun. Onneksi vesipullo oli ennestään täpötäydessä käsilaukussa.

— Anteeksi nuori mies, tiedätkö onko lähistöllä postikonttoria? Mama kysyi undulaatin häkkiä kantavalta pojalta.

— Tuossa kadun toisella puolella rakennus on vieläkin, mutta se ei ole enää toiminnassa. Ei kukaan lähetä enää kirjeitä eikä kortteja, poika vastasi ja viittasi rapistuneeseen harmaaseen taloon.

— No voi, en tunnistanut, sehän oli heleänsininen. Aika on tehnyt tehtävänsä vähän samaan tapaan kuin meille ikäihmisille. Osaatko neuvoa, missä on lähin posti?

— Ostoskeskuksesta saa postimerkkejä ja siellä on myös pakettiautomaatti. Pääset palvelulinjan pikkubussilla. Pysäkki näkyy tuolla, poika neuvoi auliisti.

Onhan näitä kohteliaita nuuoria vielä olemassa, Mama myhäili kiitollisena.